Uskon vakaasti, että kaikki kirjoittamani on totta ja suurta viisautta.
Se on kuitenkin vain minun vakaa uskomukseni, ei tieteellinen totuus. Vain hölmö perustelee mielipiteitään minun uskomuksillani. Vielä vähemmän kenenkään minuakin tyhmemmän uskomuksilla.
2024
> Uhriutuminen (2024-11-12)
Populistisen identiteettipolitiikan ydintä ovat uhriutuminen ja viholliskuvien luominen.
Kun valhetta toistaa riittävän sinnikkäästi ja johdonmukaisesti, se muuttuu todeksi toisteli Goebbels vanhaa poliittista "viisautta".
Houkuttaa uskoa valheisiin, joiden mukaan ME olisimme vauraita ja kautta maailman pelättyjä ja arvostettuja, ellei olisi NIITÄ roistomaisia iilimatoja.
Vihapuhe nostattaa adrenaliinihumalan. Se vahvistaa pelon tunnetta, ja siksi lisää itsevarmuutta. Adrenaliini saa monimutkaiset ongelmat ja konfliktit näyttämään mustavalkoisilta ME vastaan NE asetelmalta. Monimutkaiset moraalipohdinnat sopii unohtaa. Tuntuu mukavan selkeältä luvalta vihata ja haaveilla "kostolta".
https://yle.fi/a/74-20122501
Ihmiset ovat aina tiedostaneet, että omaa toimintaansa voi oikeuttaa omaksumalla uhrin identiteetti. Se on ikivanha keino rakentaa kansakuntia yhdistäviä narratiiveja ja väittää väkivaltaa hyväksyttäväksi itsepuolustuksen nimissä.
Äärijärjestöjä tutkineet yhdysvaltalaispsykologit Stephen Reicher ja Yasemin Ulusahin käyttävät termiä dominant group victimhood - vapaasti suomennettuna hallitsevan ryhmän uhriutuminen. Termi kuvaa ajatusmallia, jossa yhteiskunnan valta-asemassa oleva ryhmä ottaa itselleen uhrin roolin.
Uhriksi heittäytyjiä yhdistää tunne valta-aseman menetyksestä ja katkeroituminen siitä, että ansaituksi koettuja etuja ollaan menettämässä joillekin, jotka eivät niitä ansaitse. Järjestyksen palauttaminen keinoja kaihtamatta on silloin suorastaan moraalinen velvoite.
Kun uhattuna on oman yhteisön olemassaolo, sitä vastaan hyökkäävät viholliset lakkaavat olemasta ihmisiä – oli uhka todellinen tai ei.
Kun mieltää itsensä uhriksi, on äärimmäisen vastahakoinen tunnistamaan omia etuoikeuksiaan ja muiden kokemaa kärsimystä, koska kokee itse olevansa sorrettu. Muistutukset rakenteellisista epäkohdista kaikuvat kuuroille korville, koska ”oikeita sortajia” ovat ---
Jos yhteiskunta näyttäytyy nollasummapelinä, jossa kaikki, minkä muut saavuttavat, on automaattisesti itseltä pois, voi kokea olevansa uhri ja vastustaa kaikkea mikä liikkuu.
https://www.psychologytoday.com/intl/blog/beyond-cultural-competence/202301/why-extremists-and-hate-groups-often-play-the-victim
> Viisaat vastuulliset ja lusmu enemmistö (2024-11-12)
Orpon hallituksen puheet tuovat mieleeni Kiplingin runon "white man's burden".
Mielleyhtymät, joita alitajuntani tuottaa, saattavat kertoa enemmän alitajunnastani kuin tosimaailmasta. Kerron niistä silti.
Orpo tuntuu puhuvan kahdesta eri yhteiskuntaluokasta: 1) Viisaat ja ahkerat vastuunkantajat; 2) ei niin viisaat vastuuta pakoilevat laiskat lusmut.
Vastuulliset joutuvat kyylämään lusmuja, etteivät ne pääse siipeilemään ahkerien ja yritteliäiden työn hedelmillä. Laiskoja ei saa tekemään hyödyllistä työtä kuin piiskaamalla: "Nehän ei sohvalta nouse niin kauan kuin sosiaalituet riittävät kaljaan."
Vähemmän viisasta kansanosaa viisaat vastuulliset joutuvat ohjaamaan kädestä pitäen elämään järkevästi. Viisaat tietävät parhaiten, millaiseen uraputkeen tyhmemmät kannattaa pakottaa. Niiden touhut lipsuvat tehottomaksi haahuiluksi, jos niille antaa vapauden ajatella itse.
Demokratiassa tyhmät estävät typerällä jänkkäämisellään järkevien päätösten tehokkaan toimeenpanemisen. Viisaiden pitää ottaa ohjat. Tiukan paikan tullen oikeusvaltion periaatteistakin pitää luopua, koska perustuslakifundamentalistit eivät osaa ajatella kokonaisuuksia.
