Heikin pohteita > Kirjeitä keinutuolistani > Putinin mietteitä käännytyslaista (edit: 2024-12-19)

Pu­ti­nin miet­tei­tä kään­ny­tys­lais­ta

Kyy­dit­sin Suo­men ra­jal­le muu­ta­man kym­me­nen vie­ras­maa­lais­ta ja käs­kin sanoa "turva­paik­ka". Pikku­naa­pu­ri meni pa­niik­kiin.

Tein mitä ihmis­sala­kul­jet­ta­jat ovat jo pit­kään teh­neet muil­la Eu­roo­pan ra­joil­la. Kaik­ki kär­vis­te­le­vät saman on­gel­man kans­sa, mutta vain Suomi rea­goi kuin oli­sin aja­nut pans­sa­rit ra­jal­le.

Ajai­sin­kin pans­sa­rei­ta ra­jal­le, ellei mi­nul­la olisi ajo­kun­toi­se­na vain niin van­ho­ja ro­mu­ja, että nau­rai­si­vat niil­le.

Hyvä, että ra­jal­le kyy­dit­se­mie­ni jouk­koon sat­tui oi­keas­ti hädän­alai­sia pa­ko­lai­sia. Se vah­vis­ti suo­ma­lais­ten "juupas-eipäs ole pa­ko­lai­sia" int­tä­mis­tä.

Pa­ko­lai­sia maail­mal­la on kym­me­niä mil­joo­nia. It­se­kin olen niitä tuot­ta­nut, Syy­rias­sa ja muual­la. Ihme, ellei niitä olisi mi­nun­kin kyy­dit­tä­vik­se­ni osu­nut.

Suo­ma­lai­set ää­nes­ti­vät voi­maan lain, jonka mu­kaan rajan yli li­vah­ta­neet kään­ny­te­tään heti ta­kai­sin Ve­nä­jäl­le.

Ne ai­noat oi­keat suo­ma­lai­set isän­maan ys­tä­vät syyt­tä­vät lakia vas­taan ää­nes­tä­nei­tä maan­pet­tu­reik­si. Järki­pu­het­ta. Ve­nä­jän im­pe­riu­mi olisi jo tu­hou­tu­nut, jos minä oli­sin sal­li­nut vää­rin ää­nes­tä­mi­sen. Kään­ny­tys­laki tai ei, ihan sama mulle.

Suo­ma­lai­set isän­maan ys­tä­vät eivät taida tois­tai­sek­si us­kal­taa maalittamista kum­mem­paa vää­rin ää­nes­tä­vien maan­pet­tu­rien ku­rit­ta­mis­ta. No, hil­jaa hyvää tulee. Kun kuria ki­ris­tää vähä vä­häl­tä, kansa ei huo­maa mi­tään ennen kuin on liian myö­häis­tä.

Niin kauan kun suo­ma­lai­set ha­ke­vat maan­pet­tu­rei­ta vain kan­san­edus­ta­jien ja op­po­si­tio­po­lii­tik­ko­jen jou­kos­ta, sa­bo­töö­ri­ni saa­vat val­mis­tau­tua rau­has­sa. Minun vä­ke­ni on jo saa­nut rek­ry­toi­tua monta kanta­suo­ma­lais­ta, jois­ta moni ei edes tajua ole­van­sa minun hom­mis­sa­ni.

Osa sa­bo­töö­reis­tä­ni on sen ver­ran tu­na­rei­ta, että pal­jas­tu­ne­vat, kun käs­ken hei­dät tosi­toi­miin. Suo­ma­lai­set yl­lät­ty­vät, kun nä­ke­vät, keitä ovat aidot maan­pet­tu­rit.

Ken ra­jal­le käy, ra­jal­le jää. Ta­kai­sin Ve­nä­jän puo­lel­le kään­ny­tet­ty­jä en pääs­tä pois raja-alueel­ta. Au­toin hei­dät ys­tä­väl­li­ses­ti ra­jal­le, mutta ta­kai­sin en huoli. Ra­jan­sa mi­nun­kin ys­tä­väl­li­syy­del­lä­ni.

Yh­te­nä päi­vä­nä Ve­nä­jä on si­nul­le tur­val­li­nen — jopa ys­tä­väl­li­nen — maa, seu­raa­va­na ei vält­tä­mät­tä. Yh­te­nä päi­vä­nä olet terve­tul­lut mat­kai­li­ja, seu­raa­va­na ter­ro­ris­ti. Riip­puu siitä, mikä mil­loin­kin on Ve­nä­jän etu ja siitä pää­tän minä.

Suo­mes­ta kään­ny­tet­ty ei omin avuin pääse raja-alueel­ta ta­kai­sin koti­maa­hansa ja ve­nä­läi­set tie­tä­vät, että ken aut­taa mois­ta ter­ro­ris­tia tai jät­tää hänet ilmi­an­ta­mat­ta, lä­he­te­tään rin­ta­mal­le. Jos aut­ta­ja on joku van­hem­pi eukko, mies ja pojat lä­he­te­tään tykin­ruuak­si.

Eh­kä­pä jär­jes­tän seu­raa­van pa­ko­lais­aal­lon Suo­men ra­jal­le loppu­syk­sys­tä. Siitä tulee hyvää kuva­ma­te­riaa­lia: Suo­men kään­nyt­tä­mät nai­set ja lap­set vär­jöt­te­le­vät näl­käi­si­nä räntä­sa­tees­sa. Taus­tal­la Suo­men raja­tol­pat ja raja­var­ti­jat asei­neen. Etääm­mäl­lä Suo­men lippu lie­hu­mas­sa olisi hyvä lisä­efek­ti.

Suo­ma­lai­set pel­kää­vät eri­tyi­ses­ti musta­par­tai­sia nuo­ria mie­hiä, joten niitä lai­te­taan etu­lin­jaan rytyyttämään raja-aitaa.

Vi­deoin­nin kan­nal­ta maa­raja on mai­nio. Väli­me­rel­lä eu­roop­pa­lai­set hu­kut­ta­vat turva­pai­kan­ha­ki­joik­si pyr­ki­viä, mutta yön pi­mey­des­sä niin, ettei siitä saa so­siaa­li­seen me­diaan sho­kee­raa­vaa video­ma­te­riaa­lia.

Vi­deoi­ta voi vää­ren­tää, mutta sii­hen en ryhdy. Mei­dän tu­na­rien vää­ren­nyk­sil­le maail­ma on pääs­syt nau­ra­maan liian monta ker­taa.

Minun pro­pa­gan­da­ko­neis­to­ni on tot­tu­nut va­leh­te­le­maan omil­le kan­sa­lai­sil­le, jotka eivät us­kal­la kuin tees­ken­nel­lä us­ko­van­sa, vaik­ka pro­pa­gan­da olisi miten ty­pe­rää. Minun pro­pa­gan­dis­ti­ni ovat saa­neet pa­lau­tet­ta vasta, kun al­koi­vat jakaa niitä so­mes­sa koko maail­maan. Ulko­mail­la monet ovat uh­man­neet minua ja nau­ra­neet mei­dän pro­pa­gan­da­vi­deoil­lem­me. Koko maail­ma on uhka itäi­sel­le demo­kra­tial­le­ni.

Esi­mie­het käs­ke­vät suo­ma­lai­sia raja­var­ti­joi­ta pa­kot­ta­maan rajan yli tun­keu­tu­neet ta­kai­sin Ve­nä­jäl­le vaik­ka voima­kei­noin. Ikäänkuin olisi muita kei­no­ja.

Suo­men ja Ve­nä­jän vä­lil­lä on maas­to­rajaa 1300km. Sitä vah­ti­maan he tar­vit­se­vat melko monta kään­nyt­tä­jää. Ehkä ve­tä­vät rajan mitan ver­ran jon­kin­mois­ta Man­ner­heim piik­ki­lan­kaa tai ni­meä­vät raja-aidan jon­kun ny­kyi­sen hal­li­tuk­sen­sa mi­nis­te­rin mu­kaan.

Puo­las­sa epä­toi­voi­nen kään­ny­tet­ty puu­kot­ti raja­var­ti­jaa. Mi­nä­kin voi­sin aseis­taa kään­ny­tet­ty­jä, vaan entä jos al­ka­vat­kin tap­paa sota­po­lii­se­ja, jotka olen käs­ke­nyt pi­tä­mään po­ru­kan rajan pin­nas­sa? Ihan rupu­sak­kia­han minä noi­hin hom­miin lai­tan, mutta mi­nul­ta alkaa rupu­sak­ki­kin olla vä­his­sä.

Suo­ma­lai­set raja­var­ti­jat lu­ke­vat leh­dis­tä, että esi­mie­hen käs­ky­jen nou­dat­ta­mi­nen saat­taa viedä EU-oi­keu­teen. Sitä miet­ti­vät pai­nies­saan turva­pai­kan­ha­ki­joi­den kans­sa räntä­sa­tees­sa tai pak­ka­ses­sa.

Jot­kut suo­ma­lai­set ehkä al­ka­vat aut­taa met­sis­sä pii­les­ke­le­viä rajan yli li­vah­ta­nei­ta.

— "Hädän­alai­sia ei saa jät­tää heit­teil­le!" he huutavat.

— "Ter­ro­ris­tien hyy­sää­jiä! Maan­pet­tu­rei­ta!" huutavat toiset.

Aut­ta­jat jou­tu­ne­vat oi­keu­teen maan­pet­tu­ruu­des­ta syy­tet­tyi­nä. Va­lit­ta­ne­vat tuo­miois­taan EU:lle.

— "Ero­taan EU:sta! Muut­ta­koot maan­pet­tu­rit EU:hun!" alkavat isänmaalliset aitosuomalaiset huutaa.

Se on oi­kein hyvä. Olen jo pit­kään yrit­tä­nyt hajoittaa EU:ta ja nyt al­ka­vat työni tu­lok­set näkyä. EU-vaa­leis­sa­kin sain vii­des­osan ää­nis­tä — Kyp­sim­mis­sä mais­sa kol­mas­osan.

Mi­nul­la on vi­hol­li­set lä­hel­lä ja ys­tä­vät kau­ka­na — Af­ri­kas­sa, Aa­sias­sa ja Etelä-Ame­ri­kas­sa­kin. Uu­ti­set Suo­men ra­jal­ta näyt­tä­vät näil­le ys­tä­vil­le­ni, ettei Länsi vä­li­tä oi­keus­pe­rus­tai­ses­ta maailman­jär­jes­tyk­ses­tä, ellei siitä ole hyö­tyä rik­kail­le val­koi­sil­le ka­pi­ta­lis­teil­le.

Kaik­ki nä­ke­vät, että minun kal­tai­sia rea­lis­te­ja ovat länsi­maat­kin, vaik­ka muuta tees­ken­te­le­vät. Län­ti­nen rä­ky­tys, että Minä — Ve­nä­jä — nou­da­tan alle­kir­joit­ta­mia­ni so­pi­muk­sia vain kun minua hu­vit­taa, alkaa näyt­tää teko­py­häl­tä.

Ka­teek­si käy Väli­meren suun­nal­la toi­mi­via ihmis­sala­kul­jet­ta­jia. Poh­joi­seen Suo­men ra­joil­le on niin työ­läs saada asiak­kai­ta, että jou­duin lu­paa­maan niil­le il­mai­sen ja tur­val­li­sen mat­kan. Tun­tuu no­lol­ta har­ras­taa ihmis­sala­kul­je­tus­ta tap­piol­la.

Koska mei­kä­läi­set viran­omai­set ovat mitä ovat, so­mes­sa le­viää kai­ken­lai­sia ikä­viä jut­tu­ja ve­nä­läis­ten viran­omais­ten ah­neu­des­ta ja ty­lyy­des­tä. Mai­nee­ni ja­lo­na ihmis­sala­kul­jet­ta­ja­na kär­sii.

Muut­tui­si­ko mi­kään, jos al­kai­sin mak­saa virka­mie­hil­le kun­non palk­kaa? Vaan mistä rahat? Wag­ner tuo Af­ri­kas­ta kul­taa ja ti­mant­te­ja, mutta pyhän Ve­nä­jän im­pe­riu­min pe­las­ta­mi­nen nat­seil­ta on kal­lis­ta.

Maail­mal­la ei enää us­ko­ta si­tä­kään lu­paus­ta­ni, että Suo­meen pää­see kuka vaan so­siaa­li­tur­val­la elä­mään. Tie­tä­vät sen­kin, että raja on kiin­ni.

Mikä mät­tää? Käs­kin tehdä Ve­nä­jäs­tä dis­in­for­maa­tion suur­val­lan niin, että ku­kaan ei totta to­dek­si usko vaan va­lit­see mei­dän tar­joa­mis­tam­me val­heis­ta mie­lei­sen­sä.

On­ko­han trollitehtaiden jengi ru­ven­nut ryyppämään? Täy­tyy pe­lo­tel­la ne töi­hin. Tulos tai ulos — ik­ku­nas­ta.

En­kö­hän minä kui­ten­kin saa Suo­men ra­jal­le turva­pai­kan­ha­ki­joi­ta. Kons­tit on monet. Ja on­nek­si Eu­roo­pas­sa on iso har­maa ta­lous, joka tar­vit­see hal­paa orja­työ­voi­maa. Sekin voit­taa monen koti­olot. Mai­nio veto­voima­te­ki­jä.

