Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Syksyn 2011 mietteitä > Tykkään, en tykkää (2011-09-18)

Tyk­kään, en tyk­kää

Pal­jos­ta ajat­te­lus­ta sääs­tyy ki­vas­ti, kun vielä 'unoh­taa', että maail­man me­noon vai­kut­ta­vat muut­kin te­ki­jät kuin omat mieli­pi­teet.

Turha siis muis­tel­la, onko 3*4 yh­dek­sän vai seit­se­män­tois­ta. Ää­nes­te­tään.

Turha seu­ra­ta uu­ti­sia, jos it­sel­lä jo on val­mis mieli­pide maailman­me­nos­ta ja lap­se­na opit­tu sel­keä kä­si­tys maail­man kan­sois­ta.

Uh­kaa­ko meitä il­mas­to­ka­tast­ro­fi? Turha mit­tail­la lämpö­ti­lo­ja ja kasvi­huone­kaa­su­jen pi­toi­suuk­sia. Turha laa­tia il­mas­to­mal­le­ja. Kukin va­lit­koon it­sel­leen edul­li­sen ja mie­lui­san mieli­pi­teen ja sit­ten ää­nes­te­tään. Demo­kra­tias­sa ei ole oi­kei­ta ja vää­riä mieli­pi­tei­tä!

Turha päh­käil­lä, onko ta­lou­des­sa syy- ja seu­raus­suh­tei­ta saati mil­lai­sia ne ovat. Turha ana­ly­soi­da EU:n mah­dol­li­sia hyö­ty­jä ja hait­to­ja. Jo­kai­nen löy­tä­nee hel­pos­ti mieli­pi­teen, joka tun­tuu it­ses­tä ki­val­ta. Sit­ten ää­nes­te­tään.

Eet­ti­set poh­din­nat siitä, mil­lai­nen ihmis­arvo kuu­luu a) mun kanta­suo­ma­lai­sil­le he­te­ro­ka­ve­reil­le b) muil­le, ovat tar­peet­to­mia. Jä­mäk­kä mieli­pide riit­tää ja ää­nes­tys rat­kai­see.

Toi­mii­ko maailman­ta­lous oi­keu­den­mu­kai­ses­ti? Se sel­viää ää­nes­tä­mäl­lä vaik­ka­pa ke­hi­tys­avun pe­ril­le­me­nos­ta: "Tyk­kään", "en tyk­kää".

Ta­val­laan on re­hel­lis­tä myön­tää: "En mä mi­tään tiedä, en ole edes aja­tel­lut asiaa, mutta mi­nul­la on vakaa ja eh­do­ton mieli­pide." Yleen­sä­hän ih­mi­nen ver­hoaa "musta-tuntuu"-fii­lik­sen­sä näen­näis- ja puoli­to­tuuk­siin niin, että alkaa it­se­kin uskoa en­nak­ko­luu­lo­jaan to­tuu­dek­si.

Maail­man ylei­sin ja van­kin mieli­pide lie­nee: "Muut ovat vää­räs­sä." Oma kä­si­tys maailman­me­nos­ta tun­tuu eh­dot­to­mal­ta to­tuu­del­ta. Tun­tuu kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä, ettei joku hölmö tajua it­ses­tään­sel­vyyk­siä.

Toi­von, että ku­kaan toi­mit­ta­ja ei vä­hään ai­kaan ky­syi­si yh­den­kään po­lii­ti­kon eikä kadun­mie­hen mieli­pi­det­tä. Ky­syi­si­vät, mitä pi­täi­si tehdä ja millä pe­rus­teel­la. Jul­kai­si­vat vain tol­kul­li­set vas­tauk­set.

En halua nähdä yh­tä­kään po­liit­tis­ta väit­te­lyä tv-stä. Ha­luai­sin seu­ra­ta tol­kul­lis­ta vuoro­pu­he­lua.

Olen aina ää­nes­tä­nyt ja tulen aina ää­nes­tä­mään eh­do­kas­ta, joka nöy­räs­ti yrit­tää ym­mär­tää, miten tämä mei­dän maail­mam­me toi­mii. Eh­do­kas­ta, joka ky­ke­nee ai­toon ra­ken­ta­vaan vuoro­puhe­luun mui­den kans­sa. Saan näp­py­jä 'va­kuut­ta­vis­ta', 'kaik­ki­tie­tä­vis­tä' pu­hu­jis­ta.

Kri­tii­kin la­jeis­ta tär­kein on itse­kri­tiik­ki. Yh­tei­sö­jen - puo­luei­den, kol­pak­ko­fi­lo­so­fien pöytä­seu­ruei­den, … - pi­täi­si ope­tel­la nöy­rän re­hel­li­ses­ti ar­vioi­maan ym­mär­rys­tään ja toi­min­taan­sa. Mieli­pi­tei­tään.

Yk­si­lön pi­täi­si he­rä­tä sil­loin, kun alkaa kai­va­ta ka­ris­maat­tis­ta joh­ta­jaa isä­hah­mok­seen, ajat­te­le­maan puo­les­taan.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Syksyn 2011 mietteitä > Jämäkkä diktaattori saa paikan (2011-09-20px)

Jä­mäk­kä dik­taat­to­ri saa pai­kan

Sta­lin to­teut­ti jä­mä­kän joh­don­mu­kai­ses­ti po­liit­ti­set ja ta­lou­del­li­set uu­dis­tuk­sen­sa, vaik­ka muu­tos­vasta­rinta oli kovaa. Sta­li­nin luo­mus ei silti lop­pu­jen lo­puk­si py­sy­nyt sii­vil­lään. Jä­mäk­kyys ja usko omaan yli­ver­tai­suu­teen ei vält­tä­mät­tä johdu vii­sau­des­ta vaan per­soo­nal­li­suus­häi­riös­tä tai yh­dis­tel­mäs­tä yli­mieli­syyt­tä ja tie­tä­mät­tö­myyt­tä.

Onko ole­mas­sa ih­mi­siä, jotkä pi­tä­vät it­ses­tään­sel­vyy­te­nä, että he ovat älyl­li­ses­ti ja mo­raa­li­ses­ti mui­den ylä­puo­lel­la oleva eliit­ti, jota eivät koske samat sään­nöt kuin ta­val­lis­ta rah­vas­ta? Eliit­ti, jonka oi­keus ja vel­vol­li­suus on pa­kot­taa tyhmä enem­mis­tö nou­dat­ta­maan hei­dän yli­ver­tai­sen vii­sai­ta pää­tök­siään?

Mie­lee­ni näyt­tää syö­py­neen py­sy­väs­ti ky­se­ly­tut­ki­mus, jonka mu­kaan meis­tä 80% uskoo ole­van­sa keski­mää­räis­tä pa­rem­pia au­toi­li­joi­ta. Us­koin sen­kin väit­teen, jonka mu­kaan luu­lem­me ym­mär­tä­väm­me mui­den ih­mis­ten te­ko­jen poh­jim­mai­set, to­del­li­set mo­tii­vit pa­rem­min kuin he itse. Jos­kus minua är­syt­tää, kun ku­kaan muu ei suos­tu ta­jua­maan mi­nul­le it­ses­tään­sel­vää to­tuut­ta. Aina en jaksa edes yrit­tää ym­mär­tää vää­rin­ajat­te­li­joi­den äly­tön­tä aja­tuk­sen­juok­sua. Kuu­lun­ko mi­nä­kin sii­hen pie­neen eliit­tiin?

Kuu­ban krii­sin jäl­keen Ken­ne­dy il­moit­ti, ettei halua ym­pä­ril­leen yes-miehiä vaan it­se­näi­siä — toki ra­ken­ta­vaan aja­tus­ten­vaih­toon ky­ke­ne­viä — ajat­te­li­joi­ta. "Jo­kai­nen, joka ajat­te­lee sa­moin kuin minä, on tar­pee­ton." Stalin taas tapatti epäilyttävänä vallankumouksen vihollisena jokaisen, joka osoitti taipumusta itsenäiseen ajatteluun.

Ta­lous­toi­mit­ta­ja kir­joit­ti demo­kra­tian haas­teel­li­suu­des­ta: "Po­lii­ti­kot ja virka­mie­het ovat jo vuo­sia tien­neet, millä toi­men­pi­teil­lä EU:n ta­lous saa­tai­siin kun­toon, mutta ku­kaan ei ole vielä kek­si­nyt, miten niil­lä toi­men­pi­teil­lä voit­tai­si vaa­lit." Voisiko vaalit voittaa puhumalla todellisen elämän monimutkaisuuksista ja lupaamalla vain "verta, hikeä ja kyy­ne­lei­tä" vaikka vaalien vastapuoli jakelee populistista demagogiaa hauskoin 30 sekunnin iskulausein? Nyt kaikki puolueet näyttävät uskovan, että isänmaan etu ja vaalivoitto ovat toisensa poissulkevia tavoitteita.

Demo­kra­tias­ta on help­po löy­tää puut­tei­ta. Kun ah­neen it­sek­käät ja ereh­ty­väi­set ih­mi­set — va­lit­se­mam­me edus­ta­jat — te­ke­vät yh­tei­siä pää­tök­siä, ne eivät vält­tä­mät­tä edis­tä yh­teis­tä hyvää par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la. Mie­luum­min kui­ten­kin kär­vis­te­len demo­kra­tias­sa kuin virun ki­du­tet­tu­na jon­kun so­ti­las­jun­tan van­ki­las­sa. Mi­kä­li yleen­sä jät­täi­si­vät hen­kiin.

Ki­dut­ta­mi­sen ja tap­pa­mi­sen pää­tar­koi­tus oli saada kansaiset pel­kää­mään junt­taa niin, ettei kel­le­kään tu­li­si edes mie­leen vas­tus­taa sen käs­ky­jä. Jun­tan evers­tit oli­vat oman ai­kan­sa ta­li­ba­ne­ja.

Onko ih­mi­siä kah­den­lai­sia: Niitä, jotka eläy­ty­vät dik­taat­to­rien uh­rien osaan ja niitä, jotka ajat­te­le­vat, että dik­taat­to­rin selän ta­ka­na he eläi­si­vät ar­vos­te­tun elii­tin elä­mää mu­ka­vas­ti ja tur­vas­sa ty­pe­räl­tä ja väki­val­tai­sel­ta rah­vaal­ta? Adornon ole­tus fa­sis­ti­ses­ta per­soo­nas­ta vahvisti mukavasti ennakkoluulojani. Harmi, että artikkelin lopussa stereotyyppiset ennakkoluuloni mitätöidään. Elävä elämä on stereotyyppisiä selityksiä monimutkaisempaa.

Van­has­sa do­ku­ment­ti­elo­ku­vas­sa Krei­kan so­ti­las­jun­tan ai­kai­nen so­ti­las­kar­ku­ri ker­toi­li seu­raa­van­ta­pai­sia: "Ennen kuin mi­nus­ta tuli so­ti­las olin luku­tai­do­ton lam­mas­pai­men vuo­ril­la. Hyvä, jos edes lam­paat kun­nioit­ti­vat minua. Kun nou­sin uni­vor­mus­sa­ni ase olal­la ruuh­ka­bus­siin Atee­nas­sa, kaik­ki kun­nioit­ti­vat minua ja mi­nul­le an­net­tiin aina is­tu­ma­paik­ka. Vii­mein­kin sain an­sait­se­maa­ni ar­vos­tus­ta."

"Mei­dät to­tu­tet­tiin so­ti­laan työ­hön vähä vä­häl­tä. En­sim­mäi­sil­lä kei­koil­la mei­dän an­net­tiin kat­soa pi­dä­tys­tä si­vus­ta, sit­ten mei­dän käs­ket­tiin hil­li­tä vas­tus­te­le­via pi­dä­tet­tä­viä. Seu­raa­vak­si mei­dät käs­ket­tiin seu­raa­maan 'kuu­lus­te­lu­ja'. Kun olim­me tot­tu­neet kat­so­maan sitä, mei­dän käs­ket­tiin osal­lis­tua ki­dut­ta­mi­seen. Jot­kut al­koi­vat pi­tää­kin siitä. 'Val­tion vi­hol­lis­ten' te­loit­ta­mi­nen oli kou­lu­tuk­sen seu­raa­va vaihe."

"Kar­ka­sin, kun tuli ti­lai­suus."

En muis­ta, miten hänen van­hem­mil­leen kävi. Oli­vat­ko he jo maan­paos­sa tur­vas­sa vai kos­tet­tiin­ko heil­le pojan kar­ku­ruus?

So­ti­las­jun­tan ai­ka­na Krei­kan ta­lou­del­la meni koh­tuul­li­ses­ti kor­rup­tios­ta huo­li­mat­ta. Ehkä junt­ta va­ras­ti hil­li­tym­min kuin si­vii­li­hal­li­tuk­set. Ehkä 'mark­ki­nat' luot­ti­vat, että junt­ta pitää maan va­kaa­na.

Erään vuo­den 2002 mieli­pide­tie­dus­te­lun mu­kaan yli puo­let ar­vioi jun­tan ol­leen va­hin­gol­li­nen, mutta 20% kreik­ka­lais­ta oli sitä miel­tä, että junt­ta oli ollut eduk­si Krei­kan ke­hi­tyk­sel­le. Siinä jou­kos­sa täy­tyy olla mui­ta­kin kuin jun­tan su­ku­lai­set ja muut edun­saa­jat. Olisi haus­kaa tie­tää, millä ih­mi­set pe­rus­te­le­vat nä­ke­myk­siään.

Erich Fromm ana­ly­soi kir­jois­saan nat­sis­mia. Ohes­sa hänen pit­käh­kö poh­din­tan­sa au­to­ri­tää­ri­ses­tä per­soo­nas­ta.

Hit­ler nousi val­taan demo­kraat­ti­sis­sa vaa­leis­sa. Ei dik­taat­to­rik­si asti, mutta vai­ku­tus­val­tai­seen ase­maan. Laman kat­ke­roit­ta­mien jou­kos­ta Hit­ler löysi ak­tii­vi­sia tu­ki­joi­ta, jotka kä­vi­vät mu­ki­loi­mas­sa vas­tus­ta­jien vaali­ti­lai­suuk­siin us­kal­tau­tu­nei­ta. Eikö Suo­mes­sa­kin ole jo uh­kail­tu toi­sin­ajat­te­li­joi­ta?

Hit­le­rin ai­ka­na Sak­san ta­lous kas­voi. Pait­si aivan vii­mei­si­nä vuo­si­na. 30-luvun loppu­puo­lel­la Sak­sas­sa tu­tus­tu­mis­mat­kal­la käy­neet opis­ke­li­jat kir­joit­ti­vat seu­raa­van­ta­pai­ses­ti: "Tääl­lä ke­hi­tys ete­nee isoin harpauksin. Moot­to­ri­teitä ra­ken­ne­taan ja teh­taat suol­ta­vat au­to­ja. In­si­nöö­rit ke­hit­tä­vät uusia lait­tei­ta ja ko­nei­ta."

"Kai­kes­ta ke­hi­tyk­ses­tä huo­li­mat­ta tääl­lä on jo­ten­kin kum­mal­li­nen ilma­piiri."

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Alkuvuoden 2011 Mietteitä > Uusi Yhdistynyt Kalifaatti ()

Uusi Yh­dis­ty­nyt Ka­li­faat­ti

Is­la­min Im­pe­riu­mi yh­dis­ti an­tii­kin Krei­kan ja in­tia­lais­ten osaa­mi­sen ja ke­hit­ti sitä edel­leen. Eu­roop­pa­kin sai ara­beil­ta nol­lan li­säk­si pal­jon muuta. Ver­kos­toi­tu­mi­nen oli tär­keäm­pää kuin oikea us­kon­to: Kris­tit­ty, mus­li­mi ja hin­du­lai­nen saat­toi­vat tasa­ve­roi­si­na päh­käil­lä tähti­tai­vaan sa­lo­ja tai to­dis­tel­la ma­te­ma­tii­kan teo­ree­mo­ja.

Myö­hem­min ot­to­maa­nit pii­rit­ti­vät Wie­niä. Ehkä sult­taa­ni ha­lu­si si­vis­tää Eu­roo­pan, vaik­ka tuo­hon ai­kaan is­la­min si­vis­tys oli­kin jo ala­mais­sa. Oi­keas­ta us­kos­ta oli al­ka­nut tulla ajat­te­le­mis­ta tär­keäm­pää. Unoh­de­taan myö­hem­mät ajat ja kes­ki­ty­tään haa­vei­le­maan Is­la­min kulta-ajas­ta.

Onko Is­la­mi­lai­sen alueen re­nes­sans­si mah­dol­li­nen?

Voiko Eu­roo­pan "kulta­kausi" päät­tyä kuin Is­la­min kulta­kausi?

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Alkuvuoden 2011 Mietteitä > Täyskielto agressiivisella alkoholinkäytölle ()

Täys­kiel­to agressiivisella al­ko­ho­lin­käy­töl­le

Ym­mär­rän hyvin, että joi­den­kin on pakko käyt­tää al­ko­ho­lia enkä halua sitä heil­tä kiel­tää. Mi­nus­ta on kui­ten­kin sie­tä­mä­tön­tä, että työtä­te­ke­vä kun­non kan­sa­lai­nen pa­ko­te­taan kär­si­mään agressiivisen al­ko­ho­lin­käy­tön hai­tois­ta. Agressiivisesti al­ko­ho­lia käyt­tä­vät pa­hoin­pi­te­le­vät bussi­kus­ke­ja, huu­te­le­vat kun­non kan­sa­lai­sil­le ja jopa uh­kai­le­vat näitä. Onpa sat­tu­nut pa­hoin­pi­te­ly­jä, puu­ko­tuk­sia ja jopa am­pu­mi­sia­kin. Jot­kut aja­vat autoa hu­ma­las­sa ja vaa­ran­ta­vat näin mui­den tielläliikkuvien ter­vey­den.

Vaik­ka agressiivisen al­ko­ho­lin­käy­tön hai­tat ovat­kin vä­häi­siä agressiivisen ker­jää­mi­sen ai­heut­ta­miin hait­toi­hin, en silti ym­mär­rä, miksi jot­kut kukka­hattu­tädit yhä vas­tus­ta­vat agressiivisen al­ko­ho­lin­käy­tön kiel­tä­mis­tä. Miten muuta voi­daan tur­va­ta kun­non kan­sa­lais­ten arki? Ulko­maa­lai­set juo­pot, ker­jä­läi­set ja kukka­hattu­tädit ku­riin!

Lisää ai­hees­ta: "Maas­sa maan ta­val­la"

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Alkuvuoden 2011 Mietteitä > Määräävä markkina-asema ja muita unelmia ()

Mää­rää­vä mark­ki­na-asema ja muita unel­mia

Har­mis­tuin, kun Nokia luo­pui Li­nu­xis­ta ja ryh­tyi Micro­sof­tin kump­pa­nik­si. En vä­li­tä ar­vioi­da, onko rat­kai­su No­kial­le hyvä vai huono, mutta minun­lai­se­ni Linux-in­toi­li­jan kan­nal­ta rat­kai­su tun­tuu har­mil­li­sel­ta.

Avoi­muu­del­laan Linux hou­kut­te­lee kaik­kia va­paas­ti kek­si­mään, ko­kei­le­maan ja yrit­tä­mään "open innovation"-hen­ges­sä. Micro­soft taas ra­joit­taa mui­den mah­dol­li­suuk­sia tehdä mi­tään omin päin.

Linux käyt­tä­jäk­si

Pari­kym­men­tä vuot­ta sit­ten ha­lu­sin työs­sä­ni ko­keil­la CLP(R)-nimistä ohjelmaa. Niihin aikoihin yliopistoissa käytettiin yleisesti unix-käyttöjärjestelmää, kun taas meillä oli PC-koneissamme käytössä ensimmäiset Windows versiot. Tuolloin Windows oli niin rajoittunut, että Windowsin alaisuudessa ongelmani ei ratkennut, vaikka CLP(R)-ohjelmasta olikin yritetty tehdä myös Windows-versio.

Unixin te­ki­jöi­den yksi sään­nöis­tä oli "Rule of Extensibility: De­sign for the future, because it will be here sooner than you think." Win­dow­sia taas ra­ken­net­tiin "paikka-paikan-päälle"-peri­aat­teel­la kun­kin "kvar­taa­lin" tar­pei­siin, minkä takia siinä il­me­ni yl­lät­tä­viä ra­joi­tuk­sia ja on­gel­mia. Niin­pä ostin PC-ko­nee­see­ni Unix-käyttöjärjestelmän. Sen käyn­nis­tet­tyä­ni aloin ih­me­tel­lä, miksi ku­kaan yleen­sä ostaa Win­dow­sia. Tieto­ko­net­ta päi­vit­täin oh­jel­moi­val­le unix oli win­dow­siin ver­rat­tu­na unel­ma.

Il­mei­ses­ti unix-ihmisiä kiin­nos­ti vain oh­jel­mis­to­am­mat­ti­lais­ten tar­pei­siin so­pi­va käyt­tö­jär­jes­tel­mä ja he jät­ti­vät mieli­hyvin Bill Gatesin ra­ken­te­le­maan hen­ki­lö­koh­tais­ta tieto­ko­net­ta "ta­val­li­sil­le" ih­mi­sil­le.

Jos unix-ihmiset oli­si­vat näh­neet tu­le­vai­suu­teen, Micro­sof­tin mo­no­po­li­pyr­ki­myk­siä olisi alet­tu pa­do­ta jo sil­loin te­ke­mäl­lä "ta­val­li­sil­le" tieto­ko­neen käyt­tä­jil­le so­pi­va OpenOffice tyyp­pi­nen avoin­ta stan­dar­dia nou­dat­ta­va toi­mis­to-oh­jel­mis­to. Li­säk­si olisi hel­po­tet­tu en­sim­mäis­tä ker­taa tieto­ko­neen kans­sa te­ke­mi­siin jou­tu­via jou­he­vas­ti al­kuun.

Ihan­tei­ta

60- ja 70-luvun vaih­tees­sa Bellin la­bo­ra­to­rion tut­ki­jat ke­hit­ti­vät unix-käyttöjärjestelmän omak­si työ­ka­luk­seen. Oh­jel­moin­nin asian­tun­te­mus ja rak­kaus al­go­rit­mien teo­riaan sai hei­dät ha­ke­maan ele­gan­tin yksin­ker­tai­sia ja yleis­pä­te­viä rat­kai­su­ja. Unix poh­jau­tui aiem­paan työ­hön, jota unixin te­ki­jät kom­men­toi­vat näin: "What we wanted to preserve was not just a good environment in which to do programming, but a system around which a fellowship could form. We knew from experience that the essence of communal computing, as supplied by remote-access, time-shared machines, is not just to type programs into a terminal instead of a keypunch, but to encourage close communication." Yksi tavoitteista siis oli tiivis yhteisöllisyys.

Yh­tei­söl­li­syy­den hen­ges­sä Unix an­net­tiin­kin myö­hem­min jok­seen­kin va­paa­seen le­vi­tyk­seen, minkä takia sitä alet­tiin käyt­tää ylei­ses­ti yli­opis­tois­sa ja muis­sa oppi- ja tut­ki­mus­lai­tok­sis­sa.

Vuo­sien ku­lut­tua unix kui­ten­kin he­rät­ti kau­pal­lis­ta mie­len­kiin­toa, sen omis­ta­juu­des­ta alet­tiin tais­tel­la ja eri­lai­set li­sens­si­ra­joi­tuk­set al­koi­vat ra­joit­taa myös sen ei-kau­pal­lis­ta käyt­töä yli­opis­tois­sa ja muis­sa tut­ki­mus­lai­tok­sis­sa. Niin­pä yli­opis­tois­sa ja muual­la oh­jel­moin­tia har­ras­ta­vat päät­ti­vät tehdä itse työ­ka­lun­sa, joil­la voi­vat tehdä mitä ha­lua­vat va­pai­na kau­pal­lis­ten kiis­to­jen, oi­keus­jut­tu­jen ja oh­jel­mis­to­li­sens­sien ai­heut­ta­mis­ta ra­joi­tuk­sis­ta.

"… The paradigm of competition is a race: by rewarding the winner, we encourage everyone to run faster. When capitalism really works this way, it does a good job; but its defenders are wrong in assuming it always works this way. If the runners forget why the reward is offered and become intent on winning, no matter how, they may find other strategies—such as, attacking other runners. If the runners get into a fist fight, they will all finish late. …"GNU manifesto

GNU-manifestin kir­joit­ta­jat suh­tau­tui­vat oh­jel­mis­to­li­sens­sei­hin kuin in­tiaa­nit met­säs­tys­mai­hin­sa: "Ei mei­dän kie­les­säm­me edes ole sanaa 'omis­taa' ". Moni hel­sin­ki­läi­nen sun­nun­tai­kä­ve­li­jä ehkä tun­ti­si sa­moin, jos joku kiin­teis­tö­ja­los­ta­ja os­tai­si Seura­saa­ren, Suo­men­lin­nan ja Hel­sin­gin ran­nat ja asen­tai­si ennen jul­ki­sil­le po­luil­le sadan met­rin vä­lein mak­sul­li­sia port­te­ja.

Vapaa­eh­toi­ses­ta kahvi­tauos­ta viih­tyi­säs­sä kah­vi­las­sa moni on val­mis mak­sa­maan, mutta va­paan liik­ku­mi­sen ra­joit­ta­mi­ses­ta ja muus­ta hai­tan­teos­ta las­kut­ta­mi­nen tun­tui­si mo­raa­lit­to­mal­ta, vaik­ka se ehkä lail­lis­ta oli­si­kin.

Linux

Erää­nä päi­vä­nä 90-luvun alus­sa tut­ta­va toi pöy­däl­le­ni pinon korp­pu­ja — cd-le­vy­jen edel­tä­jiä — ja sanoi: "Älä suot­ta maksa unix-päivityksistä. Tässä il­mai­nen unix." Hän ins­tal­loi ko­nee­see­ni Li­nu­xin. En­sim­mäi­siä Linux-ver­sioi­ta, otak­sun.

Sil­loin tun­tui mu­ka­val­ta, että sain kai­ken oh­jel­mis­to­ke­hi­tys­työs­sä ja tut­ki­mus­ra­port­tien kir­joit­ta­mi­ses­sa tar­vit­se­ma­ni ja pal­jon muuta kä­te­väs­ti ilman mi­tään re­kis­te­röi­ty­mi­siä, li­sens­si­mak­su­ja jne. Ennen kau­pal­li­sen työ­kalun os­ta­mis­ta piti pe­rus­teel­li­ses­ti sel­vit­tää, vas­taa­ko se tar­pei­ta­ni ja pi­tä­vät­kö mai­nos­mies­ten pu­heet paik­kan­sa. Nyt mie­len­kiin­toi­sen työ­kalun saat­toi imu­roi­da ver­kos­ta ja ko­keil­la, mikä se on.

Myö­hem­min ym­mär­sin, että il­mai­suus ei kui­ten­kaan ollut pää­asia vaan "vapaa lähde­koodi"-a­jat­te­lun tuoma yh­tei­söl­li­nen tapa tehdä tal­koil­la töitä.

"Linus Torvalds's style of development—rele­ase early and often, delegate everything you can, be open to the point of promiscuity—came as a surprise. No quiet, reverent cathedral-building here—rather, the Linux community seemed to resemble a great babbling bazaar of differing agendas and approaches (aptly symbolized by the Linux archive sites, who'd take submissions from anyone) out of which a coherent and stable system could seemingly emerge only by a succession of miracles.

The fact that this bazaar style seemed to work, and work well, came as a distinct shock. As I learned my way around, I worked hard not just at individual projects, but also at trying to understand why the Linux world not only didn't fly apart in confusion but seemed to go from strength to strength at a speed barely imaginable to cathedral-builders." (Ka­ted­raa­li vai bazaari)

"Ka­ted­raa­li vai ba­saa­ri" avaa oh­jel­moin­nis­ta in­nos­tu­neen aja­tus­maailmaa, mutta ker­too li­säk­si uu­den­lai­ses­ta ta­vas­ta or­ga­ni­soi­da työn­tekoa.

Fetchmail-ohjelma, jonka te­ke­mi­ses­tä kir­joit­ta­ja puhuu, näyt­tää ole­van osa mi­nun­kin Linux-jär­jes­tel­mää­ni.

Elä­vää elä­mää

Erään ison ja­pa­ni­lai­sen yri­tyk­sen tek­no­lo­gia­joh­ta­ja sanoi, että hänen mie­les­tään ame­rik­ka­lais­ten tapa yrit­tää tu­ho­ta kil­pai­li­jat, ei edis­tä yleis­tä hyvin­voin­tia. "Pitää kil­pail­la tuot­tei­den pa­rem­muu­del­la, ei omal­la tuho­voi­mal­la." Micro­soft näyt­tää al­ka­neen pe­lä­tä jo var­hain, että se ei ky­ke­ne kil­pai­le­maan tuot­tei­den­sa pa­rem­muu­del­la.

"This memorandum reiterates the sinister sug­ges­tion that Linux can be stopped if standard protocols are 'de-commoditized' — that is, perverted with incompatible extensions, then used to lock in customers:"Hal­lo­ween Documents, Wiki­pedia about Hal­lo­ween documents

Perus­idea siis oli tuoda mark­ki­noil­le epä­stan­dar­de­ja win­dows-yh­teen­so­pi­via oh­jel­mis­to­ja, tieto­for­maat­te­ja jne. Win­dows-yh­teen­so­pi­va rat­kai­su on aina jol­tain osin sa­lai­nen ja pa­ten­toi­tu, tek­ni­ses­ti enin­tään tasa­ve­roi­nen stan­dar­di­rat­kai­sui­hin ver­rat­tu­na. Ta­voit­tee­na on saada mah­dol­li­sim­man moni lu­kit­tua micro­soft office tie­dos­to­muo­toi­hin, val­la­ta mah­dol­li­sim­man suuri osa web-si­vuis­ta micrsoft yh­teen­so­pi­val­la si­säl­löl­lä si­to­mal­la käyt­tä­jät win­dows se­lai­meen ja micro­sof­tin web-ke­hi­tys työ­ka­lui­hin. Pahin uhka Micro­sof­til­le näyt­tää ol­leen se, että avoi­men stan­dar­din Linux val­ta­si in­ter­ne­tin serverimarkkinat. Epä­stan­dar­di win­dows-yh­teen­so­pi­va in­ter­net olisi an­ta­nut var­si­nai­sen mää­rää­vän mark­ki­na-ase­man.

Tänä päi­vä­nä myyn­nis­sä on epä­stan­dar­de­ja, vain win­dows-yh­teen­so­pi­via läp­pä­rei­tä pu­hu­mat­ta­kaan PC-ko­nei­den oheis­lait­teis­ta. Win­dows-yh­teen­so­pi­vuus tar­koit­taa, että kun­kin lait­teen mu­ka­na tulee le­vyk­keel­lä juuri ky­sei­sel­le lait­teel­le rää­tä­löi­ty win­dows-ajuri. Linux käyt­tä­jä jou­tuu itse sel­vit­tä­mään lait­tei­den stan­dar­dien mu­kai­suu­den, koska myy­jät eivät yleen­sä tiedä stan­dar­deis­ta mi­tään. Esi­mer­kik­si kah­des­sa saman­merk­ki­ses­sä ja -mal­li­ses­sa wlan-sovittimessa voi olla erilainen ohjelmistorajapinta.

Har­mit­te­lin pit­kään, kun TomTom na­vi­gaat­to­ri­ni on ra­ken­net­tu Li­nu­xin va­raan, mutta silti kart­ta­päi­vi­tyk­set voi tehdä vain win­dow­sil­la, sil­lä­kin hei­kos­ti. Tottakai win­dows-tuki on tar­peen, koska niin mo­nel­la TomTom-asiakkaalla on Win­dows, mutta Linux-tuen luu­li­si ole­van help­po to­teut­taa.

Sit­ten löy­sin jutun Micro­soft vas­taan TomTom

TomTom tar­vit­see Win­dow­sia, mutta vain pal­vel­lak­seen Micro­sof­tin asiak­kai­ta. Silti Micro­soft ha­luaa las­kut­taa TomTomia Micro­sof­tin asiak­kai­den pal­ve­le­mi­ses­ta! Liekkö Micro­soft pe­rä­ti kiel­tä­nyt TomTomia tu­ke­mas­ta Linux-käyt­tä­jiä?

"Indeed, the premise of a patent on software is so absurd that Bill Gates wrote"

"If people had understood how patents would be granted when most of today's ideas were invented and had taken out patents, the industry would be at a complete standstill today. The solution is patenting as much as we can. A future startup with no patents of its own will be forced to pay whatever price the giants choose to impose. That price might be high. Established companies have an interest in excluding future competitors."

"Now that Micro­soft has become the Established Company, they choose to use patents against innovation rather than using their enormous influence to actually reform the system and return it to its original de­sign."

"A second reason that a strategy of patent litigation is problematic is because the competitive free mar­ket depends upon interoperability. From Brian's analysis of Micro­soft v. TomTom it is clear that Micro­soft intends to strike a gratuitous blow at the heart of the type of interoperability that the entire industry has taken for granted for many, many years."

Käyt­tö­jär­jes­tel­mä saat­taa näyt­tää vain tieto­ko­neen tek­ni­sel­tä yk­si­tyis­koh­dal­ta, mutta Micro­sof­til­le win­dows on ennen kaik­kea yksi kei­nois­ta vah­vis­taa mää­rää­vää mark­ki­na-ase­maan­sa kai­kes­sa tieto­tek­nii­kas­sa. Siis isos­sa osas­sa ar­keam­me. Ta­voit­tee­na on tehdä oman tieto­ko­nee­si tie­dos­tot, in­ter­net si­säl­töi­neen, kän­nyk­kä­si, yms. Win­dows-yh­teen­so­pi­vik­si, niin että et tule toi­meen ilman Win­dow­sia, eikä yk­si­kään muu yri­tys voi tuoda mark­ki­noil­le mi­tään so­pi­mat­ta Micro­sof­tin kans­sa ja mak­sa­mat­ta sille.

Var­sin­kin kol­man­nel­le maail­mal­le va­paan lähde­koo­din ba­saa­ri tuot­tai­si var­maan te­hok­kaam­min hyö­dyl­li­siä rat­kai­su­ja kuin kym­me­nyk­siään var­je­le­va paa­vil­li­nen mo­no­po­li.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Alkuvuoden 2011 Mietteitä > Kanervan vai Tuomiojan ulkopolitiikkaa? ()

Ka­ner­van vai Tuomi­ojan ulko­po­li­tiik­kaa?

Nuo­ruu­des­sa­ni länsi­mai­sen oi­keus­jär­jes­tyk­sen ja länsi­mais­ten ihmis­oi­keus­peri­aat­tei­den puo­lus­ta­mi­nen oli neu­vos­to­vas­tai­suut­ta. To­del­li­ses­ta ti­lan­tees­ta en tiedä, mutta minun muis­ti­ku­vis­sa­ni Ilkka Ka­ner­val­la oli hyvät suh­teet Mos­ko­vaan, mutta Tuomi­oja oli neu­vos­to­vas­tai­nen, hä­nel­lä oli 'asen­ne­vamma' — ihmis­oi­keu­det, sanan­va­paus ja demo­kra­tia.

Nyt länsi­mai­sen oi­keus­jär­jes­tyk­sen ja länsi­mais­ten ihmis­oi­keus­peri­aat­tei­den puo­lus­ta­mi­nen on amerikanvastaisuutta. Puo­lus­taa niitä sit­ten idea­lis­miaan tai viran puo­les­ta. Taas Tuomi­ojal­la on 'asen­ne­vamma', mutta 'kaikkien-kaveri' Ka­ner­val­la ei.

Nuo­les­kel­la vai eikö nuo­les­kel­la? Kas, siinä ky­sy­mys.

Ol­la­ko vai eikö olla aina kaik­kien iso­jen poi­kien ka­ve­ri? Ol­la­ko koulu­kiu­saa­ja, koulu­kiu­saa­jan ka­ve­ri, kat­soa kiu­saa­mis­ta si­vus­ta vai pe­rä­ti puo­lus­taa kiu­sat­tua?

Onko ku­kaan nuo­les­ke­li­ja kos­kaan myön­tä­nyt it­sel­leen ole­van­sa nuo­les­ke­li­ja?

Eikö Bush sa­no­nut: "Joka ei ole mei­dän puo­lel­lam­me, on ter­ro­ris­ti." Eli, jos ei suos­tu­nut nuo­les­ke­le­maan, oli ter­ro­ris­ti, eikä pääs­syt Val­koi­seen Ta­loon. Länsi­mai­sia ar­vo­ja puo­lus­ta­va 'vanha Eu­roop­pa' ei ollut Bus­hin suo­sios­sa. Ke­nen­kään ei so­pi­nut epäil­lä Bus­hin stra­te­giaa Ira­kin demo­kra­ti­soi­mi­sek­si.

Bush tuki Ve­nä­jän toi­mia Tsetseniassa osana ter­ro­ris­min vas­tais­ta sotaa. Minun mie­les­tä­ni tsetseenit kä­vi­vät Suo­men talvi­sodan kal­tais­ta it­se­näi­syys­tais­te­lua. Ei siel­lä alun­perin ollut muita ter­ro­ris­te­ja kuin ve­nä­läi­set ja hei­dän nuo­les­ke­li­jan­sa.

Ki­dut­ta­mal­la Bush sai hyö­dyl­li­siä tie­to­ja. Esi­mer­kik­si tie­don Saddam Husseinin Al Qaida yh­teyk­sis­tä. Tieto ki­du­tet­tiin Osama bin La­de­nin ka­ve­ril­ta. Sillä ker­taa siis il­mei­ses­ti ki­du­tet­tiin poik­keuk­sel­li­ses­ti ihan oi­keaa ter­ro­ris­tia, jolla olisi ollut oi­keaa­kin tie­toa. Mutta oikea tieto ei egyp­ti­läi­sil­le ki­dut­ta­jil­le kel­van­nut.