Yliopistoväki perustelee akateemista vapautta sillä, että tutkimiseen motivoituneet ja tutkimusalueen syvällisesti tuntevilla on paras käsitys siitä, mihin heidän kannattaa aikansa käyttää. Väärin!
Yliopistot pitää saada talouselämän ohjaukseen ja hallituksen pitää varmistaa, ettei käynnistetä hallitusohjelman kannalta sopimattomia tutkimuksia eikä rahoiteta niskuroivia tutkimusyksiköitä. Jos rahaa oli lipsahtanut hallitusohjelman uskottavuutta nakertavaan "tieteelliseen tutkimukseen", tulosten julkaiseminen pitää yleisen edun nimissä estää.
Yliopistoihmiset sanovat, että jos haluttu lopputulos osataan määritellä etukäteen, asiassa ei ole mitään tutkittavaa. Tuo kertoo oleellisen: Eivät ymmärrä mitään tuottavasta projektitoiminnasta. Haluavat kai "tutkia" mongolialaista kurkkulaulua sen sellaista. Mikä milloinkin sattuu kivalta tuntumaan.
Yliopistolaiset vetoavat Maxwellin yhtälöihin ja suhteellisuusteoriaan. Mikään "tuottava projekti" ei kuulemma olisi niitä keksinyt. Entä sitten? Nythän meillä ne jo on ja paljon muitakin yhtälöitä.
Vihervasemmistolaiset päivystävät dosentit ja kukkahattu-tädit vaahtoavat ilmastonmuutoksesta, luontokadosta ja ties mistä muka tieteellisinä totuuksina. Koska vähemmän viisas osa kansasta uskoo tuollaista disinformaatiota, annamme niiden ymmärtää, että otamme uhat vakavasti. Viisaat ymmärtävät pikku vihjeestä, ettemme ota tosissamme moisia höpinöitä. Poliittinen realiteetti kun on, että vihreään siirtymään rahaa kaatamalla ei valtion taloutta saada yhdessä vaalikaudessa kuntoon.
Kaiken huipuksi akateemiset filosofit kammioistaan ehdottelevat dialogia, joka auttaisi ymmärtämään eri osapuolien näkemyksiä: Ei tehtäisi päätöksiä, ei neuvoteltaisi, ei väiteltäisi vaan yritettäisiin oppia ymmärtämään toinen toistemme outoa ajattelua ja outoja näkemyksiä.
Ei hallituksella ole outoja näkemyksiä. Meillä on erinomainen hallitusohjelma. Oppositiolla on outoja näkemyksiä, mutta ei mikään dialogi auta takomaan järkeä heidän päähänsä.
Vaurastumisessa sinänsä ei ole mitään väärää eikä paheksuttavaa tai kadehdittavaa.
Kaikkien pitäisi asennoitua elämään yrittäjämäisesti: Miten voin olla parhaiten hyödyksi, miten asiat voi tehdä nykyistä fiksummin, ... Olla rohkean aloitteellinen
On ihan turha yrittää rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokainen saisi kaikkea hyvää tasan tarkkaan ansionsa mukaan. Riittää, ettei kukaan kärsi nälkää ja vilua eikä rikastu muiden tai luonnon kustannuksella.
Moni on vaurastunut tekemällä ahkerasti ja fiksusti töitä, joista koko yhteiskunta hyötyy. Hyvällä tuurilla jotkut heistä päätyvät miljonääreiksi. Huonolla tuurilla joku fiksu ja ahkera yrittäjä päätyy konkurssiin.
Jotkut ovat vaurastuneet ovelasti hyväksikäyttämällä vähemmän ovelia tai heikommassa asemassa olevia tai ryöstöviljelemällä luontoa. Moraalittomia varten pitää demokraattisesti sopia säännöt.
Vaurastumien, joka ei perustu reiluuteen, osaamiseen eikä ahkeruuteen johtaa "kahden kerroksen väkeä" kulttuuriin. Vauraita ovat ne, joilla on "independent income", eli elävät perityn omaisuuden tuotoilla. Muut tekevät työt. Periaatteessa perityn varallisuuden voi sijoittaa yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla, mutta varmempaa on yhteiskunnan sijoittaa koulutukseen, tutkimukseen ja kansanterveyteen.
Moni puurtaa julkisella sektorilla yhteiseksi hyväksi niin pienellä palkalla, ettei se riitä kohtuulliseen elämään. Heidän kustannuksellaan vaurastumiselle pitää saada stoppi.
Monia ärsyttävät "sosiaalipummit", jotka laiskottelevat ahkerien ja tunnollisten veronmaksajien rahoilla. Onhan heitäkin, mutta meidän pitäisi syventää ymmärrystämme siitä, millaisia nämä "sosiaalipummit" ovat. Kaikkien sosiaaliturvaa nostavien leimaaminen "sosiaalipummeiksi" on pölhöpopulismia.
