> Lähtövalmisteluja > Harkintaa (None)

Harkintaa

Jesh, Afrikka on kiehtonut minua pikkupojasta saakka. Ensin tietysti savannien ja sademetsien isot eläimet, sittemmin muutkin Afrikan luonnon ihmeet. Afrikka-elokuvien upeisiin maisemiin olen aina halunnut. Vanhempana minua alkoi kiehtoa afrikkalainen tapa asennoitua elämään. Miksi niin moni Afrikassa elänyt eurooppalainen on viehättynyt siihen? Olin juuri lukenut ubuntu-filosofiasta. Eletäänkö Afrikassa sen mukaan? Ainakin Afrikassa eletään mielenkiintoisella tavalla toisin kuin Suomessa.

Diplomaatteja kierrätetään kolmen tai neljän vuoden välein maasta toiseen ja välillä takaisin Suomeen, etteivät he ehtisi liiaksi kotiutua asemamaahansa ja unohtaa millainen maa on Suomi — heidän työnantajansa. Siksi mekin olimme jo mielikuvamatkailleet muutamassa mahdollisessa asemamaassa, joihin vaimo voisi anoa siirtoa. Mielikuvamatkoillamme olimme lennähtäneet Afrikan yli, koska vaimoni sanoi, ettei hänen kokemuksensa kehitysyhteistyöstä riitä Afrikkaan nimittämiseen. Vaimon soittaessa en siis tiennyt Nigeriasta kuin pikkupojan unelmat Afrikasta.

Asioiden murehtimisesta vastaava aivolohkoni sentään muistutti, ettei Afrikasta ole tullut kuin huonoja uutisia: sotaa, raiskauksia, väkivaltaa, korruptiota, köyhyyttä, ryöstöjä, …

"Ei liene hengenvaarallinen paikka", tulin vastanneeksi vaimon ilmoitukseen.

Tuoreessa avioliitossa ja Brysselin leppeässä ilmapiirissä on ollut mukava elää, enkä ole alkanut kaivata jännitystä ja seikkailuja elämääni. Minulle olisi seuraavaksi asemapaikaksi sopinut turvallinen lintukoto leppeässä ilmanalassa, mutta puudelin on mentävä minne puudelin työ vie.

Uutiset ja urbaanit legendat Afrikasta kertovat köyhyydestä ja yhteiskunnallisista ongelmista. Olen yrittänyt arvuutella syitäkin kehityksen vaikeuteen . Ellei Afrikka olisikaan pikkupojan unelma, saisin ainakin tilaisuuden perehtyä paikan päällä afrikkalaisiin yhteiskuntiin ja elämäntapoihin ja yrittää löytää stereotypioita syvällisempiä selityksiä ongelmiin. Vai luiskahdanko kyyniseksi sivustaseuraajaksi, joka antaa ennakkoluulojensa vahvistua? Pökerryttävässä paahteessa sopeutumisvaikeuksin kanssa painiskelu ei välttämättä kasvata analyyttista avarakatseisuutta.

"Saattaisi olla mielenkiintoinen pesti", jatkoin vaimolle vastaamista.

Minusta päätöksiä on hyvä kypsytellä rauhassa, ettei intuitiivinen ensivaikutelma vie harhaan. Jutella tuttujen kanssa, lueskella, surffailla webissä jne. Yksittäiset faktat eivät sinänsä ole tärkeitä, mutta ne antavat virikkeitä pohtia asiaa eri näkökulmista niin, että oma kokonaisnäkemys kypsyy.

"Kuinka pian meidän pitää päättää?", kysyin hätäisesti pelätessäni, että vaimo on rientämässä seuraavan työtehtävän kimppuun.

"Sain heidät lupaamaan harkinta-aikaa huomisaamuun", vaimo ilmoitti ylpeänä. "Nähdään töiden jälkeen kotikatumme kahvilan terassilla ja jutellaan lisää."

Kahvilassa vaimo supisee pari kolme tuntia kännykkäänsä ja raportoi puhelujen välillä minulle pääkohdat kuulemastaan: Mielenkiintoinen tehtävä; Abuja ei ole varsinainen huvittelukaupunki, mutta vehreä; lähetystössä kaikki mallillaan; Nigeria on ihan omanlaistaan Afrikkaa; Nigeria ei ole kehitysavun kohdemaa; elämä eksoottisen erilaista kuin Euroopassa; …. Lopulta vaimo näyttää siltä kuin olisi saanut selville kaiken mielestään oleellisen ja olisi tyytyväinen kuulemaansa.

Eiköhän asia ole päätetty minunkin osaltani. Ehdinhän minä paikan päälläkin kypsytellä kokonaisnäkemystäni Nigeriasta. Tuskin Brysselistä käsin edes voi oppia Nigeriasta mitään oleellista.

Pikainen intuitiivinen päätöksenteko tuntuu kuplivan kepeältä verrattuna perusteelliseen tosiasioiden selvittelyyn ja puntarointiin.

Seuraavana päivänä surffailin webissä: Saisinko sittenkin selville jotain siitä, mitä tuli luvattua?

Tutkiskelin satelliittikuvaa mahdollisesta uudesta kotikadustamme Abujassa: En löytänyt mitään kahvilan näköistä.

Vilkaisin Nigerian hallituksen sivuja, mutta tarkemmin luen nigeriaworldin ja allafrican uutisia, jotka tuolloin kertoivat Nigerian itsenäisyyden 50-vuotispäivästä: Abujan juhlaparaatissa oli räjäytetty kaksi autopommia.

Parin pommin perusteella Nigerian tilanteesta ei tietenkään voi päätellä mitään, mutta pommit herättivät huolehtimisille alttiin aivolohkoni: Maailma — vaimoni työmaa — ei ole mikään lintukoto!

Pommi-uutinen innoitti nigerialaisella keskustelupalstalla ajatustenvaihdon siitä, onko Nigeria romahtamassa oleva valtio vai onko Nigeria nousemassa maailman keskeisten suurvaltojen joukkoon. Nigerialaiset näyttävät rohkenevan esittää ajatuksiaan räväkästi. Kummankin vaihtoehdon tueksi esitettiin hyviä perusteluita, mutta enemmistö tuntui uskovan Nigerian menestykseen.

> Lähtövalmisteluja > Odottelua (None)

Odottelua

> Lähtövalmisteluja > Verhoja mittaamassa (2011-05-18)

Verhoja mittaamassa

Jutuissani on aukkoja, jotka saattavat hämmentää lukijaa. Kuulen, näen ja koen asioita pääasiassa vaimoni työn kautta, mutta arvelen, että suurpuudelin pestini loppuisi alkuunsa, jos sekaantuisin vaimoni tai suurlähetystön työhön kirjoittamalla siitä. Toivon, että ajan kanssa mieleni kypsyttää kokemuksistani jotain yleisempää, suurlähetystön työstä etäännytettyä pohdintaa, josta voin kirjoittaa.

Nigerian ongelmia en ryhdy esille kaivelemaan enkä Afrikkaa neuvomaan, mutta nigerialaisten pyrkimyksistä kehittää maataan tuntuu luontevalta kirjoittaa. En aio kirjoittaa omista ajatuksistani Suomen ja Nigerian yhteistyön kehittämiseksi vaan keskustelen niistä kahden kesken tulevan suurlähettilään kanssa. Yleensä hän ynähtelee jutuilleni myöntyvästi, mutta näyttää ajattelevan vallan muita, tärkeämpiä asioita.

Sahara

Odottelin innolla tunnetta jännittävän eksoottisesta matkasta uuteen maanosaan. Mistä Afrikka alkaa? Ainakaan odottelu Brysselin kentällä ei tuntunut Afrikkaan lähdöltä. Motivoiduin sentään viimeinkin varustautumaan: Ostin kesäkengät ja kesäisiä sukkia. Kotoa en ollut löytänyt mukaan mitään hieman kulahtaneita sandaaleja ja mustia villasukkia kesäisempää.

Odotin Frankfurt—Abuja lennolta afrikkalaista meininkiä. En rummutusta, mutta vilkasta puheensorinaa ja värikkäitä vaatteita. Odotin turhaan.

Afrikan rannikko toi mieleeni Libyan lentokielto-alueen. Tästäkö Afrikka alkaa? Vaimolle Algerian rannikko sentään toi mieleen mukavia muistoja hänen ensimmäisestä ulkomaankomennuksestaan.

Alpit ja Välimeren ylitimme hujauksessa, mutta Saharaa tuntui jatkuvan loputtomiin. Pitkiin aikoihin alhaalta ei erottanut kuin kivikkoa tai oranssia hehkua. Millä ihmiset elättävät itsensä Touggourtin kaltaisissa paikoissa?

Saharan eteläosa oli pilvien peitossa. Todistinko harvinaista luonnonilmiötä vai pysyykö Saharan hiekka kuivana siksi, että Saharan pilvet eivät sada? (Oli pakko tarkistaa: Saharaksi katsotaan alue, jossa sataa keskimäärin alle 150mm vuodessa. Yksi sade voi täyttää useamman vuoden "kiintiön", joten joka vuosi ei välttämättä sada.)

Ensimmäiset askeleet Afrikassa

Vieraan kulttuurin keskellä asioita tulkitsee helposti väärin. Aasiassa vitsilleni ei nauretakaan sen hauskuuden takia vaan nauruun peitetään sopimattoman vitsini aiheuttama hämmennys. Yhdessä kulttuurissa hillitty käytökseni tulkitaan luuseriudeksi, minä taas tulkitsen öykkäreiksi reippaaseen itseilmaisuun tottuneet.

Jännittävintä on joutua niin eksoottisen kulttuurin pariin, ettei sen ilmiöille osaa keksiä edes väärää tulkintaa, ei edes luule ymmärtävänsä mitä tapahtuu, pääsee seikkailemaan kartan valkoiselle alueelle. Abujan kentällä odotin kohtaavani kartalta pudottavaa eksotiikkaa.

Passintarkastaja viittasi meitä ystävällisesti jatkamaan eteenpäin, mutta piti passimme itsellään vaikken olisi halunnut niistä luopua. Marssittuamme tervehtimään paikallista vastaanottajaamme jostain pölähti ystävällinen nuori mies juttelemaan kanssamme niitä näitä ja antoi lopuksi passimme takaisin.

Katsoin ohi palveluksiaan tarjoavien kantajien samalla tavalla kuin Helsingissä katson ohi minua hätyyttelevien feissarien. Kantajat eivät olleet agressiivisiä, mutta minulla ei ollut nairan nairaa taskussani eikä kantajilla varmaankaan olisi ollut antaa takaisin 50 euron setelistä.

Kohteliaampi käytös olisi kannattanut. Yksi "kantajista" olikin tullivirkailija eikä hän suhtautunut hyvällä ylimielisyyteni: "Sir, I am talking to you!" En tiedä, olisinko selvinnyt kentältä ulos ilman paikallisen vastaanottajan selityksiä. Varsinkaan kun matkatavaroiden vastakuitit unohtuivat koneeseen ja virkailijat noudattivat periaatetta, että matkalaukut saa mukaansa vain kuittia vastaan. Olenkin aina ihmetellyt niiden pienten tarralappujen perimmäistä tarkoitusta.

Vaikka lentokentän läpi kulkiessani olinkin vähän pihalla, en jaksa usko, että Abujan kenttä olisi eksoottisinta Afrikkaa.

Vaimon kännykkä lukkiutui "Mobile security lock"-tilaan heti Nigerian maaperälle jouduttuaan: "Olettaako se tulleensa varastetuksi jouduttuaan Nigeriaan vai iskikö siihen joku nigerialainen virus?" Nigerian huono maine laittoi hakemaan selitystä Nigeriasta, vaikka vikana oli kulunut SIM-kortti. Töpättyään ulkomaalaiset saattavat sanoa leikillisen ivallisesti: "Welcome to Nigeria", ikään kuin kaikki vastoinkäymiset johtuisivat Nigeriasta. Toisaalta, hankaluuksiin on hyvä varautua.

Lentokentältä kaupunkiin vie moottoritien oloinen väylä. Kaistojen välissä on kolmisenkymmentä metriä jättömaata, punaisena pölisevää afrikkalaista maaperää. Matkan puolivälissä tien molemmille puolille ja kaistojen väliin levittäytyy jonkimmoinen tori, leiri ja/tai kylä ja moottoritie muuttuu kilometrin matkalta jalankulkijoita viliseväksi pihakaduksi.

Tien varrella, vastapäätä jotain ministeriötä, iso kyltti julistaa: "Virka velvoittaa kansaa kohtaan. Älä väärinkäytä sitä." Englanninkielinen slogan oli sujuvampi, mutten enää muista sitä. Muistaisin varmaan, jos näkisin kyltin päivittäin työhuoneeni ikkunasta.

Maassa maan tavalla

Kasku kertoo ryhmästä afrikkalaisia nuoria, jotka tanssivat kadulla kömpelösti afrikkalaisen musiikin tahdissa. Touhua kummastelevalle he kertovat matkivansa eurooppalaisia, jotka yrittävät oppia afrikkalaisia tapoja.

Täällä riittää maan tapoja opittavaksi. Maa on jakautunut kolmeen isoon etniseen ryhmään ja ne edelleen kymmeniin pienempiin ryhmiin. Kullakin lienee omanlaisensa perinteet, kohteliaisuussäännöt, tavat pukeutua jne. Kieliäkin puhutaan kymmeniä. (Lähdeteoksissa puhutaan sadoista — ei kymmenistä — limittäin ja lomittain menevistä etnisistä ryhmistä ja kielialueista, mutta eihän kukaan moisia lukuja minun kirjoittamanani uskoisi.)

Muslimeilla on moskeijansa ja kadun varsilla rukouspaikkansa, erilaisilla kristityillä kirkkokunnilla pyhättönsä. Moni ottaa uskontoonsa vaikutteita perinteisistä afrikkalaisista uskonnoista.

Kohtelias, kunnioittava ja ystävällinen käytös on tietysti aina paikallaan, mutta miten täällä kenenkin kanssa ollaan kohteliaan kunnioittavia ja ystävällisiä? Pitänee hankkia cultural mentor.

Lähetystössä lähetystön tavalla

Pitääkö minun opetella jonkimmoinen suurlähettilään puolison rooli? Mieluummin tietysti korjailisin muiden käsityksiä diplomaatin puolison roolista.

Eräänkin kerran vaimoni pääsi miesten kanssa tutustumaan mielenkiintoisen innovaatioyliopiston professoreihin, mutta minua lähdettiin viemään rouvien kanssa lasitehtaan myyntinäyttelyyn. Odotettavissa oli maailmankuulua lasia, mutta miksi aina koristelasia tai jotain ikebanaa? Matkan ajan harmittelin, etten ollut yrittänyt vaikuttaa ohjelmaani. Onneksi pääsimme myös "pajan" puolelle. Näin pätkätöiden aikakaudella oli mukava nähdä toisen ja kolmannen polven käsityöläisiä, jotka olivat saaneet hioa taitojaan vuosia. "Paja" tuntui niin ajattomalta, että nykyisten taitajien isät ja isoisät olisivat varmaan vieläkin osanneet tarttua siellä heti toimeen.

Toivottavasti en joudu liian usein istumaan yksitoikkoisten juhlatilaisuuksien yleisönä. Ehkä Afrikassa ei edes järjestetä yksitoikkoisia juhlatilaisuuksia. Väittävät jumalanpalveluksiakin sangen svengaaviksi. Ainakaan tulo-illaksemme osunut Eurooppa-päivän juhla ei ollut yksitoikkoinen tilaisuus.

Minun oletetaan seurustelevan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Minulle siis tarjoutuu hyviä tilaisuuksia kuulla mielenkiintoisten ihmisten näkemyksiä Afrikasta. Joskus ihmisten jututtaminen sujuu minulta mukavasti ja tuntuu hauskalta, toisinaan keskustelu takkuaa ikävästi. Vai onko niin, että taitavimmat keskustelijat osaavat jututtaa jopa minua?

Pitänee yrittää opetella ajamaan täällä, koska julkista liikennettä ei ole eikä takseja pidetä kovin luotettavina eikä turvallisina. Useimmat kadut näyttivät lähes tyhjiltä, mutta ruuhka-aikoina pullonkauloista ängettiin läpi kuin Marseillessa konsanaan. Minä en osaa pitää puoliani etelän ruuhkissa, vaan annan tunkea itseni väljimpään — väärään — suuntaan. Vasemmalta tulevat eivät väistäneet vaan tyyttäsivät. Ehkä täällä leveämpi ja suorempi katu on etuoikeutettu. ( Getting Around Abuja City )

Onneksi suurlähetystössä on auto ja sille kuljettaja. Niitäkin tilaisuuksia on, joihin suurlähettiläs ei edes voi mennä kuin istuen protokollan mukaisella paikallaan virka-auton oikealla taka-istuimella. Näin siksi, että kaikki — vastaanottajat, turvamiehet, kidnappaajat — tietävät kuka on kuka. Protokollan tarkoitus on estää väärinkäsitykset ja sähläily.

Vaimo vihjasi, että hän haluaisi diplomaattien voivan keskittyä työhönsä ja minä sopivan joutilaana voisin talkkari/huoltomies/puutarhurin kanssa selvittää, miten pitää sähkögeneraattori hengissä, vesipumppu käynnissä, vesiputket ehjinä, katot tiiviinä jne. Vierailumme aikana saimme vettä ja sähköä enimmän aikaa. Koska sadekauden enteista huolimatta vierailumme aikana ei satanut, en tiedä katon nykykunnosta.

Lapsuudessani isä yritti opettaa minulle kaikenlaista huolto- ja korjaustouhua, vaan eipä arvannut evästää, miten selvitä Afrikassa. Eipä isä kyllä tainnut tietää Afrikasta kuin Tarzan-kirjoista lukemansa. Onneksi suurlähetystön väelle on kertynyt runsaasti kokemusta afrikkalaisesta kiinteistöhuollosta, joten pääsen hyvään oppiin.

Huvituksiltaan hiljaisissa asemapaikoissa päivälliset ja kutsut ovat suosittua ajanvietettä ja siksi oiva tapa soluttautua "asioista yleensä perillä oleviin" piireihin.

En tiedä, edellytettiinkö ennen vanhaan, että suurlähettiläs oli pokannut itselleen vaimon, joka isänmaallisessa talkoohengessä puunasi residenssiä päivät pitkät, valmisti suurlähettilään vieraille maukkaan päivällisen, tarjoili sen samalla henkevästi seurustellen ja vieraat hyvästeltyään tiskasi aamutunneille, jotta kaikki oli siistiä suurlähettilään mahdollisia lounasvieraita varten.

Minun kokkauksiani vieraat — vaikka terveinä selviäisivätkin — tuskin tulisivat toiste maistamaan vaan jäisimme keskenämme vaihtamaan "tietojamme" Nigeriasta. Vielä pari viikkoa sitten luulin, että bush-meat tarkoittaa herkullista riistaa, mutta Abujassa minulle väitettiin, että se tarkoittaakin mitä hyvänsä puskaan kuollutta elukkaa. Olin jo suunnitellut, että yllätän vaimoni viemällä hänet syömään savannille erään opaskirjan ylistämään bush-meat grilliin. (Vaikka kirjan nimi onkin "Rough guide to …" voiko se silti suositella sellaista bush-meatia?)

Lupauduin tähän hommaan ruokapalkalla, joten kai sekin pitäisi hyväksyä, että joutuisin haalimaan palkakseni sovitun ruuan afrikkalaisilta toreilta. Eksoottisten ruokien harrastajalle saattaisi olla unelmien täyttymys päästä haalimaan päivittäisen ateriansa raaka-aineet Abujan toreilta, perehtyä tapoihin tappaa niistä ameebat ja muut pöpöt ja yrittää keittokirjakokoelmansa avulla selvittää, miten valmistaa saaliinsa. Minulle sopii, että saan syödä vaimon "työmaaruokalassa" — Muiden töidensä ohessa kokki valmistaa meille arkiruuan.

Residenssin siivoamisen, muiden kodinhoitotöiden, tarjoilun yms. lisäksi sisäkkö käy imuroimassa yksityispuolellamme. Minunlaiselleni suomalaiselle, joka tyhjentää itse mökin huussinkin, ei olisi mikään ongelma imuroida yläkerta itse — vaikka joka kuukausi. Luulen kuitenkin, etten millään ilveellä saisi sisäkköä enkä ketään muutakaan paikallista ymmärtämään, miksi portaikon puolivälissä menee raja, jonka yläpuolelle sisäkkö ei saa imuroineen tulla.

Perinteistä Länsi-Afrikkalaista elämänmenoa kuvaavassa kirjassa miehellä oli neljä vaimoa, jotka vuorotellen kävivät siivoamassa miehen majan ja valmistivat hänelle aterian. Arvelen minunlaiseni puudelin herättävän täällä riittävästi huomiota ilman omatoimisen siivoamisen kaltaista erikoisuuden tavoittelua. Jäykän kaavamainen pönötys on tarpeetonta, mutta ylenmääräisellä totutuista tavoista poikkeamisella ei kannata huomiota herättää. Ennen kuin tietää tarkkaan mitä tekee.

> Vihdoinkin Afrikassa > Läksiäisiä (None)

Läksiäisiä

—  Tervetuloa. Hauska nähdä. Odota hetki. Lataan pikaisesti TomTomiin Nigerian kartan.

"Error writing file"

"Pahus", sanoin TomTomille. "Haluaisitko teetä?", kysyin kuopukselta.

—  Mielellään.

—  Laittaisitko veden kiehumaan. Tässä menee vielä hetki.

"Error writing file"

"Error writing file climP#TMP"

"Error writing file?"

"Error writing file a07@659"

"Error writing file"

—  Tee on valmista.

—  Kiitos.

Lopetin TomTomin kanssa takkuamisen, mutta päässäni pyöri niin monta käsittämätöntä virheilmoitusta, etten kyennyt keskustelemaan järkevästi, saati että olisin älynnyt esitellä Afrikkaa varten varaamaamme eksoottista varustusta: Röykkiötä malarialääkettä ja … No, eipä minulla mitään tuon eksoottisempaa olisi ollut näyttää.

Kuopuksen lähdettyä harmittelin, etten tullut sanoneeksi mitään henkevää ja lämmintä. Muistelin niitä kertoja, joina olin yrittänyt sanoa jotain henkevää ja lämmintä. Ehkä oli parempi, että jäi yrittämättä.

Yöllä unessa TomTom neuvoo kuopustani pohjoiseen ja minua länteen. Lähden kuitenkin kuopuksen ja kaveriensa matkaan jonnekin pohjoiseen. Seuraan sivusta, kun kuopus seurustelee kavereidensa kanssa. Viipyilen, en malta lähteä, vaikka aamuksi pitäisi ehtiä töihin sinne länteen — Ruoholahteen? Otaniemeen? Miten kuopus edes löytäisi turvallisesti takaisin jos jätän hänet? Näppäilen epätoivoisesti TomTomia kunnes se tunnistaa osoitteen "Kamppi". Annan laitteen kuopukselle ja lähden. Eksyn itse. Edessäni on romahtanut silta.

Meillä on lupa 4x23 kiloon matkatavaraa. Ensimmäinen laukkumme painaa 17 kg, seuraava 24kg. Olen pakatessa hutiloinut henkilövaakamme kanssa.

—  Menkää sivuun siirtämään tästä ylipainoisesta kilo tuohon kevyempään.

Tarkistan suljetun tiskin vaa'alla muut laukut: Raskain painaa 28kg. Vähältä piti. 28-kiloisella laukulla olisimme varmaan saaneet porttikiellon lähtöselvitykseen. Avaamme laukut lattialle riviin ja ryhdymme tasaamaan niitä. Pienestä kevyestä, mutta täydestä alusvaatteita isompaan ja papereita plus läppäri tilalle. Täyteen laukkuun lisää kevyttä tavaraa. Vai miten tämä nyt onnistuisi?

Rauhoittelen itseäni höpöttämällä, että henkilökunnan on helpompi nostaa koneen ruumaan neljä 23 kg:n laukkua kuin esimerkiksi yksi 12 kg:n ja yksi 80 kg:n laukku. Saattaisi konekin keikahtaa epätasapainoon, jos laukkujen painossa ei olisi mitään tolkkua.

Tasaamme pakkaukset parhaan kykymme mukaan ja jonotamme toiselle virkailijalle. Raskain laukku painaa vieläkin 24.4 kg, mutta pääsemme läpi.

Viereisessä jonossa joku onneton yrittää käsimatkavaraksi virkailijan mielestä ison näköistä laukkua. Mitat ovat kuitenkin OK, joten laukku punnitaan: 9kg! Sitä pitää keventää, koska turvamääräykset sallivat vain 8 kiloa käsimatkatavaraa. Siis Helsinki-Frankfurt lennolla. Frankfurt-Abuja välillä näyttää olevan aivan eri turvamäärykset — afrikkalaiset? Nooh, onhan konekin erilainen, isompikin.

Olen tullut varanneeksi paikat siiven kohdalta. Eipä tarvitse niska kenossa kuikuilla Alppeja, Välimerta eikä Saharaa. Nehän nähtiin jo ekalla lennolla.

Abujan kentällä meidät otetaan ystävällisesti vastaan ja kaikki sujuu jouhevasti. Silti ruuhkassa kentältä kaupunkiin alkaa väsyttää. Jutellaan liikenteen vaaroista, turvallisuustilanteesta, yms. Mahdanko halutakaan kokea kaikkea, mitä tämä maa tarjoaa?

Kotona meitä odottaa hyvä päivällinen ja 0.6 litran pullot nigerialaista Star-olutta. Mitähän kaikkea mielenkiintoista tämä vieraanvarainen ja ystävällinen maa tulekaan tarjoamaan?

Kämppämme ei tarjoa afrikkalaista eksotiikkaa, mutta yöllinen ukkosmyrsky sentään muistuttaa, että olemme suomalaisia väkevämpien luonnonvoimien armoilla.

