Sisällysluettelo

Suomen malli, Ruotsin malli

Vientivetoinen palkkamalli

Olen silmäillyt somessa ja lehtien lukijoiden kommenteissa esitettyjä vientivetoisen palkkamallin perusteluja. Tulee mieleen säkeistö kansalliseepoksestamme: “Syyllissii mää en kaipaa yhtikäs. Lahtist ja konekiväärii mää kaipaan”

Ei näy Lahtista, ei konekivääriä.

Kaikki yrittävät takoa “tervettä järkeä” vastapuolen ahneiden idioottien päähän, mutta kukaan ei kuuntele.

Suomalainen neuvottelu: “Mää kaadan tän veneen, jossen mää saa lissää viinaa”

“Hyvinvointimme perustuu vientiin.”.

No juu, mutta eihän tuo selitä, miksi jostain yhteiskunnalle välttämättömästä ja vaativasta työstä maksetaan hyvää palkkaa, mutta toisesta tärkeästä ja vaativasta niin vähän, ettei sillä tule toimeen. Porukka vaihtaa alaa eikä alan opiskelu kiinnosta nuoria.

Prosenttikorotukset lisäävät keskimääräistä ostovoimaa, mutta syventävät palkkakuoppia. Kuluttajahinnat seuraavat keskimääräistä ostovoimaa, joten keskipalkkojen noustessa palkkakuopassa olevien palkka riittää entistä vähempään. Millä perusteella aikana, jona elämme yli varojamme, palkkakuopassa olevien elämää pitää entisestään vaikeuttaa — lainarahalla?

Siitä, mikä on tarkkaan ottaen oikea palkka mistäkin työstä, on turha yrittää löytää yhteisymmärrästä, mutta yhteiskunta lakkaa toimimasta ja talous kärsii muutenkin, jos yritetään teettää välttämättömiä osaamista vaativia hommia nälkäpalkalla tai “kolmannella sektorilla”.

“Vientiteollisuus tuottaa ja muut kuluttavat — tuhlaavat”; “Yksityinen tuottaa ja julkinen kuluttaa” ; “Yksityisellä työskentelevät käyttävät itse ansaitsemaansa rahaa, julkisella työskentelevät tuhlaavat toisten ansaitsemaa”

Ilman vientimyyjiä ei olisi vientituloja, joten tarkkaan ottaen vain vientimyyjät tuottavat ja muut kuluttavat. Niinkö?

Vaan mistä tulevat vientiin kelpaavat tuotteet? Pärjäisikö suomalainen vientiteollisuus, jos se siirrettäisiin tiettömälle tundralle Siperiaan tai muuhun korruptoituneeseen ja/tai romahtaneeseen valtioon?

Vientiteollisuus ja sen työntekijät hyötyvät julkisista palveluista ja vientiteollisuus tarvitsee sisämarkkinoilla toimivia yrityksiä. Terveydenhoito, koulutus, tutkimus, yhteiskunnan infra, …? Julkista tai yksityistä, ei niitä hommia kukaan pidemmän päälle ilmaiseksi tee.

Toimivan yhteiskunnan arvoa ei huomaa, mutta sen heikkoudet on helppo havaita. Heikkouksien korjaaminen on vaikeaa, koska nykyaikaisessa yhteiskunnassa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja poliittisilla päättäjillä ja eturyhmillä on itsekkäitä lyhyen tähtäimen intressejä.

“Tuottavuuden kasvu määrää kunkin alan palkankorotusvaran”

Joillain teollisuuden aloilla automaatio on lisännyt tuottavuutta työntekijää kohti, mutta vaikkapa vanhustenhoidon automaatiota ei ainakaan vielä ole tarjolla — Ehkä onneksi. En ymmärrä, miksi alalla, jossa automaatio lisää tuottavuutta pitäisi olla muita aloja korkeammat palkat.

Toisaalta esimerkiksi metsäteollisuuden tuottavuus lienee laskenut, koska on jouduttu siirtymään jalostusarvoltaan aiempaa halvempiin tuotteisiin.

Palkat näyttävät määräytyvän kunkin alan kiristysvoiman mukaan: Mitä nopeammin ja mitä enemmän saa aiheutettua vahinkoa lakkoilemalla, sitä parempi palkka.

