Heikin pohteita > Jorinoita > Varoittava johdanto jorinoihin (2024-11-22)

Va­roit­ta­va joh­dan­to jo­ri­noi­hin

Ys­tä­vyk­set täy­den­tä­vät ku­vi­tel­mis­saan ja en­nak­ko­luu­lois­saan ole­via auk­ko­ja wiki­pe­dian vii­sauk­sil­la ja teko­älyn heil­le ker­to­mal­la, joten tie­det­tä hei­dän jut­tun­sa eivät ole, vaan ke­tä­pä tie­teel­li­set to­tuu­det ny­kyään kiin­nos­ta­vat.

Mie­les­tään he kuu­lu­vat si­vis­ty­neis­töön, mutta pilk­kaa­vat myr­kyl­li­ses­ti niitä, jotka le­vit­tä­vät us­ko­muk­siaan ja en­nak­ko­luu­lo­jaan to­tuu­te­na vaik­ka sa­maan sor­tu­vat it­se­kin.

Monen Nobel-kir­jan en­sim­mäi­set luon­nok­set ovat kuu­lem­ma ol­leet kökköä luet­ta­vaa.

Ast­rid Lind­gren ker­toi su­ju­van teks­tin sa­lai­suu­dek­si: "Kirja pitää kir­joit­taa uu­del­leen niin monta ker­taa, että itseä ei siinä enää mi­kään häi­rit­se."

En ole Nobel-kir­jai­li­ja enkä Ast­rid Lind­gren. Minua teks­ti­ni al­ka­vat tym­piä kerta ker­ral­ta enem­män, vaik­ka niitä miten kor­jai­li­sin. Täl­lais­ten jut­tu­jen hink­kaa­mi­nen hau­taan asti ei muu­ten­kaan in­nos­ta.

(Val­miik­si saa­mis­ta es­tä­vä per­fek­tio­nis­mi on kai sitä, että hir­vit­tää pal­jas­taa ole­van­sa vähä­pä­töi­sem­pi lah­jak­kuus kuin maailman­kir­jal­li­suu­den hui­put.)

Nämä jo­ri­nat eivät sovi val­miik­si mie­tit­ty­jä aja­tuk­sia kai­paa­vil­le. It­seä­ni kiin­nos­taa, minne kaik­kial­le aja­tuk­se­ni rön­syi­le­vät, kun pääs­tän ne va­paak­si.

Jos yri­tän tii­vis­tää ja sel­keyt­tää jut­tu­ja­ni, niis­tä ki­tey­tyy vain kli­sei­siä it­ses­tään­sel­vyyk­siä. Jän­nät oudot aa­vis­te­lut ha­ta­ri­ne pe­rus­te­lui­neen hä­viä­vät. Tyl­sää! Tyl­sää!

Eräs kal­lon­ku­tis­ta­ja huo­maut­ti, että mi­nul­la on kol­mes­ta vii­teen eri näkö­kul­maa asioi­hin. Näis­sä jo­ri­nois­sa on kuusi eri hen­ki­löä, että kaik­ki näkö­kul­ma­ni sai­si­vat luon­te­vas­ti tilaa. Kuu­den­nen hen­ki­lön teh­tä­vä on hou­ku­tel­la esiin se yksi mi­nul­ta puut­tu­va näkö­kulma.

Hen­ki­löt

Eino Ei­li­sen mielestä yhteisiä asioita pitää hoitaa vanhalla tutulla ja hyväksi koetulla tavalla. Siksi Eino kaipaa perinteisiä arvoja kunnioittavaa vahvaa johtajaa, joka jämäkästi pitää vaaralliset väärinajattelijat ja muut haahuilijat kurissa ja torjuu isänmaalle vieraat kulttuurivaikutteet.

Eino uskoo oman ja kal­tais­ten­sa "ter­veen jär­jen" kaik­ki­voi­puu­teen. Siis aika ta­val­li­nen ih­mi­nen.

Unto Unek­si­jan mielestä menneen maailman viisaudet pitää hylätä. "Men­nei­den ai­ko­jen 'vii­sauk­siin' luot­ta­mi­nen on kuin tui­jot­tai­si ou­dol­la vuo­ris­to­tiel­lä pe­ruu­tus­pei­liin." Tulevaisuus ei ole uusi eilinen. "Future ain't what it used to be."

Unto kun­nioit­taa kai­ken­lai­sia nä­ke­myk­siä, vaik­ka saar­naa­vas­ta tyy­lis­tään voisi muuta luul­la:

"Ku­kaan ei ole kos­kaan on­nis­tu­nut ta­ko­maan "vää­rin­ajat­te­li­joil­le" jär­keä pää­hän", muistuttaa Unto.