Aamulla taivas on kirkas. Hymähdän lapsuudesta juontuvalle käsitykselleni, että sadekautena sataa koko ajan.

Toimittaja kirjoittaa The Guardianissa: "Sadekuuro yllätti eilen minut ja vierailulle piipahtaneen veljeni. 'Teidän kelpaa täällä Abujassa', veljeni kadehti. 'Meillä Lagosissa sataa yötä päivää.'"

Siksi siis tv-uutisissa kerrotaan etelän ja rannikon tulvista.

> Vihdoinkin Afrikassa > Stephen's pottery (None)

Stephen's pottery

Tuttavamme vievät meidät ystävällisesti heti ensimmäisenä viikonloppunamme Stephen's potteryyn Abujan toiselle laidalle. On hyvä päästä kompoundin muurien ja "nukkumalähiömme" ulkopuolelle.

"My teacher" Stephen sanoo puhuessaan eräästä englantilaisesta. Stephen lienee ollut jonkun Nigeriassa asuneen englantilaisen keramiikkapajassa oppipoikana. Länsi-Afrikassa on tehty keramiikkaa jo tuhansia vuosia sitten ja kauppaakin on osattu käydä, mutta Stephen oppi taitonsa englantilaiselta "opettajaltaan". Avoimessa maailmassa tieto ja osaaminen kiertävät tehokkaasti.

Stephen esittelee meille kaikki keramiikan tekemisen työvaiheet. Yksi työntekijöistä hiertää veden avulla raakasavea siivilän läpi. Pihalla on ympäriinsä huokoisia saviruukkuja, joihin siivilöity liemi kaadetaan. Vesi tihkuu ulos ja hienojakoinen savi jää ruukkuun. Muutaman muun työvaiheen jälkeen savea voi muotoilla.

Alan miettiä miten isäni — kotikylämme pelle peloton — olisi koneellistanut saven käsittelyn. Hän ei pitänyt yksitoikkoisista rutiinitehtävistä, mutta jaksoi yökaudet rakennella vanhoista romuista laitteita, jotka helpottivat tilan töitä; kokeilla ja parannella keksintöään, kunnes kone teki työn. Vaan olisiko isällä Afrikassa ollut varaa edes romuihin saati tarvittaviin työkaluihin ja laitteiden tarvitsemaan sähköön?

Stephen ei pajassaan käytä sähköä. Hän käynnistää pienen generaattorinsa vain pumpatakseen kotinsa vesisäiliön täyteen ja antaakseen lasten katsoa TV:tä pari tuntia illassa.

Houkutun tekemään maailmanhistoriallisia johtopäätöksiä kulttuurieroista vertailemalla isäni ja Stephenin tapaa toimia. Afrikkalainen Stephen tietää kaiken keramiikan tekemisestä ja markkinoinnista, mutta ei näytä tuntevan tarvetta rationalisoida ja tehostaa tuotantoa. Suomalainen isäni ei innostunut tekemään koneita, jotka olisivat tuottaneet suuria määriä jotain myytäväksi kelpaavaa. Sopivasti valittu esimerkkitapaus vetävän tarinan muodossa on innostavampi ja mieliinpainuvampi kuin tylsä analyyttinen vertailu ja syiden ja seurausten järjestelmällinen pähkäily. Näinkö syntyvät tämän maailman suositut, mutta niin höhlät totuudet.

—  Työskentelin pari kuukautta keramiikkapajassa Belgiassa, Stephen kertoo sekoittaessaan isolla kädellään ruukkujen värjäykseen tarkoitettua punaista lientä. — Loraus vettä ja tästä tulee juuri sopivaa.

—  Belgiassa kielsivät minua työntämästä kättäni väriliemeen. He sekoittivat liemen koneella. Ehkä heidän oli pakko, koska he käyttivät väreissään kemikaaleja.

Stephen värjää keramiikkansa paikallisista kivistä jauhetuilla väreillä ilman kemikaaleja. Hän mainitsi kemikaalit aivan ohimennen, mutta luulen hänen aavistelevan, että hänen asiakaskuntansa vierastaa "kemikaaleja" ja arvostaa puhtaita luonnontuotteita.

Stephen on rakentanut vierailijoilleen grillipaikan ja piknikkatoksen. Grilli on valmiiksi lämmin. Piknikillä juttelemme Stephenin kanssa Libyasta, Gaddafista, Nigerian vaaleista, nomadi-paimenista, jotka paimentavat laumojaan lähellä Stephenin tilaa, yms. Stephen näyttää kamerastaan miten hän valmistaa shea-butteria, toista tuotettaan.

Shea-puun hedelmän sisällä on "pähkinä", jonka sisuksista valmistetaan monivaiheisella prosessilla kookosrasvan oloista voidetta, jota käytetään ihon ja hiusten hoitoon. Vaimo osti shea-butteria pienen purnukallisen ja laittoi sitä hiuksiinsa pariksi tunniksi ennen saunaa. Tukasta tuli 76.5% eloisampi ja kuohkeampi.

—  Euroopassa näin kallista hoitoainetta, jossa oli shea-butteria 0.37%. Tämä on sataprosenttista.

Tuo oli enin, mitä Stephen antoi periksi mainonnalle. Stephen ei kehunut tuotteitaan, pajaansa eikä itseään. Ei tyrkyttänyt. Stephenin kanssa leppoisasti jutellessa tuli mukava olo. Samalla Stephenin jutustelusta välittyi kuitenkin ammattiylpeys ja luottamus omaan osaamiseen.

Shea-butter kuvien lisäksi Stephen näytti kuvia potteryssään vierailleista eri maiden diplomaateista. Niiden jatkoksi otettiin vielä yhteiskuva Stephenistä ja uudesta Suomen suurlähettiläästä. Tuolla lailla brand-image rakentuu kuin huomaamatta.

Abujasta tehtiin pääkaupunki parikymmentä vuotta sitten. Stephen seuraili viisi vuotta, mitä Abujasta tulee. Sitten hänen business-vainunsa neuvoi siirtämään keramiikkapajan Abujan liepeille.

> Vihdoinkin Afrikassa > Sailing on the seven seas (None)

Sailing on the seven seas

Meitä varoitettiin, ettei Abujaan saa tavaroita kuin lentorahtina, merikuljetukset jäävät homehtumaan ja keräämään varastointimaksuja Lagosin satamaan. Lentorahtina meillä ei kuitenkaan olisi ollut varaa lähettää tänne juuri muuta kuin vähän vaatteita ja irtaimisto Brysselissä olisi pitänyt myydä (halvalla) ja yrittää hankkia uutta Abujasta. Houkutus lähettää valmis setti Brysselistä Abujaan oli liian suuri.

Asiantuntevan ja kokeneen oloinen muuttofirman kaveri vakuutti, että he osaavat hoitaa homman: "Me olemme yksi harvoja muuttofirmoja, joilla on Lagosissa oma agentti. Hän tietää, miten toimia. Lähetämme kontin Lagosiin vasta kun meillä on kaikki paperit kunnossa ja konttinne välitön kuljetus satamasta Abujaan on kaikin puolin varmistettu." Miksen uskoisi?

Eräs venäläinen virkamies kirjasi kokemuksiaan 1800-luvun Suomessa: "Suomalaiset ovat todella erikoisia. He pitävät minkä lupaavat, he tekevät työnsä hyvin eivätkä yritä nyhtää kohtuutonta voittoa palveluksistaan. Heidän kanssaan suulliseen sopimukseen voi luottaa." Olenko erikoinen suomalainen, jos uskon muuttofirman kaveria?

Kuulin tarinan kaverista, joka ajoi kaksi tuntia omakotitalon esittelyyn. Kun kaverista alkoi näkyä, että hän haluaa talon, välittäjä vei hänet tutustumaan kellariin. Hyvältä näytti sekin. Perimmäisen kellarihuoneen ovella välittäjä kaiveli pitkään taskujaan ja salkkuaan ja pyysi anteeksi, että oli unohtanut kellarihuoneen avaimen toimistolle. "Oven takana on samanlainen 3x4 metriä kellarihuone kuin tuo, johon juuri vilkaisimme. Voimme toki tulla vaikka huomenna katsomaan sitä, jos haluat.", välittäjä sanoi palvelualttiisti.

Koska kaikki, minkä kaveri oli nähnyt, oli ok ja välittäjä oli mukava ja luotettavan oloinen, kaveri allekirjoitti kauppakirjan saman tien. Ajaa kaksi tuntia suuntaansa katsomaan tavallista kellarikomeroa tuntui turhalta. Olisi ollut noloakin vaivata välittäjää moisen takia.

Avaimet saatuaan kaveri löysi suljettuna olleen kellarikomeron lattialta puoli metriä vettä ja seiniltä paksulti hometta.

"Sopimus on sopimus", välittäjä totesi ylpeänä ammattitaidostaan.

Adaobi Tricia Nwaubanin nigerialaiskirjeistä yms. kertova kirja "I do not come to you by chance" sai mielikuvitukseni laukkaamaan ja sai minut katsomaan muuttofirman toimintaa uusin silmin.

"Tiedämme, että joillakin muuttofirmoilla on ollut vaikeuksia, mutta me olemme viimeisen vuoden aikana toimittaneet Brysselistä Abujaan ongelmitta 32 muuttokuormaa." kaveri vakuutti. Jälkeenpäin harmittelin, etten tarkistanut, ovatko he oikeasti yrittäneet viedä muuttokuormaa edes Belgian rajojen ulkopuolelle. Nwaubanin kirjan luettuani ymmärrän, kuinka hyödytöntä tarkistaminen olisi ollut. Asiallisen firman sopivasti valikoitu asiakas kehuu, koska on tyytyväinen saamaansa palveluun, huijarin 'asiakas' kehuu, koska on tyytyväinen saamansa palkkioon.

Löysimme muuttofirmamme nimen EU:n ym. tahojen säännöllisesti käyttämien firmojen listalta. Hyvämaineinen yritys siis? Nwaubanin kirjan maailmassa itse 'ilmailuministeri' suosittelee huijarin yritystä ja 'ilmailuministeri' allekirjoittaa sopimukset arvokashenkisessä ministeriön työhuoneessa (jonka oikea käyttäjä on ulkomaanmatkalla).

Muuttofirmallamme on hyvin tehnyt web-sivut. Nwaubanin maailmassa vain amatöörihuijari tekisi olemattoman muuttofirman web-sivut huolimattomasti. Muuttofirmaltamme saamani "Nigeriaan muuttajan oppaan" tiedot tuntuvat asiallisilta. Oppaassa jopa on Nigerian oloista muutama anekdoottimainen 'sisäpiiritieto', joilla voin brassailla läksiäisissä. Asiakkaat arvostavat sitä, että pienikin yksityiskohta on tehty laadukkaasti. Erityisesti, jos asiakkaalle ei ole tarjota kuin pari toisarvoista yksityiskohtaa, ne kannattaa tehdä laadukkaasti.

Elokuun alkupuolella muuttofirman paikallinen agentti ilmoitti, että internetissä olevan seurantajärjestelmän mukaan konttimme seisoo Lagosin satamassa. "Minne laskut kontin seisottamisesta lähetetään?"

Ilmoitimme, että tekemämme (suullisen) sopimuksen mukaan kontti ei tule seisomaan satamassa päivääkään, joten laskut voi lähettää muuttofirman Brysselin toimistoon. Sen jälkeen kontistamme ei pitkään aikaan kuulunutkaan mitään.

Seuraavaksi meille ehkä ilmoitetaan, että kontista on löytynyt jotain tuontikiellossa olevaa tavaraa, josta meidän pitäisi maksaa sakkoa. Sakko on tietysti niin suuri, että kieltäydymme.

Enin mitä lopulta saamme lienee lausunto, jossa korkea satamaviranomainen vakuuttaa vakuutusyhtiöllemme, että tavaramme ovat homehtuneet piloille. Toivottavasti vakuutuskorvaus riittää edes satamamaksujen maksamiseen.

Todellisuudessa tavaramme lienee myyty välittömästi kontin saavuttua satamaan. Ehkä webissä on jopa salainen nettikauppa, jossa 'muuttofirma' julkaisee muuttokuormiensa pakkauslistat.

Nwaubanin kirja innosti mielikuvitukseni laukkaamaan. Todellisuudessa odotamme vielä luottavaisina muuttokuormaamme eikä meillä ole aihetta epäillä muuttofirman ammattitaitoa saati olemassaoloa. Muuttokuormastakin kuului juuri jotain. Ei tosin mitään ymmärrettävää.

Nwaubani on sujuva tarinankertoja, mutta kirja alkoi tuntua olevan ahdettu yliampuvan täyteen väärinkäytöksiä. En ollut vielä toipunut edellisestä huijauksesta, kun kirjan sankari jo ostaa pääsykokeissa täysin epäonnistuneelle pikkusiskolleen opiskelupaikan oikeustieteellisestä. Voihan tuollaistakin olla sattunut, mutta pitääkö jokainen satunnainen väärinkäytös tunkea kirjaan ikäänkuin kuin ne olisivat maan tapa?

Illalla vaimo siteeraa lukemaansa lehtijuttua:"Haastattelin vastavalmistunutta mielenkiintoisen gradun tehnyttä maisteria. Kaveri ei tiennyt mitään opinalastaan eikä selvästikään ollut vaivautunut edes lukemaan graduaan. "

Olen ihaillut sitä, miten vapaasti täällä voi kirjoittaa lehtiin kriittisiä artikkeleita. Tänään minulle väitettiin, että lehtiin saa haluamansa sävyisen jutun maksamalla toimittajalle. Sama lehti saattaa yhdessä jutussaan kehua jotain uudistusta ja seuraavassa kritisoida sitä. Yksi on maksanut yhdelle toimittajalle ja toinen toiselle.

Nwaubanin kirjassa idealistinen usko osaamiseen, koulutukseen, rehelliseen työhön ja ahkeruuteen johtaa köyhyteen ja sitä kautta ennenaikaiseen kuolemaan.

—  Neuloja, letkuja, tippapullo, outoja lääkkeitä, … Mikä lista tämä on?, hän kysyy hoitajalta.

—  Isäsi on saanut sydänkohtauksen. Hanki nuo, niin päästään aloittamaan hoito. Eihän me ilman lääkkeitä ja hoitovälineitä voida tehdä mitään.

"Lohdullista" Nwaubanin kirjassa oli, että huijatuksi joutuivat pääasiassa ahneet herkkäuskoiset höhlät.

Ennen lähtöä kirjoitin, että on typerää alkaa kaikkitietävästi listata uuden ympäristön epäkohtia heti ensimmäisen vuoden aikana. Reilu viikko täällä ja jo kirjoittelen tällaista. Mitenkäs tätä nyt paikkaisi?

Epäkohtia täällä riittää, mutta minulla ei — ainakaan toistaiseksi — ole edellytyksiä suhteuttaa niitä kokonaisuuteen.

> Vihdoinkin Afrikassa > Päiväkahveilla rouvien kanssa (None)

Päiväkahveilla rouvien kanssa

Kokouksessa paikalla oli kaksi miestä ja parikymmentä naista. Sveitsiläinen mies oli paikalla osan aikaa lähinnä siksi, että Sveitsin lähetystö oli lupautunut hyväntekeväisyysbasaarin pääorganisaattoriksi.

Aloituskahveja nauttiessamme sain rouvilta hyviä vinkkejä länsi-afrikkalaista kirjailijoista, katsauksen Afganistanin ongelmien historiaan ja nykytilaan, yms. Näin brittien elegantin residenssin, …

Pääpuheenaihe oli puoliyhdistyksen projekti yhdessä DAREn kanssa. Puolisoyhdistys tukee kahdenkymmenen lieden lahjoittamista kylään Pohjois-Nigeriassa. Vastineeksi kyläläiset lupaavat istuttaa metsää ja pitää siitä huolta. Taimet he saavat aavikoitumisen ehkäisyyn keskittyneeltä säätiöltä.

Yksi DARE:n aktiiveista esitteli sen tavoitteita:

Ensimmäinen kuva: hiekkadyyniä. "Koulussa meille kerrottiin, että nähdäkseen aavikkoa, pitää matkustaa Nigerin pohjoisosiin, mutta tämä kuva on otettu pohjois-Nigeriasta."

Toinen kuva: Nainen kantaa iso taakkaa puita olallaan. (Hänen edellään mies kantaa pientä saaliseläintä olallaan.) "Siinä on polttopuita yhdeksi päiväksi. Tuon keräämiseksi voi joutua kävelemään kuusikin kilometriä."

Kuva: Musta pata isoista pölkyistä kasatulla savuttavalla avotulella. "Kunnon liesi tarvitsee vain viidesosan tuosta puumäärästä." Näyttää reilua kourallista risun pätkiä. "Avotulella kokatessa näitä risuja ei edes kannata kerätä."

"HIV:in ja malarian jälkeen pahin naisten tappaja on keittotulen savu. Liedessämme puut palavat puhtaasti savuttamatta."

Kuvia: Tankkiauton säiliön päälle on sidottu polttopuuta puolen metrin kerros. Vihannesrekan katolla on iso lasti polttopuuta."Laittomasti hakattua puuta kuljetetaan Etelä-Nigerian metsistä pohjoiseen." Kuljettajat näköjään pyörittävät pientä omaa kuljetusbissnestä.

Kuva: Lauma ihmisiä kanistereineen huoltoaseman varjossa. "He odottavat kolmatta päivää keroseeniä. Puuta poltetaan, jos ei ole varaa keroseenin tai sitä ei ole saatavilla."

Kuva: Joukko nigerialaisia nuoria vääntää teräslevystä liesiä. "Liedet on kehittänyt Saksassa ryhmä afrikkalaisia opiskelijoita yhdessä uusiutuvasta energiasta kiinnostuneen professorinsa johdolla. Olemme opettaneet nigerialaisia nuoria kokoamaan liesiä. Liesiin sopivan teräslevyn joudumme tuomaan Saksasta, koska liesien pitää kestää käyttöä vähintään kymmenen vuotta."

Kuvia: Naiset kokeilevat ruuanlaittoa liedellä; Iso joukko naisia koolla, melkein kaikki viittavat; Sama joukko, mutta vain pari naista viittaa."Melkein kaikki liettä kokeilleet haluaisivat sellaisen, mutta vain harvalla olisi varaa maksaa siitä käypä hinta." "Joillain seuduilla naiset ovat maksaneet lieden vähitellen polttopuiden ostamisesta säästyneillä varoilla."

Kuva: Mies kuljettaa moottoripyörällä kahta puita säästävää liettä. "Varakas mies, jolla kaksi vaimoa."

Viimeinen kuva: Joukko miehiä syö heille valmistettua ruokaa.

Metsien istutus on huolella mietitty. Polttopuun kulutuksen vähetessä viidesosaan, on toivoa, että istutettuja puita ei varasteta. Parhaassa tapauksessa pelkästään kuivuneet oksat riittävät ruoanlaittoon. Puut tulevat tuottamaan myytäviä hedelmiä ja siemeniä, joista voi puristaa biodieseliä. Puristusjäte sopii lannoitteeksi.

Minulle, inhorealistiselle kyynikolle tuli mieleen Ilmari Susiluodon siteraama venäläinen virkamies: "Meillä oli hienot suunnitelmat, mutta sitten meille kävi niin kuin meille aina käy." Nigeriakin tunnetaan maana, jossa hyviä suunnitelmia ei aina ole helppo toteuttaa. Pieni ruohonjuuritason hanke ei kuitenkaan huku korruptioon yhtä helposti kuin isot. Kehityshankkeita yleensä kuppaavat eivät välttämättä edes huomaa tällaista hanketta eikä tällaisessa hankkeessa ole paljoa kupattavaa. En edes keksi välistävedon paikkoja tällaisesta hankkeesta.

> Vihdoinkin Afrikassa > Viljelijän arkea (None)

Viljelijän arkea

Torstaina, kun pakkasimme tilauksianne, tuttavat Josin kaupungista — 30 km:n päästä — soittivat viiden minuutin välein ja ilmoittivat, että siellä ammutaan jatkuvasti ja meidän olisi parasta palata kotiin. Niissä olosuhteissa oli vaikea keskittyä kokoamaan tilauksianne. Olen pahoillani mahdollisista virheellisistä toimituksista.

Jännittyneen tilanteen takia emme päässeet lainkaan tilalle perjantaina emmekä lauantaina. Turvallisuusjoukkoja oli kaikkialla ja tiet oli suljettu.

Maanantaina, kun olin lähdössä tilalle, yksi työntekijöistemme soitti ja kertoi, että yhden tilamme vartijan asuntoon oli hyökätty ja neljä perheenjäsentä tapettu. Hän kertoi, että tilan läheltä kuului ammuntaa kaikki työntekijät ovat lähdössä kotiin. Sanoin tietysti, että niin on parasta. Linnut käyttivät poissaoloamme hyväkseen ja söivät juuri poimintavalmiiksi kypsyneen makean maissin.

Jotkut päättivät kostaa hyökkäyksen ja sulkivat keskeisen liikenneympyrän. He hyökkäsivät heitä häätämään tulleita sotilaita vastaan, polttivat neljä isoa kuorma-autoa ja Josiin pyrkineen henkilö-auton ja tappoivat tiellä matkanneita muslimeja.

Kaiken tämän keskellä olemme onnistuneet pakkaamaan tilauksenne ja tätä kirjoittaessani B. on matkalla Abujaan. Toivottavasti hän pääsee turvallisesti perille. Viime viikolla tiesulut viivästyttivät häntä neljä tuntia ja hän ehti Abujaan vasta kello 16. Olen pahoillani viivästyksestä, mutta emme voineet tehdä asialle mitään.

Pelkään, että näissä olosuhteissa emme kykene tuottamaan tarpeeksi riittävän korkealaatuisia tuotteita. Viljelykset vaatisivat jatkuvaa huolenpitoa, mutta joko työntekijät eivät voi tulla tilalle tai he eivät ole peloltaan saaneet nukuttua ja ovat liian väsyneitä keskittymään työhönsä.

Olen surullinen katsoessani nyt tilaani. Kymmenen vuotta — tammikuun 2010 levottomuuksiin asti — tilamme kasvoi ja kehittyi. Työväki oli innokasta ja halukasta oppimaan uutta ja kykenin maksamaan heille palkat ajallaan. Etnisistä, kielellisistä ja uskonnollista eroista huolimatta meistä oli mukavaa tehdä työtä yhdessä.

Levottomuuksissa osa heistä kuoli ja moni joutui lähtemään seudulta. Tilanteen rauhoituttua toivoin, että he voisivat palata ja saisimme tilan taas kukoistamaan. Nyt minusta tuntuu, etten halua heittää loppuelämääni — olen jo 68 — hukkaan täällä. Olemme päättäneet siirtää tilan toiseen osavaltioon.

Täällä ei ole enää sosiaalista elämää. Kaikki lukkiutuvat koteihinsa kuudelta illalla. Ennen asuinalueellani asui sulassa sovussa muslimeja ja kristittyjä. Nyt muslimit ovat muuttaneet pois. Jos joku muslimiystäväni tulee tapaamaan minua, naapurini kyselevät, mitä he täällä tekevät.

En anna yksityiskohtaista satoraporttia, koska minulla ei ole paljoa uutta kerrottavaa. Tilauskaavakkeesta näette, että meillä on monenlaista hyvää tarjolla, vaikka ei niin paljoa kuin toivoisimme.

Meillä on uusia perunoita — "beautiful baby new potatoes (small in size and delicious)"

To end bloodshed in Plateau State

(2013-02-28)

Kahakka

Vähältä piti, ettette jääneet tällä viikolla ilman tilaamianne vihanneksia. Kylässä muutaman kilometrin päässä tilaltamme on ollut levotonta viikon verran. Ilmeisesti kaikki alkoi siitä, että joukkio fulani-paimenia hyökkäsi viljelyksillään työskennelleiden viljelijöiden kimppuun. Kolme saman viljelijäperheen jäsentä kuoli. Paikalliset nuoret päättivät kostaa. Turvallisuusjoukot menivät väliin ja kaksi poliisia kuoli ja yksi sotilas haavoittui. Näyttää siltä, että tämän jälkeen turvallisuusjoukot antoivat paikallisille nuorille luvan tappaa karjankasvattajien lehmät. Virallisten tietojen mukaan 23 lehmää tapettiin, mutta eri lähteistä tulleiden epävirallisten tietojen mukaan lehmiä tapettiin paljon enemmän. Kuolleitten ihmisten lukua ei tiedetä. Hyvin verinen kahakka kesti kaksi päivää.

Monen työntekijöistämme, eivät uskaltaneet tulla töihin, koska heidän työmatkansa kulkee kyseisen kylän kautta. Niiden lähitilojen, joilta hankimme paprikoita, työntekijät eivät uskaltaneet tulla töihin, joten paprikat joutuivat olemaan monta päivää ilman vettä ja kasvoivat huonosti. Siksi emme kyenneet toimittamaan teille paprikaa niin paljon kuin olitte tilanneet.

Tilanne oli muutaman päivän hyvin kaaottinen, mutta eilen näytti sen verran rauhallisemmalta, että päätimme pakata automme ja yrittää toimittaa teille tilauksenne.

Yritämme saada tilamme tuotannon vakaammalle pohjalle, vaikka se onkin vaikeaa koska ihmiset eivät uskalla tulla töihin.

Joudumme vielä odottelemaan uuden sadon endiivejä ja retiisejä. Kiinankaali on jo valmista ja näyttää ihanalta. Lehtisalaatti on valmistumassa, mutta koska se ei tällä viikolla saanut tarpeeksi vettä, sitä ei ole paljoa. Toivomme tilanteen rauhoittuvan niin, että voimme alkaa kastella niitä kunnolla.

