Sisällysluettelo

Eikö empatia sovi politiikkaan?

Hallituksen linjan mukaan empatia on tunteilua eikä sellainen sovi politiikkaan. Politiikassaan hallitus ei kuitenkaan nojaudu viileän tunteettomasti näyttöön perustuvaan tieteeseen vaan johonkin, mitä sopinee kuvata "terveeksi maalaisjärjeksi" eli ministerit luottavat omiin uskomuksiinsa, jotka heistä tuntuvat hyviltä ja joiden uskovat vetoavan äänestäjiinsä.

Hallituksella on niin luja luottamus siihen, mihin se uskoo ja mitä sen tukijat toivovat, että sitä eivät tosiasiat hetkauta. Onneksi osa uskomuksista on lähes totta ja osa toiveista sivuaa Suomen etua.

Sellaista politiikka on.

Vanha Yle:n juttu inspiroin minut pohtimaan empatiaa, järkeä ja tunteita

"Empatia voi olla susi lampaiden vaatteissa"

"Analyysi: Empatian käyttöä kritisoidaan yli puoluerajojen – tutkijoiden mukaan empatia voi olla susi lampaiden vaatteissa", (https://yle.fi/a/74-20109820)

"Empatian käyttö politiikassa saa nyt moitteita. Empatian toivominen poliitikoilta on pohjimmiltaan perin itsekästä, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Pauliina Grym."

Täh? Eivätkö empatiaa kritisoi juuri itsekkäät nurkkapatriootit? MINÄ/ME-ensin-muista-viis porukka?

"... Bloomin mukaan empatia keskittyy usein vain henkisesti ja fyysisesti samankaltaisiin ja lähellä oleviin yksilöihin ja tämä voi johtaa nurkkapatriotismiin ja pahimmillaan suoranaiseen rasismiin."

Nurkkapatriotismi on laumasieluista itsekkyyttä, ei empatiaa.

Empatia auttaa samaistumaan ihmisiin ja tuntemaan vieraammatkin pikkuisen lähimmäisiksi, mikä saa syrjinnän ja rasismin tuntumaan hankalalta. Siksi rasistit pyrkivät kuolettamaan empatian leimaamalla rasismin kohteeksi valitut erilaisiksi, moraaliltaan arveluttaviksi ja kaikin puolin alempiarvoisiksi. Koska arkinen kanssakäyminen vahvistaa empatiaa, rasistit pyrkivät eristämään kohderyhmänsä normaalista kanssakäymisestä. Toiseuttaa heidät, joita halutaan syrjiä.

"Päätöksenteossa empatiaa tärkeämpää onkin asioiden huolellinen arviointi ja tarkka kustannus-hyötyanalyysi, väittää Bloom."

Huolellinen asioiden arviointi menee hutiin, ellei ymmärrä mitään asioista, mitä arvioi.

Poliittisessa päätöksenteossa ihmiset ja heidän elämänsä ovat asioita, joista päätetään. Empatia tarkoittaa halua perehtyä ja kykyä asettua toisten ihmisten ja ihmisryhmien asemaan. Aitoa kykyä ymmärtää, miltä itsestä tuntuisi vastaavassa elämäntilanteessa.

Empatia on yksi välttämätön tietolähde ymmärtää, miten edistää ihmisyhteisöjen hyvinvointia ja toimintakykyä. Empatian vaihtoehto on luottaa päätöksenteossa omiin ennakkoluuloihinsa ja ideologisiin uskomuksiinsa. Muuttuvassa maailmassa menneisyydessä kehittyneet ennakoluulot ja uskomukset vievät harhaan.

Ellei ymmärrä, millaista ihmisten ja ihmisyhteisöjen elämä on, hyvääkin tarkoittava päätöksentekijä aiheuttaa ristiriitoja, tehottomuutta, pahoinvointia ja nostattaa protesteja.

Empatia

Lienee empaattinen, jos sisimmässään tuntee oikeaksi ihmisoikeuksien julistuksen: "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä. ..."

Empatiaan liitetään usein — luontevasti — ajatus myötätunnosta kanssaihmisiä kohtaan. Myötätunnon puute johtaa helposti piittaamattomaan hyväksikäyttöön.

Ihmisryhmän syrjintä ja hyväksikäyttö aloitetaan yleensä leimaamalla ryhmän jäsenet epämoraalisiksi, epäluotettaviksi, rikollisiksi ja uhaksi yhteiskuntamme arvoille niin, että heitä kohtaan tunnettu myötätunto heikkenee. Syrjintää lietsovan kannalta parasta on, jos saa lietsottua vihaa syrjittyjä kohtaan.

Empatian vastakohta on innostua juoruista, ennakkoluuloista ja stereotypioista ja automaattisesti olettaa vieraat ihmiset älyllisesti, moraalisesti ja muin tavoin itseä ja omia kavereita huonommiksi.