"Jos jak­saa ys­tä­väl­li­ses­ti ky­sel­lä ja kuun­nel­la, saat­taa pääs­tä jy­väl­le, mistä toi­sen pää­hän on ker­ty­nyt kä­sit­tä­mät­tö­miä aja­tuk­sia. (Saat­taa­pa ju­tus­tel­les­sa pal­jas­tua oman­kin ajat­te­lun ou­touk­sia.) Tär­kein­tä on vält­tää ad­re­na­lii­nin eri­tys­tä, koska ad­re­na­lii­ni tekee ih­mi­sis­tä höl­mö­jä."

"Mitä vah­vem­pi mieli­pide ali­ta­jun­ta­ni syö­ve­reis­tä pul­pah­taa, sitä pe­rus­teel­li­sem­min mie­tin, onko siinä mi­tään jär­keä." (Oikeasti Unton ajatus ei kulje ihan noin.)

Ih­mi­nen uskoo ole­van­sa oi­keas­sa vaik­ka tosi­asiat muuta to­dis­ta­vat: "Ol­la­ko it­seen­sä tyy­ty­väi­se­nä jäärä­päi­ses­ti vää­räs­sä vai nöyr­tyä­kö kuun­te­le­maan mui­den­kin aja­tuk­sia? Kas sii­nä­pä pulma. " Kestääkö ego uuden oppimista?

Vaik­ka rii­dan­kyl­vä­jät le­vit­tä­jät kaik­kial­le myrk­ky­jään, Unto uskoo, että ih­mis­ten enem­mis­tö kaut­ta maail­man

Yh­teis­työn vie­rai­den ih­mis­ten kans­sa Unto aloit­taa va­ro­vai­sen luot­ta­vai­ses­ti. "Kun ketkuille antaa so­pi­vas­ti köyt­tä, ne hirt­täy­ty­vät sii­hen." Kun luottamuksen väärinkäyttäjät paljastuvat, heidät voi dumpata ketkujen kaatikselle ja loppujen kanssa tehdä kaikkea kivaa ja hyödyllistäkin.

Unton mie­les­tä li­be­raa­li demo­kra­tia on kai­kes­ta ta­pah­tu­nees­ta huo­li­mat­ta ainoa in­hi­mil­li­ses­ti toi­mi­va tapa sopia yh­tei­sis­tä peli­sään­nöis­tä. Tar­vi­taan ra­ken­ta­vaa kan­sa­lais­kes­kus­te­lua niin, ettei tule ää­nes­tet­tyä fii­lis­poh­jal­ta miet­ti­mät­tä ne­nään­sä pi­dem­mäl­le. Vää­rän­hen­ki­ses­sä vaali­tais­tois­sa fii­lik­sis­tä pääl­lim­mäi­sek­si nou­se­vat rii­dan­kyl­vä­jien nos­tat­ta­mat viha, pelko ja it­se­käs ah­neus.

Li­be­raa­li demo­kra­tia edel­lyt­tää, että jo­kai­nen kes­tää kii­vas­tu­mat­ta har­mis­tuk­sen­sa siitä, että muut eivät halua ihan samaa kuin itse.

Pää­tök­siä teh­des­sä peli on puo­lik­si me­ne­tet­ty, jos jou­du­taan ää­nes­tä­mään. Var­sin­kin, jos ää­nes­tys­tulos menee mel­kein tasan. Ihan­ne­ta­pauk­ses­sa demo­kra­tias­sa käy­dään ra­ken­ta­vaa kes­kus­te­lua — dia­lo­gia — ja ää­nes­te­tään vain, jos ei pääs­tä yh­teis­ym­mär­ryk­seen. Sel­lai­seen yh­teis­ym­mär­ryk­seen, joka ei ole hä­mä­rien leh­män­kaup­po­jen kaut­ta saa­vu­tet­tu yh­tei­sen edun kan­nal­ta huono komp­ro­mis­si.

Unton mie­les­tä yl­lät­tä­vän moni toi­voo dik­taat­to­ria, joka pa­kot­taa muut elä­mään niin kuin hän ha­luaa. Ja dik­taat­to­ri­han antaa ym­mär­tää, että pa­kot­taa NE elä­mään niin kuin ME. Vielä hul­lum­paa, ka­ris­maat­ti­nen kan­san­vil­lit­si­jä muok­kaa ih­mis­ten toi­veet ja halut mie­len­sä mu­kai­sik­si.

Toi­set kai ajat­te­le­vat, että dik­taat­to­ria nöy­räs­ti nuo­les­ke­le­mal­la saa kaik­kea kivaa: eri­oi­keuk­sia, val­taa, luvan kah­mia dik­taat­to­rin kan­san­vi­hol­li­sik­si lei­maa­mien omai­suut­ta, ... !

Moni ereh­tyy luu­le­maan, että heit­täy­ty­mäl­lä dik­taat­to­rin ka­ve­rik­si, dik­taat­to­ri on vasta­vuo­roi­ses­ti hä­nel­le lo­jaa­li ka­ve­ri. Jot­kut kai ar­ve­le­vat, että nöy­ris­te­le­mäl­lä on tur­vas­sa des­poo­tin mieli­val­lal­ta.