> Putinin mietteitä käännytyslaista (2024-11-05)
Kyyditsin Suomen rajalle muutaman kymmenen vierasmaalaista ja käskin sanoa "turvapaikka". Pikkunaapuri meni paniikkiin.
Tein mitä ihmissalakuljettajat ovat jo pitkään tehneet muilla Euroopan rajoilla. Kaikki kärvistelevät saman ongelman kanssa, mutta vain Suomi reagoi kuin olisin ajanut panssarit rajalle.
Ajaisinkin panssareita rajalle, ellei minulla olisi ajokuntoisena vain niin vanhoja romuja, että nauraisivat niille.
Hyvä, että rajalle kyyditsemieni joukkoon sattui oikeasti hädänalaisia pakolaisia. Se vahvisti suomalaisten "juupas-eipäs ole pakolaisia" inttämistä.
Pakolaisia maailmalla on kymmeniä miljoonia. Itsekin olen niitä tuottanut, Syyriassa ja muualla. Ihme, ellei niitä olisi minunkin kyydittävikseni osunut.
Suomalaiset äänestivät voimaan lain, jonka mukaan rajan yli livahtaneet käännytetään heti takaisin Venäjälle.
Ne ainoat oikeat suomalaiset isänmaan ystävät syyttävät lakia vastaan äänestäneitä maanpettureiksi. Järkipuhetta. Venäjän imperiumi olisi jo tuhoutunut, jos minä olisin sallinut väärin äänestämisen.
Suomalaiset isänmaan ystävät eivät taida uskaltaa maalittamista kummempaa väärin äänestävien maanpetturien sakinhivutusta. No, alku sekin.
Niin kauan kun hakevat maanpettureita vain kansanedustajien ja oppositiopoliitikkojen joukosta, sabotöörini saavat valmistautua rauhassa. Yllätän suomalaiset housut kintuissa, kun käsken sabotöörini tositoimiin.
Osa heistä on sen verran tunareita, että paljastunevat. Suomalaiset yllättyvät, kun näkevät, keitä ovat aidot maanpetturit. Minun väkeni on jo saanut rekrytoitua monta kantasuomalaista. Muutama niistä ei edes tajua olevansa minun hommissani.
Ken rajalle käy, rajalle jää. Takaisin Venäjän puolelle käännytettyjä en päästä pois raja-alueelta. Autoin heidät ystävällisesti rajalle, mutta takaisin en huoli.
Yhtenä päivänä Venäjä on sinulle turvallinen — jopa ystävällinen — maa, seuraavana ei välttämättä. Yhtenä päivänä olet tervetullut matkailija, seuraavana terroristi. Siitä päätän minä.
Suomesta käännytetyn ei kannata pyrkiä pois raja-alueelta takaisin kotimaahansa. Ken meillä auttaa moista terroristia tai jättää hänet ilmiantamatta, lähetetään rintamalle. Jos auttaja on joku vanhempi eukko, mies ja pojat lähetetään tykinruuaksi.
Ehkäpä järjestän seuraavan pakolaisaallon Suomen rajalle loppusyksystä. Siitä tulee hyvää kuvamateriaalia: Suomen käännyttämät naiset ja lapset värjöttelevät nälkäisinä räntäsateessa. Taustalla Suomen rajatolpat ja rajavartijat aseineen. Etäämmällä Suomen lippu liehumassa olisi hyvä lisäefekti.
Suomalaiset pelkäävät erityisesti partaisia nuoria miehiä, joten niitä laitetaan etulinjaan rytyyttämään raja-aitaa.
Videoinnin kannalta maaraja on mainio. Välimerellä eurooppalaiset hukuttavat turvapaikanhakijoiksi pyrkiviä, mutta yön pimeydessä niin, ettei siitä saa sosiaaliseen mediaan videomateriaalia. Videoita voisi väärentää, mutta maailma on nauranut meidän tunarien väärennyksille.
Minun propagandakoneistoni on tottunut valehtelemaan omille kansalaisille, jotka eivät uskalla kuin teeskennellä uskovansa, mutta ulkomailla jotkut uhmaavat minua. Koko maailma on uhka itäiselle demokratialleni.
Esimiehet käskevät suomalaisia rajavartijoita pakottamaan rajan yli tunkeutuneet takaisin Venäjälle vaikka voimakeinoin. Ikään kuin olisi muita keinoja.
Suomen ja Venäjän välillä on maastorajaa 1300km. Sitä vahtimaan he tarvitsevat melko monta käännyttäjää. Ehkä rakentavat rajan mitan verran jonkinmoista Mannerheim linjaa. Ehkä nimeävät raja-aidan jonkun hallituksensa ministerin mukaan.
Puolassa epätoivoinen käännytetty puukotti rajavartijaa. Minäkin voisin aseistaa käännytettyjä, vaan entä jos alkavatkin tappaa sotapoliiseja, jotka olen käskenyt pitämään porukan rajan pinnassa? Ihan rupusakkiahan minä noihin hommiin laitan, mutta minulta alkaa rupusakkikin olla vähissä.