"Miksi va­leh­te­lit?", ka­ve­ril­ta ky­syt­tiin myö­hem­min oi­keu­des­sa. "Ne oli­si­vat muu­ten ki­dut­ta­neet minut hen­gil­tä", vas­ta­si ki­du­tet­tu. Myö­hem­min hän kuoli egyp­ti­läi­ses­sä van­ki­las­sa. Mubarakin Egyp­ti oli Bus­hin us­kol­li­nen liit­to­lai­nen ter­ro­ris­min vas­tai­ses­sa so­das­sa. Edes Ka­ner­van 'asen­ne­vam­ma­ton' ulko­po­li­tiik­ka ei ve­ny­nyt yhtä pit­käl­le. 'Uu­des­sa Eu­roo­pas­sa' tai­det­tiin venyä pi­dem­mäl­le. Oli­si­ko Suo­men­kin pi­tä­nyt?

Sel­vyy­den vuok­si: Saddam Hussein oli hir­viö. Mutta myös län­nen liit­to­lai­nen so­das­sa Khomeinia vas­taan. Joka myös oli hir­viö. Joka ei olisi nous­sut val­taan, ellei länsi olisi liian pit­kään tu­ke­nut Ira­nin shaa­hia, kol­mat­ta hir­viö­tä. Sil­lä­kin ker­taa unoh­det­tiin länsi­mai­set arvot — öljyn takia?

'Asen­ne­vam­mo­ja' lie­nee meil­lä kai­kil­la. Useim­mat meis­tä us­ko­vat ole­van­sa muita vii­saam­pia ja ja­lom­pia. Sen takia arvo­kes­kus­te­lu — idea­lis­ti­nen kes­kus­te­lu oi­keas­ta ja vää­räs­tä, hy­väs­tä ja pa­has­ta — on tär­keää. Idea­lis­min tyr­mää­vät ne, jotka ha­lua­vat va­leh­del­la it­sel­leen, kiel­tää to­tuu­den. Pu­hu­vat asen­ne­vam­mois­ta, neu­vos­to­vas­tai­suu­des­ta, amerikanvastaisuudesta.

Perusoi­keu­ten­ne tällä ter­ro­rin vuosi­tu­han­nel­la

Angranistan

Ame­rik­ka?

Eikö tänä päi­vä­nä ame­rik­ka­lais­ten enem­mis­tö tuo­mit­se Bus­hin ihmis­oi­keus­rik­ko­muk­set? Ehkä myös Bus­hia nuo­les­kel­leet?

Jos veden­pai­su­mus uh­kai­si upot­taa 'van­han Eu­roo­pan', ehkä pyr­ki­sin ensi­si­jai­ses­ti Ame­rik­kaan. Mutta Ame­ri­kan rak­kau­den so­keut­ta­mat pi­laa­vat koko jutun.

Ensi­si­jai­ses­ti ha­luan, että 'van­has­ta Eu­roo­pas­ta' tu­li­si paik­ka, josta voi olla ylpeä, esi­merk­ki muil­le. Mo­raa­li­ses­sa­kin mie­les­sä.

Länsi­mai­set ihmis­oi­keus­peri­aat­teet? Länsi­mai­nen oi­keus­jär­jes­tys? Guan­ta­na­mo, Abu Ghraib. Yleis­in­hi­mil­li­sis­tä ar­vois­ta on kyse! Ei ku­kaan, mis­sään päin maail­maa halua tulla kaltoinkohdelluksi.

Ko­ros­tin ihmis­oi­keuk­sien länsi­mai­suut­ta, koska jot­kut länsi­mai­set ame­ri­kan rak­kau­den so­keut­ta­mat eivät näh­neet mi­tään vää­rää Bus­hin po­li­tii­kas­sa vaan lei­ma­si­vat ihmis­oi­keuk­sien puo­lus­ta­jat sta­li­nis­teik­si. Rak­kaus on sokea. Myös ame­ri­kan rak­kaus.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Alkuvuoden 2011 Mietteitä > Tuloeroja kasvattamalla köyhät rikkaiksi! ()

Tulo­eroja kas­vat­ta­mal­la köy­hät rik­kaik­si!

Tois­ten mie­les­tä tulo­eroja kas­vat­ta­mal­la luo­daan luo­via ja in­no­va­tii­vi­sia huip­pu­yri­tyk­siä, tois­ten mie­les­tä suo­ma­lai­set yri­te­tään pa­kot­taa kii­na­lai­siin työ­eh­toi­hin.

Mitä täl­lai­ses­ta 'kes­kus­te­lus­ta' seu­raa? Luot­ta­mus rei­luun pe­liin heik­ke­nee, vas­tak­kain­aset­te­lu ki­ris­tyy ja jo­kai­nen alkaa val­voa omia etu­jaan en­tis­tä tiu­kem­min. Eikö Suo­mes­ta pi­tä­nyt yh­teis­tuu­min ra­ken­taa luo­vaa ja in­no­va­tii­vis­ta yh­teis­kun­taa, yh­teen hii­leen pu­hal­ta­vaa yh­tei­söä, jossa voi luot­taa rei­luun pe­liin?

Ta­lous­teo­riaan A us­ko­vat väit­tä­vät ta­lous­kikka 3:sta ai­noak­si ta­vak­si kan­nus­taa suo­ma­lai­sia te­ke­mään töitä lei­pän­sä eteen. Ta­lous­teo­riaan B us­ko­vat väit­tä­vät ta­lous­kikka 3:n li­sää­vän eri­ar­voi­suut­ta ja pa­hoin­voin­tia, jotka voi pa­ran­taa vain ta­lous­kikka 6:lla.

Joi­den­kin ta­lous­kik­ko­jen yh­teys hyvin­voin­tiin näyt­tää yhtä hä­mä­räl­tä kuin sade­tans­sin vai­ku­tus sa­tee­seen. Oli­si­kin mie­len­kiin­tois­ta nähdä ta­lous­us­ko­muk­sia pe­rus­tel­ta­van ja ana­ly­soi­ta­van ra­tio­naa­li­ses­ti. Jos ei pe­reh­dy kuin it­sel­le mie­lui­saan ta­lous­us­ko­muk­seen — jos sii­hen­kään, mui­den — väärä­us­kois­ten — pu­heet kuu­los­ta­vat ty­pe­ril­tä.

We­bis­tä löy­sin tulo­ero­kes­kus­te­luun liit­tyen mm. sel­keän va­kuut­ta­vat pe­rus­te­lut sille, miksi ah­ke­ral­le, pit­kän ojan kai­va­neel­le pitää mak­saa enem­män kuin lais­kal­le, ly­hyen ojan kai­va­neel­le. Ojas­ta la­pioi­tu­jen mul­tien alta olisi pi­tä­nyt jak­saa kai­vaa esiin tulo­ero­kes­kus­te­lun alku­syy. Pu­heet vero­uu­dis­tuk­ses­ta­ko? En jak­sa­nut sel­vit­tää kes­kus­te­lun ai­het­ta, joten kir­jaan asian si­vus­ta aja­tuk­sia ja tun­te­muk­sia, joita sana 'tulo­ero' mi­nus­sa he­rät­ti. Mehän ää­nes­täm­me­kin fii­lis­poh­jal­ta, joten minun on hyvä vil­kais­ta fii­lik­siä­ni kir­jal­li­ses­sa muo­dos­sa. Näin jär­ke­ni­kin toi­vot­ta­vas­ti saa ti­lai­suu­ten­sa eikä ky­nä­ni aje­leh­di ää­nes­tys­ko­pis­sa pel­käs­tään fii­lis­te­ni va­ras­sa.

'Tulo­erot' tuo­vat vä­ki­sin mie­lee­ni maail­man kym­me­net, uppo­rik­kaan elii­tin hal­lit­se­mat ruti­köy­hät maat. Luon­non­varoil­taan rik­kais­sa ke­hi­tys­mais­sa tulot eivät riipu ah­ke­ruu­des­ta vaan etäi­syy­des­tä nii­hin, joi­den kä­sien kaut­ta raaka-ai­neis­ta saa­ta­vat rahat kul­ke­vat. Tois­tai­sek­si täl­lais­ta kut­su­taan kor­rup­tiok­si ja val­tio­jär­jes­tys­tä kleptokratiaksi, mutta fi­nans­si­pank­kii­rien esi­merk­kiä nou­dat­taen kleptokratioissakin alet­ta­neen puhua bo­nuk­sis­ta.

Koska Or­wel­lin kieli ei ole äidin­kie­lem­me, ym­mär­sim­me aluk­si 'bo­nuk­sen' ihan vää­rin 'hyvän mie­hen li­säk­si', jolla pal­ki­taan yri­tyk­sen tai koko yh­teis­kun­nan hy­väk­si aher­ta­nei­ta. Saman­lai­nen vää­rin­kä­si­tys oli ylis­tää ah­net­ta it­sek­kyyt­tä yhtä ja­lok­si kuin al­mu­jen an­ta­mis­ta köy­hil­le.

Kleptokratia on hyvä esi­merk­ki tulo­erois­ta, mutt­ei liit­ty­ne nyt Suo­mes­sa käy­tä­vään kes­kus­te­luun. Tällaisiltä vää­ril­tä miel­le­yh­ty­mil­tä voisi vält­tyä pu­hu­mal­la tulo­ero­jen si­jas­ta konk­reet­ti­ses­ti uu­den­lai­sen yri­tys­toi­min­nan edis­tä­mi­ses­tä, mi­kä­li siitä on kyse. Ta­voi­te pitää kir­kas­taa kai­kil­le. Nyt kuu­los­taa siltä, että tulo­erot ovat ta­voi­te.

En ole ko­keil­lut, mutta luul­lak­se­ni yrit­tä­jäk­si ryh­ty­neen arki voi olla omal­la ta­val­laan yhtä rank­kaa ja toi­meen­tulo yhtä epä­var­maa kuin pätkä­työ­läi­sen. Tulo­ero­kes­kus­te­lun poh­jal­la saat­taa siis olla jo­tain tär­keää. Mutta onko tulo­ero­jen kas­vat­ta­mi­nen rat­kai­su? Oli­si­ko tär­keäm­pää, että mah­dol­li­sim­man moni uusi yrit­tä­jä pää­si­si edes sään­nöl­li­ses­sä palk­ka­työs­sä ole­van an­sioil­le? Sa­mal­la tie­tys­ti par­hai­ten on­nis­tu­neet tie­nai­si­vat rei­lum­min.

En tiedä, missä mää­rin ri­kas­tu­mi­sen mah­dol­li­suus kan­nus­taa yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­seen. Monen mo­ti­vaa­tio­tut­ki­jan mu­kaan kun­nol­li­sen toi­meen­tulon ylit­tä­vä hen­ki­lö­koh­tai­nen vau­raus ei mo­nia­kaan in­nos­ta lisä­pon­nis­tuk­siin. Voi­ton tuoma mah­dol­li­suus in­ves­toi­da yri­tyk­seen on tie­tys­ti eri asia. Joil­le­kin se, mitä yri­tys tekee, on tär­keää, toi­sil­le yrit­tä­mi­nen elä­män­ta­pa­na.

Puh­taas­ti äkki­ri­kas­tu­mi­sen toi­vos­sa pe­rus­te­tuis­ta yri­tyk­sis­tä va­li­tet­ta­van mo­nel­la on huono maine. Ehkä sen­kin takia pi­täi­si tuoda yrit­tä­mi­ses­tä esiin mui­ta­kin puo­lia kuin ri­kas­tu­mi­sen mah­dol­li­suus.

Py­ri­tään­kö tulo­ero­jen kas­vat­ta­mi­sel­la mi­ni­mi­palk­ko­jen las­ke­mi­seen niin, että en­tis­tä huo­nom­pi liike-idea tu­li­si kan­nat­ta­vak­si? Yri­te­tään­kö kil­pail­la kii­na­lai­sen halpa­työ­voi­man kans­sa? Kan­nus­tam­me­ko tulo­eroja kas­vat­ta­mal­la pe­rus­ta­maan Suo­meen hiki­paja­teol­li­suut­ta? Miten ve­rot­taa öky­ri­kas­ta hiki­paja­ket­jun omis­ta­jaa?

Entä jos käyt­täi­sim­me ny­kyi­seen so­siaa­li­tur­vaan si­joi­te­tut rahat perus­tu­loon? Sen tur­vin olisi varaa mennä töi­hin pie­nem­mäl­lä­kin pal­kal­la vaik­ka pätkä­töi­hin, mutta ei kui­ten­kaan olisi pakko an­tau­tua kenen hy­vän­sä orja­piis­ku­rin hy­väk­si­käy­tet­tä­väk­si. Perus­tulo ta­kai­si työn­te­ki­jäl­le jonkimmoisen neu­vot­te­lu­ase­man.

Kanta perus­tu­loon näyt­tää riip­pu­van kun­kin ihmis­kä­si­tyk­ses­tä.

Kes­kus­te­lu­pals­to­jen tulo­ero­kes­kus­te­lu toi mie­lee­ni van­ho­jen Suomi-Filmi elo­ku­vien tuk­ki­lais­ro­man­tii­kan. Jät­kät reh­ki­vät Suo­men hyvin­voin­nin hy­väk­si ja ai­na­kin mie­his­tä par­haim­mil­le jäi tal­ves­ta reilu tili; Niil­le, jotka oli­vat aa­mul­la en­sim­mäi­si­nä hak­kuu­pals­tal­laan, vii­pyi­vät siel­lä ilta­pi­meään ja jotka il­lal­la tois­ten lais­ko­tel­les­sa terottivat poka­sa­haan­sa huip­pu­kun­toon.

Mil­lai­sia tulo­eroja sa­vo­tal­la oli?

"Mei­dän sa­vo­tal­la töitä teh­dään ura­kal­la. Jät­käl­le mak­se­taan sen mu­kaan, mon­ta­ko pino­kuu­tio­met­riä tuk­kia hän saa nurin, kar­sit­tua ja tien var­teen. Muu­ta­ma osaa­vim­mis­ta on päät­tä­nyt aher­taa niin, että heil­lä on ke­säl­lä varaa aloit­taa uuden tuvan ra­ken­ta­mi­nen kas­va­val­le per­heel­leen.

Ensi­ker­ta­lai­set tus­kin saa­vat kum­mois­ta­kaan tiliä vielä tänä tal­ve­na, vaik­ka nuo­ril­la voi­mia ja työ­ha­lu­ja riit­tää­kin. Jät­kän koulu on met­säs­sä.

Van­hat kon­ka­rit eivät jaksa nuor­ten mal­liin vaan jou­tu­vat sääs­te­le­mään ke­hoaan — On pien­tä kremppaa. Kon­ka­reil­le on­nek­si riit­tää saada rahaa ruo­kaan ja vaat­tei­siin it­sel­le ja eu­kol­le."

Jät­kät saa­vat eri­suu­rui­set tilit, mutta saman­lai­ses­ta työ­suo­ri­tuk­ses­ta mak­se­taan sama palk­ka. Tätä on vai­kea vään­tää var­si­nai­sek­si tulo­erok­si.

"Olen ja­ka­nut lei­mi­kos­ta kul­le­kin jät­käl­le oman pals­tan ha­kat­ta­vak­si. Tässä tien lä­hel­lä tasa­maal­la kas­vaa kun­non tukki­puuta, josta saam­me hyvän hin­nan. Tuol­la kauem­pa­na rot­kos­sa kas­vaa huo­nom­pi­laa­tuis­ta puuta."

Jos mak­sai­si tukki­puun kaa­ta­jal­le bo­nuk­sia — te­ke­vät­hän he ta­lou­del­li­ses­ta tuot­ta­vam­paa työtä — ja an­tai­si koti­kylän poi­kien eri­kois­tua hel­pom­min ha­kat­ta­viin tasa­maa­pals­toi­hin, saisi kas­va­tet­tua ah­ke­ruu­teen kan­nus­ta­via tulo­eroja.

"Aa­mui­sin kukin vuo­rol­laan herää kas­te­le­maan jää­tiet. Joi­na­kin päi­vi­nä 'le­päi­lem­me' per­kaa­mal­la kaik­ki yh­des­sä hak­kuu­so­pi­muk­sen mu­kai­ses­ti ri­su­ja uuden tai­mi­kon tiel­tä."

Jos tuol­lai­siin tuot­ta­mat­to­miin töi­hin palk­kai­si erik­seen väkeä nälkä­pal­kal­la, saisi taas kas­va­tet­tua tulo­eroja. Risu­sa­vot­ta ja uu­des­ta tai­mi­kos­ta huo­leh­ti­mi­nen on kuin opet­ta­jan työ: Tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta vält­tä­mä­tön­tä, mutta nyky­het­ken kan­nal­ta ta­lou­del­li­ses­ti tuot­ta­ma­ton­ta. Ei sel­lai­ses­ta kan­na­ta kum­mois­ta­kaan palk­kaa mak­saa.

"Vielä meil­lä on Miina, sa­vot­ta­emän­tä. Miina pitää jät­kien vat­sat täyn­nä, käm­pän siis­ti­nä ja siten pöpöt loi­tol­la. Miina on äi­dil­li­nen käm­pän hen­ge­tär."

Huip­pu­pal­koil­la voi kä­te­väs­ti kas­vat­taa tulo­eroja. Yhden hen­ki­lön pal­kan kak­sin- tai kol­min­ker­tais­ta­mi­nen ei vai­ku­ta juuri mi­tään ko­ko­nai­suu­teen, mutta kan­nus­taa mu­ka­vas­ti. Yh­del­le jät­kis­tä ei tie­ten­kään voi mak­saa monin­ker­tais­ta palk­kaa — muut ka­deh­ti­si­vat, mutta Mii­nal­le voi. Koska Miina on ainoa sa­vot­ta­emän­tä, hän on sel­keäs­ti avain­hen­ki­lö: Ilman häntä jät­kät kuo­li­si­vat näl­kään, ke­ri­puk­kiin, tu­ber­ku­loo­siin ja koti-ikä­vään. Mii­nal­le voisi mak­saa vaik­ka­pa 10% jät­kien palk­ka­sum­mas­ta ilman, että nämä huo­mai­si­vat mi­tään. 50 hen­gen sa­vo­tal­la Miina saisi viisi ker­taa jät­kien keski­pal­kan. Pie­nel­lä sa­vo­tal­la ei var­si­nai­siin huip­pu­palk­koi­hin näytä ole­van varaa, mutta toki tuol­lai­nen­kin tulo­ero jo­hon­kin kan­nus­tai­si.

"Mak­san Mii­nal­le puo­let jät­kän pal­kas­ta. Riit­tä­vän hyviä kämp­pä­emän­tiä on tyrkylle asti."

Niin no, mark­ki­nat määrävät työn hin­nan. Teo­rian mu­kaan va­paat mark­ki­nat tuot­ta­vat kai­kil­le osa­puo­lil­le rei­lun tu­lok­sen, jos maail­ma ja sen ta­lous ovat va­kaan muut­tu­mat­to­muu­den ti­las­sa, jos kai­kil­la on samat tie­dot käy­tet­tä­vis­sä ja jos kai­kil­la on yhtä vahva neu­vot­te­lu­asema ja yhtä hyvät neu­vot­te­lu­tai­dot. Teo­riaa va­pai­den mark­ki­noi­den rei­luu­des­ta ei ole voitu to­den­taa käy­tän­nös­sä, koska ehdot eivät ole vielä kos­kaan to­teu­tu­neet, mutta ei se mi­tään — mark­ki­nat tuot­ta­vat kui­ten­kin aina jon­kin tu­lok­sen.

"Elo­ku­vas­sa 'koi­ran­kyn­nen leik­kaa­ja' sa­vo­tal­le sat­tui työn ha­kuun pään läpi am­mut­tu sota­ka­ve­ri. Hä­nel­le yri­tet­tiin löy­tää so­pi­via teh­tä­viä, jois­ta sel­viä­mi­ses­sä ka­ve­rit häntä aut­toi­vat. Meil­lä­kin on saman­lais­ta läm­min­hen­kis­tä to­ve­ruut­ta, mutta jo­kai­sel­la on kui­ten­kin pääl­lim­mäi­se­nä huoli omas­ta ti­lis­tä."

Yri­tyk­sen ainoa tar­koi­tus on tuot­taa voit­toa ja jät­kän elä­män ainoa tar­koi­tus on mak­si­moi­da ti­lin­sä. Ken tästä poik­keaa, ai­heut­taa häi­riöi­tä ta­lous­jär­jes­tel­mään.

"Pui­den kaa­ta­mi­nen on yk­si­lö­työtä, mutta nii­den uit­ta­mi­nen ke­vääl­lä joen suul­le vaa­tii hyvää yh­teis­hen­keä. Ilman sau­ma­ton­ta yh­teis­peliä tuk­ke­ja ei saa jokea alas."

Yh­teis­pe­liin­kin voi­nee kan­nus­taa pal­kit­se­mal­la erik­seen yh­teis­pelin par­hai­ten tai­ta­vat yk­si­löt.

"Sa­vo­tal­la olen yrit­tä­nyt toi­mia rei­lun pelin hen­ges­sä, mutta her­ro­jen rei­luu­des­ta en ole varma. En tiedä, saako sa­vot­ta­po­ruk­ka puun myyn­ti­voi­tos­ta viisi vai viisi­kym­men­tä pro­sent­tia. Vaan eipä sillä väliä. Sa­vo­tal­le on riit­tä­nyt tu­li­joi­ta."

Kun yksi opet­taa perus­kou­lus­sa ja toi­nen tekee video­pe­le­jä maailman­mark­ki­noil­le, ei tu­lo­jen rei­luut­ta voi ar­vioi­da pino­kuu­tio­met­rei­nä.

Tu­loil­la ei tie­ten­kään ole mi­tään ab­so­luut­ti­sen oi­keaa arvoa, mutta yh­teis­kun­nan toi­mi­vuu­den kan­nal­ta on eduk­si, jos hyö­dyl­lis­tä työtä te­ke­mäl­lä tulee sää­dyl­li­ses­ti toi­meen. Toi­meen­tulon rat­kai­see osto­voima. Jos joi­den­kin tulot kas­va­vat, monia hin­to­ja nos­te­taan ja nii­den osto­voima las­kee, joi­den tulot jää­vät en­nal­leen. Kaik­ki vai­kut­taa kaik­keen. Pel­käs­tään asun­to­lai­nan eh­to­jen muu­tok­set vai­kut­ta­vat asu­mis­kus­tan­nuk­siin. Tulo­ero­jen kasvu karkoittaa ma­ta­la­palk­kai­set slum­mei­hin.

Ah­neen it­sek­kyy­den ylis­tä­mi­nen, fi­nans­si­krii­si, pu­heet tulo­ero­jen au­tuu­des­ta, pätkä­työt yms. lie­ne­vät na­ker­ta­neet tun­net­ta sa­mas­sa ve­nees­sä ole­mi­ses­ta ja ti­lal­le on he­rän­nyt epä­luot­ta­mus ja tarve pitää ai­kai­sem­paa tiu­kem­min puo­liaan muita vas­taan. Tur­va­tus­sa va­ki­tui­ses­sa työs­sä ole­vat eivät ehkä ole tätä vielä ais­ti­neet.

Huip­pu­palk­kai­sis­ta huip­pu­yk­si­löis­tä pu­hut­taes­sa ei pidä unoh­taa so­sia­lis­ti­sen työn san­ka­rei­ta, joi­den työ­suo­ri­tuk­set oli­vat ker­ras­saan us­ko­mat­to­mia. So­sia­lis­ti­sen työn san­ka­rit oli­vat le­gen­daa­ri­sia hah­mo­ja, jotka neu­vos­to­lii­ton kom­mu­nis­ti­nen puo­lue loi in­nos­taak­seen neu­vos­to­ih­mi­siä ah­ke­roi­maan puo­lue-elii­tin hy­väk­si.

Neuvosto-ihminen ei kui­ten­kaan in­nos­tu­nut so­sia­lis­ti­sen työn san­ka­rien esi­mer­keis­tä. Ehkä sik­si­kin, ettei saa­nut pal­kak­si rahaa vaan rup­lia. It­se­kin rup­lia kadun­kul­mas­sa os­ta­nee­na tie­dän, että neu­vos­to­ih­mi­sel­lä oli rup­lia, mutta ei rahaa.

Etelä-Ame­ri­kas­sa tai­taa vie­lä­kin joil­lain isoil­la ti­loil­la olla käy­tös­sä saman­su­kui­nen jär­jes­te­ly: Palk­ka mak­se­taan tilan omas­sa va­luu­tas­sa, jolla saa ostaa tilan kau­pas­ta isän­nän mää­rää­mään hin­taan sitä, mitä isän­tä kat­soo so­pi­vak­si pal­kol­li­sil­leen myydä.

Ny­kyään näy­tään elä­vän jako­mie­li­ses­ti kah­des­sa to­del­li­suu­des­sa. Toi­ses­sa to­del­li­suu­des­sa esi­mer­kik­si kasvi­huone­ilmiö on iso riski, jota py­ri­tään tor­ju­maan monin kei­noin, mutta ta­lous­kasvu näyt­tää syö­vän vasta­toi­mien tehon.Toisessa to­del­li­suu­des­sa py­ri­tään kai­kin kei­noin ta­lous­kas­vuun jopa tu­ke­mal­la fos­sii­lis­ten polt­to­ai­nei­den käyt­töä.

Vel­kaan­num­me kah­del­la ta­val­la: Lai­naam­me rahaa ja olem­me jät­tä­mäs­sä maa­pal­lon seu­raa­vil­le suku­pol­vil­le köy­hem­pä­nä kuin mitä van­hem­pan­ne sen meil­le jät­ti­vät. Tähän asti ta­lous­kasvu on pe­rus­tu­nut pit­käl­ti lai­nan ot­ta­mi­seen seu­raa­vil­ta suku­pol­vil­ta. Help­poa, koska sitä lai­naa me emme joudu mak­sa­maan ta­kai­sin.

Yhden nä­ke­myk­sen mu­kaan po­li­tiik­ka on vain ja ai­noas­taan it­se­käs­tä etu­jen kah­mi­mis­ta omil­le kan­nat­ta­jil­le. Tämän pe­rus­teel­la ta­lous­kikat ja -teo­riat ovat vain kun­kin pu­hu­jan omiin tar­koi­tuk­siin­sa so­vit­ta­maa su­mu­tus­ta ja kuu­li­jan sopii uskoa oma­tunto puh­taa­na it­sel­leen edul­li­seen su­mu­tuk­seen.

Omas­ta poik­kea­vat nä­ke­myk­set eivät kui­ten­kaan vält­tä­mät­tä ole su­mu­tus­ta. Elä­män var­rel­la meil­le kul­le­kin on ke­hit­ty­nyt per­soo­nal­li­nen maailman­kuva ja ihmis­kä­si­tys, joi­den avul­la tul­kit­sem­me maail­man ta­pah­tu­mia kukin omal­la per­soo­nal­li­sel­la ta­val­lam­me. Mei­dän tul­kin­tam­me on meil­le ainoa oikea to­tuus ja siksi mei­dän on vai­kea ym­mär­tää tois­ten tul­kin­to­ja. Ih­met­te­lem­me, miks­ei toi­nen tajua päi­vän­sel­vää totuuttaa. 'Toi­sin­ajat­te­li­joi­den' sil­mis­sä olem­me itse yhtä ty­pe­riä.

Vel­lo­va ta­jun­nan­vir­ran­omai­nen kes­kus­te­lu ei edis­tä yk­sit­täi­sen konk­reet­ti­sen pää­tök­sen te­ke­mis­tä, mutta saat­taa va­lot­taa 'toi­sin­ajat­te­li­joi­den' — ehkä omaa­kin — maailman­kuvaa ja siten pi­dem­män pääl­le edis­tää yh­teis­ym­mär­ryk­sen löy­tä­mis­tä. Pitää asen­noi­tua kes­kus­te­luun kuin löytö­ret­keen tun­te­mat­to­mal­le man­te­reel­le — tois­ten mie­leen.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Alkuvuoden 2011 Mietteitä > Inttäjäiset —Suomalainen huippumenetelmä ratkaista maailman kinkkisimpiä ongelmia? ()

Int­tä­jäi­set —Suo­ma­lai­nen huip­pu­me­ne­tel­mä rat­kais­ta maail­man kink­ki­sim­piä on­gel­mia?

Pakko­ruot­si, Tuk­hol­man ter­ro­ri-isku, bud­je­tin su­pis­tuk­set, …

Sensijaan, että media osal­lis­tui­si nöy­räl­lä mie­lel­lä to­tuu­den, yh­teis­ym­mär­ryk­sen ja rat­kai­su­jen et­sin­tään, se jär­jes­te­lee gla­diaat­to­ri­tais­te­lui­ta, jois­sa vasta­puo­let usu­te­taan so­pi­vil­la ky­sy­myk­sil­lä tois­ten­sa kimp­puun. Ad­re­na­lii­ni kii­hot­taa niin osal­lis­tu­jia kuin ylei­söä­kin. Saa­daan hyvä tais­te­lu, josta pu­hu­taan pit­kään. Toi­mit­ta­jien 'bo­nuk­set' kai mää­räy­ty­vät oh­jel­man syn­nyt­tä­män rä­hi­nän voi­mak­kuu­den mu­kaan.

Homo­int­tä­jäi­siä en seu­ran­nut kuin muu­ta­man mi­nuu­tin, mutta sen he­rät­tä­män kohun loppu­tu­lok­sen tie­dän: Kirk­ko antoi omil­leen luvan ru­koil­la.

TV2:n jär­jes­tä­miä int­tä­jäi­siä pakko­ruot­sis­ta seu­ra­sin yli puoli tun­tia.

—  Miks­et sinä lu­ke­net sekä ruot­sia että ve­nä­jää?, kysyi int­tä­jäi­siä juon­ta­nut toi­mit­ta­ja tuo­reel­ta yli­op­pi­laal­ta.

—  Luku­jär­jes­tyk­se­ni tuli täy­teen pa­kol­li­sis­ta ja mie­les­tä­ni tär­keis­tä va­lin­nai­sis­ta ai­neis­ta, oli vas­taus. — Jos oli­sin saa­nut va­li­ta, oli­sin ehkä va­lin­nut ve­nä­jän ruot­sin si­jaan.

Seu­raa­van pu­heen­vuo­ron sai — tai otti — pakko­ruot­sin kan­nat­ta­ja:

—  En ym­mär­rä, miksi ve­nä­jä ja ruot­si lai­te­taan vas­tak­kain. Kai­kis­ta kie­lis­tä­hän on hyö­tyä. Jos joku ky­ke­ni­si ker­to­maan yh­den­kään jär­ke­vän syyn tällaiselle vastakkainasettelulle, minun olisi helpompi asennoitua tähän keskusteluun.

Juon­ta­ja ei puut­tu­nut pe­rus­tel­lun nä­ke­myk­sen ohit­ta­mi­seen — mi­tä­töin­tiin. Ehkei juon­ta­jaa it­seään­kään kiin­nos­ta­nut vas­taus ve­nä­jä-ruot­si ky­sy­myk­seen­sä. Tär­keäm­pää oli esit­tää seu­raa­va pro­vo­ka­tii­vi­nen ky­sy­mys. Sii­hen hän sai vas­tauk­sek­si jo­tain ky­sy­myk­seen liit­ty­mä­tön­tä, mutta vas­taa­jan mie­les­tä tär­keää tai nok­ke­laa.

Uusia aja­tuk­sia int­tä­jäi­sis­sä ei löy­ty­nyt eikä van­ho­ja saatu jär­jes­tyk­seen. Jos toi­mit­ta­ja olisi koti­töi­nään kir­jan­nut ylei­sim­mät viime vuosi­kym­me­ni­nä tois­tel­lut väit­teet ruot­sin ope­tuk­ses­ta, int­tä­jien ei olisi tar­vin­nut ha­puil­la sa­no­jaan ka­me­ran edes­sä vaan he oli­si­vat voi­neet huu­del­la van­ho­jen ja koet­tu­jen väit­tei­den nu­me­roi­ta: 3, 9, 67, …

Pakko­ruot­sis­ta ol­tiin tiu­kas­ti miel­tä, mutta pe­rus­te­lut jäi­vät köy­käi­sik­si. Miten pakko­ruot­si edis­tää väi­tet­ty­jä hyö­ty­jä? Mitkä ovat ne ta­voit­teet, joi­den saa­vut­ta­mi­ses­sa paras, tär­kein tai ainoa keino on se, että koko suo­men kansa osaa ruot­sia? Mitä pi­täi­si muut­taa, jos pakko­ruot­sis­ta luo­vut­tai­siin? Mitä me­ne­tet­täi­siin? Mitä ta­pah­tui­si ruot­sin­kie­li­sel­le vä­hem­mis­töl­le?

Miet­ti­mäl­lä eri­lai­sia mah­dol­li­sia elä­män­uria tämänhetken kou­lu­lai­sil­le saisi ehkä jo­tain pers­pek­tii­viä eri tie­to­jen ja tai­to­jen tar­peel­li­suu­des­ta. Int­tä­jäi­sis­sä kai­kis­ta mah­dol­li­sis­ta elä­män­uris­ta tar­kas­tel­tiin 'jou­tu­mis­ta' muut­ta­maan Por­voo­seen.

Pit­kin syk­syä on väi­tel­ty siitä, mitä kaik­kia oppi­ai­nei­ta kou­lun opetussunnitelmaan voi­daan tun­kea ja kuin­ka pal­jon: draa­maa, ruot­sia, ve­nä­jää, us­kon­to­ja, elä­män­kat­so­mus­tie­toa, lisää luon­non­tie­teitä, käden tai­to­ja, … Jos ope­tus­oh­jel­maan otet­tai­siin pakkolliseksi kaik­ki jon­kun mie­les­tä hyö­dyl­li­nen ja yleis­si­vis­tä­vä, kou­lua jou­tui­si käy­mään eläk­keel­le asti. Miten va­li­ta ne oppi­mää­rät, joita kaik­kien on pakko opis­kel­la niin, että ku­kaan ei sulje ete­ne­mi­sen mah­dol­li­suuk­siaan heti ala­luo­kil­la? TV2:n int­tä­jäi­sis­sä tä­mä­kin näkö­kulma, ope­tus­suun­ni­tel­mat, ohi­tet­tiin. Tär­keäm­pää oli ker­toa, että ruot­sia äidin­kie­le­nään pu­hu­va ym­mär­tää flaa­mia, jos on op­pi­nut kou­lus­sa sak­saa ja eng­lan­tia.

Mikä on ruot­sin ja mui­den vie­rai­den kiel­ten ope­tuk­sen ta­voi­te: Pe­rus­teet, joi­den va­ras­sa ruot­sin voi tar­vit­taes­sa oppia koh­tuul­li­sel­la vai­val­la; su­ju­va kieli­taito; jo­tain siltä vä­lil­tä?

Voi­si­ko ruot­sin­kie­len ope­tuk­sen arvoa li­sä­tä? Mitä ruot­sin tun­neil­la opi­taan poh­jois­mai­ses­ta hyvin­voin­ti­val­tios­ta, joh­ta­mis­opeis­ta, elä­män­ar­vois­ta, maa­han­muut­to­po­li­tii­kas­ta, vä­hem­mis­tö­jen ase­mas­ta eri poh­jois­mais­sa, ih­mis­ten ar­jes­ta, his­to­rias­ta, trolleista, kesä­har­joit­te­lu­pai­kois­ta, opis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­sis­ta, …? Erois­ta ja yh­tä­läi­syyk­sis­tä.

Int­tä­jäi­sis­sä in­tou­dut­tiin 'fi­lo­so­foi­maan' pa­kos­ta ja va­pau­des­ta. Minun mie­les­tä­ni on hyvä, että koulu tar­joaa huo­lel­la mie­ti­tyn perus­va­li­koi­man tie­to­ja ja tai­to­ja kai­kil­le op­pi­lail­le hei­dän tai hei­dän van­hem­pien­sa har­kin­ta­ky­vys­tä riip­pu­mat­ta. Koska TV2:n int­tä­jäi­sis­sä oli ak­tii­vi­ses­ti mu­ka­na po­lii­tik­ko­ja­kin, mi­nus­sa he­rä­si pelko, että po­liit­ti­nen pää­tök­sen­teko ruot­sin ope­tuk­ses­ta on tuol­lais­ta inttelyä. Oli­si­ko sit­ten­kin pa­rem­pi jät­tää pää­tök­sen­teko lap­sil­le ja hei­dän van­hem­mil­leen? Joka ta­pauk­ses­sa pe­rus­te­lut ruot­sin opis­ke­lul­le pi­täi­si löy­tää tu­le­vai­suu­des­ta, ei men­nei­syy­des­tä 50 tai 100 vuo­den takaa.

Minun mie­les­tä­ni on ar­vo­kas­ta, että Suo­mes­sa vä­hem­mis­töt voi­vat elel­lä mu­ka­vas­ti ja olla kes­ke­nään luon­te­vas­sa vuoro­vai­ku­tuk­ses­sa. Niin tääl­lä iki­ai­ko­ja asu­neet kuin uu­dem­mat­kin vä­hem­mis­töt. Eri­lais­ten kult­tuu­rien yh­teis­elo on help­po kään­tää rii­te­lyk­si, vaik­ka vä­häl­lä vai­val­la siitä saa he­del­mäl­lis­tä vuoro­vai­ku­tus­ta. Me­dia­kin vai­kut­taa ke­hi­tyk­sen suun­taan. Ym­mär­tää se sitä tai ei.