Empatia vaikuttaa olevan ihmisen evoluution myötä kehittynyt sisäsyntyinen 'vaisto'. Jo taaperoikäiset auttavat pyyteettömästi vieraitakin ihmisiä. Tosin ensisijaisesti tuttuja itsensä kaltaisia, jos joutuvat valitsemaan.

Kyky ja taipumus pyyteettömään yhteistyöhön on auttanut lajiamme selviytymään ja kehittymään. Erään antropologin mukaan "Ensimmäinen merkki ihmisyydestä on kivikautinen luuranko, jonka reisiluun murtuma on parantunut." Yhteisö on pitänyt huolta loukkaantuneesta.

Rikkaasti vuorovaikutuksessa oleva yhteisö/ihmiskunta kehittyy ja voi hyvin. Ryhmä, joka eristäytyy oman erinomaisuutensa, jää paitsi vuorovaikutuksen tuomasta hyvinvoinnista ja kehityksestä.

Entä pahikset

Emme kaikki ole yhtä empaattisia. Empatiaan ja myötätuntoon kyvytön tyyppi saattaa pärjätä hyvin elämässä, koska empatia ei estä häntä käyttämästä muita hyväkseen, mutta hänen yhteisönsä kärsii ja heikkenee. Empatiakyvyttömien voimin ja johdolla ei olisi syntynyt inhimillistä sivistystä.

Vihan nostattaminen ihmisryhmää kohtaan on varma keino tappaa empatia. Kyky vihaan lienee samanlainen tarpeeton jäänne kivikaudelta kuin makean ja rasvaisen himo.

Kilpailevan heimon tuhoaminen on ehkä näyttänyt ainoalta tavalta selviytyä. Viha kytkee empatian pois päältä niin, että tuhoaminen viimeiseen imeväiseen onnistuu. Lajia jatkamaan ovat jääneet vihassa väkevimmät heimot.

Suurinta vahinkoa yhteisöjen hyvinvoinnille tekevät vihassa väkevimmät. Heimojen sisällä oli mekanismit pitää yhteisvoimin agressiivisimmat yksilöt ruodussa.

Gazassa, Länsirannalla, Israelissa, Libanonissa, Iranissa ... on monella eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Osa tekee terroritekoja tai ainakin kannattaa terroria, jotkut vastustavat avoimesti väkivaltaa, monet pelkäävät sanoa vastustavansa väkivaltaa. Lähi-Idässä lienee kaikissa kansanryhmissä "aika hyviä ihmisiä", mutta he eivät ole vallassa eivätkä esillä niin, että media heistä isommin kertoisi.

On haasteellista motivoitua eläytymään sellaisten ihmisten elämään, joita kohtaan ei tunne eikä ole syytä tuntea myötätuntoa. Voi kuitenkin yrittää ymmärtää, mitä satavuotisen sorron, väkivallan ja koston kierteen keskellä eläminen ja kasvaminen vailla tulevaisuuden näkymiä vaikuttaa.

Jos kykenee eläytymään paikallisten osaan niin, että ymmärtää heidän ajatteluaan, oppii jotain siitä, miten ennaltaehkäistä ja hillitä vihaa ja koston kierrettä.

Jos kykenee eläytymään kaikkien eri kansanryhmien elämäntilanteeseen tulee vaikeaksi jakaa paikalliset mustavalkoisesti hyviksiin ja pahiksiin eikä innostu kannattamaan minkään osapuolen terroritekoja. Empatia ei ole valikoivaa myötätuntoa vaan kykyä eläytyä kaikenlaisten ihmisten elämäntilanteisiin.

Väkivaltaan innostajien joukossa lienee keskimääräistä enemmän ihmisarvosta piittaamattomia psykopaatteja. He ovat yleensä ihailua herättävän karismaattisia niin, että heidän pahuuttaan ei fiilispohjalta tunnista. Tunteet vievät harhaan. Heitä arvioidessaan pitää käydä systemaattisesti läpi tarkistuslista siitä, mikä yleensä on oikein ja mikä väärin.

Toiseuttaminen

Myötätunto hädänalaisia kohtaan saattaa aiheuttaa ahdistusta, koska emme voi auttaa kaikkia apua tarvitsevia. Autamme hädänalaisia ja edistämme oikeudenmukaisuutta, kunhan emme joudu ylen määrin tinkimään omasta mukavuudestamme. Jotkut ovat valmiita suuriinkin uhrauksiin, toiset ovat niin huolissaan omasta hyvinvoinnistaan, että pienikin uhraus ahdistaa.

Tätä ahdistusta voi helpottaa toiseuttamalla tai peräti epäinhimillistämällä ihmisryhmät, joita käytetään hyväksi, syrjitään, sorretaan tai joihin on iskenyt luonnonkatastrofi tai sota.

Mantran "apu menee kankkulan kaivoon" toistelu helpottaa sekin. "Minulla on oikeus itse päättää mihin hiellä ja vaivalla ansaitsemani rahat käytän."