Satamien sulkeminen tuottaa nopeasti ison vahingon. Varhaiskasvattajien tai opettajien lakko aiheuttaa pienten lasten vanhemmille päivähoito-ongelmia, mutta kansantaloudessa isoin vahinko osaamisen tason laskusta näkyy vasta vuosikymmenien päästä. Vanhustenhoidon laiminlyönti saattaa jopa hyödyttää kansantaloutta.

Velka

“Emme voi kuluttaa enempää kuin ansaitsemme” “Olemme vuosikaudet nostaneet elintasoamme velkarahalla”

Näin näyttää käyneen. “Syömävelkaa” voi toki ottaa, jos vaihtoehtona on nälänhätä tai maailman mullistukset uhkaavat romahduttaa maan talouden. Välttämättömiin (tulevaisuus)investointeihinkin sopii ottaa lainaa, kunhan varmistaa, että rahat käytetään järkevästi ja takaisinmaksusta on pitävä suunnitelma.
(Hallituksen koossapitämiseen tarvittavat lehmänkaupat eivät ole tulevaisuusinvestointeja)

Onko meillä ylipäätään varaa palkankorotuksiin? Nehän heikentävät vientiteollisuuden kilpailukykyä ja lisäävät kuluttajien ostovoimaa, josta seuraa mm. kiinalaisen rihkaman tuonnin kasvu.

Välttämätöntä työtä tekevät palkkakuoppalaiset ostavat vain välttämätöntä, joten palkkakuoppien täyttäminen elvyttää taloutta järkevästä suunnasta.

“Ja syyllinen on … Marinin hallitus …Orpon hallitus … Sipilän hallitus, …”

Juu, kaikki ovat tyrineet, mutta pääministerien syyttely on hyödytöntä populismia. Mitään ei opita ellei analysoida rehellisesti asiapohjalta kaikkien hallitusten töppäykset ja järkevät teot.

“Jos rahat eivät riitä, pitää hankkia lisää ansioita”

Näin sanotaan yksityisille ihmisille, mutta sama pätee kansantalouksiin.

Vientituloja pitää saada lisää. Nostaa vientituotteiden jalostusastetta ja kehittää uusia arvokkaampia vientituotteita. Yritysten voitot pitää suunnata tuotekehitykseen. Koulutukseen ja rohkeasti uutta etsivään pitkän tähtäyksen tutkimukseen pitää panostaa. Talousviisaat osannevat opastaa paremmin.

Yritystenkin pitää investoida osaamisen kehittämiseen. Osaajista on pulaa niin kauan kuin yritykset edellyttävät vastavalmistuneilta kolmen vuoden täsmäkokemusta tehtävästä, johon juuri sillä hetkellä tarvitsevat tekijän.

Eikö Nokia Mobile phones noussut, koska teki tutkimusta ja kehitti osaamista, tuotteita ja tuotantoa reilulla etunojalla. Ja romahti, kun jämähdettiin tuttuun ja turvalliseen tuoteiden pikkuparanteluun? (Tarina on paljon monimutkaisempi, mutta sen käänteet eivät tähän mahdu.)

Uuden kehittäminen ja tuottavuuden parantaminen onnistuu vain, jos koko henkilöstö yhtenä joukkueena innokkaasti ponnistelee. Ihmiset haluavat olla mukava tekemässä jotain merkittävää, mutta silti tarvittavaa yhteishenkeä on vaikea rakentaa ja se on helppo pilata. Sama pätee koko yhteiskuntaan. Ja eurooppalaiseen yhteistyöhön.

Yrityksiä tuetaan verorahoilla ja verohelpotuksilla tavoilla, jotka kaikkien mielestä haittaavat talouden kehitystä, mutta “poliittisista syistä” tukia ei voida suunnata järkevästi. Onko “poliittinen syy” populistinen äänten kalastelu?

Yrityksille pitää luoda hyvät toimintaedellytykset, vaan olemmeko luoneet hyvät toimintaedellytykset heikkotuottoisille ja uudistumiskyvyttömille yrityksille?

Yritys, joka maksaa asiallista palkkaa, on lypsylehmänä ok, vaikka ei investoisikaan uudistumiseen vaan jakaisi voittonsa osinkoina. Lypsylehmä on kuitenkin liian heikossa hapessa, jos sitä pitää tekohengittää verovaroin.

Lisäansioita ei ole helppo ansaita. Sitä yrittäessä pitää kaikkien tyytyä vähempään. Mielellään myös niiden, jotka voivat tinkiä paljostaan.