Olen pari viime vuot­ta seu­ran­nut Bel­gian rik­ki­näi­syyt­tä ja sen seu­rauk­sia. Ar­vauk­sia­ni konf­lik­tin taus­tois­ta en tähän kir­jaa, mutta käy­tän­nös­sä maa on ja­kau­tu­nut kah­teen rii­te­le­vään osaan kie­len pe­rus­teel­la. Kieli­muuri on te­ho­kas: Eri kieli, eri media, eri koulu­lai­tos, lo­pul­ta eri to­tuus.

TV:n ajan­koh­tais­toi­mit­ta­ja haas­tat­te­li Supon edus­ta­jaa Tuk­hol­man ter­ro­ri-iskun jäl­keen:

—  Eilen sa­noit­te, että Tuk­hol­man ter­ro­ri-isku ei ole mah­dol­li­nen Suo­mes­sa. Tä­nään pre­si­dent­ti sanoi, että saman­lai­nen isku Suo­meen on vain ajan ky­sy­mys. Kumpi puhuu totta?, toi­mit­ta­ja ti­va­si Supon edus­ta­jal­ta.

Kum­pi­kaan toi­mit­ta­jan väit­teis­tä ei mie­les­tä­ni ollut totta. Supon ja pre­si­den­tin vies­tit oli­vat mie­les­tä­ni hen­gel­tään sama­suun­tai­sia: Isku Suo­meen on tie­tys­ti ollut mah­dol­li­nen — jos­kin epä­toden­nä­köi­nen — jo pit­kään, eikä Tuk­hol­man isku muut­ta­nut sen toden­nä­köi­syyt­tä. Rau­hoit­te­le­van sä­vyi­siä. Hi­tu­sen va­ro­vai­sia. Miksi? Ehkä he vält­te­li­vät sa­no­mas­ta mi­tään, mistä media voisi — ai­heet­ta — repiä raf­laa­via ot­si­koi­ta.

Haas­tat­te­lun ede­tes­sä mi­nus­ta alkoi tun­tua, ettei toi­mit­ta­ja olisi tyy­ty­väi­nen ennen kuin olisi pu­ris­ta­nut Su­pos­ta konk­reet­ti­set ja täs­mäl­li­set vas­tauk­set kysymyksiin: "Kuka tekee iskun Suomeen?" "Milloin?, Minne?" "Moniko kuolee?" "Missä tulevan iskun tekijä on juuri tällä hetkellä koulutuksessa?" "Myöntäkää, ettette tiedä mitään Englannissa annettavasta terroristien koulutuksesta."

Toi­mit­ta­ja haas­tat­te­li elin­keino­elä­män edus­ta­jaa:

—  Nyt kun on pakko sääs­tää, voi­tai­siin­ko tei­dän mie­les­tän­ne elin­keino­tuis­ta lei­ka­ta?

—  Viime kä­des­sä kasvu rat­kai­see su­pis­tus­tar­peen. Elin­keino­tuil­la py­ri­tään luo­maan uusia in­no­vaa­tio­ta ja nii­den kaut­ta kas­vua.

—  Elin­keino­elä­män mie­les­tä siis elin­keino­tuis­ta ei voi lei­ka­ta sent­tiä­kään?

—  Joi­tain aloja — kuten te­lak­ka­teol­li­suus — me jou­dum­me tu­ke­maan py­sy­väis­luon­tei­ses­ti, koska muut­kin maat tu­ke­vat omia te­la­koi­taan. Vaih­to­eh­to­na on luo­pua te­la­kois­ta.

—  Elin­keino­elä­män mie­les­tä siis elin­keino­tuis­ta ei voi lei­ka­ta sent­tiä­kään?

—  Pää­sään­töi­ses­ti kyse ei ole luo­pu­mi­ses­ta vaan siitä, au­tam­me­ko uusia in­no­vaa­tio­ta ja yri­tyk­siä al­kuun.

—  Elin­keino­elä­män mie­les­tä siis elin­keino­tuis­ta ei voi lei­ka­ta sent­tiä­kään?

Jne.

En muis­ta aivan tar­kal­leen, mitä haas­ta­tel­ta­va sanoi, mutta toi­mit­ta­jal­le oli joka ta­pauk­ses­sa yhden­te­ke­vää, pu­hui­ko haas­ta­tel­ta­va pal­tu­ria, syöt­ti­kö kat­se­li­joil­le po­pu­lis­tis­ta pro­pa­gan­daa, oliko pu­hees­sa risti­rii­to­ja, oliko pu­hees­sa suu­ria aja­tuk­sia. Ihan sama. Toi­mit­ta­jal­le tär­kein­tä oli va­kuu­tel­la kat­se­li­joil­le: "Elin­keino­elä­män mie­les­tä …"

Jä­mäk­kä san­ka­ri­toi­mit­ta­ja haas­tat­te­li puo­lueen vara­pu­heen­joh­ta­jaa asun­to­lai­nan kor­ko­jen vero­vä­hen­nyk­sen leik­kaa­mi­ses­ta. Tällä ker­taa toi­mit­ta­jan en­nak­ko­ta­voit­tee­na lie­nee ollut to­dis­taa ää­nes­tä­jil­le, että ky­sei­nen puo­lue ha­luaa lei­ka­ta vero­vä­hen­nys­tä noin 500 mil­joo­nal­la eu­rol­la. Tai ehkä hän ha­lu­si sum­man euron tark­kuu­del­la. Mitä tar­kem­pi lu­paus, sitä hel­pom­pi myö­hem­min syyt­tää va­leh­te­lus­ta.

Kes­kus­te­lu eteni kuten ylläoleva kes­kus­te­lu elin­keino­tuis­ta. Toi­mit­ta­ja ti­va­si tavan takaa konk­reet­tis­ta lukua sa­mal­la kun haas­ta­tel­ta­va yrit­ti se­lit­tää nä­ke­mys­tään kan­san­ta­lou­den lain­alai­suuk­sis­ta ja maan ta­lou­den ti­las­ta, puo­lueen­sa aika­tau­lus­ta käydä bud­jet­ti läpi ja sel­vit­tää mah­dol­lis­ten vä­hen­nys­ten ker­ran­nais­vai­ku­tuk­set, jne.

Haas­tat­te­lu päät­tyi toi­mit­ta­jan itse­tyy­ty­väi­seen rep­liik­kiin: "Tei­dän mie­les­tän­ne siis asun­to­lai­nan kor­ko­jen vero­etu on yksi mah­dol­li­nen vä­hen­nys­kohde."

Voit­to! Voit­to? Eikö haas­ta­tel­ta­va ollut sa­no­nut noin jul­ki­suu­des­sa jo aiem­min­kin? Oma-aloit­tei­ses­ti.

Aloin toi­voa, ettei yk­si­kään po­lii­tik­ko anna konk­reet­tis­ta vas­taus­ta mi­hin­kään ky­sy­myk­seen TV-haas­tat­te­lus­sa. Mil­lais­ta olisi neu­vo­tel­la bud­je­tis­ta, jos mi­nis­te­rit oli­si­vat etu­kä­teen si­tou­tu­neet kuka mi­hin­kin ek­sak­tiin sum­maan tie­tys­tä konk­reet­ti­ses­ta yk­si­tyis­koh­das­ta:

—  TV1 ki­ris­ti minut lu­paa­maan x mil­joo­naa mo­men­til­le a.b

—  On­nek­si TV2 ei vaa­ti­nut mi­nul­ta a-mo­men­teil­le mi­tään. Jou­duin kui­ten­kin lu­paa­maan c.b-momentille y mil­joo­naa.

—  Mi­nul­ta vaa­dit­tiin maailman­ta­lou­den kasvu­pro­sen­tik­si 0.7%

—  Tie­tää­kö ku­kaan, pal­jon­ko TV on vaa­ti­nut kan­saa mak­sa­maan ve­ro­ja?

On asioi­ta, joita po­lii­ti­koil­ta pitää kysyä ennen vaa­le­ja. On ky­sy­myk­siä, joi­hin konk­reet­ti­sen vas­tauk­sen an­ta­vat vain vas­tuut­to­mat po­pu­lis­tit. Höl­möil­lä ky­sy­myk­sil­lä media tukee höl­möä po­pu­lis­mia.

Minua kiin­nos­taa, ym­mär­tää­kö haas­ta­tel­ta­va — tai kes­kus­te­li­jat — mistä on ky­sy­mys. Ellei toi­mit­ta­ja ehdi pe­reh­tyä kes­kus­te­lun ai­hee­seen, hän voisi pyy­tää haas­ta­tel­ta­via se­lit­tä­mään kan­san­ta­jui­ses­ti, mistä on ky­sy­mys. Ellei haas­ta­tel­ta­va osaa tai us­kal­la vas­ta­ta mi­tään konk­reet­tis­ta, siitä voi ehkä pää­tel­lä jo­tain hänen asian­tun­te­muk­ses­taan ja ym­mär­rys­ky­vys­tään. Ehkä, sillä lä­hes­kään kaik­kia maail­man on­gel­mia ei ole aivan help­po se­lit­tää kan­san­ta­jui­ses­ti muu­ta­mas­sa mi­nuu­tis­sa.

Asian­tun­te­muk­sen ja ym­mär­rys­kyvyn li­säk­si minua kiin­nos­ta­vat haas­ta­tel­ta­vien us­ko­muk­set siitä, miten tämä mei­dän maail­mam­me toi­mii. Esi­mer­kik­si ta­lou­den lain­alai­suuk­sia emme voi tun­tea sa­mal­la tarkkudella kuin tai­vaan­me­ka­nii­kan la­ke­ja vaan pää­tök­sem­me ja mieli­pi­teem­me pe­rus­tu­vat osin us­ko­muk­siim­me. Us­ko­muk­sen­ne tun­tu­vat meis­tä eh­dot­to­mal­ta to­tuu­del­ta, mutta eivät kestä saman­lais­ta to­tuu­den var­mis­ta­mis­ta kuin esi­mer­kik­si tai­vaan­me­ka­nii­kan lain­alai­suu­det. Sitä suu­rem­mal­la syyl­lä näitä us­ko­muk­sia pi­täi­si ana­ly­soi­da nii­den tois­te­lun si­jas­ta kuten esi­mer­kik­si Risto Mä­ki­nen teki HeSa mieli­pide­si­vul­la: "Ul­kois­tus: ta­voi­te, keino vai toive"

Ta­lous­ajat­te­lun­kin us­ko­muk­siin pätee sa­non­ta: "Usko on luja luot­ta­mus sii­hen, mitä toi­voo."

Ha­luan myös tie­tää haas­ta­tel­ta­vien ihmis­kä­si­tyk­ses­tä ja hei­dän arvo­maail­mas­taan. Tark­kaan jos kuun­te­lee kes­kus­te­lu­to­ve­ria ja esit­tää so­pi­vis­sa koh­din oi­kean­lai­sia tar­ken­ta­via ky­sy­myk­siä, näis­tä­kin saa pal­jon sel­vil­le.

Miten minä voi­sin tie­tää, edis­tää­kö Suo­men etua — tai edes omaa­ni — pa­rem­min 475 mil­joo­nan kuin 525 mil­joo­nan leik­kaus jos­sain yk­sit­täi­ses­sä bud­jet­ti­koh­das­sa. Vaik­ka tie­täi­sin­kin, en mi­ten­kään ehdi tar­kis­taa koko bud­jet­tia, saa­tik­ka kaik­kia muita hal­li­tuk­sen pää­tök­siä. 50 mil­joo­naa sinne tai tänne val­tion bud­je­tis­sa ei vält­tä­mät­tä he­rä­tä mi­nus­sa tun­te­muk­sia, mutta tun­nen her­käs­ti, kenen päät­tä­jän ihmis­kä­si­tys, arvo­maailma tai esi­mer­kik­si us­ko­muk­set siitä, miten ta­lous toi­mii, poik­kea­vat omis­ta­ni niin pal­jon, ettei hän tule hoi­ta­maan asioi­ta toi­vo­mal­la­ni ta­val­la.

Fiksu haas­ta­tel­ta­va saat­tai­si osata sanoa jo­tain, joka aut­tai­si minua ke­hit­tä­mään ajat­te­lua­ni ja us­ko­muk­sia­ni, mutta kovin vai­kea on puhua jär­ke­viä, jos haas­tat­te­li­ja koko ajan jan­kut­taa: "Tun­nus­ta heti, että aiot tehdä 500 mil­joo­naan leik­kauk­set vähä­osais­ten vero­vä­hen­nyk­siin."

Usein haas­tat­te­lun pohja­vi­ree­nä tun­tuu ole­van: "Kaik­kea mitä sanot tai jätät sa­no­mat­ta, yri­te­tään käyt­tää sinua vas­taan." Ky­sy­mys­ten tar­koi­tus ei tunnu ole­van tuoda julki to­tuut­ta vaan joh­da­tel­la haas­ta­tel­ta­va an­saan. Näin ai­na­kin haas­ta­tel­ta­vat tun­tu­vat olet­ta­van. Enkä ih­met­te­le.

Kou­lu­te­taan­ko toi­mit­ta­jat liet­so­maan ylei­söä kii­hot­ta­via konf­lik­te­ja vai te­kee­kö arki hei­dät kyy­ni­sik­si? Esi­mer­kik­si vaali­raha­kohun haas­ta­tel­ta­vis­ta harva oli to­tuus­ha­kui­nen. Monen mie­les­tä po­li­tii­kan kuu­luu­kin olla etu­jen käh­mi­mis­tä it­sel­le ja omil­le ää­nes­tä­jil­le muis­ta piit­taa­mat­ta ja siinä me­diaa sopii käyt­tää väli­kap­pa­lee­na vas­tus­ta­jia har­hau­tet­taes­sa.

Toi­mit­ta­jan työ vaati sisua ja osaa­mis­ta. Pelk­kä pään hak­kaa­mi­nen vää­rään puu­hun ei kui­ten­kaan auta. Vain kun­nol­la pe­reh­ty­mäl­lä kä­sil­lä ole­vaan asiaan, sii­hen liit­ty­vän puo­lue­po­liit­ti­sen jul­ki­suus­pelin taus­toi­hin ja vielä yk­sit­täis­ten po­lii­tik­ko­jen hen­ki­lö­koh­tai­seen jul­ki­suus­pe­liin, toi­mit­ta­ja voi toi­voa saa­van­sa haas­ta­tel­ta­vis­ta jo­tain oleel­lis­ta irti.

Toi­vot­ta­vas­ti vaali­raha­kohun pal­jas­ta­mi­ses­ta ei ole tul­lut ihan­ne­mal­lia koko me­dial­le. Ha­kee­ko media seu­raa­vaa vaali­raha­kohua kuin Suomi hakee seu­raa­vaa No­kiaa?

Entä jos haas­ta­tel­ta­val­la onkin jo­tain jär­ke­vää sa­not­ta­vaa, eikä mi­tään syytä olla pal­jas­ta­mat­ta aja­tuk­siaan?

Entä jos eri­mie­li­set haas­ta­tel­ta­vat ha­luai­si­vat vil­pit­tö­mäs­ti li­sä­tä kes­ki­näis­tä ym­mär­rys­tä risti­rii­to­jen so­vit­ta­mi­sek­si?

Entä jos varta vas­ten et­si­si sel­lai­sia haas­ta­tel­ta­via?

Entä jos TV ko­kei­li­si asian­tun­ti­joi­den opas­tuk­sel­la jon­kin on­gel­man rat­kai­sua tai risti­rii­dan sel­vit­te­lyä ja te­ki­si siitä do­ku­men­tin?

Entä jos toi­mi­tus kes­kuu­des­saan yrit­täi­si luoda yh­tei­sen nä­ke­myk­sen — tai muu­ta­man jär­ke­vän ske­naa­rion — vaik­ka­pa siitä, miten rat­kais­ta ta­lous­krii­si? Hyvät ja huo­not puo­let, ris­kit, … Voi­si­ko niin oppia tut­ki­vaa jour­na­lis­mia?

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Mitä maksaisi kunnon opetuksen antaminen Zorbasille? ()

Mitä mak­sai­si kun­non ope­tuk­sen an­ta­mi­nen Zorbasille?

Heil­tä voisi kysyä, kuka on ollut eri miel­tä. Kuka on il­mais­sut ha­lun­sa aut­taa nimen­omaan kreik­ka­lai­sia? Kenen mie­les­tä kon­kurs­si ei olisi hyvä ope­tus niin kreik­ka­lai­sil­le kuin krii­sis­tä hyö­ty­vil­le kei­not­te­li­joil­le? Edes yksi nimi, yksi lehti­lau­sun­to.

Moni var­maan lah­joit­tai­si hy­vil­lä mie­lin SPR:n tai UNICEF:n ke­räyk­seen Krei­kan näl­käi­sil­le lap­sil­le, mi­kä­li ti­lan­ne me­ni­si niin huo­nok­si, mutta eihän ku­kaan ole edes väit­tä­nyt, että nyt an­net­ta­va tuki menee hätää kär­si­vil­le. It­seäm­me­hän me yri­täm­me aut­taa, Krei­kas­ta ja Ir­lan­nis­ta viis.

Lehti­jut­tu­jen pe­rus­teel­la mi­nul­le on syn­ty­nyt kä­si­tys, että ulko­mai­set pan­kit ovat si­joit­ta­neet rut­kas­ti Krei­kan ja Ir­lan­nin pank­kei­hin ja val­tion si­joi­tus­pa­pe­rei­hin. Osa si­joi­tuk­sis­ta on tehty melko lö­pe­rös­ti luot­taen sii­hen, että Ir­lan­nin veron­mak­sa­jat tai viime kä­des­sä EU pe­las­taa pan­kit ja val­tion kon­kurs­sil­ta. Krei­kal­le lai­nat­tiin eri­tyi­sen ha­na­kas­ti kai sik­si­kin, että se oli hyvä asia­kas monen maan ase­teol­li­suu­del­le. Hal­li­tus­ten ole­tus on, että ellei pank­ke­ja pe­las­te­ta, kohta ku­kaan ei us­kal­la lai­na­ta kel­le­kään muuta kuin ehkä hiton isol­la ko­rol­la. Sen jäl­keen hyvin me­ni­si vain val­tioil­la, joil­la on kas­sas­sa yli­mää­räis­tä. Tämän maail­man "yli­mää­räi­nen" raha tai­taa olla Kii­nan val­tion nä­peis­sä.

Minun mie­les­tä­ni ei ole rei­lua, että si­joi­tus­ten voi­tot me­ne­vät pan­keil­le, mutta tap­piot mak­saa veron­mak­sa­ja. Kreik­ka on voi­nut elää muun EUn sii­vel­lä. Si­joit­ta­jat eivät luot­ta­neet Krei­kan maksu­ky­kyyn vaan sii­hen, että EUn veron­mak­sa­jien piik­ki on auki. Sil­tä­hän tuo näyt­tää.

Minun kä­si­tys­tä­ni ei tie­ten­kään kan­na­ta ottaa ta­lous­tie­tee­nä. Ker­ron­pa vaan, millä ta­sol­la minun­lai­se­ni maal­li­kon kä­si­tys on.

Vaan osaa­ko op­po­si­tio­kaan sanoa, kuin­ka kal­liik­si tässä ti­lan­tees­sa tu­li­si antaa ope­tus Krei­kal­la ja Ir­lan­nil­le ja pan­keil­le ja pal­jon­ko suo­ma­lai­set ovat val­miit mak­sa­maan siitä nau­tin­nos­ta, että sai­sim­me antaa täl­lai­sen ope­tuk­sen? Ja millä pe­rus­teel­la oppisitio syyt­tää hal­li­tus­ta, vaik­ka ti­lan­teen on an­net­tu valua tähän jo edel­lis­ten hal­li­tus­ten ai­ka­na.

Osaa­ko hal­li­tus ha­vain­nol­li­ses­ti se­lit­tää ää­nes­tä­jil­le, millä me­ka­nis­mil­la Krei­kan tai Ir­lan­nin krii­sit uh­kaa­vat meitä ja miten uhan suu­ruut­ta voisi ar­vioi­da? Sen pe­rus­teel­la mitä itse ym­mär­rän, en us­kal­tai­si väit­tää var­mak­si muuta kuin, että kal­liik­si käy, teki niin tai näin.

Onko edus­kunta jo ve­tä­nyt johto­pää­tök­sen­sä siitä, mitä Suo­men kan­nat­taa ottaa opik­si näis­tä krii­seis­tä? Luu­li­si puo­lueil­la ole­van sel­keän ja hyvin pe­rus­tel­lun tahto­tilan uu­des­ta EUn ta­lous­jär­jes­tyk­ses­tä ja rea­lis­ti­sia eh­do­tuk­sia sen edis­tä­mi­sek­si.

Minkä ver­ran me ää­nes­tä­jät — viime kä­des­sä vas­tuul­li­set päät­tä­jät — ym­mär­räm­me ta­lou­den me­ka­nis­meis­ta? Minä en osaa kun­nol­la vas­ta­ta yo. ky­sy­myk­siin. Miten niin moni muu tie­tää jä­mä­käs­ti jy­räyt­tää tasan tark­kaan oi­keat vas­tauk­set? Miksi tasan tark­kaan oi­kei­ta vas­tauk­sia tun­tuu ole­van yhtä monta kuin vas­taa­jia?

Toi­mit­ta­jat py­säyt­te­le­vät ka­dul­la ih­mi­siä ja an­ta­vat viisi se­kun­tia aikaa vas­ta­ta kyllä tai ei moni­mut­kai­siin ta­lous­po­liit­ti­siin ky­sy­myk­siin. Entä jos he pyy­täi­si­vät li­säk­si pe­rus­te­lu­ja vas­tauk­sil­le? He­rät­täi­si­kö se ajat­te­le­maan? Edes sitä, riit­tä­kö moni­mut­kai­sen asian kä­sit­te­lyyn puoli mi­nuut­tia räntä­sa­tees­sa kes­ken kii­rei­sen työ­mat­kan.

EK vaati tässä taan­noin toi­mit­ta­jien puo­lue­kan­to­ja jul­ki­sik­si. Se tun­tui has­sul­ta. Ku­vit­te­le­vat­ko he, että ih­mi­set ny­kyään ovat jon­kin puo­lueen tai ideo­lo­gian so­kean us­kol­li­sia pikku so­tu­rei­ta? Muual­la kuin ehkä jos­sain pe­rin­tei­sis­sä etu­jär­jes­töis­sä? Sensijaan mie­len­kiin­tois­ta olisi lukea juttu siitä, mitä tuli esil­le, kun toi­mi­tus kahvi­tauol­la kes­kus­te­li Krei­kan ja Ir­lan­nin tu­ke­mi­ses­ta. Mieli­pi­teet kiin­nos­tai­si­vat, mutta ennen kaik­kea nii­den ta­ka­na oleva jär­kei­ly ja tun­te­muk­set.

Kasku ker­too kan­nat­ta­jan sa­no­neen pre­si­dent­ti­eh­dok­kaal­le: "Kaik­ki asiois­ta jo­tain ym­mär­tä­vät tu­le­vat ää­nes­tä­mään teitä." "Hyvä rouva, se ei riitä mi­hin­kään", oli eh­dok­kaan vas­taus. Onko näin? Ja pär­jää­kö sel­lai­nen maa, jossa päät­tä­jik­si ää­nes­te­tään lö­pe­röi­tä de­ma­go­ge­ja?

Ha­luai­sin nähdä edus­kun­nas­sa pie­nen puo­lueen, joka ei lu­pai­si ää­nes­tä­jil­leen muuta kuin har­ras­taa sok­raat­tis­ta ky­se­lyä. Sel­lai­sen, joka avoi­men re­hel­li­ses­ti pal­jas­tai­si ym­mär­ryk­sen­sä rajat ja pyr­ki­si avoi­mel­la vuoro­pu­he­lul­la kar­tut­ta­maan ym­mär­rys­tään. Sa­mal­la tu­li­si pa­kos­ta esil­le mui­den­kin puo­luei­den ym­mär­ryk­sen rajat. Puo­lueen, jonka edus­ta­jat eivät lu­pai­si ää­nes­tä­jil­le enem­pää kuin ää­nes­tää oman­tun­ton­sa mu­kaan ja aina pe­rus­tel­la avoi­men re­hel­li­ses­ti kan­tan­sa. Pie­ni­kin puo­lue, joka voisi luot­taa sii­hen, että sen ei tar­vit­se ka­las­taa ääniä bluf­faa­mal­la, voisi ryhdistää koko edus­kun­taa. Ääni sel­lai­sel­le puo­lueel­le olisi vä­hin­tään­kin ra­ken­ta­va pro­tes­ti.

Täl­lais­ta puo­luet­ta odo­tel­les­sa yli­opis­tot voi­si­vat hoi­taa kol­mat­ta teh­tä­vään­sä vaik­ka­pa niin, että opis­ke­li­jat har­joi­tus­töi­nään kir­joit­te­li­si­vat opet­ta­vai­sia ta­ri­noi­ta siitä, miten glo­baa­li ta­lous toi­mii ja miltä se näyt­tää eri näkö­kul­mis­ta. Perus­kan­sa­lai­nen: asun­to­laina, eläk­keet, työ­paik­ka jne; näen­näis­demo­kra­tias­sa val­taa­pi­tä­vä kor­rup­toi­tu­nut eliit­ti; re­hel­li­syy­den bränd-imageensa va­lin­nut yri­tys; kor­rup­tioon jous­ta­vas­ti suh­tau­tu­va yri­tys; pank­kii­ri; va­ra­kas kei­not­te­li­ja; jne.

Yh­dis­tä­mäl­lä osaa­mi­sen­sa ta­lous­tie­tei­li­jät, val­tio-op­pi­neet ja draa­man tai­ta­jat ky­ke­ni­si­vät esit­tä­mään asiat is­ke­vän ha­vain­nol­li­ses­ti. Pi­täi­si­kö mu­kaan ottaa so­siaa­li­psy­ko­lo­ge­ja­kin? Eikö niin ta­lous­tiede kuin po­li­tiik­ka­kin ole ennen kaik­kea psy­ko­lo­giaa?

Sa­nas­to­kin olisi pai­kal­laan. Mark­ki­noi­den luot­ta­mus: 1) Leski­rou­van huoli eläke­ra­hois­taan; 2) Si­joit­ta­jan arvio siitä, voiko veron­mak­sa­jien avoi­meen piik­kiin luot­taa; 3) Kei­not­te­li­jan arvio siitä, riit­tää­kö hänen pää­oman­sa koh­teen hor­jut­ta­mi­seen.

Pe­las­tui­sim­me­ko eroa­mal­la EU:sta? Onko kaik­ki EU:n vika? Sekin, että Is­lan­nin ta­lous kaa­tui? Sekin, että ame­rik­ka­lai­set asun­to­lai­noit­ta­jat ujut­ti­vat mark­ki­noil­le tur­val­li­si­na si­joi­tuk­si­na ar­vo­ton­ta ros­kaa, joka hal­vaut­ti pank­ki­toi­min­nan? Totta kyllä, EUn ulko­puo­lis­ta Poh­jois-Ko­reaa ta­lous­krii­si ei kait pa­hem­min hei­laut­ta­nut.

De­ma­go­gis­ta höttöä on help­po heit­tää, suun­taan jos toi­seen­kin. Niitä, jotka in­nos­tu­vat lö­pe­röis­tä puoli­to­tuuk­sis­ta, hui­ja­taan aina. Li­pe­vät hui­ja­rit osaa­vat ve­dät­tää niin hento­mie­lis­tä kulku­kis­so­jen ys­tä­vää kuin wanna-be kovaa jät­kää. Vain nöyrä oman ym­mär­ryk­sen kar­tut­ta­mi­nen aut­taa.

Kaik­ki, mikä tässä maail­mas­sa kuu­los­taa yksin­ker­tai­sen sel­keäl­tä to­tuu­del­ta, on val­het­ta.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > "Me ylevät, joiden synnit eivät syntiä ole" (2010-11-00px)

"Me yle­vät, joi­den syn­nit eivät syn­tiä ole"

"Koska minun raa­mat­tu­ni kiel­tää ho­mou­den, ho­mo­jen on pi­dät­täy­dyt­tä­vä moi­ses­ta luon­not­to­muu­des­ta. Enin mitä voim­me tehdä on ru­koil­la hei­dän ehey­ty­mi­sen­sä puo­les­ta."

"Häivy akka, vain mie­hel­lä on oi­keus ju­lis­taa lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta. Älä ulise, vaan kään­nä toi­nen­kin poski, ettei kirk­kom­me yh­te­näi­syys kärsi. Mi­nul­la on oi­keus ja vel­vol­li­suus nou­dat­taa va­kau­mus­ta­ni, jonka mu­kaan nai­nen kuu­luu nyr­kin ja hel­lan vä­liin."

"On sa­no­mat­ta­kin sel­vää, että kun­nol­li­sen kris­til­li­sen kas­va­tuk­sen saa­neet ih­mi­set ovat eet­ti­ses­ti muita pa­rem­pia. Siksi elä­män­kat­so­mus­tieto ei sovi suo­ma­lai­seen kou­luun. Sen seu­rauk­se­na si­vis­tyk­sem­me ro­mah­tai­si pa­ka­nal­li­seen ta­pain tur­me­luk­seen, huu­mei­siin ja huo­raa­mi­seen."

"Eri uskontoisia op­pi­lai­ta ei pidä pääs­tää yh­des­sä kes­kus­te­le­maan elä­män­kat­so­muk­sis­taan, koska globaalisaatio edel­lyt­tää kykyä ym­mär­tää mui­den us­kon­to­jen edus­ta­jia, eikä se ole mah­dol­lis­ta ennen kuin op­pi­las on omak­su­nut riit­tä­vän vah­van kris­til­li­sen uskon."

"Poika, leik­kaa tuk­ka­si ennenkuin näyt­täy­dyt mi­nul­le!"

Tuol­lai­sel­ta kir­kon van­hoil­lis­ten puhe saat­taa kuu­los­taa sel­lai­sen kor­vis­sa, jolla on trau­maat­ti­sia ko­ke­muk­sia kal­toin koh­te­lus­ta. Luen par­hail­laan Mi­kael Karva­jal­kaa joten mie­lee­ni tuli jopa ink­vi­si­tio; Pieni, jol­lain — har­mit­to­mal­la — ta­val­la outo ja eri­lai­nen, yk­si­näi­nen ih­mi­nen vas­taan sa­dis­ti­nen, kaik­ki­voi­paan py­hyy­ten­sä us­ko­va kirk­ko.

Pitkä tukka ei tosin ole kir­kon on­gel­ma vaan se oli joi­den­kin 60-luvun maa­lais­isän­tien suuri har­min­aihe, mutta eihän tässä muu­ten­kaan ole kyse kir­kos­ta, Raa­ma­tus­ta tai us­kon­nos­ta vaan maal­li­sen elä­män il­miös­tä, jossa kirk­koa käy­te­tään väli­kap­pa­lee­na. Ar­mot­to­mas­ta asen­tees­ta eri­lai­suu­den "uhkaa" koh­taan.

Elä­män­kat­so­mus­tie­don ymp­pä­sin tähän jut­tuun, koska ero­sin kir­kos­ta sil­loin, kun elä­män­kat­so­mus­tie­don opis­ke­li­jois­ta pu­hut­tiin kuin nyt ho­mois­ta.

En tiedä al­kuun­kaan, mitä kir­kon van­hoil­li­set ajat­te­le­vat ja tun­te­vat ja mikä heitä mo­ti­voi, mutta ajat­te­lu- ja suh­tau­tu­mis­ta­po­jen ero auk­to­ri­teet­tia kai­paa­vien ja omin avuin ha­pui­le­vien vä­lil­lä kiin­nos­taa minua ja kir­kon homo­kes­kus­te­lus­sa se tuli mie­les­tä­ni pel­kis­te­tyn puh­taa­na esil­le. Sel­keä case in­nos­taa poh­ti­maan.

Luul­lak­se­ni pitkä­tukat ja homot ovat joil­le­kin on­gel­ma sa­mas­ta syys­tä: Sär­ke­vät hei­dän lintu­ko­ton­sa tur­val­li­sen idyl­lin.

Lintu­koto on haave sel­lai­ses­ta täy­del­li­sen har­mo­ni­ses­ta idyl­lis­tä, jonka rau­haan voisi paeta tämän maail­man risti­rii­to­ja. Lintu­ko­dos­sa kaik­ki on jär­jes­tet­ty tar­kal­leen oman mie­len mu­kaan ja siel­lä on aina oi­keas­sa ja sen takia suu­res­ti kunnioittu.

Omas­sa lintu­ko­dos­saan jo­kai­nen on täy­del­li­sen jalo ja oi­keu­den­mu­kai­nen ja siten mo­raa­li­ses­ti oi­keu­tet­tu pa­kot­ta­maan jär­jes­tyk­seen lintu­ko­ton­sa idyl­liä uh­maa­vat pitkä­tukat, homot, ro­ma­ni­ker­jä­läi­set, elä­män­kat­so­mus­tie­don opet­ta­jat, nais­papit, liian ko­val­la ää­nel­lä pu­hu­vat maa­han­muut­ta­jat, huntu­päät ja sen sel­lai­set häi­ri­köt. Lintu­ko­dos­sa muut ih­mi­set ovat tah­dot­to­mien ma­rio­net­tien kal­tais­ta rek­vi­siit­taa. Lintu­ko­toon voi mo­raa­li­sek­si tuek­seen luoda jon­kun ylem­män auk­to­ri­tee­tin, mi­kä­li sel­lai­nen tun­tuu mu­ka­val­ta.

Onko fun­da­men­ta­lis­mi sitä, että vaa­tii saada to­teut­taa lintu­ko­ton­sa tääl­lä maan pääl­lä? Muis­ta piittamatta.

Leh­dis­sä on nau­res­kel­tu van­hoil­li­sil­le, jotka kiel­tä­vät ho­mou­den raa­ma­tun vas­tai­se­na, mutta syö­vät jou­lu­na kink­kua, vaik­ka piis­pan mu­kaan raa­mat­tu kiel­tää sen­kin. Se­li­tys lie­nee: "Lap­si­kin ym­mär­tää, ettei kink­ku ole pa­has­ta. On ty­pe­rää sai­var­te­lua kai­vaa raa­ma­tus­ta tuol­lai­sia lau­sei­ta erik­seen. Kir­jai­mel­li­ses­ti pitää tul­ki­ta vain tär­keät raa­ma­tun koh­dat."

Sa­mal­la lail­la voi minun mie­les­tä­ni nau­res­kel­la ihmis­mie­lel­le yleen­sä. Ha­vait­se­mas­tam­me ja ko­ke­mas­tam­me poi­mim­me sen, mikä vah­vis­taa kä­si­tys­täm­me tämän maail­man me­nos­ta ja hei­täm­me pois ja unoh­dam­me maailman­ku­vaam­me so­pi­mat­to­man "hölyn­pölyn". Miten muu­ten voisi syn­tyä esi­mer­kik­si eri­lai­sia po­liit­ti­sia va­kau­muk­sia? Va­li­koi­va raa­ma­tun tul­kin­ta on vain yksi — toki ha­vain­nol­li­nen — esi­merk­ki in­hi­mil­li­sen tie­don­kä­sit­te­lyn heik­kouk­sis­ta.

Van­hoil­li­set an­ta­vat ym­mär­tää kuu­lu­van­sa yh­tei­söön, jonka kes­kei­nen arvo on lä­him­mäi­sen­rak­kaus. Sa­maan hen­gen­ve­toon he saat­ta­vat sanoa lä­him­mäis­tään luon­not­to­mak­si epä­si­kiök­si huo­maa­mat­ta pu­heis­saan mi­tään risti­rii­taa. Täl­lai­set risti­rii­dat ovat tie­tys­ti nor­maa­le­ja; joi­tain ou­to­ja asioi­ta on vai­kea hy­väk­syä, kaik­kea ei tar­vit­se hy­väk­syä eikä aivan kaik­kea edes pidä hy­väk­syä. Nor­maa­lia on sekin, ettei oman ajat­te­lun­sa risti­rii­to­ja edes huo­maa. Yleen­sä ih­mi­nen kui­ten­kin suos­tuu miet­ti­mään aja­tuk­siaan — kes­kus­te­le­maan­kin niis­tä, jos hänen pu­hei­taan väi­te­tään risti­rii­tai­sik­si.

On yleis­in­hi­mil­lis­tä uskoa ole­van­sa muita vii­saam­pi. Se on osa meitä koos­sa pi­tä­vää elä­män­val­het­ta: Väi­te­tään, että ih­mi­sen oi­val­taes­sa to­del­li­sen roo­lin­sa tässä uni­ver­su­mis­sa hän ma­sen­tuu. Yleen­sä ih­mi­sel­le kui­ten­kin aika ajoin herää epäi­lys, ettei ehkä tie­dä­kään aivan koko to­tuut­ta aivan kai­kes­ta ja ett­eivät toi­sin­ajat­te­li­jat­kaan ehkä ole aivan umpi­tol­lo­ja. Jos­kus joku jopa muut­taa tai ai­na­kin tar­ken­taa kä­si­tyk­siään ju­tel­tuaan toi­sin ajat­te­le­vien kans­sa. Sillä lail­la ihmis­yh­tei­sö ky­ke­nee pikku hil­jaa yh­dis­tä­mään ja ja­los­ta­maan vii­saut­taan.

Saman­mie­lis­ten lauma taas vah­vis­taa jä­sen­ten­sä uskoa omaan yli­ver­tai­suu­teen. Syn­tyy kultapossukerho-efekti.