Mitä huo­nom­min demo­kra­tia toi­mii, sitä hul­lum­pia tyyp­pe­jä kansa­kun­tien joh­toon nou­see. Suuri­egoi­set joh­ta­jat eivät ky­ke­ne ra­ken­ta­vaan vuoro­puhe­luun.

Unto on siis maailman­pa­ran­ta­ja — "kukka­hattu­täti". Siis aika ta­val­li­nen ih­mi­nen Un­to­kin. Toki eri lail­la ta­val­li­nen kuin Eino.

2100-lu­vul­le si­joit­tu­vaa tie­teis­ta­ri­naa kir­joit­ta­va Tytti Tu­le­vai­suus yrittää eläytyä aikamatkailijaksi, joka kommentoi meidän 2020-lukulaisten touhuja 2100-luvun alun näkövinkkelistä.

2100-lu­vul­la kär­sim­me höl­möyk­sis­täm­me jok­seen­kin niin kuin tie­teen­ne en­nus­taa. Toi­sin kuin te, pon­nis­te­lem­me yh­des­sä sel­viy­tyäk­sem­me tei­dän ai­heut­ta­mis­tan­ne vai­keuk­sis­ta. Mikä teis­sä pi­la­si elin­ym­pä­ris­töm­me?

• Olit­te ah­nei­ta ja it­sek­käi­tä, mikä tu­ho­si kes­ki­näi­sen luot­ta­muk­sen ja esti yh­teis­työn;
• Älyl­li­nen epä­re­hel­li­syys. Kiel­täy­dyit­te us­ko­mas­ta tie­teel­li­siä tosi­asioi­ta, koska ne vaa­ti­vat muu­tos­ta mu­ka­vaan elä­mään­ne
• Kan­na­tit­te vähä-älyi­siä, tie­tä­mät­tö­miä, nar­sis­ti­sia ja sota­hul­lu­ja dik­taat­to­rei­ta
• Kiel­sit­te ihmis­arvon muil­ta kuin oman "hei­mon­ne" jä­se­nil­tä.

Jou­dum­me pon­nis­te­le­maan kor­ja­tak­sem­me, mitä pi­la­sit­te, pi­tääk­sem­me maa­pal­lon elin­kel­poi­se­na, mutta pon­nis­te­lem­me on­nel­li­si­na yh­des­sä. Meil­lä ei mul­kut juhli.

10, 13 ja 15 vuotiaat Aino, Ilja ja Olayinka puuhailevat omiaan milloin missäkin, mutta aika ajoin jäävät kuuloetäisyydelle pelaamaan lautapelejä. Aino on kotoisin itä-Suomesta, Ilja muuttanut vanhempiensa mukana Siperiasta 5-vuotiaana ja Olayinka Itä-Kongosta pakolaisleirin kautta Suomeen viisi vuotta sitten päätynyt orpo.

"Ai­kuis­ten pu­heet kiin­nos­ta­vat, mutta tun­tuu, ett­eivät he kai­paa meitä mu­kaan kes­kus­te­luun. Vas­taa­vat sen­tään asial­li­ses­ti, jos 'kes­key­täm­me' ja ky­sym­me jo­tain. Hö­pis­köön 'vii­sai­ta' kes­ke­nään."

Lai­tan ju­tus­te­lun se­kaan "lai­nauk­sia" so­siaa­li­ses­ta me­dias­ta:

Pa­ris­sa vii­kos­sa tämän ta­soi­nen huuhaa-trollaus saat­taa kas­vaa tie­teel­li­sen to­tuu­den ylit­tä­väk­si some-totuudeksi.

Ys­tä­vyk­set ovat­kin sul­ke­neet kän­nyk­kän­sä, ett­eivät sor­tui­si huk­kaa­maan ai­kaan­sa some-öyhötyksen kom­men­toin­tiin, vaan on­nis­tui­si­vat kes­kit­ty­mään olen­nai­seen ja kes­kus­te­le­maan si­vis­ty­nees­ti. Pää­tös ei aivan pidä, vaan vai­vih­kaa kukin vuo­rol­laan vil­kai­see "tär­keim­piä" some-kanaviaan.

Tähän jat­kok­si pu­toi­lee sa­tun­nai­ses­ti jo­ri­noi­ta yksi ker­ral­laan.

Heikin pohteita > Jorinoita > Yritysvetoinen kehitysyhteistyö (2024-12-18)

Yri­tys­ve­toi­nen ke­hi­tys­yh­teis­työ

Eino: Vih­doin­kin Suomi siir­tyy yri­tys­ve­toi­seen ke­hi­tys­yh­teis­työ­hön. Ra­ken­nam­me Af­rik­kaan niin vi­reän ta­lou­den, ettei po­ruk­ka enää halua siel­tä Eu­roop­paan. Eipä enää mene ke­hi­tys­apu Kankkulan kai­voon.

Unto: Jos yrit­tä­mi­sen edel­ly­tyk­set Af­ri­kas­sa oli­si­vat edes puo­lik­si niin hyvät kuin Suo­mes­sa, ehkä en­tis­tä har­vem­pi si­kä­läi­nen ha­luai­si tulla tähän ra­sis­ti­seen maa­han ou­toon soh­joi­seen.

