Pähkäilyä isoista ja vähän pienemmistäkin asioista: Empatia, terve järki, uusfasismi, populismi, ruokamme, ...
2023, 2024
Heikin pohteita > Jorinoita > Varoittava johdanto jorinoihin (2024-11-22)
Ihan läpällä, (mutta en kännissä) kirjasin tähän täysin fiktiivisen ystäväporukan höpinöitä maailman menosta. En tietenkään voi ottaa vastuuta heidän puheistaan, mutta pyydän kuitenkin nöyrimmästi anteeksi jo näin etukäteen, JOS jostain minulle käsittämättömästä syystä joku teistä herkkähipiäisistä loukkaantuu HEIDÄN höpinöistään.
2024
Ystävykset täydentävät kuvitelmissaan ja ennakkoluuloissaan olevia aukkoja wikipedian viisauksilla ja tekoälyn heille kertomalla, joten tiedettä heidän juttunsa eivät ole, vaan ketäpä tieteelliset totuudet nykyään kiinnostavat.
Mielestään he kuuluvat sivistyneistöön, mutta pilkkaavat myrkyllisesti niitä, jotka levittävät uskomuksiaan ja ennakkoluulojaan totuutena vaikka samaan sortuvat itsekin.
Monen Nobel-kirjan ensimmäiset luonnokset ovat kuulemma olleet kökköä luettavaa.
Astrid Lindgren kertoi sujuvan tekstin salaisuudeksi: "Kirja pitää kirjoittaa uudelleen niin monta kertaa, että itseä ei siinä enää mikään häiritse."
En ole Nobel-kirjailija enkä Astrid Lindgren. Minua tekstini alkavat tympiä kerta kerralta enemmän, vaikka niitä miten korjailisin. Tällaisten juttujen hinkkaaminen hautaan asti ei muutenkaan innosta.
(Valmiiksi saamista estävä perfektionismi on kai sitä, että hirvittää paljastaa olevansa vähäpätöisempi lahjakkuus kuin maailmankirjallisuuden huiput.)
Nämä jorinat eivät sovi valmiiksi mietittyjä ajatuksia kaipaaville. Itseäni kiinnostaa, minne kaikkialle ajatukseni rönsyilevät, kun päästän ne vapaaksi.
Jos yritän tiivistää ja selkeyttää juttujani, niistä kiteytyy vain kliseisiä itsestäänselvyyksiä. Jännät oudot aavistelut hatarine perusteluineen häviävät. Tylsää! Tylsää!
Eräs kallonkutistaja huomautti, että minulla on kolmesta viiteen eri näkökulmaa asioihin. Näissä jorinoissa on kuusi eri henkilöä, että kaikki näkökulmani saisivat luontevasti tilaa. Kuudennen henkilön tehtävä on houkutella esiin se yksi minulta puuttuva näkökulma.
Eino Eilisen mielestä yhteisiä asioita pitää hoitaa vanhalla tutulla ja hyväksi koetulla tavalla. Siksi Eino kaipaa perinteisiä arvoja kunnioittavaa vahvaa johtajaa, joka jämäkästi pitää vaaralliset väärinajattelijat ja muut haahuilijat kurissa ja torjuu isänmaalle vieraat kulttuurivaikutteet.
Eino uskoo oman ja kaltaistensa "terveen järjen" kaikkivoipuuteen. Siis aika tavallinen ihminen.
🍃 🍃 🍃 🍃 🍃
Unto Uneksijan mielestä menneen maailman viisaudet pitää hylätä. "Menneiden aikojen 'viisauksiin' luottaminen on kuin tuijottaisi oudolla vuoristotiellä peruutuspeiliin." Tulevaisuus ei ole uusi eilinen. "Future ain't what it used to be."
Unto kunnioittaa kaikenlaisia näkemyksiä, vaikka saarnaavasta tyylistään voisi muuta luulla:
"Kukaan ei ole koskaan onnistunut takomaan "väärinajattelijoille" järkeä päähän", muistuttaa Unto.