Sen myön­tä­mi­ses­tä, ettei tie­dä­kään kaik­kea tai että on ollut vää­räs­sä, saat­taa tulla ah­dis­ta­van epä­varma olo. Tätä epä­var­muut­ta Erich Fromm on ku­vail­lut va­pau­den pe­lok­si, The fear of freedom . Hän väittää joidenkin pakenevan vapauden pelkoa au­to­ri­tää­ri­syy­teen

Va­paas­ti tul­ki­ten au­to­ri­tää­ri­nen per­soo­na ha­luaa ylä­puo­lel­leen auk­to­ri­tee­tin, jonka "mää­räyk­ses­tä" hän saa hal­li­ta ja käyt­tää hy­väk­seen kans­sa­ih­mi­siään:

"You see yourself as special. You are demanding and controlling and want everything your way. You have little empathy or concern for the feelings of the others. This leads you to be inconsiderate and perhaps even abusive. You believe that although other people should be punished when they violate social norms, you should not be punished. You take what you want without guilt because you feel entitled."

Nuo­ruu­te­ni ai­koi­na suo­ri­te­tun Stanford Prison Experimentin eräs johtopäätös oli, että osa ihmisistä nauttii toisten kiusaamisesta, kunhan saa ylemmän auktoriteetin tuekseen:

"About a third of the guards were hostile, arbitrary, and inventive in their forms of prisoner humiliation. These guards appeared to thoroughly enjoy the power they wielded, yet none of our preliminary personality tests were able to predict this behavior."

Ko­kees­sa var­ti­jan roo­lis­sa toi­mi­neet oli­vat sa­tun­nai­ses­ti poi­mit­tu­ja ta­val­li­sia opis­ke­li­joi­ta. Sa­dis­ti­nen tai­pu­mus ei liit­ty­nyt mi­ten­kään van­hoil­li­suu­teen, li­be­raa­liu­teen, us­kon­toon, us­kon­not­to­muu­teen, puo­lue­kan­taan, mieli­pi­tei­siin tms. Perso­nal­li­suus­tes­tit eivät tai­pu­mus­ta ha­vain­neet.

Jot­kut ih­mi­set siis saat­ta­vat ryh­tyä kiu­saa­maan muita, mi­kä­li us­ko­vat, että heil­lä on jon­kin auk­to­ri­tee­tin tuki ta­ka­naan. Tämän takia auk­to­ri­teet­ti­ase­massa ole­vien hen­ki­löi­den ja ins­ti­tuu­tioi­den tu­li­si mie­les­tä­ni tuoda hys­syt­te­le­mät­tä julki nä­ke­myk­sen­sä oi­keas­ta ja vää­räs­tä. Kai­ken va­ral­ta.

Muis­tan hä­mä­räs­ti lu­ke­nee­ni psy­ko­lo­gi­ses­ta ko­kees­ta, jossa kouluokka jaet­tiin ar­po­mal­la kah­teen ryh­mään — vaik­ka­pa piiperöiksi ja paaperoiksi, joita opet­ta­jat koh­te­li­vat pik­kui­sen eri ta­val­la. Ehkä jo­ten­kin niin, että piiperöitä koh­del­tiin kriit­ti­sem­min ja ne­ga­tii­vi­sem­min kuin paaperoita. Paaperot sai­vat vas­ta­tes­saan — oli vas­taus oi­kein tai vää­rin — pie­nen hymyn, piiperöt häi­väh­tä­vän otsan kur­tis­tuk­sen.

Muis­taak­se­ni ko­keen johto­pää­tös oli, että pieni — huo­maa­ma­ton­kin — syr­jin­tä voi vai­kut­taa pal­jon ih­mis­ten hyvin­voin­tiin, suo­ri­tus­ky­kyyn ja kä­si­tyk­seen it­ses­tään. Paaperot al­koi­vat hal­vek­sua piiperöitä ja al­koi­vat tun­tea it­sen­sä oi­keu­te­tuk­si enem­pään kuin piiperöt. Piiperöt taas al­koi­vat uskoa ole­van­sa kuok­ka­vie­rai­ta paaperoiden maail­mas­sa.

Luu­len­pa, että ti­lan­ne olisi muut­tu­nut, jos joku olisi huo­maut­ta­nut op­pi­lail­le, että hänen mie­les­tään näitä koh­del­laan epä­tasa-ar­voi­ses­ti.

Harmi kyllä en löydä ku­vaus­ta ko­kees­ta var­mis­taak­se­ni, mitä siinä to­del­la ta­pah­tui. Itse toki uskon ylläolevaan ilman lähde­viit­tei­tä­kin eikä yksi lähde­viite ole tar­koi­tus­ha­kui­ses­ti poi­mit­tua raa­ma­tun­lau­set­ta kum­mem­pi to­dis­te, mutta toden­nä­köi­ses­ti ko­keen te­ki­jät oli­si­vat se­lit­tä­neet sen ope­tuk­set elä­väm­min kuin minä.

Jokatapauksessa sillä, mitä kir­kon si­säl­tä kuu­luu, on mer­ki­tys­tä kir­kon ulko­puo­lel­la­kin.

Jalo tar­koi­tuk­se­ni oli kir­joit­taa ra­ken­ta­van vuoro­pu­he­lun hen­ges­sä, vaan lip­sah­ti­ko tyyli­la­jik­si "silmä sil­mäs­tä"? Liekkö Lucifer is­tu­nut olal­la­ni teks­tiä sa­ne­le­mas­sa? En se minä ollut vaan Lucifer!

‘A key difference between a dialogue and an ordinary discussion is that, within the latter people usually hold relatively fixed positions and argue in favour of their views as they try to convince others to change. At best this may produce agreement or compromise, but it does not give rise to anything creative’. ‘The purpose of dialogue’, David Bohm suggests, ‘is to reveal the incoherence in our thought’. In so doing it becomes possible to discover or re-establish a ‘genuine and creative collective consciousness’. The process of dialogue is a process of ‘awakening’, it entails a free flow of meaning among all the participants (dialogue and conversation)

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Ajatuksia herättävä artikkeli vitkastelusta (2010-10-20px)

Aja­tuk­sia he­rät­tä­vä ar­tik­ke­li vit­kas­te­lus­ta

En muis­ta, pu­hut­tiin­ko ar­tik­ke­lis­sa tis­kaa­mi­sen vai gra­dun te­ke­mi­sen lyk­kää­mi­ses­tä. Minä jätän tis­kit keit­tiön pöy­däl­le ja kes­ki­tyn jon­kin isom­man idean to­teut­ta­mi­sen vai­keu­teen.

Sen muis­tan, että juttu oli aivan liian pitkä tois­ta ker­taa luet­ta­vak­si.

Sen­kin muis­tan, että ar­tik­ke­lin mu­kaan ih­mi­nen ottaa mie­luum­min heti "pikku­voi­ton" kuin odot­te­lee pit­kään "pää­voit­toa".

Sel­vä­hän se. Ih­mi­sen evo­luu­tioon täl­lai­set va­lin­ta­ti­lan­teet ovat vai­kut­ta­neet vasta maan­vil­je­lyyn ryh­ty­mi­sen myötä: Syö­dä­kö sie­men­pe­ru­nat vai is­tut­taa­ko ne suu­rem­man sadon toi­vos­sa?

Voiko käydä niin, että pää­mää­rän ta­voit­te­lun si­jas­ta tyy­tyy haa­vei­le­maan elä­mäs­tä pää­mää­rän ta­voit­ta­mi­sen jäl­keen? Sen si­jaan, että opet­te­li­si näyt­te­le­mään ja aloit­tai­si pal­kat­to­ma­na avus­ta­jan si­jai­se­na, tyy­tyy haa­vei­le­maan elä­mäs­tä rik­kaa­na, ihail­tu­na ja kuu­lui­sa­na filmi­täh­te­nä.

Elä­män­hal­lin­ta­op­pais­sa tar­jo­taan usein pulma­tilan­tei­siin pa­tent­ti­rat­kai­su­ja, jotka kuu­los­ta­vat it­ses­tään­sel­väs­ti hy­vil­tä. In­tui­tiom­me luot­taa tutun tur­val­li­siin kli­sei­hin ihmis­luon­nos­ta, joten nii­hin pe­rus­tu­via hyviä neu­vo­ja on help­po myydä. Ke­hit­ty­mi­nen vaa­tii kui­ten­kin in­tui­tiom­me uu­dis­ta­mis­ta. Erääs­sä ar­tik­ke­lis­sa tähän opas­tet­tiin haus­kas­ti: "New ideas may be good. new ideas may be bad. Only one thing is sure: New ideas seem odd."

Joil­le­kin tarve tehdä kaik­ki asiat luo­van oma­pe­räi­ses­ti van­hat hyvät kons­tit hy­lä­ten on ai­kaan­saa­mi­sen este, mutta sehän on toi­nen juttu.

Osa elä­män­hal­lin­ta­op­pais­ta kes­kit­tyy kep­piin ja pork­ka­naan: Miten saada lais­ku­ri it­ses­sään ku­riin; miten hui­ja­ta se tekemään jotain hyödyllistä? Pyritäänkö tässä erottamaan omat heikkoudet täydellisestä minästä?

Minun­lai­se­ni anar­kis­ti ei löydä it­ses­tään sen enem­pää kuria ja jär­jes­tys­tä yllä­pi­tä­vää auk­to­ri­teet­tia kuin nöy­rää tot­te­le­vais­ta ala­mais­ta­kaan. Mie­luum­min jut­te­len it­se­ni kans­sa niin kuin tasa­ve­roi­nen ka­ve­ri toi­sel­le. Mistä oi­kein on ky­sy­mys? Mei­dän ta­pauk­ses­sam­me. Tällä ker­taa.

It­sen­sä kans­sa jut­te­lua monin ver­roin hyö­dyl­li­sem­pää on tie­tys­ti ju­tel­la hyvän ka­ve­rin kans­sa.

Ai­kaan­saa­mi­sen on­gel­ma­na voi olla paine tehdä kaikki-heti-nyt. Mi­nä­kin ha­luai­sin ym­pä­tä tähän jut­tuun näkö­kul­man tii­mien työs­ken­te­lyyn. On­nis­tun pe­rus­te­le­maan it­sel­le­ni sen jät­tä­mi­sen lu­ki­jal­le: "Eihän lu­ki­ja edes ole pyy­tä­nyt minua vii­sas­te­le­maan työ­pai­kal­leen."

Minun mie­les­tä­ni ih­mi­nen on nor­maa­lis­sa viressään jon­kin­as­tei­ses­sa flow-tilassa — ainakin leik­ki­vä ih­mi­nen, mutta konsultit ovat mystifioineet flow'n niin ettei sitä enää tunnisteta ihmisen normaaliksi olotilaksi.

En toki ajat­te­le, että flow-tila te­ki­si työn puo­les­ta­ni: "Ohoh, mi­nä­hän olen nä­kö­jään ollut vii­kon flow-tilassa ja kir­joit­ta­nut ro­maa­nin." Työntekoaan ja työnsä edistymistä pitää seurata ja arvioida ja tarvittaessa pitää selvittää, mikä jarruttaa tai millainen kynnys tuli vastaan. Tässäkin tietysti auttaa sellainen, tekeillä olevaa työtä ymmärtävä kaveri, jonka kanssa on luontevan turvallinen puhua. Mitä turvallisemman oloinen tilanne, sitä lähemmäs itse asiaa keskustelu ohjautuu.

Pa­ke­ne­mi­nen sähkö­pos­tiin tai face­boo­kin si­vuil­le kes­ken päi­vän on mi­nul­le oire vai­keu­des­ta tehdä sitä, mitä oi­keas­ti ha­luan saada ai­kai­sek­si.

Se, etten äsken lu­ke­nut lop­puun tähän lin­kit­tä­mää­ni wiki­pe­dian ar­tik­ke­lia flow'sta, ker­to­nee pai­nees­ta hosua tämä juttu val­miik­si. Mis­tä­hän sekin tulee?

On mah­dol­lis­ta, ettei si­sim­mäs­sään ha­lua­kaan tehdä sitä, mitä it­sel­leen us­kot­te­lee ha­lua­van­sa. Työn mo­tii­vi­na voi olla vain ali­ta­jui­nen yri­tys peit­tää joku risti­riita? Täl­lais­ta poh­dis­ke­lua ei kui­ten­kaan kan­na­ta har­ras­taa kuin enin­tään kvar­taa­leit­tain.

Päät­teen ää­res­sä in­nos­tuk­sen ki­pi­nä voi sam­mua yksin­ker­tai­ses­ti siksi, että pääs­tää nis­kan niin ju­miin ettei veri enää kun­nol­la nouse pää­hän.

Pikku jutun kir­joit­ta­mi­nen saat­taa alkaa suu­res­ta in­nos­tuk­ses­ta — aa­vis­tuk­ses­ta, että pääs­sä on kyp­sy­nyt ju­ma­lai­nen oi­val­lus. Eikä mikä hy­vän­sä ta­val­li­nen ju­ma­lai­nen oi­val­lus vaan …

Tuol­lai­sen ins­pi­raa­tion lei­mah­duk­sen jäl­keen on py­säyt­tä­vää nähdä ruu­dul­la ta­val­li­sen kuo­le­vai­sen luon­nos­mais­ta teks­tiä. Maa­ni­nen hybris ja flow ovat eri asioi­ta. Pitää to­tu­tel­la te­ke­mään työtä eri­lai­sis­sa in­nos­tuk­sen ja ins­pi­raa­tion vai­heis­sa. Vai­kea kohta saat­taa ker­toa it­ses­tä jo­tain tär­keää, joten sii­hen kan­nat­taa py­säh­tyä. Sitä ei kan­na­ta paeta face­boo­kiin.

Uusi idea voi näyt­tää pe­lot­ta­van isol­ta ja hah­mot­to­mal­ta möh­kä­leel­tä. Miten sel­lai­sen voi to­teut­taa? Vii­saat sa­no­vat, että ele­fant­ti­kin syö­dään pala ker­ral­laan. Vaan mitä sit­ten teh­dään, kun nur­kis­sa jo mä­tä­nee vähän näy­kit­ty­jä ele­fan­tin, sarvi­kuo­non, puh­ve­lin yms. raa­to­ja?

"Pala ker­ral­laan" on hyvä neuvo. Kuten mil­joo­na muu­kin hyvä neuvo. Mutta miksi minun on tie­tys­sä ti­lan­tees­sa vai­kea nou­dat­taa tiet­tyä hyvää neu­voa? Jos järki sanoo neu­von hy­väk­si, mikä jar­rut­taa?

Väi­te­tään, että ky­kyn­sä tun­te­muk­siin me­net­tä­nyt ih­mi­nen ei osaa tehdä pää­tök­siä vaik­ka äly olisi tal­lel­la. Toi­min­ta siis riip­pui­si­vat tun­te­muk­sis­ta siinä kuin jär­jes­tä­kin. Liekkö in­tui­tio­kin fii­lis­poh­jai­nen juttu? Tun­te­muk­set ja mieli­alat vai­kut­ta­vat ai­na­kin minun te­ke­mi­sii­ni. Joku homma in­nos­taa, jo­tain lyk­kää, koska se tun­tuu jo­ten­kin …

Miltä tun­tuu aja­tus mennä esit­te­le­mään po­mol­le uutta pro­jek­ti-ideaa? Jäät­kö vii­meis­te­le­mään vai me­net­kö raa­ki­leen kans­sa? Mil­lai­nen on­kaan so­pi­van val­mis?

Kun tark­kai­lee it­seään, oppii tun­nis­ta­maan ti­lan­teet, jois­sa hy­vien neu­vo­jen nou­dat­ta­mi­nen on vai­keaa. Näi­hin ti­lan­tei­siin kan­nat­taa het­kek­si py­säh­tyä tut­kis­te­le­maan aja­tuk­siaan ja tun­te­muk­siaan. Kan­nat­taa py­säh­tyä op­pi­maan it­ses­tään vähän lisää, mutta pitää myös ope­tel­la pus­ke­maan it­sen­sä kyn­nys­ten yli.

Yksi väis­tää vai­keat ti­lan­teet, toi­nen la­kai­see ke­hit­ty­mis­koh­teen­sa maton alle, kol­mas juut­tuu syvä­luo­taa­maan it­seään.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Moniääninen kirkko ()

Moni­ää­ni­nen kirk­ko

Aluk­si kir­kol­ta kesti kauan pa­hoi­tel­la ta­pah­tu­nut­ta ja tuo­mi­ta pe­do­fi­lia. Pa­hoit­te­lun vii­py­mis­tä pe­rus­tel­tiin sillä, että kyl­lä­hän kaik­ki muu­ten­kin tie­tä­vät pe­do­fi­lian ole­van vää­rin.

Seu­raa­vak­si kirk­ko eh­dot­ti, että se pe­rus­tai­si ko­mis­sion, joka kä­sit­te­li­si sen pii­ris­sä har­joi­tet­tua pe­do­fi­liaa ja aut­tai­si uh­re­ja. Monet uhrit kui­ten­kin ha­lu­si­vat asian­sa puo­lueet­to­man vi­ral­li­sen oi­keus­lai­tok­sen kä­si­tel­tä­väk­si ja apua mie­les­tään tar­vin­neet oli­vat sitä ha­ke­neet asian­tunti­joil­ta. Joil­le­kin uh­reil­le oli mak­set­tu ra­hal­lis­ta kor­vaus­ta, mutta eh­to­na oli ollut vai­ke­ne­mi­nen. Kir­kon teot ja eh­do­tuk­set eivät he­rät­tä­neet luot­ta­mus­ta kuin us­kol­li­sim­mis­sa kan­nat­ta­jis­sa.

Va­ti­kaa­ni pa­hek­sui sitä, että Bel­gian po­lii­si yleen­sä tutki asiaa ja eri­tyi­ses­ti se pa­hek­sui eräi­den hau­to­jen kai­ve­le­mis­ta. Vatican 'indignant' over Belgium police raids Reaktiona tähän jotkut kysyivät, luuleeko Vatikaani olevansa maallisten hallitusten yläpuolella.

Kohun alus­sa kir­kon ääni kuu­los­ti minun mie­les­tä­ni julki­si­vuaan epä­toi­voi­ses­ti var­je­le­maan pyr­ki­vän ideo­lo­gian tai ins­ti­tuu­tion kyl­mäl­tä ää­nel­tä, mutta nyt saan mie­les­tä­ni kuul­la kir­kon ih­mis­ten ääntä. Joko ulko­puo­li­nen pai­nos­tus pa­kot­ti kir­kon pe­rään­ty­mään tai kir­kon "ruo­hon­juuri­taso" ei suos­tu­nut pu­hu­maan vas­toin omaa­tun­toaan. Vai onko Va­ti­kaa­nin pro­pa­gan­da­ko­neis­to sit­ten­kin on­nis­tu­nut hä­mää­mään minut?

"Oi­keas­sa" oloaan to­dis­te­le­va ins­ti­tuu­tio tai aat­teel­li­nen liike voi olla var­sin julma yk­sit­täi­sel­le ih­mi­sel­le, vaik­ka sen jä­se­net kah­den kes­ken ta­va­tes­sa oli­si­vat miten ys­tä­väl­li­siä. Jou­kos­sa tyh­myys tiiviistyy, jos älyl­li­nen kes­kus­te­lu ja sen myötä ajat­te­lu estyy tai es­te­tään. Ajat­te­lu estyy, kun ih­mi­set al­ka­vat pal­vel­la aa­tet­ta tai ins­ti­tuu­tio­ta, eivät lä­him­mäi­siään. Kun ren­gis­tä tulee isän­tä — Epä­ju­ma­la?

Tie­tys­ti kir­kon ih­mi­sil­lä on eri­lai­sia mieli­pi­tei­tä. Eilen tä­kä­läi­nen "arkkievekki" (arkki­piis­pa?) esit­ti, että jo elä­köi­ty­nei­tä pe­do­fi­lias­ta epäil­ty­jä pap­pe­ja ei pi­täi­si aset­taa syyt­tee­seen. Hänen kol­le­gan­sa tai alai­sen­sa kom­men­toi esi­tys­tä mi­ten­kään kier­te­le­mät­tä tai arkkievekkiä puo­lus­te­le­mat­ta ja sanoi, ett­eivät kir­kon työn­te­ki­jät tie­ten­kään ole lain ylä­puo­lel­la. Hei­dän rikos­epäi­lyn­sä kuu­luu kä­si­tel­lä ta­val­li­seen ta­paan oi­keu­des­sa.

Va­li­koi­va lä­him­mäi­sen­rak­kaus on in­hi­mil­lis­tä. Sym­pa­tiaa ja em­pa­tiaa­kin tun­tee hel­pom­min saman aat­teen ja­ka­vaa pitkä­ai­kais­ta työ­to­ve­ria kuin vie­ras­ta lasta koh­taan. Epäil­ty rikos voi alkaa näyt­tää vä­häi­sel­tä nuo­ruu­den hai­rah­duk­sel­ta.

Jul­ki­suu­des­sa ovat esiin­ty­neet pää­asias­sa keski-ikäi­set kirk­koa pe­do­fi­lias­ta syyt­tä­vät. Ehkä ka­to­li­sen kir­kon pii­ris­sä pe­do­fi­liaa ei aiem­min pi­det­ty pa­ha­na rik­kee­nä, mutta se on nyt­tem­min on­nis­tut­tu kar­si­maan. Toi­saal­ta ala-ikäisten las­ten van­hem­mat tus­kin ha­lua­vat ny­kyi­siä pedofilia-epäilyjään jul­ki­suu­teen.

Yllämainittu arkkievekki on aiem­min­kin esit­tä­nyt jä­mä­kän mie­hek­käi­tä kom­ment­te­ja:Belgium's Catholic primate faces homophobia charge Vasta tämä viimeisin, pedofileja suojeleva kommentti, oli osalle kirkkoa liikaa.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Politiikan sidonnaisuudet (2010-11-15)

Po­li­tii­kan si­don­nai­suu­det

Mitä te­ki­si po­lii­tik­ko vail­la si­don­nai­suuk­sia?

Sel­lai­nen kum­ma­jai­nen voisi vaik­ka­pa ru­ve­ta aja­maan suo­ma­lais­ten yh­teis­tä etua. Jos muut po­lii­ti­kot kes­kit­ty­vät kah­mi­maan mah­dol­li­sim­man ison osan ka­kus­ta omil­le sidos­ryh­mil­leen, täl­lai­nen sidos­ryh­mä­tön voisi päh­käil­lä, miten tuot­taa jo­tain jaet­ta­vaa. Jos muut ar­vioi­vat lii­ken­ne­rat­kai­su­ja sillä pe­rus­teel­la, miten saada eni­ten ura­koi­ta omaan sidos­ryh­mään kuu­lu­vil­le maan­ra­ken­ta­jil­le, jon­kun olisi ehkä hyvä kat­sel­la ra­to­ja ja maan­teitä ih­mis­ten, il­mas­ton ja noin yleen­sä yri­tys­toi­min­nan kan­nal­ta. Kiin­teis­tön­ja­los­ta­ja­ma­fian mak­sa­mien edus­ta­jien li­säk­si kaa­voi­tus­pää­tök­siä te­ke­mäs­sä olisi hyvä olla jon­kun ih­mis­ten hyvin­voin­tia, il­mas­toa yms. ajat­te­le­van. Val­tion tuki hyvän­te­ke­väi­syy­del­le olisi te­hok­kaam­paa, mi­kä­li ra­hoi­tus­pää­tös­ten te­ki­jä ei vaa­ti­si kym­me­nyk­siä omaan vaali­kas­saan­sa.

Sel­lai­sia maita, jois­sa po­lii­ti­koil­la on vah­vat si­dok­set tu­ki­joi­hin­sa, kut­su­taan kleptokratioiksi. Mik­si­kö­hän sitä kut­su­taan, kun po­liit­ti­nen valta ja­kaan­tuu omien jä­sen­ten­sä etua aja­vien työn­te­ki­jä- ja työ­an­ta­ja­jär­jes­tö­jen kes­ken? Kor­po­ra­ti­vis­mi? Etu­jär­jes­tö­jä tar­vi­taan, mutta tar­vi­taan­ko po­li­tii­kas­sa muu­ta­kin?

Jot­kut va­lit­se­vat eh­dok­kaan­sa aat­teel­li­sin pe­rus­tein. Siis siksi, että us­ko­vat vaik­ka­pa va­paan mark­ki­na­ta­lou­den tai hyvin­voin­ti­val­tion peri­aat­tei­den ole­van yh­tei­sek­si hy­väk­si. Eivät kaik­ki ää­nes­tä eh­do­kas­ta, jonka us­ko­vat mui­den eduis­ta piit­taa­mat­ta käh­mi­vän eni­ten hyvää juuri omil­le ää­nes­tä­jil­leen. Joi­den­kin mie­les­tä täl­lai­set kähmyt ovat vapaa­mat­kus­ta­jia.

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta, liekkö ku­kaan ha­lun­nut kiel­tää po­lii­ti­koil­ta si­don­nai­suu­det? Mieli­pi­tei­tä voi esit­tää ja ää­nes­tä­jät päät­tä­vät, mil­lai­set ja kuin­ka vah­vat si­don­nai­suu­det ovat so­pi­via. Vaan milläs pää­tät, jos si­don­nai­suu­det kät­ke­tään ää­nes­tä­jil­tä. Si­dos­ten peit­tä­mi­nen ää­nes­tä­jil­tä ja nii­den väit­tä­mi­nen muuk­si kuin mitä ne ovat, tukee kor­rup­tio­ta. Minun ym­mär­tääk­se­ni tämän takia on kiin­ni­tet­ty huo­mio­ta si­don­nai­suuk­siin, es­teel­li­syy­teen ja jää­viy­teen.

Ehkä es­teel­li­syys ja jää­viys ovat mi­nul­le liian vai­kei­ta kä­sit­tei­tä, mutta jos esi­mer­kik­si Van­ha­nen on usei­ta ker­to­ja vuo­sien saa­tos­sa saa­nut Nuo­ri­so­sää­tiön kaut­ta vaali­tukea, se ei ole mi­nus­ta oi­kein, koska Nuo­ri­so­sää­tiö on lu­van­nut toi­mia val­lan mui­den tar­koi­tus­ten hy­väk­si. Li­säk­si hän on il­mei­ses­ti tun­te­nut käy­tän­nön jo vuo­sia. Ju­ris­tien sopii miet­tiä, mikä on ri­kol­lis­ta ja millä ni­mel­lä ri­kok­sia kut­su­taan, mutta käh­min­tä maan ta­pa­na ei edis­tä Suo­men etua.

Nyky­me­dias­ta löy­tyy mie­les­tä­ni luo­tet­ta­via ta­ho­ja ker­to­maan mil­lai­nen maan tapa meil­lä val­lit­see.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Maassa maan tavalla tai … (2010-10-10px)

Maas­sa maan ta­val­la tai …

On­nek­si nyt on vih­doin­kin kek­sit­ty keino nu­jer­taa tämä iki­ai­kai­nen vit­saus: Sää­de­tään laki, joka kiel­tää näen­näi­set soit­to­esi­tyk­set ka­duil­la ja asiat­to­man lei­riy­ty­mi­sen. Kun vielä kiel­le­tään tois­tu­va avus­tus­ten anelu jul­ki­sel­la pai­kal­la ihmis­kau­pal­le ei jää mi­tään mah­dol­li­suuk­sia.

Lain toi­meen­panon vai­keu­te­na pi­det­tiin lain­val­vo­jien mah­dol­lis­ta vai­keut­ta erot­taa aito mu­siik­ki­esi­tys näen­näi­ses­tä. Rat­kai­suk­si kek­sit­tiin li­sä­tä lain so­vel­ta­mis­oh­jei­siin ha­vain­ne­kuva mus­ta­lais­viu­lus­ta. Lain web-ver­sioon li­sät­tiin vielä pätkä elo­ku­vas­ta "mus­ta­lais­leiri muut­taa tai­vaa­seen".

Än­ky­rät sosiaalitantat — ny­kyään osa niis­tä on mie­hiä — väit­ti­vät, ettei tois­tu­vais­avus­tus­ten ane­li­joi­den sa­kot­ta­mi­nen rat­kai­se syr­jit­ty­jen ja kal­toin koh­del­tu­jen ro­ma­nien on­gel­mia. Vaan eipä rat­kai­se sa­kot­ta­mat­ta jät­tä­mi­nen­kään: Miks­emme siis löisi lyö­ty­jä? Tu­lee­pa sa­mal­la vähän siis­tim­pää, kun pot­kai­sem­me ros­kat pois ka­duil­ta.

Koska ihmis­kaup­piais­ta ei saatu luo­tet­ta­via ha­vain­to­ja pu­hu­mat­ta­kaan to­dis­teis­ta heitä vas­taan, ai­noak­si vaih­to­eh­dok­si jäi laki, joka ran­kai­see ihmis­kau­pan "uh­reik­si" ryh­ty­nei­tä. Ihmis­kaup­pa­han on kuin rais­kaus tai koulu­kiu­saa­mi­nen: Yleen­sä "uhri" pro­vo­soi kun­non kan­sa­lai­sen ri­kok­seen tar­jou­tu­mal­la hy­väk­si­käy­tet­tä­väk­si ja kiu­sat­ta­vak­si.

Suo­men alle­kir­joit­ta­mien ihmis­oi­keus­so­pi­mus­ten takia laki ei erot­te­le ih­mi­siä et­ni­sen taus­tan tms. pe­rus­teel­la vaan se kos­kee peri­aat­tees­sa myös kanta­suo­ma­lai­sia. Sisä­mi­nis­te­ri kui­ten­kin rau­hoit­te­li, että lain toi­meen­pa­nos­sa jous­te­taan, mi­kä­li ta­lous­lama pa­kot­taa suu­ren osan kanta­suo­ma­lai­sis­ta ker­juul­le.

Taus­taa niil­le, jotka lu­ke­vat tätä vuon­na 2011 tai myö­hem­min, kun ro­ma­ni­ker­jä­läi­set ovat taas pai­nu­neet un­ho­laan.

Suo­men kau­pun­kien ka­duil­le il­mes­tyi ker­jä­läi­siä, jotka pol­vil­laan pää ku­ma­ras­sa anoi­vat almua. Pian opit­tiin tie­tä­mään, että he ovat Ro­ma­nias­ta ko­toi­sin ole­via ro­ma­ne­ja. Ou­toa­han se oli suo­ma­lai­sil­le. Mi­nul­le­kin. En ole kos­kaan osan­nut antaa rahaa ker­jä­läi­sil­le. Vaimo toi­si­naan antaa muu­ta­man ko­li­kon var­sin­kin van­hem­mal­le väel­le. "Eihän se maail­man on­gel­mia rat­kai­se, mutta saapa edes yksi ih­mi­nen vähän syö­däk­seen."

Joi­den­kin mie­les­tä ro­ma­ni­ker­jä­läi­set eivät sovi suo­ma­lai­seen katu­ku­vaan, joten he al­koi­vat puu­ha­ta lakia kau­pun­ki­kuvan siis­ti­mi­sek­si. Laki­eh­do­tus­ta ja sen pe­rus­te­lu­ja laa­dit­taes­sa jou­dut­tiin käyt­tä­mään pal­jon kek­se­liäi­syyt­tä, että se saa­tiin näyt­tä­mään yh­teen­so­pi­val­ta Suo­men pe­rus­tus­lain ja Suo­men alle­kir­joit­ta­mien ihmis­oi­keus­so­pi­mus­ten ja EU-py­kä­lien kans­sa. Lo­pul­ta laki­eh­do­tuk­sen taak­se jäi­kin lo­pul­ta vain kou­ral­li­nen tiu­kim­pia "kuri, us­kon­to ja isän­maa"-lin­jan kan­nat­ta­jia, joten laki tus­kin tulee voi­maan. Toi­vot­ta­vas­ti laki­eh­do­tus kui­ten­kin jää his­to­riaan koulu­esi­mer­kik­si huo­nos­ta lain­val­mis­te­lus­ta.

Mi­nul­le syn­tyi vai­ku­tel­ma, että lakia puu­hat­taes­sa ro­ma­nien syr­jin­näs­tä ja huo­nos­ta ase­mas­ta ei vä­li­tet­ty. Ker­jää­mis­kiel­to olisi ehkä saa­nut laa­jem­paa kan­na­tus­ta osana kun­nol­lis­ta oh­jel­maa lo­pet­taa ro­ma­nien syr­ji­mi­nen EU:ssa: "Älkää tulko tänne ker­jää­mään, me tu­lem­me Ro­ma­niaan vaa­ti­maan teil­le asial­lis­ta koh­te­lua ja aut­ta­maan teitä kun­nol­li­sen elä­män al­kuun."

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Hyvä tyyppi saa paikan (2010-09-20px)

Hyvä tyyp­pi saa pai­kan

Joh­ta­ja­va­lin­to­ja kos­ke­vien kan­sain­vä­lis­ten sel­vi­tys­ten pe­rus­teel­la voisi pää­tel­lä, että "hyvä, te­rä­vä tyyp­pi" on keski­mää­räis­tä pi­dem­pi. Miksi johto­teh­tä­viin muu­ten va­lit­tai­siin keski­mää­räis­tä pi­dem­piä?

Ai­kai­sem­min Suo­mes­sa­kin "hyvä tyyp­pi" oli mies — pait­si sai­raan­hoi­ta­jak­si. Epäi­len, että ylei­sem­min­kin "hyvä, te­rä­vä tyyp­pi" on tyhjä termi, jonka alle kät­kem­me sen ali­ta­jui­sen roi­nan, joka mei­dän pi­täi­si pää­tök­sen­teos­tam­me sii­vo­ta ja sen si­jaan tar­kas­tel­la työ­teh­tä­vien vaa­ti­muk­sia pro­fes­sio­naa­li­sen tie­toi­si­na oman ajat­te­lum­me har­hois­ta.

Kaik­ki­han me us­kom­me ole­vam­me keski­mää­räis­tä te­rä­väm­piä, hyviä tyyp­pe­jä: Ky­se­ly­tut­ki­mus­ten mu­kaan 80% au­toi­li­jois­ta uskoo ole­van­sa keski­mää­räis­tä pa­rem­pia au­toi­li­joi­ta. Esi­mie­his­tä, ko­ke­mat­to­mis­ta­kin, 80% us­ko­nee ole­van­sa keski­mää­räis­tä pa­rem­pia esi­mie­hiä. Var­maan­kin 80% hei­dän alai­sis­taan uskoo, että ky­ke­ni­si­vät hoi­ta­maan po­mon­sa hom­mat tätä pa­rem­min. Miksi siis epäil­lä in­tui­tio­taan työn­te­ki­jöi­tä va­li­tes­saan?

Selän ta­ka­na "hyvää tyyp­piä" kut­su­taan usein "pomon suo­si­kik­si" tai "pomon so­keak­si pis­teek­si": Ai­noas­taan pomo näkee hänet "hy­vä­nä, te­rä­vä­nä tyyp­pi­nä" — Eivät asiak­kaat, työ­ka­ve­rit eikä yh­teis­työ­tahot. Tai ehkä muut­kin nä­ke­vät hänet hy­vä­nä tyyp­pi­nä, mutt­eivät kovin te­rä­vä­nä, osaa­va­na eikä ai­kaan­saa­va­na.

Tuore yk­si­kön joh­ta­ja pe­reh­tyi huo­lel­la etu­kä­teen uuden työ­yh­tei­sön­sä kult­tuu­riin, on­gel­miin ja us­ko­muk­siin. "Minä en pelaa gol­fia", hän aloit­ti terve­tu­liais­pu­heen­sa. Ehkä pe­la­si­kin, mutta te­ki­pä sel­väk­si, ettei kai­paa pe­räs­sä­hiih­tä­jiä har­ras­tus­ten­sa pa­riin.

Suo­ma­lai­ses­sa "hyvä veli"-kor­rup­tios­sa pär­jää­vät nimen­omaan "hyvät tyy­pit". "Hyvä veli" ohit­taa osaa­vam­man te­ki­jän tai pa­rem­man tar­jouk­sen — Jos tar­jol­la ole­vis­ta hom­mis­ta yleen­sä ker­ro­taan "ulko­puo­li­sil­le". "Hyvä veli"-ver­kos­to on saman­mie­lis­ten ja -tyy­lis­ten sul­jet­tu sisä­piiri, joka kes­kit­tyy aja­maan omaa etuaan sulle-mulle peri­aat­teel­la. Ter­vees­sä ver­kos­toi­tu­mi­ses­sa taas osaa­mis­ta hae­taan rei­lus­ti ja avoi­mes­ti niin tut­tu­jen kuin tun­te­mat­to­mien­kin pa­ris­ta ja ta­voit­tee­na on koko or­ga­ni­saa­tion, yri­tyk­sen tai yh­teis­kun­nan etu. Hy­väk­sy­tään paras tar­jous.

Ural­laan eden­neen työn­te­ki­jän lais­ka ja tyhmä kol­le­ga saat­taa ar­vos­tel­la hen­ki­lö­va­lin­to­ja ka­teut­taan. Mutta kriit­tis­ten mieli­pi­tei­den mi­tä­töin­ti lei­maa­mal­la nii­den esit­tä­jät tyh­mik­si, lais­koik­si tai ka­teel­li­sik­si on — tyh­mää ja lais­kaa.

"Muu­tos­vasta­rinta" on "ka­teu­den" jäl­keen ylei­sin pe­rus­te ohit­taa asian­tun­te­va kri­tiik­ki. Sta­lin, Or­well ja moni muu pyö­ri­nee hau­das­saan: "Miks­en minä kek­si­nyt 'muu­tos­vasta­rin­taa'?".