Tytti: So­pii­ko, että lu­kai­sen ku­vauk­sen maail­mas­ta, jossa kir­ja­ni "Esi-isien pe­rin­tö" hen­ki­löt elä­vät? Kii­tos. Eläm­me vuot­ta 2101.

Eino: Ehkä tuol­lais­ta­kin joku viit­sii lukea. Kui­vaa ja Eu­roop­pa-kiel­teis­tä.

Tytti: Tämä on vasta hah­mo­tel­ma ai­hees­ta. Oi­keas­taan hah­mo­tel­man luon­nos.

Tämä kohta kri­ti­soi Eu­roop­paa. Toi­saal­la kri­ti­soin nyky-Af­rik­kaa. Me 2100-lu­vul­la olem­me hy­väs­tä syys­tä kriit­ti­siä nyky­maail­mal­le. Eri­tyi­ses­ti ihmis­kun­nan ja­ka­mi­sel­le Eu­roop­paan, Af­rik­kaan, Kii­naan, Ame­rik­kaan, - -.

Tytti: Ke­hi­tys­yh­teis­työ on usein suun­nat­tu niin, että se tukee an­ta­ja­maan yri­tyk­siä. Eihän vaan yri­tys­ve­toi­nen ke­hi­tys­yh­teis­työ ole peite­ta­ri­na hyö­dyt­tö­mäl­le yri­tys­tuel­le? Po­lii­ti­kot ja­ka­vat vero­va­ro­ja kan­nat­ta­jil­leen ja tu­ki­joil­leen ei­vät­kä pa­rem­man tu­le­vai­suu­den hy­väk­si. Sama juttu Suo­mes­sa ja Af­ri­kas­sa. It­sel­le ja omal­le hei­mol­le kah­mi­taan pa­rem­man tu­le­vai­suu­den ra­ken­ta­mi­seen tar­koi­tet­tu­ja yh­tei­siä va­ro­ja.

Unto: Niin­pä. Yri­tys­ve­toi­nen ke­hi­tys­yh­teis­työ? Ve­tä­vät­kö suo­ma­lai­set vai pai­kal­li­set yri­tyk­set? Kau­pal­li­ses­sa yh­teis­työs­sä kor­rup­toi­tu­nut an­ta­ja ja kor­rup­toi­tu­nut vas­taan­ot­ta­ja löy­tä­vät hel­pos­ti toi­sen­sa ja kan­sa­lais­yh­teis­kunta jää ilman.

Eino: Af­rik­ka on poh­jal­la kor­rup­tio­in­dek­sis­sä ja Suomi hui­pul­la.

Tytti: Hui­pul­la, mikä ei kyl­lä­kään ole järin kor­kea. Suo­ma­lais­ta kor­rup­tio­ta ei osata eikä ha­lu­ta mi­ta­ta. Ei edes tun­nis­te­ta kor­rup­tiok­si.

Eino: Ei tun­nis­te­ta, koska Af­rik­kaan ver­rat­tu­na kor­rup­tio Suo­mes­sa on tosi si­vis­ty­nyt­tä. Ja ei­kö­hän yri­tys­ve­toi­nen tar­koi­ta myös yri­tys­ra­hoit­teis­ta?

Unto: Mi­nis­te­ri tuos­ta puhui, niin ei­kö­hän kyse ole ke­hi­tys­yh­teis­työ­va­ro­jen suun­taa­mi­ses­ta yri­tyk­sil­le.

Eino: Hakukoneilkaa startup Africa! Tääl­tä löy­tyy vaik­ka mitä! Nämä po­ru­kat eivät haa­vei­le tu­kiai­sis­ta saati muu­tos­ta Eu­roop­paan. Näi­den kans­sa voisi tehdä var­si­nais­ta win-win yh­teis­työtä.

Unto: Joo, kaik­kien kan­nat­taa pe­reh­tyä tuo­hon puo­leen Af­ri­kas­ta.

Tytti: Hän uskoi jopa mai­nok­siin ... Säe vanhasta iskelmästä. Noihin sivustoihin kannattaa perehtyä, kunhan ymmärtää, että ihan kaikki mainokset eivät ole totta eivätkä varsinkaan koko totuus Afrikasta.

Eino: Eipä tie­ten­kään, mutta tämä on tär­keä päi­vi­tys pö­lyt­ty­nei­siin Af­rik­ka-mieli­ku­viin.

Ke­hi­tys­apu on ollut ty­pe­rää vas­tik­kee­ton­ta an­ta­mis­ta. Ei ole ym­mär­ret­ty vii­saut­ta:

"Anna mie­hel­le kala ja hän on kyl­läi­nen päi­vän. Opeta hänet ka­las­ta­maan ja hän elät­tää it­sen­sä ja per­heen­sä loppu­elä­män­sä."

Tytti: Mie­hel­le! Niin just.