Suomalaiset rajavartijat lukevat lehdistä, että esimiehen käskyjen noudattaminen saattaa viedä EU-oikeuteen. Sitä miettivät turvapaikanhakijoiden kanssa räntäsateessa painiessaan.
Jotkut suomalaiset ehkä alkavat auttaa metsissä piileskeleviä rajan yli livahtaneita.
"Hädänalaisia ei saa jättää heitteille!" he huutavat. "Terroristien hyysääjiä! Maanpettureita!" huutavat toiset.Auttajat joutunevat oikeuteen maanpetturuudesta syytettyinä. Valittanevat tuomioistaan EU:lle.
Erotaan EU:sta! Muuttakoot maanpetturit EU:hun! alkavat isänmaalliset aitosuomalaiset huutaa.Se on oikein hyvä. Olen jo pitkään yrittänyt hajoittaa EU:ta ja nyt alkavat työni tulokset näkyä. EU-vaaleissakin sain viidesosan äänistä — Kypsimmissä maissa kolmasosan.
Minulla on viholliset lähellä ja ystävät kaukana — Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassakin. Uutiset Suomen rajalta näyttävät ystävilleni, ettei Länsi välitä oikeusperustaisesta maailmanjärjestyksestä, ellei siitä ole hyötyä rikkaille valkoisille kapitalisteille.
Kaikki näkevät, että minun kaltaisia realisteja ovat länsimaatkin, vaikka muuta teeskentelevät. Läntinen räkytys, että Minä — Venäjä — noudatan allekirjoittamiani sopimuksia vain kun minua huvittaa, alkaa näyttää tekopyhältä.
Kateeksi käy Välimeren suunnalla toimivia ihmissalakuljettajia. Pohjoiseen Suomen rajoille on työläämpi saada asiakkaita. Mainosmielessä jouduin lupaamaan niille ilmaisen ja turvallisen matkan. Tuntuu nololta harrastaa ihmissalakuljetusta tappiolla.
Koska meikäläiset viranomaiset ovat mitä ovat, somessa leviää kaikenlaisia ikäviä juttuja venäläisten viranomaisten ahneudesta ja tylyydestä. Maineeni ihmissalakuljettajana kärsii.
Muuttuisiko mikään, jos alkaisin maksaa virkamiehille kunnon palkkaa? Vaan mistä rahat? Wagner toi Afrikasta kultaa ja timantteja, mutta pyhän Venäjän imperiumin pelastaminen natseilta on kallista.
Maailmalla ei enää uskota sitäkään lupaustani, että Suomeen pääsee kuka vaan sosiaaliturvalla elämään. Tietävät senkin, että raja on kiinni.
Mikä mättää? Käskin tehdä Venäjästä disinformaation suurvallan niin, että kukaan ei totta todeksi usko vaan valitsee meidän tarjoamistamme valheista mieleisensä.
Onkohan trollitehtaiden jengi ruvennut ryyppämään? Täytyy pelotella ne töihin. Tulos tai ulos — ikkunasta.
Enköhän minä kuitenkin saa Suomen rajalle turvapaikanhakijoita. Konstit on monet. Ja onneksi Euroopassa on iso harmaa talous, joka tarvitsee halpaa orjatyövoimaa. Sekin voittaa monen kotiolot. Mainio vetovoimatekijä.
Mutta jos Eurooppa älyää virtaviivaistaa turvapaikka- ja siirtolaispolitiikkansa, minun ei enää kannata jatkaa tätä touhua. Liian kallista ja tehotonta kiusantekoa.
Jos lopetan porukan pukkaamisen Suomen rajalle tulen tukeneeksi käännytyslakia kannattaneita: "Vaatimamme käännytyslaki pelasti isänmaamme. Putinilta meni pupu pöksyyn, kun säädimme ylimaallisen vahvan lain."
No heh, mutta mielelläni heitä tuen.
Aitosuomalaiset käännytyslain kannattajat ihailivat minua avoimesti ennen kuin ryhdyin pelastamaan Ukrainaa. Nyt ovat suu supussa, mutta samat tavoitteet meillä on: Oikeusvaltion ja sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen romuttaminen. EUn hajoittaminen. Ei huono tukea heitä.
Käännytyslain vastustajien kannatus heikkenee, jos lopetan kyyditykset. Heille huudetaan "Katsokaa, vastustamanne laki pelasti isänmaamme."
Oikein hyvä, jos menettävät kannatusta. Ovat v-mäistä väkeä. Varsinkin ne vihreät, jotka ovat räkyttäneet minulle siitä saakka, kun ryhdyin pelastamaan Venäjän imperiumia perikadolta. Sananvapaus, ihmisoikeudet, riippumaton oikeuslaitos, demokratia, kansojen itsemäärämisoikeus — mistä ne kaikkea tuollaista keksivätkin.