"Jos jaksaa ystävällisesti kysellä ja kuunnella, saattaa päästä jyvälle, mistä toisen päähän on kertynyt käsittämättömiä ajatuksia. (Saattaapa jutustellessa paljastua omankin ajattelun outouksia.) Tärkeintä on välttää adrenaliinin eritystä, koska adrenaliini tekee ihmisistä hölmöjä."
"Mitä vahvempi mielipide alitajuntani syövereistä pulpahtaa, sitä perusteellisemmin mietin, onko siinä mitään järkeä." (Oikeasti Unton ajatus ei kulje ihan noin.)
Ihminen uskoo olevansa oikeassa vaikka tosiasiat muuta todistavat: "Ollako itseensä tyytyväisenä jääräpäisesti väärässä vai nöyrtyäkö kuuntelemaan muidenkin ajatuksia? Kas siinäpä pulma. " Kestääkö ego uuden oppimista?
Vaikka riidankylväjät levittäjät kaikkialle myrkkyjään, Unto uskoo, että ihmisten enemmistö kautta maailman
Yhteistyön vieraiden ihmisten kanssa Unto aloittaa varovaisen luottavaisesti. "Kun ketkuille antaa sopivasti köyttä, ne hirttäytyvät siihen." Kun luottamuksen väärinkäyttäjät paljastuvat, heidät voi dumpata ketkujen kaatikselle ja loppujen kanssa tehdä kaikkea kivaa ja hyödyllistäkin.
Unton mielestä liberaali demokratia on kaikesta tapahtuneesta huolimatta ainoa inhimillisesti toimiva tapa sopia yhteisistä pelisäännöistä. Tarvitaan rakentavaa kansalaiskeskustelua niin, ettei tule äänestettyä fiilispohjalta miettimättä nenäänsä pidemmälle. Vääränhenkisessä vaalitaistoissa fiiliksistä päällimmäiseksi nousevat riidankylväjien nostattamat viha, pelko ja itsekäs ahneus.
Liberaali demokratia edellyttää, että jokainen kestää kiivastumatta harmistuksensa siitä, että muut eivät halua ihan samaa kuin itse.
Päätöksiä tehdessä peli on puoliksi menetetty, jos joudutaan äänestämään. Varsinkin, jos äänestystulos menee melkein tasan. Ihannetapauksessa demokratiassa käydään rakentavaa keskustelua — dialogia — ja äänestetään vain, jos ei päästä yhteisymmärrykseen. Sellaiseen yhteisymmärrykseen, joka ei ole hämärien lehmänkauppojen kautta saavutettu yhteisen edun kannalta huono kompromissi.
Unton mielestä yllättävän moni toivoo diktaattoria, joka pakottaa muut elämään niin kuin hän haluaa. Ja diktaattorihan antaa ymmärtää, että pakottaa NE elämään niin kuin ME. Vielä hullumpaa, karismaattinen kansanvillitsijä muokkaa ihmisten toiveet ja halut mielensä mukaisiksi.
Toiset kai ajattelevat, että diktaattoria nöyrästi nuoleskelemalla saa kaikkea kivaa: erioikeuksia, valtaa, luvan kahmia diktaattorin kansanvihollisiksi leimaamien omaisuutta, ... !
Moni erehtyy luulemaan, että heittäytymällä diktaattorin kaveriksi, diktaattori on vastavuoroisesti hänelle lojaali kaveri. Jotkut kai arvelevat, että nöyristelemällä on turvassa despootin mielivallalta.
Mitä huonommin demokratia toimii, sitä hullumpia tyyppejä kansakuntien johtoon nousee. Suuriegoiset johtajat eivät kykene rakentavaan vuoropuheluun.
Unto on siis maailmanparantaja — "kukkahattutäti". Siis aika tavallinen ihminen Untokin. Toki eri lailla tavallinen kuin Eino.
🍃 🍃 🍃 🍃 🍃
2100-luvulle sijoittuvaa tieteistarinaa kirjoittava Tytti Tulevaisuus yrittää eläytyä aikamatkailijaksi, joka kommentoi meidän 2020-lukulaisten touhuja 2100-luvun alun näkövinkkelistä.