Avustustoimintaan ja sen valvontaan perehtymällä löytää kyllä järkevää käyttöä ainakin muutamalle roposelle.

Ihmisryhmä voidaan leimata vähempiarvoiseksi etnisen taustan, ihonvärin, uskonnon, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, yhteiskunnallisen näkemyksen, yhteiskunnallisen aseman, varallisuuden tai minkä hyvänsä muun perusteella. "Kaukaisten" sotien uhrit voi leimata syyllisiksi: "NE ovat sellaisia barbaareja."

Eurooppalaiset toiseuttivat afrikkalaiset, kun heitä alettiin laivata orjiksi Amerikkaan ja kun Afrikka kolonialisoitiin.

Toiseuttaminen aloitetaan puhumalla NIISTÄ huonompina kuin ME — Moraaliltaan heikompina, epärehellisinä, vain vähempiarvoisiin tehtäviin kykenevinä, ... Usein NE esitetään uhkana MEILLE. NIITÄ ei nähdä yksilöinä vaan 'kasvottoman laumansa' edustajina.

NIIDEN ei katsota sopivan meidän joukkoomme. Käytöksellä ja puheilla NE vieraannutetaan MEISTÄ. NE eristetään normaalista kanssakäymisestä mikä estää keskinäisen empatian kehittymistä ja näin helpottaa syrjimistä.

Toiseuttamista on kai sekin, jos jakaa ihmiset meihin hyväpalkkaisiin vastuullisiin kansalaisiin ja niihin tyhmiin laiskoihin sosiaalipummeihin, joita ei saa sohvalla makoilemasta töihin kuin pienentämällä tukia niin paljon, että rahat ei riitä kaljaan.

(Onko "eliitin" toiseuttamista, jos todellisetkin sosiaalipummit leimataan järjestelmän ja työnantajien uhreiksi? Jos kaikki maailman ongelmat laitetaan hallituksen ja eliitin syyksi?)

Empaattista olisi porukalla miettiä vaikkapa 10 erilaista syytä työttömyyteen ja huono-osaisuuteen. Yrittää ymmärtää elämäntilanteita ja ihmiskohtaloita.

Erilaisuuden kohtaaminen on yleensä pikkuisen hankalaa, mutta joissakin ihmisissä erilaisuus herättää niin voimakkaita negatiivisia tuntemuksia etteivät he halua lainkaan "kantaväestöstä" poikkeavia ihmisiä Suomeen. Niinpä muualta tulleita syrjitään ja heidät leimataan ryhmänä uhaksi kultuurillemme ja vaaraksi yhteiskunnallemme.

Erilaisuuden pelko saattaa olla synnynnäistä ja kotoa opittua, mutta todelliset syyt muukalaiskammolle ja syrjinnälle saattavat myös olla paljon raadollisempia kuin julkiset perustelut.

Jaamme ihmiset stereotyyppisiin ryhmiin, koska haluamme helposti käsitettävän mallin maailmasta. Mielipiteen muodostus on helppoa, kun ajattelee esimerkiksi, että kaikki maailman kaksi miljardia muslimia ovat (jotain negatiivistä), koska Itä-Helsingissä somalinuorten jengi käyttäytyy huonosti.

Koska islamistisia jihadisteja on promillen murto-osa muslimeista, kaikki maailman muslimit ovat kurkunleikkaajia? Väkivaltaa lietsovat imaamit ovat paha juttu, mutta entä muut uskonsoturit?

Melkein kaikkialla maailmassa on miehiä, joiden mielestä naiset ovat alisteisia miehille. Naisiin suhtaudutaan omistuksiin kuin vuohiin. "NE vie MEIDÄN naiset", perustelivat Odinin soturitkin toimintaansa.

Joissain maissa moni perhe kasvattaa pojat tällaiseen ajatteluun. Koska naisten alistamista esiintyy melko paljon muslimienemmistöisissä maissa, joidenkin mielestä Suomeen ei saa päästää yhtään maailman kahdesta miljardista muslimista. Ei Iranin opposition edustajia eikä Syyrian hullun diktaattorin tynnyripommien alta pakenevia.

"Väestö vaihtuu ja ne tuo tänne sharia-lain."

Kysytäänköhän Intiasta tulevilta IT-osaajilta uskonnollista vakaumusta?

Arvopohjaista realismia olisi parlamentaarisesti sopia yhteiset arvomme, myöntää tosiasiat ja toimia niiden mukaan, mikäli realismilla tarkoitetaan pyrkimystä pitää yhteiskunta hyvässä iskussa.

Mikäli realismilla tarkoitetaan nykytilanteen hyväksymistä, realismia on hyväksyä riitojen lietsominen ihmisryhmien välillä valheita levittämällä.