Esi­mie­hen rek­ry­toin­ti­pää­tök­set eivät tie­ten­kään aina voi miel­lyt­tää alai­sia, mutta esi­mie­hen pi­täi­si kyetä pe­rus­te­le­maan pää­tök­sen­sä: "Olen ym­mär­tä­nyt, että mer­kit­tä­vä osa teis­tä olisi päät­tä­nyt toi­sin, koska … Siitä huo­li­mat­ta pää­tin näin, koska …

Pe­rus­te­lua tär­keäm­pää on, että sitä sor­va­tes­saan jou­tuu pe­reh­ty­mään tois­ten nä­ke­myk­siin. Olen kuul­lut väi­tet­tä­vän, että Ja­pa­nis­sa esi­mies on eh­do­ton auk­to­ri­teet­ti: Kun esi­mies antaa käs­kyn, sitä nou­da­te­taan. Olen myös kuul­lut väi­tet­tä­vän, että Ja­pa­nis­sa esi­mies ei käske, ennenkuin on hieno­va­rai­ses­ti sel­vit­tä­nyt, mitä miel­tä alai­set ovat.

Jo­kai­nen "jär­ke­vä ih­mi­nen" vas­tus­taa mie­les­tään ty­pe­riä pää­tök­siä. "Jär­ke­vä ih­mi­nen" voi tie­tys­ti olla vää­räs­sä, mutta jos esi­mies ei ky­ke­ne pe­rus­te­le­maan (rek­ry­toin­ti)pää­tök­siään alai­sil­leen — "jär­ke­vil­le ih­mi­sil­le" — mikä on työ­yh­tei­sön suo­ri­tus­kyky?

Ny­kyi­sen ja edel­lis­ten esi­mies­ten yhteenkasaama jouk­kio enem­män tai vä­hem­män hyviä tyyp­pe­jä ei ole mi­kään työ­yh­tei­sö. Työ­yh­tei­sön pitää yh­des­sä luoda kä­si­tyk­sen­sä siitä mil­lai­nen osaa­mi­nen ja kyvyt ovat ar­vo­kas­ta sen teh­tä­vien hoi­ta­mi­ses­sa. Työ­yh­tei­sön pitää yh­des­sä ke­hit­tää teh­tä­vien­sä suo­rit­ta­mi­seen tar­vit­ta­vaa osaa­mis­ta. Joh­don pitää val­men­ta­ja­na ja visiönäärinä spar­ra­ta ja val­men­taa or­ga­ni­saa­tio­taan sen ke­hit­täes­sä it­seään.

Or­ga­ni­saa­tioi­den koh­taa­mat haas­teet muut­tu­vat ja or­ga­ni­saa­tioil­le tar­jou­tuu uu­den­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia to­teut­taa mis­sio­taan. Or­ga­ni­saa­tion ulko­puo­lel­ta tai nor­maa­lin kou­lu­tus- ja ura-putken ulko­puo­lel­ta voi löy­tyä uu­den­lais­ta or­ga­ni­saa­tiol­le uu­des­sa ti­lan­tees­sa hyö­dyl­lis­tä osaa­mis­ta. Eikä or­ga­ni­saa­tio tie­ten­kään saa kos­kaan olla sisä­siit­toi­nen "hyvä-veli"-ver­kos­to.

Uusin pe­rus­tein va­lit­tua (ulko­puo­lis­ta) hen­ki­löä rek­ry­toi­taes­sa or­ga­ni­saa­tion kan­nat­taa kysyä it­sel­tään:

—  Mikä muu­tok­ses­ta on to­del­lis­ta toi­min­ta­ym­pä­ris­tön muu­tos­ta, mikä "kon­sult­tien" luo­maa hypeä uu­sis­ta muo­dik­kais­ta ta­vois­ta toi­mia?

—  Miten koh­del­la pe­rin­tei­seen ete­ne­mis­ta­paan luot­ta­nei­ta työn­te­ki­jöi­tä niin, ett­eivät he koe muut­tu­neen­sa joh­don sil­mis­sä "hy­vis­tä tyy­peis­tä" "on­gel­ma­jät­teek­si"?

—  Mitä hyö­dyl­lis­tä uu­den­lais­ta osaa­mis­ta ja ko­ke­mus­ta uu­del­la ta­val­la va­li­tut hen­ki­löt tuo­vat työ­yh­tei­söön? Miten hen­ki­lös­tö ko­ko­nai­suu­des­saan voisi uu­dis­taa osaa­mis­taan?

—  Miksi täl­lai­sia tyyp­pe­jä ei ole tul­lut kar­sin­nan läpi pe­rin­tei­seen "kou­lu­tus­put­keen"? Onko pe­rin­tei­ses­sä kar­sin­nas­sa ke­hi­tet­tä­vää? Puut­tu­ko "kou­lu­tus­put­ken" ohit­ta­neil­ta sit­ten­kin jo­tain oleel­lis­ta?

—  Onko pe­rin­tei­nen kou­lu­tus suun­tau­tu­nut työn kan­nal­ta vää­rin? Miten kou­lu­tus­ta pi­täi­si ke­hit­tää? Miten kou­lu­tuk­sen ulko­puo­lel­ta va­lit­tu on hank­ki­nut tar­vit­ta­vat tie­dot, osaa­mi­sen ja ko­ke­muk­sen?

—  Yleen­sä teh­tä­väs­sä kuin teh­tä­väs­sä ko­ke­mus tekee mes­ta­rin. Kai­kis­ta ei tosin pit­kä­kään ko­ke­mus tee mes­ta­ria ja toi­set taas hank­ki­vat opet­ta­vais­ta moni­puo­lis­ta ko­ke­mus­ta hy­vin­kin vik­ke­läs­ti. Mutta mil­lai­ses­ta ko­ke­muk­ses­ta ja osaa­mi­ses­ta pi­täi­si mil­loin­kin olla näyt­töä? Mil­lai­sia työ­teh­tä­vät oi­keas­ti ovat luon­teel­taan?

Kukin or­ga­ni­saa­tio löy­tä­nee pa­rem­pia­kin ky­sy­myk­siä har­kit­ta­vak­si. Pää­asia, että val­mis­tel­laan ja teh­dään pää­tök­set pro­fes­sio­naa­li­ses­ti eikä va­li­ta mutu-fiiliksellä "hyvää tyyp­piä".

"Hyvä tyyp­pi" voi olla kuin "ihana, fik­sun­oloi­nen nai­nen". "Iha­nal­la fik­sun­oloi­sel­la nai­sel­la" on saman­lai­nen kam­paus ja fark­ku­jen ver­hoa­ma pylly kuin lu­kion etä­ihas­tuk­sel­la. Eihän hä­neen — fik­suu­des­taan pu­hu­mat­ta­kaan — kos­kaan us­kal­ta­nut tu­tus­tua, joten kam­paus ja taka­puoli as­so­sioi­tu­vat puh­taas­ti teini­unel­miin. Mutta, koska unel­mis­sa etä­ihas­tus oli fiksu, kaik­ki hänen oloisensa vai­kut­ta­vat jo­ten­kin fik­suil­ta. Vaik­ka järki sa­noi­si mitä, sydän on varma, ettei sen nä­köi­nen ja oloi­nen nai­nen voi olla mi­kään bimbo.

"When we encounter a per­son who reminds us of someone whom we do or did like and who is or was important to us, we infer, unconsciously, that this per­son is indeed like our significant other (whether a lover, friend, relative, or other per­son). Myriad effects arise from this, including inferring that traits belong to the new per­son that in fact belong to our significant other." Trans­fe­rens­si selittänee pitkälti, miksi "hyvä, terävä tyyppi" tuntuu niin itsestäänselvästi "hyvältä, terävältä tyypiltä" että tarkempi perustelu tuntuu tarpeettomalta.

Ne, jotka us­ko­vat ole­van­sa trans­fe­rens­sin kal­tai­sen il­miön ylä­puo­lel­la, eivät vielä ole kyp­siä rek­ry­toin­ti­teh­tä­viin. Kun teem­me no­peas­ti pää­tök­siä "ko­ke­muk­sen tuo­mal­la in­tui­tiol­la", trans­fe­rens­sin li­säk­si pää­tök­siim­me vai­kut­ta­vat ste­reo­tyyp­pi­set en­nak­ko­luu­lot ja miel­ty­myk­set samoinkuin muo­dis­sa ole­vat pe­rus­te­le­mat­to­mat us­ko­muk­set.

"Ei tästä tule mi­tään, jos kai­kis­ta asiois­ta päät­tä­vät keski-ikäi­set suo­ma­lai­set mies­in­si­nöö­rit", suo­ma­lai­nen joh­ta­ja lau­sui. Ym­mär­tääk­se­ni hän ar­vos­ti suo­ma­lais­ten keski-ikäis­ten mies­in­si­nöö­rien pa­nos­ta yri­tyk­ses­sään. Luu­len hänen ha­lun­neen sanoa, että rek­ry­toi­jien nä­ke­mys siitä, mil­lai­nen on pal­kat­ta­vak­si so­pi­va "hyvä tyyp­pi", yksi­puo­lis­ti lii­kaa yri­tyk­sen osaa­mis­pro­fii­lia.

Ai­na­kin mieli­kuva­har­joi­tuk­se­na kan­nat­taa kysyä, miks­emme va­lit­si­si ky­vy­käs­tä ja osaa­vaa eh­do­kas­ta, joka ei mei­dän mie­les­täm­me ole "hyvä tyyp­pi".

Ennakoluulojen voi­mas­ta: Pari­kym­men­tä vuot­ta sit­ten ja­pa­ni­lai­nen naa­pu­ri­ni, (sil­loin) nuori tieto­tek­niik­ka­in­si­nöö­ri, kor­jai­li auto­tal­lis­saan van­haa Toyo­taan­sa.

—  Ym­mär­tää­kö­hän nuo jap­sit au­tois­ta mi­tään?, ka­ve­ri­ni poh­dis­ke­li.

Ja alkoi nau­raa it­sel­leen eh­dit­tyään ym­mär­tää, mitä tuli sa­no­neek­si.

Tomaki-naapurini ei to­del­la­kaan muis­tut­ta­nut tyy­pil­lis­tä suo­ma­lais­ta tee-se-itse auto­har­ras­ta­jaa, mutta Toyo­tan­sa hän sai keh­rää­mään kuin kis­san.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Kehitysapua (2010-08-15)

Ke­hi­tys­apua

Kepa kom­men­toi vähemmän räväkästi.

Onko käy­nyt­kin niin, että ke­hi­tys­apu on pa­lau­tu­nut kor­ko­jen kans­sa meil­le? Onko ke­hi­tys­apu­ra­ho­jen Kankkulan kaivo tääl­lä?

Koska de­ma­go­gi­nen po­pu­lis­mi on kovin suo­sit­tua, mi­nä­kin ko­kei­len, ky­ke­nen­kö moi­seen vai alan­ko pyy­del­lä an­teek­si kes­ken lau­seen.

Kau­pun­ki­le­gen­dan mu­kaan Suomi päät­ti ai­koi­naan aloit­taa ke­hi­tys­mai­den aut­ta­mi­sen, koska länsi­maat­kin niin te­ki­vät. Ha­lut­tiin kuu­lua län­teen. Ra­ho­jen ei kui­ten­kaan ha­lut­tu me­ne­vän ko­ko­naan "huk­kaan", joten pää­tet­tiin antaa ke­hi­tys­apuna mm. suo­ma­lai­sia trak­to­rei­ta. Duu­na­rit sai­vat töitä, teol­li­suus ti­lauk­sia ja po­lii­ti­kot ääniä. Ja Af­rik­ka sai trak­to­rei­ta häm­mäs­tel­tä­väk­seen.

Täl­lai­sia kau­pun­ki­le­gen­do­ja käy­te­tään ar­gu­men­toi­taes­sa ke­hi­tys­avun puo­les­ta ja sitä vas­taan. Täl­lai­set olki­ukot ovat olennainen osa populistista demagogiaa. Laitetaan ensin vastustajan suuhun joku perätön väite ja tyrmätään sitten vastustaja sen perusteella. Näihin kuulu sekin väite, että kehitysavun kannattajien päätavoite — ellei peräti ainoa tavoite — on kuluttaa 0.7% bruttokansantuotteesta. Yhtä hyvin voi väittää vaikkapa niin, että markkinavoiminen heikoimmille aiheuttama haitta on verrannollinen bruttokansantuotteeseen, joten 0.7% bkt:sta on ihan looginen yhteisesti sovittu rahoitustavoite.

Wahl­roos ei väit­tä­nyt esiin­ty­vän­sä ke­hi­tys­avun asian­tunti­jana vaan sanoi tie­tä­vän­sä ke­hi­tys­avus­ta oi­keas­taan vain sen, minkä äi­tin­sä on ker­to­nut taan­noi­sil­ta Af­ri­kan vuo­sil­taan. Elet­tiin­kö­hän sil­loin Suo­mes­sa niitä tais­to­lais­ai­ko­ja? Lehti­ar­tik­ke­lien pe­rus­teel­la Wahl­roo­sin puhe jäi­kin mark­ki­na­fun­da­men­ta­lis­ti­sen uskon yleis­ju­lis­tuk­sek­si.

Olen ym­mär­tä­nyt, että mark­ki­na­fun­da­men­ta­lis­ti­sen us­kon­non mu­kaan kaik­ki käy par­hain päin kun­han an­nam­me mark­ki­noi­den nä­ky­mät­tö­män käden oh­ja­ta te­ko­jam­me — kan­nus­taa meitä oi­keal­le tiel­le. Vaan entä jos mark­ki­noi­den käsi onkin nä­ky­mä­tön siksi, ettei sitä ole­kaan ole­mas­sa. Ehkä aja­tus mark­ki­noi­den nä­ky­mät­tö­mäs­tä kä­des­tä on syn­ty­nyt siksi, että on mu­ka­vam­pi aja­tel­la pal­ve­le­van­sa kai­kil­le hyvää tuot­ta­via mark­ki­noi­ta kuin tun­nus­taa tyy­dyt­tä­vän­sä it­se­käs­tä ah­neut­taan tois­ten kus­tan­nuk­sel­la.

"Mark­ki­na­voi­mat kan­nus­ti­vat mei­dät lai­naa­maan rahaa sille dik­taat­to­ril­le." "Koska nuo an­toi­vat sille lai­naa, mark­ki­na­voi­mat kan­nus­ti­vat mei­dät myy­mään sille asei­ta." "Niil­tä menee mark­ki­noi­den nä­ky­mät­tö­män käden luot­ta­mus, ell­eivät ne maksa dik­taat­to­rin­sa ot­ta­mia lai­no­ja ta­kai­sin. Ei ne meis­tä — eiku mark­ki­na­voi­mis­ta — sillä sel­viä, että ne heit­ti­vät sen kon­nan tyr­mään."

Ri­kas­tu­mi­sen mah­dol­li­suus "kan­nus­ti" korp­pi­kotka­ra­has­to­ja kar­hua­maan it­sel­leen ke­hi­tys­mai­den vel­ko­jen an­teek­si­an­ta­mi­sen hyödyt. Walhroos oli oikeassa vaatiessaan oikeudenmukaisesti toimivia markkinoita. Mikäli hän nyt tarkoitti maailman rahoitusmarkkinoita.

Entä jos ihmis­yh­tei­sö toi­mii hyvin sil­loin, kun sen jä­se­net an­ta­vat toi­sil­leen rei­lun mah­dol­li­suu­den to­teut­taa it­seään ja vie­lä­pä aut­ta­vat tässä toi­siaan. Monet evo­luu­tio­tut­ki­jat väit­tä­vät, että ihmis­laji on pär­jän­nyt nimen­omaan sen takia, että ih­mis­ten enem­mis­töl­lä on kyky ja halu pyy­teet­tö­mään yh­teis­toi­min­taan ja vie­raan­kin kans­sa­ih­mi­sen aut­ta­mi­seen. Jot­kut ta­lous­tie­tei­li­jät — mark­ki­na­ta­lou­den ja ka­pi­ta­lis­min va­kaat kan­nat­ta­jat — ko­ros­ta­vat­kin luot­ta­muk­sen ja so­siaa­li­sen pää­oman ke­hit­tä­mi­sen tär­keyt­tä. Kaik­ki lak­kaa toi­mi­mas­ta, jos ei voi luot­taa kuin tois­ten it­sek­kää­seen ah­neu­teen.

Wahl­roos taas näyt­tää edus­ta­van koulu­kun­taa, joka uskoo ih­mi­sen raa­dol­li­seen it­sek­kyy­teen, jonka takia ta­lou­teen on ra­ken­net­ta­va rahan­ah­neu­teen pe­rus­tu­va kai­ken­kat­ta­va kan­nus­tin­jär­jes­tel­mä. Pu­heet luot­ta­muk­ses­ta ja so­siaa­li­ses­ta pää­omas­ta ovat hänen mie­les­tään tuhoontuomittua peh­mo­jen sini­sil­mäi­syyt­tä.

Mark­ki­na­fun­da­men­ta­lis­miin näyt­tää kuu­lu­van myös aja­tus, että "niitä" — ih­mi­siä tun­nu­taan kat­sot­ta­van ylä­viis­tos­ta, kuin ka­tee­de­ril­ta — pitää oh­ja­ta ke­pil­lä ja pork­ka­nal­la. Kep­piä ja pork­ka­naa hei­lut­taa tie­tys­ti mark­ki­noi­den nä­ky­mä­tön käsi niin, että ke­nen­kään ei tar­vit­se tah­ra­ta omiaan. Pork­ka­nak­si an­ne­taan lupa to­teut­taa va­paas­ti ah­neut­taan. Mark­ki­na­fun­da­men­ta­lis­mit näyt­tä­vät ajat­te­le­van, että nälkä ja köy­hyys joh­tu­vat tyh­myy­des­tä ja lais­kuu­des­ta — siis elin­kel­vot­to­muu­des­ta. Elin­kel­vot­to­mien hyy­sää­mi­nen taas on vain hai­tak­si pää­ta­voit­teel­le, ta­lous­kas­vul­le. Kep­pi­nä käy­te­tään siis kui­viin kup­paa­mi­sen ja heit­teil­le­jätön uhkaa.

Ta­lous­kas­vuun ensi­si­jai­suut­ta kri­ti­soi­vat väit­tä­vät muu­ten maail­mas­sa ole­van — ai­na­kin ol­leen ennen ke­hi­tyk­sen saa­pu­mis­ta — köy­hiä nolla­kas­vun kult­tuu­rei­ta, jois­sa "elin­kel­vot­to­mat­kin" elä­vät tyy­ty­väi­si­nä.

Juoma­vettä, ruo­kaa, sa­teen­suo­jaa, ter­vey­den­hoi­toa ja kou­lu­tus­ta ta­voit­te­le­vat tie­tys­ti kaik­ki ilman kep­piä ja pork­ka­naa. Kor­rup­toi­tu­nut­ta eliit­tiä taas on turha yrit­tää ra­hal­la "kan­nus­taa" ole­maan muil­le hyö­dyk­si.

Joi­ta­kin ih­mi­siä voi­daan jois­sa ti­lan­teis­sa "kan­nus­taa" ke­pil­lä ja pork­ka­nal­la, mutta in­no­va­tii­vi­sen yrit­tä­mi­seen ja uuden luo­mi­seen ohjaa enem­män­kin ih­mi­sen ja yh­tei­sön kiin­nos­tus itse asiaan, halu tehdä jo­tain ai­dos­ti hyö­dyl­lis­tä, yms. Mo­ti­vaa­tion läh­tei­tä on mitä mo­ni­nai­sim­pia. Sa­mal­la kun hy­väk­sy­tään ih­mis­ten mo­tii­vien mo­ni­nai­suus, an­ne­taan tilaa moni­puo­li­sel­le uutta luo­val­le hyö­dyl­li­sel­le toi­min­nal­le.

Muun muas­sa kir­jois­sa "Mu­ham­med Yunus: Creating a world without poverty" ja "Stuart L. Hart: Capitalism at the Crossroads" käsitellään kehitysproblematiikkaa ekonomistin silmin, mutta käytännön kokemusten pohjalta. Kirjoittajien mukaan moni kehityshanke on epäonnistunut siksi, että on yksioikoisesti noudatettu länsimaista ekonomistiajattelua — Epäonnistuttu siitä riippumatta, onko hankeeseen kannustanut ahneus vai pyytetön hyväntekeväisyys. Soveltamalla sokeasti länsimaisten ekonomistien ratkaisuja ymmärtämättä varsinaista ongelmaa on pahimmillaan rikottu sekin, mikä on paikallisessa järjestelmässä toiminut.

Minun tul­kin­ta­ni kir­joit­ta­jien nä­ke­myk­ses­tä on, että ke­hi­tyk­sen jar­ru­na ei usein­kaan ole ih­mis­ten lais­kuus tai tyh­myys vaan olo­suh­teet, jois­sa he jou­tu­vat elä­mään. Mark­ki­nat toi­mi­vat epä­rei­lus­ti ja epä­oi­keu­den­mu­kai­ses­ti, minkä seu­rauk­se­na köy­hyys­lou­kus­sa elä­vät mak­sa­vat kai­kes­ta — myös pää­omas­ta — kis­ku­ri­hin­taa. Jos­kus jol­lain kons­til­la ri­kas­tu­maan pääs­seet pi­tä­vät muita or­juu­den­kal­tai­sis­sa olois­sa ja es­tä­vät ke­hi­tyk­sen. Tulo­erot eivät usein­kaan ole koh­tuul­li­ses­sa suh­tees­sa työ­pa­nok­sen hyö­dyl­li­syy­teen.

Hart huo­maut­taa, että Yunuksen pe­rus­ta­man Grameen pan­kin mikro­lai­noi­tus toi­mii — jopa hyvin — puh­taas­ti luot­ta­muk­sen ja so­siaa­li­sen pää­omaan va­ras­sa. Lähtö­aja­tuk­se­na oli antaa lai­naa niil­le, joil­la ei ole mi­tään pan­tat­ta­vaa; jotka eivät omis­ta mi­tään. Lai­nan ta­kai­sin­mak­sun vii­väs­ty­mi­ses­tä ei hei­te­tä velka­van­keu­teen vaan kykyä mak­saa laina ta­kai­sin tue­taan lai­nan­ot­ta­jien kes­ki­näi­sel­le ver­kos­tol­la. Li­säk­si pank­ki opas­taa lai­nan­ot­ta­jia yrit­tä­mi­sen al­kuun.

Yh­des­sä kir­jo­jen esi­mer­keis­tä länsi­mai­sen se­ment­ti­fir­man ka­ve­rit häm­mäs­te­li­vät, miksi Mek­si­kos­sa asu­taan kes­ken­eräi­sis­sä hök­ke­leis­sä, joi­den ra­ken­ta­mi­nen jat­kuu vuo­des­ta toi­seen. He aset­tui­vat puo­lek­si vuo­dek­si elä­mään yh­des­sä pai­kal­lis­ten kans­sa. Yri­tyk­sen joh­to­kin käski heitä unoh­ta­maan ko­ko­naan se­men­tin myy­mi­sen ja aset­tu­maan pai­kal­li­sen kodin­ra­ken­ta­jan ase­maan. He on­nis­tui­vat aut­ta­maan pai­kal­li­sia ruk­kaa­maan olo­suh­tei­ta niin, että kaik­kien tie­tä­mä tapa ra­ken­taa pa­rem­paa, hal­vem­mal­la ja no­peam­min tuli mah­dol­li­sek­si. Sivu­vai­ku­tuk­se­na se­ment­tiä­kin alet­tiin ostaa enem­män.

Jo ny­kyään ku­lu­tam­me yli maa­pal­lon kesto­kyvyn — otam­me siis "lai­naa" tu­le­vil­ta suku­pol­vil­ta. Ym­mär­tääk­se­ni eko­no­mis­tien ajat­te­lus­sa tu­le­vat tap­piot ja voi­tot dis­kon­ta­taan nyky­het­keen niin, että las­tem­me elä­män­ti­lan­ne hei­dän ai­kui­suu­des­saan ei vai­ku­ta mi­tään tämän het­ken pää­tök­sen­te­koon. Jos kui­ten­kin maa­pal­lon väes­tön enem­mis­tö alkaa ku­lut­taa mei­dän ta­val­lam­me, jou­dum­me jo it­se­kin mak­sa­maan ot­ta­maam­me eko­lo­gis­ta vel­kaa. Sik­si­kään ke­hi­tys­mai­hin ei kan­na­ta tu­put­taa mei­dän rat­kai­su­jam­me ja ta­lou­del­lis­ta ajat­te­luam­me vaan pitää ke­hit­tää jo­tain pa­rem­paa ja eko­lo­gi­ses­ti kes­tä­väm­pää.

Hartin mie­les­tä kaik­kein köy­him­pien tar­pei­siin ke­hi­te­tyt rat­kai­sut voi­vat tu­le­vai­suu­des­sa olla meil­le­kin so­pi­via. Ke­hi­tys­mai­den köy­hien yh­tei­söt eivät ole si­dok­sis­sa van­haan tek­niik­kaan ei­vät­kä van­hoi­hin business-malleihin, joten hei­dän kans­saan voi ke­hi­tel­lä uu­den­lai­sia, ny­kyis­tä eko­lo­gi­sem­pia rat­kai­su­ja. Au­rin­ko­pa­nee­lien ja ak­ku­jen syöt­tä­mä ledi­valo on halpa rat­kai­su, jos vaih­to­eh­to­na on hakea jal­kai­sin kynt­ti­löi­tä tai huo­noa ja kal­lis­ta lamp­pu­öljyä päivä­mat­kan pääs­tä.

Hart käyt­ti mie­len­kiin­tois­ta il­mai­sua: "The project flew under the radar of corruption." Tyypilliset valtiolliset ja yksityiset välistävetäjät eivät huomanneet pienimuotoista hanketta, jonka toteutettiin suoraan yhdessä niiden ruohonjuuritason ihmisten kanssa, jotka siitä hyötyivätkin.

Hartin mie­les­tä usein on virhe aloit­taa suu­res­ti suur­ten hyö­ty­jen toi­vos­sa tai edel­lyt­tää pie­nen hank­keen kas­va­van no­peas­ti. Isoja hyö­ty­jä voi jou­tua odot­ta­maan, koska niin monen asian pitää muut­tua, mutta hyöty se on pie­ni­kin hyöty. Länsi­mai­nen yri­tys­johto on tot­tu­nut luo­maan tuot­tei­ta länsi­mai­sil­le mark­ki­noil­le, ei ajat­te­le­maan toi­sen­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa elä­vien ih­mis­ten tar­pei­ta ja toi­min­ta­ta­po­ja. Eikä sel­lai­set asiat pe­rin­tei­ses­ti ole heitä kiin­nos­ta­neet­kaan. "Unoh­de­taan koko juttu, ellei kaik­ki ala määrä­ajas­sa toi­mia mei­dän mit­ta­riem­me mu­kaan te­hok­kaas­ti."

En ole juu­ri­kaan näh­nyt muun­lais­ta työn­tekoa kuin pro­jek­te­ja. Siksi tun­tuu vai­keal­ta uskoa, että ke­hi­tys­työ­tä­kään ei teh­täi­si määrä­ai­kai­si­na pro­jek­tei­na. Tie­tys­ti kaik­ki pro­jek­tik­si so­pi­va pitää or­ga­ni­soi­da pro­jek­tik­si. Ei jää­hal­lia, taloa tai ris­tei­li­jää kan­na­ta ra­ken­taa kuin pro­jek­ti­na.

Määrä­ai­kai­set pro­jek­tit eivät kui­ten­kaan ole aina oikea rat­kai­su. Oppi­vel­vol­li­suus­kou­luun on kaa­det­tu rahaa tois­ta sataa vuot­ta ja vie­lä­kin ih­mi­set pu­hu­vat tyh­miä. Pi­täi­si­kö uhata koulu­lai­tok­sen lak­kaut­ta­mi­sel­la? Ellei hal­li­tus saa maan asioi­ta kun­toon nel­jäs­sä vuo­des­sa, kan­nat­taa­ko muo­dos­taa uutta hal­li­tus­ta vaan si­joit­taa mi­nis­te­rien palk­ka­rahat jo­hon­kin voit­toa poi­ki­vaan. Täl­lai­sis­sa ta­pauk­sis­sa pitää löy­tää joku lo­pet­ta­mi­sen uhkaa pa­rem­pi tapa pitää toi­min­ta te­hok­kaa­na.

Teh­taan ra­ken­ta­mi­nen tu­tus­sa ym­pä­ris­tös­sä voi­daan to­teut­taa pe­rin­tei­se­nä pro­jek­ti­na. Ou­dol­la alueel­la uutta luo­taes­sa pitää va­rau­tua sii­hen, että vasta pro­jek­tin ku­lues­sa ale­taan ym­mär­tää var­si­nais­ta on­gel­maa. Moni pro­jek­ti on epä­on­nis­tu­nut siksi, että on vä­ki­sin pus­ket­tu kohti alus­sa ase­tet­tu­ja vää­riä tai epä­rea­lis­ti­sia ta­voit­tei­ta. Lah­juk­sia­kin on voitu mak­saa vain siksi, että saa­tai­siin hyö­dy­tön pro­jek­ti määrä­ajas­sa las­ku­tus­kun­toon.

Kun yri­te­tään luoda pit­käl­lä täh­täi­mel­lä jo­tain ai­dos­ti uutta, läpi­murto on usein "ihan nur­kan ta­ka­na". Hanke ete­nee hyvin, koko ajan opi­taan lisää ja näh­dään uusia lu­paa­via mah­dol­li­suuk­sia, mutta nii­den hyö­dyn­tä­mi­sek­si pitää vielä rat­kais­ta pari yl­lät­täen esiintullutta pikku­on­gel­maa. Täl­lais­ten hank­kei­den lo­pet­ta­mi­seen tai jat­ka­mi­seen ei ole yleis­pä­te­vää peu­ka­lo­sään­töä.

Af­ga­nis­ta­nin rau­hoit­ta­mi­nen ei ole var­si­nai­nen ke­hi­tys­yh­teis­työ­hanke, mutta muu­ten hyvä esi­merk­ki määrä­ai­kai­ses­ta pro­jek­tis­ta ta­voit­tei­neen. Joi­den­kin mie­les­tä siel­lä tuh­la­taan vuo­des­ta toi­seen ihmis­hen­kiä, tois­ten mie­les­tä taas olisi äly­tön­tä lo­pet­taa kes­ken juuri nyt.

Joku kir­joit­ti — ehkä Yunus — että te­ke­mi­sil­leen ei ole pakko aset­taa suu­ria lo­pul­li­sia ta­voit­tei­ta. Ym­mär­sin, että hänen mie­les­tään riit­tää kat­sel­la em­paat­ti­sen so­li­daa­ri­ses­ti ym­pä­ril­leen ja epä­koh­tia ha­vai­tes­saan tart­tua toi­meen. Maail­man saa­mi­nen val­miik­si on iso homma. Yli­voi­mais­ta on jo miet­tiä, mil­lai­nen maail­ma olisi val­mii­na.

Itse en ole ollut "pai­kan pääl­lä" vaan poh­dis­ke­len asioi­ta noja­tuo­li­ni suo­jis­sa, joten en tiedä, onko noi­den kir­jo­jen ju­tuis­sa jär­keä ja mitä näkö­kul­mia niis­tä mah­dol­li­ses­ti puut­tuu, mutta pidin mo­nis­ta kir­joit­ta­jien aja­tuk­sis­ta.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Venäjä ()

Ve­nä­jä

Tätä kan­nan­ottoa ovat jot­kut muut puo­lueet pi­tä­neet liian rä­väk­kä­nä tai ai­na­kin Ve­nä­jän ta­lou­den vä­hät­te­lyä tar­peet­to­ma­na ja epä­koh­te­liaa­na. En tiedä, mil­lais­ta lin­jaa kri­ti­soi­jat ha­luai­si­vat nou­da­tet­ta­van. Vih­rei­den edus­ta­jien tosin tie­dän jo aiem­min sel­keäs­ti kri­ti­soi­neen Ve­nä­jän ihmis­oi­keuk­sien ja sanan­va­pau­den puut­tei­ta.

Minkä pe­rus­teel­la olen muo­dos­ta­nut kä­si­tyk­se­ni Ve­nä­jäs­tä? Seu­raa­vat ta­pauk­set ovat pääl­lim­mäi­se­nä mie­les­sä­ni, vaik­ka tuo­reem­pia­kin olisi.

Var­mak­si en tiedä, mutta pidän toden­nä­köi­se­nä, että Ve­nä­jä ma­si­noi Talllinnan taan­noi­set pat­sas­mel­la­kat. Tun­tuu, että joi­den­kin Vi­ros­sa asu­vien ve­nä­läis­ten on ollut vai­kea luo­pua val­loit­ta­jan etu­oi­keuk­sis­taan.

Raja­muo­dol­li­suu­det ja kau­pan­käyn­ti Ve­nä­jän kans­sa tuot­ta­vat aina uusia yl­lä­tyk­siä, joita pitää sel­vi­tel­lä eri­tyi­sel­lä, Ve­nä­jän kul­loin­kin toi­vo­mal­la ta­val­la. Tottakai mak­sa­vaa asia­kas­ta kan­nat­taa pal­vel­la tämän toi­vo­mal­la ta­val­la, kun­han kaup­pa kan­nat­taa. Siitä huo­li­mat­ta ve­nä­läis­ten tapa käydä kaup­paa — tark­kaan ot­taen vai­ku­tel­ma, jonka olen siitä saa­nut — he­rät­tää mi­nus­sa ne­ga­tii­vi­sia tun­te­muk­sia. Olen­ko huono sie­tä­mään mi­nul­le ou­to­ja ta­po­ja?

"Lapsi­kaap­pauk­ses­ta" ko­hu­tes­saan Ve­nä­jä taisi tulla vaa­ti­neek­si, että Suo­mes­sa alet­tai­siin nou­dat­taa Ve­nä­jän la­ke­ja sensijaan, että itse suos­tui­si nou­dat­ta­maan mui­den mai­den hy­väk­si ha­vait­se­mia kan­sain­vä­li­siä so­pi­muk­sia.

Ne, jotka ovat yrit­tä­neet ker­toa Tsetsenian ti­lan­tees­ta maail­mal­le, on ta­pet­tu. En siis voi tie­tää koko to­tuut­ta, mutta vä­häis­ten saa­mie­ni tie­to­jen pe­rus­teel­la ar­ve­len, että Ve­nä­jän tu­ke­ma hal­lin­to yrit­tää väki­val­loin yllä­pitää Ve­nä­jän vai­ku­tus­val­taa Tsetseniassa ja sen naa­pu­rus­tos­sa.

Ve­nä­jä on jät­tä­nyt jäte­ve­sien­sä puh­dis­ta­mi­sen niil­le naa­pu­reil­leen, joi­den ve­sil­le törky vir­taa. Tästä voisi pitää enem­män­kin melua, jos oli­sim­me on­nis­tu­neet omal­ta osal­tam­me vä­hen­tä­mään Itä­meren kuor­mi­tus­ta. Vielä kun muis­taa, että Suo­men val­tio tukee kasvi­huone­kaa­su­jen tuot­ta­mis­ta, jou­tuu to­tea­maan, ettei ve­nä­läi­nen it­sek­kyys vält­tä­mät­tä ole suo­ma­lais­ta kum­mem­paa.

En siis väitä, että muut val­tiot toi­mi­si­vat Ve­nä­jää ja­lom­min, mutta nyt pu­hu­taan Ve­nä­jäs­tä.

Monet us­ko­vat, että Ve­nä­jä ei edes yritä luoda hyvää mieli­kuvaa it­ses­tään vaan nimen­omaan ha­luaa pe­lo­tel­la naa­pu­rit nöy­rik­si tai muu­ten vaan naut­tii uhoa­mi­ses­ta. Joi­den­kin mie­les­tä Ve­nä­jän tyy­liin kan­nat­taa so­peu­tua, toi­set taas väit­tä­vät ve­nä­läis­ten ar­vos­ta­van tiuk­kaa vastaanpanemista. En tiedä, poh­jau­tu­vat­ko nämä kä­si­tyk­set Ve­nä­jäs­tä ar­vioit­si­joi­den oman mie­len syö­ve­reis­tä nou­se­viin fii­lik­siin vai sy­väl­li­seen ym­mär­ryk­seen Ve­nä­jän hal­lin­non sie­lun­elä­mäs­tä.

Minun mie­les­tä­ni "maailman­pa­ran­ta­mi­nen" edel­lyt­tää avoin­ta kes­kus­te­lua siitä, mikä on oi­kein ja mikä vää­rin. Hen­keään ja ter­veyt­tään ei tie­ten­kään kan­na­ta pel­kän peri­aat­teen vuok­si ris­kee­ra­ta, mutta yli­va­ro­vai­nen vai­ke­ne­mi­nen antaa val­lan juuri niil­le, joil­le sitä ei ha­luai­si. Peri­aat­tees­sa olen sitä miel­tä, että kai­ken­lais­ta öyk­kä­röin­tiä pitää vas­tus­taa, mutta öi­sel­lä kau­pun­gil­la en kui­ten­kaan käske jalka­käy­tä­vän tuk­kee­na uhoa­vas­ti me­lua­vaa jouk­kio­ta siir­ty­mään pois tiel­tä­ni.