Mutta jos Eu­roop­pa älyää virta­vii­vais­taa turva­paik­ka- ja siir­to­lais­po­li­tiik­kan­sa, minun ei enää kan­na­ta jat­kaa tätä tou­hua. Liian kal­lis­ta ja te­ho­ton­ta kiu­san­tekoa.

Jos lo­pe­tan po­ru­kan puk­kaa­mi­sen Suo­men ra­jal­le tulen tu­ke­neek­si kään­ny­tys­lakia kan­nat­ta­nei­ta: Pu­ti­nil­ta meni pupu pöksyyn, kun sää­dim­me yli­maal­li­sen vah­van lain."

No heh, ikä­väs­ti sa­not­tu mi­nus­ta. Kos­tai­sin, ellei minun kan­nat­tai­si heitä tukea. Hyvä, että maail­mal­la opi­taan suh­tau­tu­maan la­kei­hin ja so­pi­muk­siin minun ta­paa­ni prag­maat­ti­ses­ti.

Aito­suo­ma­lai­set kään­ny­tys­lain kan­nat­ta­jat ihai­li­vat minua avoi­mes­ti ennen kuin ryh­dyin pe­las­ta­maan Uk­rai­naa. Nyt ovat suut su­pus­sa, mutta yhä meil­lä on samat ta­voit­teet: Oi­keus­val­tion ja sään­tö­pe­rus­tai­sen maailman­jär­jes­tyk­sen ro­mut­ta­mi­nen. EUn hajoittaminen. Ei huono tukea heitä.

Kään­ny­tys­lain vas­tus­ta­jien kan­na­tus heik­ke­nee, jos lo­pe­tan kyy­di­tyk­set. Heil­le huu­de­taan "Kat­so­kaa, vas­tus­ta­man­ne laki pe­las­ti isän­maam­me."

Oi­kein hyvä, jos me­net­tä­vät kan­na­tus­ta. Ovat v-mäis­tä väkeä. Var­sin­kin ne vih­reät, jotka ovat rä­kyt­tä­neet mi­nul­le siitä saak­ka, kun ryh­dyin pe­las­ta­maan Ve­nä­jän im­pe­riu­mia peri­ka­dol­ta. Sanan­va­paus, ihmis­oi­keu­det, riip­pu­ma­ton oi­keus­lai­tos, demo­kra­tia, kan­so­jen itsemäärämisoikeus — mistä ne kaik­kea tuol­lais­ta kek­si­vät­kin.

Täy­tyy kek­siä joku uusi jekku, jotta pää­se­vät sää­tä­mään seu­raa­vaa poik­keus­lakia.

Suo­men laki —> Suo­men poik­keus­laki­ko­koel­ma

Minun lail­la­ni hal­lit­se­mi­ses­ta ja EU:sta ajat­te­le­via vai­kut­taa suo­ma­lai­sis­ta­kin ole­van noin joka vii­des, mutta mi­nul­le jul­ki­ses­ti myötä­mie­li­siä (tai minua pel­kää­viä) on har­mit­ta­van vähän. Orbanin — nöy­rim­män pal­ve­li­ja­ni — ihalijatkin ovat Suo­mes­sa hil­jen­neet. Tus­kin kui­ten­kaan ovat miel­tään muut­ta­neet.

Orbanin ma­fiaa minun pi­tää­kin muis­taa tukea, ettei käy kuin Puo­lan kans­sa, vaik­ka en minä Puo­laa­kaan vielä me­ne­te­tyk­si katso.

On­nek­si olen on­nis­tu­nut (n)os­ta­maan Eu­roop­paan monia mi­nul­le myötä­mie­li­siä po­liit­ti­sia liik­kei­tä.

Maail­ma on täyn­nä mah­dol­li­suuk­sia jä­mä­käl­le mie­hel­le, joka ei anna idea­lis­min ja em­pa­tian ra­joit­taa it­sen­sä to­teut­ta­mis­ta.

Valta ja raha ha­keu­tu­vat alai­suu­tee­si, kun­han et anna niil­le muuta mah­dol­li­suut­ta.

Heikin pohteita > Kirjeitä keinutuolistani > Green Border (edit: 2024-12-19)

Green Border

Elo­kuva Green Border kertoo turvapaikanhakijoista, jotka Valko-Venäjä on huijannut Puolan rajalle. He luulevat pääsevänsä turvallisesti Eurooppaan, mutta jäävät palloteltavaksi edestakaisin rajan yli.

Usein turva­pai­kan­ha­ki­jois­ta pu­hu­taan uh­kaa­va­na muu­ka­lais­ten lau­ma­na, joka yrit­tää vil­pil­li­sen kei­noin tun­keu­tua maa­ham­me. Elo­kuvan näkö­kulma on turva­pai­kan­ha­ki­joi­den ja hei­dän aut­ta­jien­sa ja sel­lai­se­na elo­kuva on muis­tu­tus siitä, että turva­pai­kan­ha­ki­jat ovat ih­mi­siä ja heitä pi­täi­si koh­del­la ih­mi­si­nä.

Ta­ri­na on fik­tio­ta, mutta uskon, että kaik­kea siinä ker­ro­tun kal­tais­ta on saat­ta­nut ja saat­taa ta­pah­tua Eu­roo­pan ra­joil­la. Uskon mah­dol­li­sek­si, että

— turva­pai­kan­ha­ki­joi­ta koh­del­laan epä­in­hi­mil­li­ses­ti, jopa väki­val­tai­ses­ti;

— viran­omais­ten an­ne­taan salaa rik­koa la­ke­ja ja kan­sain­vä­li­siä so­pi­muk­sia sen si­jaan, että avoi­mes­ti ja re­hel­li­ses­ti muu­tet­tai­siin niitä tai irti­sa­nou­dut­tai­siin niis­tä;

— turva­pai­kan­ha­ki­joi­den jou­kos­sa on ai­dos­ti hädän­alai­sia;

Elo­kuva ker­too, miltä raja­var­ti­joi­den ja po­lii­sien toi­min­ta tun­tuu turva­pai­kan­ha­ki­jois­ta ja hei­dän aut­ta­jis­taan — jul­ma­na epä­oi­keu­den­mu­kai­se­na käy­tök­se­nä ja junt­ti­mai­se­na läpän­heit­to­na. Yhden raja­var­ti­jan ah­dis­tuk­sen kaut­ta sen­tään kä­si­tel­lään hei­dän työn­sä ja in­hi­mil­li­syy­den vä­lis­tä risti­rii­taa.

Elo­kuva ei pyri esit­tä­mään rat­kai­sua pa­ko­lais­on­gel­maan. Yh­tei­ses­tä in­hi­mil­li­ses­tä rat­kai­sus­ta ei ole­kaan help­po sopia EU-mai­den kes­ken. Jos luo­vum­me in­hi­mil­li­syy­den vaa­ti­muk­ses­ta, rat­kai­su­ja löy­tyy vaan mistä kai­kes­ta luo­vum­me, jos luo­vum­me in­hi­mil­li­syy­des­tä?

Si­vis­tys ja bar­ba­ria ovat kuin demo­kra­tia ja dik­ta­tuu­ri. Pari­kym­men­tä vuot­ta sit­ten monet teol­li­suu­den edus­ta­jat ihas­tui­vat kii­na­lai­sen dik­ta­tuu­rin te­hok­kuu­teen. Nyt ihas­tus on lai­men­nut. Sa­moin käy, jos tur­vau­dum­me bar­ba­riaan. Oi­keus­val­tio- ja ihmis­oi­keus- peri­aat­teis­ta luo­pu­mi­sen kään­tö­puoli pal­jas­tuu ajan myötä.

Ha­luam­me uskoa ole­vam­me täy­sin epä­it­sek­käi­tä ja­lo­ja ih­mi­siä, mutta to­del­li­suu­des­sa mi­nä­kin olen val­mis te­ke­mään no­lot­ta­van vähän hädän­alais­ten hy­väk­si. Risti­rii­taan on kaksi rat­kai­sua: To­team­me, että "em­pa­tia ei sovi po­li­tiik­kaan" tai tur­vau­dum­me toiseuttamiseen:

Lei­maam­me turva­pai­kan­ha­ki­jat onnen­onki­joik­si, jotka ovat uhka kult­tuu­ril­lem­me ja yh­teis­kunta­rau­hal­lem­me. "Pihti­pu­taan mummo jää ilman elä­ket­tä kun vero­varat tuh­la­taan elin­taso­pa­ko­lais­ten hyy­sää­mi­seen!" Negatiivisen käsityksemme tueksi poimimme netistä negatiivisia "some-totuuksia". Helppoa, sillä eihän kukaan kenestäkään someen mitään positiivista kirjoita eikä kukaan tarkista, mitkä ikävistä uutisista ovat totta, mikä valhetta.

Minun rat­kai­su­ni: En tee mi­tään, mutt­en liioin va­li­ta, jos Suo­men val­tio aut­taa hädän­alai­sia. En va­li­ta, vaik­ka vero­pro­sent­ti­ni kas­vai­si.

Turva­pai­kan­ha­ki­jat eivät ole yh­te­näi­nen "lauma". Heil­lä ei ole muuta yh­teis­tä kuin, että he ha­ke­vat turva­paik­kaa.

— Jot­kut tu­le­vat pe­rin­tei­ses­tä meil­le ou­dos­ta ja ehkä van­hoil­li­ses­ta­kin heimo­kult­tuu­ris­ta, toi­set ovat li­be­raa­le­ja ja minua enem­män maailman­kan­sa­lai­sia

— Joil­le­kin kult­tuu­rim­me on tuttu, mutta toi­sil­le ta­pam­me ja kult­tuu­rim­me on vie­ras

— jot­kut pa­ke­ne­vat omaa kult­tuu­riaan, toi­set ta­ker­tu­vat sii­hen

— Heis­sä on tar­vit­se­miam­me am­mat­ti­lai­sia, mutta myös am­mat­ti­lai­sia, joi­den tai­doil­la ei meil­lä ole tar­vet­ta

— On korkeastikoulutettuja ja on luku­tai­dot­to­mia

— Joil­lain on pe­rus­teet turva­paik­kaan, toi­set ha­ke­vat turva­paik­kaa pe­rus­teet­ta — joko ym­mär­tä­mät­tö­myyt­tään tai hui­jaus­tar­koi­tuk­ses­sa

Jos­kus on haas­ta­vaa sel­vit­tää, kenen ta­ri­na on totta, kenen muun­nel­tua to­tuut­ta, kenen täyt­tä val­het­ta. Kenen olisi help­po ko­tou­tua kult­tuu­riim­me, kuka pa­ke­nee omaa kult­tuu­riaan, kuka ha­luaa sii­hen ta­ker­tua.

Kaik­ki ovat kui­ten­kin in­hi­mil­li­siä olen­to­ja, kun­nes toi­sin to­dis­te­taan. Et­ni­seen alku­pe­rään, us­kon­toon, ihon­vä­riin, ... pe­rus­tu­vat ste­reo­tyyp­pi­set en­nak­ko­luu­lot eivät to­dis­ta mi­tään. Jos jou­kos­ta pal­jas­tuu vaik­ka­pa ISIS-terroristi, se ei to­dis­ta mi­tään mui­den epä­in­hi­mil­li­syy­des­tä.

Jos lähtö­maas­sa val­tio on vi­hol­li­nen eikä siel­lä sel­viä edes hen­gis­sä suo­ma­lai­sel­la re­hel­li­syy­del­lä, kä­si­tys hyvin­voin­ti­val­tion kan­sa­lai­sen roo­lis­ta saat­taa aluk­si olla hu­kas­sa. Pitää kyetä kes­kus­te­le­maan ys­tä­väl­li­sen avoi­mes­ti yh­teis­kun­tiem­me, ta­po­jem­me ja ar­vo­jem­me erois­ta.

Eri­lais­ten kult­tuu­rien yh­teis­elo on mie­len­kiin­tois­ta ja an­toi­saa, mi­kä­li kaik­ki suos­tu­vat nä­ke­mään ne oman kult­tuu­rin­sa puo­let, jotka es­tä­vät läm­min­hen­ki­sen yh­teis­elon. Nyt tun­tuu, että pa­ko­lai­set ja muut­kin muual­ta tul­leet "eris­te­tään" omiin oloi­hin­sa ja kat­soa ky­räil­lään, ko­tou­tu­vat­ko NE, op­pi­vat­ko suo­ma­lai­sil­le ta­voil­le.

Pa­ko­lai­sil­la on ta­ka­naan rank­ko­ja ko­ke­muk­sia ei­vät­kä he ole ha­lun­neet koti­seu­tuaan jät­tää, joten ei ihme, ell­eivät kaik­ki heis­tä omin avuin heti ko­tou­du suo­ma­lai­seen kult­tuu­riin ja so­lah­da mei­kä­läi­seen työ­elä­mään. Ai­na­kin osa haa­vei­lee ko­tiin pää­sys­tä.

Osa ko­tou­tuu su­ju­vas­ti, mutta heis­tä­hän ei ku­kaan so­meen kir­joi­ta.