Empaattisen yhteisön rakentaminen aloitetaan jonkinmoisella ryhmäytymisellä. Tutustutaan, jutellaan ja pikku hiljaa aletaan ymmärtää, mikä kenenkin mielestä on sopivaa ja fiksua. Aletaan ymmärtää kaverin outoja tapoja ja totutaan niihin. Opitaan uutta molemmin puolin. Alkaa olla mukavaa yhdessä. Ihmistä ei voi arvioida ennen kuin on tutustunut häneen.

Keskuudessamme on öykkäreitä. Ensivaikutelma pettää usein, mutta todellinen öykkäri ei tutustumisen myötä muuksi muutu. Arviointikykyään kannattaa epäillä, jos omasta lähipiiristä eikä edes kantasuomalaisista löydä yhtään öykkäriä tai jos kaikki jonkin kansanryhmän edustajat tuntuvat öykkäreiltä.

Jotkut ihmiset kokevat, että 'niiden' toiseuttaminen — sulkeminen ulkopuolelle — nostaa heidän omaa sosiaalista asemaansa. Make us great again! -uho osoittaa sekin tarvetta olla muita merkittävämpi. Olla kukkona tunkiolla, vaikka pienellä ja syrjäisellä.

Monella lienee nykyään ihan syystä turhautunut ja syrjäytynyt olo. Melkein kaikki haluavat olla arvostettuja yhteisönsä jäseniä tekemällä hyödyllistä työtä yhteiskunnan kehittämiseksi. Mutta

Toiseuttaminen on keino vahvistaa omaa kuulumista johonkin — muita parempaan — ryhmään. Uhkaavilta tuntuvien muutosten aikana on luonteva hakea turvaa ja merkittävän tuntuista tekemistä itsen oloisten ryhmästä. Ääriliikkeet houkuttelevat syrjäytyneiksi itsensä kokevia lietsomalla vieraiden pelkoa ja ylemmyyden tunnetta. Koska toiseuttaminen kuuluu ääriliikkeiden strategiaan, ne kritisoivat ahkerasti toiseuttamisen vastaisia DEI-koulutuksia.

Politiikka, joka perustuu empaattiseen yhteisöllisyyteen, edistää rakentavaa yhteistyötä. Hajoittava riidankylväminen heikentää mahdollisuuksiamme selvitä maailman muutoksen tuomista haasteista.

"Terve" Järki

"... kuulee tuon tuosta, että on aika luopua länsimaisen ajattelun binäärisistä jaoista ja siirtyä korostamaan tunteita järjen kustannuksella, kun aikaisemmin tehtiin päinvastoin ..."

On syytäkin kritisoida sitä, miten tunteiden voimin tehdään politiikkaa. Politiikkaa ei tehdä empatiaan liittyvällä myötätunnolla vaan lietsomalla ihmismielen pimeitä voimia — epäluuloja, ennakkoluuloja vieraita kohtaan, vihaa, itsekkyyttä, ahneutta, kateutta.

Mutta järkeä ei ole ilman tunteita.

Kirjassaan "Descartes' Error: Emotion, Reason, and the Human Brain" Antonio Damasio perustelee hyvin väitteensä, että järkeä ja tunteita ei voi erottaa (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Antonio_Damasio).

Aivot ja muu elimistö viestivät keskenään monin tavoin. Elimistö reagoi ajatuksiimme ja havaintoihimme ja viestii niistä aivoille tuntemuksina, mitkä vaikuttavat ajatuksiimme, jotka vaikuttavat ...

Tiedoksi aivoille:

Tunteet voineekin kytkeä pois päältä vain irrottamalla pään muusta elimistöstä.

Damasin kertoo aivovamman saaneesta potilaasta, joka pärjäsi normaalisti älykkyystesteissä. Kun hänelle näytettiin kohtauksia elokuvista, hän osasi selittää, miltä kenestäkin henkilöstä tuntui. Mutta itse hän ei tuntenut mitään — eikä hän kyennyt tekemään yksinkertaisimpiakaan päätöksiä.

Uskon, että muodostan mielipiteeni johdonmukaisen päättelyn avulla oleellisten tosiasioiden pohjalta. Näin kai tekevät mielestään kaikki muutkin. Silti, asia kuin asia, ihmiset ovat jyrkästi montaa eri mieltä. Mikä mättää?

Ihmiskuva, maailmankuva

Intuitiivinen käsityksemme ihmisistä — ennakkoluulomme, stereotyyppiset uskomuksemme ... — perustuvat kapeaan otokseen: Millaisissa porukoissa olemme eläneet ja työtä tehneet ja millaisessa kuplassa nyt elämme. Erityisesti mieleen jäävät ikävät ja mukavat satunnaiset kokemukset, vaikka niillä ei olisi mitään yleispätevää totuusarvoa.

"Tosiasiat", joihin luotamme, ovat elämämme varrella kehittämiämme uskomuksia ja stereotyyppisiä ennakkoluuloja, joita "tarpeen" mukaan kaivamme alitajuntamme syövereistä. Osa uskomuksistamme saattaa perustua tieteellisiin tosiasioihin, mikäli meitä on tiede kiinnostanut.