Täytyy keksiä joku uusi jekku, jotta pääsevät säätämään seuraavaa poikkeuslakia.
Suomen laki —> Suomen poikkeuslakikokoelma
Minun laillani hallitsemisesta ja EU:sta ajattelevia vaikuttaa suomalaisistakin olevan noin joka viides, mutta minulle julkisesti myötämielisiä (tai minua pelkääviä) on harmittavan vähän. Orbanin — nöyrimmän palvelijani — ihalijatkin ovat Suomessa hiljenneet. Tuskin kuitenkaan ovat mieltään muuttaneet.
Onneksi olen onnistunut (n)ostamaan Euroopan politiikkaan minulle myötämielisiä liikkeitä.
Orbanin mafiaa minun pitääkin muistaa tukea, ettei käy kuin Puolan kanssa, vaikka en minä Puolaakaan vielä menetetyksi katso.
Maailma on täynnä mahdollisuuksia jämäkälle miehelle, joka ei anna idealismin ja empatian rajoittaa itsensä toteuttamista.
Valta ja raha hakeutuvat alaisuuteesi, kunhan et anna niille muuta mahdollisuutta.
> Osallistava yleisötilaisuus (2024-11-05)
Idealistinen minäni oli lähdössä mielenkiintoisen kuuloiseen yleisötilaisuuteen, mutta realistinen minäni huomautti, että puolen tunnin passiivisena istumisen jälkeen alan pähkäillä, onko liian epäkohteliasta poistua.
Todellista huippuluennoitsijaa kuuntelen mielelläni, mutta harva laajaakaan suosiota saaneesta puhujasta on minua inspiroinut. Julkaiskoon sanottavansa webissä. Lukiessa voin hidastaa vaikeissa kohdissa, palata aiempaan, pysähtyä sulattelemaan ja poiketa hakemaan lisätietoa muualta. Tutut kohdat voin harppoa vauhdilla.
Video tai podcast menettelee, mutta usein niissä on niin paljon tyhjäkäyntiä, että
eksyn tekemään muita hommia.
Teatterissa viihdyn. Sielläkin joudun istumaan passiivisena kuuntelijana, mutta näyttelijöiden höpinöistä on viimeistelty tylsyys pois.
Yleisötilaisuuden lopuksi, kuuntelusta puutuneena, muutama onnekkain pääsee osallistumaan viiden minuutin "kysyttävää/kommentoivaa"-osioon — ellei luennoitsija ylitä aikaansa. Viisikin nopeinta viittaajaa saa esittää kommenttinsa, mikäli kaikki noudattavat juontajan pyyntöä puhua "ihan lyhyesti". Usein kuitenkin heti ensimmäinen ottaa kaiken irti siitä, että pääsee esiintymään suurelle yleisölle: Kiitos ja ylistys puhujalle. Kiitos ja ylistys järjestäjille. Oman CV:n huippukohdat. Lopuksi lause tai pari korostamaan, että "olen minäkin asiaan perehtynyt."
Työelämässä olen osallistunut "keskusteluihin", joissa 20 ihmistä kuuntelee passiivisena, kun yksi puhuu yhdestä itselleen tärkeästä asiasta, sen jälkeen toinen jostain vallan muusta, - -. Parhaassa tapauksessa ehkä puolet porukasta ehtii tai viitsii sanoa jotain.
Jos ihmiset joutuvat tilaisuuden aluksi kuuntelemaan passiivisena viisikin minuuttia, he virittyvät passiivisiksi kuulijoiksi. Tilaisuuden juontaja voi yrittää olla pirteä ja innostava, mutta jos haluaa yleisön osallistuvan, on parasta antaa heidän osallistua ensi minuutista lähtien.
Yleisötilaisuus on parhaimmillaan, kun yleisö puhuu ja vetäjä ja luennoitsija kuuntelevat.
Jotkut soveltavat opetuksessa flipped learning periaatetta. Oppijat yrittävät opiskella ensin itsenäisesti ja sen jälkeen opettaja auttaa vaikeiden kohtien yli. Oppijat oppivat opiskelemaan omatoimisesti ja opettaja pääsee jyvälle, mitä oikeasti pitää opettaa.
Tiedän kokemuksesta: Toisin tekemistä harjoitellessa tulee hiki niin vetäjälle kuin osallistujille. Silti flipped yleisötilaisuus on kokeilemisen arvoinen. Osallistujat keskustelevat ja "luennoitsija" tarkkailee ja täydentää tilanteen mukaan.
Minulle tärkein anti yleisötilaisuuksissa on päästä juttelemaan uusien tyyppien kanssa. Tauoilla pääsee puhumaan mielenkiintoisten tyyppien kanssa. Ei taukoja, ei uutta oppia.