> Historiaa, kulttuuria, politiikkaa, … > Maan tapa (2011-12-14)

Maan tapa

Suomi on maailman vähiten korruptoituneita maita, Nigeria pahiten korruptoituneita. Ihan eri maailmoja siis. Millainen olisi suomalais-nigerialainen veijaritarina korruptiosta — juttu koijareiden konferenssista tai tarina suomalaisten ja nigerialaisten koijarien tutustumiskäynneistä toistensa luona?

Korruptiosta on hankala kirjoittaa tutkivan journalistista juttua, koska siitä on usein vaikea saada juridisesti pitäviä todisteita ja koska osa mädännäisyyksistä on lain kirjaimen joskaan ei lain hengen mukaisia. Veijaritarina taas voisi olla tositapahtumien lisäksi huhuihin ja epäilyksiin perustuva valistunut arvaus siitä millaista on yhteisestä hyvästä piittamaton oman edun tavoittelu. Selvyyden ja hauskuuden nimissä voisi vähän liioitellakin. Toisaalta, minun on ollut välillä vaikea uskoa tosijuttujakaan.

Korruptiosta tulee ensiksi mieleen maltillinen lahjonta: Joudut maksamaan 10% urakkatarjouksen arvosta tilauksesta päättävälle virkamiehelle, maksat 10% kioskisi voitosta suojelurahaa paikalliselle jengille, sujautat tiesululla poliisille pari pientä seteliä päästäksesi jatkamaan matkaa, et pääse sovittuun tapaamiseen sujauttamatta seteliä vahtimestarille. Voisi luulla, että systeemi toimii kunhan muistaa 'tipata'. Vaan ei. 'Corrupt' = 'mätä' ja systeemi voi olla niin läpimätä ettei mikään enää toimi. Läpimädässä systeemissä lahjus voi olla 200% tai 500% urakan todellisesta arvosta. Kioskin tai tilan tuotosta kymmenyksiään voi keksiä ruveta vaatimaan niin moni eri taho, että yrittäjä joutuu laittamaan lapun luukulle. Lahjonnan lisäksi yhteiskunta voi olla mätä uskomattoman monella muullakin tavalla. Vaalit ovat silmänlumetta, oikeuslaitos palvelee korruptoitunutta eliittiä tai parhaiten maksavaa asiakasta, valtion virat ovat palkintoja uskollisuudesta, …

Veijaritarinassa kunnon ihmisetkin kuulisivat helpon rahan kutsun: "Minä myös, kun kerran kaikki muutkin." Ehkei mädässä systeemissä edes selviä kuin toimimalla sen ehdoilla.

Veijaritarinan suomalaiset ja nigerialaiset koijarit voisivat aloittaa kokemusten vaihdon vertailemalla isänmaidensa siltarumpupolitiikkaa.

Suomalaisen kansanedustajan mielestä hänen vaalipiiriinsä kuuluvalle saarelle vievä lossi pitää korvata nelikaistaisella sillalla. Leveä silta olisi hyvä peruste vaatia myöhemmin avustusta itse tien levittämiseksi nelikaistaiseksi. Toinen kansanedustaja haluaa omaan vaalipiiriinsä moottoriradan. Hankkeisiin tarvitaan 85% valtion tukea, koska saaren 678 asukasta eivät tietenkään kykene siltaa yksinään kustantamaan ja kaikkihan ymmärtävät, ettei syrjäiselle moottoriradalle koskaan saada kylliksi maksavia katsojia. "Minä kannatan siltaasi, jos sinä kannatat moottorirataani."

Paikallisten päättäjien ja urakoitsijoiden hyvä-veli verkosto hoitaa urakan omalle hirviporukalle. Hirviporukan tekemistä kolmesta tarjouksesta halvinkin ylittää kustannukset 30%:lla niin, että valtion tuki kattaa mukavasti myös kunnan 15% osuuden.

Siltarumpupolitiikan ehdoin rakennetut tie tai sillat ovat yleensäkansantalouden kannalta hukkainvestointeja ja saattavat olemassaolollaan ikävästi muistuttaa korruptiosta. Nigerialaisilta kollegoiltaan suomalaiset veijarit oppivatkin sofistikoidunpaa siltarumpupolitiikkaa: Otetaan rahat, mutta jätetään tiet, sillat ja sähkölinjat rakentamatta. Kun korruptio on levinnyt riittävän laajalle, kaikkien asianosaisten etu on, että tiedot rahaliikenteestä, sopimuksista ja projektien tavoitteista hämärtyvät ja 'hukkuvat'. Mikä projekti? Kelle maksettiin? Paljonko? Minä vuonna? Virkavallan kanssa joutuu tekemisiin vain jos astuu kilpailijan varpaille niin pahasti, että tämä suivaantuu lahjomaan poliisin ja/tai tuomarin. Silloin taas ei ole merkitystä sillä, onko oikeasti tehnyt jotain väärää.

Tarinan nigerialaiset saattaisivat huolestuneina kysellä laista, joka vaatii kilpailuttamaan hankinnat. Etteivät vaan meilläkin alkaisi moista toteuttaa. Keski-Vihantalan Taksibussi Oy:n johtaja rauhoittelee heitä:

"Haastoin Keski-Vihantalan kunnan oikeuteen, koska he tilasivat vanhusten kuljetuspalvelut tutulta paikalliselta yrittäjältä vaikka sen tarjous oli 30% minun tekemääni kalliimpi. Oikeudessa he perustelivat valintaansa sillä, että heidän tutullaan on hyvä kalusto valmiina — invataksikin, heidän kokeneet työntekijänsä tuntevat kunnan ja sen vanhukset ja heidän tuttunsa yritys on vakavarainen. Oikeus ei hyväksynyt moisia selittelyjä — "tilaavan virkamiehen subjektiivista, todentamatonta, arviota" — vaan määräsi sakon uhalla kunnan antamaan urakan minulle. Vippasin rahat kahteen käytettyyn autoon ja palkkasin pari kuskia."

Nigerialaiset liikemiehet kyselevät, onko valvonta Suomessa niin tarkkaa, että tilauksen saatuaan tavaran tai palvelun joutuu toimittamaan. "Jouduit ostamaan autojakin yhden tilauksen takia?"

"Tarkkaan kyyläävät. Kunta jopa haastoi minut oikeuteen, kun eräs maantien varteen jättämäni dementikko lähti pöljyyksissään harhailemaan pimeään metsään. Maantien varresta sen kotipihalle ei ollut kuin reilut sata metriä, mutta metsään piti lähteä seikkailemaan. Olisi pitänyt kuulemma saattaa tupaan asti. Pihaan asti olisin toki voinut ajaa, mutta kun tietä ei ollut aurattu. Minähän en pikkukengissä lähde umpihankea tallomaan."

"Myöhästymisistäkin valittivat tavan takaa. On kuulemma itsestäänselvää, ettei liikuntavammaisia vanhuksia saa odotuttaa tuntitolkulla lumipyryssä. Itsestäänselvää! Eivät julkisen puolen pöljät osaa edes itsestäänselvyyksiä kirjata tilaukseen. Taisivat yrittää huijata minua. Vaadin heitä kirjaamaan kaikki 'itsestäänselvyydet'. Sopimusteksti kasvoi kymmenkertaiseksi. Nostin hintapyynnön kolminkertaiseksi. Antoivat taas urakan sille paikalliselle. Myin autoni romuksi ja haastoin kunnan oikeuteen sopimusrikkomuksesta. Haluan kunnon korvauksen vaivoistani."

Kilpailutus on vaikea laji. Moni hankinnoista vastaava virkamies onkin siirtynyt käyttämään palveluntuottajien kartellin tarjoamaa yhden luukun palvelua, josta voi tilata kilpailutuslain edellyttämän määrän tarjouksia. Pienestä lisämaksusta kartelli laatii perustelut kartellin valitseman yrityksen paremmuudesta.

Veijaritarinassa 20+ miljoonan asukkaan Lagosin alueelta saattaisi tulla delegaatio perehtymään Helsingin metropolialueeseen. "Kolmeko kaupunkia teillä tässä on? Vai neljäkö? Mistä saatte asukkaat? Venäjältäkö?" Kaupunkien välisen kilpailun he ymmärtäisivät oikein hyvin. Sitähän politiikka on: Yhteisten varojen kahmimista omalle heimolle.

Suomalaisen kaavoituksen ja kiinsteistöjalostuksen periaatteita suomalaisten koijarien tuskin tarvitsisi selittää nigerialaisille vierailleen. He ymmärtäisivät, miksi urakat menevät vuodesta toiseen yrityksille, joiden tekemät talot alkavat rapistua ennen kuin edes rakentamisen virheet ja puutteet ehditään korjata. Sitä vieraat saattaisivat ihmetellä, että Suomessa jokainen sovittu rakennusprojekti kuitenkin aloitetaan ja useimmat ollaan vievinään loppuun asti. Sitä on suomalainen sisu: Pusketaan läpi harmaan kiven, vaikka rahat voisi kääntää tililleen turhia huhkimatta.

Kiinteistöjalostaminen yhteistoiminnassa kaavoittajien ja muiden yhteiskunnan päättäjien tuella osataan Nigeriassakin, mutta jotain täällä on sellaista, mistä suomalainen kiinteistöjalostaja voi vain unelmoida: Saman tontin myyminen moneen kertaan. Täällä voidaan jopa myydä talosi sillä aikaa kun olet lomalla, eikä ole varmaa, voitatko omistusriidan oikeudessa. Tämän takia monen talon, vaatimattomankin, seinässä on kyltti, jossa varoitetaan sinisilmäistä ostajaa: "This house is not for sale."

Valtio lahjoitti urakoitsijalle Abujan liepeiltä alueen, jolle tämä lupasi rakentaa mallilähiön. Urakoitsija löysi alueelta toimivia maatiloja. "Ehkä viljelijät lähtevät muualle, jos maksat heille tarpeeksi." ehdotti alueen lahjoittanut poliitikko.

Vaalit käyvät ehdokkaan kukkarolle kaikkialla. Nigeriassa kustannuksia on laskenut rehellisempiin vaaleihin siirtyminen, mutta veijaritarina voisikin pohjautua aikaisempaan nigerialaiseen käytäntöön. Pitää lahjoa jengejä pelottelemaan vastustajan äänestäjiä, pitää painattaa omia äänestyslippuja ja palkata porukoita täyttelemään niitä. Vaaliavustajat pitää lahjoa vaihtamaan uurnat. Ainakin nigerialaisissa romaaneissa aseitakin pitää hankkia kauhun tasapainon säilyttämiseksi; Vastustajakin aseistautuu.

Vaaleissa on paljon pelissä. Läpipääseminen on ainoa mahdollisuus päästä jakamaan valtion öljytuloja omalle heimolle, suvulle, kavereille ja itselle. Nwaubanin kirjassa nigerialaiskirjeitä tehtailevan toimiston johtaja sanoo: "Olen juossut rahan perässä niin monta vuotta, että nyt on aika rahan alkaa tulla minun luokseni. Siirryn politiikkaan."

Eräässä toisessa nigerialaisessa romaanissa ehdokas järjesti suuren kansanjuhlan, jolla kerättiin rahaa kaivojen kaivamiseen ehdokkaan kotiseudulle. Kansa lahjoitti, kuvernööri lahjoitti, liittovaltio lahjoitti — siis tuttu paikallinen liittovaltion edustaja lahjoitti liittovaltion rahaa kaverilleen.

Vähän ennen vaaleja ensimmäisen kaivon paikalle ilmestyi työporukka. Viisi miestä, lapio, olutta. Hyväntekijä sai ääniä. Auttoi siinä kai sekin, että hänellä nyt oli varaa kunnon kampanjaan. Vaalien jälkeen oluet oli juotu ja miehet hävisivät. Kaivoja eivät kaivaneet, mutta jättivät sentään lapion. Eipä kai heille montaa nairaa palkkaakaan herunut. Vaalikampanjat ovat kalliita.

Suomalaisveijarit voisivat opettaa, miten vaalirahasäätiö toimii. Säätiö anoo valtiolta, kunnilta, yrityksiltä ja veikkaukselta varoja hyväntekeväisyyteen. Säätiö voi esimerkiksi rakennuttaa nuorille asuntoja, joiden vuokraa se subventoi. (Rakennusurakat annetaan kavereille vastapalvelusten toivossa.) Asuntojen vuokra on halpa, mutta hoitovastike kallis, koska säätiön solmima huoltosopimus omistamansa huoltoyrityksen kanssa on kallis. Asukkaat eivät valita, koska kokonaisuutena asuminen säätiön asunnoissa on saman hintaista kuin vapailla markkinoilla.

Saamansa yhteiskunnan avustukset säätiö käyttää tunnollisesti vuokran subventointiin, mutta huoltoyrityksen tuottamalla voitolla se ostaa säätiötä lähellä olevalta puolueelta suomalaista maalaismaisemaa esittäviä tauluja nuorten asuntoihin. Näin tuetaan nuorten asukkaiden taidekasvatusta, muistutetaan heitä juuristaan ja parannetaan asuntojen viihtyisyyttä. Lahjoitus puolueelle näyttäisi huonolta kirjanpidossa, mutta tällainen hyvin perusteltu "vastikkeellinen kauppa" on aivan toinen juttu.

Pidemmälle korruptoituneissa maissa "vastikkeellinen kauppa" on jalostettu huippuunsa: Koska ostaja ja myyjä tietävät 'vastikkeen' syvimmän olemuksen, kuitti riittää — itse vastiketta ei tarvitse toimittaa. Yhteisymmärrys ostajan ja myyjän välillä löytyy erityisen helposti silloin kun ostaja ja myyjä ovat sama taho:

Vuosia sitten Kenia osti Anglo-Leasing nimiseltä englantilaiselta yritykseltä huippusalaista puolustusmateriaalia, helikoptereita ja sen sellaista. Aloitteen teki ja kaupat junaili kolme Kenian hallituksen ministeriä. "Anglo-Leasing olemme me", he kehaisivat kaverilleen. Pelkkä postilaatikko Manchesterin liepeillä. Ministeri kuittasi helikopterit vastaanotetuksi ja Anglo-Leasing sai rahansa valtion kassasta. Helikopterien sijoituspaikkaa oli tietysti sotilassalaisuus. Kasku kertookin, että yleensä korruptio vie 10%, mutta eniten korruptoituneissa maissa vähintään 100%.

Euroopassa ei vielä olla näin rationaalisia. Esimerkiksi Kreikan tekemien panssariostosten järkevyys on kyseenalaistettu, muttei sentään sitä, etteikö Kreikkaan olisi toimitettu tilauksen mukainen määrä jonkinlaisia panssareita.

Samaiset Kenian ministerit junailivat passien painamiseen tarkoitetun laitteen hankintaa. Halvin tarjous tuli ranskalaiselta yritykseltä, mutta ministerit hyväksyivät neljä kertaa kalliimman Anglo-Leasingin tarjouksen. Suunnitelmaan kuului, että Anglo-Leasing tilaa laitteen ranskalaiselta toimittajalta niin, että poliisi ihan oikeasti saisi laitteet ja Anglo-Leasing kohtuullisen 300%:n voiton.

Veijaritarinassa voisi hahmotella valvontamekanismeja, joilla korruptio voitaisiin estää ja sitten kertoa, miten niiden implementointi sabotoidaan. Itämaisissa taistelulajeissa kuulemma käytetään vastustajan omaa voimaa hänen nujertamiseensa. Kun vastustaja käy päälle, älä puske vastaan kuin pässi, vaan väisty ja nykäise vastustajalle lisää vauhtia sen verran, että hän menettää tasapainonsa ja tömähtää ketoon. Jos korruption vastainen elin esittää hallituksen jäsenten tekemien isojen ulkomaisten talletusten valvontaa, älä vastusta, vaan innostu ja ehdota kaikkea kotimaistakin rahaliikennettä valvottavaksi. Todennäköisesti lopputuloksena on kompromissi, joka tukehtuu omaan mahdottomuuteensa.

Mikähän olisi suomalaisen ja nigerialaisen veijarin ero? Joku tarinan suomalaisista voisi vilpittömästi uskoa olevansa puhdas kuin pulmunen, pelaavansa reilua ja rehellistä peliä maan tavan mukaan. Yllättyisi ja loukkaantuisi joutuessaan syytteeseen. Nigerialaisetkaan veijarit eivät mielestään tee mitään väärää. Heidän mielestään on ihan OK olla 'ovela' liikeasioissa, kaikki ovat. Heille korruptiosyytökset ovat kuitenkin osa liikemiehen elämää, he eivät häpeä niitä eivätkä loukkaannu niistä. Noloa tietysti saada rangaistus. Taitava liikemies selviää korruptiosyytöksistä näennäisrangaistuksella.

Veijaritarinan juoneen sopisi uhka vaalirahoituksen sääntöjen uudistamisesta ja miten siitä selvitään Orwellin kieltä puhumalla. Veijarien mielestä poliitikon tehtävä on poimia rusinat pullasta itselleen ja kavereilleen, muut leipokoot ja kylväkööt. Veijaripoliitikkojen pitää voida rakentaa palvelusten ja vastapalvelusten yhteensitoma hyvä-veli verkosto. He onnistuvat esittämään tämän 'ideologiansa' niin kaunopuheisesti, että se kuulostaa talouspoliittiselta viisaudelta, epäitsekkäältä isänmaallisuudelta ja jalolta vähäosaisten auttamiselta. Niin jalolta, ettei kukaan halua rasittaa heitä turhalla valvontabyrokratialla. Mitä nyt rahvaan rauhoittamiseksi säädetään pari muodollisuutta.

Finanssipankkiiritko muuten laittoivat liikkeelle ajatuksen, että ahne itsekkyys yleensä ja heidän bonuksensa erityisesti ovat siunaukseksi maailman köyhille?

Ketä politiikka kiinnostaisi, jos kansa vaatisi poliitikoilta reilun pelin ja suomalaisten hyvinvoinnin edistämistä, reilun mahdollisuuden antamista kaikille, parhaiden kykyjen valitsemista virkoihin, jne. Poliitikko, joka ei saa sukulaisiaan, puoluetovereitaan, uskonveljiään, golf-kavereitaan eikä luottoavustajiaan tärkeille paikoille, on voimaton.

Vanhemman polven suomalaiset muistanevat miten äänestäjät katsoivat suomalaiselle kansanedustajaehdokkaalle eduksi korruptiotuomion: "Osannee kähmiä etuja meillekin."

Illanistujaisissa suomalaiset ja nigerialaiset vieraat voisivat vaihtaa näkemyksiään historiasta.

Sortovuodet, palvelu vieraan vallan armeijassa, sotakorvaukset, …; Siirtomaa-aika.

Kieliriidat; Nigerian eri heimot puhuvat muutamaa sataa eri kieltä. Kielen takia ei riidellä — moni osaa virallista yhteistä kieltä englantia, mutta toki jokaisen heimon täytyy pitää puolensa saadakseen osansa valtion öljytuloista.

Otto-Ville Kuusinen; Samanlaisen siirtomaaisäntä järjesti kullekin Nigerian heimolle omansa. Moni heistä pääsi tärkeään asemaan itsenäistymisen alkuaikoina. Moskovan kortilla pelaamisenkin nigerialaiset siis ymmärtäisivät.

Kansallisuusaate? Suomi niminen alue ja suht yhtenäinen kansa on ollut olemassa vuosisatoja. Nigerian rajat piirsi mielivaltaisesti siirtomaaisäntä reilut sata vuotta sitten ja nimen antoi hänen vaimonsa (tyttärensä? rakastajattarensa?). Nigerialaiset tuntevat olevansa nigerialaisia, mutta oma heimo ja alue lienee kuitenkin läheisempi.

Saivatko suomalaiset mitään hyvää Venäjältä, nigerialaiset Englannilta? Joo, mutta kalliilla. Oltais ehkä itekin osattu kehittyä.

Nigeriassa valtaapitävien merkkipäivinä lehdissä julkaistaan sivun kokoisia päivänsankarin ansioita ylistäviä ilmoituksia. Öljy-yhtiöt ylistävät öljyministeriä, alaiset pomoa, yritykset asiakasyrityksen johtajaa jne. Lisäksi toimittajat tekevät tärkeiden henkilöiden synttäreistä monen sivun mittaisia kuvareportaaseja. Kateelliset suomalaiset saattaisivat pitää moista henkilöpalvontana. Suomessa ei voi edes järjestää kaverilleen kunnon synttäreitä ilman että kateelliset hastaavat oikeuteen lahjonnasta.

Luinko suomalaisesta lehdestä pari vuotta sitten liikemiehen lausunnon: "Hyvä, että on tuttu oman kylä poika ulkoministerinä. Saa hätätilassa passit ja viisumit jonon ohi."

Sitä nigerialaiset vieraat eivät ymmärtäisi, että Suomessa ydinvoimaluvat menivät voimayhtiöille, jotka oikeasti alkoivat rakentaa voimaloita. Nigerialaiset koijarit ostivat lisenssit öljynjalostamiseen voidakseen jatkaa Nigerian raakaöljyn jalostamista Aasiassa. Kun valtio vielä subventoi näin jalostetun bensan hintaa, öljyn kierrättäminen valtameren takana on kannattavampaa ja vähemmän vaivalloista kuin omien öljynjalostamojen pyörittäminen. Vastaavasta syystä valtakunnanverkosta saa sähköä vain satunnaisesti. Kannattavaa varageneraattorien tuontia ei kannata häiritä voimalaitoksia rakentamalla.

Suomalaiset koijarit saattaisivat vinoilla, että kyse ei ole liiketaloudellisesta oveluudesta vaan siitä, että öljynjalostus ja voimalaitosten rakentaminen on teknisesti liian vaativaa afrikkalaisille. Nigerialaisten joukosta nousisi heti Biafran joukoissa taistellut vanha herra kertomaan, että sodan aikana piiritetty Biafra jalosti omissa jalostamoissaan kaiken tarvitsemansa polttoaineen. Pieniä laittomia jalostamoja epäillään nykyäänkin toimivan jossain viidakon kätköissä. Arviolta 30% tuotetusta raakaöljystä katoaa. Osa ehkä näihin jalostamoihin.

Öljyn mukana maasta puhisevaa kaasua soihdutetaan. Kasvihuonekaasuja, nokea, happosateita. Jo 60-luvulla soihduttaminen päätettiin lopettaa ja ottaa kaasu hyötykäyttöön. Sen jälkeen vastaava päätös on tehty aika ajoin, mutta yhä kaasusta soihdutetaan merkittävä osa. Projekteja on aloitettu, mutta raha on yleensä loppunut ennen kuin on päästy voimalaitoksien ja kaasuputkien rakentamisen alkuun.

Suomessa tällainen ei ole mahdollista, koska Suomea ohjaa insinööriajattelu ja insinöörin sydän vuotaa verta, jos koneet ja systeemit voivat huonosti. Insinööriä ei saa edes taloudellisilla kannustimilla luopumaan koneiden, tehtaiden ja yhteiskunnan prosessien hoivaamisesta.

Sopisiko veijaritarinan nigerialaisvieraat viedä Lappiin sille kuuluisalle moottorikelkkatehtaalle? Tuskinpa he siitä mitään uutta oppisivat, mutta heidän deja vu fiilistään voisi olla hauska kuvata: Noin meilläkin tehtaita perustetaan.

Tarinan suomalaisveijarit voisivat hämmästellä, miten rehellinen huijari ylipäätään voi toimia ja elättää perheensä Nigeriassa: Poliitikot puhuvat koko ajan korruption murskaamisesta ja maassa on toinen toistaan jämäkämpiä korruption vastaisia virastoja.

Nigerialaisveijarit kannattavat korruption vastaista taistelua: "Tiukan näköinen korruption vastainen taistelu rauhoittaa ulkomaisia rahoittajia, lahjoittajia ja muita yhteistyötahoja. Kilpailijansa saa kätevästi pois pelistä lahjomalla korruption vastaisen viranomaisen syyttämään häntä korruptiosta."

Nigerialaisveijarit eivät ymmärrä suomalaisten luottamusta poliisiin ja oikeusistuimiin. Nigerialaisveijareille oikeusviranomainen on yhteistyötaho, jonka palveluksia voi tarvittaessa ostaa. Toisaalta se on uhka, koska kilpailijakin voi ostaa sen palveluksia.

Lasten auttaminen uralla eteenpäin on tietysti kaikkien vanhempien — myös tarinamme koijarien — sydäntä lähellä.

Vanhempani muistelivat, että heidän kouluaikoinaan rikkaat veivät opettajille jouluksi kinkun tai muita jouluherkkuja. Ne, joilla ei moiseen ollut varaa huhusivat rikkaiden lasten saavan kinkun verran parempia arvosanoja. Täällä ei todistusta saa välttämättä lainkaan, ellei maksa opettajalle tai työskentele hänen pelloillaan. Toisaalta, opettajille ei välttämättä makseta palkkaa kuin satunnaisesti, joten heidän on ansaittava elantonsa muilla keinoin. Eikö tosin Suomessakin jätetä osa opettajista parina kesäkuukautena ilman palkkaa?

Täällä opettajien palkan maksaminen saattaa viivästyä siksikin, että joku välikäsi tekee hallituksen ehkä ajallaan maksamilla palkkarahoilla lyhytaikaisia sijoituksia. Jos sijoitus on tappiollinen, opettajat kaiketi jäävät kokonaan ilman sen kuun palkkaa.

Varattomuus altistaa korruptiolle. Toisaalta parlamentissakin väitetään olevan korruptiota, vaikka kansanedustajille maksetaan lähes kymmenkertaisesti se, mitä suomalaisille virkaveljille.