Parista ensimmäisestä ikävuodesta emme mitään muista emmekä siinä iässä kummemmin filosofoi. Silti jo niin varhain mieleemme kehittyy vaistoja, joiden mukaan reagoimme ihmisiin. Pieni lapsi ei reflektoi kokemuksiaan, mutta jäljen ne jättävät.

Toiset kaipaavat vahvaa johtajaa, jotkut pelkäävät diktatuuria, jotkut suhtautuvat luontevasti yhteiskunnan työnjakoon.

Onko lapsuuden perheen pää ollut luotettava riitojen sovittelija, joka on aina puuttunut oikeudenmukaisesti riitoihin ja kiusaamiseen vai arvaamaton raivopää, jonka mielivallan armoilla lapsi on pelännyt? Vai onko lapsuuden perhe ollut empaattinen yhteisö, jossa lapsenkin mielipiteitä on kuunneltu ja tuntemuksiin suhtauduttu ymmärryksellä.

Lapsuutemme mukavia ihmisiä etäisestikin muistuttavat henkilöt tuntuvat "hyviltä tyypeiltä" ja päinvastoin.

Muistan lukeneeni, että Yhdysvalloissa jo alakoulun kouluaineista voi melko hyvin ennustaa, kenestä tulee republikaani, kenestä demokraatti.

(Muistan lukeneeni = tuskin olen tätä kokonaan ihan itse keksinyt, mutta meillä on vahva taipumus muovata lukemamme ja kuulemamme vahvistamaan maailmankuvaamme. Ellei juttua saa sovitettua vahvistamaan uskomuksiamme, hylkäämme sen hölynpölynä ja unohdamme.)

Teini-iässä ryhmään kuuluminen on tärkeää, joten tulee sisäistettyä oman jengin arvoja ja tapaa ajatella.

Nuori nainen (30-50v.), joka muistuttaa kouluaikaista etäihastustani, tuntuu fiksulta ja sympaattiselta kymmenen metrin päästä. 60-70 luvun vaihteen farkut tekevät naisesta ihastuttavan.

Aikuiselämässä kokemuksemme ja kaveriemme mielipiteet muokkaavat käsityksiämme ihmisistä ja yhteiskunnasta. Eri "kuplissa" vallitsee erilainen "totuus" maailmasta.

Yllä runoilin keittiöpsykologiaa, mutta myös vakavasti otettava ihmismielen tutkimus viittaa siihen, että intuitiomme — terve järkemme — saattaa höperehtiä tärkeissäkin asioissa.

Kannattaa pohtia, millaiseen ihmiskuvaan ja käsitykseen ihmisen osasta yhteiskunnassa uskomukseni perustuvat ja kenen etuihin ne sopivat. Uskonko, että minä ja kaverini olemme ajattelultamme maailman huippua?

"Johdonmukainen" päättelymme on harhaista. Tiedän tämän ja olen perehtynyt ihmisen ajattelun harhoihin, mutta niihin perehtyminen ei tee ihmisestä rationaalista päättelykonetta. Tiedän, etten ole fiksumpi kuin 80% ihmisistä, mutta silti uskon, että kanssani eri mieltä olevat eivät tajua asioita. Onnistumiseni on ansiotani ja epäonnistuminen muiden vika — minulle tehty vääryys. Jos joutuu myöntämään jonkun muun onnistuneen, sen selittää johtuvan heidän hyvästä onnestaan ja epärehellisyydestään.

Intuitioni tunnistaa "väärinajattelijan" heti ensimmäisestä lauseesta ellei jo ilmeestä ja pukeutumisesta. Itsestäänselvää on, että väärinajattelijoiden puolueesta tulevien näkemykset ovat ihan hirveitä.

Intuitioni runoilee salamannopeasti perustelut, joilla 'todistan' oman ajatteluni unversaaliksi totuudeksi ja väärinajattelijoiden näkemykset tyhmiksi. Minun mielestäni perusteluni on itsestäänselvästi aukoton totuus. "Väärinajattelijoiden" mielestä perusteluni ei liity asiaan ja on epäjohdonmukainen ellei kokonaan käsittämätön.

Tuntuu, että järjen takominen väärinajattelijoiden päähän on kuin tarjoaisi helmiä sioille.

Jos kirjaan mielipiteeni ja sen perustelut, saatan kuukauden kuluttua huomata ne pikkuisen hatariksi ja vaikeaselkoisiksi. Ehkä kirjoitelmani ei lisää kenenkään ymmärrystä erimielisyyden perimmäisistä syistä saati edistä yhteisymmärrystä.

Eri tavoin ajattelevien pitäisi innostua perehtymään toistensa ajatteluun, arvoihin ja tuntemuksiin. Rakentavalle vuoropuhelulle pitäisi järjestää turvallinen tila, jossa

Poliitikot eivät voi harrastaa tällaista rakentavaa dialogia julkisesti, koska heidän pitää miettiä, miten houkutella kannattajia ja tosi harva poliitikko yrittää saada kannatusta rehellisellä avoimuudella ja poliittisia kilpailijoita lähentymällä.