2100-luvulla kärsimme hölmöyksistämme jokseenkin niin kuin tieteenne ennustaa. Toisin kuin te, ponnistelemme yhdessä selviytyäksemme teidän aiheuttamistanne vaikeuksista. Mikä teissä pilasi elinympäristömme?
Joudumme ponnistelemaan korjataksemme, mitä pilasitte, pitääksemme maapallon elinkelpoisena, mutta ponnistelemme onnellisina yhdessä. Meillä ei mulkut juhli.
🍃 🍃 🍃 🍃 🍃
10, 13 ja 15 vuotiaat Aino, Ilja ja Olayinka puuhailevat omiaan milloin missäkin, mutta aika ajoin jäävät kuuloetäisyydelle pelaamaan lautapelejä. Aino on kotoisin itä-Suomesta, Ilja muuttanut vanhempiensa mukana Siperiasta 5-vuotiaana ja Olayinka Itä-Kongosta pakolaisleirin kautta Suomeen viisi vuotta sitten päätynyt orpo.
"Aikuisten puheet kiinnostavat, mutta tuntuu, etteivät he kaipaa meitä mukaan keskusteluun. Vastaavat sentään asiallisesti, jos 'keskeytämme' ja kysymme jotain. Höpisköön 'viisaita' keskenään."
Laitan jutustelun sekaan "lainauksia" sosiaalisesta mediasta:
"Uusimman tieteellisen huippututkimuksen mukaan tiede on taas väärässä!"
Parissa viikossa tämän tasoinen huuhaa-trollaus saattaa kasvaa tieteellisen totuuden ylittäväksi some-totuudeksi.
Ystävykset ovatkin sulkeneet kännykkänsä, etteivät sortuisi hukkaamaan aikaansa some-öyhötyksen kommentointiin, vaan onnistuisivat keskittymään olennaiseen ja keskustelemaan sivistyneesti. Päätös ei aivan pidä, vaan vaivihkaa kukin vuorollaan vilkaisee "tärkeimpiä" some-kanaviaan.
Tähän jatkoksi putoilee satunnaisesti jorinoita yksi kerrallaan.
Heikin pohteita > Jorinoita > Yritysvetoinen kehitysyhteistyö (2024-12-18)
Eino: Vihdoinkin Suomi siirtyy yritysvetoiseen kehitysyhteistyöhön. Rakennamme Afrikkaan niin vireän talouden, ettei porukka enää halua sieltä Eurooppaan. Eipä enää mene kehitysapu Kankkulan kaivoon.
Unto: Jos yrittämisen edellytykset Afrikassa olisivat edes puoliksi niin hyvät kuin Suomessa, ehkä entistä harvempi sikäläinen haluaisi tulla tähän rasistiseen maahan outoon sohjoiseen.
Tytti: Sopiiko, että lukaisen kuvauksen maailmasta, jossa kirjani "Esi-isien perintö" henkilöt elävät? Kiitos. Elämme vuotta 2101.
Kauan kesti, ennen kuin eurooppalaiset äänestäjät ymmärsivät, että omaan ylivertaisuutensa sulkeutuminen ei toiminut, koska Eurooppa ei oikeasti ollut ylivertainen eikä omavarainen.
Vuoden 2050 poliittisten mullistusten jälkeen populistit vaimensivat puheitaan ulkomaalaisista uhkaavina talibaaneina ja loisivina elintasopakolaisina. Yhteistyötä kehittyvien maiden kanssa ei enää kuvattu Kankkulan kaivoksi. Ei-syntyperäisen suomalaisen näköisiä työtätekeviä veronmaksajia ei enää savustettu palamaan "takaisin kotiinsa". Vähän koulutetuillekin maahanmuuttajille tuli tarjolle muitakin kuin orjan hommia pimeillä työmarkkinoilla. Perheenkin sai tuoda mukanaan vaikka Euroopan ulkopuolelta, jos tyytyi siihen, että Suomessa vähän koulutetun palkka ei kituuttelua kummempaan elämään riittänyt.