Tilaisuuden aluksi juttelun aiheella ei ole väliä. Joskus porukka tarvitsee apua:
>"Pongatkaa itsellenne pari. Mieluiten joku, jota ette tunne. Kertokaa vaikka, mitä odotatte tältä päivältä. Sekin sopii, jos olette tulleet huviksenne."Alun jälkeen antoisinta on keskustella pienessä ryhmässä itse asiasta. Tilaisuuden vetäjällä on tietysti tilaisuuden aiheeseen johdattelevia kysymyksiä, mutta ryhmä saa toki keskustella siitä, minkä tärkeimmäksi kokee. Asiantuntija voi kierrellä ryhmissä vastaamassa kysymyksiin ja miksei muutenkin osallistumassa, kunhan ei ala luennoida eikä johtaa puhetta.
Perinteisesti "ryhmätöiden purku" hoidetaan niin, että kaikki osallistujat kokoontuvat yhteen jakunkin ryhmän "sihteeri" lukee vuorollaan ryhmän tärkeimmät havainnot ja kaikki muut kuuntelevat — jos jaksavat. Tavoitteena kai, että kaikki kuulevat kaiken sanotun. Tällaiseen tilaisuuteen mahtuu puhetta ja ajattelua vain vähän. Useimpien aivot ovat tyhjäkäynnillä, eivät luo mitään.
Ryhmätyöt kannattaa "purkaa" sekoittamalla ryhmät. Uudessa ryhmässä juttu kiertyy luontevasti siihen, mitä kenenkin aiemmassa ryhmässä on puhuttu.
>Matemaattisesti orientoitunut tilaisuuden vetäjä keksinee kombinointi-algoritmin, jolla sekoittaa ryhmät. Tavallisempi tyyppi voi pyytää porukkaa sekoittamaan ryhmät perusteellisesti.Tilaisuuden tehon mittarina voi pitää sitä, kuinka paljon ilmassa on ajatuksia ja kuinka aktiivista on osallistujien ajatustoiminta. Pulinan määrä ja sävy kertoo järjestäjälle olennaisen.
Jos yleisötilaisuuden tarkoitus on vaikuttaa maailman menoon, porukkaa pitää tietysti innostaa sopimaan jatkotoimista.
Keskustelu yleisötilaisuudessa kannattaa kääntää dialogiksi. Dialogissa pyrimme oppimaan ymmärtämään toistemme ajattelua.
Maailma on niin monimutkainen, ettei kukaan yksinään kykene muodostamaan kunnollista käsitystä maailman menosta.
Ilmastonmuutos, luontokato, poliittinen jakautuminen, yms. ovat ongelmia, joita ei voi ratkaista ymmärtämättä, miten eri ihmisryhmät ne kokevat.
Ilman luottamusta yhteisö ei saa mitään aikaiseksi. Kun opimme tuntemaan toisemme ja ymmärrämme toisiamme, uskallamme luottaa toisiimme.
Dialogissa emme tee päätöksiä, emme pyri yhteisymmärrykseen emmekä yritä vaikuttaa toistemme ajatteluun. Kaikki ovat tasa-arvoisia ja vapaita puhumaan. Yritämme oppia ymmärtämään käsiteltäviä asioita ja miten eri tavoin niistä ajattelemme. Samalla opimme ymmärtämään omaa ja toistemme tapaa ajatella ja kokea.
Alitajuntani on rakentanut käsitykseni ihmisistä ja ihmisyhteisöistä siitä kaikesta, mitä olen elämäni varrella nähnyt ja kokenut. Kukaan muu ei ole nähnyt eikä kokenut samaa, mutta ei kai kukaan ei ole kasvanut ja elänyt niin oudoissa oloissa, ettenkö dialogin myötä voisi oppia ymmärtämään hänen ajatteluaan.
Dialogissa ei pidä miettiä, onko samaa vai eri mieltä kulloisenkin puhujan kanssa. Pitää yrittää saada selville, miten hän on päätynyt outoon ja ärsyttävään näkemykseensä. Voi vaikka kysyä, millaiset kokemukset ovat moisen näkemyksen tuottaneet. Siitäkin kannattaa kertoa, mitä tunteita, muistoja yms. puheenvuoro itsessä herättää.
Toisten ajattelua ei saa yrittää muuttaa, mutta omaansa saa muuttaa, jos siltä tuntuu. Dialogisessa keskustelussa ei ole noloa muuttaa mieltään, eikä ole noloa pysyä kannassaan.
Osallistujien pitää rakentaa tasa-arvon ilmapiiriä, jossa kaikista tuntuu turvalliselta kertoa sellaisistakin ajatuksista, joita arvelee muiden pitävän hassuina tai tyhminä. Mikään ei saa tuntua liian nololta kerrottavaksi. Dialogissa ei kilpailla siitä, kuka näyttää fiksuimmalta.