Nigeriassa vierailevat suomalaisveijarit yrittävät ymmärtää lehtijuttuja opiskelusta Nigeriassa:

Onko oikein, että yliopistot testaavat valtakunnallisen kokeen jo läpäisseet opiskelijat? Yliopistojen mukaan osalla valtakunnallisen kokeen huippuarvosanoin läpäisseistä ei ollut mitään edellytyksiä yliopisto-opiskeluun. Jotkut eivät läpäisseet yliopiston omaa pääsykoetta, vaikka oli käytetty valtakunnallisen kokeen kysymyksiä. Yliopistojen mielestä näytti siltä, että joko valtakunnallisen testin arvosanan voi ostaa tai sitten kokelaat palkkaavat niihin sijaisia. Yliopistojen mukaan ilman edellytyksiä opiskelemaan päässeet turhautuvat ja ovat syynä kampusten väkivaltaan. Lisäksi yliopistojen maine laskee kun suurella osalla opiskelijoista ei ole edellytyksiä eikä mielenkiintoa akateemiseen opiskeluun.

Toiset taas syyttävät yliopistoja rahastuksesta, jopa yrityksestä saada osansa lahjuksista.

Joidenkin huhujen mukaan yliopistosta valmistuneilla ei välttämättä ole mitään ymmärrystä opinalastaan tai gradunsa sisällöstä: Arvosanan voi ostaa eikä työpaikkaa kuitenkaan saa kuin rahalla ja suhteilla, joten miksi opiskella. Nigerialaiset vitsailevat, että ilman suhteita ja rahaa osaavalle nuorelle miehelle on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: Perustaa kirkko tai perustaa NGO — non governmental avustusjärjestö.

Sijainen kokeisiin? Voisiko suomalaisia yliopistojen pääsykokeisiin valmentavia kursseja täydentää tarjoamalla toivottomille tapauksille sijaisen palveluita? Entä kuinka rahan tarpeessa kokeiden valvojat mahtavat olla?

Korruptiossa isänmaallisuus pitää unohtaa. On ajateltava ja toimittava globaalisti. On verkoistoiduttava eri maiden ja kansainvälisten yritysten koijarien kanssa köyhien ja maailmanparantajien enmmistöä vastaan.

"It takes two to tango." Poliitikon tai virkamiehen kannattaa myydä maan luonnovaroja hyvinkin edullisesti ulkomaiselle kaverilleen, jos saa sovittua tämän kanssa, että osa voitosta tulee henkilökohtaiselle tilille ulkomaiseen pankkiin eikä mene valtion kassaan ja valu köyhille — win-win-loose. Ulkomainen yhteistyötaho suostuu tähän vielä hanakammin, jos sen antaa siirtää omat voittonsa verotettavaksi johonkin veroparatiisiin.

Pääasiassa tarinamme veijarit puhuisivat käytännön liiketoimista, mutta erään kerran illan hämärtyessä alettaisiin keskustella talousteorioista. Nigerialaiset veijariliikemiehet kannattavat uusliberaalia talouspolitiikka: "Ahne itsekkyys seuloo jyvät akanista. Ahne itsekkyys tuottaa valtavasti muhkeita leivänmuruja köyhille." Ovelalla ja ahkeralla on varaa kullattuun palatsiin, Rolls Royceen tai muutamaan mersuun eikä hänen tarvitse tyytyä kantamaan tavallista Rolexia ranteessaan, vaan joka viikonpäivälle voi ostaa kunnon kellon. Rikkaan eliitin ponnistelujen ansiosta kansan köyhä enemmistö saa murusensa — alle taalan päivässä.

Valtion vahva rooli taloudessa ei ole veijarieliittiin kuuluvien mielestä haitaksi niin kauan kuin heillä on mahdollisuus päättää, mitä valtio tekee ja mille tilille valtion öljytulot ohjataan.

Muutaman saunaoluen jälkeen veijaritarinamme nigerialaiset voisi laittaa kehuskelemaan huijaustaidoillaan.

Öljymiljonääri Texasista sai niin lupaavan tarjouksen Nigeriasta, että otti vastaan kutsun saapua Lagosiin öljyministeriä tapaamaan. "En ehdi hankkia viisumia", hän valitteli. "Olet öljyministerin vieras, et tarvitse viisumia." Totta, vieras saatettiin koneesta odottavaan limusiiniin niin sutjakasti, ettei hän ehtinyt edes passiaan kaivaa esiin. Vieraalle oli varattu sviitti loistohotellista. Illalla nautittiin hyvä päivällinen ja seuraavana päivänä neuvoteltiin öljyministeriössä. Öljyministeriön pääneuvottelija ojensi vieraalle käyntikorttinsa, jossa luki Yoruban tai Igbon kielellä: "Olet tyhmä." Vieras vakuuttui ja siirrätti muutaman kymmenen miljoonaa öljyministeriön lontoolaiselle tilille. Sen avulla öljyministeriön agentti saisi isot rahat liikkeelle ja öljypohattamme nettoaisi 18.63 miljoonaa taalaa.

Seuraavana aamuna hotellin respa huomautti öljypohatalle, että tämän huone on maksettu vain yhdeksi yöksi. Öljyministeriön auto ei tullutkaan luvatusti hakemaan vierasta, joten tämä joutui menemään öljyministeriöön omin avuin. Öljyministeriö oli tyhjä. Vain yksinäinen siivoja lakaisi afrikkalaisella luudalla autiota käytävää. "Öljyministeriö? Tämä rakennus on ollut tyhjillään jo kaksi kuukautta." Öljypohatta kiiruhti poliisiasemalle tekemään ilmoitusta huijauksesta. "Passinne, olkaa hyvä. Teillähän ei ole viisumia!" Öljypohatalla oli onneksi varaa maksaa poliiseille sen verran, että nämä päästivät hänet lähtemään lentokentälle.

Suomalaiset koijarit ihailevat vieraiden rohkeutta lypsää uhriaan pitkäänkin: "Yllättäen Nigerian verovirasto vaatii vielä oheisen laskun mukaisesti 3257$ ennen kuin saamme vapautettua perintömiljoonanne." Heikkohermoisempi huijari luovuttaisi viimeistään silloin kun uhri mailaa ymmärtäneensä, että häntä on huijattu ja ilmoittaa ottavansa yhteyttä viranomaisiin, mutta tässä vaiheessa nigerialaishuijari muuntautuu korruption vastaiseksi poliisiksi ja pyytää uhria kertomaan kaikki tapauksen yksityiskohdat. "Huijari ja teidän rahanne on jo melkein kynsissämme. Valitettavasti meidän pitää ensin pyytää teiltä vaatimaton 4650€:n korvaus ohessa eritellyistä taksi- ja toimistokuluista.

Jutut korruptiosta varmaan herättävät ajatuksen, että kehitysyhteistyö valuu hukkaan ja taloudellinen yhteistyö on pelkkää uuskolonialistista riistoa. Niinkin voi olla: Luin juuri jutun, jossa väitettiin, että Afganistanissa korruptio, taitamattomuus, piittaamattomuus ja muut intressit kuin auttaminen ovat ohjanneet ison osan amerikkalaisten avusta harakoille. Kylmän sodan aikana itä ja länsi kutsuivat liittolaisdiktaattoreille antamiaan lahjuksia kehitysavuksi. Yleistä lienee ollut ohjata kehitysapu kotimaan yrityksille vientitueksi. Tämän kaiken Afrikassa toimivat järjestöt ja yritykset varmaankin tietävät. Uskon, että jos osaa, tosissaan haluaa ja on tarkkana, niin täällä yritykset ja kehitysyhteistyöjärjestöt voivat saada hyvää aikaiseksi.

Nigerialaiset, muutkin afrikkalaiset, tuntuvat luontevan ystävällisiltä. Seurustelu on rentoa ja hauskaa. Asioiden hoitaminen tuntuu mukavalta, vaikkei kaikki aina sujukaan niin kuin Suomessa eikä pienen lahjuksen pyytäjiltä ole voinut kokonaan välttyä. Joskus meistä on pidetty niin hyvää huolta, että olen tarjonnut tippiä, mutta se ei ole kelvannut. Vain muutama lipevänoloinen tyyppi on tullut vastaan. En millään osaa ajatella, että täkäläisten enemmistö olisi huijareita luonteeltaan tai että täkäläiset arvot ja täkäläinen kulttuuri tai mielenlaatu jotenkin rajoittaisivat kehitystä.

Meillä vierailleet nuoret kysyivät, mitä Suomi tekee korruption kitkemiseksi Nigeriasta. Kysymys tuntui ensin tosi oudolta. Mitä se meille kuuluu? Itsehän heidän pitää laittaa omat asiansa kuntoon. Myöhemmin aloin miettiä, onko korruptio näille nuorille kuin ulkopuolinen valloittaja, jota nigerialaiset eivät saa häädettyä omin voimin.

Maailman voi vetää monenlaisia rajoja. Valtioiden rajat, ihonväri, … Entä maailmanparantajat vs. ahneet valistuneen itsekkäät? Minusta maailmaa pitää vääntää solidaarisemmaksi yhteisöksi niin, että kaikki saavat reilun mahdollisuuden elää ihmisarvoista elämää. Ahneen itsekäs maailma, jossa kanssaihmisten hyväksikäyttöä ja heitteillejättöä pidettäisiin normaalina ja oikeutettuna, ei tuntuisi mukavalta. Pahiten korruptoituneet valtiot ovat ahneen itsekkyyden koelaboratoriota, jotka osoittavat, ettei sellainen maailma edes toimi.

Länsimaissa 'talous' saattaa näyttää lisääntyvältä epäekologiselta tuhlaukselta rihkamaan. Degrowthin kannatus lisääntyy: Maapallo ei kestä sitä, että kaikki alkaisivat kuluttaa länsimaiseen malliin.

Täällä näkee, mitä seuraa, kun talous ei toimi. Ei saada rakennettua teitä, voimalaitoksia, sähkölinjoja; maa jää viljelemättä ja eletään tuontielintarvikkeiden varassa; omaa öljyä ei saada jalostettua; öljyn mukana maasta puhkuvaa kaasua poltetaan suuret määrät, koska sen hyötykäyttöä ei saada organisoitua; melkein kaikessa ollaan tuonnin varassa. Nuorille ei ole muuta työtä kuin kaupitella liikennevaloissa tuontirihkamaa, hedelmiä ja juomavettä pienissä muovipusseissa. En usko, että markkinatalous on automaatti, joka jakaa hyvän oikeudenmukaisesti, mutta ilman toimivaa taloutta ihmisten yritteliäisyys menee hukkaan.

Afrikan talouksia on yritetty laittaa kuntoon länsimaisten kurssikirjojen opein. Huonolla menestyksellä. Oppi, mikä toimii Kaliforniassa, ei välttämättä toimi Kongossa. Oppi, mikä nyt toimii Suomessa, ei välttämättä olisi toiminut 1800-luvun Suomessa eikä ehkä toimi enää 2050-luvulla. Afrikassa on toimiviakin talouksia osoittamassa, että pohjimmiltaan Afrikka on kuin mikä muu paikka hyvänsä. Eli, missä maailmankolkassa hyvänsä päästää pahan kierteen alkuun, tilanteen korjaaminen on hidasta ja vaikeaa.

Lehdessä oli juttu nuoresta naisesta ja hänen perustamastaan tietokoneanimaatioita tekevästä yrityksestä, Smids Animation Studios. Sen sisaryritys Third Academy of Arts and Design kouluttaa alalle osaajia. (Jos Afrikan internet sallisi, laittaisin tähän linkit ja selvittäisin naisen nimen.) Pienenä nainen oli halunnut tietokonepelien tekijäksi, mutta huomasi sittemmin, että animaatioiden tekeminen on parempi business ja hauskempaakin. Hänen visionsa Nigeriasta on:

Sähköä saa verkosta 24 tuntia vuorokaudessa, 365 vuorokautta vuodessa. Jokainen kunnioittaa ihmiselämää (pari viikkoa sitten eräässä pienessä kylässä ammuttiin muutamassa tunnissa n. 150 aseetonta asukasta). Yhteiskunnan systeemit toimivat. Ihmiset asettavat yhteisen hyvän ja edistyksen oman edun tavoittelun edelle. Jokaisen pitää voida asemastaan riippumatta unelmoida ja jokaisella pitää olla reilu mahdollisuus yrittää toteuttaa unelmansa.

Keskimäärin Nigeria on huonossa jamassa, osa upporikkaista on ansainnut rahansa epärehellisesti eikä edes häpeä sitä, mutta moni pärjää mukavasti rehellisellä työnteolla, ahkeruudella ja osaamisella. 160 — tai niillä main — miljoonan väestöön mahtuu paljon kaikenlaista.

Tuntuu, kuin juttu olisi jäänyt puuroksi. Mikä lie viestikään? Johtoajatus? No, olen ollut täällä vasta reilut kolme kuukautta. Vanhan viisauden mukaan uudessa maassa pitäisi eka vuosi keskittyä unohtamaan, mikä kotimaassa on fiksua. Seuraavana vuonna pitäisi yrittää ymmärtää, mikä uudessa asemapaikassa on fiksua. Vasta kolmantena vuonna sopii olla mieltä asioista.

> Historiaa, kulttuuria, politiikkaa, … > Doudang (2012-01-06)

Doudang

Nigeria on Englannin siirtomaahallinnon rajaama pinta-alaltaan kolmen Suomen kokonainen alue Länsi-Afrikassa. Ennen englantilaisten valloitusta alueella oli monin eri tavoin ja tyylein hallittuja kansoja. Etnisesti ja kulttuurisesti Eurooppa on homogeeninen Nigeriaan verrattuna.

Kiinalaiset vierailivat 1400-luvulla (tai niillä main, vuosiluvut eivät ole vahvuuteni) isolla laivastolla iso armeija mukanaan Afrikan rannikolla ja Arabian niemimaalla. Toisin kuin vähän myöhemmin eurooppalaiset kiinalaiset eivät rettelöineet, ryöstäneet ja raiskanneet. Heille riitti, että mahtavan keskustan valtakunnan edustajiin suhtauduttiin asianmukaisella kunnioituksella. Ottivat viemisiksi Keisarilleen eksoottisia eläimiä yms. ja menivät takaisin kotiinsa. Sitten jostain syystä Kiina päätti sulkeutua. Entä jos se olisikin innostunut hankkimaan siirtomaita ja vielä rohkaistunut käyttämään voimaansa?

Kiinalaisia yrittäjiä ilmaantui keskenään kiistelevien pikkuvaltioiden muodostamaan Eurooppaan 1600-luvulla (asiantunteva historioitsija keksii varmaan sopivamman vuosiluvun). Aluksi itsenäiset kiinalaiset kauppiaat ostelivat valkoisilta alkuasukkailta kiinalaisten tarvitsemia raaka-aineita ja käsitöitä, toiset perustivat maatiloja yms., mutta sitten Kiinan valtio otti toiminnan hallintaansa.

Alueella oli alunperin useampi erillinen kiinalainen siirtomaa, mutta hallinnon tehostamiseksi koko alue Saharasta Jäämerelle ja Kaspianmerestä Atlantille yhdistettiin saman kiinalaisen kuvernöörin alaisuuteen. Hänen vaimonsa nimesi alueen Donaungiksi.

Kiina pani Donaungin asukkaat verolle. "Siirtomaan ainoa tarkoitus on tuottaa emämaalle voittoa." Jos paikallinen kuningas kykeni hoitamaan veronkannon riittävän tehokkaasti, hän sai jäädä valtaan. Pätevimmille kuninkaille kiinalainen kuvernööri jopa maksoi verotuoton mukaan kohtuulliset bonukset. Veronkannossa epäonnistuneiden kuninkaiden suku otettiin panttivangeiksi ja niskuroivat kuninkaat perheineen myytiin orjiksi. Tuottoa se on pienikin tuotto."Donaungilaiset ovat tunnetusti laiskoja, eivätkä tee mitään ilman jatkuvaa valvontaa ja kunnon kuria."

Veronsa maksaakseen Donaungilaisten piti ansaita jenejä. Jenejä voi ansaita myymällä kiinalaisille pellavaa, puuta tai riisiä. Vaihtoehtoisesti voi pestautua kiinalaisten palvelijoiksi tai maatyöläisiksi heidän tiloilleen. Kiinan teollistuessa Donaung alkoi tuottaa hiiltä ja terästä Kiinalle ja moni donaungilainen pääsi töihin kaivoksiin.

Kiinalaiset säätivät verot, palkat ja siirtomaatuotteista maksettavat hinnat sellaiselle tasolle, että säästäväisesti eläen donaungilainen ei kuollut nälkään normaaliaikoina. Tautiepidemioiden aikana ja luonnonmullistusten — kuivuuden, tulvien, ankarien talvien jne. — seurauksena donaungilaisia kuoli kuin kärpäsiä. "Valkoiset eivät ymmärrä säästää pahan päivän varalle. Ne elävät päivän kerrallaan kantamatta huolta huomisesta."

Kiinalaiset toivat kehitystä Donaungiin. Kiinalaisen hallintokulttuurin, kiinan kielen, rakensivat rautateitä sahoilta ja kaivoksilta satamiin, opettivat riisin viljelyä, metsänhoitoa ja kiinalaista terveydenhoitoa. Eivät tyrkyttäneet, mutta kertoivat buddhalaisuudesta (vai Konfutsen ajattelusta? Onko se sama?).

Riittävän älykkäitä ja riittävän nöyriä donaungilaisia kiinalaiset kouluttivat hoitamaan Donaungin hallintorutiineita. Hallintovirkamiesten koulutukseen kuului laskento ja lukeminen ja kirjoittaminen — kiinaksi. Virkamiehet koulutettiin suorittamaan virkaansa kuuluvat tehtävät annettujen ohjeiden mukaisesti. Itsenäisen ja luovan ajattelun rohkaiseminen ei kuulunut virkamiehen koulutukseen. Päinvastoin. Donaungilaisten ei pitänyt antaa alkaa kuvitella, että he voisivat pärjätä omin avuin — itsenäistyä. "Valkoinen mies pysyy ikänsä lapsena. Keltaisen miehen taakka on pitää niistä huolta."

Primitiivisimmät donaungilaiset alkoivat kuitenkin terrorisoida kiinalaisia. Kiinalaisia ja heidän myötäilijöitään pahoinpideltiin ja tapettiin ja kiinalaisten maatiloja poltettiin. Kiinalaiset puolustivat rohkeasti oikeutta ja järjestystä, mutta epäjärjestys ja tihutyöt tekivät Donaungin taloudellisesti kannattamattomaksi. Kiina lupasi Donaungille itsenäisyyden, tappoi viimeisenä palveluksenaan pahimmat kansanvillitsijät, evästi noudattamaan kiinalaisen tiukkaa keskusjohtoa ja lähti kotiin.

Itsenäisen Donaungin ensimmäiseksi keisariksi valittiin Eufratin varrella pienessä kylässä syntynyt Usmallah. Etnisesti ja kielellisesti rikkonaiden maa uhkasi hajaantua. Pohjois- Euroopan shamaaniuskoiset eivät luottaneet Usmallahiin. Mikään etninen ryhmä ei luottanut yhteenkään toiseen etniseen ryhmään.

Kiina maksoi yksinoikeuksista Donaungin öljyyn ja hiileen. Kukaan ei tiennut paljonko Kiina maksaa Usmallahin hallinnolle, mutta kaikki halusivat siitä mahdollisimman paljon itselleen.

> Pieniä havaintoja > Afrikan Internet (None)

Afrikan Internet

Sain kytkettyä koneeni mokkulan kautta internetiin. Kallis ja hidas. Noin 40€ kuukaudessa. Bitti maailmalle, toinen takaisin. Sitten taas odotellaan. Normaalisti sentään päästään muutaman kymmenen kilobitin (kilobyten?) vauhtiin, joskus bittejä voi purskahtaa liikkeelle parikin sataa sekunnissa. Ei tietenkään montaa sekuntia peräkkäin, mutta kuitenkin.

Selaimen alareunassa lukee "waiting for …" Mitä kaikkea selain odottaakaan vaikka Elisan sivuille pyrkiessäni: "waiting for adclick …, waiting for doubleclick … , waiting for jimtv … Jimtv? Sivulta aukeaa ensimmäiseksi erilaisia mainoksia, usein raskaasti latautuvina animaatioita. Tuotteiden ja yritysten boikottilistani kasvaa koko ajan.

Belgiassa opin, että datan määrästäkin pitää maksaa. Suurkuluttajan piti ostaa kalliimpi liittymä tai maksaa liittymän datakiintiön ylittävästä osasta lisämaksua. Täällä dataa vielä lisäksi säännöstellään. Yhden mokkulan kiintiö on 5GB kuukaudessa. Näin minulle kerrottiin.

Olen harrastanut OpenSuse Linuxin uusien versioiden testaamista, asentanut koneeseeni viimeistä testausta vaille valmiin käyttöjärjestelmän ja ilmoitellut ohjelmoijille mahdollisista virheistä ja puutteista. Isomman päivityksen alla 5GB:n kiintiö täyttyi parissa viikossa. Lisää kiintiötä ei voi ostaa internetistä saati että kulutuksen voisi maksaa laskulla. Ei. Mokkula pitää käydää lataamassa teleyhtiön toimistossa. Lähetystön autonkuljettaja lupasi hoitaa asian kaupungilla käydessään.

Eivät olleet suostuneet lataamaan mokkulaa. Saatteessa luki: "Expires 4.12.2011 at 11:48". Elimme vasta marraskuun loppupuolta.

Entisessä elämässä olisin kysellyt jippoja saada heti internet-yhteys, ostanut vaikka toisen mokkulan salanimellä. Afrikkalaistuneena päätin ottaa rennosti. Kirjoittaahan minun piti eikä roikkua internetissä. Käyttöjärjestelmän päivitys jäi vähän vaiheeseen. Sähköposti ei toimi, mutta mitä siitä — eihän minulle ole internet-yhteyttäkään. Vaimon valvonnassa voinen iltaisin vilkaista sähköpostiani ulkoministeriön satelliittiyhteyden kautta.

Ennen mokkulan saamista kyselin pääsyä asiakkaaksi UM:n satelliittilinkkiin. Ymmärtääkseni satelliittilinkissä voi olla useampi täysin erillinen asiakas. Minusta ei siis olisi uhkaa UM:n tietoturvalle — eikä UM:stä minun tietoturvalleni. Ehdotin vielä, että minun yhteyteni voisi sulkea virka-ajaksi, koska hidas on satelliittiyhteyskin. UM vastasi kyselyyni, että puolison pitää itse maksaa internet-yhteytensä. Jäi epäselväksi, olisiko ehdottamani järjestely ollut teknisesti mahdollista ja mihin hintaan. Onneksi sain sittemin mokkulan, joka siis toimii aika usein.

Näin kuvasin facebookissa ensimmäistä Afrikka-internet-yhteyttä:

Yello! eli Hello MTN (afrikkalainen puhelinoperaattori) kielellä. Minulla on nyt MTN mokkula. Siihen saa ostaa kerrallaan max kuukauden ja 5 GB datapaketin á 8000 nairaa (n. 40€). Homma käy kätevästi:

1) Lähetystön autonkuljettaja poikkeaa MTN:n toimistolla tankkaamassa mokkulan SIM:n. SIM pitää olla mukana, koska vain rekisteröityhin SIMeihin saa ladata tällaisia summia (luullakseni);

2) Laita mokkulan SIM kännykkääsi (mulla akun kansi ei pysy kiinni ilman teippiä, joten ensin revin teipin auki);

3) Näppäile *555*(kuitissa olevan pin-koodi)#;

4) Tarkista credit näppäilemällä *556#. 8000 nairaa, OK;

5) Siirrä SIM kännykästä mokkulaan, kytke mokkula tietokoneeseen ja käynnistä yhteysohjelma;

6) Aktivoi datapaketti lähettämällä yhteysohjelman kautta SMS 101 numeroon 103;

"You do not have sufficient credit to activate the data bundle";

7) Ota SIM mokkulasta, revi teipit kännykästä, laita mokkulan sim kännykkään, näppäile *556#;

"Your credit is 7999,45 nairas";

Kun datapakettia ei ole aktivoitu, saan hitaan yhteyden, joka maksaa n. 5 koboa (nairan sadasosa) per KB. Tietokoneeni on ehtinyt ottaa jonnekin yhteyden ennen kuin ehdin aktivoida datapakettia.

8) Kysymään neuvoa lähetystön sihteeriltä.

"Pyydä, että Joy käy ostamassa sinulle prepaid aikaa vaikkapa 100 nairalla. Lataa se mokkulan SIMiin ( kännykässä *555*(pin)# Silloin sinulla on reilut 8000 nairaa SIMilla."

5 min kuluttua Joy tulee ilmoittamaan: "Jenny kertoi, että tarvitset jotain."

"Pre-paid aikaa. Ei mitään kiirettä. Lähipäivinä."

Vartin kuluttua Joy tuo minulle raaputusarvan oloisen lappusen ja raaputtaa esiin PIN-koodin.

> Pieniä havaintoja > Muistoja Pohjolasta (2011-12-03)

Muistoja Pohjolasta

Ripustelin saunan terassin kattoon keinua. Mukavasti varjossa, kevyt tuulenvire hivelee ihoa, lämmintä 30 astetta. Tulee mieleen kiiretön puuhastelu lapsuuden kotipihalla kauniin kesäisenä pyhäaamuna.

Sataa. Ei kaatamalla niin kuin täällä yleensä vaan tihuuttamalla. Tulee mieleen kesäinen tihkusade Suomessa. Sellainen kevyt tihkusade, jossa voisi hetken kävellä paidan isommin kastumatta. Joku tihkusateeseen liittyvä tunnelma.

Tunnelmallinen muistuma kävelystä metsässä kuulaana syyspäivänä. Miksei kevyessä syyssateessakin. Sammalen peittämillä kallioilla.

Julius Bergerin — ison saksalaisen yrityksen — joulubasaarissa. Satakunta metriä myyntikojuja — käsitöitä, thai-ruokaa, saksalaisia makkaroita, nigerialaista pippurikeittoa, … Mukillinen glögiä kylmäkontissa. Pöytäseurueellinen tuttuja kirkkaan tähtitaivaan alla. Lämmintä vähän vajaat 30 astetta. Näin paratiisillista keliä en muista Pohjolassa kokeneeni.