Yleensä poliittiset ideologiat perustuvat yksinkertaistettuihin stereotyyppisiin uskomuksiin ja ennakkoluuloihin, jotka tukevat kannattajien edun mukaista politiikkaa tai joiden luullaan tuntuvan kannattajista mukavilta.

Kun eri mieltä olevia "tavallisia" ihmisiä on ohjattu rakentavaan vuoropuheluun, heidän ymmärryksensä toisinajattelijoista on parantunut ja epäluulo ja pelko toisinajattelevia kohtaan on vähentynyt, vaikka yhteisymmärrystä ei olisikaan saavutettu.

Luulemme liikoja "terveestä järjestämme", koska se toimii normiarjessa riittävän hyvin. Maailma pysähtyisi, jos alkaisimme epäillä arkirutiinejamme. Tekomme kuitenkin muuttavat koko maailmaa ja vaikutamme sellaisiinkin maailman kolkkiin, joissa pätevät erilaiset elämisen lait kuin lapsuudessamme, missä "terveen järkemme" perusteet on valettu. Siksi meidän on syytä tarkastella "tervettä järkeämme" ulkopuolisen tutkijan asenteella.

Kirjoita perusteltu mielipiteesi vaikkapa työttömistä, jonkin vieraan kulttuurin edustajista tai vihreästä siirtymästä. Tarkista, perustuuko näkemyksesi tosiasioihin ja onko se johdonmukainen.

Oman ajattelunsa harhoja ei huomaa, joten pyydä jotain 'väärinajattelijaa' tekemään sama harjoitus ja vertailkaa empaattisen ystävyyden hengessä kirjoitelmianne. Älkää yrittäkö käännyttää kaveria, älkää todistelko olevanne oikeassa, vaan vain ja ainoastaan yrittäkää oppia ymmärtämään toisiamme. Kertokaan rohkeasti myös epävarmoista arveluistanne.

Melko varmasti opitte jotain toisiltanne. Melko varmasti alatte paremmin ymmärtää toisianne ja 'väärinajattelijoita' yleensä. Ehkä näkemyksenne lähentyvät.

Rakentava vuoropuhelu lisää yhteisymmärrystä ja kykyä yhteistyöhön, mutta ei yleensä tee ihmisistä samanmielisiä. Se voi kuitenkin katkaista siivet vihan ja epäluulon lietsomiselta ja mahdollistaa rakentavan yhteistyön.

Maailma on niin monimutkainen, ettei koko totuus siitä mahdu yhden ihmisen pieneen päähän. Siksikin meidän pitää oppia rakentelemaan yhdessä käsitystämme maailman menosta.

Jotkut asiat ovat väärin ja jotkut oikein, mutta usein riittää todeta, että yksi tykkää yhdestä oudosta jutusta ja toinen toisesta.

Päätökset kannattaa perustaa tieteelliseen näyttöön aina kun mahdollista, mutta eksakti tiede kattaa vain osan ihmisyhteisöjen haasteista. Haaste sekin, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä hyvästä tulevaisuudesta. Siinä aihetta rakentavaan vuoropuheluun.

Lukemista:

https://en.wikipedia.org/wiki/Descartes%27_Error

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Antonio_Damasio

https://en.wikipedia.org/wiki/Heuristic_(psychology)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_vinouma

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_cognitive_biases

https://en.wikipedia.org/wiki/Thinking,_Fast_and_Slow

https://en.wikipedia.org/wiki/Transference

https://fi.wikipedia.org/wiki/Projektio_(psykologia)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pime%C3%A4_triadi

(https://fi.wikipedia.org/wiki/Ksenofobia)

https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-power-of-belonging/202305/how-to-reverse-the-psychology-of-othering

Putinin mietteitä käännytyslaista

(Heinäkuu 2024)

Kyyditsin Suomen rajalle muutaman kymmenen vierasmaalaista ja käskin sanoa "turvapaikka". Pikkunaapuri meni paniikkiin.

Tein mitä ihmissalakuljettajat ovat jo pitkään tehneet muilla Euroopan rajoilla. Kaikki kärvistelevät saman ongelman kanssa, mutta vain Suomi reagoi kuin olisin ajanut panssarit rajalle.

Ajaisinkin panssareita rajalle, ellei minulla olisi ajokuntoisena vain niin vanhoja romuja, että nauraisivat niille.

Hyvä, että rajalle kyyditsemieni joukkoon sattui oikeasti hädänalaisia pakolaisia. Se vahvisti suomalaisten "juupas-eipäs ole pakolaisia" inttämistä.

Pakolaisia maailmalla on kymmeniä miljoonia. Itsekin olen niitä tuottanut, Syyriassa ja muualla. Ihme, ellei niitä olisi minunkin kyydittävikseni osunut.