Eurooppalaisista ylivertaisista arvoista puhuttiin enää hiljaa omassa piirissä. Väestönvaihdon uhasta ei sielläkään. Populistit eivät enää onnistuneet leimaamaan kaikkea erilaista ja eksoottista ulkopuoliseksi uhaksi. Uteliaisuudesta tuli muotia ja realismi voitti alaa: Niin omassamme kuin muidenkin kulttuureissa on hyvää ja huonoa ja iso osa erilaisuudesta on ihan vaan erilaisuutta.
Öyhöt eivät enää rohjenneet hyökätä niiden kimppuun, jotka innostivat erilaisten kulttuurien rinnakkaiseloon — eri kulttuurien parhaiden puolien yhdistämiseen ja hölmöyksien karsimiseen ystävällisesti keskustellen.
Afrikasta eurooppalaisilla oli monia erilaisia käsityksiä: Kaikki rajoittuneita, osa vääriä. Alettiin ymmärtää, että hedelmällinen yhteistyö vaatii syvällistä ymmärrystä vieraista kulttuureista. Puolin ja toisin. Pelkästään Afrikka on valtava manner, jossa on monia erilaisia kulttuureja ja ihmiset elävät monissa erilaisissa oloissa. Afrikassa on monenlaista yrittämistä.
Kiina oli alkanut investoida Afrikkaan jo 2020-luvulla. Kiinan kulttuurikeskukset alkoivat opettaa afrikkalaisille kiinan kieltä, kulttuuria ja kiinalaista totuutta maailmanpolitiikasta. "Vastapalvelukseksi" Kiina sai luonnonvaroja ja viljelysmaata. Tehtaisiin ja plantaaseille riitti halpaa työvoimaa. !
Amerikka oli käpertynyt riitelemään itsensä kanssa, joten siitä ei ollut kauppakumppaniksi, joten Eurooppakin alkoi rakentaa yhteyksiä Afrikkaan. Afrikkalaiset olivat kyllästyneet kiinalaiseen kolonialismiin, joten heitä viehätti vuoden 2050 jälkeisen Euroopan asenne ja yhteistyö sujui hyvin.
Eino: Ehkä tuollaistakin joku viitsii lukea. Kuivaa ja Eurooppa-kielteistä.
Tytti: Tämä on vasta hahmotelma aiheesta. Oikeastaan hahmotelman luonnos.
Tämä kohta kritisoi Eurooppaa. Toisaalla kritisoin nyky-Afrikkaa. Me 2100-luvulla olemme hyvästä syystä kriittisiä nykymaailmalle. Erityisesti ihmiskunnan jakamiselle Eurooppaan, Afrikkaan, Kiinaan, Amerikkaan, - -.
🍃 🍃 🍃 🍃 🍃
Tytti: Kehitysyhteistyö on usein suunnattu niin, että se tukee antajamaan yrityksiä. Eihän vaan yritysvetoinen kehitysyhteistyö ole peitetarina hyödyttömälle yritystuelle? Poliitikot jakavat verovaroja kannattajilleen ja tukijoilleen eivätkä paremman tulevaisuuden hyväksi. Sama juttu Suomessa ja Afrikassa. Itselle ja omalle heimolle kahmitaan paremman tulevaisuuden rakentamiseen tarkoitettuja yhteisiä varoja.
Unto: Niinpä. Yritysvetoinen kehitysyhteistyö? Vetävätkö suomalaiset vai paikalliset yritykset? Kaupallisessa yhteistyössä korruptoitunut antaja ja korruptoitunut vastaanottaja löytävät helposti toisensa ja kansalaisyhteiskunta jää ilman.
Eino: Afrikka on pohjalla korruptioindeksissä ja Suomi huipulla.
Tytti: Huipulla, mikä ei kylläkään ole järin korkea. Suomalaista korruptiota ei osata eikä haluta mitata. Ei edes tunnisteta korruptioksi.