Paratiisi, jonka portilla tarvitaan Kalashnikoveilla aseistetut vartijat. Joulubasaariin ei pääse, ellei nimeä löydy kutsuvieraslistalta.

Selailen hesaria melkein päivittäin, mutten luen valikoivammin kuin Suomessa. Ylen uutisten katsomiseen ei riitä internetin nopeus eikä datakiintiö. Iltaisin televisiosta on usein auki joku uutiskanava: BBC World, AlJazeera, CNN tai Nigerian TV.

Monista Suomen asioista minulla ei enää ole yhtä vahvaa mielipidettä kuin Suomessa asuessa. Politiikan peruslinjoista minulla on selkeä mielipide, mutta entäpä esimerkiksi Helsinkiin kaavaillut tornitalot? Kuulenko niin vähän asioista, etten siksi tiedä, mitä mieltä olisin vai olenko niin kaukana, että Suomen asiat näyttävät pieniltä? Vai alkaako vieras ympäristö muuttaa ajatteluani?

Diplomaatti saa olla yhdessä maassa enintään neljä vuotta ja ulkomailla enintään seitsemän vuotta yhteen menoon. Kuulemma siksi, ettei kotimaa unohdu. Maa, jota pitää palvella. Alan ymmärtää perustelun. Tietysti diplomaatti on päivittäin tekemisissä kotimaansa asioiden kanssa toisin kuin minä, mutta silti.

> Pieniä havaintoja > Vettä! Vettä! (heikolla rahisevalla äänellä) (None)

Vettä! Vettä! (heikolla rahisevalla äänellä)

No, sain hänet sentään pumppuhuoneeseen asti. Edellisenä aamuna vuokraisännän edustaja kääntyi takaisin heti portilta:

—  Vartijat kertoivat jo kaiken vesiongelmastanne. Palaan kohta putkimiesten kanssa.

Ei ole vielä palannut. Putkimiehet ovat varmaan joululomalla. Lähti ehkä itsekin jatkamaan keskeytynyttä joulunviettoaan.

Alkuun arvelimme, että vesi loppuu kuivan kauden edistyessä, koska porakaivo on liian matala.

Kulutusmittausta ei tietenkään ole. Tihruilin taskulampun valossa vesisäiliöömme lorisevaa vettä. Jos tuohon saisi ämpärin alle, se täyttyisi alle kymmenessä sekunnissa. Noin, ehkä. Yli litra sekunnissa. Yli 3.6 kuutiota tunnissa. yli 70 kuutiota vuorokaudessa. Noin, ehkä. Silti säiliö on enimmän aikaa tyhjä. Joululomallakin, kun vain me kaksi käytämme vettä. Vaikka säiliö — noin 30 kuutiota — täytetään kerran pari päivässä tankkiautolla.

Vessan huuhtelu, aamusuihku ja hampaiden pesu — per kaksi henkilöä — vei yli kaksi tuhatta litraa! Plus miinus 50%, arviolta. Kaksisataa ämpärillistä. Ei täsmää.

Minkä verran suihku kuluttaa vettä? Meillä kuluu vettä kuin joukkueellinen varusmiehiä olisi koko ajan suihkussa. Kunnon suihkuissa, ei meidän tihkusuihkuissa.

Ei, vielä ei ole kyse porakaivon kuivumisesta vaan veden katoamisesta. Ehkä porakaivo kuivuu vasta, kun tämä veden katoaminen saadaan selvitettyä.

Yritän siis vielä pidätellä huoltoyhtiön kaveria.

—  Pumput toimivat, mutta voiko putkistossamme olla vuoto? kysäisen.

—  Katso, pumppu pysähtyi. Se kävisi koko ajan, jos jossain olisi vuoto, huoltomies vakuuttaa.

"Self-confidence makes a man"

Pumpun jälkeen on painesäiliö, joka toimii puskurina. Pumppu kävisi koko ajan vain, jos vuoto ylittäisi pumpun kapasiteetin. Nyt pumppu kykenee niukin naukin täyttämään painesäiliön ja ehtii hetken huilatakin ennen kuin taas lähtee ahertamaan painesäiliötä täyteen.

—  Riippuu vuodon suuruudesta, kuinka paljon pumppu käy, yritän vastustella. En ehtinyt muotoilla puheeksi järkeilyäni painesäiliöstä. Päässäni on kvalitatiivinen malli fysiikan lainalaisuuksista ja vesijärjestelmästämme, ei verbaalista selitystä.

—  Vettä näyttää kuitenkin kuluvan paljon, yritän vielä.

Huoltomies lähtee kiertämään tonttia. Samaa kierrosta, jonka olen tehnyt pari kertaa päivässä jo viikon ajan.

Maasta ei suihkua vettä. Missään ei ole edes mutalammikkoa. Talojen seiniä ei valu vesi.

—  Ei vuotoa, huoltomies toteaa kierroksen päätteeksi.

Menee täpärälle.

—  Residenssin yläkerrassa veden paine on kovin pieni. Ehditkö käydä vilkaisemassa?

Minulla on aavistus, että vuoto on residenssin päädyssä ja sen takia siellä paine on vielä alhaisempi kuin muualla. Oikeastaan olen kuullut yön hiljaisina hetkinä seinän sisältä heikkoa kohinaa, joka saattaa johtua vuodosta. Sitä en kuitenkaan ota vielä ole puheeksi. Huoltomies tuskin ottaa vakavasti oudosti ääntävää valkoista miestä, joka arvelee kuulevansa epämääräisiä ääniä seinän sisältä erityisesti yöaikaan.

Paine on nyt onneksi niin alhaalla, että vesi ei jaksa edes nousta katonrajassa olevaan kuumavesivarajaan.

—  Ei kuumaa vettä. Tämä minun täytyy korjata, huoltomies toteaa.

Käyhän se näinkin. Takaperin. Alat korjata kuumavesivaraajaa ja muutamassa päivässä huomaat, että ongelma on veden paineessa. Alat korjata sitä. Lisäät painetta, kunnes vuoto kasvaa niin suureksi, että vesi purskahtaa ulos seinästä tai pumpun kapasiteetti ei enää riitä.

Pihalla huoltomies työntää kätensä pihakiveyksestä törröttävään muoviputken pätkään.

—  Mikä se on?

—  Residenssin päähana on kokonaan auki, hän selittää. — Syy paine-ongelmaan on muualla.

—  Voisimmeko sulkea sen?

—  Silloin vedentulo residenssiin loppuu kokonaan, huoltomies selittää.

—  Haluaisin nähdä, mitä se vaikuttaa kompoundin veden kulutukseen.

Väheni. Loppui kokonaan. Veden kulutus loppui kokonaan.

—  Mihin teillä kuluu residenssissä vettä, huoltomies kysyy.

—  Ei mihinkään.

Käymme tarkistamassa residenssin joka kolkan. Kaikki hanat ovat kiinni. Mikään laite ei kuluta vettä.

—  Minun täytyy jutella tästä toimistolla, huoltomies sanoo ja lähtee.

Olemme jo uudenvuodenaaton aaton iltapäivässä, joten oletan hänen palaavan pyhien jälkeen. Hyvä, jos vuokraisännän edustajakin putkimiehineen ehtisi silloin paikalle.

Pysäytin vesipumpun. Turha pumpata kaivoa kuivaksi jonnekin mustaan aukkoon. Käyn käynnistämässä pumpun vain, jos haluan käydä suihkussa tai tulee tarve käydä vessassa. Kysäisen samalla vaimolta, josko hänen sopisi samalla pumpun käynnistyksellä hoitaa tarpeensa. Voin minä toki erikseenkin jaloitella. Eihän matkaa pihan perälle pumpun luo ole sataakaan metriä. Ja ilmahan täällä on kuin linnunmaitoa. Ei mene lumi sandaaliin, jäätävä tihku ei koveta pomppaa, ei pipoa.

Tiistaiaamu pyhien jälkeen.

Vettä ei tule ensinkään. Pumppu käy tyhjää. Kotona maalla tämä oli merkki siitä, että pohjaventtiili oli vuotanut ja päästänyt vedet pumpusta kaivoon. Kaivoon menevä putki nostettiin ylös, pohjaventtiili tarkistettiin ja puhdistettiin ja koko hoito laskettiin takaisin kaivoon. Pumppu piti vielä 'juottaa' — täyttää vedellä — ennenkuin se alkoi toimia. Uusi pohjaventtiili merkattiin ostoslistalle.

Eihän minulla ole työkaluja avata pulttia, jonka reiästä luulen pumppua juotettavan. Vahdit soittavat Julius Bergerin putkimiehelle. Julius Berger on saksalainen yritys, jonka Abujan haara huoltaa kiinteistöjä, toimittaa ja huoltaa varageneraattoreita, rakentaa teitä yms. Mitä vain onnistuu myymään.

Kolme kaverusta ilmestyy paikalle tunnin sisällä soitosta. Saksalainen teknikko tai insinööri — olen huono nimissä, sanotaan vaikka Sven — ja kaksi nigerialaista huoltomiestä. Nigerialaisten iskuryhmän vahvuus on normaalisti 2—5 henkilöä. Yli 3 hengen ryhmästä yksi on yleensä nainen. Kerrankin työhuoneemme pienessä vessassa oli viisi henkeä korjaamassa vuotavaa pönttöä.

Tarkastavat pohjaventtiilin. Lupaavat tulla huomenna vaihtamaan uuden. Juottavat pumpun. Aivan eri reiästä kuin mistä minä olisin yrittänyt.

Veden paineen nousua odotellessa kyselen parista pumppuhuoneen pikkuoikusta. Sven ymmärtää heti, mistä puhun, korjaa viat ja selittää samalla, mistä on kyse.

—  Milloin ehditte aloittaa putkivuodon selvittelyn? varmistelen vielä ennenkuin lähtevät.

—  Vuodon? Sven hämmästelee. — Täällä perjantaina käyneet kaverit kertoivat, että mitään vuotoa ei näkynyt vaan ongelmana on liian alhainen paine.

"Self-confidence makes a man." Tottakai paine on alhainen yläkerrassa, jos putki on puhki alakerrassa.

Selitän Svenille mitä olen havainnut ja mitä epäilen. Kerron jopa äänistä seinän sisällä — veden kohinasta. Hänkin kuuntelee. Kuuleekin äänen.

Pihalla ehdotan, että menemme pumppuhuoneelle seuraamaan, miten nopeasti paine nyt laskee, kun venttiili vuotavaan putkilinjaan on auki.

—  Ei tarvitse. Kuulen tänne asti, miten pumppu joutuu tekemään töitä.

—  Kaivamme huomenna auki residenssin seinustaa. Katsotaan, löytyykö sieltä mitään, Sven vielä jatkaa.

Tarkistukierroksella residenssissä näytin Svenille, miten heikosti suihkuistamme tulee vettä. Kun suuttimen kääntää ylöspäin, vesi jaksaa nousta hädin tuskin kymmenen senttiä. Silloin kun vuotava putkilinja on kiinni. Muuten vesi nousee kolme milliä.

—  Ostakaa suuttimet, joissa on vähemmän reikiä. Toinen vaihtoehto on nostaa putkiverkon painetta, mutta sitä en tekisi. Sen jälkeen teillä on suihkuja joka paikassa. Meillä on putkissa normaali paine, mutta tämän kompoundin putket ei sellaista kestä.

Svenin puheessaan 'meillä' tarkoittaa Julius Berger kylää. Siellä kaikki on "made in Germany" ja "made by germans". Aito saksalaiskylä Abujan kupeessa.

Eräs kirjailija kuvaili kahden afrikkalaisen kohtaamista. Paiskattiin reippaasti kättä, hohotettiin äänekkäästi ja pitkään, kysellään kuulumisia, naureskellaan. Vitsejäkin ehkä kerrotaan.

Minä menen suoraan asiaan. Mongerran naama vakavana heille outoa englantia. Ymmärrän heitä vasta toisella tai kolmannella yrityksellä riipuen heidän äidinkielestään — yoruba-englanti, hausa-englanti ja igbo-englanti ovat kaikki erilaisia puhumattakaan pidginistä. Eikä yksikään muistuta finglishiä.

Uskallan hymyillä ja alkaa puhua kevyemmin, kyselen kuulumiset ja kerron vitsit vasta kun homma on hoidettu. Ensin työ, sitten huvi. Vaan eihän kommunikoinnista tule mitään, jos ei ensin virittäydytä "samalle aaltopituudelle". Pitäisi jo ymmärtää toisen kummia selityksiä vaikkei ole vielä edes saanut selvää, onko toinen fiksu hyvä tyyppi vai yksinkertainen isottelija. Edes puheenparteen ei ole ehtinyt tottua.

> Pieniä havaintoja > Mogadishu Barracks (2012-01-14)

Mogadishu Barracks

Eurooppalainen vierailija kertoi ottaneensa joitakin vuosia sitten kuvan paikallisesta 'riemukaaresta'. Häntä oli vaadittu luovuttamaan kameransa: Sotilaskohteita ei sovi kuvata ilman lupaa.

Hetken kuluttua kameran takavarikoinut poliisi/sotilas oli myymässä kameraa takaisin, edullisesti toki.

Hallitus lopetti vuoden vaihteessa polttoaineen hinnan subventoinnin, mikä aiheutti mielenosoituksia ja mellakoita. Hallituksen mukaan tukirahat valuivat korruptoituneille virka- ja liikemiehille sekä naapurimaihin, joihin salakuljetetaan halpaa polttoainetta Nigeriasta. Epäilyksiä korruptiosta herätti sekin, että subventiorahojen tarve nousi merkittävästi ennen vaaleja, vaikkei liikenne eikä muu polttoaineen kulutus näyttänyt lisääntyneen.

Ihmiset sanoivat tietävänsä, että korruptio vie ison osan polttoainetuesta, mutta uskoivat itsekin saavansa sentään jotain. Ainakin polttoaineen hinta nousi tuen loputtua. "Polttoainetuki oli ainoa, mitä saimme hallitukselta. Jatkossa emme saa mitään." Hallitus lupaili kehittää joukkoliikennettä: Rakentaa rautateitä ja maanteitä, tilata uusia hienoja junia ja busseja, … Kukaan ei uskonut. Epäselväksi jäi toisaalta sekin, olivatko mielenosoitukset spontaaneja vai masinoivatko niitä tukirahat tähän asti taskuunsa panneet tahot tai muut poliittiset pelurit.

Mielenosoitusten lähelle menemiseen liittyy turvallisuusohjeiden mukaan kaksi vaaraa.

Sotilaita ja poliiseja ei ole koulutettu mielenosoittajoukkojen hallintaan eikä heillä ole siihen sopivia välineitä. He ampuvat kovilla, jos tilanne on heidän mielestään riistäytymässä käsistä — ehkä silloinkin, jos mielenosoittajien käytös alkaa ärsyttää. Sivullinenkin voi joutua harhaluotien uhriksi.

Varsinkin nuoret miehet mielenosoitus voi saada kiihdyksiin. Täällä ei ole eurooppalaisen tyyppistä rasismia, mutta tällaisessa tilanteessa kömpelösti käyttäytyvä valkonaama saattaa joutua vihan kohteeksi. Saatetaan tulkita hallituksen kätyriksi.

Kaupungilla asioilla kierrellyt autonkuljettaja kertoi kaiken olevan rauhallista, joten arvelimme olevan turvallista näyttää vieraillemme arts and crafts toria.

Melkein tyhjillä kaduilla ajeli muutama auto, jotka oli rauhanomaisuuden merkiksi koristeltu vihrein oksin.

Olisi mukava valokuvata täkäläistä elämää, mutta jostain minulle tuntemattomasta syystä monet täkäläiset eivät halua joutua kuvaan. Joku on väittänyt syyksi uskontoa. "Don't fotograph. Don't ask why", opasti toinen.

Heiluttelin kameraa kysyvästi saadakseni luvan ottaa yleiskuvan kauppakujasta, mutta vanhempi herra heilutti etusormeaan kieltävästi. Ystävällisesti toki.

Pyysin hilpeän oloiselta rouvalta lupaa kuvata hänen myymäläänsä.

—  Minustako kuva, hän naureskeli. — Minä olen liian vanha ja ruma kuvattavaksi, hän sanoi ja vetäytyi sisemmälle kojuunsa.

Ei hän ollut vanha eikä ruma, mutten tietenkään älynnyt sitä sanoa. Hidas mikä hidas.

—  Myymälästäsi haluaisin kuvan, sanoin.

Wuse torilla kävimme jo aiemmin. Nähtävyyksistä siis on oikeastaan jäljellä enää läheisen sotilasalueen kupeessa sijaitseva Mogadishu Barracks. Torilla oli aikaisemmin erään — ei kovin suositun — poliitikon nimi, mutta parin vuoden takaisen pommi-iskun jälkeen nimi vaihdettiin.

Portilla nostin kameraani kaulalta sivuun, jotta vartijan olisi helpompi käyttää metallinpaljastintaan. Hän ei kommentoinut kameraa, joten arvelin sen olevan OK.

Mogadishu Barracksin keskellä on avokeittiö, jossa paistetaan kalaa ja ranskalaisia. Annosvaihtoehtoja on tasan yksi, hyvä sellainen. Keittiön ympärillä on pöytiä ruokailijoille. Seuraavalla kehällä on myyntikojuja, josta näytti saavan kaikkea mitä ihminen täällä tarvitsee.

Pikaisen tutustumiskierroksen jälkeen asetuimme portin lähistölle odottelemaan seurueemme jälkijoukkoja. Näpättyäni kuvan vaimosta ja vieraistamme parikymppinen pojankloppi säntäsi sättimään minua.

—  Mitä sä luulet täällä kuvaavasi. Kamera tänne!

—  Anteeksi, en tiennyt, ettei täällä saa kuvata.

Länsi-Afrikan matkaoppaiden mukaan täällä kannattaa 'neuvotella' hillityn kohteliaasti. Muuten tilanne saattaa eskaloitua.

—  Mitä sä luulet täällä kuvaavasi. Kamera tänne!

—  Vaimosta ystävättärineen otin kuvan. En tiennyt ettei täällä saa kuvata.

—  Mitä sä luulet täällä kuvaavasi. Kamera tänne!

En tiedä, olinko vihainen vai peloissani. Ehkä huolissani.

—  Kuka olet? Saanko nähdä paperisi, vaimo kysyi viehkeän ystävällisesti hymyillen.

—  Mitä sä luulet täällä kuvaavasi. Kamera tänne!

—  En anna kameraani tuikituntemattomalle ohikulkijalle.

Kaveri lähti vihaisena marssimaan portille. Hetken kuluttua sieltä lähti meitä kohti maastopukuinen sotilas. Onneksi ilman Kalashnikovia. Silti, näinkö tilanne eskaloituu?

—  Muistatko minut, sotilas kysyi ystävällisesti hymyillen. — Olin kerran … lähetystössänne …

En saanut ihan selvää. Pitäisi verrytellä täkäläistä englantia. Ehkä hän oli ollut ulkoministerimme saattueessa tms.

Juttelimme hetken niitä näitä. Sellainen on täällä tapa. Asiaan ei sovi heti mennä. Sotilas kysyi, kuka meistä on Suomen suurlähettiläs.

—  Ahaa. Ja sinä olet hänen puolisonsa.

Lopuksi ystävällinen sotilas kysyi, onko ilta sujunut mukavasti. Kehuin paikan ilmapiiriä ja sanoin, että tulin kamerallani hermostuttaneeksi erään nuoren miehen.

—  No joo, sotilas hymähtää. — Sanoin kaverille, että käyttäytyy kunnioittavasti teitä kohtaan.

—  Ne ei täällä tykkää kuvaamisesta ihan hirveästi, hän vielä lisäsi ystävällisesti hymyillen.

Ymmärränhän minä kun ystävällisesti selitetään. Täällä sentään on pommikin räjäytetty. Melkein sotilasaluetta kaiken lisäksi.

Jonkin ajan kuluttua toinen pojankloppi tuli kyselemään asiaamme. "Mitä tässä seisoskelette? Tarkastettiinko teidät portilla? Vai syömään tulitte. Menkää sitten syömään. Hus hus."

Aikaisempi sotilas tuli hymyillen luoksemme mustaa muovikassia kantaen.

—  Onko teillä taas vaikeuksia?

—  Kaikki hyvin. Kalanko ostit?

—  Univormuni hain pesulasta.

> Pieniä havaintoja > Rajan yli (2012-06-08)

Rajan yli

Tien varrella on pienillä pöydillä erikokoisia lasipulloja täynnä kellanruskeaa nestettä. Pienimmät pullot näyttävät litran viskipulloilta, tilavimmat 30 litran AIV-liuos pulloilta. (Nykynuoret ja kaupungissa kasvaneet tuntenevat AIV-pullon paremmin viininkäymisastiana.)

Pulloissa on bensaa. Beninissä on huoltoasemia (usein kiinalaisine) bensamittareineen, mutta Nigeriasta salakuljetettu Nigerian valtion subventoima bensa antaa myyjälle paremman katteen varsinkin jos siihen lisää — kuten tapana lienee — jotain halvempaa, savuttaen palavaa öljyjalostetta. Ehkä täällä myydään myös Nigerian öljyputkista häviävästä raakaöljystä pimeissä jaloistamoissa jalostettua bensiininkaltaista polttoainetta.

Saavumme rajavyöhykkeelle. Sateen punaiseksi liejuksi kastelema ajoväylän tapainen mutkittelee isojen vesikuoppien ja varastoparakkien lomitse. Mutkittelevan autojonon — jonontapaisen — seassa puikkelehtii moottoripyöriä, viiden hengen maihinnousuveneen näköisiä kolmipyöräisiä moottoroituja "kuormalavoja" ja kantamuksiaan päänsä päällä kantavia naisia. Samaa mutaväylää etenee Nigeriasta Beniniin samanlainen "jono".

Ajoväylämme kummassakin laidassa on pino autonrenkaita, joiden varassa notkuu ohut riuku. Tavalliset kuolevaiset joutuvat maksamaan riukuvahdeille jokusen euron verran päästäkseen eteenpäin. "Vastapalvelukseksi" ahkerimmat riukuvahdeista kenties "tarkistavat" matkustavaisen keltakuumerokotuskortin tai passin leimoja. Meidänkin vanha Beniniin rekisteröity Peugeotimme yritetään pysäyttää, mutta kuljettajamme — rajanylityksen ammattilainen — heiluttelee passejamme ja huutaa "diplomat".

Moottoripyörät ja jalankulkijat näyttävät pääosin pääsevän kulkemaan vapaasti edestakaisin rajan yli. Ollaanhan keskellä ECOWASia, joka ymmärtääkseni on EU:n kaltainen vapaan liikkumisen alue.

Tiesulkuja on muutaman kymmenen metrin välein. Toisinaan esteenä on riu'un sijasta vain kireäksi vedetty köysi, vakuuttavimmillaan esteenä on metalliputki. Jotkut avaavat "puominsa" kuljettajamme tuttavallisesta käsimerkistä — miten lie tuttavuutensa hankkinut? Metalliputkipuomia vartioi tiukkailmeinen nuori mies yksinään. Kuljettajamme määrätietoinen ilme ja reipas lähestyminen saa hänet kuitenkin nostamaan puomin. Ei uskaltanut uhmata mahtimiehen kaverin elkein liikkuvaa?

Joidenkin sulkujen vahdeilla on virallisen näköiset univormut, toiset suorittavat virkatehtäväänsä t-paidassa. Eräällä kaverilla on univormuna omatekoisen näköiset epoletit valkoisen kauluspaidan olkapäillä. Ei selvästikään mikään käsityöihminen.

Beninin virallinen rajakoju on mutaväylästä sivummalla rekkaparkin takana. Tästäkään tavallinen matkalainen ei selviä ilmaiseksi: "Annat passisi virkailijalle, hän kätkee sen polvelleen ja pyytää saada nähdä passisi. Maksamatta et saa passiasi takaisin."

Minusta rajanylitys ei tunnu pelottavalta tai edes kovin rasittavalta.  Autonkuljettajamme hoitaa kaiken ja "rajavirkailijat" taitavat aristaa diplomaattipassilla kulkevien ylenmääräistä vaivaamista. Suututtaa kyllä, että tällaista sallitaan. Olen kuitenkin lukemassa vankilakuvausta Nigerian sotilasdiktatuurien mielivallan ajoilta enkä hämmästyisi, vaikka tavallinen kansalainen olisi rajalla aidosti peloissaan. (Sotilasvallan katsotaan päättyneen 1999 kun entinen sotilashallitsija valittiin demokraattisesti Nigerian presidentiksi.)

Alueella pyörii ystävällisiä ja palvelualttiita 'avustajia', jollaisen annoin tulomatkalla siepata passini. Nyt kuljettaja käskeekin meitä odottamaan autossa. Oikeaan paikkaan 'avustajakin' vei passini, mutta oli sangen vihainen, kun lähtiessä ilmoitin, että maksan vain viralliset rajamaksut ja hyödyllisistä palveluista.

Vieraaseen kulttuurin sopeutumiseni on nyt tässä vaiheessa: "En minä Suomessakaan maksa, jos bussipysäkillä joku sieppaa lippuni, leimaa sen puolestani ja vaatii paria euroa vaivanpalkkaa. En maksa, olipa tyyppi miten lipevän ystävällinen hyvänsä. Poliisille soittaisin. Perkele." Pari kuukautta sitten olisin ihastellut nälkäisten työttömien yritteliäisyyttä: "Mukavaa saada näin ystävällinen vastaanotto. Kiva, kun joku neuvoo oikeaan paikkaan. Eri maissa on niin erilaiset systeemit ja opasteet, että ystävälliselle oppaalle maksaa mielellään euron pari." Mitä mahdan ajatella syksyllä Suomen loman jälkeen?