Tarve ylen­mää­räi­sen jä­mäk­kään omien etu­jen puo­lus­ta­mi­sek­si voi olla alem­muu­den­tun­tois­ta öyk­kä­röin­nin halua sekin. Kun kri­ti­soi konk­reet­ti­sia epä­koh­tia sel­keäs­ti pe­rus­tel­len, vält­tyy jou­tu­mas­ta omien fii­lis­ten ja en­nak­ko­luu­lo­jen harhaanjohtamaksi. Hyvä toki on ker­toa myös ar­vois­taan, asen­teis­taan ja tun­te­muk­sis­taan, mutta pitää ym­mär­tää, ett­eivät ne ole ab­so­luut­ti­nen to­tuus. Ky­se­ly­tut­ki­mus­ten mu­kaan 80% au­toi­li­jois­ta uskoo ole­van­sa keski­mää­räis­tä pa­rem­pia kul­jet­ta­jia. Väi­tän, että yhtälailla 80% meis­tä uskoo ym­mär­tä­vän­sä keski­mää­räis­tä pa­rem­min miten toi­mia Ve­nä­jän kans­sa. Meis­tä jo­kai­nen us­ko­nee omien mo­tii­vien­sa eri­tyi­seen ja­lou­teen.

Ko­koo­mus­mi­nis­te­rien kom­men­tin tyyli ku­vas­ta­nee hei­dän asen­net­taan ja fii­lik­siään Ve­nä­jää koh­taan ja si­säl­tö­nä oli sel­keäh­kö lin­jaus suh­tau­tu­mi­ses­ta Ve­nä­jään. OK

Miten voin tie­tää, ketä minun kan­nat­taa ää­nes­tää, ell­eivät po­lii­ti­kot pal­jas­ta nä­ke­myk­siään, asen­tei­taan ja mieli­pi­tei­tään tär­keis­tä asiois­ta? Miten hal­li­tus ja kan­san­edus­ta­jat voi­vat tie­tää, mitä miel­tä kansa on, ellei asiois­ta kes­kus­tel­la avoi­mes­ti? Ilman avoin­ta ja asial­lis­ta Ve­nä­jän po­li­tii­kan ar­vioin­tia asen­teet — ja äänestyskäyttäyminen — muo­tou­tu­vat sa­tun­nai­sen "kolppakkofilosofian" va­ras­sa.

Sodan jäl­keen ti­lan­ne lie­nee ollut niin tiuk­ka, että ulko­po­li­tii­kas­ta ei kan­nat­ta­nut jul­ki­ses­ti puhua. Luul­lak­se­ni jul­ki­sen kes­kus­te­lun puut­tu­mi­nen aut­toi joi­ta­kin po­lii­tik­ko­ja ki­ris­tä­mään val­taa it­sel­leen "Mos­ko­van kor­til­la" pe­laa­mal­la. Pie­nen sisä­pii­rin hoi­taes­sa asioi­ta, valta pääsi kes­kit­ty­mään muu­ta­mal­le saman­mie­li­sel­le. Au­to­ri­tää­ris­tä val­lan­pi­tä­jää jos­tain syys­tä miel­lyt­tä­vä "hyvä tyyp­pi" saat­toi edetä pit­käl­le­kin, koska hänen ilmi­sel­vät heik­kou­ten­sa sat­tui­vat val­lan­pi­tä­jän so­keaan pis­tee­seen eikä ku­kaan us­kal­ta­nut "hor­jut­taa vi­ral­lis­ta ulko­po­li­tiik­kaa" huo­maut­ta­mal­la "huip­pu­jät­kän" to­del­li­ses­ta ky­vyt­tö­myy­des­tä.

Kun asioi­ta hoi­ta­vat po­lii­ti­kot eivät voi­neet kom­men­toi­da po­pu­lis­tien väit­tei­tä, nämä ke­rä­si­vät "roh­keu­del­laan" irto­pis­tei­tä. Toi­saal­ta, luot­ta­muk­sel­li­suu­teen ve­do­ten vas­tuus­sa ole­vat po­lii­ti­kot jät­ti­vät huo­miot­ta asial­li­sen­kin kri­tii­kin. Enin­tään lei­ma­si­vat vi­ral­li­sen ulko­po­li­tii­kan vas­tus­ta­jat neu­vos­to­vas­tai­sik­si edes­vas­tuut­to­mik­si höl­möik­si. Mikä on muu­ten ihan sama kuin lei­ma­ta joku mieli­pi­teen­sä pe­rus­teel­la amerikanvastaiseksi.

Ko­koo­muk­sen kan­nan­ottoa on väi­tet­ty ve­nä­jän­vas­tais­ten ta­ho­jen kan­na­tuk­sen ka­las­te­luk­si. Kos­kaan ei tie­ten­kään voi olla varma, onko po­liit­tis­ten pu­hei­den ta­ka­na aito pyr­ki­mys oi­keu­den­mu­kai­sem­paan maail­maan, sisä­po­liit­ti­nen no­kit­te­lu vai ään­ten­ka­las­te­lu. Yleen­sä kai­ke­ti vähän kaik­kea.

Mi­nus­ta­kin on häm­men­tä­vän risti­rii­tais­ta, että Ve­nä­jän käy­tös­tä nyt kri­ti­soi­neet po­lii­ti­kot lei­ma­si­vat pari vuot­ta sit­ten amerikanvastaisiksi po­pu­lis­teik­si ne, jotka ar­vos­te­li­vat Bus­hin hal­lin­non ihmis­oi­keus­rik­ko­muk­sia: Yhdys­val­lat, monen Eu­roo­pan maan tu­ke­ma­na, ki­dut­ti epä­mää­räi­sin pe­rus­tein kiin­ni­ot­ta­miaan ih­mi­siä. Ko­koo­mus piti huo­no­na ulko­po­li­tiik­ka­na ihmis­oi­keuk­sien puo­lus­ta­mis­ta, koska se va­hin­goit­ti Suo­men suh­tei­ta Yhdys­val­toi­hin. Bushan suos­tui "sa­maan ku­vaan" vain hänen po­li­tiik­kaan­sa tu­ke­vien kans­sa: "Olet mei­dän puo­lel­lam­me tai saat mais­taa ruu­tia." Ko­koo­mus ei ollut huo­maa­vi­naan ihmis­oi­keus­kyt­ken­tää.

Ko­koo­mus ei ehkä katso maail­maa sa­mal­la lail­la "maailman­pa­ran­ta­mi­sen" ja uni­ver­saa­lien ihmis­oi­keuk­sien näkö­kul­mas­ta kuin minä.

Mil­lais­ta po­li­tiik­kaa ko­koo­mus­ta kri­ti­soi­neet mah­ta­vat ha­lu­ta? Kuin­ka suu­rek­si ja mil­lai­sek­si he ar­vioi­vat Ve­nä­jän uhan ja millä pe­rus­teil­la? Mil­lais­ta po­li­tiik­ka Suo­men hei­dän mie­les­tään pi­täi­si nou­dat­taa? Minun on hel­pom­pi elää ko­koo­muk­sen Ve­nä­jä-asen­teen kuin sala­myh­käi­sen hys­syt­te­lyn kans­sa.

Ym­mär­rän kyllä, että hal­li­tuk­sen olisi hel­pom­pi to­teut­taa po­li­tiik­kan­sa pii­los­sa jul­ki­suu­del­ta. media ei ky­ke­ne — vaik­ka to­sis­saan ha­luai­si — vä­lit­tä­mään koko to­tuut­ta po­li­tii­kan te­ke­mi­sen ar­jes­ta. Op­po­si­tiol­le hal­li­tuk­sen kri­ti­soin­ti on tär­keäm­pää kuin tun­nol­li­nen koko to­tuu­den huo­mioon ot­ta­mi­nen. Demo­kra­tiaan kui­ten­kin kuu­luu, että ai­na­kin po­li­tii­kan perus­lin­jauk­sis­ta kes­kus­tel­laan jul­ki­ses­ti. Kaik­kien demo­kraat­tis­ten mai­den hal­li­tuk­set ja ää­nes­tä­jät ym­mär­tä­vät, että muis­sa mais­sa käy­dään va­paa­ta jul­kis­ta kes­kus­te­lua, jossa jot­kut tahot saat­ta­vat naa­pu­ri­mai­ta­kin kri­ti­soi­da. Ne, joi­den mie­les­tä naa­pu­rin kri­ti­soin­ti on ai­hee­ton­ta, tuo­vat puo­les­taan mieli­pi­teen­sä julki.

Po­pu­lis­ti­nen kii­ho­tus on jul­ki­sen kes­kus­te­lun kään­tö­puoli, jota ei voi vä­ki­sin estää. Uskon kui­ten­kin, ettei ku­kaan halua höl­mök­si lei­mau­tua vaan aset­tuu kan­nat­ta­maan mie­les­tään jär­ke­vin­tä tar­jol­la ole­vaa nä­ke­mys­tä. Avoi­men kes­kus­te­lun myötä niin ää­nes­tä­jät kuin po­lii­ti­kot­kin op­pi­vat ar­vioi­maan, mikä on jär­ke­vää ja mikä ei.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Burkhat ja Niqabit ()

Burkhat ja Niqabit

On oi­keas­taan vää­rin kut­sua Burkhaa Islam-tyyppiseksi naa­miok­si, koska sitä käyt­tää vain joku is­la­min vä­hem­mis­tö­lahko ja burkhaa vas­tus­ta­via mus­li­me­ja lie­nee pal­jon enem­män kuin sen kan­nat­ta­jia. Viisi­kym­men­tä vuot­ta sit­ten vielä pal­jon ny­kyis­tä har­vem­pi mus­li­meis­ta käyt­ti mi­tään us­kon­nol­li­sia sym­bo­le­ja. Ovat­ko hui­vit ja burkhat enem­män po­liit­ti­sia kuin us­kon­nol­li­sia sym­bo­le­ja?

Säi­käh­dän aina, kun joku burkhassaan pää­see yl­lät­täen lä­hel­le. Nor­maa­lis­ti näen kas­vois­ta, millä tuu­lel­la vas­taan­tu­li­ja on ja vais­to­ni ker­to­vat, voin­ko edetä rau­has­sa ja ehkä pe­rä­ti hy­myil­lä ja ter­veh­tiä vai onko tur­val­li­sem­paa väis­tää ja kuin­ka vik­ke­läs­ti. Il­meet­tö­män naa­mion edes­sä vais­to­ni lyö­vät tyh­jää ei­vät­kä osaa kuin säi­käyt­tää minut va­rau­tu­maan pa­him­paan. Vasta vais­to­ja­ni pal­jon hi­taam­pi jär­ke­ni saa minut rau­hoit­tu­maan. Jos ta­pai­sin burkhan kan­ta­jia päi­vit­täin, pri­mi­tii­vi­set vais­to­ni saat­tai­si­vat oppia, ett­eivät he ole uhka mi­nul­le.

En ole kos­kaan kes­kus­tel­lut burkhaan pu­keu­tu­neen kans­sa, mutta aa­vis­te­len, ettei kes­kus­te­lus­ta kas­vo­jen il­mei­tä nä­ke­mät­tä tu­li­si mi­tään. Toi­saal­ta, pu­he­li­mes­sa olen pu­hu­nut pit­kään­kin ih­mis­ten kans­sa, joita en ole kos­kaan näh­nyt.

Mitä jos fy­sii­kan opet­ta­ja kät­key­tyi­si burkhaan? Voi­si­ko op­pi­las mennä ko­kei­siin burkhassa? Passi­jo­nos­ta ei kai pääse läpi kas­vo­ja näyt­tä­mät­tä?

Onko burkhan käyt­tö pie­nen vä­hem­mis­tö­ryh­män pro­vo­ka­tii­vis­ta uhit­te­lua ja ryhmäuhon nos­ta­tus­ta? Onko se tapa suo­jau­tua kult­tuu­ri­sho­kil­ta? Onko se osa jon­kun us­kon­toa tai to­tut­tu tapa pu­keu­tua? Onko se kuin Koijärvi-aktiivien villa­paita tai pank­kii­rien liitu­raita — sym­bo­li erot­tau­tua valta­vir­ras­ta? Onko se yh­del­le yhtä ja toi­sel­le tois­ta? Mitä siis oi­keas­ti kiel­le­tään, kun kiel­le­tään burkha?

Ih­mis­ten re­hel­li­syy­teen luot­taen uskon, että Burkha on kan­ta­jien­sa väit­teen mu­kai­ses­ti hen­ki­lö­koh­tai­nen, us­kon­nol­li­seen va­kau­muk­seen pe­rus­tu­va va­lin­ta. Siksi burkhan kiel­tä­mi­nen tun­tuu mi­nus­ta vä­ki­sin rii­su­mi­sel­ta.

Jot­kut is­la­mis­ti­set fun­da­men­ta­lis­tit vaa­ti­vat nai­sia pu­keu­tu­maan burkhaan. Jot­kut us­kon­nol­li­set fun­da­men­ta­lis­tit — muut­kin kuin is­la­min­us­koi­set — ju­lis­ta­vat ju­ma­lan­sa selän takaa jul­mia ja epä­in­hi­mil­li­siä kä­si­tyk­siä nai­sen ase­mas­ta ja siitä, miten nai­sia sopii syr­jiä ja koh­del­la kal­toin. Täy­sin epä­tie­teel­li­nen ar­vauk­se­ni on, että us­kon­non tai muun teko­syyn var­jol­la har­ras­tet­ta­van nais­ten syr­jin­nän taus­tal­la on joku pri­mi­tii­vi­nen — mah­dol­li­ses­ti sek­siin liit­ty­vä — äijä­reak­tio, jota il­me­nee useim­mis­sa kult­tuu­reis­sa. Eikö sel­lai­seen voi puut­tua ilman burkhakieltoakin niin kuin mihin hy­vän­sä syr­jin­tään tai viha­ri­kok­seen? Eril­li­nen burkhalaki voi lei­ma­ta burkhan kan­ta­jien yh­tei­sön taleban-henkiseksi uhak­si.

Kuulo­pu­hei­den mu­kaan "burkha-kulttuureissa" ilman mies­seu­raa kul­ke­vaa nais­ta, joka ei ole pii­lou­tu­nut burkhaan, koh­del­laan ta­val­la jota meil­lä pi­det­täi­siin sek­suaa­li­se­na häi­rin­tä­nä. Uu­ti­set ker­to­vat, että rais­kat­tu yksin­huol­ta­ja on sharia-lain mu­kai­ses­ti kat­sot­tu syyl­li­sek­si hyvä­mai­nei­sen mie­hen viet­te­le­mi­seen ja ki­vi­tet­ty hen­gil­tä. Eikö ala­kin tun­tua siltä, että eri­tyi­ses­ti burkhan kan­ta­jat ovat uhka mei­dän länsi­mai­sel­le si­vis­tyk­sel­lem­me?

On­nek­si meil­lä ste­reo­tyyp­pi­set tun­te­muk­set eivät riitä lain pe­rus­teik­si.

Rans­kan noin kuu­des­ta mil­joo­nas­ta mus­li­mis­ta ar­viol­ta vain pari tu­hat­ta pu­keu­tuu burkhaan ja Rans­kan mus­li­me­ja edus­ta­va mus­li­mi­neu­vos­to vas­tus­taa burkhan käyt­töä. Yleen­sä valta­osa ih­mi­sis­tä yrit­tää mu­kau­tua ym­pä­röi­vän yh­tei­sön kult­tuu­riin niin, ettei he­rä­tä pa­hen­nus­ta eikä är­ty­mys­tä. Yleen­sä ih­mi­set suh­tau­tu­vat vie­raas­ta kult­tuu­ris­ta tu­le­vien "ou­toi­hin" ta­poi­hin ute­liaal­la suo­peu­del­la. Miksi silti syn­tyy konf­lik­te­ja?

Esi­mer­kik­si ame­ri­kas­sa sopii kehua re­tos­tel­la it­seään ko­val­la ää­nel­lä. Meil­lä sel­lais­ta pi­de­tään mouk­ka­mai­se­ma öyk­kä­röin­ti­nä. Ame­rik­ka­lai­nen taas pitää toi­sel­le tilaa an­ta­vaa hil­jais­ta vaa­ti­mat­to­muut­tam­me luuseriutena. Joll­ei tiedä, mistä on kyse saat­taa rea­goi­da "maas­sa maan ta­val­la tai maas­ta pois" hen­ges­sä, vaik­ka tar­jol­la on mie­len­kiin­toi­nen ti­lai­suus oppia ym­mär­tä­mään ja hal­lit­se­maan kult­tuu­rien vä­li­siä il­miöi­tä. Sel­lai­sel­la tai­dol­la on nyky­maail­mas­sa ky­syn­tää.

Jos muut­taa to­del­la vie­raa­seen kult­tuu­riin, voi kokea kult­tuu­ri­sho­kin. En­sik­si kaik­ki ek­soot­ti­nen ins­pi­roi, mutta vä­hi­tel­len alkaa ra­sit­taa, kun arjen perus­asiat­kin teh­dään vää­räl­lä ja tyh­mäl­lä ta­val­la niin, että kaik­ki pitää ope­tel­la uu­sik­si. Är­syt­tää, kun kaik­kea fik­sua pi­de­tään tyh­mä­nä ja ar­vos­te­taan kaik­kea tyh­mää. Jos pää­see vie­raa­seen yh­tei­söön si­säl­le, huo­maa ih­mis­ten pe­rim­mäi­sen saman­kal­tai­suu­den ja kult­tuu­ri­erot jää­vät mie­len­kiin­toi­sek­si mutta tois­ar­voi­sek­si pinta-ilmiöksi. Ulko­puo­li­sek­si jää­neen mie­les­sä taas alkaa hel­pos­ti hau­tua ky­sy­mys: "Ihan­ko nämä jun­tit oi­keas­ti hal­vek­su­vat minua ja koti­kult­tuu­ria­ni?" Siitä seu­raa ka­pi­nal­li­nen tarve ko­ros­taa omaa kultuuria, mikä isän­tä­kult­tuu­rien edus­ta­jis­ta tie­tys­ti näyt­tää yli­mie­li­sel­tä öyk­kä­röin­nil­tä. Eri­tyi­ses­ti ne pai­kal­li­set, joil­la ei ole vie­rai­siin hen­ki­lö­koh­tais­ta suh­det­ta, al­ka­vat vaa­tia vie­rail­ta no­peaa so­peu­tu­mis­ta maan ta­voil­le.

Jos hyl­kää oman kult­tuu­rin­sa, arvo­maail­man­sa ja kie­len­sä, tai jos pa­ko­te­taan ne hyl­kää­mään, me­net­tää sa­mal­la ajat­te­lun­sa pe­rus­teet. Van­haan ajat­te­luun­sa ei kan­na­ta kui­ten­kaan ta­ker­tua, koska van­haa ja uut­taa ute­liaan en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti yh­dis­te­le­mäl­lä voi saada ai­kai­sek­si jo­tain kum­paa­kin pa­rem­paa.

Konf­lik­ti he­rät­tää halun pa­kot­taa "ne" omak­su­maan oma ajat­te­lu. En kui­ten­kaan usko, että ihmis­kun­nan his­to­rias­sa olisi vielä ker­taa­kaan on­nis­tut­tu pa­kot­ta­maan ke­tään muut­ta­maan miel­tään. Ih­mi­nen voi­daan pa­kot­taa tees­ken­te­le­mään, mutta aito mie­len­muu­tos vaa­tii hen­ki­lö­koh­tai­sen oi­val­luk­sen. Yleen­sä pa­kot­ta­mi­nen ohjaa tar­rau­tu­maan van­haan ja estää luo­van ajat­te­lun. Kun kan­san­ryh­mää on yri­tet­ty pa­kot­taa muut­tu­maan, kat­ke­ra muis­to siitä vä­lit­tyy seu­raa­vil­le­kin suku­pol­vil­le.

Mie­les­tä­ni kaik­kien osa­puo­lien kan­nat­taa har­ki­ta kaksi ker­taa, mistä asiois­ta he­rät­tää rii­dan. Ih­mi­sel­lä on ra­ja­ton kyky uskoa ai­noik­si oi­keik­si mitä kum­mal­li­sim­pia ta­po­ja ja aja­tuk­sia. Mikä lie mi­tät­tö­min eri­mie­li­syys, mistä on saatu sota ai­kai­sek­si?

Se, että burkha är­syt­tää monia eikä monen mie­les­tä sovi eu­roop­pa­lai­seen arvo­maail­maan, ei mie­les­tä­ni riitä sen kiel­tä­mi­seen. Kom­ma­rit är­syt­tä­vät monia, kirk­ko, ateis­tit, oi­keis­to, suur­yri­tyk­set, luon­non­suo­je­li­jat, ydin­voi­man kan­nat­ta­jat, ydin­voi­man vas­tus­ta­jat, … Jos burkha osoit­tau­tuu uhak­si ylei­sel­le tur­val­li­suu­del­le, jär­jes­tyk­sel­le ja viihtyyvyydelle, se voi­daan kiel­tää niin kuin esi­mer­kik­si puuk­ko vyöl­lä kul­ke­mi­nen. Ne joi­den us­kon­to silti vaa­ti­si burkhaan kät­key­ty­mis­tä, sai­si­vat pysyä ko­to­na tai vaih­taa us­kon­toaan.

Po­ly­ne­sias­ta ker­to­vas­sa tv-do­ku­men­tis­sa nuori nai­nen opet­ti ma­te­ma­tiik­kaa rin­nat pal­jai­na. Mi­kä­li hän muut­tai­si Eu­roop­paan, hän var­maan pi­täi­si pu­se­roa kesä­hel­teil­lä­kin, koska tääl­lä sel­lai­nen on ta­pa­na. Vaan en­tä­pä, jos hän "kan­sal­lis­asus­saan" is­tah­tai­si sa­mal­le puis­ton pen­kil­le burkhaan kät­key­ty­neen ikä­to­ve­rin­sa vie­reen? Ole­te­taan, että mo­lem­mat osai­si­vat rans­kaa tai eng­lan­tia. Pu­hui­si­vat­ko sääs­tä, burkhakiellosta, per­heis­tään, imet­tä­mi­ses­tä, …?

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Terve järki ja ydinvoima ()

Terve järki ja ydin­voima

Us­koin heti. Väite tuki mu­ka­vas­ti ties mistä syn­ty­nyt­tä us­ko­mus­ta­ni, että ydin­voi­maan vah­vas­ti us­ko­vat eivät pidä il­mas­ton­muu­tos­ta uh­ka­na, vaik­ka käyt­tä­vät­kin sitä ar­gu­ment­ti­na uusia ydin­voi­ma­loi­ta puo­lus­taes­saan. Ar­gu­men­tit­han va­li­taan po­liit­tis-de­ma­go­gi­sin, ei tie­teel­li­sin, pe­rus­tein. Eihän tur­vet­ta­kaan yri­te­tä vän­gä­tä uu­siu­tu­vak­si polt­to­ai­neek­si sen takia, että joku oi­keas­ti us­koi­si sen il­mas­to­ys­tä­väl­li­syy­teen.

Ydin­voima­väit­te­ly ei saa­nut minua syt­ty­mään. Tun­tui uu­sin­nal­ta. Pari ydin­voi­ma­laa sinne tai tänne. Miksi siis kiin­ni­tin huo­mio­ta täl­lai­seen yk­si­tyis­koh­taan? Siksi, että sain it­se­ni kiin­ni sel­lai­ses­ta ajat­te­lun ha­ta­ruu­des­ta, jota yleen­sä näen vain muis­sa ;-)

Mi­nul­le piti erik­seen huo­maut­taa, että tie­dot joi­hin blo­gis­sa vii­tat­tiin, eivät to­dis­ta­neet pääs­tö­vä­hen­nys­ten vas­tus­ta­mi­ses­ta. Ydin­voi­maa kan­nat­ta­vis­ta kan­san­edus­ta­jis­ta pal­jon har­vem­mat kuin sitä vas­tus­ta­vis­ta oli­vat alle­kir­joit­ta­neet maan ys­tä­vien vetoomuksen, mutta jäi epäselväksi, vastustivatko he maan ys­tä­viä vai päästövähennyksiä vai oliko vetoomus jäänyt allekirjoittamatta jostain muusta syystä. Näppärä harhautus pienellä huomaamattomalla sanavalinnalla. Jos kirjoittaja edes halusi harhauttaa. Jokatapauksessa minulle riitti totuudeksi pienen pieni uskomuksiani vahvistava viite. Joku muu ei ehkä edes vaivautunut tuhahtamaan mielestään joutavalle väitteelle.

Työ­ka­ve­ri ku­vai­li kauan sit­ten ih­mi­sen ajat­te­lua: "Meil­lä on luja luot­ta­mus sii­hen mitä toi­vom­me." Tuemme hanakasti uskomuksiamme millä hyvänsä tosiasiaa etäisestikin muistuttavalla.

Nä­ke­mäs­tään ja kuu­le­mas­taan ih­mi­nen poi­mii te­hok­kaas­ti "olen­nai­sen", eli omia us­ko­muk­siaan vah­vis­ta­via tie­to­ja. Omien us­ko­mus­ten­sa — ter­veen jär­ken­sä — vas­tai­sen tie­don ih­mi­nen jät­tää huo­miot­ta. Miksi tuh­la­ta ai­kaan­sa jär­jen­vas­tai­seen hömp­pään?. Si­vul­li­ses­ta tämä näyt­tää "kir­si­koi­den poi­min­nal­ta"

Seu­lan läpi pääs­seet ha­vain­not ih­mi­nen vielä tul­kit­see omien us­ko­mus­ten­sa avul­la — miten muu­ten­kaan. Yh­del­le kadun­kul­man ker­jä­läi­nen on lisä­to­dis­te ih­mi­sen luon­tai­ses­ta lais­kuu­des­ta, toi­sel­le jäl­leen yksi esi­merk­ki riis­ton ja syr­jin­nän seu­rauk­sis­ta. Tämän to­tuu­den saa­vut­ta­mi­sek­si kum­mal­le­kin riit­tää kuulo­puhe siitä, että jos­sain kadun­kul­mas­sa joku on ker­jän­nyt.

Ih­mi­nen luot­taa ter­vee­seen jär­keen­sä yleen­sä sitä enem­män, mitä vä­hem­män ym­mär­tää asiois­ta. Useim­mi­ten ih­mi­nen luot­taa omiin us­ko­muk­siin­sa enem­män kuin esi­mer­kik­si luon­non­la­kei­hin. Omaan oi­keas­sa ole­mi­seen on niin kiva uskoa, että jot­kut kes­tä­vät jopa ai­noan oi­keas­sa oli­jan yk­si­näi­syy­den.

In­tui­tii­vis­ta ter­vet­tä jär­keään ei usein­kaan osaa tar­kas­tel­la kriit­ti­ses­ti eikä pe­rus­tel­la. Tun­tuu älyt­tö­mäl­tä yrit­tää pe­rus­tel­la it­ses­tään­sel­vyyk­siä. "Jos joku pöljä ei tajua sa­no­mat­ta­kin sel­vää to­tuut­ta, niin turha sille on mi­tään yrit­tää se­lit­tää. Kyllä terve järki lo­pul­ta voit­taa."

In­hi­mil­li­nen päät­te­ly ei ole niin ra­tio­naa­lis­ta kuin ehkä ha­luai­sim­me uskoa väit­tää wiki­pe­dia­kin: cognitive biases ja logical fallacies. Olisikohan ydinvoimakeskustelusta onnistunut pongaamaan näitä piirteitä?

Pää­tök­sen­te­koon pi­täi­si saada kaksi vai­het­ta: Ensin ra­ken­ta­va dia­lo­gi ja vasta sen jälkeen nykyisenkaltainen inttäminen. Ensin yritettäisiin yhdessä ymmärtää, mistä on kysymys ja vasta sen jälkeen alettaisiin vakuuttaa muita oman ajattelun ylivertaisuudesta ja alettaisiin kähmiä etuja omalle viiteryhmälle.

Voi­si­ko esi­mer­kik­si yli­opis­ton kol­mas teh­tä­vä olla tukea pää­tök­sen­teon en­sim­mäis­tä vai­het­ta luo­mal­la vaih­to­eh­toi­sia ske­naa­rioi­ta, kom­men­toi­mal­la jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa käy­te­tyn argunmentoinnin risti­rii­to­ja, esit­tä­mäl­lä kes­kus­te­lun tuek­si tie­teel­li­siä tosi­asioi­ta jne. Yli­opis­to voisi aut­taa eri ta­ho­ja ja­los­ta­maan nä­ke­myk­siään ja tuo­maan ne sel­keäs­ti esil­le. Luu­li­si laa­duk­kaan jul­ki­sen kes­kus­te­lun vie­vän tilaa po­pu­lis­mil­ta ja käh­min­nöil­tä. Vaan so­pii­ko täl­lai­nen yli­opis­to­lais­ten tulos­vas­tuu­seen? Ja mitä ra­hoit­ta­jat sa­noi­si­vat? Ja mille mo­men­til­le tun­nit kir­jat­tai­siin?

"The future ain't what it used to be."

Joi­den­kin mie­les­tä tur­val­li­sin­ta on jat­kaa van­haan mal­liin, tois­ten mie­les­tä eläm­me rei­lut sata vuot­ta kes­tä­neen hal­van öljyn va­raan ra­ken­tu­neen kas­vun kau­den loppu­ai­ko­ja. Mieli­pi­tei­den jako­linja ei ehkä liit­ty­nyt suo­raan ydin­voi­maan vaan sii­hen, mil­lai­sen tu­le­vai­suu­den ha­luam­me luoda ja minkä us­kom­me mah­dol­li­sek­si.

Ehkä ydin­voi­mas­ta tu­li­kin ideo­lo­gi­nen sym­bo­li ja pe­rus­ta­vam­man jako­lin­jan luo­nee­kin suh­tau­tu­mi­nen vaik­ka­pa degrowthiin. Äkkiseltään tuntuu, että jos luottaa vahvaan kasvuun perinteisellä tyylillä, päätyy helposti ydinvoiman kannattajaksi. Jos taas suhtautuu vakavasti esitettyihin kasvun rajoihin, ydinvoima ei tuntune yhtä olennaiselta. Tämä on tosin vain päähäni tyhjästä syntynyt aavistus.

"Uudet aja­tuk­set voi­vat olla hyviä. Uudet aja­tuk­set voi­vat olla huo­no­ja. Vain yksi on varma: Uudet aja­tuk­set ovat ou­to­ja."

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Serkkujen älynlahjat ()

Serk­ku­jen älyn­lah­jat

Noin 30 cm kor­kea ja hal­kai­si­jal­taan kolmi­sent­ti­nen läpi­nä­ky­vä, ala­pääs­tään sul­jet­tu put­ki­lo on kiin­ni­tet­ty pöy­dän­reu­naan tu­ke­vas­ti pysty­asen­toon. Put­ki­lon poh­jal­la on pari sent­tiä vettä, jossa kel­luu maa­päh­ki­nä. Pöy­däl­lä on kan­nul­li­nen vettä. Teh­tä­vä­nä on saada päh­ki­nä pul­los­ta.

Neli­vuo­tias poika ko­kei­lee ensin, että sor­met eivät yllä päh­ki­nään. Yrit­tää sit­ten vään­tää put­ken irti kiin­nik­keis­tään. Kun voi­mat eivät riitä, kyl­läs­tyy.

Kuusi­vuo­tias yrit­tää edel­lis­ten kei­no­jen li­säk­si vään­tää kiin­ni­tys­ruu­vit auki, mutta nä­peis­sä ei ole kyl­lik­si voi­maa.

Yh­dek­sän­vuo­tias tyttö huo­maa, että sor­met eivät put­ki­lon poh­jal­le yletä. Kat­se­lee put­ki­loa eri kul­mis­ta, tuu­mai­lee, tulee hil­peän nä­köi­sek­si ja ottaa vesikannnun. Vil­kai­see ko­keen val­vo­jaa ky­sy­väs­ti ja kaa­taa veden put­ki­loon.

Sama put­ki­lo on kiin­ni­tet­ty oran­kin häkin kal­te­rei­hin. Oran­ki vil­kai­see put­ki­loa, sie­mai­see juot­to­al­taas­taan suul­li­sen vettä ja va­lut­taa sen put­ki­loon. Samaa uu­sik­si niin putki tulee täy­teen ja oran­ki saa päh­ki­nän.

Nuori sim­pans­si­uros vil­kai­see put­ki­loa, pis­sii sen täy­teen ja siep­paa päh­ki­nän.

Kuusi­vuo­tiaan eteen ase­te­taan musta laa­tik­ko, jonka kan­nes­sa on pari ulo­ket­ta ja nii­den läpi pu­jo­tet­tu tappi. Laa­ti­kon si­vus­sa on luuk­ku. Lap­sel­le näy­te­tään, miten eri­tyi­sel­lä pui­kol­la ko­pau­te­taan yhtä ulo­ket­ta kah­des­ti, sit­ten työn­ne­tään sa­mal­la pui­kol­la kan­nes­sa oleva tappi rei­is­tään, ja työn­ne­tään puik­ko kah­des­ti tapin alta pal­jas­tu­nee­seen rei­kään laa­ti­kon ka­tos­sa. Lo­puk­si ava­taan si­vus­sa ole­van luuk­ku ja poi­mi­taan pui­kon avul­la laa­ti­kon si­säl­tä mie­lui­nen esine.

Lapsi osaa tois­taa koko toi­men­pide­sar­jan ja saa esi­neen ulos laa­ti­kos­ta. Sa­moin osaa sim­pans­si.

Tämän jäl­keen sama koe tois­tet­taan laa­ti­kol­la, jonka sei­nien läpi näkee, että alun toi­men­pide­sarja on turha. Riit­tää ottaa esine pui­kol­la laa­ti­kon si­säl­tä. Lapsi tois­taa silti koko toi­men­pide­sar­jan, mutta sim­pans­si ohit­taa yli­mää­räi­set toi­men­pi­teet. Näin te­ke­vät mel­kein kaik­ki lap­set ja mel­kein kaik­ki sim­pans­sit.

Oh­jel­man alus­sa ker­rot­tiin, että erääs­sä älyk­kyys­teh­tä­väs­sä sim­pans­si on pal­jon ih­mis­tä no­peam­pi. Teaserinä näy­tet­tiin sim­pans­si pai­ne­le­mas­sa vik­ke­läs­ti nu­me­roi­ta isol­la kos­ke­tus­näy­töl­lä. En saa­nut nähdä, mistä oi­kein oli kyse.

Vii­mei­nen mitä sain tie­tää oli, että kah­den saman nä­köi­sen, mutta eri pai­noi­sen pal­lon kans­sa ihmis­lapsi osaa jär­keil­lä jo­tain sim­pans­sia pa­rem­min. Harmi kyllä nau­hoi­tus oli vää­rin ajas­tet­tu tai oh­jel­ma myö­häs­sä, enkä saa­nut sel­vil­le, mistä oli kyse.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Puolueet ()

Puo­lueet

Kes­kus­te­lus­sa pe­rään­kuu­lu­tet­tiin poliitiikkaan te­ki­jöi­tä ja vas­tuun­kan­ta­jia, jotta voi­tai­siin taata ta­lou­den kesto­kyky ja sitä kaut­ta hyvin­voin­tim­me. En­sim­mäi­nen kom­ment­ti­ni:

Unoh­din tuos­ta "mis­sio, visio, stra­te­gia"-listastani "arvot". Useimmille puolueille niin missioksi, visioksi kuin arvoiksikin näyttää tosin riittävän "kansan hyvinvointi". Olen joskus uskonut, että missio, visio ja arvot ovat hyvä väline ohjaamaan yhteisiä pyrkimyksiä, mutta ovatko ne sittenkin pelkkää business-hömppää? Vai konkretiako puuttuu poliittisesta keskustelusta? Onko poliittinen puhe äänestäjien kalastamista? Tuulenhaistelua? Jos on, onko vika poliitikoissa vai äänestäjissä?

Luin Grameen-pankin pe­rus­ta­jan Mu­ham­mad Yunusin kir­jan "Creating a world without poverty" (Pakko snobbailla. Luin ranskankielisen käännöksen: "Vers un nouveau capitalisme") Taloudellisesta kehityksestä huolta kantavana taloustieteilijänä hän tunsi tarkkaan vallalla olevat käsitykset, joihin köyhyyden vastainen politiikka yleensä perustuu. Jokin ei kuitenkaan täsmännyt.

Hän alkoi opis­ke­li­joi­neen kier­rel­lä pie­nen Bangladeshiläisen kau­pun­gin köy­hien pa­ris­sa. He nä­ki­vät kaik­kein köy­him­pien te­ke­vän ah­ke­ras­ti hyö­dyl­li­siä ja pal­jon os­tet­tu­ja tuot­tei­ta, mutta an­siot eivät silti riit­tä­neet kun­nol­la edes ruo­kaan. Käsi­työ­läi­set jou­tui­vat lai­naa­maan rahaa raaka-ai­nei­den os­ta­mi­seen. Koska heil­lä ei ollut tar­jo­ta va­kuuk­sia, vain koron­kis­ku­rit lai­na­si­vat heil­le — sillä eh­dol­la, että sai­vat ostaa koko tuo­tan­non mää­rää­mään­sä hin­taan. Yunus lai­na­si käsi­työ­läi­sil­le rahaa muu­ta­man kym­me­nen dol­la­ria koh­tuul­li­sel­la ko­rol­la ja köy­hät al­koi­vat vau­ras­tua työl­lään.

Mie­les­tä­ni Yunus on vank­ka va­paan mark­ki­na­ta­lou­den kan­nat­ta­ja, mutt­ei luota ka­pi­ta­lis­miin köy­hyy­den pois­ta­ja­na. Grameen-pankki ei ra­hoi­ta yri­tyk­siä, joi­den ta­voit­tee­na on tuot­taa voit­toa omis­ta­jil­leen, vaik­ka­kin lai­naa rahaa vain yri­tyk­sil­le, joi­den uskoo ky­ke­ne­vän mak­sa­maan lai­nan­sa ta­kai­sin. Li­säk­si Grameen-pankki edel­lyt­tää, että lai­noi­tet­tu yri­tys tuot­taa hyvin­voin­tia. Grameen-pankki ei pel­käs­tään vaadi asiak­kail­taan sitä sun tätä, vaan en­nem­min­kin neu­voo, opas­taa ja "couchaa".