Eino: Ei tunnisteta, koska Afrikkaan verrattuna korruptio Suomessa on tosi sivistynyttä. Ja eiköhän yritysvetoinen tarkoita myös yritysrahoitteista?
Unto: Ministeri tuosta puhui, niin eiköhän kyse ole kehitysyhteistyövarojen suuntaamisesta yrityksille.
Eino: Hakukoneilkaa startup Africa! Täältä löytyy vaikka mitä! Nämä porukat eivät haaveile tukiaisista saati muutosta Eurooppaan. Näiden kanssa voisi tehdä varsinaista win-win yhteistyötä.
Unto: Joo, kaikkien kannattaa perehtyä tuohon puoleen Afrikasta.
Tytti: Hän uskoi jopa mainoksiin ... Säe vanhasta iskelmästä. Noihin sivustoihin kannattaa perehtyä, kunhan ymmärtää, että ihan kaikki mainokset eivät ole totta eivätkä varsinkaan koko totuus Afrikasta.
Eino: Eipä tietenkään, mutta tämä on tärkeä päivitys pölyttyneisiin Afrikka-mielikuviin.
Kehitysapu on ollut typerää vastikkeetonta antamista. Ei ole ymmärretty viisautta:
"Anna miehelle kala ja hän on kylläinen päivän. Opeta hänet kalastamaan ja hän elättää itsensä ja perheensä loppuelämänsä."
Tytti: Miehelle! Niin just.
Eiköhän jo kivikaudella kalavesien äärelle asettuneet osanneet kalastaa ja opettaneet lapsensa kalastamaan. Eivät kalastajat vierasmaalaisten maakrapujen neuvoja tarvitse.
Vaan mitä tehdä, kun valtamerien takaa isot laivastot tulevat ja troolaavat afrikkalaisten kalavedet tyhjiksi? Tulevat ilman lupaa tai ovat ostaneet korruptoituneelta hallitsijalta luvan ryöstökalastukseen. Sellaista yhteistyötä.
Tai mikä neuvoksi, jos hallitus vuokraa heimon ikiaikaiset viljelys- ja laidunmaat kiinalaiselle soijaplantaasille 99 vuodeksi? Ei auta kuin muuttaa lähimmän kaupungin kaatopaikan kupeelle roskia tonkimaan.
Unto: Banaaneja, kaakaota yms. tuottavien kansainvälisten yritysten paikalliset tytäryhtiöt ovat niin 'velkaantuneita' emoyhtiöille, ettei niillä "ole varaa" maksaa kunnon palkkaa paikallisille työntekijöille saati veroja isäntämaalle. Rahaa riittää hädin tuskin viranomaisten ja ministerien lahjomiseen. Karibialla, Lontoon cityssä tai muussa veroparatiisissa toimiva kirjelaatikko-emoyhtiö ostaa banaanit, lisää hintaan nollan perään ja myy maailmanmarkkinoille.
Eino: Ovatkohan nuo urbaaneja legendoja? Eikä afrikkalainen korruptio ole meidän vikamme. Laittaisivat rosvoherrat vankilaan.
Unto: Vankilaan voit joutua, jos kilpaileva rosvoherra haluaa kaapata yrityksesi.
Maassa, jossa pätee viisaus "Miksi palkata asianajaja, kun voi ostaa tuomarin?", ei ole helppo saada rosvoherroja kuriin.
Tytti: Öljy ja muut maaperän rikkaudet korruptoivat maan kuin maan Norjan kaltaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Ostajien pitäisi varmistaa, että rahat maaperän rikkauksista menevät kansalle, mutta on paljon halvempaa maksaa 10% öljyn käyvästä hinnasta korruptoituneelle hallinnolle kuin käypä hinta, josta kansakin saisi osansa.
Eino: Ellet lahjo, paikallinen paikallinen hallitus myy kaivos ja -porausoikeudet kiinalaisille tai venäläisille.