Odottelemme kuljettajaamme autossa istuen. Tyyttäily ei minua häiritse, mutta pakokaasu alkoo kirveltää silmiä.

Laiha huojuva mies ottaa tukea viereisestä rekasta. Nälkä? Malaria? Joku jekku tämäkin?

Rajakojun suunnalla olevan peltikopin luota alkaa kuulua mellakan ääniä. "Onko joku menettänyt hermonsa?" Rytmikäs huuto voimistuu ja peltikoppi alkaa nousta maasta. Kaatunut kuorma-auto heilahtaa pyörillään ja peltikoppi asettuu sen hytiksi. Vain irtolava jää retkottamaan kuorma-auton sivulle. Lähtövalmis?

Nigerialainen Kalashnikovia kantava poliisi marssii syvemmälle Beninin puolelle.

Seuraavalla sululla kuljettajamme antaa rahaa. Ei sentään lahjusta univormupukuiselle virkailijalle vaan ruokarahaa sululla norkoilevalle virkailijan nälkäiselle ystävälle.

Nigerian puolella kulkijoita pysäyttelevät — muiden lisäksi — "piikkirautamiehet". Heillä on varren päässä piikikäs rauta, jonka he nostavat auton etupyörien edestä maksua vastaan. En tiedä, tarkistavatko samalla keltakuumerokotuskortin tms. Tällaisen rajakontrolliin erikoistuneen yrityksen kykenee perustamaan pienelläkin pääomalla: Pari metriä betonirautaa pätkitään ja teroitetaan piikeiksi, hitsataan kiinni reilun puolen metrin pätkään kulmarautaa ja kiinnitetään koko komeus työergonomiaa helpottavaan varteen.

Seuraavalla sululla joukko virkailijoita on varustautunut rikkomaan golf-mailoilla niiden tuulilasit, jotka eivät tottele pysähtymiskäskyä. Cotonoussa päiväkävelyllä ihmettelin autoa, jonka tuulilasissa oli nyrkinkokoinen kuoppa. Ei ehkä sittenkään ison kiven iskeymä?

Urbaani legenda — uskottavan kuuloinen — kertoo, että Nigerian poliisi ja armeija kävivät joitakin vuosia sitten tulitaistelun oikeuksista rahastaa rajanylittäjiä. Ensin sotilas hermostui poliisiin ja ampui tämän. Poliisit kostivat ja siitä homma eskaloitui muutaman tunnin tulitaisteluksi.

Miksi uskoisin tällaisia juttuja? Muutama kuukausi sitten lehdessä kerrottiin sotilaasta, joka baaritiskillä pyysi tuntematonta ostamaan itselleen oluen. Kun kaveri kieltäytyi epäkunnioittavan tylysti, sotilas katsoi sopivaksi ampua hänet.

Uusi rajanylityspiste on rakenteilla — on ollut jo muutamia vuosia. Se on kuitenkin suunniteltu niin, että edelläkuvatut rajanylityspalveluja tarjoavat yrittäjät eivät voisi enää toimia, joten projekti lykkääntynee vielä vuosilla.

Rajasta selvittyämme juutuimme pitkän ruuhkan hännille. Liikenne levittäytyi ajokaistojen väliselle liejuiselle ja kuoppaiselle ei-kenenkään maalle. Joistakin kuopista pääsee yli, jotkut — kraatterin oloiset — on kierrettävä. Ruuhkan sekaan ilmestyy risteävää liikennettä. Auto, jonka katolla on valtava keko sipulisäkkejä, nojaa aukiolevilla ovillaan maahan, ettei kaatuisi isoon kuoppaan. Tukeva rouva varmistelee nojaamalla auton kylkeen. Vieressämme seisova kuorma-auto tupruttaa paksua savua. Vastakkaiseen suuntaan mateleva ruuhkaa alkaa levitä meidän puolellemme ei-kenenkään maata.

Lopulta pääsemme etenemään niin pitkälle, että meidän suuntamme ruuhkan syy selviää: Varsinaiset ajokaistat katkaisee niin iso kraateri, ettei siitä pääse henkilöautolla yli vaan se pitää kiertää "penkan" kautta.

> Toinen (ja kolmas) vuosi Abujassa > Joululoma (2013-01-15)

Joululoma

(2012-12-29)

India Venster Trail

Olisi kannattanut perehtyä etukäteen, millainen polku heidän valitsemansa India Venster Trail on.

Onneksi Pöytävuori oli paksussa pilvessä melkein nousun alusta asti. Niissä kohdin, joissa pääsi etenemään kävellen, mitättömän kapean polun vieressä kuulemma ammotti satojen metrien pudotus. Sen jos olisin nähnyt, olisin joutunut etenemään nelinkontin. Onneksi toisin paikoin ylärinne polun varrella ei ollut aivan pystysuora, joten pääsin kallistamaan pudotuksesta poispäin. Lonkathan siinä kipeytyivät, mutta enpä pyörtynyt. Pensaista ja ruohoista otin tukea aina kun mahdollista, mutta niiden joukossa oli jotain Afrikan nokkosta, jollaisen kosketus kuulemma saa ihon rakkuloille kuukaudeksi.

Varastin nämä kuvat retken järjestäneeltä Tuomakselta. Omaa kameraani en saanut repusta, koska jouduin pitämään kaksin käsin kiinni Pöytävuoresta.

(2013-01-15)

Luontevan ystävällistä palvelua

Niillä ohjeilla pääsimme sataman portille. Vartijaneitoset alkoivat nauraa ystävällisen herttaisesti, kun kerroimme pyrkivämme Panama Jackin ravintolaan:

—  Ei sinne asti voi kävellä! Odottakaa hetki.

Vartijaneidot jututtivat puomin eteen ajaneen auton kuljettajaa viittasivat hetken kuluttua meitä nousemaan kyytiin:

—  He vievät teidät perille.

Niin lähdimme saksalaisen nuoren parin kanssa etsimään Panama Jackin paikkaa. Saksalaiset olivat vuokranneet auton Mosambikista, vierailleet Krugerissa ja ajaneet Etelä-Afrikan halki Cape Townin. Innostuimme vaihtamaan kokemuksia niin, että kartanlukija unohti tehtävänsä, mutta lopulta löysimme perille.

Luonteva ystävällisyys jäi Etelä-Afrikasta mieleen.

(2013-01-16)

Häivähdys korruptiota

Etelä-Afrikassa on paljon risteyksiä, jossa kaikilla risteyksiin tuleville on stop-merkki.

—  Stop-merkin eteen pitää pysähtyä kokonaan, julisti meidät pysäyttänyt tiukkailmeinen poliisi.

—  Minä pysähdyin kokonaan, ilmoitti autoamme ajanut vaimoni.

—  Saanko nähdä ajokorttinne?

Vaimo ojentaa poliisille Rovaniemen poliisilta 70-luvun lopulla saamansa pahvinpalan.

—  Teillä pitäisi olla kansainvälinen ajokortti, poliisi sanoo.

—  Se on kansainvälinen ajokortti, vaimo vastaa. — On kelvannut niin New Yorkissa kuin Moskovassakin. Miksi pysäytitte meidät?

—  Stop-merkin eteen pitää pysähtyä kokonaan.

—  Minä pysähdyin kokonaan.

—  Mistä tulette?

—  Nigeriasta.

Saimme jatkaa matkaa.

Lahjontaan tottunut sopivasti peloteltu turisti ehkä antaa poliisille vähän joulurahaa välttyäkseen byrokraattisilta hankaluuksilta. Jos taas turisti ei näytä huolestuvan, poliisi saattaa alkaa pelätä jäävänsä kiinni. Näin tietysti vain maissa, jonka hallitus tosissaan yrittää kitkeä korruptiota. On maita, joissa poliisi voi ryöstää matkustavaisia rangaistusta pelkäämättä.

(2013-01-12)

Neuvotteluvoima

Aluksi afrikkalaiset kokivat uudet tulokkaat hyödyllisiksi ja myivät heille maitaan. Koska afrikkalaiset eivät tienneet, minkä arvoisia heidän maksuksi saamansa lasihelmet ja kuparinpalat olivat hollantilaisille, afrikkalaiset myivät maitaan naurettavan halvalla. Mutta kauppa on kauppaa ja reilu peli on asia erikseen. Paikalliset halusivat lasihelmiä ja kuparinpaloja ja hollantilaisilta niitä sai.

Kun paikalliset huolestuivat toimeentulostaan ja alkoivat rajoittaa hollantilaisten maanomistuksen leviämistä, syttyi sota. Hollantilaisten rauhanehdot olivat: "Joko häivytte tai kuolette."

> Toinen (ja kolmas) vuosi Abujassa > Virtsatientulehdus? Munuaiskiviä? Malaria? (2013-01-16)

Virtsatientulehdus? Munuaiskiviä? Malaria?

—  Onko maksa oikealla puolella? vaimo kyseli sunnuntaiaamuna. — Tuntuu kuin maksani olisi kipeä.

Maksa kipeä. Ajatus tuntui hupsulta.

—  Kulauta iso lasi vettä. Jos se auttaa edes hetkeksi, sinulla on närästystä, vastasin. — Ellei, sinulla saattaa olla sydänkohtaus. Jotkut ovat kuulemma sotkeneet närästyksen ja sydänkohtauksen.

Illalla konsertissa vaimo alkoi valittaa vatsavaivoja:

—  Ehkä ne antibiootit eivät auttaneet virtsatietulehdukseen ja nyt se on levinnyt munuaisiin tai jonnekin.

Jouduimme lähtemään kotiin kesken konsertin. Autossa vaimo käski kääntää ilmastoinnin lämpimämmälle. Kylmähän minullakin oli, kun ilmastointi oli säädetty 18 asteeseen. Käänsin ilmastoinnin pois päältä, mutta se ei riittänyt vaimolle, vaan hän pyysi vielä takkiani lämmikkeeksi. Se tuntui vähän oudolta, kun vaimolla ei ole tapana dramatisoida asioita eikä muutenkaan "tehdä numeroa" itsestään tai vaivoistaan.

Vilukohtaus meni ohi vajaassa puolessa tunnissa.

Seuraavana iltana vaimo sai suonenvetokohtauksen. Niitä hänellä on aika usein, mutta tämä oli tavallista pahempi ja sai pohkeetkin kramppaamaan. Ellei virallisen lääketieteen, niin ainakin jonkun kansanuskomuksen mukaan suonenveto voi johtua joidenkin mineraalien puutteesta, joten kokeilimme ensiavuksi suolatablettia. Vaiva menikin mukavasti ohi.

Seuraavana aamuna vaimo oli selvästi väsähtänyt ja hänellä oli kipuja selässä ja nivusissa. Juuri siellä, minne wikipedian mukaan munuaiskivet aiheuttavat kipuja. Tulehdus? Munuaiskiviä? Jokatapauksessa lähdimme sairaalaan.

—  Where is your file? kysyi vastaanottovirkailija.

Suomessa tietoni löytyvät sotun avulla tietojärjestelmästä, mutta täällä asiat on järjestetty toisin. Vaimolla on onneksi sairaalan "kanta-asiakaskortti", jonka avulla hänen filensä löytyi. File oli pahvikansien väliin laitettu paperi muutaman kuukauden takaisesta ameebadiagnoosista.

Virkailijoiden toiminta ei herättänyt suurta luottamusta, mutta lopulta sentään istuimme odottelemassa lääkärin oven takana. Surgeon? Surgery? Kirurgi? Yleislääkäri? Englanti on aika epämääräinen kieli — ainakin minulle. Vaimo valitti vastaanotossa mm. kipuja selässä ja kävelystäkin näki, että selkä on kipeänä. Ehkä vastaanottovirkailija arveli vaimon tarvitsevan ortopedia.

Odottelimme tunnin pari. Ei minun mielestäni mitenkään yllättävän pitkä aika, mutta vaimo ei jaksanut odottaa kauempaa: Heikotti, päätä särki, lihaksia särki, selkään sattui, …

Niin no, lääkärin luvattiin olevan tulossa, mutta mitä se tarkoitti? Ehkä tunnin päästä, ehkä seuraavana päivänä. Ja entä jos odottelimme ortopedikirurgin oven takana. Tuskin hänestä olisi ollut meille apua.

Toisesta sairaalasta luvattiin aika gynekologilta: Ehkä sitä kautta pääsisimme eteenpäin. Ilmoitimme lähtevämme toiseen sairaalaan.

Hoitaja juoksi perään autolle: Nyt lääkäri olisi valmis ottamaan meidän vastaan. Menimme takaisin sisään. Meille annettiin suojatossut jalkaan ja käskettiin istumaan leikkaussalin eteisen oloiseen huoneeseen. Lääkärimme oli kuulemma vielä leikkauksessa, mutta se olisi ohi ehkä jo tunnin kuluttua.

Kiitos ja näkemiin.

Seuraavassa sairaalassa vaimo pääsi suht sujuvasti gynekologille ja verikokeisiin, joiden tuloksia saisi tulla kuulemaan seuraavana aamuna. Gynekologin mielestä vaimoni pitäisi tavata ortopedi ja urologi. Vastaanottoaika löytyisi parin päivän päästä.

Sairaalaan mennessä vaimo mietti, miten selittää oireitaan:

—  Onko testicles sisäelimet?

Kenenköhän pakeille gynekologi olisi "nuorenparin" ohjannut, ellen olisi paljastanut, että Inner organs on oikeampi termi.

Kotiin tultua teimme sen, mikä olisi pitänyt tehdä alunperin: Soitimme tutulle nigerialaislääkärille, "henkilääkärillemme". Hän on opiskellut ja työskennellyt eri puolilla maailmaa ja kartuttanut lääkärinkokemustaankin kohta kai viisikymmentä vuotta. Vanha, viisas ja vielä ihan skarppi.

Häntä odotellessa vaimo sai kohtauksen, jota ei enää toivejattelemallakaan voinut tulkita kuin malariaksi. Juuri tuollaiseksi malarian kauhut kuvataan romaaneissakin. Potilas vapisee kauttaaltaan, pyytää heikolla vapisevalla äänellä hampaat kalisten lisää peittoa, näyttää ja kuulostaa pelokkaalta. Lämpö nousi vajaassa tunnissa 37:staä 39:ään.

"Proffa" — kuten "henkilääkäriämme" täällä kutsutaan — tuli, vei meidät klinikalleen, otatti verikokeet ja teetti ultraäänitutkimuksen. Puolen tunnin kuluttua tiesimme, että tauti on malaria eikä sisäelimissä ole mitään ultraääniskannauksella havaittavaa vikaa. Hoidoksi neljä Malaronea päivässä kolmen päivän ajan.

Proffa kertoi itse sairastuvansa malariaan melko usein. Kun tunnistaa ensioireet ja aloittaa heti lääkityksen, malaria ei hänen mukaansa ole vaarallinen, mutta vie muutamaksi päiväksi harmittavan huonoon kuntoon.

Illalla proffa tuli vielä tarkistamaan potilaan kunnon.

—  Olo tuntuu paljon paremmalta, potilas vastasi.

—  Malaria oirehtii jaksottaisesti, proffa vastasi. — huomenna iltapäivällä voit taas huonommin.

Sitä odotellessa.

Isot suomalaiset hyttyset kulkevat äänekkäänä parvena, jota ei voi olla huomaamatta. Malariahyttyset taas ovat ovat pieniä hentoja rääpäleitä, joita ei näe eikä kuule. Välttämättä ei pistokohtakaan ala kutista, mutta joillakin meistä oli jouluaamuna hyttysenpuremia. Ehkä vaimo sai tartunnan joulupäivällisellä Etelä-Afrikassa.

Ehkei tartunta-ajan ja paikan tietämisestä ole hyötyä. Tuskin kuitenkaan saamme syyllistä hyttysyksilöä vastuuseen.

Kun potilas on parempi, minusta tuntuu, että malarian estolääkitys on tarpeetonta. Sensijaan, että söisi Malaronea vuoden ympäri on parempi ottaa kunnon kuuri heti malarian ensioireisiin. Malaria hoituu kolmessa päivässä 12 tabletilla. Sehän ei ole kuin 12 päivän estolääkitys.

Sitten potilas saa horkkakohtauksen:

—  Sormet menevät tunnottomiksi. Reisissä ja pohkeissa vaeltaa kumma tunne. Selkää ja päätä alkoi taas särkeä. Hengittäminen tuntuu jotenkin hankalalta. …

Kuume nousee kolme astetta yhdessä hujauksessa ja tunnin parin päästä laskee yhtä nopeasti.

Lähdeteosten ja varsinkaan urbaanien legendojen mukaan vaimon malaria ei vielä edes ole pahin mahdollinen. Lääkärin mukaan moni tosin on selvinnyt vähemmällä, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Joka tapauksessa elimistöni sittenkin kestänee paremmin muutaman vuoden ajan estolääkitystä kuin muutaman malarian.

—  Nyt olo tuntuu normaalilta, vaimo ilmoitti perjantai-aamuna ja alkoi tehdä töitään kotitoimistossa.

—  Ehkä lääkkeet ovat viimeinkin tappaneet malarialoiset, arvelin.

—  Ei nämä hyvät hetket ole yleensä kau'aa kestäneet, mutta kannattaa niistä silti nauttia.

—  Niin. Voihan joku niistä olla se viimeinen.

Siltä tuo alkoikin taas tunnin kuluttua näyttää. Lupaavan reippaan oloinen toipilas lopetti yhtäkkiä sähköpostien naputtelun, hoiperteli olohuoneeseen ja rojahti sohvalle vapisemaan.

Lauantai 14:00. Potilas ei ole saanut horkkakohtausta eikä nähnyt outoja valoilmiöitä kahteentoista tuntiin. On syönytkin vähän. Ei tahdo pysyä vuodelevossa. Lääkitys kohdallaan?

15:00. Kipukohtaus saa veden valumaan potilaan silmistä. Potilaan voimat ja meidän kummankin usko paranemiseen alkavat hiipua. Jos minulla olisi yksityissuihkari niin kuin täkäläisillä tosimiehillä, lennähtäisimme välittömästi Suomeen hoitoon.

17:00 Kipu hellittää, kuume ei noussut kuin 38 asteeseen, potilas ei saanut horkkakohtausta, miettii aktiivisesti hoitovaihtoehtoja. Kuitenkin siis paraneman päin?

Lääkäri käy antamassa ruiskeen malarialääkettä, tarinoi lääkärin työstä Nigeriassa, selittelee taudin kulkua, tunnustelee potilaan munuaisia, …

Sunnuntaiaamuna potilas nousee touhukkaana vuoteesta.

—  Sain nukuttua kunnolla ensimmäisen kerran viikkoon. Tuntuu kuin olisin terve.

Puolen tunnin kuluttua rojahtaa sohvalle, mutta ihan vaan heikotuksen takia. Arvelee parantuneensa.

(2013-01-18)

Vastuskyky

Jatkuva altistus malarialle tuo osittaisen vastuskyvyn. Meitä sairaalaan kuljettanut autonkuljettaja kertoi, että hänellä on usein malaria, muttei koskaan noin pahana. Mikäli hän viettäisi pari vuotta Euroopassa, vastuskyky häviäisi ja palattuaan hän sairastuisi kuin kuka hyvänsä ensikertalainen.

Korruptoituneista yhteiskunnista ei löydy viranomaista, joka olisi sitoutunut toimimaan koko kansan hyväksi. Torjumaan ihmiskauppaa, lääkeväärennöksiä, valtion varojen varastamista, …

Elokuvissa kovapintaiset lahjomattomat viranomaiset taistelevat mafiaa vastaan. Entä, kun "viranomaiset" ovat joukko keskenään kilpailevia mafiaperheitä? Voiko tehdä muuta kuin olla lojaali omalle mafiaperheelleen?

"Taistelu korruptiota vastaan on tärkeää, mutta enhän minä voi tehdä mitään. Setäni järjesti minulle tämän viran ja vastapalvelukseksi minun ja perheeni pitää olla lojaali hänelle. Kuka muu voisi tarjota minulle yhtä hyvän viran, jos työtä ensinkään. Pakko tässä maassa on pitää sukulaisista huolta."

"Onhan se ikävä, että ihmisiä kuolee tehottomien lääkeväärennösten takia, mutta lahjusrahoilla voin ostaa omille sukulaisilleni kunnollisia lääkkeitä. Setäni lapset opiskelevat Lontoossa. Sedälläni taitaa olla siellä asuntokin, ehkä autokin — Jaguar. Setäni pomo pyrähtää kerran kuussa omalla suihkarillaan Lontooseen tapaamaan 'kakkosvaimoaan'. Taidanpa ostaa näyttävän kellon."

Kirjassa Culture of corruption väitettiin, että Nigeriassa monelta potilaalta löydetään sekä malaria että lavantauti. Monen potilaan mielestä malariaan riittää hoidoksi oikeat lääkeet ja lepo kotona, joten vuodepaikan sairaalasta saa myytyä vain potilaalle, joka uskoo sairastavansa lisäksi lavantautia. Kate on hyvä, koska potilas parantaa sopivalla lääkityksellä malariastaan omin avuin.

"Ei se ole tyhmä, joka myy ylimääräistä hoitoa vaan se, joka ostaa."

Räväkimpien urbaanien legendojen mukaan malarian estolääkkeet tuhoavat ihmisen maksan, munuaiset, aivot jne… parissa vuodessa.

Tieteellistä näyttöä pitkäaikaiskäytön haitoista ei liene, muttei 100% näyttöä turvallisuudestakaan, koska esim. Malaronen käyttöohjeissa ei suositella useiden kuukausien mittaista estolääkitystä.

Kaikki kuulemani lääkärit ovat olleet sitä mieltä, että lyhyillä vierailulla malaria-alueelle kannattaa käyttää estolääkitystä, mutta joidenkin mielestä yli vuoden mittainen estolääkitys ei ole järkevää, jos on mahdollista päästä nopeasti hoitoon.

Ajoissa kunnolla lääkittyyn malariaan potilas ei yleensä kuole, mutta näyttää kuolevan.

> Toinen (ja kolmas) vuosi Abujassa > Pikku päivityksiä (None)

Pikku päivityksiä

> Facebook historiaa 2011 — 2012 > Maaliskuu 2012 (2012-11-22)

Maaliskuu 2012

Lähettäjä: "Mr.Joseph Ofori Teiko"

Vastaanottaja: undisclosed-recipients:;

"...I would have contacted diplomatic affiliates in Europe, America or the Far East Asia but this issue requires contacting an individual that can handle issues quietly without making it public..."

"... I want to assure you again that this will not put you at risk or in danger in any way. It is a quiet arrangement that will be strictly between me and you. I will introduce myself fully to you and give you the details of the proposal once I hear from you...."

All this confidentially to a list of tens of thousands of undisclosed-recipients?

"... I am Mr. Joseph Ofori Teiko staff of CAL bank Ghana. I am contacting you in respect to a financial portfolio of Ten Million United States Dollars (US $10 Million) deposited in a security firm whose depositor died in mid 2007.As the Director, Treasury (International) Operations Unit ..."

Guggenheim, guggenheim, guggenheim, ...

Mitä mielikuvia g-heim jonkun pääkaupungin paraatipaikalla herättäisi minulaisessani vieraassa, joka ei g-heimiä syvästi tunne?

Maa ei kykene omaperäiseen designiin, luovuuteen eikä innovoimaan. Ostavat vanhentuneen amerikkalaisen (?) brändinimen. Ei anna vaikutelmaa luovasta innovatiivisesta rohkeasta etunojasta.

Katsomassa on tietysti käytävä, kun tänne asti on tullut eikä maalla näytä mitään omaperäistä mielenkiintoista olevan tarjolla. Ainakaan matkailuesitteiden mukaan.

g-heim on kerännyt miljoonia turisteja Bilbaoon. Siis toimii - ainakin toimi vielä hetki sitten - massaturismin vetonaulana. On siis tuotteen elinkaareen mielessä nk. "lypsylehmä". Ei kannata enää kehittää, muttei kannata vielä lopettakaan, kun vielä ostavat. Siksi kai sitä on alettu työntää syrjäkylillekin.

Saahan sitä kokeilla tuollaistakin businesstä. Voi toimia rahasampona, mikä olisi hyvä Helsingille. Tuoton pitää kuitenkin tulla asiakkailta, ei yhteiskunnan eikä kulttuurin kehittämiseen tarkoitetuista varoista. Mitä uutta hyödyllistä osaamista, toimintaa, taidetta g-heimin perustaminen synnyttää?

Paitsi tietty jos se veistettäisiin yhdestä puusta. Sehän räjäyttäisi suomalaisen sahatavaran viennin.

> Facebook historiaa 2011 — 2012 > huhtikuu 2012 (2012-11-22)

huhtikuu 2012

> Facebook historiaa 2011 — 2012 > huhtikuu 2012 > Toipilaana Hesassa (2012-1-23)

 

Toipilaana Hesassa

Vaimo tuli kotiin:

—  Taidanpa ensiksi siivota vähän, kun en oikein osaa olla missään hirveässä sotkussa.

Minä sentään olin siivonnut koko aamupäivän!

---

Getting serious on banks that take dictators’ loot

Last year a damning FSA report found that in far too many cases banks were ignoring an extremely high risk that they were handling the proceeds of corruption, if the bank felt that they would not get caught or suffer bad publicity. The FSA rather sheepishly admitted that not much had changed since its previous review 10 years ago, after a billion pounds of funds linked to former Nigerian dictator Sani Abacha were found to have flowed through British bank accounts.

Another FSA report last week highlighted how investment banks were failing to ensure that their employees were not paying backhanders in order to get business. In a damning statement the report concluded that “firms’ understanding of bribery and corruption was often very limited”.

Why does this matter? Because the corruption that keeps poor countries poor cannot happen without a bank to move the money.