Turva­paik­kaa ha­ke­vat sel­lai­set­kin, jotka eivät koti­seu­dul­laan ole sodan tai vai­non takia hen­gen­vaa­ras­sa ei­vät­kä siten oi­keu­tet­tu­ja turva­paik­kaan. (Ei nälän­hätä eikä koti­seu­dun muut­tu­mi­nen elin­kel­vot­to­mak­si il­mas­ton­muu­tok­sen takia ole pe­rus­tei­ta saada turva­paik­kaa.) Hei­dän ta­kiaan kai kaik­ki turva­pai­kan­ha­ki­jat on lei­mat­tu "elin­taso­pa­ko­lai­sik­si".

Tänne pyr­ki­vät ku­vaa­vat tark­ka­nä­köi­ses­ti ja to­tuu­den­mu­kai­ses­ti, kuin­ka sur­keat tu­le­vai­suu­den nä­ky­mät heil­lä on koti­mais­saan ja kuin­ka mah­do­ton siel­lä on mi­hin­kään vai­kut­taa. Var­maan mi­nä­kin pyr­ki­sin pois moi­sis­ta olois­ta.

Mo­nil­la heis­tä on kui­ten­kin liian op­ti­mis­ti­nen kä­si­tys mah­dol­li­suuk­sis­taan li­vah­taa Eu­roop­paan ja edel­ly­tyk­sis­tään pär­jä­tä tääl­lä. Ovat ehkä kuul­leet epä­mää­räi­siä jut­tu­ja ka­ve­reis­ta, jotka tie­naa­vat hyvin Eu­roo­pan pi­meil­lä työ­mark­ki­noil­la.

Lait­to­mat siir­to­lai­set pi­meis­sä töis­sä vail­la mi­tään oi­keuk­sia hyö­dyt­tä­vät kan­san­ta­lout­ta, mutta olisi Eu­roo­pal­la varaa sii­hen­kin, että siir­to­työ­läi­sil­lä olisi vi­ral­li­nen asema.

Tämän vuo­den Nobel-pal­kit­tu­jen tut­ki­mus­ten mu­kaan

Lähtö­mai­den "työn­tö­voi­maa" pi­täi­si vä­hen­tää. Ke­hi­tys­maa­tut­ki­joil­la lie­nee aja­tuk­sia, miten voi­sim­me vah­vis­taa kan­sa­lais­yh­teis­kun­taa ja demo­kra­tiaa kor­rup­toi­tu­neis­sa mais­sa niin, että elämä siel­lä näyt­täi­si tar­joa­van muu­ta­kin kuin kär­si­mys­tä ja pel­kää­mis­tä.

Käym­me kaup­paa ja meil­lä on teol­lis­ta yh­teis­työtä mai­den kans­sa, jois­sa hal­lit­se­va eliit­ti ei vä­li­tä kan­sa­lais­ten hyvin­voin­nis­ta. Ehkä tässä olisi mah­dol­li­suus vai­kut­taa. Tosin Kiina ja köy­hien mai­den kan­sas­ta piit­taa­ma­ton hal­lit­se­va eliit­ti löy­tä­ne­vät hel­pos­ti yh­teis­ym­mär­ryk­sen: Sulle-mulle-kansalle-ei-mitään.

Ym­mär­tääk­se­ni ke­hi­tys­yh­teis­työ pyr­kii vah­vis­ta­maan kan­sa­lais­yh­teis­kun­taa niin, että kansa ky­ke­ni­si pa­rem­min val­vo­maan etu­jaan. Kan­nat­taa jat­kaa.

Ei ole eri­tyi­ses­ti mei­dän vi­kam­me, että maail­mas­sa muu­ta­maa mil­jar­dia ih­mis­tä elää sur­keis­sa olois­sa, joita he eivät voi muut­taa, mutta on mei­dän etum­me — ai­na­kin jäl­keem­me tu­le­vien suku­pol­vien etu, että maail­ma ke­hit­tyy pa­rem­paan suun­taan. Mitä enem­män maail­mas­sa on epä­demo­kraat­ti­ses­ti hal­lit­tu­ja maita, sitä enem­män Ve­nä­jäl­lä, Kii­nal­la, ... on "ys­tä­viä".

Siksi ei ole mi­ten­kään tyh­mää, että omal­ta pie­nel­tä osal­tam­me yri­täm­me "pa­ran­taa maail­maa" ja yllä­pitää si­vis­tys­tä.

Pitkä englannninkielinen juttu toiseuttamisesta

Heikin pohteita > Kirjeitä keinutuolistani > Tik Tokin sensurointi (edit: 2024-12-19)

Tik Tokin sen­su­roin­ti

Laita­oi­keis­ton mie­les­tä oli demo­kra­tian vas­tais­ta mi­tä­töi­dä Ro­ma­nian pre­si­den­tin vaa­lit sillä pe­rus­teel­la, että Ve­nä­jä kam­pan­joi muun muas­sa Tik To­kis­sa mie­lei­sen­sä eh­dok­kaan puo­les­ta.

Laita­oi­keis­to ei halua so­siaa­lis­ta me­diaa kont­rol­loi­ta­van, koska se on mai­nio työ­kalu po­pu­lis­ti­sen öyhötyksen le­vit­tä­mi­seen.

Mei­dän vaa­leis­sam­me minä ha­luan tie­tää, onko jon­kun eh­dok­kaan kan­nat­ta­ja suo­ma­lai­nen vain vie­raan val­lan agent­ti. Ha­luan myös tie­tää, onko eh­dok­kaan puo­les­ta­pu­hu­ja ih­mi­nen vai teko­äly — botti, tai mikä lie.

Jos vaali­pu­hees­sa poik­keuk­sel­li­ses­ti on jo­tain asial­ta vai­kut­ta­vaa, ha­luan tie­tää, onko se to­tuus, koko to­tuus ja vain to­tuus. Olisi hie­noa, jos jol­tain teko­älyl­tä voisi kysyä, mitä eri tahot ovat eri ai­koi­na asias­ta lau­su­neet.

Puo­luee­ton­ta teko­älyä odo­tel­les­sa nou­da­ta peu­ka­lo­sään­töä: Ker­ran va­leh­te­li­ja, aina va­leh­te­li­ja. Va­leh­te­lua on sekin, jos jät­tää jo­tain ker­to­mat­ta. Kai­ken­lai­nen vih­jai­lu on va­leh­te­lua: "Kysyn vaan ..."

Haas­ta­vim­pia ovat vaali­pu­heet, jotka he­rät­tä­vät vah­vo­ja tun­tei­ta puo­les­ta tai vas­taan. Ne pi­täi­si kyetä ohit­ta­maan po­pu­lis­ti­se­na öyhötyksenä.

Tun­teem­me an­ta­vat meil­lä tär­kei­tä sig­naa­le­ja mieli­pi­teen muo­dos­tuk­sen tuek­si. Po­pu­lis­tit kui­ten­kin he­rät­te­le­vät tunne­maail­mam­me pi­mei­tä voi­mia. Niitä kan­nat­taa tut­kia, jos ky­ke­nee vas­tus­ta­maan nii­den veto­voi­maa. Ää­nes­tä­mi­seen nii­den ei pidä antaa vai­kut­taa.

Heikin pohteita > Kirjeitä keinutuolistani > Uhriutuminen (edit: 2024-12-19)

Uhriutuminen

Po­pu­lis­ti­sen iden­ti­teet­ti­po­li­tii­kan ydin­tä ovat uhriutuminen ja vi­hol­lis­ku­vien luo­mi­nen.

— NE ( = mo­raa­li­ton hal­lit­se­va eliit­ti, ve­rot­ta­ja ja muut sel­lai­set) sor­ta­vat MEITÄ ( = ah­ke­raa, rei­lua ja re­hel­lis­tä kan­saa) ja tuhlaavat rahamme

— NE ( = ter­veys­nat­sit yms.) pilk­kaa­vat MEI­DÄN elä­män­ta­paam­me ja yrit­tä­vät kiel­tää vä­häi­set nau­tin­tom­me

— NE ( = mikä hy­vän­sä so­pi­vas­ti omas­ta po­ru­kas­ta erot­tu­va ryhmä) uh­kaa­vat MEI­DÄN va­paut­tam­me, toi­meen­tuloamme, yh­teis­kun­tam­me mo­raa­lia ja perus­ar­vo­ja, ...

— NE ( = asian­tun­ti­jat, media, yli­opis­tot) tu­ke­vat yllämainittuja va­leh­te­le­mal­la MEIL­LE.

"Kun val­het­ta tois­taa riit­tä­vän sin­nik­kääs­ti ja joh­don­mu­kai­ses­ti, se muut­tuu to­dek­si" toisteli Goebbels alaisilleen ikivanhaa propagandan tekijän viisautta.

Monia hou­kut­taa uskoa val­hei­siin, joi­den mu­kaan ME jalot yli­ver­tai­set oli­sim­me vau­rai­ta ja kaut­ta maail­man pe­lät­ty­jä ja ar­vos­tet­tu­ja, ellei olisi NIITÄ rois­to­mai­sia iili­ma­to­ja.

Viha­puhe nos­tat­taa ad­re­na­lii­ni­hu­ma­lan. Se vah­vis­taa pelon tun­net­ta, mutta myös lisää itse­var­muut­ta. Ad­re­na­lii­ni saa moni­mut­kai­set on­gel­mat ja konf­lik­tit näyt­tä­mään musta­val­koi­sil­ta ME vas­taan NE tais­te­luil­ta.

"Kun jou­tuu puo­lus­ta­maan it­seään ää­rim­mäis­tä uhkaa vas­taan, moni­mut­kai­set mo­raa­li­poh­din­nat täy­tyy unoh­taa". Tuntuu mukavan selkeältä vihata NIITÄ ja haaveilla "kostosta".

Kun sor­ta­jat päät­tä­vät ole­van­sa sor­ret­tu­ja

Uwa Iduozeen: Kun sor­ta­jat päät­tä­vät ...

Ih­mi­set ovat aina tie­dos­ta­neet, että omaa toi­min­taan­sa voi oi­keut­taa omak­su­mal­la uhrin iden­ti­teet­ti. Se on iki­vanha keino ra­ken­taa kansa­kun­tia yh­dis­tä­viä san­ka­ri­ta­ru­ja ja väit­tää syr­jin­tää ja väki­val­taa itse­puo­lus­tuk­sek­si. On kun­nia­kas­ta puo­lus­taa isän­maan lap­sia ja nai­sia.

Ääri­jär­jes­tö­jä tut­ki­neet yhdys­val­ta­lais­psy­ko­lo­git Step­hen Reicher ja Yasemin Ulusahin käyt­tä­vät ter­miä dominant group victimhood - va­paas­ti suo­men­net­tu­na hal­lit­se­van ryh­män uhriutuminen. Termi kuvaa aja­tus­mal­lia, jossa yh­teis­kun­nan valta-ase­massa oleva ryhmä ottaa it­sel­leen uhrin roo­lin.

Uh­rik­si heit­täy­ty­jiä yh­dis­tää tunne valta-ase­man me­ne­tyk­ses­tä ja kat­ke­roi­tu­mi­nen siitä, että an­sai­tuk­si koet­tu­ja etuja ol­laan me­net­tä­mäs­sä joil­le­kin, jotka eivät niitä an­sait­se. Jär­jes­tyk­sen pa­laut­ta­mi­nen kei­no­ja kaih­ta­mat­ta on sil­loin suo­ras­taan mo­raa­li­nen vel­voi­te.

Kun uhat­tu­na on oman yh­tei­sön ole­mas­sa­olo, sitä vas­taan hyök­kää­vät vi­hol­li­set lak­kaa­vat ole­mas­ta ih­mi­siä – oli uhka to­del­li­nen tai ei.

Kun miel­tää it­sen­sä uh­rik­si, on ää­rim­mäi­sen vasta­ha­koi­nen tun­nis­ta­maan omia etu­oi­keuk­siaan ja mui­den ko­ke­maa kär­si­mys­tä, koska kokee itse ole­van­sa sor­ret­tu. Muis­tu­tuk­set yh­teis­kun­nan ra­ken­teel­li­sis­ta epä­koh­dis­ta kai­ku­vat kuu­roil­le kor­vil­le, koska to­del­li­sia sor­ta­jia” ovat NE.

Jos yh­teis­kunta näyt­täy­tyy nolla­summa­pe­li­nä, jossa kaik­ki, minkä muut saa­vut­ta­vat, on au­to­maat­ti­ses­ti it­sel­tä pois, voi kokea ole­van­sa uhri ja vas­tus­taa kaik­kea mikä liik­kuu.

why extremists and hate groups often play the victim

Heikin pohteita > Kirjeitä keinutuolistani > Viisaat vastuulliset ja lusmu enemmistö (edit: 2024-12-19)

Vii­saat vas­tuul­li­set ja lusmu enem­mis­tö

Orpon hal­li­tuk­sen pu­heet tuo­vat mie­lee­ni Kiplingin runon "white man's burden".

Miel­le­yh­ty­mät, joita ali­ta­jun­ta­ni tuot­taa, saat­ta­vat ker­toa enem­män ali­tajun­nas­ta­ni kuin tosi­maail­mas­ta. Ker­ron niis­tä silti.