Unto: Niinpä. Kauppaa on reilua ja epäreilua. Sulle-mulle-kansalle-ei-mitään diilejä on helpompi ja kannattavampi tehdä kuin käydä reilua kauppaa. Siksi win-win-loose on globaali kauppatapa.
Jos luonnonvarojen myyntituloista ei juuri mitään jää paikallisen kansan hyväksi, maan luonnonvarojen ostamista voi pitää varastettuun tavaraan ryhtymisenä — maan kansalta varastamisena.
Eikä se, että maan hallinto on mätä, oikeuta varastamaan kansalta.
Tytti: Vuoden 2050 mullistusten myötä Eurooppa heräsi siihen, että Kiina yritti voittaa puolelleen afrikkalaisten mielet ja sydämet. Viimeisessä hädässä alettiin elää länsimaisen sivistyksen oppien mukaan. Tuettiin yhteistyötä, jonka tuotot käytettiin paikallisten yhteiseksi hyväksi koulutukseen, terveydenhoitoon, yhteiskunnan instituutioiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Opetusta ja puolueetonta tiedonvälitystä vahvistamalla tuettiin kansalaisyhteiskuntaa pitämään puoliaan niin, että Afrikan luonnonvarojen tuotot tulivat kansan hyväksi eikä ympäristöä tuhottu entiseen malliin.
Eino: Tehokas tiedonvälitys edistää myös disinformaation levittämistä. Putinin trollien soopa leviää koko maailmaan. ISIS rekrytoi julmaan joukkoonsa sosiaalisen median kautta. Kiina valehtelee tietämättömien silmät korvat täyteen.
Unto: Tarvittaisiinko edes kehitysyhteistyötä, jos globaaliin kauppaan saataisiin reilut säännöt? Niin kutsutut kehittyvät maat olisivat kehittyneet, jos niiden kanssa olisi käyty reilua kauppaa. Tehty reilua yhteistyötä eikä käytetty hyväksi kolonialismista toipuvien maiden heikkouksia.
Tytti: Kolonialismin aikana siirtomaaisännät käyttivät paikallisia bulvaaneja kuppaamaan kansaa. Pitää olla melkoinen konna, että ryhtyy moiseen hommaan. Siirtomaiden itsenäistyessä siirtomaaisännät tekivät kaikkensa, että bulvaanit pääsivät valtaan.
Eino: Kehitysmaat pitää kouluttaa hyvään hallintoon ja yrittämään. Mikseivät perusta omia kaakaoplantaaseja?
Tytti: Pahasti korruptoituneessa maassa on vallalla sellainen vapaa mafiatalous, että suomalaisilla yrittämisen taidoilla ei selviäisi hengissä.
Unto: Ihmiset ovat yritteliäitä, mutta kun systeemi on mätä, rehellisellä yrittämisellä ei pärjää. Mädässä systeemissä kehittyy mätä yrittämisen kulttuuri, joka ei kansan hyvinvointia edistä.
Raha tuo valtaa ja valta tuo rahaa. Härskit pärjäävät tässä pelissä, vaikka eivät ymmärrä mitään toimivan yhteiskunnan rakentamisesta, eivätkä ole moisesta edes kiinnostuneita. Lahjusrahojen vastaanottaminen on helpompaa ja vaatii vähemmän osaamista kuin kaakaoplantaasin perustaminen ja hoitaminen.
Tytti: Hallitseva eliitti ei halua hyvää hallintoa. Virallisten päättäjien ja heidän taustavaikuttajiensa valta ja vauraus perustuvat huonoon hallintoon. Kaaos ja sekasorto tarjoavat mahdollisuuksia hämärälle dealing-wheeling touhulle, kun taas omaisuuden suoja, demokratia, sananvapaus, riippumaton oikeuslaitos, koulutettu kansalaisyhteiskunta - -, uhkaavat korruption hedelmistä nauttimista.
Eino: Saatte Afrikan kuulostamaan niin läpimädältä, ettei sinne kannata mennä edes tutustumiskäynnille.