---

Perintönä syrjäytyminen

Dokumentissa pieni poika katselee tutti suussa edessään kiemurtelevaa leipäjonoa. Toteammeko myös hänelle, että kaikki on vain itsestä kiinni?

---

Varpusta en väistä. Olkoon vaan keskellä suojatietä. Palakoon sille vihreä. Joutaa jäädä alle ellei vaivaudu pyrähtämään pois alta.

Tuolla asenteella umpitollo bussikuski pakotti minut pyrähtämään alta pois. Kääntyi tiukasti oikealla. Ajoi hitaasti ja näki minut koko ajan. Keulan saartoliikkeellä esti etenemiseni. Takapyörät oli tulossa päälle. Peräännyin.

Huusin, kolistelin bussin kylkeä ja puin nyrkkiä. Ei reagoinut. Tokkopa edes ymmärsi - umpitollo.

Rekkari: näytti suomalaiselta.

---

Minulta kysyttiin, miten olen toipunut.

Vaimo vastasi puolestani:

—  Muuten on kaikki hyvin, mutta sillä on liikaa aikaa haeskella kropastaan outoja tuntemuksia.

---

Aamulla radiossa keskustelivat kaupunkisuunnittelusta. Nuori mies uhosi toivottavansa itsevaltiaan tervetulleeksi. Hän oli syvästi tuskaantunut demokraattisen päätöksenteon tehottomuuteen: Perustetaan toimikuntia, kuullaan ymmärtämättömien asukkaiden ristiriitaisia mielipiteitä jne.

Monille diktaattori on mörkö, mutta diktatuurin perään haikailevat näyttävät uskovan, että diktaattori toteuttaisi kaikessa juuri heidän tahtonsa. Vai riittääkö heille, että tyhmät luuserit eivät pääse sekaantumaan päätöksentekoon.

---

Lapsuuteni seikkailukirjoissa remington tarkoitti matkakirjoituskonetta, jolla sankaritoimittajat ja -kirjailijat naputtelivat juttujaan rähjäisissä hotellihuoneissaan keskellä epämääräisiä vallankumouksia ja sisällissotia. Ikkunat helisivät ja rappausta varisi katosta käsikirjoituspinolle. Välillä sankari nousi astelemaan edestakaisin huoneessaan kuin häkkiin suljettu susi. Siemaisi tilkan viskiä, poltti hermostuneesti savukkeen ja istahti taas remingtoninsa ääreen.

Nykyään remington myy lämpörullia."

---

Lämpöinen kivilattia paljaan jalan alla. Vähän sama tunne kuin villasukissa suomalaisella puulattialla. Lähtiessäni pari kuukautta sitten Afrikan auringon himmensi pölypilvi. Tänä aamuna auringon peittää sadepilvi.

Heti passintarkastajista lähtien kaikki ovat tuntuneet sympaattisilta.

Lähetystön henkilökunta toivotti ystävällisen lämpimästi tervetulleeksi. Tuntui samalta kuin suomalaisia ystäviä ja sukulaisia tavatessa.

Onneksi Nigeria näyttää usein valoisiakin puoliaan."

Palautteen antamisen ja vastaanottamisen opas

Palaute herättää minussa ajatuksen yhdensuuntaisesta kommunikaatiosta oppimestari-oppipoika asenteella. On toki tarpeellista esimiehen antaa palautetta alaisilleen, alaisten esimiehelleen, vertaisten toisilleen, asiakkaan palveluntarjoajalle yms.

Esimiehellä on vastuu ja siksi viimekädessä päätösvalta ja -velvollisuus. Siksi esimiehen on syytä selkeästi kertoa, mikä hänen mielestään menee hyvin, mikä huonosti. Se on osa organisaation arvojen ja tavoitteiden kirkastamista ja toiminnan ohjaamista.

Palautteen rooli yksilöiden ja organisaatioiden oppimisessa ja kehittymisessä on kirkastettava erikseen. Oppiminen ja organisaation kehittyminen on pitkäaikainen prosessi, jota edistää avoin turvallinen vuorovaikutus. Voisiko palautetta jalostaa oppimista paremmin tukevaksi aidoksi vuorovaikutukseksi? Palaute ja palautteen palaute ovat yhdenlaista dialogia, mutta vähän kömpelöltä se kuulostaa.

Esimerkiksi "älä selittele palautetta saadessasi" on hyvä neuvo: helppo antaa, helppo ymmärtää. Vaan loppuuko selittely?

Entä jos joskus voisi jutellen pohtia, miksi tunnen tarvetta selitellä? Selittelenkö aina? Vain työpaikalla? Vain sinun kanssasi?

Kauan sitten eräs konsultti kertoi tarinan seiväshyppääjästä, jonka valmentaja kehui hyvän suorituksen jälkeen ja kritisoi huonoa suoritusta. Hyppääjä kyllästyi ja sanoi: "Tuon huomenna koirani harjoituksiin. Se osa haukkua, kun rima putoaa ja heiluttaa häntäänsä, jos pääsen yli. Sen jälkeen me voimme keskittyä selvittelemään, mikä suorituksessani on vikana ja miten parantaa sitä."

Huipulle pyrkiminen vain lisää luusereiden määrää

Joidenkin mielestä esimerkiksi finanssimaailman huippuosaajista on viime vuosina ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.

Yhteiskunnassa muutama huippu ei kykene eikä ehdi tekemään kaikkea ajatus- saati muuta työtä. Kaikkien osaaminen, osallistuminen ja hyvinvointi on tärkeää. Osaava, hyvin toimiva, hyvinvoiva ja innostunut yhteisö saa asioita aikaiseksi, ei yksittäinen huippu. Yhteisön ei tietenkään kannata ylenkatsoa sitä, kun joku oikeasti fiksu ja kykenevä uhrautuu ahertamaan yhteiseksi hyväksi. Sellaistakin sattuu — onneksi. Kapeaa erikoisosaamistakin tarvitaan. Jossain määrin. Siinä kuin muutakin osaamista ja tekemistä.

"Tulos unohtuu tulosjohtamisessa."

Joskus huippuuden näyttää määrittävän hetken muodissa oleva hypetys.

Usein näyttää siltä, että huiput seuloo esiin tuntemattomien mittarinikkarien kammioissaan kehittämä Excel-taulukko. "A sai yhdeksän pistettä, B viisi. Olemme kai yhtä mieltä siitä, että yhdeksän on isompi kuin viisi? Eiköhän tämä ole tällä selvä."

Ei ole viisasta antaa ylenmäärin valtaa ja resursseja pienelle epämääräisten mittarien mukaan määritellylle huipulle.

Ylenmääräinen kilpailu rajoittaa yhteistyötä ja tiedon ja kokemusten jakamista.

Toisia kilpailutilanne innostaa, toisia ahdistaa. Tästä voisi löytyä synergiaa niin, ettei kaikkien tarvitse kilpailla kaikkia vastaan.

Meidän päätöksellämme ei kaikki kilpailu maailmasta katoa. Kannattaisi keskittyä olennaiseen, lopettaa keinotekoinen kilpailu, rakentaa mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä.

Pitäisikö koulun tukea huippuja, heikompia vai tasapäistää?

Eiköhän koulu jatkuvasti kehitä keinoja tukea jokaista oppilasta etenemään tälle sopivalla tavalla ja vauhdilla — ehkä vielä oppilaalle sopivaan suuntaankin. Tai ainakin kehittäisi, jos saisi tilaisuuden.

Boko Haram Plans To Bomb Abuja Hotels, US Warns -PM News, Lagos

Satiirin olemuksesta

Irlannin ollessa Englannin alaisuudessa moni englantilainen päivitteli irlantilaisten elättämisestä ja Irlannin sivistämisestä Englannille koituvia kustannuksia. Toisten mielestä taas englantilaiset pitivät irlantilaisia maaorjina ainoana tarkoituksenaan nopea rikastuminen.

Kun joku ensinmainituista valitteli irlantilaisten suurta sikiävyyttä, tunnettu jälkimmäisen ryhmään kuuluvista kirjoitti: "Keitetään irlantilaisten kakarat saippuaksi. Myyntituloilla saamme katettua ainakin osan irlantilaisista koituvista kuluista."

Se oli selkeää satiiria. Jotkut eivät ymmärtäneet, jotkut ymmärsivät, mutta pitivät sopimattona. Mutta satiiria se oli.

Kun natsi-saksan juutalaiskriittiset viranomaiset pilkkasivat ja simputtivat hihamerkkiä kantavia juutalaisia, se oli sadismia. Ehkä heidän omasta mielestään harmitonta leikinlaskua, mutta uhrin kokemuksena sadismia.

Persujen hihamerkkijuttua en osannut sijoittaa mihinkään huumorin tai muunkaan ilmaisun luokkaan. Minulle jäi epäselväksi, mitä kirjoittajan päässä oikeasti liikkui. Ehkei hänkään tiennyt tai ainakaan rohjennut sitä suoraan ilmaista.

India Hospital Now in Abuja

Spine surgeryakin on tarjolla. Ehkä teetän seuraavan leikkauksen täällä.

Luin HeSa:n ja HBL:n arvioit Wahlroosin uusimmasta "kohukirjasta". Minulle jäi kummastakin arviosta samansuuntainen vaikutelma: Kirja ohittaa useimmat taloustietelijöiden viime vuosina esittämät näkökulmat ja kysymyksenasettelut. Joissain kohdin epäjohdonmukainen. Suosittelee itsensä kanssa samoin ajattelevien asiantuntijoiden diktatuuria.

Ehkä taloustieteeseen syventyminen kannattaa aloittaa joidenkin muiden kirjoista.

"Demokratia on surkea systeemi, mutta kuitenkin paras kokeilluista." Sama juttu ehkä markkinatalouden kanssa. Pakkohan kauppaa on käydä. Siitä sensijaan ei ole tietääkseni näyttöä, että elävässä elämässä täysin vapaa sääntelemätön kauppa johtaisi yleiseen hyvinvointiin tai kestävään kehitykseen.

Minusta uusliberalistinen talousajattelu kuulostaa siltä, kuin kaikkien velvollisuus olisi kahmia itselleen maallista hyvää mahdollisimman paljon - kaikki-mulle-nyt-heti hengessä - ja markkinoiden näkymätön käsi - kenties joulupukin ja riihitonttujen avustukselle - pitäisi huolen siitä, että tämä koituu kaikkien yhteiseksi hyväksi. Kaikkien niiden, jotka yleensä jotain hyvää ansaitsevat.

Toisista taas uusliberaalin ajattelun kritisointi taitaa kuulostaa pummien hyysäämiseltä ja ties vaikka kommunistien salajuonelta - kateellisten yritykseltä kaapata rehellisten ihmisten aherruksen hedelmät.

Maailman tapahtumista mieleen jää helposti vain omia uskomuksia tukevat esimerkit - sopivasti pelkistettynä. "Ihmisellä on luja luottamus siihen, mihin uskoo, mitä toivoo ja mikä tuntuu itsestä kivalta." Tätä kutsumme terveeksi järjeksi. "Tervettä" järkeä näyttää löytyvän joka lähtöön. Kriittinen tieteellinen ajattelu on pyrkimys korjata terveen järkemme harhoja.

En usko suuriin ideologioihin enkä järjestelmiin, jotka automaattisesti ohjaavat hyvään. Fundamentalismi - halu antautua jonkun ideologian tai koneiston ohjattavaksi - on heikkoutta ja vastuunpakoilua - halutaan valtaa, mutta ei vastuuta: "En minä, mutta uskontoni/yrityksen etu/suuri johtajamme/oppi-isämme". Voidakseen uskoa johonkin suureen ideologiaan tai teoriaan joutuu sulkemaan silmänsä elämän moninaisuudelta.

Arvelen moraalin ja etiikan kehittyneen tukemaan yksilöiden välistä luottamusta, joka taas on yhteisöllisen toiminnan perusta. Yhteinen hyvinvointi nyt ja tulevaisuudessa taas riippuu kyvystämme yhteistyöhön.

Cervical spondylosis

Vaimo haki poikansa Abujan kentältä. Otti aseistetun vartijan mukaan. Arvokas lasti.

Lentoasemalta katkesivat sähköt koneen laskeuduttua. Onneksi kenttä laskeutumisvaloineen ei pimennyt laskun loppuvaiheissa.

Saapuvat matkustajat joutuivat odottelemaan sähköjä koneessa pari tuntia. Vaimo taas odotteli pimeässä lentokenttärakennuksessa. Tavalliset vastaanottajat ja lähtevät matkustajat odottivat pimeässä kenttärakennuksen ulkopuolella. Vähitellen henkilökunta sai esille muutaman patterilla toimivan led-valaisimen.

"Minister of Power is also waiting in the plane" kuiskittiin pimeydessä.

Kun valot lopulta syttyivät, monelta suunnalta kuului "praise the Lord, praise the Lord, praise the Lord" huutoja.

Voimantuotannosta vastaavalta ministeriltä pyydeltiin vuolaasti anteeksi odottelua.

—  Well, it was not your fault, ministeri vastasi.

Aamulla keittiön lattian poikki marssi tiheä parin sentin levyinen rivistö muurahaisia. Vieraamme muistutti, että muurahaiset suunnistavat levittämiensä hajuvanojen perusteella. Vana suosittuun kohteeseen vahvistuu ja vana kohteeseen, josta yksikään ei palaa, heikkenee.

Vetäisin paljaalla jalallani hajuvanan poikki. Muurahaisten vana hajaantui sen mukaan kuin jalkani oli levittänyt heidän hajumerkkejään.

Valmiita huvituksia ei täällä niin hirveästi ole, mutta kekseliäälle ja aktiiviselle riittää ajankulua aamusta iltaan.

Abhijit Banerjee: 'The poor, probably rightly, see that their chances of getting somewhere different are minimal'

Artikkeli sai minut ostamaan kirjan. Yritys perehtyä elävään elämään ja ratkoa sen ongelmia kuulostaa mielenkiintoisemmalta kuin sellainen "taloustiede", jossa sovitellaan valikoituja maailman ilmiöitä kirjoittajaa miellyttävään TEORIAAN.

Norway's trial, and a democratic lesson

The slogan is not "either you are with us or you are with the terrorists", but rather "it is our values against theirs".

Kaikkea sitä oppii kun vaivautuu Afrikkaan:

—  Leipäpala kuuluu kastaa 42% kirschiin ennen juustoon dippaamista.

—  Kirschillä varovasti valellut ananaskuutiot sopivat oivasti jälkiruoaksi.

—  Sveitsiläisiäkin on Afrikassa.

—  Sveitsiläisetkään eivät tiedä rangaistusta sille, joka pudottaa leipäpalan fondue-padan viereen: "Never happened before"

Nigeria's ThisDay newspaper hit by Abuja and Kaduna blasts

Rouvayhdistyksessä opittua:

Fulaninainen ei huuda (cry) synnyttäessään. Koska 1) huutaessa ponnistaminen voi unohtua 2) Tunteita ei ole tapana ilmaista, vaikka tunteellisia ollaankin.

Fulanit ovat paimentolaisia. Maata viljellään vain hätätilassa.

Vuosikymmenien saatossa fulanien perinteisille laidunmaille on ilmestynyt maatiloja. Jos ei muuta laidunta löydy, fulanit vievät karjansa pelloille — entisille laidunmailleen. Pahimmillaan homma eskaloituu tappamiseksi."

Mädän omenan ongelma

Kun Sapolsky vieraili alueella 2000-luvun alussa paviaaniyhteisössä vallitsi edelleen rauha, vaikka kaikki alkuperäiset säyseät koiraat olivat kuolleet. Ne olivat onnistuneet luomaan yhteisöön rauhanomaisen kulttuurin, ja kun laumaan myöhemmin liittyi uusia koiraita, nekin omaksuivat sen rauhanomaiset tavat. Kaikki sen ansiota, että öykkärit olivat poissa.

Stand out of the crowd! Get a quality watch you can show off. Täkäläisissä lehtikuvissa "tärkeät" nuoret miehet nojaavat "mietteliäästi" kellokädellään leukaansa niin, että kello varmasti näkyy.

> Facebook historiaa 2011 — 2012 > Toukokuu 2012 (2012-11-21)

Toukokuu 2012

Tyypillinen nigerialainen sadekuuro. Kestääkö kattopelti?

Nature: malaria supplement

Valitin vaivojani työstä väsyneelle vaimolle pitkän kaavan mukaan:

—  Ottaa päähän. Jalat ja kädet tuntuvat vähän huteroilta. Kirurgi sanoi, että toipuminen kestää ja sen aikana oireet saattavat palata, mutta silti. Sehän sanoi myös, ettei kaikki välttämättä korjaannu ennalleen. Entä jos tämä onkin uusi vaurio. Olin näkeviväni magneettikuvissa pieniä pullistuman alkuja. Pitäisikö ruveta käymään magneettikuvissa puolivuosittain? Ettei pääsisi liian pahaksi ...

Vaimo keskittyi surffaamaan tv-kanavia. Pysähtyi seuraamaan Ison Arskan mellastelua: Ilkeännäköisiä rosvoja lentelee vasemmalle ja oikealle.

—  Sinusta ei taida enää olla edes tuollaiseen, vaimo virkkaa. Päätään kääntämättä.

"Paleltaa. Onneksi on maha ihan sekaisin, niin ei ole pakko pelätä malariaa."

Academic spring: how an angry maths blog sparked a scientific revolution

Fumigation!

Ruiskuttivat aamupäivällä talot sisältä ja ulkoa ja puutarhan hyönteismyrkyllä. Käskivät pysytellä poissa sisätiloista 4-5 tuntia. Tulimme kotiin 8 tuntia myrkytyksestä. Lattialla on vielä myrkkylammikoita. Kiva kuitenkin, että pihalla on kuolleita ötököitä: Tällä kertaa meitä ei siis petetty millään tehottomalla placebolla. Aineessa on muutakin ytyä kuin haju.

Pulahdimme vilvoittelemaan altaamme smaragdinvihreään veteen. Pidän vihreästä. Se kuitenkin hämää vähän, että väri johtuu väärin annostelluista ja/tai vääristä kemikaaleista."

Stanford psychologist: Achievement goals can be shaped by environment

Think about the ideal student. He or she focuses on learning, not grades; improvement, not appearances; competency, not competition. This person wants to understand and grow, not just prove how smart he or she is.

So how is that mindset — which tends to lead to high levels of engagement and performance, resiliency in the face of failure and a thirst for knowledge — fostered and maintained?

Society: The only way is Finland

"If you want the American Dream," Ed Miliband says, "go to Finland." This week, the Labour leader told a conference on social mobility that "if you are born poor in a more equal society like Finland, Norway or Denmark, then you have a better chance of moving into a good job than if you are born poor in the United States".

YMMÄR TURKULAISSI

Turkulainen aloittaa kysymyksensä negaatiolla, koska siten kielteinen vastaus ei tuota pettymystä.

—  Paljonko kello on?

—  Ei sul tiätenkä kello o?

—  Omenakeittosi on taivaallista! Maltan tuskin odottaa pääruokaa.

—  Tääl o jottai krämmälei joukos. Kuuluuk tän olla kylmä? Onk meil kunnolist ruaka kans?

—  Turku on Suomen virallinen joulukaupunki.

—  Joulukuus Yliopistonkarul o vähä enemmä valoi ja Kauppatoril simmone kamala rautane hökötys.

—  Kävele tästä viisisataa metriä ja käänny risteyksestä Rehtorinpellonkadulle. Kulje kauppakorkeakoulun ohi ja käänny vasemmalle kohti Arcanumia ja Caloniaa. Valtio-opinlaitos on niiden takana sijaitsevalla kasarmialueella.

—  Eiks se tual päi o?

—  Ei kiitos, en tällä kertaa osta partiolaisten joulukalenteria.

—  Menkä helvetti siit kinumast.

—  Isoäitini on vakavasti sairas.

—  Mummu viäti Kurjemmäkke kualema.

—  Olen saanut yliopistossa useita eri puolilta Suomea kotoisin olevia ystäviä.

—  Mää ole jutellu pari kerta yhre Marko kans. Se o Paimiost.

"Näenkö Malarone-harhoja vai onko aurinko oikeasti näin toukokuun lopulla iltakuudelta aavistuksen korkeammalla kuin joulukuussa?"

Tässä sähkökatkojen maassa lyhenne NEPA (National Electric Power Authority) sai kansan suussa selityksen "Never Expect Power Always".

NEPA romutettiin ja tilalle perustettiin PHCN (Power Holding Company of Nigeria). "Problem Has Changed Name" sanoo kansa.

Hautala: Kaikki lähtee vapaasta kansalaisyhteiskunnasta

Kehitystulokset voivat olla kestäviä vasta, kun kansalaisyhteiskunta on vapaa, kehitysministeri Heidi Hautala korosti Maailma kylässä -festivaalin paneelikeskustelussa. “Asia ei ole niin, että mitä tahansa voidaan sietää, kunhan köyhyys vähenee. Demokratia ja ihmisoikeudet kuuluvat olennaisesti kehitysyhteistyöhön.”

HeSa kirjoittaa tänään: "Numerot haittaavat oppimista: Koulutodistukset ovat täynnä numeroita, vaikka ne eivät motivoi oppilaita oppimaan."

Asiaa alettiin kuulemma tutkia 80- ja 90-luvuilla. Silloin muistan jonkun kirjoittaneen tekniikka ja talous lehteen jutun: "Tulos unohtuu tulosohjauksessa."

Tulosohjaus on palkitsemista ja piiskaamista sen perusteella, näyttääkö mittari nelosta, kymppiä vai jotain siltä väliltä. Mitäkö mittari mittaa? Sen tietävät vain mittarinikkarit kammioissaan. Jotain, mitä yleensä voi eksaktisti numeroilla mitata. Ihan sama, liittyykö se mitenkään elävään elämään.

Ihmisiä on kahdenlaisia: Toisilla on varma mielipide asiasta kuin asiasta sanoivat numerot tai muut tosiasiat mitä hyvänsä. Toisia taas ei kiinnosta tosiasiat, vaan niiden saamat arvosanat. Ysi on seiskaa parempi, ihan sama mistä on kyse ja mitä on mitattu. Numeroista on helpompi muodostaa vankka mielipide kuin elävän elämän ilmiöistä.

> Facebook historiaa 2011 — 2012 > Kesäkuu 2012 (2012-11-22)

Kesäkuu 2012

Minun unelmani: Eronnut ja lapseton beduiininainen unelmoi omasta perheestä

Luulen olevani 25-vuotias, mutta en ole aivan varma.

Mieheni hylkäsi minut, koska en tullut raskaaksi.

Minulla ei ole paljoa arvoa, koska en ilmeisesti pysty saamaan lasta. Eronnut ja lapseton nainen on perheelle häpeä ja taakka. Kohtaloni lienee palvella sukulaisiani tässä kylässä elämäni loppuun asti.

Lensin torstaina Dana Airin koneella Abujasta Lagosiin. Sunnuntaina Dana Airin kone matkalla Abujasta Lagosin rysähti maahan: "Double engine failure." Sama kone?

Lentoturvallisuusasiantuntija opasti arviomaan ennen lippujen ostamista onko yhtiö asiallinen ja miten huolellisesti se huoltaa koneensa. Ei hänkään osannut suoralta kädeltä kertoa, miten tämä tehdään käytännössä.

Afrikassa ei perinteisesti ole ennakoivan huollon kulttuuria, joten lentotoiminnassakaan siihen ei kuulemma osata suhtautua asianmukaisella vakavuudella.

"Yksikään maan X viranomaisilta toimiluvan saanut yhtiö ei saa lentää EU:n ilmatilassa." lukee EU:n mustalla listalla monen Afrikan maan kohdalle. Näiden maiden yhtiöt lennättelevät sitten meitä Afrikan maasta toiseen.

Olin aloittamassa poliittista palopuhetta: "Näin veronmaksajana ..."

"Sinäkö?" vaimo keskeytti ilkeästi nauraen."

Vuorossa Espanja

Nigerian Cities in Lockdown after Deadly Riots

"Paikallinen lehti kirjoitti, että osana lento-onnettomuustutkimusta tarkistettiin pistokokein lentoyhtiöille myytävän lentopetrolin laatu: Moni näytteistä oli "heavily contaminated".

Yksi lentopetrolin toimittaja ei ollut vuoteen ostanut tai tuonut maahan lentopetrolia. Myi ilmeisesti jotain yleispetrolia (50 nairaa litra) Jet A1 lentopetrolina (150 nairaa litra)

Yksi täkäläinen lentoyhtiö oli jo viime vuonna valittanut ilmailuviranomaisille vaikeuksista saada kunnollista lentopetrolia. Mikään ei muuttunut

Olen jo kuukauden yrittänyt tuulettaa sivusisäänkäynnin tuulikaappia vaan eihän se tuulettamalla parane niin kauan kun kaapelit kytee sähkökaapissa.

Tunteet ovat aivojen tarttuva turvaverkko

Tämä paljastaa ihan uusia mekanismeja siitä, miten ihmisen aivot toimivat yhdessä toisten ihmisten aivojen kanssa. Perinteisesti aivotutkimus on keskittynyt yksittäisiin, "eristyksissä" oleviin aivoihin. Tiedämme hämmästyttävän vähän aivojen keskinäisestä vuorovaikutuksesta.

EU:n tutkimus: Vain viidesosa elintarvikkeiden terveysväitteistä totta. (www.hs.fi)

Uskonto ei ole erityistä arvokasvatusta. Ihmiset kykenevät eettiseen toimintaan riippumatta heidän uskonnostaan, jos he ovat omaksuneet tietyt ihmiskunnalle tyypilliset ideaalit. kirjoitti Helsingin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja HeSan mielipidepalstalla. Kirjoitukseen hänet oli inspiroinut peruskoulun tuntijakouudistus.