Orpo tun­tuu pu­hu­van kah­des­ta eri yh­teis­kunta­luo­kas­ta: 1) Vii­saat ja ah­ke­rat vas­tuun­kan­ta­jat; 2) ei niin vii­saat, vas­tuu­ta pa­koi­le­vat lais­kat lusmut.

Vau­raus on merk­ki vas­tuul­li­suu­des­ta ja ah­ke­ruu­des­ta, köy­hyys lais­kuu­des­ta. Vau­raat mak­sa­vat verot, joil­la lais­kat elä­te­tään.

Vas­tuul­li­set jou­tu­vat kyylämään lusmuja, ett­eivät NE pääse sii­pei­le­mään ah­ke­rien ja yrit­te­liäi­den työn he­del­mil­lä. Lais­ko­ja ei saa te­ke­mään hyö­dyl­lis­tä työtä kuin piis­kaa­mal­la: "Nehän eivät soh­val­ta nouse niin kauan kuin so­siaa­li­tuet riit­tä­vät kal­jaan."

Vä­hem­män vii­sas­ta kan­san­osaa vii­saat vas­tuul­li­set jou­tu­vat oh­jaa­maan kä­des­tä pi­täen elä­mään jär­ke­väs­ti. Vain vii­saat tie­tä­vät, mil­lai­seen ura­put­keen tyh­mem­mät kan­nat­taa työn­tää. Nii­den tou­hut lip­su­vat te­hot­to­mak­si haa­hui­luk­si, jos niil­le antaa va­pau­den aja­tel­la itse.

Demo­kra­tias­sa tyh­mät es­tä­vät ty­pe­räl­lä jänkkäämisellään jär­ke­vien päätösten tehokkaan toimeenpanemisen, joten viisaiden pitää ottaa ohjat. Tiukan paikan tullen demokraattisen oikeusvaltion periaatteista pitää luopua, koska perustuslakifundamentalistit eivät tajua realiteetteja eivätkä osaa ajatella kokonaisuuksia.

"Pu­li­nat pois, kansa on pu­hu­nut!" Demokratia tarkoittaa, että 51% äänistä saaneen koalition ei tarvitse muita kuunnella eikä muista välittää. Eihän ne mitään mistään edes ymmärrä.

Yli­opis­to­väki pe­rus­te­lee aka­tee­mis­ta va­paut­ta sillä, että tut­ki­mi­seen mo­ti­voi­tu­neil­la ja tut­ki­mus­alueen sy­väl­li­ses­ti tun­te­vil­la on paras kä­si­tys siitä, mihin hei­dän kan­nat­taa ai­kan­sa käyt­tää. Vää­rin!

Yli­opis­tot pitää saada ta­lous­elä­män oh­jauk­seen. Hal­li­tuk­sen pitää var­mis­taa, ettei käyn­nis­te­tä hal­li­tus­oh­jel­man kan­nal­ta so­pi­mat­to­mia tut­ki­muk­sia eikä ra­hoi­te­ta nis­ku­roi­via tut­ki­mus­yk­si­köi­tä. Jos rahaa on lip­sah­ta­nut hal­li­tus­oh­jel­man us­kot­ta­vuut­ta na­ker­ta­vaan "tie­teel­li­seen tut­ki­muk­seen", tu­los­ten jul­kai­se­mi­nen pitää ylei­sen edun ni­mis­sä estää.

Yli­opis­to­ih­mi­set sa­no­vat, että jos ha­lut­tu loppu­tulos osa­taan mää­ri­tel­lä etu­kä­teen, asias­sa ei ole mi­tään tut­kit­ta­vaa. Vielä hir­veäm­pää, he väit­tä­vät, että luova mieli — tär­kei­den oi­val­lus­ten te­ke­mi­nen — vaatii aikaa keskittyä rauhassa.

Tuo ker­too yli­opis­to­väes­tä kai­ken oleel­li­sen: Eivät ym­mär­rä mi­tään ta­lous­elä­män tar­peis­ta ei­vät­kä tu­lok­sel­li­ses­ta pro­jek­ti­toi­min­nas­ta. Ha­lua­vat is­tus­kel­la mu­ka­vas­ti kam­mion­sa noja­tuo­lis­sa 'vii­sauk­sia' mie­tis­kel­len ja mat­kus­tel­la kon­fe­rens­seis­saan.

Ha­lua­vat "tut­kia" mon­go­lia­lais­ta kurk­ku­lau­lua ja mikä mil­loin­kin sat­tuu ki­val­ta tun­tu­maan. Onko kurk­ku­lau­lun tut­ki­mi­nen tuot­ta­nut in­no­vaa­tio­ta? Onko syn­ty­nyt yh­tä­kään kurkkulaulu-startupia?

Kai­ken hui­puk­si aka­tee­mi­set fi­lo­so­fit kam­miois­taan eh­dot­te­le­vat dia­lo­gia, joka aut­tai­si ym­mär­tä­mään eri osa­puo­lien nä­ke­myk­siä: Ei teh­täi­si pää­tök­siä, ei neu­vo­tel­tai­si, ei väi­tel­täi­si vaan yri­tet­täi­siin oppia ym­mär­tä­mään toi­nen tois­tem­me outoa ajat­te­lua ja ou­to­ja nä­ke­myk­siä.

Ei hal­li­tuk­sel­la ole ou­to­ja nä­ke­myk­siä. Meil­lä on erin­omai­nen hal­li­tus­oh­jel­ma. Op­po­si­tiol­la on ty­pe­riä aja­tuk­sia, mutta ei mi­kään dia­lo­gi auta ta­ko­maan jär­keä hei­dän pää­hän­sä.

Yli­opis­to­lai­set ve­toa­vat tran­sis­to­rei­hin, Max­wel­lin yh­tä­löi­hin ja suh­teel­li­suus­teo­riaan. Mi­kään "tuot­ta­va pro­jek­ti" ei kuu­lem­ma olisi niitä kek­si­nyt. Entä sit­ten? Nyt­hän meil­lä ne jo on ja pal­jon mui­ta­kin yh­tä­löi­tä.

Viher­va­sem­mis­to­lai­set päi­vys­tä­vät do­sen­tit ja kukka­hattu­tädit vaah­toa­vat il­mas­ton­muu­tok­ses­ta, luon­to­ka­dos­ta ja ties mistä muka tie­teel­li­si­nä to­tuuk­si­na. Koska vä­hem­män vii­sas osa kan­sas­ta uskoo tuol­lais­ta dis­in­for­maa­tio­ta, an­nam­me nii­den ym­mär­tää, että otam­me uhat va­ka­vas­ti.

On­nek­si vii­sas vas­tuul­li­nen vä­hem­mis­tö ym­mär­tää pikku vih­jees­tä, ett­emme ota to­sis­sam­me moi­sia hö­pi­nöi­tä. Po­liit­ti­nen rea­li­teet­ti kun on, että vih­reään siir­ty­mään rahaa kaa­ta­mal­la ei saa val­tion ta­lout­ta kun­toon yh­des­sä vaali­kau­des­sa eikä siten voita vaa­le­ja.

Vau­raus

Vau­rau­des­sa si­nän­sä ei ole mi­tään vää­rää, pa­hek­sut­ta­vaa eikä ka­deh­dit­ta­vaa.

On turha kiis­tel­lä siitä, saa­vat­ko kaik­ki kaik­kea hyvää tasan tark­kaan an­sion­sa mu­kaan. Riit­tää, ettei ku­kaan kärsi näl­kää ja vilua eikä liioin ri­kas­tu kans­sa­ih­mis­ten, tu­le­vien suku­pol­vien tai luon­non kus­tan­nuk­sel­la.

Kaik­kien pi­täi­si asen­noi­tua elä­mään yrit­tä­jä­mäi­ses­ti:

— Miten voim­me olla par­hai­ten hyö­dyk­si?

— Miten asiat voi tehdä ny­kyis­tä fik­sum­min?

— Olla yrit­te­liäs ja roh­kean aloit­teel­li­nen vaikk­ei var­si­nai­sek­si yrit­tä­jäk­si ha­luai­si­kaan

Hen­ki­lö­koh­tais­ta vau­ras­tu­mis­ta se ei takaa, mutta yrit­tä­mät­tä ja ah­ke­roi­mat­ta emme pär­jää.

Moni on vau­ras­tu­nut te­ke­mäl­lä ah­ke­ras­ti ja fik­sus­ti töitä, jois­ta koko yh­teis­kunta hyö­tyy. Hy­väl­lä tuu­ril­la jot­kut heis­tä pää­ty­vät mil­jo­nää­reik­si ilman, että hei­dän vau­rau­ten­sa on kel­tään pois.

Huo­nol­la tuu­ril­la fiksu ja ah­ke­ra yrit­tä­jä voi pää­tyä kon­kurs­siin. Sen hän jou­tuu kan­ta­maan yksin.

Jot­kut ovat vau­ras­tu­neet ove­las­ti hy­väk­si­käyt­tä­mäl­lä vä­hem­män ove­lia tai hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ole­via tai ryös­tö­vil­je­le­mäl­lä luon­toa. Mo­raa­lit­to­mia hil­lit­se­mään pitää demo­kraat­ti­ses­ti sopia sään­nöt.

Mo­nis­sa yh­teis­kun­nis­sa val­taa on lip­su­nut öky­rik­kail­le ( = ökyilevä rikas). On mel­koi­nen haas­te estää, että ra­hal­la ei pääse os­ta­maan val­taa, ohit­ta­maan demo­kraat­tis­ta pää­tök­sen­tekoa.

Valta, joka pe­rus­tuu vau­rau­teen eikä osaa­mi­seen eikä ah­ke­ruu­teen joh­taa velt­toon "kah­den ker­rok­sen väkeä" kult­tuu­riin. Jos­sain vai­hees­sa 1700 tai 1800-lu­vul­la köy­hi­nä pi­det­tiin niitä, jotka jou­tui­vat te­ke­mään työtä elääk­seen. Rik­kai­ta oli­vat ne, joil­la oli "independent income", eli eli­vät pe­ri­tyn omai­suu­den tuo­toil­la. Vau­raus kes­kit­tyi, luok­ka­erot kas­voi­vat eikä ah­ke­ruus, yrit­te­liäi­syys ja osaa­mi­nen aut­ta­nut ete­ne­mään yh­teis­kun­nas­sa. Pe­rit­ty asema rat­kai­si. (Pe­rus­tuu minun kä­si­tyk­see­ni his­to­rias­ta)

Pe­ri­tyn va­ral­li­suu­den voi si­joit­taa yh­teis­kun­taa hyö­dyt­tä­väl­lä ta­val­la, mutta var­mem­paa on, että demo­kraat­ti­ses­ti hal­lit­tu yh­teis­kunta ve­rot­taa pe­rin­tö­jä ja si­joit­taa kou­lu­tuk­seen, tut­ki­muk­seen ja kan­san­ter­vey­teen. Kun­han ve­rot­taa koh­tuu­del­la. On ter­veen in­hi­mil­lis­tä, että oma jälki­polvi on muita tär­keäm­pää.

Moni puur­taa jul­ki­sel­la sek­to­ril­la yh­tei­sek­si hy­väk­si niin pie­nel­lä pal­kal­la, ettei se riitä koh­tuul­li­seen elä­mään. Ilman jul­kis­ta sek­to­ria ku­kaan ei vau­ras­tui­si rei­luin kei­noin. Julkinen-yksityinen ja julkinen-vientiteollisuus -kes­kus­te­lu ei meil­lä ole pääs­syt itse asiaan vaan pe­rus­tuu ties mistä pe­riy­ty­viin us­ko­muk­siin, joita po­lii­ti­kot käyt­tä­vät hy­väk­seen.

Monia är­syt­tä­vät "so­siaa­li­pum­mit", jotka lais­kot­te­le­vat ah­ke­rien ja tun­nol­lis­ten veron­mak­sa­jien ra­hoil­la. Onhan hei­tä­kin, mutta vain pieni vä­hem­mis­tö yh­teis­kun­nan tukea saa­vis­ta. Yh­teis­kun­nan ra­ken­ta­mi­nen sille ole­tuk­sel­le, että kaik­ki työt­tö­myys­kor­vauk­sia ja muuta so­siaa­li­tur­vaa nos­ta­vat ovat "so­siaa­li­pum­me­ja" hyy­dyt­tää jär­ke­vän toi­min­nan ja tu­hoaa me-hen­gen.

On oma eril­li­nen hank­keen­sa sel­vit­tää, mil­lai­sia nämä "so­siaa­li­pum­mit" ovat, miten heis­tä on sel­lai­sia tul­lut, pal­jon­ko heitä oi­keas­ti on ja mitä tehdä ih­mi­sil­le, jotka eivät ky­ke­ne tai eivät halua tehdä mi­tään hyö­dyl­lis­tä. Heitä on sekä tu­kien saa­jien jou­kos­sa että työ­pai­koil­la.

Siitä pitää läh­teä, että enin osa ih­mi­sis­tä on vas­tuul­li­sia ja val­mii­ta ah­ke­roi­maan ja mo­nil­la on halu saada ai­kai­sek­si jo­tain yh­teis­kun­nan mie­les­tä hyö­dyl­lis­tä.