Julkiset palvelut

“Ihmisten pitää saada itse päättää, mihin kovalla työllä ansaitsemansa rahat käyttävät”

— Millaisen tykin ostaisin tilusteni puolustamiseen? Ostaisinko kotimaisia kranaatteja vai saakohan intialaisia halvemmalla?

— Luotan hirvikivääriini, mutta vaimo aikoo ostaa räyhäkän sarjatuliaseen.

No ei sentään. Valtion puolustusmenoilla on vankka kannatus. Mutta entä muut yhteiskunnan palvelut? Kannattaako minun rahoittaa niitä vai investoida Thaimaan matkaan?

On valtioita, joissa ei kannata palkata asianajajaa, koska tulee halvemmaksi “ostaa” tuomari. Omistuksille ja yritystoiminnalle ei ole lainsuojaa vaan omistuksen suojasta ja yrittämisen mahdollisuudesta pitää maksaa, minkä verran joku vahvempi uhkailija sattuu pyytämään. Näissä maissa ei pärjää suomalaisella rehellisyydellä — moni ei kepulinkonsteillakaan.

On maita, joissa diktaattorin mielivallasta riippuu, kuka saa ansaita rahaa ja millä keinoin. Urputtamisesta joutuu vankilaan tai/ja tapetaan.

Tuollaisissa maissa talous on kuralla — paitsi korruptoituneella eliitillä. Silti osa suomalaisistakin kyseenalaistaa oikeusvaltioperiaatteen ja eurooppalainen äärioikeisto ihailee Putinia, Orbania ja muita “vahvoja” johtajia. Oikeusvaltiossa toimii demokratia, mikä estää dikatuurin.

Toimivan yhteiskunnan pyörittäminen vaatii rahaa, mutta verovaroja myös tuhlataan poliittiseen hölmöilyyn ja taitamattomuuteen.
(Virheitä sattuu yrityksissäkin, mutta se on oma juttunsa.)

Kauan sitten asiantuntijat laativat soteuudistuksesta suunnitelman, joka olisi parantanut sote-palveluja ja säästänyt verovaroja, mutta kukin hallitus vuorollaan alkoi vääntää uudistusta omien kannattajiensa etuja palvelemaan välittämättä yhteisestä edusta. Toimeenpano hyytyi.

Siitäkään ei (tietenkään) ole yksimielisyyttä, mikä on hyödyllistä:

“Empatia on perseestä”

Empatia on kyky ymmärtää itselle vieraassa kuplassa elävien ajattelua ja tuntemuksia. Empatian vaihtoehto on luottaa oman kuplansa ennakkoluuloihin vieraista ihmisistä, joiden elämästä ei mitään tiedä.

Empatia ei tarkoita, että pitäisi sääliä ja “hyysätä” ihmisiä, joiden toimintaa ei hyväksy. Tosin se, että ymmärtää toisen ihmisen elämän tilannetta, ajattelua ja haaveita, tekee vaikeammaksi pitää häntä roistona, jolla ei ole ihmisarvoa. Ymmärryksen myötä voi huomata hyväksyvänsä vähän oudompiakin tapoja. Väärin on kuitenkin aina väärin.

Suomen malli

Suomalainen neuvottelu: “Mää kaadan tän veneen, jossen mää saa lissää viinaa”

Kun “omat elintärkeät edut” ovat uhattuna, periksi ei anneta.

Suomessa ei harrasteta vuoropuhelua vaan yritetään takoa vastapuolen idioottien päähän tervettä järkeä. Kunkin “terve järki” koostuu valituista paloista tosiasioita ryyditettynä omilla ennakkoluuloilla, kuvitelmilla ja ideologisilla uskomuksilla. Ja “ihmisellä on luja luottamus sen jalouteen, millä leipänsä ansaitsee”

Politiikkaa ei näytä yhteisten asioiden hoitamiselta, vaan puolueet näyttävät ajavan omien kannattajiensa etujen. Joku muu pitäköön huolen, että homma toimii.

Suomessa arvostetaan jämäkkää johtamista ja tehokasta suoraviivaista päätöksentekoa. Vaihtoehtona olisi sopimisen ja luottamuksen kulttuuri. Rakentavan vuoropuhelun kulttuuri. Onkohan ruotsalainen diskuteeraminen sitä?

Konkreettinen rakentava keskustelu näkemyseroista auttaisi ymmärtämään kokonaisuutta.