Räsänen toteaa, että uskonnonopetuksen vähentäminen on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jossa esitetään arvokasvatuksen vahvistamista. Räsäsen näkemyksen voi arvella liittyvän ajatukseen, että uskonnonopetus on arvokasvatuksessa poikkeusasemassa. ... eikä sillä pitäisi olla erityisasemaa valtion tarjoamassa perusopetuksessa. Arvokasvatusta ei voi rajata jonkin tietyn oppiaineen sisään, vaan kyse on periaatteista ja "arvoista", joita koulujen tulisi yleisesti kyetä tarjoamaan.

Koulun tulisi antaa oppilaalle mahdollisimman laajat tiedot ja taidot. Tämä tarkoittaa muun muassa kykyä pohtia eksistentiaalisia ja eettisiä kysymyksiä. Uskonnonopetuksen vähentäminen tai sen poistaminen kokonaan ei uhkaa monipuolisen ja moniarvoisen maailmankatsomuksen välittämistä suomalaiskouluissa.

Uskonto ei ilmiönä eikä oppiaineena tarjoa välineitä arvojen omaksumiseen. Uskonto enemmänkin pukee arvoja uskonnolliseen viittaan. Ihmiset kykenevät eettiseen toimintaan riippumatta heidän uskonnostaan, jos he ovat omaksuneet tietyt ihmiskunnalle tyypilliset ideaalit. Näitä ovat esimerkiksi tasaarvo, empaattisuus, totuuden kunnioittaminen ja sitoutuminen yhteisiin asioihin. Uskonto saattaa välittää näitä arvoja, mutta se ei ole niitä luonut.

Suomi on monikulttuurinen maa, jossa katsomusten välisiä kysymyksiä tulisi käsitellä tasapuolisesti. Julkisen vallan tulisi omaksua näissä asioissa katsomuksesta vapaa asenne. Oppilaiden hajauttaminen oman uskonnon mukaiseen opetukseen on pitkällä aikavälillä kestämätön periaate jo pelkästään siksi, että eri uskontokuntia on niin valtava määrä.

Koulun tehtävä ei ole myöskään olla uskontokriittinen. Uskonto voi olla ihmisen elämässä rikastava ja monipuolinen asia. Uskontokritiikiksi ei tule laskea sitä, että oppilas saa tietoa vaihtoehdoista ja kyvyn kyseenalaistaa omat kokemuksensa ja ympäröivä maailma. Se ei tarkoita automaattisesti uskonnosta kieltäytymistä vaan kyse on ihmisarvoisen mahdollisuuden tarjoamisesta. Vaikuttaisi siltä, että juuri tätä taitoa ministeri Päivi Räsänen haluaa heikentää sekä suomalaisilta että maahanmuuttajilta.

Fundamentalistisessa uskonliikkeissä koulutuksella pyritään nimenomaan vahvistamaan kyseisen uskonnon arvomaailmaa ja nöyrää tottelevaisuutta uskonnollisia johtajia kohtaan ja siksi koulutuksesta rajataan pois omaehtoisen eettisen ajattelun ja vastuuntunnon kehittäminen. Siksi fundamentalisti kykenee tekemään suuria julmuuksia — toteuttamaan jumalansa tahtoa — omatunto puhtaana.

Päivi Räsänen vastusti Palestiinan juutalaissiirtokunnista tuotavien tuotteiden alkuperämerkintää. Minun mielestäni laittomasti vallatulla alueella tuotettujen tuotteiden ostaminen on varastettuun tavaraan ryhtymistä.

Nigerian flight carriers repeat over and over in the media, that properly maintained old planes are safer than unmaintained new ones. I wonder, what is the point of such a comparison.

What about the safety of new unmaintained planes compared to the safety of old unmaintained ones?

Some claim that proper maintenance of very old planes is so expensive than buying new ones would be more profitable. Most carriers in Nigeria are in financial troubles. So they cannot afford buying new planes but ...

—  Mitenkäs tämän homman hoitaisimme? kysyin vaimolta.

—  Mieti sinä, kun sinulla on enemmän tuota aivokapasiteettia — joutilaana.

—  No niin, taas tuli pari isoa hommaa valmiiksi, sanoi vaimo töistä kotiutuessaan, asettui sohvalle ja nukahti samantien.

> Facebook historiaa 2011 — 2012 > Heinäkuu 2012 (2012-11-18)

Heinäkuu 2012

GlaxoSmithKline 'guilty of fraud'

"Avasin kattovalaisimen vaihtaakseni palaneet lamput. Lamppujen kuvut helähtivät lattialle. Kiinalaisvalmisteisten Tunsgam (kyllä; Tunsgam!) lamppujen kuvut olivat irronneet kannoistaan. "Liima" ei ollut kestänyt lämpöä."

Wole Soyinka kirjoittaa Boko Haramista

Rituaaleja

"The belief that ritual sacrifice can make people rich and successful is very strong among the local population including people of different faiths and educational backgrounds. The people who carry out these killings or indulge in ritual sacrifice are not necessarily traditional fetish illiterates."

Suomessakin myydään ihmelääkkeitä ja hoitoja, mutta täkäläisiin verrattuna suomalaiset poppamiehet ovat kovin nössöjä lupauksissaan.

A Point of View: A time when violence is normal "Again, for Hobbes the only reason for killing is to pre-empt being killed yourself. But terrorists who go to certain death in order to wreak death on others do not do so for the sake of self-preservation.

What they are preserving is an image of themselves as part of a group or a cause, without which they feel aimless and empty."

group condemns harassment of climate scientists

Linus Torvalds reflects on Linux : "Well, let's say that I'm relieved that Microsoft seems to have at least to some degree stopped seeing Linux as the enemy. The whole "cancer" and "un-American" thing was really pretty embarrassing."

The Business Case for the European Union

Whatever they say, at least they take a constructive european perspective not so common these days. Maybe they even take a glance to the future. These days too many seem to think: "Let us loot from the ruins what we can and escape to the mountains, forests, tax havens, ...

Theft — A current trend in market places

"They are very fast, I think they use charms too, because the made away with my purse inside my bag which was properly zipped.

“We’ll rather beat them to death or unconsciousness than handing them over to the police who will definitely release them. They leave you with nothing but bad memories”.

Pikku-uutinen lehdessä:

Poliisin erikoisjoukot polttivat viisi tankkiautoa, jotka ilmeisesti kuljettivat öljyputkista varastetusta raakaöljystä laittomasti jalostettua polttoainetta. Silminäkijöiden mukaan paikalliset kyläläiset äyskäröivät talteen maahan valunutta polttoainetta. (vastaavassa puuhassa kuoli yli 100 ihmistä pari viikkoa sitten) Poliisi kuitenkin väitti vartioineensa paikalla, kunnes kaikki oli palanut loppuun.

Elokuvassa "Onnenpeli" toimittaja vie naistuttavansa hienon ravintolan kattoterasille nauttimaan samppanjaa. Mies selittää vuolaasti, miten hän tuntee elämänsä tyhjäksi, ellei hänellä ole ystävää, jonka tekee onnelliseksi. Mies näyttää olevan tyytyväinen siihen, miten jalo, syvämietteinen ja kaunopuheinen hän on.

—  Sinähän puhut kuin venetsialainen gondolieeri, nainen naurahtaa.

‎(O)Riveden raitilla auto koukkasi takavasemmalta eteeni ja ryhtyi ujuttautumaan kapeahkoon parkkiruutuun. Kun jäin katselemaan ja odottelemaan kulkuväyläni avautumista, noin 60 v. ikäinen rouva hanttimiehen paikalta tiuskaisi: "Mee kotios siittä."

> Facebook historiaa 2011 — 2012 > Elokuu 2012 (2012-11-18)

Elokuu 2012

Nigeria's booming illegal oil refineries

Siihen aikaan, kun sekä Suomi että Kirgisia kuuluivat äiti-Venäjään, kirgiisit valittivat kuvernöörille elämän kovuutta.

"Ette valittaisi, jos tietäisitte millaista elämä on Suomessa", vastasi kuvernööri.

Is Nigeria's conflict religious or political?

‎"It is true that the Berom are predominantly non-Muslim, it doesn't make them predominantly Christian ... to make them a target group, they have to be considered as Christian and attacked for economic reasons. [That] is something that the reportage needs to clarify."

FDR Destroyed In Dana Air Accident

Eräässä aikaisemmassa onnettomuudessa "paikalle ensimmäisenä ehtineet sivulliset ilmeisesti varastivat mustat laatikot". Näin kertovat viranomaiset.

Monien aikaisempien onnettomuuksien tutkimusraportteja ei ole vaatimuksista huolimatta julkaistu.

Jotkut arvelivat tuoreimman onnettomuuden syyksi huonolaatuista polttoainetta. Pian kerrottiin, että polttoainenäytteissä ei ollut mitään vikaa. Jossain siis on varastossa kunnollista polttoainetta tällaisia tilanteita varten päättelevat epäluuloiset."

Nigeria's President Jonathan 'must act over fuel scam'

Is Nigeria on the brink after north-south clashes?

US ruling on oil, gas and mining companies will make them more accountable.

Jos violence: 'Everyone lives in fear of his neighbour'

"When this crisis started, we had an agreement between the Christians and the Muslims, then we also had an understanding of protecting our community from outside intruders"

"We are not going to allow anyone to come in here and disturb our peaceful co-existence. We fortified ourselves."

The religious leaders believe their community has avoided violence because they have refused to allow politicians to whip up tensions there.

"The instigators of this crisis are living in the better-off areas, with well-fenced houses, and security agents at their disposal."

> Facebook historiaa 2011 — 2012 > Syyskuu 2012 (2012-11-18)

Syyskuu 2012

Child Bride Practice Rising In Iran, Parliament Seeks To Lower Girl's Legal Marriage Age To 9

Samperin veturi

Nigeria in flames: Breaking the cycle of revenge

Syrjäytyminen Mäntyniemen silmin

Niiniston tyoryhma ajoi metsaan

Syrjäytyminen

Älä jää ostarille pyörimään.

Olen jakanut kaverin mietteitä:

"... jollain tasolla edelleen vastustan positiivista ajattelua, vaikka uskon vahvasti siihen, että omia ajatuksiaan kannattaa tarkkailla ja ohjaillakin. Minusta on tärkeää, että ihmiset oivaltavat positiivisen ajattelun sijaan tietoisen ajattelun voiman. On tärkeää voida kokea olevansa ns. kartalla omassa elämässään. Minusta elämän tavoite ei ole ajatella positiivisesti, vaan elää läsnäolevasti sekä hyvät että ns. huonot hetket. Juuri ala- ja ylämäkien vaihtelu on sitä, mitä kutsumme elämäksi.""

"Positiivinen ajattelu" tarkoittanee eri ihmisillä eri asiaa. Minun mielestäni positiivinen ajattelu on sitä, että jos vasen jalka katkeaa, sitä ei saa ottaa puheeksi vaan hypellä posiitivisen iloisena oikealla jalalla. Joillekin positiivinen ajattelu ehkä tarkoittaa turhan ruikuttamisen ja pessimismin välttelyä. Minusta sekin vaatii tietoista ajattelua.

(2012-09-25) "I saw mysterious black stripes from the plane yesterday. Had to zoom the satellite picture to find out what they really were..

Shuttered Arik Air Accuses Aviation Minister Of Demanding 5% Share

Air Nigeria ends international flights

"... Last week, the global air transport body IATA said the most pressing problem for African aviation is safety, with the continent's record of accidents nine times the worse than the global average..."

Väärinkäsitys

Mummi kehuskeli sukupäivällisillä nelivuotiasta pojantytärtään:

—  Tiinasta on tullut melkoinen persoona jo noin varhain.

—  Ja sinä olet iso paska, vastasi Tiina loukkaantuneena.

Epätavallisia asioita syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

> Facebook historiaa 2011 — 2012 > Lokakuu 2012 (2012-11-18)

Lokakuu 2012

Riitta Lapista päätyi Nigeriaan suurlähettilääksi

Toivottavasti ei sentään päätynyt tänne.

Lähetin Lapin Kansan toimittajalle kuvia juttuun valittavaksi. Tarkoitukseni oli rustata tarkempia selityksiä toimittajan valitsemiin kuviin samalla kun suurlähettiläs oikolukee juttuehdotuksen, mutta dead-line yllätti niin, ettemme saanetkaan juttua luettavaksi etukäteen.

Yhdessä jutun kuvista useampi varta vasten palkattu kokki ja tarjoilija valmistelevat itsenäisyyspäivän vastaanottoa juhlia varten koristellussa puutarhassamme. Muutaman tunnin kuluttua puutarhassa oli reilut kaksi sataa vierasta. Kuvatekstissä lukee: "Puutarha ja uima-allas on Riitan ja Heikin henkireikä vapaa-ajalla."

Syksyinen kuva Porvoosta toi mieleen Suomen vuodenajat ja koulujen alkamisen

Kun hunajaruukku aukeaa

”En tunne yhtään maata, jossa vastaavissa tilanteessa ei ilmaantuisi ihmisiä, jotka yrittävät kahmia itselleen kaiken minkä voivat. Siitä pitääkin olla huolestunut; kannattaa tehdä töitä sen eteen, että valtio toimii hyvin. Valtiolla tarkoitan paitsi hallitusta, myös oikeuslaitosta ja lainsäädäntövaltaa. Jos ne eivät toimi, on vaikea saada kehitystä aikaan.”

Esimerkki kohderyhmään vetoavasta otsikoinnista?

More Christians massacred in Nigeria

"It is the latest attack in a string of violent incidents directed at Christians and moderate Muslims who do not agree with the terrorist group's tactics."

The country of our dream and the present realities

Oikeustapaus:

Rouva A tapasi itselleen ennen tuntemattoman rouva B:n linja-autoasemalla.

—  Olen menossa Abujaan järjestelemään tyttäreni pääsyä yliopistoon, rouva A tuli maininneeksi rouva B:lle.

—  Veljeni on siellä dekaanina. Voin auttaa, vastasi rouva B ystävällisesti.

Kolmen viikon kuluttua rouva B ilmoitti järjestäneensä rouva A:n tyttären yliopistoon ja ilmoitti tarvitsevansa rahaa tiettyihin maksuihin. Rouva A maksoi. Myöhemmin rouva B pyysi lisää rahaa (kaiketi yllättäviin lisäkuluihin). Rouva A maksoi yhteensä reilut 3000€ ennen kuin alkoi epäillä mitään ja kävi yliopistolla kyselemässä rouva B:n veljeä. Ei löytynyt.

En tiedä, kummasta rouva A arveli olevan kyse: "Jos maksat, autan tyttäresi yliopistoon" vai "jos et maksa, estän tyttäresi pääsyn yliopistoon."

Koko juttu voi tietysti olla potaskaa. Ainoa varma asia on, että lehdessä oli tällainen juttu.

Jos "maan tapa" päästetään lipsumaan huonoon suuntaan, sitä on vaikea kääntää takaisin tolalleen.

Nuori hyvin koulutettu nigerialainen pähkäili tulevaisuuttaan:

—  Inhoan hyvä-veli korruptiota, mutta ellen änkeydy mukaan hyvä-veli verkostoihin ja hyödynnä isäni suhteita en pääse tekemään hyödyllistä työtä ja saatan joutua kadulle.

Nigeria on kärsinyt pahoista tulvista. Tulvauutisissa taloista pilkistävät veden alta vain katot.

—  Talooni on muuttanut virtahepo, valittelee eräs tulvaevakko.

Our Land our Lives

Jos Suomessa maatalousministeri myisi Varsinais-Suomen viljelysmaat Brasiliaiselle pihvikarjapohatalla ja sisäministeriö päästäisi pohatan "henkivartijat" häätämään ostamaltaan tilalta hulinoivat alkuasukkaat, miten mahtaisi käydä?

Microcredit Pioneer Faces an Inquiry in Bangladesh

Jatkuva viriketulva tukahduttaa lapsen

—  Lasten tehtävä on säntäillä metsässä räkä poskella ja tehdä asioita, joissa ei ole päätä eikä häntää.

—  Lasten kanssa leikkiessä minä laitoin aina viimeisen palikan paikalleen, muisteli eräs isä katuvaisena.

Isä voi todellakin olla liian innokas leikkimään: Lapset jäävät avustajan ja ihailijan rooliin.

Veroparatiisien vaikutus kehitysmaihin

Matemaattisesti ilmastotalkoista ja lintuparvista

In Italy, Calabria Is Drained by Corruption

Siltarumpupolitiikka ei siis olekaan Nigerialainen keksintö.

The terrorists showed what frightens them most: a girl with a book.” Inspired by these words spoken by Secretary-General Ban Ki-moon earlier this month, people all over the world have started posting photos of girls with books online and you are invited to be take part!

Moni väkivallanteko ei näytä antavan aihetta kuin yhteen lehtijuttuun, mutta tästä on kirjoitettu tällaisia pitkiä juttuja päivittäin. Ehkä tämä laittaa pohtimaan siksi, että tästä on vaikea syyttää ääriliikkeitä. Juttu on pitkä ja vähän pitkäveteinenkin, mutta tuo loppuun saakka esiin uusia aspekteja tapahtumasta.

Uniport 4

Foreign farmers undermine food security in zambia

Muutama matkustavainen väitti, että Nigeriassa lennot eivät nykyään myöhästele niin pahasti kuin aiemmin. Seuraavana päivänä luin lehdestä rikkaiden nigerialaisten ostavan yksityissuihkareita, koska lentoyhtiöt eivät enää ole niin joustavia kuin aiemmin."

Nigerian lentovirasto FAAN myönsi Dana Airille vuoden lentoyhtiön palkinnon, mm. erinomaisen asiakaspalvelun ja täsmällisyyden vuoksi.

Koto-Suomessa joku on saattanut unohtaa, että viranomaiset laittoivat Dana Airin lentokieltoon kesäkuisen yli 150 Dana Airin asiakasta tappaneen onnettomuuden jälkeen. Lentokieltoa perusteltiin sillä, että onnettomuuden syyksi epäiltiin leväperäistä lentotoiminnan hoitoa. Lentokielto peruttiin melko pian. Selvitykset onnettomuuden syistä julkaistaneen aikanaan, kunhan ensin saadaan valmiiksi selvitykset vuosien takaisista onnettomuuksista."

> Facebook historiaa 2011 — 2012 > Marraskuu 2012 (2012-11-18)

Marraskuu 2012

En ehtinyt edes pelästyä salaman välähdystä, kun jo räsähti. Lyhyt terävä räsähdys, ei mitään etäistä jyrinää. Vettä tulee taivaan täydeltä, vaikka kuivan kauden kuuluisi jo alkaneen. Ei sentään enää sada joka päivä ja päivälämpö noussut kolmeenkymmeneen. (2012-11-03)

Pienten pelaajanörttien heimoelämää

HS kertoi Ja­mes Too­leyn kir­jasta Ku­kois­ta­va puu, jonka mukaan julkiset koulut ovat aivan surkeita verrattuna yksityiskouluihin.

Minä luin kirjan A. Banerjee, E. Duflo: Poor Economics: A radical Rethinking of the way to fight global poverty. Muun ohessa he selvittelivät koulutuksen ongelmia Intiassa. He eivät tyytyneet päällimmäisenä näkyvään epäkohtaan vaan kaivautuivat yhä syvemmälle. Miksi oppilaat jättävät koulun kesken? Miksi opettajat juovat keskenään teetä eivätkä opeta? Miksi samat opettajat toisissa oloissa opettivat erinomaisesti? Miksi? Mitä eroja on yksityisissä ja julkisissa kouluissa? Miksi?

Johtopäätökseni oli, että opetus kehitysmaissa on pääosin huonoa milloin mistäkin syystä, joten syyt pitää selvittää ja tilanne korjata. Perusteellinen selvitys senkin sitten paljastaa, kannattaako luottaa yksityiseen vai julkiseen koulutukseen.

Kymmenen vuotta jos kaivaa esimerkkejä tai perusteluja yksityisen tai julkisen puolesta, tottakai lopputulos on suht vakuuttava, mutta todellisuudelle etäinen.

Väittävät, että täällä reippaalla nuorella miehellä on kaksi vaihtoehtoa rikastua: perustaa uskonto/kirkko tai perustaa non-governmental organization.

Vanhat ajatukset menevät hautaan vasta kannattajiensa myötä. (En tarkoita tätä ratkaisuksi nopeuttaa muutoksia vaan vertaukseksi siitä, millaisia jukuripäitä saatamme olla.)

"... kokoomusnuorten Helsingin piirin silloinen varapuheenjohtaja — nainen — kirjoitti Facebookiin avioliittonäkemyksiään. Hänen mielestään avioliitossa tehdystä raiskauksesta ei pitäisi saada tuomiota."

"Mielestäni miehen kuuluu kustantaa vaimon elämää, vaimon kuuluu kantaa vastuu kotitöistä ja lastenhoidosta ja tyydyttää miehen kaikki fyysiset tarpeet", nainen kirjoitti."

Hänen sopii elää omassa parisuhteessaan miten haluaa, mutta miksei laki saisi kieltää väkivaltaa? Miksi hän haluaa poistaa lain turvan niiltä, jotka ovat hairahtuneet väkivaltaiseen avioliittoon? Saisiko nainen hänen mielestään hakea eroa edes väkivallan perusteella?

Omalta osaltani olen toki yrittänyt tyydyttää vaimoni vapaaehtoisesti niin, ettei hänen ole tarvinnut kiihkeimmilläänkään turvautua väkivaltaan.

Socio-constructivism

Is school today ♥ different from what it was 60's and 70's? ♣

Constructiveness

♣ Teaching does not pay much attention to how the subject matter is integrated in the existing knowledge structures of the student.

♥ Teaching and learning are clearly based on the learners active construction process and on the creation of higher level knowledge structures.

Activeness

♣ Learning environment does not support nor require the learner's own active role in the learning process.

♥ Learning environment is based on the learner's active role and commitment.

Cooperativeness

♣ Learning takes place mainly alone.

♥ Learning is based on cooperative and collaborative principles and takes place in groups.

Contextuality

♣ Learning takes place in an institution and/or is separated from the concrete situation of application of the knowledge.

♥ Learning takes place in a simulated or real-life situation, which equals the actual context where the knowledge will be applied.

Problem based

♣ Study objectives are based on study subjects in a traditional way, and cut into separate units in the curriculum.

♥ Learning approach is problem based and investigative.

Kommenttejani "ajattelun ammattilaisen" blogikirjoituksen herättämään keskusteluun taloustieteestä. Jostain syystä olen saanut talteen vain omat kommenttini. Blogikirjoituksen ydin oli jotain seuraavantapaista:

Koska taloudellinen päätöksenteko vaikuttaa meidän kaikkien elämään, sitä ei pidä jättää tieteen varaan. Tieteellinen ajattelu voi olla hyvinkin loogista, vaikka sen lähtökohdat ovat irti todellisuudesta. Erityisesti bloggaaja kritisoi oikeistolibertarismiin perustuvaa taloudellista päätöksentekoa.

Ihmisellä on luja luottamus siihen, mitä toivoo. Oikeistolibertarismi on kai ennemmin ideologiaa ja toiveajattelua kuin taloustiedettä. Siinä mielessä se on tämän ajan marxilaisuutta.

Ajattelun ammattilainen todisteli ihmisen olevan yhteisöllinen olio. Niin minäkin uskon. Mutta on ihminen myös itsekäs, eikä ripaus itsekkyyttä yhteisöllisyyden mausteena taida pahaksi olla, mutta ahneen itsekkyyden julistaminen hyveeksi ja libertarismin tieteelliseksi päätöksenteoksi on vain tekosyy ahneelle itsekkyydelle. Minun mielestäni, enkä väitä mielipidettäni tieteeksi.

Minusta näyttää, että 'oikeistolibertarismi' vetoaa kannattajiinsa samantyyppisistä syistä kuin kommunismi ja marxismi-leninismi aikoinaan. Ihmisten pohjimmaiset toiveet ja tavoitteet ovat samantyyppisiä, mutta päinvastaisista elämäntilanteista ja -kokemuksista johtuen heihin vetoavat päinvastaiset keinot ja päinvastainen propaganda.

Laskeminen on monimutkaisten ilmiöiden hahmottamiseksi paljon luulemista, vanhoja uskomuksia ja mutu-tuntemuksia parempi työkalu, mutta lopputuloksen lisäksi pitäisi aina perehtyä mallin perusteisiin ja lähtöoletuksiin. Laskelma antaa aina täsmälleen oikean tuloksen, mutta sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Matemaattiset analyysit pakottavat jonkin moiseen ryhtiin tosiasioita ja niiden keskinäisvaikutuksia pähkäillessä.

Ideologisessa väittelyssä haetaan todisteita omien uskomusten tueksi: Ensin on totuus - uskomus - ja sitten siihen sopiva teoria. Aito tiede taas lähtee nöyrästä epäilystä: Entä jos olenkin väärässä? Tiede ei väitä olevansa totuus vaan paras menetelmä totuuden etsimiseen.

Ihmistieteissä olennaista taitaa olla tutkimisen prosessi. Esimerkiksi taloustieteelliseen totuuteen uskoo tai ei sen mukaan, miten se sopii omaan ajatteluun. Vasta perehtyminen siihen, miten tutkimus on tehty, saattaa avata uusia näkökulmia, opettaa jotain.

Minun mielestäni tieteellinen lähestymistapa täydentää ihmisen intuitiota. Usein ei tietenkään ole tarjolla mutu-tuntumaa kummempaa tiedettä, mutta tieteellinen nöyryys on aina tarjolla haluaville ja laput voi ottaa pois silmiltä. (Vaikkei se kyllä helppoa ole)

Jännä ajatus, että ihmistieteissä totuus on liikkuva maali.

Missä olosuhteissa esimerkiksi itsekkyys tai yhteisöllisyys vahvistuu tai heikkenee? Mikä saa ihmiset uskomaan tiettyyn ideologiaan?

Mitä kysymyksiä nykyajan taloustieteilijät mahtavat pähkäillä?