Heikin pohteita > Kirjeitä keinutuolistani > Vasen — oikea (edit: 2024-12-21)

Vasen — oikea

Mo­nel­la­ko eri ta­val­la pu­heet va­sem­mis­tos­ta ja oi­keis­tos­ta ym­mär­re­tään?

Tu­le­vai­suus ei ole uusi ei­li­nen. "Future ain't what it used to be."

Tu­le­vai­suu­des­sa oi­keas­ti tär­keät aja­tuk­set ovat va­sem­mis­to-oi­keis­to jaon ulko­puo­lel­la.

Mark­ki­nat — suun­ni­tel­ma­ta­lous

"Va­paat mark­ki­nat ja yrit­tä­mi­sen va­paus ta­kaa­vat hyvin­voin­nin kai­kil­le"

"Mark­ki­na­li­be­ra­lis­mi joh­taa eri­ar­voi­suu­teen, sal­lii ih­mis­ten hy­väk­si­käy­tön."

"Ah­neu­den it­sek­kyy­den oh­jaa­ma ka­pi­ta­lis­mi pilaa elin­ym­pä­ris­töm­me ja tu­le­vien suku­pol­vien hyvin­voin­nin. Val­tio­joh­toi­nen ta­lous takaa oi­keu­den­mu­kai­suu­den."

"Val­tio­joh­toi­nen suun­ni­tel­ma­ta­lous ei ole mis­sään kos­kaan toi­mi­nut. Asioi­ta ym­mär­tä­mä­tön kes­kus­johto pa­kot­taa nou­dat­ta­maan ty­pe­riä käs­ky­jä. Ke­tään ei mo­ti­voi pal­vel­la va­ras­te­le­vaa kes­kus­joh­toa."

"Ka­teel­li­set va­sem­mis­to­lai­set ha­lua­vat jakaa it­sel­leen ah­ke­rien an­sait­se­man vau­rau­den."

"Ih­mis­tä mo­ti­voi ah­ke­roi­maan vau­ras­tu­mi­sen mah­dol­li­suus, ame­rik­ka­lai­nen unel­ma."

"Demo­kraat­ti­nen pää­tök­sen­teko kom­pas­tuu 'silta­rumpu­po­li­tiik­kaan'. Po­lii­ti­kot eivät vä­li­tä yh­tei­ses­tä edus­ta, vaan oh­jaa­vat vero­va­ro­ja ää­nes­tys­alueil­leen ja­ka­mal­la val­tion­tukia hyö­dyt­tö­miin hank­kei­siin ja au­rin­gon­las­kun aloil­le. Po­pu­lis­ti­ses­ti tun­tei­siin ve­toa­mal­la he saa­vat ää­nes­tä­jän­sä us­ko­maan, että he ovat alueen ainoa turva muuta Suo­mea vas­taan. Hei­dän ym­mär­ryk­sen­sä ei edes riit­tä­ne mie­lek­käi­den hank­kei­den suun­nit­te­luun."

"Oi­keal­la ta­val­la sään­nel­ty­nä mark­ki­nat ja vapaa yrit­tä­jyys ta­kaa­vat var­mim­min hyvin­voin­nin ny­kyi­sil­le ja tu­le­vil­le suku­pol­vil­le. Sään­te­lys­tä pitää päät­tää demo­kraat­ti­ses­ti."

Ehkei kan­na­ta puhua va­sem­mis­tos­ta ja oi­keis­tos­ta vaan siitä, mikä on oi­kean­lais­ta sään­te­lyä. Fii­lis­poh­jai­nen spe­ku­loin­ti ilman konk­re­tiaa ei johda int­tä­mis­tä kum­mem­paan.

Kon­ser­va­tii­vit vs. li­be­raa­lit

— Kon­ser­va­tii­vien mie­les­tä si­vis­tyk­sen mitta on oman viite­ryh­män pe­rin­teis­ten ar­vo­jen ja pe­rin­tei­den kun­nioi­tus.

— Kon­ser­va­tii­vit vaa­ti­vat kaik­kia elä­mään hei­dän ta­val­laan hei­dän ar­vo­jen­sa mu­kaan.

— Li­be­raa­leil­le kaik­ki käy, kun­han kun­nioi­te­taan ihmis­oi­keuk­sia ja yk­si­lön va­pauk­sia.

— Kon­ser­va­tii­vit ha­lua­vat säi­lyt­tää suo­ma­lai­sen kult­tuu­rin kai­kin puo­lin ny­kyi­sel­lään. Muis­ta kult­tuu­reis­ta tänne muut­ta­vien pitää suo­ma­lais­tua.

— Li­be­raa­lien mie­les­tä eri­lais­ten kult­tuu­rien yh­teis­elo on mie­len­kiin­tois­ta ja opet­ta­vais­ta. Li­be­raa­lit ovat val­mii­ta nä­ke­mään vai­vaa yh­teis­elon on­nis­tu­mi­sek­si.

— Kon­ser­va­tii­vit suh­tau­tu­vat tor­ju­vas­ti väit­tei­siin, että mei­dän pi­täi­si muut­taa elä­män­ta­po­jam­me esi­mer­kik­si luon­to­kadon ja il­mas­ton­muu­tok­sen takia.

— Li­be­raa­lit suh­tau­tu­vat avoi­mes­ti muu­tok­siin. Jot­kut jopa kai­paa­vat muu­tos­ta, uutta, vaih­te­lua.

Jon­kin­moi­nen kor­re­laa­tio on kon­ser­va­tii­vi­suu­den ja oi­keis­to­lai­suu­den vä­lil­lä ja li­be­raa­liu­den ja va­sem­mis­to­lai­suu­den vä­lil­lä, mutta sel­vem­pää olisi puhua kul­loin­kin esil­lä ole­vas­ta asias­ta.

Tut­ki­joi­den sopii sel­vi­tel­lä, mikä tekee ih­mi­ses­tä kon­ser­va­tii­vin tai li­be­raa­lin.

Autoritarismi — tasa-arvo ja yk­si­lön­va­paus

"Vahva vii­sas joh­ta­ja ja sel­keä valtahierarkkia ta­kaa­vat var­mim­min olemassaolevan yh­teis­kunta­jär­jes­tyk­sen. Au­to­ri­tää­ri­nen hal­lin­to pitää epä­rea­lis­ti­set haa­hui­li­jat ai­sois­sa ja epä­so­siaa­li­set ai­nek­set ku­ris­sa."

"Tie­tyil­lä ryh­mil­lä ja tie­tyis­sä ase­mis­sa ole­vil­la on muita suu­rem­pi vii­saus hoi­taa yh­tei­siä asioi­ta. Vau­raus ja kor­keaan ase­maan nou­se­mi­nen on osoi­tus vii­sau­des­ta."

"Demo­kra­tiaan kuu­luu, että kai­kil­la on yh­tä­läi­set mah­dol­li­suu­det vai­kut­taa yh­teis­ten asioi­den hoi­toon."

"Autoritäärissä jär­jes­tel­mis­sä eliit­ti sor­tuu kah­mi­maan it­sel­leen etuja kan­san kus­tan­nuk­sel­la."

"Au­to­ri­tää­ri­ses­sä jär­jes­tel­mäs­sä par­haat ja osaa­vim­mat eivät pääse ete­ne­mään, koska val­taa­pi­tä­vä eliit­ti ali­ta­jui­ses­ti uskoo, että paras osaa­mi­nen aina löy­tyy elii­tin si­säl­tä. Li­säk­si eliit­ti var­mis­te­lee ase­miaan ja ar­vos­taa lo­jaa­liut­ta it­seään koh­taan."

"Vah­voik­si joh­ta­jik­si va­li­koi­tuu tyyp­pe­jä, jotka ko­ke­vat it­sen­sä muita vii­saam­mik­si va­lis­tu­neik­si itse­val­tiaik­si ei­vät­kä siksi ym­mär­rä ottaa va­ka­vas­ti eriä­viä nä­ke­myk­siä."

"Koska yk­sit­täi­sen ih­mi­sen ajat­te­lu on ra­jal­lis­ta, vah­vat it­seen­sä yli mui­den luot­ta­vat joh­ta­jat te­ke­vät vir­hei­tä. Koska heil­lä on nöy­riä ala­mai­sia, vir­heet toi­meen­pan­naan te­hok­kaas­ti ja seu­rauk­set ovat va­ka­via.

Kah­den ker­rok­sen yh­teis­kunta

"Jo­kai­nen on oman on­nen­sa seppä ja "huono-osai­suus" joh­tuu lais­kuu­des­ta."

"Yh­teis­kun­nan pitää var­mis­taa, että muil­la­kin kuin etu­oi­keu­te­tuil­la on mah­dol­li­suus ke­hit­tää it­seään täysi­pai­noi­ses­ti. Huono-osai­suus joh­tuu siitä, että hei­kom­pia käy­te­tään hy­väk­si"

Emän­tä piial­le: "Mii­nan pitää ym­mär­tää, että toi­set on luotu ajat­te­le­maan ja käs­ke­mään, toi­set tot­te­le­maan"

"Ny­kyään on aiem­paa vai­keam­pi nous­ta "suur­mie­hek­si", kun yksi ja toi­nen osaa lukea"

"Toi­mi­vas­sa yh­teis­kun­nas­sa pitää olla työn­jako. Kai­kis­ta ei ole kaik­kiin teh­tä­viin."

"'Kansa' tun­tee pe­rus­tee­ton­ta herra­vihaa"

Kyl­män sodan "ve­te­raa­nit"

Jot­kut ovat juut­tu­neet vuosi­kym­me­nien ta­kai­seen maail­maan.

Näi­den jou­kos­sa "oi­keis­to" ajat­te­lee, että "va­sem­mis­to" ihan­noi neu­vos­to­kom­mu­nis­mia, eikä ym­mär­rä sitä dik­ta­tuu­rik­si. "Oi­keis­to" pel­kää, että "va­sem­mis­to" ha­luaa Suo­mes­ta itäi­sen kan­san­demo­kra­tian.

"Va­sem­mis­ton" mie­les­tä "oi­keis­to" ihan­noi kri­tii­kit­tä ame­rik­ka­lai­suut­ta ja on sokea sen im­pe­ria­lis­mil­le ja miten se tukee oi­keis­to­dik­ta­tuu­re­ja.

Kyl­män sodan "oi­keis­ton" mie­lis­sä "va­sem­mis­to" yh­dis­tyy neu­vos­to­kom­mu­nis­miin ja "oi­keis­to" va­paa­seen maail­maan.

Kyl­män sodan "va­sem­mis­to" muis­te­lee Chi­len val­lan­kaap­paus­ta, USAn kan­sa­lais­oi­keus­tais­te­lua yms.

USAn im­pe­ria­lis­tis­ta sotaa Viet­na­mis­sa vas­tus­ti­vat "edis­tyk­sel­li­set" kaut­ta maail­man.

Kyl­män sodan "oi­keis­to" ei ole toi­pu­nut siitä, että vi­ral­li­nen Suomi vai­ke­ni Neu­vos­to­lii­ton im­pe­ria­lis­mis­ta, si­säi­sis­tä jul­muuk­sis­ta yms. To­del­li­suu­des­sa kaik­ki puoleet oi­keal­la ja va­sem­mal­la oli­vat suo­met­tu­nei­ta, mutta koko kansa ei.

Sa­ta­kaan vuot­ta ei oi­kein näytä riit­tä­vän, että ky­ke­ni­sim­me tar­kas­te­le­maan kyl­män­vii­leäs­ti si­säl­lis­so­taam­me. Kyl­mää sotaa siis kai käym­me vielä vuosi­kym­me­net.

Ääriöyhötys

Ääri­liik­keis­tä kan­nat­taa jät­tää pois lisä­mää­reet -oi­keis­to ja -va­sem­mis­to. Öyhötys on öyhötystä.

Jot­kut öyhöpopulistit ovat ot­ta­neet isän­maal­li­suu­den keppihevoksekseen. Pe­rin­tei­ses­ti oi­keis­to on ko­ros­ta­nut isän­maal­li­suut­taan ja pi­tä­nyt va­sem­mis­toa epä­isän­maal­li­se­na. (Vaik­ka kaik­ki kyllä läh­ti­vät so­taan isän­maata puo­lus­ta­maan.)

Etno­na­tio­na­lis­mi on olen­nai­nen osa öyhöpopulismia, mutta etno­na­tio­na­lis­ti voi kai olla öyhöttämättäkin.

Öyhöttäjiä näyt­tää ot­ta­van pää­hän, jos joku tie­tää, osaa tai saa ai­kai­sek­si jo­tain, saa po­si­tii­vis­ta huo­mio­ta tai on mer­kit­tä­väs­sä ase­mas­sa yh­teis­kun­nas­sa. Mi­nul­le on öyhöttäjistä syn­ty­nyt vai­ku­tel­ma, että he eivät mie­les­tään saa an­sait­se­maan­sa ar­vos­tus­ta ja val­taa ja al­ka­vat siksi "kuseksia tois­ten nurk­kiin".