Unto: Siihen se multa aina lipsahtaa. Tulee paasattua siitä, mikä suututtaa. Harmittaa hyvien tyyppien puolesta niin, että unohtaa puhua heistä.
Tytti: Niinpä. Vasta ihmisten kanssa jutellessa huomaa, että maailman ihmisistä iso osa on mukavalla tavalla tutun oloisia.
Unto: Ja ikävät tyypitkin ovat kaikkialla pohjimmiltaan jotenkin saman oloisia.
Eino: Ehkä ihmiskuvanne on niin rajoittunut, ettette näe heistä koko totuutta. Pinnanalaista kieroutta.
Tytti: Joka ei vierasta vihaa, on sinisilmäinen kukkahattutäti. Niinkö?
🍃 🍃 🍃 🍃 🍃
Eino: Afrikkaa kiertäneet ministerimme ovat kertoneet, mitä Afrikka haluaa: Kaupallista yhteistyötä ja investointeja. Miksemme täyttäisi Afrikan toiveita?
Tytti: Hyvä pätkä kirjaani:
Euroopan johtajat heittävät viikon keikan Afrikassa ja sen jälkeen tietävät kaiken laajan mantereen maista, kulttuureista ja miljardin ihmisen toiveista. Ihan vaan juttelemalla korruptoituneen eliitin kanssa.
Maan korruptioindeksin perusteella voi helposti päätellä, haluaako paikallinen johto investointien tuoton lankeavan itselleen vai kansalle.
Suomessakin ehdotellaan hankkeita, joiden ainoa tavoite on saada alueelle valtion rahaa.
Unto: Afrikassa on yli 50 erilaista maata ja monenlaisia johtajia. Eivät kaikki ole läpimätiä. Mutta kannattaa toki selvittää, ymmärtävätkö, miten edistää yhteistä hyvää? Onko edes tullut moinen mieleen? Investointeja on monenlaisia.
Korruptio ei tarkoita pelkästään sitä, että pitää maksaa 10% voitelurahaa voidakseen toteuttaa järkeviä hankkeita. Pahasti korruptoitunut yhteiskunta toimii niin huonosti, että yhteistä hyvää edistäviä järkeviä hankkeita ei voi toteuttaa.
Korruptio leviää kaikkiin yhteiskunnan kerroksiin niin, ettei kukaan pärjää "suomalaisella rehellisyydellä". Kaikki ovat korruption armoilla.
Tytti: Moni yksittäinenkin Afrikan maa on kulttuuriltaan paljon monimuotoisempi kuin koko Eurooppa. Euroopassakin yhteistyö takkuaa kulttuurierojen ja keskinäisen luottamuksen puutteen takia ja demokratian, oikeusvaltion ja yhteiseksi hyväksi ahertamisen arvostus on laskussa Euroopassa. Ei meistä ole neuvojiksi.
Ihmiset ovat kaikkialla pohjimmiltaan samanlaisia, mutta joutuvat elämään maassa maan tavalla. Monet haluavat paeta maansa korruptiota. Uskovat, että voisivat täällä pärjätä rehellisellä työllä vailla pelkoa viranomaisten ja rikollisten mielivallasta.
Eino: Äänestäisivät ehdokkaita, jotka laittavat maat tavat kuntoon.
Unto: Mistä tulevat sellaiset ehdokkaat? Tarvitaan puolueita, jotka ovat aitoja kansalaisjärjestöjä ja vilpittömästi pyrkivät edistämään kansan yhteistä hyvää.
Eikä sekään mitään takaa. Meilläkin EU-vaaleissa sellaisia puolueita oli tarjolla, mutta silti moni äänesti demokratiavastaisia populistisia liikkeitä, jotka pilkkaavat yhteiseen hyvään pyrkiviä ihmisiä.
Toimivan demokratian rakentaminen on vaikeaa, vaikka demokratiaa haluavia yksilöitä onnistuisi nousemaan hallitsevaan eliittiin.
Tytti: Englanti kai aikanaan demokratisoitui, kun kuningas ei pärjännyt sodissaan ilman vahvistumaan ja vaurastumaan päässeen porvariston tukea.