Yunuksen mu­kaan mo­nes­sa köy­häs­sä maas­sa nai­sel­le lai­nat­tu raha tuot­taa kym­men­ker­tai­ses­ti hyvin­voin­tia mie­hel­le lai­nat­tuun ra­haan ver­rat­tu­na. Mie­hil­lä ja nai­sil­la on eri­lai­nen arvo­maailma ja eri­lai­set ta­voit­teet.

Se, mikä on aut­ta­nut Bang­la­de­shin köy­hiä, ei vält­tä­mät­tä auta muual­la eikä ai­na­kaan ole mi­kään yleis­rat­kai­su. Tuo oli vain esi­merk­ki siitä, että asioi­hin on hyvä pe­reh­tyä käy­tän­nös­sä eikä luot­taa "yleis­vii­sauk­siin".

Po­liit­ti­ses­sa de­ma­go­gias­sa no­ja­taan yksin­ker­tais­tet­tui­hin aja­tus­mal­lei­hin, jotka usein vielä pe­riy­ty­vät men­nees­tä maail­mas­ta. Esi­merk­ki­nä vaik­ka­pa oikeisto-vasemmisto ja julkinen-yksityinen ste­reo­ty­piat.

Yhdys­val­lois­sa käyty kes­kus­te­lu ter­vey­den­hoito­jär­jes­tel­mäs­tä osoit­ti, että kai­ken­lais­ta voi väit­tää, eikä mi­kään pe­rus­te­lu vai­ku­ta "tois­us­koi­seen". "Usko on luja luot­ta­mus sii­hen mihin uskoo". Toive-ajattelussa syy ja seu­raus­kin voi­vat mennä se­kai­sin. "Ei öljy voi lop­pua, koska se on ta­lou­den moot­to­ri ja sitä kaut­ta hyvin­voin­nin pe­rus­ta." Sa­mas­ta syys­tä il­mas­ton­muu­tos­kin on mah­do­ton.

Mil­lai­ses­sa kes­kus­te­lus­sa voisi het­kek­si unoh­taa ste­reo­tyyp­pi­set kä­si­tyk­set ta­lous­jär­jes­tel­mis­tä, puo­lueis­ta yms.? Miten pääs­tä eroon van­hen­tu­neis­ta aja­tus­luu­tu­mis­ta niin, että ky­ke­ni­si luo­maan jo­tain uutta kun­nol­lis­ta? Miksi ki­nas­tel­la men­neen maail­man ta­po­jen ku­vi­tel­luis­ta hy­vis­tä ja huo­nois­ta puo­lis­ta?

Jospa pu­hut­tai­siin toi­veis­tam­me, tar­peis­tam­me ja reuna­eh­dois­ta ja lain­alai­suuk­sis­ta, joi­den puit­teis­sa mei­dän pitää toi­mia. Mei­dän mil­jar­dien ih­mis­ten. Unoh­det­tai­siin puo­lueet, verot, yksityinen-julkinen, jne. Unoh­de­taan kaik­ki sel­lai­nen, mikä on edes teo­rias­sa mei­dän pää­tet­tä­vis­säm­me. "Älä hyp­pää rat­kai­suun, ennen kuin ym­mär­rät on­gel­man." Talousjärjestelmäkin on osa ratkaisua, ei reuna-ehto, eikä tavoite.

Joku yri­tys­kon­sult­ti on väit­tä­nyt, että tosi­te­ke­mi­nen alkaa, kun toi­min­nan tu­lok­ses­ta on visio, jonka taak­se väki pes­tau­tuu vapaa­eh­toi­ses­ti. Piis­ka ja pork­ka­nal­la "kan­nus­ta­mi­nen" ei auta.

Millä ta­val­la omaa ajat­te­luaan ja jul­kis­ta kes­kus­te­lua voisi sy­ven­tää niin, että näh­täi­siin edes, mistä oi­keas­ti ol­laan eri miel­tä ja miksi? Miten saada ai­kaan ra­ken­ta­vaa vuoro­pu­he­lua int­tä­mi­sen si­jas­ta? Kai­kil­la meis­tä on kui­ten­kin opit­ta­vaa toi­sil­tam­me. His­to­rian ku­lues­sa harva ih­mi­nen on yk­si­nään löy­tä­nyt lo­pul­lis­ta to­tuut­ta.

Saman­mie­lis­ten kans­sa on kivaa ja asiat su­ju­vat, mutta vaa­ra­na on yksi­sil­mäi­nen um­pioi­tu­mi­nen omaan itse­tyy­ty­väi­syy­teen. group thinking. Webissä käyty maahanmuuttajakeskustelu taas ei rohkaise edes seuraamaan avoimia julkisia keskusteluja.

Kir­joi­tin ko­koo­muk­sen ole­van mon­taa muuta puo­luet­tam­me va­kuut­ta­vam­pi. Vielä kun sai­si­vat Tiuran siir­ret­tyä kepun pu­heen­joh­ta­jak­si ja Meri­salo kump­pa­nei­neen kes­kit­tyi­si tu­ke­maan pel­käs­tään kepua.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Sota (2010-04-07)

Sota

Oliko lä­his­töl­lä am­mus­kel­tu het­keä aiem­min vai pu­hut­tiin­ko sel­lai­ses­ta, koska sään­tö­jen mu­kaan muu­ten ei saa ampua vi­hol­li­sek­si luu­le­maan­sa? Ei vaik­ka olisi kuin­ka varma am­pu­mi­sen jär­ke­vyy­des­tä. Senkö takia ryn­näk­kö­ki­vää­re­jä­kin tun­nis­tet­tiin niin monta?

Collateral murder

Olen­ko sini­sil­mäi­nen, jos uskon in­hi­mil­li­seen ereh­dyk­seen ja yli­herk­kään liipasinsormeen? Onko liian kyy­nis­tä ar­vel­la, ett­eivät he het­keä­kään luul­leet am­pu­van­sa aseis­tau­tu­nei­ta tai edes aseet­to­mia vi­hol­lis­tais­te­li­joi­ta?

Mos­ko­van metro­is­ku­jen jäl­keen Ve­nä­jän hal­li­tus il­moit­ti re­pi­vän­sä päät irti kau­ka­sia­lai­sil­ta ter­ro­ris­teil­ta. Mil­tä­hän se­kään mah­taa näyt­tää? Mi­ten­kö­hän ter­ro­ris­tin tun­nis­taa si­vii­lis­tä?

Video kai­ke­ti näyt­tää ihan ta­val­lis­ta sodan­käyn­tiä. Se se­lit­tää osin, miksi pel­käs­tään sota­voi­min ei saada pai­kal­lis­ten si­vii­lien sy­dä­miä omal­le puo­lel­le. Ei vaik­ka si­vii­le­jä toi­sel­ta ta­hol­ta ukaavat ter­ro­ris­tit saa­tai­siin­kin lis­tit­tyä.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Vuoden 2010 mietteitä > Maahanmuuttajista ()

Maa­han­muut­ta­jis­ta

Yri­tin kir­joit­taa omis­ta en­nak­ko­luu­lois­ta­ni. Aloit­taa epä­mää­räi­ses­tä en­nak­ko­luu­lon aa­vis­tuk­ses­ta ja konk­reet­ti­sen esi­mer­kin avul­la syväluodata miel­tä­ni. Mitä yk­si­tyis­koh­tai­sem­min ku­vit­te­lin ar­kis­ta yhdessäeloa toi­ses­ta kult­tuu­ris­ta tu­le­van kans­sa ja muis­te­lin ar­ki­sia koh­taa­mi­sia vie­ras­maa­lais­ten kans­sa, sitä hä­mä­räm­mik­si muut­tui­vat en­nak­ko­luu­lo­ni.

Pie­nen fundamemtalistin löy­sin it­ses­tä­ni. Ääri­fun­da­men­ta­lis­ti en sen­tään liene. Luo­tan oman ajat­te­lu­ni yli­ver­tai­suu­teen, mutta ky­ke­nen hil­lit­se­mään ha­lu­ni pa­kot­taa muut tah­too­ni. "Vää­räs­sä" oleva po­lii­tik­ko är­syt­tää minua, mutt­en sen­tään rupea häi­ri­kök­si saati lä­het­te­le tappo­uh­kauk­sia.

"Mus­li­mi­kriit­ti­set" ovat he­rät­tä­neet Eu­roo­pas­sa kes­kus­te­lun burkhasta. Olen jos­kus säi­käh­tä­nyt, kun kas­von­sa ko­ko­naan peit­tä­nyt ih­mi­nen on tul­lut yl­lät­täen vas­taan. Olen kai niin tot­tu­nut kas­vo­jen il­mei­den pe­rus­teel­la tun­nis­ta­maan vas­taan­tu­li­jan mie­len­tilan, että "tyh­jät" kas­vot sai­vat ai­vo­ni lyö­mään tyh­jää. Pi­täi­si­kö Burkha siis kiel­tää?

Väit­tä­vät burkhaa nais­ten alis­ta­mi­sen sym­bo­lik­si. Nai­sia va­li­tet­ta­vas­ti alis­te­taan monin ta­voin. Ken on huo­lis­saan mus­li­mi­nais­ten alis­ta­mi­ses­ta, an­tau­tu­koon aut­ta­maan heitä. Vä­ki­sin ei ihmis­kun­nan his­to­rian ai­ka­na ole on­nis­tut­tu muut­ta­maan ke­nen­kään miel­tä.

Tyt­tö­jen ym­pä­ri­leik­kaus näyt­tää kuu­lu­van maa­han­muut­ta­ja­kes­kus­te­luun. Mi­nus­ta se on epä­kohta, josta pi­täi­si pääs­tä eroon noin yleen­sä. Jos asial­le ha­luaa jo­tain tehdä, kan­nat­taa aluk­si ju­tel­la ky­seis­tä tapaa har­joit­ta­vis­ta kult­tuu­reis­ta tu­le­vien ih­mis­ten kans­sa. Moni heis­tä tekee va­lis­tus­työtä tyt­tö­jen sil­po­mis­ta vas­taan.

Maail­mal­la lie­nee mil­jar­de­ja avun­tar­vit­si­joi­ta. Joi­den­kin mie­les­tä jo­kai­sen pitää pär­jä­tä omil­laan ja ihmis­kun­nan evo­luu­tio kär­sii, jos epä­kel­po­ja yk­si­löi­tä au­te­taan. Minun mie­les­tä­ni olen­nai­nen ky­sy­mys on, voi­daan­ko aut­taa ja jos, niin miten.

Mikro­lai­no­jen ke­hit­tä­jä häm­mäs­te­li, miksi erääs­sä ky­läs­sä bam­bus­ta hyö­dyl­li­siä esi­nei­tä te­ke­vät ah­ke­rat käsi­työ­läi­set eli­vät ab­so­luut­ti­ses­sa köy­hyy­des­sä. He sai­vat lai­naa bam­bun os­toon ai­noas­taan sillä eh­dol­la, että myi­vät koko tuo­tan­ton­sa rahan­lai­naa­jal­le tämän mää­rää­mään hin­taan. Saa­tuaan nor­maa­li­kor­koi­sen mikrolainen, he pää­si­vät eroon or­juu­des­taan ja vau­ras­tui­vat.

Osa maail­man ih­mi­sis­tä on härs­ke­jä ja it­sek­käi­tä hy­väk­si­käyt­tä­jiä. Pahan työn­tää mie­lel­lään kauas, joten lähi­pii­riin pahis on poik­keus kun taas vie­raan kult­tuu­rin pahis on tyy­pil­li­nen ryh­män­sä edus­ta­ja. Omat pikku rik­keet taas ovat vält­tä­mä­tön paha ellei pe­rä­ti ja­lout­ta. Ah­nei­ta it­sek­käi­tä on kui­ten­kin niin lä­hel­lä kuin kau­ka­na­kin, niin rik­kai­ta kuin köy­hiä­kin. Mi­nä­kin olen sen ver­ran it­se­käs, etten ole val­mis maail­man keski­verto­elin­ta­soon, vaikk­en ajat­te­le­kaan an­sain­nee­ni elin­ta­soa­ni omal­la työl­lä­ni.

Leh­dis­sä toi­mit­ta­jat kir­joit­ta­vat hyviä jut­tu­ja ja niis­sä jul­kais­taan hyvin pe­rus­tel­tu­ja nä­ke­myk­siä maa­han­muu­tos­ta. Ne jää­vät kui­ten­kin yleen­sä huo­miot­ta ja jul­ki­nen kes­kus­te­lu tois­te­lee van­ho­ja "to­tuuk­sia." Eikö jon­kin leh­den toi­mi­tus voisi tii­vis­tää perus­tie­dot ja eri nä­ke­myk­set py­sy­väk­si web-ar­tik­ke­lik­si, jota päi­vi­tet­täi­siin ti­lan­teen mu­kaan.

Suu­rin osa Suo­ma­lais­ta pitää maa­han­muut­ta­jien so­siaa­li­tur­vaa liian suu­re­na. Vaan kuin­ka mo­nel­la on sen suu­ruu­des­ta tark­kaa tie­toa? Sii­tä­kin olisi hel­pom­pi puhua asia­tie­to­jen kuin ur­baa­nien le­gen­do­jen poh­jal­ta.

Pa­ko­lais­ten aut­ta­mi­ses­ta­kin pi­täi­si jo­tain sanoa. Vie­raa­seen kult­tuu­rin ko­tou­tu­mi­sen mah­dol­li­sis­ta vai­keuk­sis­ta. Työ­syr­jin­näs­tä.

Suo­men pa­ko­lais­apu

Avoi­mem­pi EU ja kan­sain­vä­lis­ty­mi­nen tuo tie­tys­ti on­gel­mia. So­pi­muk­set hyvin tun­te­vat kan­san­edus­ta­jat voi­si­vat tuoda pun­ta­roi­ta­vak­si oleel­li­sia ky­sy­myk­siä ja eri rat­kai­su­vaih­to­eh­to­ja. Kan­sa­lais­ten pi­täi­si tie­tys­ti osoit­taa, että asiois­ta pu­hu­mi­nen kan­nat­taa pa­rem­min kuin puoli­vil­lai­nen ään­ten ka­las­te­lu.

Voisi muis­tel­la mu­ka­via ja ikä­viä koh­taa­mi­sia ih­mis­ten kans­sa. Suo­ma­lais­ten ja vie­ras­maa­lais­ten.

Luu­len kui­ten­kin, että risti­rii­dat joh­tu­vat jos­tain, mikä ei ole tul­lut pin­taan. Eihän ih­mis­ten yh­teis­elo aina ole pelk­kää auvoa, eikä konf­lik­tei­hin aina jaksa ra­ken­ta­vas­ti suh­tau­tua. Mutta jo­tain muu­ta­kin tässä maa­han­muut­ta­ja­vas­tai­suu­des­sa on.

Kes­kus­te­lus­sa on vah­vis­tet­tu kiel­tei­siä yleis­tyk­siä kan­san­ryh­mis­tä ja kult­tuu­reis­ta, mutta tar­vi­taan­ko yleis­tyk­siin us­ko­mi­seen si­säis­tä halua? Onko kriit­ti­sen ajat­te­lun si­jaan help­po pääs­tää voi­tol­le luja luot­ta­mus sii­hen, mitä toi­voo?

Po­lii­ti­kot ken­ties ar­vai­le­vat kuu­mei­ses­ti, kuin­ka suuri osa suo­ma­lai­sis­ta on tiu­kan maa­han­muut­ta­ja­vas­tai­sia. Muu­ta­ma on roh­jen­nut il­mais­ta mieli­pi­teen­sä, mutta useim­mat tun­tu­vat hais­te­le­van tuul­ta.

ihmis­oi­keuk­sien yleis­maail­mal­li­nen ju­lis­tus

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Mikä on totta? > Rokotusinfoa ()

Ro­ko­tus­infoa

"Ro­ko­tus­infon tar­koi­tuk­se­na on edis­tää mah­dol­li­sim­man moni­puo­li­sen, laa­duk­kaan, to­tuu­den­mu­kai­suu­teen pyr­ki­vän ja tar­kis­tet­ta­vis­sa ole­van ro­ko­tus­pää­tök­sel­le mer­ki­tyk­sel­li­sen in­for­maa­tion saa­ta­vil­la oloa"

Ro­ko­tuk­sis­ta päät­tääk­se­ni ha­luan tie­toa tau­tien tart­tu­vuu­des­ta ja hait­ta­vai­ku­tuk­sis­ta (kuol­lei­suus, py­sy­vät vam­mat,…) sekä ro­ko­tus­ten te­hos­ta ja nii­den mah­dol­li­sis­ta hait­ta­vai­ku­tuk­sis­ta.

Ro­ko­tus­info kes­kit­tyy ro­ko­tus­ten hait­toi­hin, mutta myön­tää sen­tään, että tau­tei­hin­kin voi jopa kuol­la, ei pel­käs­tään ro­ko­tuk­siin. Ro­ko­tus­infon mu­kaan tau­tien vaa­rois­ta ja ro­ko­tus­ten hyö­dyis­tä on eri­lai­sia nä­ke­myk­siä. Maal­li­kon aja­tus, että tau­dit ovat pa­ho­ja ja ro­ko­tuk­set hyviä, ei siis vält­tä­mät­tä ole­kaan totta. Ei kai sen­tään päin­vas­toin? Tuon poh­jal­ta onkin jo sel­keä tehdä va­lis­tu­nut ro­ko­tus­pää­tös.

Ro­ko­tus­info kes­kit­tyy ro­ko­tus­ten hait­ta­vai­ku­tus­ten luet­te­loin­tiin. Var­muu­den vuok­si he luet­te­le­vat myös kaik­ki löy­tä­män­sä pe­rus­te­le­mat­to­mat väit­teet ro­ko­tus­ten hai­tois­ta, koska hei­dän mu­kaan­sa se, että väi­tet­tä ei kyetä pe­rus­te­le­maan, ei riitä to­dis­ta­maan, että väite olisi väärä. Ro­ko­tus­infon mie­les­tä siis pää­tök­set voi aivan hyvin tehdä perustelemattomienkien väit­tei­den poh­jal­ta, jos ne tun­tu­vat miel­lyt­tä­vil­tä.

Jon­kin­lai­nen tieto­teo­reet­ti­nen pohdinta olisi tässä paikallaan.

Ro­ko­tus­info ker­too, että joi­den­kin tut­ki­mus­ten mu­kaan ro­ko­tus lisää tau­te­ja — ro­ko­tuk­sen teho voi olla -56%.

Viit­tee­nä mai­ni­tus­sa ra­por­tis­sa tar­kas­tel­tiin calmette-rokotuskäytännön uu­dis­ta­mis­ta muis­taak­se­ni siksi, että tu­ber­ku­loo­si on vä­hen­ty­nyt mer­kit­tä­väs­ti ja toi­saal­ta ainoa enää saa­ta­vil­la oleva ro­ko­te ai­heut­taa ai­kai­sem­paa enem­män hait­to­ja. Ra­por­tis­sa to­det­tiin, että calmette-rokotuskokeiluista on ra­por­toi­tu yl­lät­tä­vän monen­lai­sia tu­lok­sia ko­kei­lun kohde­ryh­mäs­tä yms. riip­puen: "On ra­por­toi­tu jopa ne­ga­tii­vi­nen tulos." Minun ym­mär­tääk­se­ni ra­por­tin te­ki­jöi­den johto­pää­tös ro­ko­tus­ko­kei­lu­jen tu­lok­sis­ta oli: "Ro­ko­tus tor­juu 74 pro­sent­tia kuo­le­man­ta­pauk­sis­ta, 64% va­ka­vis­ta aivo­kal­von­tu­leh­duk­sis­ta ja ylei­nen nä­ke­mys on, että ro­ko­tus estää 50% sai­ras­tu­mi­sis­ta mutta suoja on par­haim­mil­laan­kin vain 80%."

-56% tu­lok­sen an­ta­nut ro­ko­te oli muu­ta­ma vuot­ta aiem­min an­ta­nut vasta­syn­ty­neil­le tu­lok­sek­si +72%. Var­si­nais­ten ro­ko­tus­ko­kei­lu­jen ra­port­te­ja en kai­va­nut esil­le.

Tästä kai­kes­ta tie­don run­sau­des­ta ro­ko­tus­info löysi it­sel­leen so­pi­vak­si to­tuu­dek­si -56%. Tut­ki­mus­ra­port­te­ja ja koe­tu­lok­sia voi ha­lu­tes­saan lukea kuin piru raa­mat­tua. Tämä näyt­tää ole­van ro­ko­tus­infon tapa "pyr­kiä to­tuu­den­mu­kai­suu­teen".

To­tuus on vai­kea laji. Ei riitä kir­ja­ta sään­töi­hin, että pyr­kii to­tuu­den­mu­kai­suu­teen.

Polio­ro­kot­tees­ta ro­ko­tus­info on lait­ta­nut tie­dok­si oi­keus­ta­pauk­sen Guillauin Barrén synd­roo­mas­ta. Ym­mär­sin niin, että joil­la­kin hyvin har­vois­ta meil­lä saat­taa tun­te­mat­to­mas­ta syys­tä he­rä­tä po. synd­roo­ma, joka ai­heut­taa va­ka­van sai­rau­den. On mah­dol­lis­ta, mutt­ei mil­lään ta­val­la to­dis­tet­tua, että jokin in­fek­tio voi ai­heut­taa synd­roo­man. Tie­teel­li­ses­ti ei siis voida to­dis­taa, ett­eikö synd­roo­mal­le alt­tiil­le yk­si­löl­le tauti voisi puh­je­ta esi­mer­kik­si vuon­na 1984 käy­te­tyn hei­ken­net­tyä vi­rus­ta si­säl­tä­vän polio­ro­kot­teen takia. Ta­paus kävi läpi monta oi­keus­as­tet­ta ja lo­puk­si oi­keus mää­rä­si Suo­men val­tion mak­sa­maan kor­vauk­sia Guillaun Barrén synd­roo­man sai­ras­tu­neel­le.

Itse po­lion hait­ta­vai­ku­tuk­sis­ta ro­ko­tus­info ei mai­nin­nut tässä yh­tey­des­sä ha­lais­tua sanaa. Noin ylei­ses­ti mai­nit­tiin, että joi­den­kin mie­les­tä ro­ko­tuk­set eh­käi­se­vät tau­te­ja, jotka saat­ta­vat olla vaa­ral­li­sia­kin.

Po­lion sai­ras­ta­mi­sen ker­rot­tiin an­ta­van elin­ikäi­sen suo­jan kun taas ro­ko­te ilman vil­lin vi­ruk­sen an­ta­maa te­hos­tus­ta antaa lyhyt­ai­kai­sem­man suo­jan. Oli­si­ko van­hem­pie­ni kan­nat­ta­nut­kin ottaa mi­nul­le oikea polio ro­kot­teen si­jas­ta? Meil­le -57 syn­ty­neil­le sitä var­maan oli hel­pos­ti tar­jol­la.

Luet­tua­ni polio­po­ti­lai­den muisteluksia va­kuu­tuin kui­ten­kin ro­ko­tuk­sen jär­ke­vyy­des­tä.

Hib kiin­nos­ti minua, koska se ai­ka­naan vei pie­nen lap­se­ni vii­kok­si teho-osas­tol­le. Mel­kein hau­taan. Ro­ko­tus­info toki ker­too, että tauti on vaa­ral­li­nen, mutta muis­taa mai­ni­ta sen har­vi­nai­sek­si. Tai mitä tar­koit­ta­nee­kaan "Hemofilus on jos­sain mää­rin tart­tu­va: parin kol­men ta­pauk­sia esiin­tyy sil­loin täl­löin."

Ro­ko­tus­info unoh­taa mai­ni­ta, että ennen Hib-rokotuksia 200-300 lasta vuo­sit­tain sai­ras­tui va­ka­vas­ti Hib:n takia.

Ro­ko­tus­info ha­luaa tukea vas­tuul­lis­ten van­hem­pien pää­tök­sen­tekoa Hib-rokotuksen suh­teen ker­to­mal­la, että ame­rik­ka­lai­nen Classen Immunotherapies, Inc. väit­tää Hib-rokotteen ai­heut­ta­van dia­be­tes­ta. Ky­sei­sen yri­tyk­sen ta­voit­tee­na on ro­ko­tus­ten hait­ta­vai­ku­tus­il­moi­tus­ten pa­ten­toin­ti? En oikein ymmärtänyt ideaa. Rokotusinfolla varmaan on kanta tällaiseen patentointiin.

We­bis­tä löy­tää ihan mitä ha­luaa: No Dia­be­tes Risk from HBV, Hib Vaccines Tuokin tieto (?) jo kymmenenen vuoden takaa.

Yh­dis­tys väit­tää ja­ka­van­sa to­tuu­den­mu­kais­ta — to­tuu­den­mu­kai­sem­paa kuin ter­veys­viran­omai­set? — tie­toa ro­ko­tus­pää­tös­ten tuek­si. Elä­män ja kuo­le­man ky­sy­myk­sis­sä. Yh­dis­tys on il­mei­ses­ti jo vai­kut­ta­nut jopa joi­den ter­vey­den­hoito­alan ih­mis­ten pää­tök­siin ottaa ro­ko­tuk­sia. Kan­taa­ko yh­dis­tys min­kään­lais­ta vas­tuu­ta toi­min­nas­taan?

Ro­ko­tus­info he­rät­te­lee ro­ko­tus­kiel­tei­siä epäi­lyk­siä ja poi­mii le­vi­tet­tä­väk­seen tuon suun­tais­ta epäi­lys­tä vah­vis­ta­vaa "in­for­maa­tio­ta", mutta väit­tää ole­van­sa puo­luee­ton tie­don­ja­ka­ja. Mistä on nous­sut tämä tarve jakaa täl­lais­ta "to­tuu­den­mu­kais­ta tie­toa"?

Ro­ko­tus­info vih­jai­li, että ro­ko­tus­kam­pan­joi­ta suun­ni­tel­laan väes­tö­ta­sol­la yk­si­lön etu uh­ra­ten. Mil­loin­kas nämä ovat eri asioi­ta?

Jos väes­tö­ta­sol­la ei esiin­ny iso­rok­koa eikä po­lio­ta, ei mi­nun­kaan tar­vit­se niitä pe­lä­tä.

Lap­set ro­ko­te­taan vi­hu­ri­rok­koa vas­taan, jotta virus hä­viäi­si väes­tös­tä. Vi­hu­ri­rokko on vaa­ral­li­nen lä­hin­nä si­kiöil­le, joten ro­ko­tet­ta­val­le lap­sel­le/yk­si­löl­le ro­ko­tus on lähes hyö­dy­tön. Va­lis­tu­neen van­hem­man ei siis kan­na­ta kuo­pus­taan ro­ko­tut­taa vi­hu­ri­rok­koa vas­taan.

En pe­reh­ty­nyt lä­hes­kään kaik­keen rokotusinformaatio.fi:n tar­joa­maan ma­te­riaa­liin, mutta jo nä­ke­mä­ni pe­rus­teel­la pää­dyin luot­ta­maan mie­luum­min ter­veys­viran­omai­siin kuin rokotusinformaatio.fi:n "tie­toi­hin".

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Mikä on totta? > Hyva Veli, ()

Hyva Veli,

Mi­nus­ta vaali­raha­kohu on juuri so­pi­van ko­koi­nen konk­reet­ti­nen esi­merk­ki, jonka avul­la voi kes­kus­tel­la po­liit­ti­sen kult­tuu­rim­me ke­hit­tä­mi­ses­tä kohti avoin­ta ja in­no­va­tii­vis­ta ihan­ne­yh­tei­söä. Isom­pi ja tär­keäm­pi aihe es­täi­si avoi­men kes­kus­te­lun, koska liian mo­nel­la olisi lii­kaa voi­tet­ta­va­na tai me­ne­tet­tä­vä­nä.

Hal­li­tus­ta ei tämän takia kan­na­ta yrit­tää kaa­taa, koska se ei mi­ten­kään ke­hit­täi­si po­liit­tis­ta kult­tuu­riam­me. On teko­pyhää väit­tää, että hal­li­tuk­ses­ta ja sen mi­nis­te­reis­tä olisi tämän kohun myötä tul­lut uutta olen­nais­ta esil­le? Op­po­si­tion eri­to­ten on teko­pyhää päi­vi­tel­lä vaali­ra­hoi­tus­ta.

Eri­tyi­sen pä­te­vä hal­li­tus pääminstereineen olisi tie­tys­ti ly­myi­lyn si­jas­ta ot­ta­nut aloit­teen kä­siin­sä. Hal­li­tus olisi voi­nut to­de­ta, että Suo­mes­sa asiat eivät ole kau­hean huo­nos­ti, mutta kau­ka­na julki­lau­su­tuis­ta peri­aat­teis­ta tai esi­mer­kik­si EU:n idea­lis­ti­sis­ta peri­aat­teis­ta. Sit­ten pä­te­vä hal­li­tus olisi ryh­ty­nyt toi­meen.

Vaan ketä nämä asiat kiin­nos­ti­vat hal­li­tus­ta muo­dos­tet­taes­sa? Hie­noa, kun voi­tet­tiin vaa­lit! Kuka miet­ti muuta kuin omaa etuaan? Demo­kra­tias­sa on turha yrit­tää ul­kois­taa omia vir­hei­tään. Hal­li­tuk­sen vaih­dos­ta ja uusia vaa­le­ja ää­nek­käim­min ha­lua­vat yrit­tä­vät sanoa: "En se minä ollut." Olem­me va­lin­neet it­sel­lem­me hal­li­tuk­sen ja sen kans­sa yh­des­sä haem­me rat­kai­sun.

Vaa­lien kal­tai­nen valta­tais­te­lu estää ra­ken­ta­van vuoro­pu­he­lun, mitä ilman aito muu­tos ei on­nis­tu. Juttu pitää pe­ra­ta yh­des­sä auki ja ottaa opik­si se, mitä kye­tään, mutta ei sor­ru­ta po­pu­lis­ti­seen valta­tais­te­luun. Se on yhtä paha maan tapa kuin vaali­ra­hoi­tuk­sen kie­mu­roi­den esiintuoma.

Tässä ju­tus­sa yri­tän kan­nus­taa ra­ken­ta­vaan ja em­paat­ti­seen vuoro­puhe­luun, mutta vä­lil­lä sor­run po­pu­lis­ti­seen de­ma­go­giaan. Sel­lai­sia me ih­mi­set olem­me: Ää­nes­tä­jät, toi­mit­ta­jat, po­lii­ti­kot. "Aika veli­kul­tia" vai miten Linna lo­pet­ti "Tun­te­mat­to­man." Mitä lie tartkoittanut?

Tämä juttu on po­liit­ti­seen kult­tuu­riim­me liit­ty­vää ta­jun­nan­vir­taa, jonka toi­von in­nos­ta­van lu­ki­jaa kai­ve­le­maan omia aja­tuk­siaan. Älä yritä etsiä jutun pu­nais­ta lan­kaa vaan anna aja­tuk­sen vael­taa.

Esi­tän siel­lä tääl­lä väit­tei­tä vaali­raha­ko­huun liit­tyen, mutta ne saat­ta­vat olla kes­ke­nään risti­rii­tai­sia. Toi­vot­ta­vas­ti olen kui­ten­kin on­nis­tu­nut pe­rus­te­le­maan, miksi jolla­kulla voi moi­nen mieli­pide olla, sillä pelk­kiin mieli­pi­tei­siin olen kyl­läs­ty­nyt.

Mitä opim­me, kun näem­me tämän sanan­vaih­don illan pää­uu­ti­sis­sa?

Mi­nä­kin oli­sin saat­ta­nut vas­ta­ta, että ve­su­ril­le olisi töitä. Käy­hän se kes­kus­te­lun avaa­mi­nen noin­kin, mutta sit­ten oli­sin ha­lun­nut is­tah­taa toi­mit­ta­jan kans­sa kan­non pää­hän jut­te­le­maan poliitikasta ja me­dias­ta vähän va­ka­vam­min.

Poh­dis­ke­len ke­hi­tys­tä ja op­pi­mis­ta. Minun mie­les­tä­ni muut­tu­vas­sa maail­mas­sa osa ei­li­sen ter­vees­tä maa­lais­jär­jes­täm­me on huo­mi­sen höl­möyt­tä. Siksi poh­dis­ke­len, miten mei­dän terve jär­kem­me syn­tyy ja miten voi­sim­me sitä ar­vioi­da ja ke­hit­tää.

Terve järki voi sanoa:

Asian­sa pitää esit­tää te­rä­väs­ti, joh­don­mu­kai­ses­ti ja va­kuut­ta­vas­ti. Ta­voit­tee­na on, että lu­ki­ja "ostaa" aja­tuk­se­si sel­lai­se­naan ja ky­ke­nee ulko­muis­tis­ta tois­ta­maan sen ka­ve­reil­leen.

"Minä en ai­na­kaan mi­tään bes­ser­wis­se­rien palo­pu­hei­ta lue. Sel­keään jut­tuun ei saa mah­tu­maan to­tuu­des­ta puo­lia­kaan. Eikä pro­pa­gan­dis­tit sitä yri­tä­kään."

Op­pi­mi­nen on sitä, että opet­ta­ja opet­taa sel­keäs­ti to­tuu­den ja op­pi­las pai­naa sen sel­lai­se­naan mie­leen­sä.

Op­pi­mi­nen on sitä, että yri­täm­me tehdä yh­des­sä jo­tain uutta ja yri­täm­me ym­mär­tää tois­tem­me kum­mal­li­sia ta­po­ja aja­tel­la. Em­me­hän vielä edes tiedä, mitä mei­dän pi­täi­si oppia, kun olem­me aivan uuden ja oudon asian ää­rel­lä.

—  Teil­lä on mie­len­kiin­toi­nen tapa käydä po­liit­tis­ta kes­kus­te­lua, häm­mäs­te­li eng­lan­ti­lais­kon­sult­ti vuo­sia sit­ten. — Kukin ker­too vuo­rol­laan to­tuu­ten­sa ja sit­ten läh­de­tään ko­tiin.

—  Länsi­mai­nen johto­pää­tös on suora viiva A:sta B:hen, sanoi in­tia­lai­nen kon­sult­ti. — Meil­lä johto­pää­tös syn­tyy näin, hän jat­koi ja piir­si ki­ma­lai­sen len­toa muis­tut­ta­van syherön tau­lul­le.

Tämän kon­sul­tin avul­la näin, opin ja saim­me enem­män ai­kai­sek­si, kuin jos oli­sim­me eden­neet minun alku­pe­räi­sen suun­ni­tel­ma­ni mu­kaan.

Tämän on vii­des yri­tyk­se­ni kir­joit­taa vaali­raha­ko­hus­ta. En ole kyen­nyt vii­meis­te­le­mään jut­tu­ja­ni, koska mi­nul­la on ollut tarve ottaa mu­kaan kaik­ki saman­su­kui­set ta­pah­tu­mat ulko­mi­nis­te­rin vaih­dok­ses­ta läh­tien. Yri­tin jopa tuoda ver­tai­lu­koh­dak­si 60-luvun po­li­tii­kan tunk­kai­sem­man puo­len. Onko mi­nul­la hen­ki­lö­koh­tai­nen tarve pur­kaa pa­tou­mia vai yri­tin­kö vain to­dis­taa, että pu­hum­me vuosi­kym­me­nien pe­rin­tees­tä, emme yk­sit­täis­ta­pauk­sis­ta.

En­sim­mäi­ses­tä ju­tus­ta tuli pitkä tois­to jul­ki­suu­des­sa jo mo­neen ker­taan ker­ro­tuis­ta vaali­raha­kohun kään­teis­tä. Kir­joi­tin jutun sa­tii­ri­sen dia­lo­gin muo­toon ja siitä tuli naii­vin ilkeä, vaik­ka ha­lu­sin puo­lus­taa ra­ken­ta­vaa vuoro­pu­he­lua.

Toi­nen juttu oli ku­vit­teel­li­nen no­vel­li reip­paas­ta ison ulko­mai­sen yri­tyk­sen lob­ba­ris­ta, joka isol­la ra­hal­la mark­ki­noi tieto­kone­tuet­tua etä­ope­tus­ta kou­luil­le ja työt­tö­mien ope­tuk­seen. Tä­ky­nä on sääs­tää suu­ria sum­mia opet­ta­jien palk­kauk­ses­sa. Yh­des­sä suo­ma­lai­sen tut­tun­sa kans­sa hän hakee eri mah­dol­li­suuk­sia viedä hank­keen­sa läpi. Idea var­maan tuli siitä, että muis­te­lin pää­mi­nis­te­rim­me lo­ban­neen jo­tain Micro­sof­tin kamaa kou­luil­le.

Ta­voit­tee­na­ni oli näyt­tää, mil­lai­sen kä­si­tyk­sen ulko­puo­li­nen saa po­liit­ti­ses­ta pää­tök­sen­teos­tam­me ja miten heik­kouk­siam­me voi ku­vi­tel­la voi­van­sa käyt­tää hy­väk­seen.