Parhaimmillaan löydämme dialogissa jotain, mitä emme edes osanneet etsiä. Dialogissa sopii tuoda esiin epävarmuuksiaan, epämääräisiä aavistuksiaan ja antaa epämääräistenkin mielleyhtymien ohjata keskustelua. Rönsyjä ei kannata kitkeä ennen kuin on varmistanut ne rikkakasveiksi.
Parhaimmillaan dialogissa onnistuu kuuntelemaan itseäänkin. Mitä ajatuksia, tunteita, muistoja toisten puheet herättävät?
Dialogi paljastaa meille alitajuntamme syövereissä piilotelleita uskomuksiamme, kuvitelmiamme, tarpeitamme ja arvostuksiamme. Oma rajallisuus ja raadollisuuskin tulee esille. Toisten puheet saattavat ärsyttää. Häpeä tai syyllisyys tekee vaikeaksi kertoa jotain tärkeän tuntuista. Dialogin ilmapiirissä meillä on tilaisuus pysähtyä toisten avulla tutkimaan itseämme.
Dialogissa ei pidä pelätä epämääräisten aavistusten esittelyä eikä rönsyilyä, mutta silti puheenvuorojen pitäisi jotenkin liittyä aiempiin: Kuuntelin, ymmärsin sinut näin ja se herätti tällaisen ajatuksen ...
Hedelmällisintä, mutta myös haastavinta dialogi on, kun osallistujilla on aivan erilainen tausta. Jokainen käyttää oman alansa sanastoa ja puheenparsi on jokaisella omanlaisensa. Pitää rohjeta vaatia selityksiä oudoilla ilmaisuille ennen kuin päästään hämmästelemään ajattelun ja näkemysten eroja.
Koska dialogi tuo esiin, miten eri tavoin koemme asiat, se synnyttää jännitteitä osallistujien välille. Jännitteitä ei pidä pelätä eikä yrittää purkaa. Jännitteet ovat oppimismahdollisuuksia, joita pitää rohjeta tutkia kaikessa rauhassa.
Kun ymmärrän toisten ajattelua jännitteen takana, minussa saattaa herätä hyödyllinen epäilys oman ajatteluni ylivertaisuutta kohtaan.
Dialogin voi antaa soljua luovasti leikitellen. Voin tuoda esille ajatuksia, joiden liittymisestä aiheeseen ja toisten puheisiin minulla on vain hämärä aavistus. Silti dialogi saattaa urautua niin, että jotain oleellista jää piiloon.
Välillä kannattaa hahmotella dialogin tuottamaa kokonaiskuvaa käsiteltävästä aiheesta ja sen syy-seuraussuhteista ja tiivistää, mistä ollaan samaa, mistä eri mieltä.
Erikseen kannattaa keskustella siitä, mitä on opittu itsestä ja toisista, osallistujien keskinäisistä suhteista ja dialogista.
Dialogin onnistumisen edellytys on, että ei pyritä tekemään päätöksiä, eikä tavoitella muuta kuin parantaa osallistujien ymmärrystä. Dialogin tuoma lisäymmärrys auttaa tekemään parempia päätöksiä, mutta päätökset pitää tehdä myöhemmin eri tilaisuudessa.
> Tilastollisesti yliedustettu? (2024-11-18)
TV:n ajankohtaisohjelmassa perussuomalaiset ehdottivat, että kiintiöpakolaiset pitäisi valita helposti kotoutuvista kristityistä venezuelalaisista eikä islamin uskoisista maista, koska heidän kotoutumistodennäköisyytenä on käytännössä nolla.
Eikä noin voi laskea. Et kai tosissasi esittänyt noin naurettavaa laskelmaa?
Kukkahattu-täti: Et kai sinäkään tosissasi esittänyt laskelmaasi yliedustuksesta?Suomessa vangeista valtaosa on kantasuomalaisia miehiä. Se jos mikä on tilastollista yliedustavuutta. Mitä voimme siitä päätellä suomalaisista miehistä?
Maasta X tulleista noin kymmenestä tuhannesta tilastoon joutuneesta miehestä enemmistö on nuoria. Heistä kymmenkunta on syyllistynyt raiskaukseen. Meinaatko, että loput 9990 ovat potentiaalisia raiskaajia?
Suomalaisista miehistä on tilastosi mukaan raiskannut reilu tuhat. Onkohan tilastossasi mukana suomalaiset impotentit vaarit? Se selittäisi promilleissa lasketun ...
Realisti: Selitys on islam, joka on maan X valtauskonto. Tilasto osoittaa vastaan sanomattomasti, että muslimien kotoutumistodennäköisyys Suomeen on käytännössä nolla. Kukkahattu-täti: Miten laskit kotoutumistodennäköisyyden?Islamin uskoisia lienee pari miljardia. Tilastossasi on noin 10 000 maasta X muuttanutta. Enimmät kai tosiaankin islamin uskoisia.