Ei­kö­hän jo kivi­kau­del­la kala­ve­sien ää­rel­le aset­tu­neet osan­neet ka­las­taa ja opet­ta­neet lap­sen­sa ka­las­ta­maan. Eivät ka­las­ta­jat vie­ras­maa­lais­ten maa­kra­pu­jen neu­vo­ja tar­vit­se.

Vaan mitä tehdä, kun valta­me­rien takaa isot lai­vas­tot tu­le­vat ja troo­laa­vat af­rik­ka­lais­ten kala­vedet tyh­jik­si? Tu­le­vat ilman lupaa tai ovat os­ta­neet kor­rup­toi­tu­neel­ta hal­lit­si­jal­ta luvan ryös­tö­ka­las­tuk­seen. Sel­lais­ta yh­teis­työtä.

Tai mikä neu­vok­si, jos hal­li­tus vuok­raa hei­mon iki­ai­kai­set vil­je­lys- ja lai­dun­maat kii­na­lai­sel­le soija­plan­taa­sil­le 99 vuo­dek­si? Ei auta kuin muut­taa lä­him­män kau­pun­gin kaato­pai­kan ku­peel­le ros­kia ton­ki­maan.

Unto: Ba­naa­ne­ja, kaa­kao­ta yms. tuot­ta­vien kan­sain­vä­lis­ten yri­tys­ten pai­kal­li­set tytär­yh­tiöt ovat niin 'vel­kaan­tu­nei­ta' emo­yh­tiöil­le, ettei niil­lä "ole varaa" mak­saa kun­non palk­kaa pai­kal­li­sil­le työn­te­ki­jöil­le saati ve­ro­ja isän­tä­maal­le. Rahaa riit­tää hädin tus­kin viran­omais­ten ja mi­nis­te­rien lah­jo­mi­seen. Ka­ri­bial­la, Lon­toon ci­tys­sä tai muus­sa vero­pa­ra­tii­sis­sa toi­mi­va kirjelaatikko-emoyhtiö ostaa ba­naa­nit, lisää hin­taan nol­lan pe­rään ja myy maailman­mark­ki­noil­le.

Eino: Ovat­ko­han nuo ur­baa­ne­ja le­gen­do­ja? Eikä af­rik­ka­lai­nen kor­rup­tio ole mei­dän vi­kam­me. Lait­tai­si­vat rosvo­her­rat van­ki­laan.

Unto: Van­ki­laan voit jou­tua, jos kil­pai­le­va rosvo­herra ha­luaa kaa­pa­ta yri­tyk­se­si.

Maas­sa, jossa pätee vii­saus "Miksi pal­ka­ta asian­ajaja, kun voi ostaa tuo­ma­rin?", ei ole helppo saada rosvoherroja kuriin.

Tytti: Öljy ja muut maa­perän rik­kau­det kor­rup­toi­vat maan kuin maan Nor­jan kal­tai­sia poik­keuk­sia lukuunottamatta. Os­ta­jien pi­täi­si var­mis­taa, että rahat maa­perän rik­kauk­sis­ta me­ne­vät kan­sal­le, mutta on pal­jon hal­vem­paa mak­saa 10% öljyn käy­väs­tä hin­nas­ta kor­rup­toi­tu­neel­le hal­lin­nol­le kuin käypä hinta, josta kan­sa­kin saisi osan­sa.

Eino: Ellet lahjo, pai­kal­li­nen pai­kal­li­nen hal­li­tus myy kai­vos ja -po­raus­oi­keu­det kii­na­lai­sil­le tai ve­nä­läi­sil­le.

Unto: Niin­pä. Kaup­paa on rei­lua ja epä­rei­lua. Sulle-mulle-kansalle-ei-mitään diilejä on hel­pom­pi ja kan­nat­ta­vam­pi tehdä kuin käydä rei­lua kaup­paa. Siksi win-win-loose on glo­baa­li kaup­pa­tapa.

Jos luon­non­va­ro­jen myyn­ti­tu­lois­ta ei juuri mi­tään jää pai­kal­li­sen kan­san hy­väk­si, maan luon­non­va­ro­jen os­ta­mis­ta voi pitää va­ras­tet­tuun ta­va­raan ryh­ty­mi­se­nä — maan kan­sal­ta va­ras­ta­mi­se­na.

Eikä se, että maan hal­lin­to on mätä, oi­keu­ta va­ras­ta­maan kan­sal­ta.