Kolonialismi ehti pahasti vahingoittaa siirtomaiden kansalaisyhteiskuntia ja hallintoa. Siirtomaaisännät käyttivät paikallisia bulvaaneja, mafiatyyppistä porukkaa kuppaamaan kansaa.
siirtomaavallat ohjailivat siirtomaiden itsenäistymistä niin, että valtaan pääsi siirtomaiden bulvaaneja jatkamaan kolonialistista hyväksikäyttöä. Kylmän sodan aikana suurvallat tukivat itselleen lojaaleja diktaattoreita.
Unto: Hieman auttaa, jos ihmiset osaavat lukea ja kirjoittaa ja ovat perillä maailman menosta. Koulutus ja vapaa tiedonvälitys edistävät vastuullista yhteiseen hyvään pyrkivää kansanvaltaa.
Tytti: Monissa maissa on kansalaisjärjestöjä, joilta voi oppia, miten voimme edistää todellista kehitystä.
Jokseenkin kaikissa kehittyvissä maissa oli jo 2000-luvun alussa kansalaisjärjestöjä, ituja ainakin. Vuoden 2050 jälkeen niiden kanssa yhteistyössä eurooppalaiset järjestöt ja tutkijat alkoivat tukea niitä. Vähä vähältä kansalaisyhteiskunnat onnistuivat demokratisoimaan maidensa päätöksentekoa ja heikentämään korruptiota. Eurooppalaisten tukemat kansalaisyhteiskunnat antoivat nuorille aikuisille toivoa tulevaisuudesta. Rikollisjengien ja terroristien houkutus väheni.
Unto: Kunhan valitsee oikein. Sinisilmäisyydestä varoittaa vitsi: "Nuori mies, jos haluat valtaa ja vaurautta, perusta uskonto tai kansalaisjärjestö."
Eino: Teidän 'asiantunteva' viestinne siis on, että yritysyhteistyö aiheuttaa pelkästään vahinkoa ellei epäonnistu alkuunsa.
Unto: Hups. Ei. Dynaaminen yrittäjähenkinen porukka, jolla on arvot kohdallaan, voi tehdä ihmeitä yhdessä paikallisten kanssa.
Tytti: Joutuneekin tekemään ihmeitä.
Muistutimme vanhoista virheistä. Kaupallinen "yhteistyö" on ollut epäeettistä hyväksikäyttöä, mikä on aiheuttanut paljon vahinkoa kehittyvissä maissa.
Unto: Varoitimme haasteista. Afrikka ei ole Eurooppa.
Tytti: Eettistä win-win-win yritysyhteistyötä, jossa pyritään vilpittömästi edistämään kansan hyvinvointia, ei ole aiemmin kokeiltu. Tai siis ei tietääkseni. En ole perehtynyt kehitystutkimukseen.
Unto: Tuskin on perehtynyt hallituksemmekaan. Eivät tunnu muutenkaan arvostavan asiantuntijoiden näkemyksiä. Mielikuvat ja uskomukset ovat tutkittua tietoa helpompia sovittaa omaa ideologiaan.
Tytti: Suomesta käsin on mahdoton ymmärtää elämää Afrikan eri kolkissa. Kehitystutkimukseen perehtyminen olisi tärkeää.
Vähän epäilyttää, mahtaako kaupallinen yhteistyö vähentää korruptiota, parantaa tyttöjen mahdollisuuksia koulunkäyntiin, vahvistaa yhteiskuntien instituutioita, vahvistaa demokratiaa ja oikeusvaltiota, ...
Eino: Eihän sen tarvitse kaikkia ongelmia ratkaista.
Unto: Kunhan jotenkin varmistetaan, että touhusta on paikallisille ihmisille enemmän hyötyä kuin haittaa. Sen varmistamiseen tarvittaisiin kehittyviä maita tuntevien järjestöjen ja tutkijoiden apua.
Olen kirjoitellut myös toisentyylistä pohdintaa .