Luotan ainoastaan puolueettoman tilastotieteilijän arvioon siitä, milloin jokin korrelaatio on tilastollisesti merkitsevä. Eikä merkitseväkään korrelaatio todista syy-seuraussuhteesta.
Todellista tietoa kotoutumiseen vaikuttavista tekijöistä saisi jututtamalla maahanmuuttajia. Selviäisi, mikä kellekin on kotoutumisessa vaikeaa ja miten kotoutumista voisi helpottaa. Selviäisi sekin, miksi jotkut eivät edes yritä kotoutua ja millaisista tyypeistä ei ole kotoutumaan, vaikka yrittäisivät.
Lienee selvää, että sodan kauhuja paenneet saattavat tarvita apua toipuakseen.
Realisti: Kiintiöpakolaisiksi kannattaisi ottaa Venezuelan sosialistihallitusta paenneita katolilaisia kristittyjä. Hullu vasemmistolainen presidentti on romahduttanut rikkaan öljymaan talouden niin, että kansalla ei ole ruokaa, ei lääkkeitä eikä terveydenhoito pelaa. He ovat aitoja hädänalaisia. Kukkahattu-täti: Toivottavasti sieltä pakenevia ei pidetä elintasopakolaisina. Nälkäkuoleman uhka ei liene turvapaikkaperuste. Onkohan siellä pakolaisleirejäkään?Onko hullu vasemmistolaiseksi julistautunut diktaattori pahempi kuin oikeistolaiseksi tai Jumalan/Allahin oikeaksi kädeksi julistautunut?
Realisti: Sikäläiset kotoutuisivat helposti, koska kulttuuri siellä on sama kuin meillä. Kukkahattu-täti: Latinokulttuuri = suomalainen kulttuuri? Latinokulttuuriahan pidetään naisia vähättelevänä macho-kulttuurina. Väkivaltaisen äijä-uhon tyyssijana. Realisti: Tuohan on typerä stereotypia. Mikään ei alista naista niin kuin islam. Kukkahattu-täti: Stereotypia, joo.Totta kyllä, vanhoillisen islamin turvissa äijät uskaltavat ylläpitää "perinteisiä perhearvoja", mutta fundamentalisti-äijät eivät ole läheskään koko islam.
Etkö pelkää, että Keski- ja Etelä-Amerikasta tulee huumeiden salakuljettajia tai että huumejengien väkivalta leviää tänne?
Realisti: Eivät he kuitenkaan ole mitään talibaneja eivätkä ISIS-terroristeja niin kuin "pakolaiset" muslimimaista. Kukkahattu-täti: Esimerkiksi Afganistanista yrittävät paeta erityisesti naiset, jotka haluavat harjoittaa ammattiaan tai jatkaa opintojaan tai yrittäjän uraansa. Taliban vainoaa erityisesti niitä, joilla on kansainvälistä kokemusta. Pitää olla melkoinen taulapää, ellei erota tällaista pakolaista fundamentalistisesta taliban-äijästä. Realisti: Jos ihmiset saisivat itse päättää ahkeruudellaan ansaitsemistaan rahoista, verovarojen tuhlaaminen pakolaisten hyysäämiseen lopetettaisiin kerta kaikkiaan. Emme kuitenkaan voi pelastaa kaikkia maailman hädänalaisia. Kukkahattu-täti: Jos saisin itse päättää, en maksaisi veroja. Suomen talous ei minun rahoillani pelastu. Onneksi muutkin maksavat.Kun kaikki demokraattiset sivistysvaltiot tekevät oman osuutensa hädänalaisten auttamiseksi, sillä jo on merkitystä.
Realisti: Suurin osa pakolaisista jää silti pelastamatta. Kukkahattu-täti: Auttaminen pitää hengissä kykyämme empatiaan.Empatiakyvyttömät, joille ihmishenki ei merkitse mitään, ovat aiheuttaneet suurta kärsimystä kautta aikojen.
Taipumus pyyteettömään kanssaihmisen auttamiseen on pitänyt ihmislajin hengissä evoluution pyörteissä. Realisti: Vain oman heimon porukoita on autettu. Vierasheimoiset on tapettu tavattaessa. Ilman tervettä kansallista itsekkyyttä meidät kupataan kuiviin. Kukkahattu-täti: Tehokkainta auttamista on pitää kurissa härskit kuppaajat meillä ja muualla. Nälkä loppuu maailmasta, kun loppuu heikompien hyväksikäyttäminen.Totta kai jokainen pitää huolta, että itsellä ja lapsilla on kaikki ihmisarvoiseen elämään tarvittava, mutta ihminen on jäävi arvioimaan, milloin itsekkyytensä on tervettä, milloin kohtuutonta kahmimista.
Tuntuu, että hädänalaisia pitäisi auttaa enemmän ja tuntuu, että vaikka itsellä on hädänalaisia paremmat oltavat, ei kuitenkaan riittävän hyvät.Tämän ristiriidan ihmismieli ratkaisee toiseuttamalla hädänalaiset.