Tytti: Vuo­den 2050 mul­lis­tus­ten myötä Eu­roop­pa he­rä­si sii­hen, että Kiina yrit­ti voit­taa puo­lel­leen af­rik­ka­lais­ten mie­let ja sy­dä­met. Vii­mei­ses­sä hä­däs­sä alet­tiin elää länsi­mai­sen si­vis­tyk­sen op­pien mu­kaan. Tuet­tiin yh­teis­työtä, jonka tuo­tot käy­tet­tiin pai­kal­lis­ten yh­tei­sek­si hy­väk­si kou­lu­tuk­seen, ter­vey­den­hoi­toon, yh­teis­kun­nan ins­ti­tuu­tioi­den ra­ken­ta­mi­seen ja yllä­pi­tä­mi­seen. Ope­tus­ta ja puo­luee­ton­ta tie­don­vä­li­tys­tä vah­vis­ta­mal­la tuet­tiin kan­sa­lais­yh­teis­kun­taa pi­tä­mään puo­liaan niin, että Af­ri­kan luon­non­va­ro­jen tuo­tot tu­li­vat kan­san hy­väk­si eikä ym­pä­ris­töä tu­hot­tu en­ti­seen mal­liin.

Eino: Te­ho­kas tie­don­vä­li­tys edis­tää myös dis­in­for­maa­tion le­vit­tä­mis­tä. Pu­ti­nin trollien soopa le­viää koko maail­maan. ISIS rek­ry­toi jul­maan jouk­koon­sa so­siaa­li­sen me­dian kaut­ta. Kiina va­leh­te­lee tie­tä­mät­tö­mien sil­mät kor­vat täy­teen.

Unto: Tar­vit­tai­siin­ko edes ke­hi­tys­yh­teis­työtä, jos glo­baa­liin kaup­paan saa­tai­siin rei­lut sään­nöt? Niin kut­su­tut ke­hit­ty­vät maat oli­si­vat ke­hit­ty­neet, jos nii­den kans­sa olisi käyty rei­lua kaup­paa. Tehty rei­lua yh­teis­työtä eikä käy­tet­ty hy­väk­si ko­lo­nia­lis­mis­ta toi­pu­vien mai­den heik­kouk­sia.

Tytti: Ko­lo­nia­lis­min ai­ka­na siir­to­maa­isän­nät käyt­ti­vät pai­kal­li­sia bul­vaa­ne­ja kup­paa­maan kan­saa. Pitää olla mel­koi­nen konna, että ryh­tyy moi­seen hom­maan. Siir­to­mai­den it­se­näis­tyes­sä siir­to­maa­isän­nät te­ki­vät kaik­ken­sa, että bul­vaa­nit pää­si­vät val­taan.

Eino: Ke­hi­tys­maat pitää kou­lut­taa hy­vään hal­lin­toon ja yrit­tä­mään. Miks­eivät pe­rus­ta omia kaa­kao­plan­taa­se­ja?

Tytti: Pa­has­ti kor­rup­toi­tu­nees­sa maas­sa on val­lal­la sel­lai­nen vapaa mafia­ta­lous, että suo­ma­lai­sil­la yrit­tä­mi­sen tai­doil­la ei sel­viäi­si hen­gis­sä.

Unto: Ih­mi­set ovat yrit­te­liäi­tä, mutta kun sys­tee­mi on mätä, re­hel­li­sel­lä yrit­tä­mi­sel­lä ei pär­jää. Mä­däs­sä sys­tee­mis­sä ke­hit­tyy mätä yrit­tä­mi­sen kult­tuu­ri, joka ei kan­san hyvin­voin­tia edis­tä.

Raha tuo val­taa ja valta tuo rahaa. Härs­kit pär­jää­vät tässä pe­lis­sä, vaik­ka eivät ym­mär­rä mi­tään toi­mi­van yh­teis­kun­nan ra­ken­ta­mi­ses­ta, ei­vät­kä ole moi­ses­ta edes kiin­nos­tu­nei­ta. Lah­jus­ra­ho­jen vas­taan­ot­ta­mi­nen on hel­pom­paa ja vaa­tii vä­hem­män osaa­mis­ta kuin kaa­kao­plan­taa­sin pe­rus­ta­mi­nen ja hoi­ta­mi­nen.

Tytti: Hal­lit­se­va eliit­ti ei halua hyvää hal­lin­toa. Vi­ral­lis­ten päät­tä­jien ja hei­dän taus­ta­vai­kut­ta­jien­sa valta ja vau­raus pe­rus­tu­vat huo­noon hal­lin­toon. Kaaos ja seka­sorto tar­joa­vat mah­dol­li­suuk­sia hä­mä­räl­le dealing-wheeling tou­hul­le, kun taas omai­suu­den suoja, demo­kra­tia, sanan­va­paus, riip­pu­ma­ton oi­keus­lai­tos, kou­lu­tet­tu kan­sa­lais­yh­teis­kunta - -, uh­kaa­vat kor­rup­tion he­del­mis­tä naut­ti­mis­ta.

Eino: Saat­te Af­ri­kan kuu­los­ta­maan niin läpi­mä­däl­tä, ettei sinne kan­na­ta mennä edes tu­tus­tu­mis­käyn­nil­le.

Unto: Sii­hen se multa aina lip­sah­taa. Tulee paa­sat­tua siitä, mikä suu­tut­taa. Har­mit­taa hy­vien tyyp­pien puo­les­ta niin, että unoh­taa puhua heis­tä.