Suomalaiset äänestivät voimaan lain, jonka mukaan rajan yli livahtaneet käännytetään heti takaisin Venäjälle.

Ne ainoat oikeat suomalaiset isänmaan ystävät syyttävät lakia vastaan äänestäneitä maanpettureiksi. Järkipuhetta. Venäjän imperiumi olisi jo tuhoutunut, jos minä olisin sallinut väärin äänestämisen.

Suomalaiset isänmaan ystävät eivät taida uskaltaa maalittamista kummempaa väärin äänestävien maanpetturien sakinhivutusta. No, alku sekin.

Niin kauan kun hakevat maanpettureita vain kansanedustajien ja oppositiopoliitikkojen joukosta, sabotöörini saavat valmistautua rauhassa. Yllätän suomalaiset housut kintuissa, kun käsken sabotöörini tositoimiin.

Osa heistä on sen verran tunareita, että paljastunevat. Suomalaiset yllättyvät, kun näkevät, keitä ovat aidot maanpetturit. Minun väkeni on jo saanut rekrytoitua monta kantasuomalaista. Muutama niistä ei edes tajua olevansa minun hommissani.

Ken rajalle käy, rajalle jää. Takaisin Venäjän puolelle käännytettyjä en päästä pois raja-alueelta. Autoin heidät ystävällisesti rajalle, mutta takaisin en huoli.

Yhtenä päivänä Venäjä on sinulle turvallinen — jopa ystävällinen — maa, seuraavana ei välttämättä. Yhtenä päivänä olet tervetullut matkailija, seuraavana terroristi. Siitä päätän minä.

Suomesta käännytetyn ei kannata pyrkiä pois raja-alueelta takaisin kotimaahansa. Ken meillä auttaa moista terroristia tai jättää hänet ilmiantamatta, lähetetään rintamalle. Jos auttaja on joku vanhempi eukko, mies ja pojat lähetetään tykinruuaksi.

Ehkäpä järjestän seuraavan pakolaisaallon Suomen rajalle loppusyksystä. Siitä tulee hyvää kuvamateriaalia: Suomen käännyttämät naiset ja lapset värjöttelevät nälkäisinä räntäsateessa. Taustalla Suomen rajatolpat ja rajavartijat aseineen. Etäämmällä Suomen lippu liehumassa olisi hyvä lisäefekti.

Suomalaiset pelkäävät erityisesti partaisia nuoria miehiä, joten niitä laitetaan etulinjaan rytyyttämään raja-aitaa.

Videoinnin kannalta maaraja on mainio. Välimerellä eurooppalaiset hukuttavat turvapaikanhakijoiksi pyrkiviä, mutta yön pimeydessä niin, ettei siitä saa sosiaaliseen mediaan videomateriaalia. Videoita voisi väärentää, mutta maailma on nauranut meidän tunarien väärennyksille.

Minun propagandakoneistoni on tottunut valehtelemaan omille kansalaisille, jotka eivät uskalla kuin teeskennellä uskovansa, mutta ulkomailla jotkut uhmaavat minua. Koko maailma on uhka itäiselle demokratialleni.

Esimiehet käskevät suomalaisia rajavartijoita pakottamaan rajan yli tunkeutuneet takaisin Venäjälle vaikka voimakeinoin. Ikään kuin olisi muita keinoja.

Suomen ja Venäjän välillä on maastorajaa 1300km. Sitä vahtimaan he tarvitsevat melko monta käännyttäjää. Ehkä rakentavat rajan mitan verran jonkinmoista Mannerheim linjaa. Ehkä nimeävät raja-aidan jonkun hallituksensa ministerin mukaan.

Puolassa epätoivoinen käännytetty puukotti rajavartijaa. Minäkin voisin aseistaa käännytettyjä, vaan entä jos alkavatkin tappaa sotapoliiseja, jotka olen käskenyt pitämään porukan rajan pinnassa? Ihan rupusakkiahan minä noihin hommiin laitan, mutta minulta alkaa rupusakkikin olla vähissä.

Suomalaiset rajavartijat lukevat lehdistä, että esimiehen käskyjen noudattaminen saattaa viedä EU-oikeuteen. Sitä miettivät turvapaikanhakijoiden kanssa räntäsateessa painiessaan.

Jotkut suomalaiset ehkä alkavat auttaa metsissä piileskeleviä rajan yli livahtaneita.

"Hädänalaisia ei saa jättää heitteille!" he huutavat. "Terroristien hyysääjiä! Maanpettureita!" huutavat toiset.

Auttajat joutunevat oikeuteen maanpetturuudesta syytettyinä. Valittanevat tuomioistaan EU:lle.

Erotaan EU:sta! Muuttakoot maanpetturit EU:hun! alkavat isänmaalliset aitosuomalaiset huutaa.

Se on oikein hyvä. Olen jo pitkään yrittänyt hajoittaa EU:ta ja nyt alkavat työni tulokset näkyä. EU-vaaleissakin sain viidesosan äänistä — Kypsimmissä maissa kolmasosan.