He sa­bo­toi­vat yh­teis­kun­nan toi­min­to­ja ja yrit­tä­vät pilk­kaa­mal­la mi­tä­töi­dä mui­den saa­vu­tuk­set ja yri­tyk­set tehdä jo­tain hyö­dyl­lis­tä. Eri­tyi­ses­ti öyhöttäjät pilk­kaa­vat kai­ken­lais­ta "maailman­pa­ran­ta­mis­ta". Öyhöt ovat kovia jät­kiä, eivät mi­tään kukka­hattu­tä­te­jä.

Öyhöttäjä ha­luaa kuk­ku­lan ku­nin­kaak­si eikä osaa suh­tau­tua sii­hen, että me kaik­ki olem­me tääl­lä ku­siai­sen val­tuuk­sin, kuten Ha­vuk­ka-Ahon ajat­te­li­ja asian il­mai­si. Muu­ra­hais­pe­säs­sä jo­kai­nen on tär­keä vaikk­ei yk­si­kään ole eri­tyi­sen tär­keä. Pait­si ku­nin­ga­tar.

Ih­mis­ten maail­man infra­struk­tuu­ria ja ins­ti­tuu­tio­ta kun py­säh­tyy tar­kas­te­le­maan, muu­ra­hais­pe­säl­tä tämä näyt­tää. Tar­vi­taan val­ta­vas­ti työ­muu­ra­hai­sia pi­tä­mäs­sä homma pyö­ri­mäs­sä. Työn­jako on tie­tys­ti moni­mut­kai­sem­pi kuin muu­ra­hais­pe­säs­sä.

Entä syr­jäy­ty­neet ja syr­jäy­te­tyt?

Yhdys­val­lois­sa moni on niin tur­hau­tu­nut huo­noon ter­vey­den­hoi­toon, että juh­lii san­ka­ri­na mur­haa­jaa, joka ampui ter­veys­va­kuu­tuk­sia hoi­ta­neen yh­tiön toi­mi­tus­joh­ta­jan. Eivät kai sen­tään oi­keas­ti mur­haa­mis­ta kan­na­ta vaan ta­paus sai ih­mi­set pur­ka­maan tur­hau­tu­mis­taan toi­mi­mat­to­man ter­vey­den­hoi­don ai­heut­ta­miin kär­si­myk­siin.

Miten toi­mii ta­val­li­nen em­paat­ti­nen yh­tei­sö?

Emme kaik­ki saa yhtä hyvin eväi­tä elä­mään ei­vät­kä maail­man myl­ler­ryk­set koh­te­le meitä tasa­puo­li­ses­ti eikää oi­keu­den­mu­kai­ses­ti. Maail­man myl­ler­rys­ten mur­jo­maa ka­ve­ria ei jä­te­tä heit­teil­le vaan vai­keuk­siin omas­ta tai muis­ta syis­tä jou­tu­neel­le löy­tyy kans­sa­kul­ki­ja tuek­si.

Niitä, joil­la on lii­kun­ta­vamma, luki­häi­riö, on­gel­mia mie­len­ter­vey­den kans­sa tai mikä hy­vän­sä ra­joi­te, au­te­taan to­teut­ta­maan täysi­pai­noi­ses­ti ky­ky­jään.

Jot­kut ovat moni­lah­jak­kuuk­sia, jotka te­ke­vät ih­mei­tä, mihin ryh­ty­vät­kin. Tois­ten ai­kaan­saa­mi­nen on ra­joi­te­tum­paa. Ei hei­tä­kään silti ros­kik­seen hei­te­tä. Vai onko arvo­maail­mam­me muut­tu­nut? Dum­pa­taan­ko kaatikselle ne, jotka eivät "pär­jää" mei­dän sys­tee­mis­säm­me?

Onko työ­elämä epä­in­hi­mil­lis­ty­nyt: Ellet kestä, sinut lei­ma­taan lais­ku­rik­si, jol­lais­ta yh­teis­kun­nan ei kan­na­ta yllä­pitää. Ellei si­nus­ta saada piis­kaa­mal­la työ­elä­män kai­paa­maa ko­ke­nut­ta, nuor­ta, in­no­va­tii­vis­ta, so­siaa­lis­ta, ties mil­lais­ta hyvää tyyp­piä, sinua ei kan­na­ta ruok­kia.

Epä­täy­del­li­sek­si lei­maa­mi­nen ja syr­jäyt­tä­mi­nen tur­haut­taa ja antaa ai­het­ta pro­tes­toi­mi­seen.

Kaik­ki öyhöttäjät eivät ole syr­jäy­ty­nei­tä vaan elä­mäs­sä pär­jän­nei­tä ja "koti­kylän" ar­vos­ta­mia. Mi­nä­kin ha­luan uskoa, että minua ar­vos­te­taan hyö­dyl­li­se­nä yh­tei­sön jä­se­ne­nä.

Tie­don­kulun avau­tues­sa "koti­kylän san­ka­ri" ei kui­ten­kaan enää näytä yhtä mer­kit­tä­väl­tä. Kenen vika ar­vos­tuk­sen pu­do­tus on? Pi­täi­si­kö rei­va­ta kä­si­tys­tään omas­ta mer­ki­tyk­ses­tä?

Maail­man myl­ler­täes­sä pär­jää­mi­nen käy epä­var­mak­si. Ei ole elinikäisi työ­paik­ko­ja ja yrit­tä­mi­nen on pal­jon aiem­paa epä­var­mem­paa eikä sille voi tehdä mi­tään. Jou­tuu pel­kää­mään, että epä­on­nis­tuu oman on­nen­sa sep­pä­nä ja pal­jas­tuu luuseriksi. Sel­lai­sek­si, joita on tul­lut pa­hek­su­neek­si.

Jäl­leen­ra­ken­ta­mi­sen ai­ka­na kaik­kien työtä ar­vos­tet­tiin ja kaik­ki aher­si­vat isän­maan hy­väk­si. So­das­sa hen­ki­ses­ti ja fyy­si­ses­ti vam­mau­tu­nei­ta tuet­tiin työ­elä­mäs­sä. Alkoi he­rä­tä aja­tus, että kaik­kia lap­sia pitää aut­taa ke­hit­tä­mään ky­ky­jään niin pal­jon kuin mah­dol­lis­ta.

Ei tuo koko to­tuus ole, mutta jäl­leen­ra­ken­nuk­sen arvo­maail­mas­ta ol­laan siir­ryt­ty pit­käl­le uus­li­be­ra­lis­miin, jonka mu­kaan yleis­tä hyvin­voin­tia edis­tää par­hai­ten aja­mal­la it­sek­kääs­ti omaa etuaan muis­ta vä­lit­tä­mät­tä. (Tästä voisi ke­hit­tää sala­liit­to­teo­rian)

Onko tuo­tan­to­ko­neis­to meitä var­ten vai me tuo­tan­to­ko­neis­toa? Hei­te­tään­kö ne si­vuun, jotka eivät täytä työ­elä­män/tuo­tan­to­ko­neis­ton vaa­ti­muk­sia? Us­kal­lat­ko olla oma it­se­si, ehkä pe­rä­ti kriit­ti­nen, vai yri­tät­kö tees­ken­nel­lä ole­va­si työ­elä­män vaa­ti­mus­ten mu­kai­nen?

Kir­joi­tin­pa myr­kyl­li­ses­ti "öyhöttäjistä"

Trans­fe­rens­sin voi yleis­tää ylläesitettyä laa­jem­min ihmis­suh­tei­siin. Reak­tio­ni lie­nee esi­merk­ki trans­fe­rens­sis­ta: (So­siaa­li­sen) me­dian pe­rus­teel­la olen ha­vain­nut "öyhöttäjissä" sa­mo­ja piir­tei­tä kuin jois­sa­kin men­nei­syy­te­ni ih­mi­sis­sä, joi­den tie­dän koh­del­leen lä­him­mäi­siään huo­nos­ti ja au­to­maat­ti­ses­ti ku­vit­te­len "öyhöttäjät" saman­lai­sik­si, vaik­ka en var­si­nai­ses­ti tunne ke­tään "öyhöttäjää".

Osa ih­mi­sis­tä naut­tii il­kei­lys­tä, toi­set eivät ky­ke­ne käyt­täy­ty­mään ys­tä­väl­li­ses­ti, eivät edes ym­mär­rä va­hin­goit­ta­van­sa muita. Jos kokee muun maail­man pil­kal­li­sek­si vi­hol­li­sek­si, hyök­kää aina kun joku tulee lä­hel­le tai avaa suun­sa.

Kyp­säk­si ai­kui­sek­si kas­vaa vain, mi­kä­li kasvu­ym­pä­ris­tös­sä on tie­tyt perus­asiat kun­nos­sa. Kai­kil­la ei ole ollut. Yri­tän ottaa tämän lie­ven­tä­vä­nä asian­haa­ra­na. Omal­la koh­dal­la­ni olen on­nis­tu­nut :>)

Tämän vuo­den (2024) Lucia-neito sai niin jul­man ra­sis­ti­sen ryö­py­tyk­sen, että se antoi ai­het­ta rikos­il­moi­tuk­siin.

Ennen tätä kohua moni ei Lu­cias­ta tien­nyt minua enem­pää: Jou­lun tie­tä­mil­lä ruot­sin­kie­li­set lait­ta­vat nuo­ren blon­din pää­hän kynt­ti­lä­kruu­nun, mikä pääs­sä hän lau­laa kau­niis­ti kir­kos­sa.

Pä­te­vä toi­mit­ta­ja on­nis­tui soit­ta­maan vii­del­le ra­sis­ti­sia vies­te­jä lä­het­tä­neel­le. Yksi ju­lis­ti avoin­ta ra­sis­mia, yksi vält­te­li il­mais­ta kan­taan­sa. Ai­na­kin yksi oli kom­men­toi­nut niin kuin so­mes­sa kom­men­toi­daan — roiskaissut en­nak­ko­luu­lon­sa julki sen enem­piä ajat­te­le­mat­ta. Il­mei­ses­ti soi­ton jäl­keen hän alkoi niin sa­no­tus­ti ref­lek­toi­da en­nak­ko­luu­lo­jaan.

Mi­nun­kin ali­ta­jun­ta­ni syn­kis­tä syö­ve­reis­tä pul­pah­te­lee monen­lai­sia en­nak­ko­luu­lo­ja. Yri­tän seu­loa jär­ke­vät höl­möis­tä. Ali­ta­jun­ta on usein vää­räs­sä, mutta ei aina.

Heikin pohteita > Kirjeitä keinutuolistani > Osallistava yleisötilaisuus (edit: 2024-12-19)

Osal­lis­ta­va ylei­sö­ti­lai­suus

Idea­lis­ti­nen mi­nä­ni oli läh­dös­sä mie­len­kiin­toi­sen kuu­loi­seen ylei­sö­ti­lai­suu­teen, mutta rea­lis­ti­nen mi­nä­ni huo­maut­ti, että puo­len tun­nin pas­sii­vi­se­na is­tu­mi­sen jäl­keen alan her­moil­la, onko vielä liian epä­koh­te­lias­ta pois­tua.

To­del­lis­ta huip­pu­luen­noit­si­jaa kuun­te­len mie­lel­lä­ni, mutta harva laa­jas­ti ke­hu­tus­ta­kaan pu­hu­jas­ta on minua ins­pi­roi­nut. Jul­kais­koon sa­not­ta­van­sa we­bis­sä. Lu­kies­sa voin hi­das­taa vai­keis­sa koh­dis­sa, pa­la­ta aiem­paan, py­säh­tyä su­lat­te­le­maan lu­ke­maan­sa ja poi­ke­ta ha­ke­maan lisä­tie­toa muual­ta. Tutut koh­dat voin harp­poa vauh­dil­la.

Video tai pod­cast me­net­te­lee, mutta usein niis­sä on niin pal­jon tyhjä­käyn­tiä, että eksyn te­ke­mään muita hom­mia.

Teat­te­ris­sa viih­dyn. Siel­lä­kin jou­dun is­tu­maan pas­sii­vi­se­na kuun­te­li­ja­na, mutta näyt­te­li­jöi­den rep­lii­keis­tä on vii­meis­tel­ty tyl­syys pois.

Tyy­pil­li­sen ylei­sö­ti­lai­suu­den päät­teek­si, kun kaik­ki ovat kuun­te­lus­ta puu­duk­sis­sa, muu­ta­ma on­nek­kain pää­see osal­lis­tu­maan vii­den mi­nuu­tin "ky­syt­tä­vää/kom­men­toi­vaa"-o­sioon, ellei luen­noit­si­ja ylitä ai­kaan­sa. Vii­si­kin no­pein­ta viit­taa­jaa saa esit­tää kom­ment­tin­sa, mi­kä­li kaik­ki nou­dat­ta­vat juon­ta­jan pyyn­töä puhua "ihan ly­hyes­ti".

Usein kui­ten­kin heti en­sim­mäi­nen "ky­sy­jä" ottaa kai­ken irti siitä, että pää­see esiin­ty­mään ylei­söl­le: Kii­tos ja ylis­tys pu­hu­jal­le. Kii­tos ja ylis­tys jär­jes­tä­jil­le. Oman CV:n huip­pu­koh­dat. Lo­puk­si ky­sy­myk­sen ta­pai­nen, josta sel­viää, että "olen mi­nä­kin asiaan pe­reh­ty­nyt."