Tytti: Niin­pä. Vasta ih­mis­ten kans­sa ju­tel­les­sa huo­maa, että maail­man ih­mi­sis­tä iso osa on mu­ka­val­la ta­val­la tutun oloi­sia.

Unto: Ja ikä­vät tyy­pit­kin ovat kaik­kial­la poh­jim­mil­taan jo­ten­kin saman oloi­sia.

Eino: Ehkä ihmis­ku­van­ne on niin ra­joit­tu­nut, ett­ette näe heis­tä koko to­tuut­ta. Pin­nan­alais­ta kie­rout­ta.

Tytti: Joka ei vie­ras­ta vihaa, on sini­sil­mäi­nen kukka­hattu­täti. Niin­kö?

Eino: Af­rik­kaa kier­tä­neet mi­nis­te­rim­me ovat ker­to­neet, mitä Af­rik­ka ha­luaa: Kau­pal­lis­ta yh­teis­työtä ja in­ves­toin­te­ja. Miks­emme täyt­täi­si Af­ri­kan toi­vei­ta?

Tytti: Hyvä pätkä kir­jaa­ni:

Maan kor­rup­tio­in­dek­sin pe­rus­teel­la voi hel­pos­ti pää­tel­lä, ha­luaa­ko pai­kal­li­nen johto in­ves­toin­tien tuo­ton lan­kea­van it­sel­leen vai kan­sal­le.

Suo­mes­sa­kin eh­do­tel­laan hank­kei­ta, joi­den ainoa ta­voi­te on saada alueel­le val­tion rahaa.

Unto: Af­ri­kas­sa on yli 50 eri­lais­ta maata ja monen­lai­sia joh­ta­jia. Eivät kaik­ki ole läpi­mätiä. Mutta kan­nat­taa toki sel­vit­tää, ym­mär­tä­vät­kö, miten edis­tää yh­teis­tä hyvää? Onko edes tul­lut moi­nen mie­leen? In­ves­toin­te­ja on monen­lai­sia.

Kor­rup­tio ei tar­koi­ta pel­käs­tään sitä, että pitää mak­saa 10% voi­te­lu­rahaa voi­dak­seen to­teut­taa jär­ke­viä hank­kei­ta. Pa­has­ti kor­rup­toi­tu­nut yh­teis­kunta toi­mii niin huo­nos­ti, että yh­teis­tä hyvää edis­tä­viä jär­ke­viä hank­kei­ta ei voi to­teut­taa.

Kor­rup­tio le­viää kaik­kiin yh­teis­kun­nan ker­rok­siin niin, ettei ku­kaan pär­jää "suo­ma­lai­sel­la re­hel­li­syy­del­lä". Kaik­ki ovat kor­rup­tion ar­moil­la.

Tytti: Moni yk­sit­täi­nen­kin Af­ri­kan maa on kult­tuu­ril­taan pal­jon moni­muo­toi­sem­pi kuin koko Eu­roop­pa. Eu­roo­pas­sa­kin yh­teis­työ tak­kuaa kult­tuu­ri­ero­jen ja kes­ki­näi­sen luot­ta­muk­sen puut­teen takia ja demo­kra­tian, oi­keus­val­tion ja yh­tei­sek­si hy­väk­si aher­ta­mi­sen ar­vos­tus on las­kus­sa Eu­roo­pas­sa. Ei meis­tä ole neu­vo­jik­si.

Ih­mi­set ovat kaik­kial­la poh­jim­mil­taan saman­lai­sia, mutta jou­tu­vat elä­mään maas­sa maan ta­val­la. Monet ha­lua­vat paeta maan­sa kor­rup­tio­ta. Us­ko­vat, että voi­si­vat tääl­lä pär­jä­tä re­hel­li­sel­lä työl­lä vail­la pel­koa viran­omais­ten ja ri­kol­lis­ten mieli­val­las­ta.

Eino: Ää­nes­täi­si­vät eh­dok­kai­ta, jotka lait­ta­vat maat tavat kun­toon.

Unto: Mistä tu­le­vat sel­lai­set eh­dok­kaat? Tar­vi­taan puo­luei­ta, jotka ovat ai­to­ja kan­sa­lais­jär­jes­tö­jä ja vil­pit­tö­mäs­ti pyr­ki­vät edis­tä­mään kan­san yh­teis­tä hyvää.

Eikä se­kään mi­tään takaa. Meil­lä­kin EU-vaa­leis­sa sel­lai­sia puo­luei­ta oli tar­jol­la, mutta silti moni ää­nes­ti demo­kra­tia­vas­tai­sia po­pu­lis­ti­sia liik­kei­tä, jotka pilk­kaa­vat yh­tei­seen hy­vään pyr­ki­viä ih­mi­siä.

Toi­mi­van demo­kra­tian ra­ken­ta­mi­nen on vai­keaa, vaik­ka demo­kra­tiaa ha­lua­via yk­si­löi­tä on­nis­tui­si nou­se­maan hal­lit­se­vaan eliit­tiin.