Minulla on viholliset lähellä ja ystävät kaukana — Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassakin. Uutiset Suomen rajalta näyttävät ystävilleni, ettei Länsi välitä oikeusperustaisesta maailmanjärjestyksestä, ellei siitä ole hyötyä rikkaille valkoisille kapitalisteille.

Kaikki näkevät, että minun kaltaisia realisteja ovat länsimaatkin, vaikka muuta teeskentelevät. Läntinen räkytys, että Minä — Venäjä — noudatan allekirjoittamiani sopimuksia vain kun minua huvittaa, alkaa näyttää tekopyhältä.

Kateeksi käy Välimeren suunnalla toimivia ihmissalakuljettajia. Pohjoiseen Suomen rajoille on työläämpi saada asiakkaita. Mainosmielessä jouduin lupaamaan niille ilmaisen ja turvallisen matkan. Tuntuu nololta harrastaa ihmissalakuljetusta tappiolla.

Koska meikäläiset viranomaiset ovat mitä ovat, somessa leviää kaikenlaisia ikäviä juttuja venäläisten viranomaisten ahneudesta ja tylyydestä. Maineeni ihmissalakuljettajana kärsii.

Muuttuisiko mikään, jos alkaisin maksaa virkamiehille kunnon palkkaa? Vaan mistä rahat? Wagner toi Afrikasta kultaa ja timantteja, mutta pyhän Venäjän imperiumin pelastaminen natseilta on kallista.

Maailmalla ei enää uskota sitäkään lupaustani, että Suomeen pääsee kuka vaan sosiaaliturvalla elämään. Tietävät senkin, että raja on kiinni.

Mikä mättää? Käskin tehdä Venäjästä disinformaation suurvallan niin, että kukaan ei totta todeksi usko vaan valitsee meidän tarjoamistamme valheista mieleisensä.

Onkohan trollitehtaiden jengi ruvennut ryyppämään? Täytyy pelotella ne töihin. Tulos tai ulos — ikkunasta.

Enköhän minä kuitenkin saa Suomen rajalle turvapaikanhakijoita. Konstit on monet. Ja onneksi Euroopassa on iso harmaa talous, joka tarvitsee halpaa orjatyövoimaa. Sekin voittaa monen kotiolot. Mainio vetovoimatekijä.

Mutta jos Eurooppa älyää virtaviivaistaa turvapaikka- ja siirtolaispolitiikkansa, minun ei enää kannata jatkaa tätä touhua. Liian kallista ja tehotonta kiusantekoa.

Jos lopetan porukan pukkaamisen Suomen rajalle tulen tukeneeksi käännytyslakia kannattaneita: "Vaatimamme käännytyslaki pelasti isänmaamme. Putinilta meni pupu pöksyyn, kun säädimme ylimaallisen vahvan lain."

No heh, mutta mielelläni heitä tuen. Aitosuomalaiset käännytyslain kannattajat ihailivat minua avoimesti ennen kuin ryhdyin pelastamaan Ukrainaa. Nyt ovat suu supussa, mutta samat tavoitteet meillä on: Oikeusvaltion ja sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen romuttaminen. EUn hajoittaminen. Ei huono tukea heitä.

Käännytyslain vastustajien kannatus heikkenee, jos lopetan kyyditykset. Heille huudetaan "Katsokaa, vastustamanne laki pelasti isänmaamme."

Oikein hyvä, jos menettävät kannatusta. Ovat v-mäistä väkeä. Varsinkin ne vihreät, jotka ovat räkyttäneet minulle siitä saakka, kun ryhdyin pelastamaan Venäjän imperiumia perikadolta. Sananvapaus, ihmisoikeudet, riippumaton oikeuslaitos, demokratia, kansojen itsemäärämisoikeus — mistä ne kaikkea tuollaista keksivätkin.

Täytyy keksiä joku uusi jekku, jotta pääsevät säätämään seuraavaa poikkeuslakia. Suomen laki —> Suomen poikkeuslakikokoelma

Minun laillani hallitsemisesta ja EU:sta ajattelevia vaikuttaa suomalaisistakin olevan noin joka viides, mutta minulle julkisesti myötämielisiä (tai minua pelkääviä) on harmittavan vähän. Orbanin — nöyrimmän palvelijani — ihalijatkin ovat Suomessa hiljenneet. Tuskin kuitenkaan ovat mieltään muuttaneet.

Onneksi olen onnistunut (n)ostamaan Euroopan politiikkaan minulle myötämielisiä liikkeitä.

Orbanin mafiaa minun pitääkin muistaa tukea, ettei käy kuin Puolan kanssa, vaikka en minä Puolaakaan vielä menetetyksi katso.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia jämäkälle miehelle, joka ei anna idealismin ja empatian rajoittaa itsensä toteuttamista.

Valta ja raha hakeutuvat alaisuuteesi, kunhan et anna niille muuta mahdollisuutta.