Ylei­sö­ti­lai­suus on par­haim­mil­laan, kun ylei­sö puhuu ja ve­tä­jä ja luen­noit­si­ja kuun­te­le­vat.

Mi­nul­le tär­kein anti ylei­sö­ti­lai­suuk­sis­sa on pääs­tä jut­te­le­maan uu­sien tyyp­pien kans­sa, mutta yleen­sä vain tauoil­la pää­see pu­hu­maan mie­len­kiin­tois­ten tyyp­pien kans­sa. Ei tau­ko­ja, ei uutta oppia.

Jos ih­mi­set jou­tu­vat ti­lai­suu­den aluk­si kuun­te­le­maan pas­sii­vi­se­na vii­si­kin mi­nuut­tia, he vi­rit­ty­vät pas­sii­vi­sik­si kuun­te­li­joik­si. Ti­lai­suu­den juon­ta­ja voi yrit­tää olla pir­teä ja in­nos­ta­va, mutta jos ha­luaa ylei­sön osal­lis­tu­van, on pa­ras­ta antaa hei­dän osal­lis­tua ja ju­tel­la kes­ke­nään ensi mi­nuu­tis­ta läh­tien.

Vie­rus­to­ve­rin kät­te­lyä en laske osal­lis­tu­mi­sek­si.

Jot­kut so­vel­ta­vat ope­tuk­ses­sa flipped learning peri­aa­tet­ta: Op­pi­jat yrit­tä­vät opis­kel­la ensin it­se­näi­ses­ti ja sen jäl­keen opet­ta­ja aut­taa vai­kei­den koh­tien yli. Op­pi­jat op­pi­vat opis­ke­le­maan oma­toi­mi­ses­ti ja opet­ta­ja näkee ja kuu­lee, mitä oi­keas­ti pitää opet­taa.

Tie­dän ko­ke­muk­ses­ta: Toi­sin te­ke­mis­tä har­joi­tel­les­sa tulee hiki niin ve­tä­jäl­le kuin osal­lis­tu­jil­le — koe­ka­nii­neil­le. Silti flipped ylei­sö­ti­lai­suus on ko­kei­le­mi­sen ar­voi­nen. Osal­lis­tu­jat kes­kus­te­le­vat ja "luen­noit­si­ja" tark­kai­lee ja täy­den­tää ti­lan­teen mu­kaan.

Ti­lai­suu­den alus­sa kes­kus­te­lun ai­heel­la ei ole niin väliä. Jos­kus po­ruk­ka tar­vit­see apua:

"Pongatkaa it­sel­len­ne pari. Mie­lui­ten joku, jota ette tunne. Ker­to­kaa vaik­ka, mitä odo­tat­te tältä päi­väl­tä. Sekin sopii, että olet­te tul­leet hu­vik­sen­ne."

"Muo­dos­ta­kaa­pa vähän isom­pia juttu­ryh­miä."

"Jos kiin­nos­taa, mitä muis­sa ryh­mis­sä pu­hu­taan, vaih­ta­kaa ryh­miä."

Alun jäl­keen an­toi­sin­ta on kes­kus­tel­la pie­nes­sä ryh­mäs­sä itse asias­ta. Ti­lai­suu­den ve­tä­jäl­lä on tie­tys­ti ti­lai­suu­den ai­hee­seen joh­dat­te­le­via ky­sy­myk­siä, mutta ryhmä saa toki kes­kus­tel­la siitä, minkä tär­keim­mäk­si kokee. Asian­tun­ti­ja kier­rel­köön ryh­mis­sä vas­taa­mas­sa ky­sy­myk­siin ja miks­ei muu­ten­kin osal­lis­tu­mas­sa, kun­han ei ala luen­noi­da eikä joh­taa pu­het­ta.

Pe­rin­tei­ses­ti "ryhmä­töi­den purku" hoi­de­taan niin, että kaik­ki osal­lis­tu­jat ko­koon­tu­vat yh­teen ja kun­kin ryh­män "sih­tee­ri" lukee vuo­rol­laan ryh­män tär­keim­mät ha­vain­not ja kaik­ki muut kuun­te­le­vat — jos jak­sa­vat. Ta­voit­tee­na kai, että kaik­ki kuu­le­vat kai­ken sa­no­tun, mutta täl­lai­seen mah­tuu pu­het­ta ja ajat­te­lua vain vähän. Yksi puhuu ja mui­den aivot ovat tyhjä­käyn­nil­lä.

Ryh­mät kan­nat­taa se­koit­taa ja "pur­kaa" ryhmä­työt pikku po­ru­kois­sa. Ma­te­maat­ti­ses­ti orien­toi­tu­nut ti­lai­suu­den ve­tä­jä kek­si­nee kombinointi-algoritmin, jolla se­koit­taa ryh­mät. Ta­val­li­sem­pi tyyp­pi voi pyy­tää po­ruk­kaa se­koit­tau­tu­maan pe­rus­teel­li­ses­ti.

Uu­des­sa ryh­mäs­sä juttu kier­tyy luon­te­vas­ti sii­hen, mitä ke­nen­kin aiem­mas­sa ryh­mäs­sä on pu­hut­tu. Ti­lai­suu­den tehon mit­ta­ri­na voi pitää sitä, kuin­ka pal­jon il­mas­sa on aja­tuk­sia ja kuin­ka ak­tii­vis­ta on osal­lis­tu­jien aja­tus­toi­min­ta. Pu­li­nan määrä ja sävy ker­too tästä jär­jes­tä­jil­le.

Jos ylei­sö­ti­lai­suu­den tar­koi­tus on vai­kut­taa maail­man me­noon, po­ruk­kaa pitää tie­tys­ti in­nos­taa so­pi­maan jatko­toi­mis­ta.

Dia­lo­gi

  From time to time, (the) tribe (gathered) in a circle.
  They just talked and talked and talked, apparently to no purpose.
  They made no decisions. There was no leader.
  And everybody could participate.
  There may have been wise men or wise women who were
  listened to a bit more — the older ones —
  but everybody could talk.
  The meeting went on,
  until it finally seemed to stop for no reason at all
  and the group dispersed.
  Yet after that, everybody seemed to know what to do,
  because they understood each other so well.

Kes­kus­te­lu ylei­sö­ti­lai­suu­des­sa kan­nat­taa kään­tää dia­lo­gik­si. Dia­lo­gin ta­voit­tee­na on oppia ym­mär­tä­mään tois­tem­me ajat­te­lua.

Maail­ma on niin moni­mut­kai­nen, ettei ku­kaan yk­si­nään ky­ke­ne muo­dos­ta­maan kun­nol­lis­ta kä­si­tys­tä maail­man me­nos­ta. Kan­nat­taa yrit­tää ym­mär­tää kai­ken­lais­ten ih­mis­ten 'ou­to­ja­kin' aja­tuk­sia. Hel­pot­taa yh­teis­eloa, kun tie­tää, miten ka­ve­ri ajat­te­lee ja miksi. Ehkä ka­ve­rin aja­tuk­set jopa aut­ta­vat täy­den­tä­mään tai kor­jaa­maan omia aja­tuk­sia.

Il­mas­ton­muu­tos, luon­to­kato, po­liit­ti­nen ja­kau­tu­mi­nen, yms. ovat on­gel­mia, joita ei voi rat­kais­ta ym­mär­tä­mät­tä, mitä eri ihmis­ryh­mät niis­tä ajat­te­le­vat ja miten he ne ko­ke­vat.

Ilman kes­ki­näis­tä luot­ta­mus­ta yh­tei­sö ei saa mi­tään ai­kai­sek­si. Kun opim­me tun­te­maan toi­sem­me ja ym­mär­räm­me toi­siam­me, us­kal­lam­me luot­taa toi­siim­me.

Dia­lo­gis­sa kaik­ki ovat tasa-ar­voi­sia ja va­pai­ta pu­hu­maan. Emme tee pää­tök­siä, emme pyri ole­maan samaa miel­tä em­me­kä yritä vai­kut­taa tois­tem­me ajat­te­luun. Yri­täm­me oppia ym­mär­tä­mään kä­si­tel­tä­viä asioi­ta ja miten eri ta­voin niis­tä ajat­te­lem­me. Sa­mal­la opim­me ym­mär­tä­mään omaa ja tois­tem­me tapaa aja­tel­la ja kokea.

Ali­ta­jun­ta­ni on ra­ken­ta­nut kä­si­tyk­se­ni ih­mi­sis­tä ja ihmis­yh­teisöistä siitä kai­kes­ta, mitä olen elä­mä­ni var­rel­la näh­nyt ja ko­ke­nut. Ku­kaan muu ei ole näh­nyt eikä ko­ke­nut aivan samaa kuin minä, joten kä­si­tyk­se­ni on eri­lai­nen kuin kel­lään muul­la. Mutta ei kai ku­kaan kui­ten­kaan ole kas­va­nut ja elä­nyt niin ou­dois­sa olois­sa, ett­enkö dia­lo­gin myötä voisi oppia ym­mär­tä­mään hei­dän­kin ajat­te­luaan.

Dia­lo­gis­sa ei pidä miet­tiä, onko samaa vai eri miel­tä kul­loi­sen­kin pu­hu­jan kans­sa, vaan pitää yrit­tää saada sel­vil­le, mitä hän oi­kein ajat­te­lee, miten hän on pää­ty­nyt ou­toon ja ehkä är­syt­tä­vään­kin nä­ke­myk­seen­sä. Voi vaik­ka kysyä, mil­lai­set ko­ke­muk­set ovat moi­sen nä­ke­myk­sen tuot­ta­neet. Sii­tä­kin kan­nat­taa ker­toa, mitä tun­tei­ta, muis­to­ja yms. hänen pu­heen­vuo­ron­sa it­ses­sä he­rät­tää.

Dia­lo­gi­ses­sa kes­kus­te­lus­sa tois­ten ajat­te­lua ei saa yrit­tää muut­taa, mutta omaan­sa saa muut­taa, jos siltä tun­tuu. Toi­sil­ta voi kysyä tar­ken­ta­via ky­sy­myk­siä, jos osaa kysyä kri­ti­soi­mat­ta toi­sen ajat­te­lua.

Ei ole noloa muut­taa miel­tään, eikä ole noloa pysyä kan­nas­saan.

Osal­lis­tu­jien pitää ra­ken­taa tasa-arvon ilma­pii­riä, jossa kai­kis­ta tun­tuu tur­val­li­sel­ta ker­toa sel­lai­sis­ta­kin aja­tuk­sis­ta, joita ar­ve­lee mui­den pi­tä­vän has­sui­na tai tyh­mi­nä. Mi­kään ei saa tun­tua liian no­lol­ta ker­rot­ta­vak­si. Dia­lo­gis­sa ei kil­pail­la siitä, kuka näyt­tää fik­suim­mal­ta.

Par­haim­mil­laan dia­lo­gin ilma­piiri on niin rau­hoit­ta­va ja tur­val­li­nen, että on­nis­tum­me tut­kai­le­maan omia reak­tioi­tam­me ja ehkä jopa roh­ke­nem­me ker­toa niis­tä.

Dia­lo­gis­sa emme pyri rat­kai­se­maan tun­net­tu­ja on­gel­mia vaan löy­tä­mään jo­tain, mitä emme edes osan­neet etsiä. Dia­lo­gis­sa sopii tuoda esiin epä­var­muuk­siaan, epä­mää­räi­siä aa­vis­tuk­siaan ja antaa epä­mää­räis­ten­kin miel­le­yh­ty­mien oh­ja­ta kes­kus­te­lua. Rön­sy­jä ei kan­na­ta kit­keä ennen kuin ne on var­mis­tet­tu rikka­kas­veik­si.

Dia­lo­gis­sa pitää sie­tää omaa ja tois­ten epä­var­muut­ta. Tois­ten epä­var­muut­ta voi hel­pot­taa pyr­ki­mäl­lä ai­dos­ti ym­mär­tä­mään hei­dän ajat­te­luaan ja osoit­ta­mal­la kiin­nos­tuk­sen­sa.

Par­haim­mil­laan dia­lo­gis­sa on­nis­tuu kuun­te­le­maan it­seään­kin. Mitä aja­tuk­sia, tun­tei­ta, muis­to­ja tois­ten pu­heet he­rät­tä­vät?

Dia­lo­gi pal­jas­taa meil­le ali­ta­jun­tam­me syö­ve­reis­sä pii­lo­tel­lei­ta us­ko­muk­siam­me, ku­vi­tel­miam­me, tar­pei­tam­me ja ar­vos­tuk­siam­me. Oma ra­jal­li­suus ja raa­dol­li­suus­kin tulee esil­le. Tois­ten pu­heet saat­ta­vat är­syt­tää. Häpeä tai syyl­li­syys tekee vai­keak­si ker­toa jo­tain tär­keän tun­tuis­ta. Dia­lo­gin ilma­pii­ris­sä meil­lä on ti­lai­suus py­säh­tyä tois­ten avul­la tut­ki­maan it­seäm­me.

Dia­lo­gis­sa ei pidä pe­lä­tä epä­mää­räis­ten aa­vis­tus­ten esit­te­lyä eikä rön­syi­lyä, mutta silti pu­heen­vuo­ro­jen pi­täi­si jo­ten­kin liit­tyä aiem­piin: "Kuun­te­lin, ym­mär­sin sinut näin ja se he­rät­ti täl­lai­sen aja­tuk­sen ..."