On esimerkkejä, miten tökerösti järjestäytymätöntä työvoimaa käytetään hyväksi, mutta on esimerkkejä siitäkin, miten vahvoilla ollessaan työväenliike on aiheuttanut vahinkoa yhteiselle hyvälle ja sitä kautta itselleenkin. Eikö tästä voisi löytää jotain jänkkäämistä syvällisempää?

On selvää, että maailmalla kilpailu on kovaa ja palkat ja yhteiskunnan asettamat säännöt vaikuttavat vientiyritysten kilpailukykyyn. Siihen ei kuitenkaan voi luottaa, että kaikki yritykset jakaisivat voitoistaan reilua palkkaa ja välittäisivät ympäristöstä tai tulevien sukupolvien hyvinvoinnista.

Yleisesti kai ajatellaan, että yritysten tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen ja yhteiskunnan tehtävä on asettaa yrityksille sellaiset rajat ja kannustimet, että yrityksistä on hyötyä eikä haittaa yhteiskunnalle — myös pitkällä tähtäimellä. Hyvä periaate, mutta poliittisesti vaikea toteuttaa, koska hallituskaudet ovat nelivuotisia. Juhlapuheissa toki kannatetaan yli vaalikausien mittaista strategiaa — kunhan se sopii oman puolueen ohjelmaan.

Yrittämisestä en tiedä mitään. Osalle pienyrittäjistä rahaa kai tulee kohtuullisesti kunhan jaksaa puurtaa, mutta tilauskirja ei koskaan tunnu turvallisen täydeltä. Julkista terveydenhoitoa ei tarvitse ennen kuin sairastuu pahasti. Koulussa oppi lukemaan ja laskemaan, mutta muuta oikeassa elämässä hyödyllistä siellä ei oppinut. Jos elää kädestä suuhun tässä ja nyt, akateeminen filosofointi voi tuntua joutavalta ajanhukalta. Ei ihme jos tuntuu, että verovaroja hukataan turhuuteen.

Paikallinen sopiminen on iso kiista. Pragmaatikkona ajattelen, että pienen yrityksen sisällä voi sopia ihan mitä vaan, mistä löytyy aito yhteisymmärrys. Jos kaikki ovat tyytyväisiä, niin kukapa sopimuksesta lähtisi maailmalle huutelemaan.

Elin lapsuuteni ja nuoruuteni pienellä maatilalla — 60 ja 70 luvuilla. Elämä maaseudulla lienee muuttunut niistä ajoista. Maataloudessa tiloja ja elämäntilanteita on kuulemma monenlaisia. Tuuli Orasmaan kirja “Maaseudun Tulevaisuus” auttoi vähän ymmärtämään.

Ruotsin malli

(Tietoni Ruotsin mallista ovat hataria.)

“Työehtosopimukset ovat herrasmiessopimuksia. Luottamusta ei petetä”

Ruotsissakin kuulemma noudatetaan vientivetoista sopimista, mutta jos se johtaa jotkut yhteiskunnalle tärkeät alat kohtuuttomaan palkkakuoppaan, sitä tasoitetaan.

Yhteinen etu on, että yhteiskunta toimii ja sehän toimii, kun kaikkia kohdellaan reilusti. Siksi Ruotsissa pyritään ymmärtämään kaikkien osapuolien tilanne ja sen mukaan sovitella kaikille reilu sopimus.

Paikallinen sopiminen toimii, koska työntekijät ovat osallisia yrityksen hallinnossa ja siksi ymmärtävät yrityksen tilanteen ja johto ymmärtää työntekijöitä.

Ruotsin “mallissa” tuottavuus ja tuotteiden jalostusarvo kasvaa. Kehitetään myös kokonaan uudenlaisia arvokkaita vientituotteita. Uusia yrityksiä perustetaan ja menestyvätkin jäävät ruotsalaiseen omistukseen.

Ruotsissa on nuoria ahkeria maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä ja yrittäjiä. Suomessa väki vanhenee.

Kannattaisiko Suomen kopioida Ruotsin malli?

Lait ja paperille kirjatut toimintaperiaatteet voi kopioida, mutta ei organisaation arvoja ja toimintakulttuuria — yhteishenkeä. Lait ja kirjallisesti sovitut periaatteet toimivat vain kulttuuriympäristössä, jossa ne ovat syntyneet.