Tytti: Eng­lan­ti kai ai­ka­naan demo­kra­ti­soi­tui, kun ku­nin­gas ei pär­jän­nyt so­dis­saan ilman vah­vis­tu­maan ja vau­ras­tu­maan pääs­seen por­va­ris­ton tukea.

Ko­lo­nia­lis­mi ehti pa­has­ti va­hin­goit­taa siir­to­mai­den kan­sa­lais­yh­teis­kun­tia ja hal­lin­toa. Siir­to­maa­isän­nät käyt­ti­vät pai­kal­li­sia bul­vaa­ne­ja, mafia­tyyp­pis­tä po­ruk­kaa kup­paa­maan kan­saa.

siir­to­maa­val­lat oh­jai­li­vat siir­to­mai­den it­se­näis­ty­mis­tä niin, että val­taan pääsi siir­to­mai­den bul­vaa­ne­ja jat­ka­maan ko­lo­nia­lis­tis­ta hy­väk­si­käyt­töä. Kyl­män sodan ai­ka­na suur­val­lat tu­ki­vat it­sel­leen lo­jaa­le­ja dik­taat­to­rei­ta.

Unto: Hie­man aut­taa, jos ih­mi­set osaa­vat lukea ja kir­joit­taa ja ovat pe­ril­lä maail­man me­nos­ta. Kou­lu­tus ja vapaa tie­don­vä­li­tys edis­tä­vät vas­tuul­lis­ta yh­tei­seen hy­vään pyr­ki­vää kan­san­val­taa.

Tytti: Mo­nis­sa mais­sa on kan­sa­lais­jär­jes­tö­jä, joil­ta voi oppia, miten voim­me edis­tää to­del­lis­ta ke­hi­tys­tä.

Unto: Kun­han va­lit­see oi­kein. Sini­sil­mäi­syy­des­tä va­roit­taa vitsi: "Nuori mies, jos ha­luat val­taa ja vau­raut­ta, pe­rus­ta us­kon­to tai kan­sa­lais­jär­jes­tö."

Eino: Tei­dän 'asian­tun­te­va' vies­tin­ne siis on, että yri­tys­yh­teis­työ ai­heut­taa pel­käs­tään va­hin­koa ellei epä­on­nis­tu al­kuun­sa.

Unto: Hups. Ei. Dy­naa­mi­nen yrit­tä­jä­hen­ki­nen po­ruk­ka, jolla on arvot koh­dal­laan, voi tehdä ih­mei­tä yh­des­sä pai­kal­lis­ten kans­sa.

Tytti: Jou­tu­nee­kin te­ke­mään ih­mei­tä.

Muis­tu­tim­me van­hois­ta vir­heis­tä. Kau­pal­li­nen "yh­teis­työ" on ollut epä­eet­tis­tä hy­väk­si­käyt­töä, mikä on ai­heut­ta­nut pal­jon va­hin­koa ke­hit­ty­vis­sä mais­sa.

Unto: Va­roi­tim­me haas­teis­ta. Af­rik­ka ei ole Eu­roop­pa.

Tytti: Eet­tis­tä win-win-win yri­tys­yh­teis­työtä, jossa py­ri­tään vil­pit­tö­mäs­ti edis­tä­mään kan­san hyvin­voin­tia, ei ole aiem­min ko­keil­tu. Tai siis ei tie­tääk­se­ni. En ole pe­reh­ty­nyt ke­hi­tys­tut­ki­muk­seen.

Unto: Tus­kin on pe­reh­ty­nyt hal­li­tuk­sem­me­kaan. Eivät tunnu muu­ten­kaan ar­vos­ta­van asian­tun­ti­joi­den nä­ke­myk­siä. Mieli­kuvat ja us­ko­muk­set ovat tut­kit­tua tie­toa hel­pom­pia so­vit­taa omaa ideo­lo­giaan.

Tytti: Suo­mes­ta käsin on mah­do­ton ym­mär­tää elä­mää Af­ri­kan eri kol­kis­sa. Ke­hi­tys­tut­ki­muk­seen pe­reh­ty­mi­nen olisi tär­keää.

Vähän epäi­lyt­tää, mah­taa­ko kau­pal­li­nen yh­teis­työ vä­hen­tää kor­rup­tio­ta, pa­ran­taa tyt­tö­jen mah­dol­li­suuk­sia kou­lun­käyn­tiin, vah­vis­taa yh­teis­kun­tien ins­ti­tuu­tioi­ta, vah­vis­taa demo­kra­tiaa ja oi­keus­val­tio­ta, ...

Eino: Eihän sen tar­vit­se kaik­kia on­gel­mia rat­kais­ta.

Unto: Kun­han jo­ten­kin var­mis­te­taan, että tou­hus­ta on pai­kal­li­sil­le ih­mi­sil­le enem­män hyö­tyä kuin hait­taa. Sen var­mis­ta­mi­seen tar­vit­tai­siin ke­hit­ty­viä maita tun­te­vien jär­jes­tö­jen ja tut­ki­joi­den apua.