He­del­mäl­li­sin­tä, mutta myös haas­ta­vin­ta dia­lo­gi on, kun osal­lis­tu­jil­la on aivan eri­lai­nen taus­ta. Jo­kai­nen käyt­tää oman alan­sa sa­nas­toa ja pu­heen­parsi on jo­kai­sel­la oman­lai­sen­sa. Pitää roh­je­ta vaa­tia se­li­tyk­siä ou­doil­la il­mai­suil­le ennen kuin pääs­tään häm­mäs­te­le­mään ajat­te­lun ja nä­ke­mys­ten eroja.

Koska dia­lo­gi tuo esiin, miten eri ta­voin koem­me asiat, se syn­nyt­tää jän­nit­tei­tä osal­lis­tu­jien vä­lil­le. Jän­nit­tei­tä ei pidä pe­lä­tä eikä yrit­tää pur­kaa. Jän­nit­teet ovat op­pi­mis­mah­dol­li­suuk­sia, joita pitää roh­je­ta tut­kia kai­kes­sa rau­has­sa.

Kun ym­mär­rän tois­ten ajat­te­lua jän­nit­teen ta­ka­na, mi­nus­sa saat­taa he­rä­tä hyö­dyl­li­nen epäi­lys oman ajat­te­lu­ni yli­ver­tai­suut­ta koh­taan.

Dia­lo­gin voi antaa sol­jua luo­vas­ti lei­ki­tel­len. Voin tuoda esil­le aja­tuk­sia, joi­den liit­ty­mi­ses­tä ai­hee­seen ja tois­ten pu­hei­siin mi­nul­la on vain hä­mä­rä aa­vis­tus. Silti dia­lo­gi saat­taa urau­tua niin, että jo­tain oleel­lis­ta jää pii­loon.

Urau­tu­mi­sen vält­tä­mi­sek­si kan­nat­taa vä­lil­lä hah­mo­tel­la dia­lo­gin tuot­ta­maa koko­nais­kuvaa kä­si­tel­tä­väs­tä ai­hees­ta ja sen syy-seuraussuhteista ja tii­vis­tää, mistä ol­laan samaa, mistä eri miel­tä. On hyvä myös var­mis­taa, ovat­ko kaik­ki saa­neet riit­tä­väs­ti tilaa tuoda esiin nä­ke­myk­siään ja ko­ke­muk­siaan.

Erik­seen kan­nat­taa kes­kus­tel­la siitä, mitä on opit­tu it­ses­tä ja toi­sis­ta, osal­lis­tu­jien kes­ki­näi­sis­tä suh­teis­ta ja dia­lo­gis­ta.

Dia­lo­gin on­nis­tu­mi­sen edel­ly­tys on, että ei py­ri­tä te­ke­mään pää­tök­siä, eikä ta­voi­tel­la muuta kuin pa­ran­taa osal­lis­tu­jien ym­mär­rys­tä. Dia­lo­gin tuoma lisä­ym­mär­rys aut­taa te­ke­mään pa­rem­pia pää­tök­siä, mutta pää­tök­set pitää tehdä myö­hem­min eri ti­lai­suu­des­sa.

Heikin pohteita > Kirjeitä keinutuolistani > Tilastollisesti yliedustettu? (edit: 2024-12-19)

Ti­las­tol­li­ses­ti yli­edus­tet­tu?

TV:n ajan­koh­tais­oh­jel­mas­sa perus­suo­ma­lai­set eh­dot­ti­vat, että kiin­tiö­pa­ko­lai­set pi­täi­si va­li­ta hel­pos­ti ko­tou­tu­vis­ta kris­ti­tyis­tä ve­ne­zue­la­lai­sis­ta eikä is­la­min us­koi­sis­ta mais­ta, koska hei­dän ko­tou­tu­mis­toden­nä­köi­syy­ten­sä on käy­tän­nös­sä nolla.

Rea­lis­ti: Tunnen tilastot! Maasta X tulleista syyllistyy raiskauksiin 0.75‰, mutta kantasuomalaisista vain 0.5‰. Maahanmuuttajat ovat siis selvästi yliedustettuina rikostilastoissa.

Pro­mil­le­luvut kek­sin itse, kuten so­mes­sa on ta­pa­na, mutta suu­ruus­luok­ka ja -jär­jes­tys ovat to­del­li­sia.

Kukkahattu-täti: 0.75 ‰ - 0.5‰ = 0.25‰ eli useimmissa ( = 0.5‰) tapauksissa maahanmuuttaja ja suomalainen raiskaavat samasta syystä?

Rea­lis­ti: Mieti vähän, millainen on jihadisti-soturi ja millainen rehti suomalainen työmies. Ihan eri syistä raiskaavat mei­dän naisiamme.

Eikä noin voi las­kea. Et kai to­sis­sa­si esit­tä­nyt noin nau­ret­ta­vaa las­kel­maa?

Kukkahattu-täti: Et kai sinäkään tosissasi esittänyt laskelmaasi yliedustuksesta?

Suo­mes­sa van­geis­ta valta­osa on mie­hiä. Se jos mikä on ti­las­tol­lis­ta yli­edus­ta­vuut­ta. Mitä voim­me siitä pää­tel­lä suo­ma­lai­sis­ta mie­his­tä?

Maas­ta X tul­leis­ta noin kym­me­nes­tä tu­han­nes­ta ti­las­toon jou­tu­nees­ta mie­hes­tä enem­mis­tö on nuo­ria. Ti­las­to­tie­to­je­si mu­kaan heis­tä kym­men­kunta on syyl­lis­ty­nyt rais­kauk­seen. Mei­naat­ko, että loput 9990 ovat po­ten­tiaa­li­sia rais­kaa­jia?

Suo­ma­lai­sis­ta mie­his­tä on ti­las­to­si mu­kaan rais­kan­nut reilu tuhat. 10 vas­taan 1000.

On­ko­han ti­las­tos­sa­si mu­ka­na suo­ma­lai­set im­po­ten­tit vaa­rit? Se se­lit­täi­si pro­mil­leis­sa las­ke­tun ...

Rea­lis­ti: Selitys on islam, joka on maan X valtauskonto. Tilasto osoittaa vastaan sanomattomasti, että muslimien kotoutumis todennäköisyys Suomeen on käytännössä nolla.

Kukkahattu-täti: Miten laskit kotoutumistodennäköisyyden?

Is­la­min eri haa­roi­hin us­ko­via lie­nee yh­teen­sä pari mil­jar­dia. Ti­las­tos­sa­si on noin 10 000 maas­ta X muut­ta­nut­ta. Enim­mät kai to­siaan­kin is­la­min us­koi­sia. Heis­tä noin kym­me­nen on ti­las­to­si mu­kaan syyl­lis­ty­nyt rais­kauk­siin.

Mi­tä­hän puo­luee­ton oikea ti­las­to­tie­tei­li­jä sa­noi­si las­kel­mis­tam­me?

To­del­lis­ta tie­toa ko­tou­tu­mi­seen vai­kut­ta­vis­ta te­ki­jöis­tä saisi ju­tut­ta­mal­la maa­han­muut­ta­jia. Sel­viäi­si, mikä kel­le­kin on ko­tou­tu­mi­ses­sa vai­keaa ja miten ko­tou­tu­mis­ta voisi hel­pot­taa. Sel­viäi­si sekin, miksi jot­kut eivät edes yritä ko­tou­tua ja onko tyyp­pe­jä, jotka eivät ko­tou­du, vaik­ka yrit­täi­si­vät ja vaik­ka heitä ei syr­jit­täi­si.

Osa pa­ko­lai­sis­ta haa­vei­lee pa­luus­ta koti­maa­hansa ei­vät­kä halua ko­tou­tua kuin ti­la­päi­ses­ti.

On sel­vää, että sodan kau­hu­ja paen­neet saat­ta­vat tar­vi­ta apua toi­puak­seen.

Rea­lis­ti: Kiintiöpakolaisiksi kannattaisi ottaa Venezuelan sosialistihallitusta paenneita kristittyjä. Hullu vasemmistolainen presidentti on romahduttanut rikkaan öljymaan talouden niin, että kansalla ei ole ruokaa, ei lääkkeitä eikä terveydenhoito pelaa. He ovat aitoja hädänalaisia.

Kukkahattu-täti: Hädänalaisia ovat, mutta sieltä pakenevia saatetaan silti pitää elintasopakolaisina. Nälkäkuoleman uhka ei liene turvapaikkaperuste. Onkohan siellä pakolaisleirejäkään?

Onko hullu va­sem­mis­to­lai­sek­si ju­lis­tau­tu­nut dik­taat­to­ri pa­hem­pi kuin oi­keis­to­lai­sek­si tai Ju­ma­lan/Al­la­hin oi­keak­si kä­dek­si ju­lis­tau­tu­nut hullu?

Rea­lis­ti: Sikäläiset kotoutuisivat helposti, koska kulttuuri siellä on sama kuin meillä.

Kukkahattu-täti: Latinokulttuuri = suomalainen kulttuuri? Latinokulttuuriahan pidetään naisia vähättelevänä macho-kulttuurina. Väkivaltaisen äijä-uhon tyyssijana.

Rea­lis­ti: Tuohan on typerä stereotypia. Mikään ei alista naista niin kuin islam.

Kukkahattu-täti: Stereotypioita, joo.

Totta kyllä, van­hoil­li­sen is­la­min tur­vis­sa äijät us­kal­ta­vat yllä­pitää "pe­rin­tei­siä perhe­ar­vo­ja", mutta fundamentalisti-äijät eivät ole lä­hes­kään koko islam.

Etkö pel­kää, että Kes­ki- ja Etelä-Ame­ri­kas­ta tulee huu­mei­den sala­kul­jet­ta­jia tai että huume­jen­gien väki­valta le­viää tänne?

Rea­lis­ti: Eivät he kuitenkaan ole mitään talibaneja eivätkä ISIS-terroristeja niin kuin "pakolaiset" muslimimaista.

Kukkahattu-täti: Esimerkiksi Afganistanista yrittävät paeta erityisesti naiset, jotka haluavat harjoittaa ammattiaan tai jatkaa opintojaan tai yrittäjän uraansa. Taliban vainoaa erityisesti koulutettuja, joilla on kansainvälistä kokemusta. Pitää olla melkoinen taulapää, ellei erota tällaista pakolaista fundamentalistisesta taliban-äijästä.

Rea­lis­ti: Jos ihmiset saisivat itse päättää ahkeruudellaan ansaitsemistaan rahoista, verovarojen tuhlaaminen pakolaisten hyysäämiseen lopetettaisiin kerta kaikkiaan. Emme kuitenkaan voi pelastaa kaikkia maailman hädänalaisia.

Kukkahattu-täti: Jos saisin itse päättää, en maksaisi veroja. Suomen talous ei minun rahoillani pelastu 😁.

Mak­san kui­ten­kin ja on­nek­si muut­kin mak­sa­vat oman osuu­ten­sa.

Kun kaik­ki demo­kraat­ti­set si­vis­tys­val­tiot te­ke­vät oman osuu­ten­sa hädän­alais­ten aut­ta­mi­sek­si, sillä jo on mer­ki­tys­tä.

Rea­lis­ti: Suurin osa pakolaisista jää silti pelastamatta.

Kukkahattu-täti: Auttaminen pitää hengissä kykyämme empatiaan. Empatiakyvyttömät, joille ei ihmisten kärsimys eikä ihmishenkikään merkitse mitään, ovat aiheuttaneet suurta kärsimystä kautta aikojen, kun taas taipumus pyyteettömään kanssaihmisen auttamiseen on pitänyt ihmislajin hengissä evoluution pyörteissä.

Rea­lis­ti: Vain oman heimon porukoita on autettu. Vierasheimoiset on tapettu tavattaessa. Ilman tervettä kansallista itsekkyyttä maahantunkeutujat kuppavat meidät kuiviin.

Kukkahattu-täti: Tehokkainta auttamista on pitää kurissa härskit kuppaajat meillä ja muualla. Nälkä loppuu maailmasta, kun loppuu heikompien hyväksikäyttäminen.

Totta kai jo­kai­nen pitää huol­ta, että it­sel­lä ja lap­sil­la on kaik­ki ihmis­ar­voi­seen elä­mään tar­vit­ta­va, mutta ih­mi­nen on jäävi ar­vioi­maan, mil­loin it­sek­kyy­ten­sä on ter­vet­tä, mil­loin koh­tuu­ton­ta kah­mi­mis­ta.

Tun­tuu, että hädän­alai­sia pi­täi­si aut­taa enem­män, mutta tun­tuu, että vaik­ka it­sel­lä on hädän­alai­sia pa­rem­mat ol­ta­vat, ei kui­ten­kaan riit­tä­vän hyvät.

Tämän risti­rii­dan ihmis­mieli rat­kai­see toiseuttamalla hädän­alai­set: Ei heitä voi aut­taa, jo­kai­nen on itse vas­tuus­sa pär­jää­mi­ses­tään, lais­ku­rit eivät an­sait­se apua.