Ta­ri­nas­sa oli li­säk­si idea­lis­ti­nen yh­tei­söl­li­sen op­pi­mi­sen kan­nat­ta­ja, joka puhui uu­sien yh­tei­söl­lis­ten op­pi­mis­nä­ke­mys­ten puo­les­ta. Hänen oli tar­koi­tus tuoda ta­ri­naan aja­tuk­sia luo­vas­ta ihanneyhteisöstä.Lisäksi hänen piti olla uhri, jonka pyy­tee­tön vii­saus jää kor­rup­toi­tu­neen hyvä-veli ver­kos­ton jal­koi­hin. Hä­nes­tä keh­key­tyi kui­ten­kin liiak­si kui­van teo­ree­ti­kon oloi­nen tyyp­pi.

Puoli­vä­lis­sä huo­ma­sin kir­joit­ta­va­ni jut­tua, jossa suo­ma­lai­nen osa­puoli al­kaa­kin top­puu­tel­la lob­ba­ria ja ru­peaa väit­tä­mään, ettei Suo­mes­sa ole kor­rup­tio­ta eikä hyvä-veli ver­kos­to­ja, vaik­ka asioi­ta huo­nos­ti tun­te­vas­ta siltä saat­taa­kin näyt­tää.

Pohjimmiltani ha­lu­sin­kin kan­nus­taa eri näkö­kul­mien nöy­rään tar­kas­te­luun, mutta tämä juttu alkoi vai­kut­taa pliisulta jah­kai­lul­ta. Olen kai niin tot­tu­nut hyvän ja pahan vä­li­seen kil­pai­luun, etten osaa kir­joit­taa mu­kaan­sa­tem­paa­vaa jän­ni­tys­ta­ri­naa ra­ken­ta­vas­ta vuoro­pu­he­lus­ta:

Kol­man­nes­ta ju­tus­ta tuli teo­reet­ti­nen, ellei pe­rä­ti eso­tee­ri­nen poh­din­ta siitä, miten ja millä edel­ly­tyk­sil­lä luo­van yh­tei­sön ajat­te­lu ke­hit­tyy. Siinä pää­hen­ki­lö ku­vai­lee sivun ver­ran luola­ih­mis­ten ja sa­pe­li­ham­mas­tii­ke­rin koh­taa­mis­ta ja väit­tää, että ta­ri­na on hyvä ja opet­ta­vai­nen ver­taus siitä, miksi ih­mi­nen on ke­hit­ty­nyt luot­ta­vai­ses­ti toi­mi­maan hy­vin­kin va­ja­vai­sen tie­ton­sa ja ym­mär­ryk­sen­sä va­ras­sa. Ta­ri­naan il­mes­tyi kui­ten­kin ver­tauk­sel­le kuun­te­li­ja, joka piti luola­mies­jut­tua pitkä­pii­mäi­se­nä ja kä­sit­tä­mät­tö­mä­nä. Onko niin, että yri­tyk­se­ni kan­nus­taa nöy­rään itse­kriit­ti­seen epäi­lyyn saa minut it­se­ni­kin epä­var­mak­si. Vaan miten sanoa us­kot­ta­vas­ti: "Olen ihan varma, ettei pi­täi­si olla varma." On vai­kea nou­dat­taa oh­jet­ta: "Vä­lil­lä pitää epäil­lä, vä­lil­lä pis­tää toi­mek­si."

Jutun lo­pus­sa oli­kin ku­vit­teel­li­nen ti­lan­ne, jossa rön­syi­le­vä poh­dis­ke­li­ja pe­rus­te­lee rön­syi­lyn olen­nai­suut­ta toi­mit­ta­jal­le, jonka jutun dead-lineen on kaksi tun­tia. "Jos ha­luaa ke­hit­tää ajat­te­luaan ja ym­mär­tää emoo­tio­taan, pitää seu­ra­ta rön­syi­le­viä miel­le­yh­ty­miään ja sii­hen pitää va­ra­ta aikaa. Van­ho­ja ru­tii­ne­ja voi pai­naa van­han kaa­van mu­kaan, mutta uuden luo­mi­nen vaa­tii haes­ke­lua. Ei mulla ole antaa kel­le­kään val­mis­ta kaa­vaa sille, miten sen pi­täi­si aja­tel­la."

Nel­jän­nes­sä ju­tus­sa oli poh­din­taa ään­ten ka­las­ta­mi­ses­ta: Saako re­hel­li­sel­lä avoi­muu­del­la ääniä ja mil­lais­ta on po­liit­ti­nen toi­min­ta avoi­muu­del­la han­kit­tu­jen kan­nat­ta­jien kans­sa? Mil­lais­ta taas on tehdä po­li­tiik­kaa, jos ka­las­te­lee ääniä laa­jal­ti ja jou­tuu siksi pi­tä­mään to­del­li­set aja­tuk­sen­sa, ta­voit­teen­sa ja te­kon­sa sa­las­sa tai ai­na­kin su­men­ta­maan niitä?

Lai­toin ta­ri­nan hen­ki­löt poh­dis­ke­le­maan, mil­lais­ta on toi­mia avoi­mes­ti ja koh­da­ta se­ka­lai­nen jouk­ko nä­ke­myk­siä asioi­den val­mis­te­lu­vai­hees­sa? Mil­lais­ta on toi­mia, kun ei kerro kes­ken­eräi­sis­tä asiois­ta niil­le, joita pää­tök­set lo­pul­ta kos­ke­vat? Miltä tun­tui­si kii­na­lai­nen hal­lin­non te­hok­kuus, jota Suo­mes­sa­kin on ylis­tet­ty?

Alku­in­nos­tuk­se­ni oli suuri, mutta loppu­tulos näyt­ti tois­ta­van it­ses­tään­sel­vyyk­siä. Miksi kir­joit­taa pari sivua dia­lo­gia, kun asian voi sanoa suo­raan kol­mel­la lau­seel­la?

Tämän jutun lop­puun ke­räi­lin sitä sun tätä edel­li­siä jut­tu­ja sil­mäi­le­mäl­lä haa­vin tart­tu­nut­ta.

Toi­voin, että yhä uu­del­leen yrit­tä­mäl­lä oli­sin löy­tä­nyt tuo­reen ja vai­kut­ta­van tavan il­mais­ta aja­tuk­sia­ni po­liit­ti­ses­ta kult­tuu­ris­tam­me. Konk­reet­tis­ten esi­merk­kien käyt­tä­mi­nen sai minut aina epä­ra­ken­ta­val­la ta­val­la kriit­ti­sek­si. Kun yri­tin esit­tää aja­tuk­se­ni va­ro­vai­sen epä­suo­rasti, juttu puu­rou­tui. Il­mei­ses­ti konk­reet­ti­set esi­mer­kit toi­vat esil­le tun­tei­ta, joita olisi pi­tä­nyt pu­rek­sia vähän pe­rus­teel­li­sem­min, koska yri­tys sam­mut­taa ne puuroutti luo­van ajat­te­lun.

Minun oli vai­kea kir­joit­taa idea­lis­ti­sis­ta haa­veis­ta­ni, vaik­ka idea­lis­mi on mie­les­tä­ni ainoa rea­lis­ti­nen vaih­to­ehto. Idea­lis­tis­ten aja­tus­ten esit­tä­mi­nen tuot­taa mi­nul­le tar­peen to­dis­taa, etten ole to­del­li­suu­des­ta vie­raan­tu­nut tai sitä pa­ke­ne­va haa­vei­li­ja. Tä­män­kö takia inho­rea­lis­mi saa enem­män jul­kis­ta kan­na­tus­ta kuin idea­lis­ti­nen peh­moi­lu?

Miksi vaali­raha­kohua ei hoi­det­tu na­pa­kas­ti pois päivä­jär­jes­tyk­ses­tä tär­keäm­pien asioi­den tiel­tä: Ana­ly­soi­tu ti­lan­ne, ve­det­ty johto­pää­tök­set ja to­teu­tet­tu tar­vit­ta­vat toi­men­pi­teet? Ko­hut­tu osuus vaali­ra­hoi­tuk­ses­ta­han on mi­tät­tö­män pieni ver­rat­tu­na vaik­ka­pa fi­nans­si­krii­sin kus­tan­nuk­siin. Miksi tär­vä­tä aikaa ja ener­giaa pit­kään jat­ku­neen, sie­det­tä­väs­ti toi­mi­neen maan tavan vat­vo­mi­seen kes­kel­lä ta­lous­krii­siä?

Ensin oli pieni pil­kah­dus jo­tain mah­dol­li­ses­ti epäi­lyt­tä­vää vaali­ra­hoi­tuk­ses­sa. Puo­lueet eivät haluneet pal­jas­taa mi­tään ta­pah­tu­mis­ta ei­vät­kä toi­min­ta­peri­aat­teis­taan. Vuo­teen ei tehty kuin lume­kor­jauk­sia la­kiin. Syn­tyi lui­ker­te­lun vai­ku­tel­ma, mikä ai­heut­ti epä­luot­ta­muk­sen ja är­ty­myk­sen noi­dan­kehän, joka li­sä­si halua pal­jas­tuk­siin ja se taas li­sä­si sa­lai­lun tar­vet­ta.

Voi ku­vi­tel­la monen­lai­sia tun­te­muk­sia: "Mulle ei va­leh­del­la." "Uh­rau­tu­va työni ve­de­tään lo­kaan, vaik­ka vain toi­min maan tavan mu­kaan." "Tuo­han on sel­vää kor­rup­tio­ta. Miten ne keh­taa väit­tää muuta." "Nehän ovat va­ras­ta­neet hyvän­te­ke­väi­syy­teen tar­koi­tet­tu­ja va­ro­ja." "Po­pu­lis­ti­set leh­det myy po­liit­ti­sil­la ruu­mil­la." "Entä jos se oi­keas­ti ei näe teh­neen­sä mi­tään, mikä on monen mie­les­tä vää­rin?" "Ää­nes­tä­jät eivät ikinä tule ym­mär­tä­mään po­li­tii­kan rea­li­teet­te­ja."

Kes­kus­te­lun al­kuun pää­se­mis­tä vai­keut­taa luot­ta­muk­sem­me ter­vee­seen jär­keem­me, kul­la­kin oman­lai­seen­sa. Kun kat­soo ole­van­sa oi­keas­sa, on­gel­ma on saada toi­set ta­jua­maan to­tuus. Ker­ran vii­kos­sa pi­täi­si roh­je­ta kut­sua itse­luot­ta­mus­taan yh­dis­tel­mäk­si tie­tä­mät­tö­myyt­tä ja yli­mieli­syyt­tä: "Ignorance and arrogance"

Sa­mal­la pe­rus­teel­la kuin 80% haas­ta­tel­luis­ta au­toi­li­jois­ta uskoo ole­van­sa keski­mää­räis­tä tai­ta­vam­pia ja vas­tuul­li­sem­pia au­toi­li­joi­ta, minä uskon ym­mär­tä­vä­ni monia muita pa­rem­min, miten tämä maail­mam­me toi­mii. Minua är­syt­tää huo­nom­min asioi­ta ym­mär­tä­vien bes­ser­wis­se­rien in­toi­lu aja­tuk­sis­taan: Miks­eivät he sen si­jaan kuun­te­le minua. Kai­ken li­säk­si luu­len, että osa ty­pe­rien aja­tus­ten puo­les­ta­pu­hu­jis­ta tie­tää ole­van­sa vää­räs­sä, mutta yrit­tää po­pu­lis­ti­sel­la de­ma­go­gial­la joh­taa ajat­te­le­mat­to­mia ih­mi­siä har­haan. Minä itse en tie­ten­kään kuulu noi­hin ajat­te­le­mat­to­miin.

On help­po aja­tel­la, että jalot pyr­ki­myk­se­ni yh­tei­seen hy­vään py­hit­täi­si­vät käyt­tä­mä­ni kei­not. Ah­neet ja it­sek­käät saa­vat yli­val­lan sini­sil­mäi­sis­tä idea­lis­teis­ta, ell­emme me hy­veel­li­set toimi su­te­na su­sien jou­kos­sa. "Me hy­veel­li­set, joi­den syn­nit eivät syn­tiä ole", aloit­taa vanha lah­ko­lais­saar­naa­ja erään elo­kuvan.

En ole ko­ko­naan vää­räs­sä. Useim­mi­ten joku meis­tä ym­mär­tää jon­kun asian muita pa­rem­min. Miks­en siis jos­kus mi­nä­kin? Ja maail­mas­sa­han on po­pu­lis­ti­sia hui­ja­rei­ta. Ja miks­en saisi uskoa it­see­ni? Miten voi­sin toi­mia, jos koko ajan epäi­li­sin ter­vet­tä jär­keä­ni?

Evo­luu­tio on an­ta­nut meil­le yli­mieli­syyt­tä, ettei tie­tä­mät­tö­myy­tem­me la­maan­nut­tai­si meitä. Luja luot­ta­mus it­seen roh­kai­see toi­mi­maan ja aut­taa pär­jää­mään. Mei­dän pitää pär­jä­tä, vaikk­emme ym­pä­röi­väs­tä maail­mas­ta pe­toi­neen voi ym­mär­tää pro­mil­len ver­taa. Stres­si­hän mei­dät tap­pai­si, jos al­kai­sim­me poh­tia tie­tä­myk­sem­me ra­jal­li­suut­ta.

Ikävä kyllä tie­tä­mät­tö­myys ja yli­mie­li­syys vah­vis­ta­vat toi­siaan. Opim­me ja ke­hi­tym­me vain, jos aika ajoin ky­seen­alais­tam­me ajat­te­luam­me ja yri­täm­me ym­mär­tää toi­sin­ajat­te­li­joi­ta: En­tä­pä jos joku heis­tä onkin re­hel­li­nen ja äly­käs, mutta näh­nyt ja ko­ke­nut jo­tain, mikä on opet­ta­nut hä­nel­le eri asioi­ta maail­mas­ta kuin mitä me olem­me siitä op­pi­neet?

Pi­däm­me jär­ke­vi­nä hyviä tyyp­pe­jä var­sin­kin jos hei­dän kans­saan voi har­ras­taa fik­su­ja jut­tu­ja. Siinä on hyvä-veli ver­kos­ton alku. Ei puutu kuin yh­tei­nen etu. En­tä­pä, jos joku outo, kaik­kea muuta kuin "hyvä tyyp­pi", ei ole­kaan tyhmä, vaik­ka nä­kee­kin asiat toi­sin kuin me? Ja pi­tää­kö hä­nel­le­kin antaa reilu mah­dol­li­suus ajaa etuaan?

Järki ja sit­ten vielä tun­teet.

Sa­noin vai­mol­le, että yri­tän kir­joit­taa jo­tain vaali­raha­kes­kus­te­lus­ta ja aloin puhua yk­sit­täi­ses­tä ta­pauk­ses­ta, joka mie­les­tä­ni osoit­ti, että asia ei ole lop­puun­kä­si­tel­ty.

—  Minä ai­na­kaan en tuol­lais­ta vat­vo­mis­ta lue, tä­räyt­ti vai­mo­ni.

Vii­kon pääs­tä pa­la­sim­me tuo­hon rep­li­koin­tiin. Vai­mo­ni sanoi minun näyt­tä­neen aggressiviselta uhoa­jal­ta, eikä hän halua sel­lais­ten kans­sa kes­kus­tel­la.

Pa­laut­te­lin mie­lee­ni, mistä tark­kaan ot­taen olin pu­hu­nut viik­koa aiem­min ja huo­ma­sin häi­väh­dyk­sen tuoh­tu­mus­ta.

—   "Taas", sanoi vai­mo­ni. — Ir­vis­tät kuin koira. Ei puutu kuin vaah­to suu­pie­lis­tä.

Vahva, mutta huo­maa­ma­ton tuoh­tu­muk­se­ni ai­heut­ti sen, että ju­tuis­ta­ni­kaan ei tul­lut sitä, mitä jär­ke­ni odot­ti. Piti miet­tiä, mistä lie ky­sy­mys.

Rea­goin vah­vas­ti jos joku, jolla on edes ku­vit­teel­lis­ta val­taa mi­nuun, vai­kut­taa älyl­li­ses­ti epä­re­hel­li­sel­tä ja kiel­täy­tyy yli­mie­li­ses­ti kuun­te­le­mas­ta nä­ke­mys­tä­ni. Oman kä­si­tyk­se­ni mu­kaan olen jou­tu­nut kauan sit­ten kär­si­mään täl­lai­ses­ta vah­vem­man mieli­val­las­ta johon on liit­ty­nyt väki­val­taa ja sen uhkaa. Ellen ole va­ruil­la­ni, sot­ken van­hat ja uudet niitä etäi­ses­ti muis­tut­ta­vat ti­lan­teet. Ihmis­mie­len tun­ti­joi­den mu­kaan tai­pu­mus sot­kea eri ih­mis­ten he­rät­tä­mät tun­te­muk­set on yleis­in­hi­mil­li­nen piir­re.

Yri­tän­kin nyt muis­taa, että vaali­raha­kohu an­sait­see vain 23% tuoh­tu­muk­ses­ta­ni. Vä­hem­män kuin mitä po­lii­ti­kot pa­laut­ti­vat Nova Groupin avus­tuk­sia.

Luu­len po­pu­lis­tis­ten toi­mit­ta­jien ja po­lii­tik­ko­jen pe­reh­ty­neen sii­hen, miten meis­sä voi he­rät­tää vah­vo­ja tun­te­muk­sia ja miten oh­jail­la meitä nii­den avul­la. Yksi kai­paa vah­vaa joh­ta­jaa, toi­nen ha­luaa antaa kun­non ope­tuk­sen yli­mie­li­sel­le joh­ta­jal­le, kol­mas ha­luaa olla vahva joh­ta­ja. On ylem­myys- ja alem­muus­komp­lek­sia, jon­kun pitää saada olla suo­sit­tu, jota­kuta toi­sen suo­sio har­mit­taa aivan eri­tyi­ses­ti …

Neu­ro­lo­gi kir­joit­ti po­ti­laas­ta, joka oli me­net­tä­nyt ky­kyn­sä emoo­tioi­hin, mutta jonka äly oli säi­ly­nyt en­nal­laan. Hän ky­ke­ni jär­ke­väs­ti se­lit­tä­mään, mitä ih­mi­set eri­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa toden­nä­köi­ses­ti tun­te­vat ja miksi heis­sä syn­tyy juuri sel­lai­sia tun­te­muk­sia. Hän ym­mär­si tun­teet, mutta ei itse tun­te­nut mi­tään. Sa­mal­la, kun hän oli me­net­tä­nyt ky­kyn­sä tun­tea, hän oli me­net­tä­nyt ky­kyn­sä tehdä pää­tök­siä. Hän ei kyen­nyt edes va­lit­se­maan ka­len­te­ris­ta aikaa lää­kä­rin tut­ki­muk­sia var­ten.

Jär­kei­lyn li­säk­si pää­tös­ten te­ke­mi­nen vaa­tii tun­tei­ta. Joku vaih­to­ehto tun­tuu hy­väl­tä, toi­nen pa­hal­ta ja se tuot­taa lo­pul­li­sen pää­tök­sen. Ken­ties kylmä­ve­ri­ses­tä päät­tä­jäs­tä kylmä­ve­ri­sin pää­tös tun­tuu eri­tyi­sen tyy­dyt­tä­väl­tä.

Hen­ki­lön rep­liik­ki ja il­meet ja eleet, joil­la hän sitä te­hos­taa, he­rät­tä­vät mi­nus­sa tun­te­muk­sia, jotka aut­ta­vat minua ar­vioi­maan tuota hen­ki­löä. Tämä on yl­lät­tä­vä "taito", var­sin­kin jos rep­lii­kin esit­tä­jä on mi­nul­le en­nes­tään tun­te­ma­ton. Joku pe­rään­kuu­lut­taa tv:ssä yh­tei­söl­li­syyt­tä ja lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta, mutta mi­nus­ta kuu­los­taa kuin hän ym­mär­täi­si yh­tei­söl­li­syy­den tar­koit­ta­van sitä, että pär­jää­jien pitää kat­soa luuserien pe­rään. "Yli­mie­li­nen wanna-be kulta­possu­ker­ho­lai­nen."

Useim­mi­ten lisä­tieto osoit­taa mi­nul­le, että ensi­vai­ku­tel­ma­ni oli oikea. Tieto­tulva on tie­tys­ti risti­rii­tais­ta, mutta osaan­han vais­to­mai­ses­ti poi­mia po­pu­lis­ti­sen hölyn­pölyn kes­kel­tä olen­nai­sen. Olen­nais­ta­han on se, minkä jo en­nes­tään uskon to­dek­si ja minkä pe­rus­teel­la terve jär­ke­ni voi tehdä johto­pää­tök­siä. Muu on hyö­dy­tön­tä.

Vaik­ka jär­jel­lä­ni ym­mär­rän­kin, että ar­vio­ni "yli­mie­li­nen kulta­possu­ker­ho­lai­nen" on täy­sin pe­rus­tee­ton ja koko reak­tio­ni suh­tee­ton, silti se ei häviä mie­les­tä­ni.

Olen­nai­sen tie­don li­säk­si otan vas­taan "tie­toa", mikä he­rät­tää mi­nus­sa ki­vo­ja fiboja: "Siitä sai, mo­ko­ma pönt­tö." "Kyl­lä­pä eh­dok­kaa­ni on vii­sas ja ai­kaan­saava."

Maailman­ku­va­ni ja tun­te­mus­te­ni tar­kas­te­luun — ter­veen jär­ke­ni ar­vioin­tiin — tar­vit­sen pei­lik­si muita ih­mi­siä voi­dak­se­ni käydä ra­ken­ta­vaa vuoro­pu­he­lua, dia­lo­gia. Dia­lo­giin tar­vit­sen roh­keut­ta ker­toa re­hel­li­ses­ti aja­tuk­sis­ta­ni ja tun­te­muk­sis­ta­ni sil­loin­kin, kun ar­ve­len tut­ta­vien pi­tä­vän niitä tyh­mi­nä ja ou­toi­na. Tar­vit­sen myös ute­liai­suut­ta ja in­nos­tus­ta yrit­tää ym­mär­tää muita. Uu­sien aja­tus­ten vas­taan­ot­ta­mi­nen ja van­hois­ta luo­pu­mi­nen vaati nöy­ryyt­tä, mutta tar­vit­sen myös roh­keut­ta pitää pääni, kun se tun­tuu oi­keal­ta. Minun pitää kun­nioit­taa tois­ten oi­keut­ta va­li­ta itse oma to­tuu­ten­sa. Vielä tar­vit­sen luot­ta­mus­ta sii­hen, että kaik­ki ha­lua­vat löy­tää to­tuu­den ja että aito dia­lo­gi siksi vie kohti to­tuut­ta.

Puo­lue­po­liit­ti­nen tii­mel­lys ei ole otol­li­nen ai­dol­le dia­lo­gil­le. Tär­kei­tä pää­tök­siä teh­täes­sä tie­tys­ti puo­lus­tan oi­keak­si us­ko­maa­ni nä­ke­mys­tä kai­kin re­hel­li­sin kei­noin. Elä­vän elä­män kil­pai­lu­ti­lan­teis­sa joku vas­tus­ta­ja saat­taa yrit­tää vää­ris­tel­lä sa­no­mi­sia­ni, joten minun ei kan­na­ta liiak­si avau­tua.

Entä, jos olisi mah­dol­lis­ta sanoa: "Jou­duim­me tun­nin ver­ran so­vit­te­le­maan yh­teen nä­ke­myk­siäm­me tästä asias­ta."

Pi­täi­si­kö hal­li­tuk­sen olla yhden dik­taat­to­rin työ­ruk­ka­nen? Onko mi­nis­te­rin so­pi­vaa aja­tel­la? Voiko hal­li­tus olla eri­lai­sia nä­ke­myk­siä kun­nioit­ta­va te­hok­kaas­ti toi­mi­va tiimi? Millä eh­doil­la tiimi voi toi­mia? Mil­lai­sen työ­rau­han maan hal­li­tuk­sen kal­tai­nen tiimi tar­vit­see? Mil­lai­nen työ­rauha estää demo­kraat­ti­sen val­von­nan ja kan­sa­lais­kes­kus­te­lun?

Yh­tei­sön toi­min­ta pe­rus­tuu kes­ki­näi­seen luot­ta­muk­seen. Mei­dän pitää voida luot­taa sii­hen, että meil­le ker­ro­taan olen­nai­nen tieto siitä, miten mei­dän yh­tei­sis­tä asiois­tam­me pi­de­tään huol­ta. Minä ha­luan, että asiat hoi­de­taan demo­kra­tian hen­ges­sä, avoi­mes­ti ja yh­des­sä so­vi­tul­la ta­val­la. Minun mie­les­tä­ni tär­keä osa pää­tök­sen­tekoa on yh­tei­nen mieli­pi­teen muo­dos­tus, johon kuu­luu oman­kin nä­ke­myk­sen kriit­ti­nen ar­vioin­ti.

Il­mas­ton muu­tos, pro­tek­tio­nis­min vas­tus­ta­mi­nen ja monet muut glo­baa­lit haas­teet edel­lyt­tä­vät ny­kyis­tä vah­vem­paa kan­so­jen vä­lis­tä avoi­muut­ta ja luot­ta­mus­ta. Me voi­sim­me olla esi­merk­ki­nä ja vaa­tia muil­ta samaa. Vaan kuka ottaa va­ka­vas­ti pie­nen maan edus­ta­jan pu­heet, mi­kä­li luom­me vai­ku­tel­man, että meil­lä(kin) vaa­lit voi­te­taan hä­mä­räl­lä kor­rup­tiol­la ja po­lii­tik­kom­me va­leh­te­le­vat ää­nes­tä­jil­leen mi­kä­li hei­dät yleen­sä saa­daan avaa­maan suun­sa?

Sal­lit­ta­koon kaksi po­pu­lis­ti­sen olois­ta ja si­nän­sä vähä­pä­töis­tä esi­merk­kiä.

En ky­ke­ne luot­ta­maan ih­mi­seen, joka sanoo yh­te­nä päi­vä­nä: "Vaali­raha on vält­tä­mä­tön­tä demo­kra­tial­le." ja seu­raa­va­na "En usko, että saa­ma­ni vaali­tuet vai­kut­ti­vat ääni­mää­rää­ni. Ää­nes­tä­jät ovat va­lis­tu­nei­ta, ei­vät­kä piit­taa ty­pe­ris­tä mai­nok­sis­ta." En ky­ke­ne luot­ta­maan mi­hin­kään, mitä täl­lai­nen ih­mi­nen sanoo. Eikä tämä koske pel­käs­tään vaali­raha­kohua vaan po­liit­tis­ta pu­het­ta yleen­sä.

Li­säk­si herää häm­mäs­tys, miten joku voi luul­la noin naii­vin lui­ker­te­lun me­ne­vän ke­hen­kään täy­des­tä. Voi­si­ko tuo mennä mi­nuun täy­des­tä, jos kan­nat­tai­sin pu­hu­jan po­liit­tis­ta oh­jel­maa?

Jos­kus pitää ylei­sen edun ni­mis­sä va­leh­del­la. De­val­vaa­tioi­den aika­kau­del­la de­val­vaa­tion mah­dol­li­suus piti tie­tys­ti kiel­tää, mutta useim­mi­ten tie­to­ja pi­mi­tel­lään oman tai puo­lueen lyhyt­nä­köi­sen edun vuok­si yh­tei­sen edun kus­tan­nuk­sel­la.

Tyhjä puhe tun­tuu myös usein su­mu­tuk­sel­ta, tyyli vain on eri: "Vir­hei­tä on tehty ja niis­tä ote­taan opik­si."

Pää­mi­nis­te­ri puo­lus­taa eräs­tä, olemassaolevan kaa­van vas­tais­ta ostos­kes­kus­ta. Hanke on kehä III:n ulko­puo­lel­la, joten toki se on pää­mi­nis­te­rin po­liit­tis­ten ta­voit­tei­den mu­kai­nen. Mutta miksi juuri tuo hanke? Sai­vat­ko kaik­ki yrit­tä­jät rei­lun koh­te­lun ja kuul­tiin­ko asuk­kai­ta? Miksi ei luo­tet­tu viran­omai­siin, joil­la on asian­tun­te­mus­ta val­mis­tel­la näitä pää­tök­siä ja joi­den on so­vit­tu näitä val­mis­te­le­van?

Lob­baa­jat oli­vat pääs­seet pää­mi­nis­te­rin jut­tu­sil­le tu­ke­mal­la tämän vaali­kam­pan­jaa. Lob­baa­mi­nen on toki lail­lis­ta ja lob­ba­rien hank­kei­den edis­tä­mi­nen on lail­lis­ta, var­sin­kin jos vielä on peri­aat­tees­sa samaa miel­tä. Lail­lis­ta, mutta …

Ja miksi yrit­tää sa­la­ta tämä ää­nes­tä­jil­tä? Ver­kos­toi­tu­mi­nen­han on tär­keää, joten miks­ei ke­hus­kel­la ver­kos­tol­laan ja ju­lis­taa yl­peä­nä: "Ver­kos­too­ni kuu­luu te­rä­vä ja yrit­te­liäs ka­ve­ri, jolla on hyviä aja­tuk­sia siitä, minne kan­nat­taa kaa­voit­taa ostos­kes­kuk­sia. Hän myös tun­tee luo­tet­ta­via ura­koit­si­joi­ta, joil­le ton­tit kan­nat­taa antaa ra­ken­net­ta­vak­si."

Po­lii­ti­kot ovat ve­don­neet ah­ke­ras­ti la­kiin. Hul­lun­ku­ris­ta. Edus­kun­ta­han sää­tää lait. Mi­nis­te­ril­tä taas toi­von pal­jon enem­män kuin lain nou­dat­ta­mi­sen. Lain­kuu­liai­suu­des­ta on vielä mat­kaa mo­raa­li­ses­ti ar­vos­tet­ta­vaan toi­min­taan, josta on vielä mat­kaa vii­saa­seen ja tai­ta­vaan yh­teis­ten asioi­den hoi­toon.

Luu­len, että mi­nis­te­rit ja puo­luei­den väki tekee päi­vit­täin isoja ja pie­niä pää­tök­siä niin monia, että kai­kis­ta yk­sit­täis­ta­pauk­sis­ta ku­kaan ei voi pitää edes kir­jaa. Mei­dän pi­täi­si­kin kes­kus­tel­la poliitikan ar­vois­ta tai peri­aat­teis­ta, joi­den mu­kaan ha­luam­me toi­mit­ta­van. Ää­nes­tä­jien pi­täi­si tie­tää, mil­lai­set arvot puo­luei­ta oh­jaa­vat ja mil­lais­ten ar­vo­jen va­ras­sa hal­li­tus toi­mii. Voi­tai­siin kes­kus­tel­la po­li­tii­kan te­ke­mi­sen ar­vois­ta sensijaan että saivarteltaisiin siitä, onko vas­tik­keel­li­nen lah­joi­tus lail­li­sem­pi kuin vas­tik­kee­ton.

Arvo voisi olla vaik­ka­pa se, että asiois­ta pu­hu­taan niin, että kaik­ki ym­mär­tä­vät mitä tar­koi­te­taan. Esi­mer­kik­si, mitä tar­koit­taa RAY:n an­ta­ma tuki nuo­ri­so­toi­min­nal­le.

To­del­li­set arvot nä­ky­vät siinä, miten käy­tän­nös­sä toi­mi­taan. Ar­vois­ta voi­daan­kin kes­kus­tel­la yk­sit­täis­ta­paus­ten kaut­ta.

Po­lii­ti­kon on pi­det­tä­vä huoli siitä, että hän pää­see jut­te­le­maan — myös epä­vi­ral­li­ses­ti — monia eri nä­ke­myk­siä ja etu­ryh­miä edus­ta­vien ih­mis­ten kans­sa. Mutta hänen on ym­mär­ret­tä­vä lob­ba­rien ta­voit­teet, suh­teu­tet­ta­va ne ylei­seen etuun ja ko­ko­nai­suu­teen ja ym­mär­ret­tä­vä, mikä ylei­sen mieli­pi­teen mie­les­tä sopii demo­kraat­ti­seen ta­paan hoi­taa yh­tei­siä asioi­ta.

Avoin, yh­des­sä so­vit­tu tapa val­mis­tel­la asioi­ta on pa­rem­min demo­kra­tian hen­gen mu­kais­ta kuin pie­net epä­vi­ral­li­set, usein sisä­siit­toi­set hyvä-veli ver­kos­tot, jotka mei­dän maas­sam­me päät­tä­vät mitä mo­ni­nai­sim­mis­ta asiois­ta. Avoin, eri näkö­kul­mia ja asian­tun­te­mus­ta hyö­dyn­tä­vä me­net­te­ly tuot­taa myös pa­rem­pia pää­tök­siä ja suun­ni­tel­mia. Yh­tei­ses­ti so­vit­tu ja val­mis­te­lun ai­ka­na tu­tuk­si tul­lut pää­tös on myös usein no­peam­pi to­teut­taa kuin yl­lä­tyk­se­nä tu­le­va. Opet­te­lua täl­lai­nen uusi maan tapa tie­tys­ti vaa­tii, mutta mi­tään in­no­va­tii­vis­ta yh­teis­kun­taa Suo­mes­ta ei synny ennenkuin on­nis­tum­me luo­pu­maan aivan toi­sen­lai­ses­sa maail­mas­sa syn­ty­neis­tä van­hois­ta ta­vois­ta.

Mitä tulee vaali­raha­uu­dis­tuk­ses­ta, jos mel­kein kaik­kien sen val­mis­te­li­joi­den viime­ai­kai­nen työ­ko­ke­mus on huo­nok­si ha­vai­tun maan tavan to­teut­ta­mi­ses­ta? Hyvä hei­dän­kin on olla mu­ka­na, mutta miten tuo­rei­den aja­tus­ten esit­tä­jät on va­lit­tu?

Joku ir­vai­li, että kohta kai ää­nes­tys­kin vaa­di­taan avoi­mek­si.

Ylei­sen ja yh­tä­läi­sen ääni­oi­keu­den tar­koi­tus lie­nee antaa meis­tä kul­le­kin yhtä suuri mah­dol­li­suus vai­kut­taa vaa­leis­sa. Sa­lai­nen lippu­ää­nes­tys estää ää­nes­tä­jien pai­nos­tuk­sen ja kau­pan­käyn­nin ää­nil­lä.

Miksi nii­den, jotka ha­lua­vat ostaa yli­mää­räis­tä vai­ku­tus­val­taa tu­ke­mal­la oman eh­dok­kaan­sa vaali­kam­pan­jaa, pi­täi­si voida tehdä se sa­las­sa? Hei­tä­kin voi­daan toki kiu­sa­ta, mutta sel­lais­ta ei ole tul­lut esil­le. Kor­rup­tion mah­dol­li­suus sensijaan on il­mei­nen.

Pi­tää­kö yri­tyk­sen joh­don saada tukea jo­tain ideo­lo­giaa sa­las­sa asiak­kail­ta? Jos asia­kas saa kysyä, onko tar­jol­la ole­vat ken­gät tuo­tet­tu ekologokisesti, miks­ei hän saisi kysyä, mitä ideo­lo­giaa ken­kien myyn­nis­tä saa­duil­la voi­toil­la tue­taan?

Pi­tää­kö yh­dis­tyk­sen voida tukea jo­tain puo­luet­ta salaa ilman jäsen­kes­kus­te­lua?

Nyt pi­täi­si kek­siä, miten saada ha­lua­man­sa kal­tai­sia puo­luei­ta ja edus­ta­jia läpi ensi vaa­leis­sa? Ja miten tukea vii­sai­ta ja vas­tuul­li­sia toi­mit­ta­jia?

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > 2009 alku > Darwin ja lama ()

Dar­win ja lama

So­siaa­li­dar­wi­nis­min mu­kaan mei­dän kan­nat­taa seu­ra­ta Dar­wi­nin oi­keak­si osoit­ta­maa peri­aa­tet­ta: "Survival of the fittest". Eli va­paas­ti suo­men­net­tu­na: "Vit­tu­mai­sin pär­jää ja niin pi­tää­kin."

Näin­kö Dar­win sanoi? Ja sa­noi­ko hän, että näin on hyvä?

So­siaa­li­dar­wi­nis­min mu­kaan evo­luu­tio tekee sitä ja tätä ja ih­mi­sen on hyvä nou­dat­taa evo­luu­tion esi­merk­kiä. Mutta eihän evo­luu­tiol­la ole mi­tään ta­voi­tet­ta eikä mi­tään ar­vo­ja. Evo­luu­tio ei katso se­kun­tia­kaan tu­le­vai­suu­teen; se ei kanna huol­ta il­mas­ton­muu­tok­ses­ta eikä saas­teis­ta. Evo­luu­tiol­le on ihan sama, jat­kuu­ko elämä maa­pal­lol­la vai ei.

Evo­luu­tiol­le sopii sekin, että ihmis­kunta ke­hit­tyy lau­mak­si na­his­te­le­via koulu­kiu­saa­jia, joka lo­puk­si tu­hoaa it­sen­sä. Evo­luu­tio­ta ei voisi vä­hem­pää kiin­nos­taa, jat­ka­vat­ko jon­kun gee­nit sukua. Evo­luu­tio­ta ei häi­rit­se, vaik­ka onni usein rat­kai­see, minkä­lai­sia gee­ne­jä elon tais­tos­sa kar­siu­tuu.

Pe­rin­tei­sis­sä sanka­ri­ta­ri­nois­sa toi­nen tois­taan ja­lom­pia san­ka­rei­ta kuo­lee, kun he puo­lus­ta­vat hei­kom­pia. So­siaa­li­dar­wi­nis­ti­ses­ta näkökulmastasta san­ka­ri, joka uhraa yli­ver­tai­set gee­nin­sä hei­kom­pien gee­nien hy­väk­si, tekee ri­kok­sen ihmis­kun­taa — tai ai­na­kin evo­luu­tio­ta — koh­taan.

Evo­luu­tio on luon­non­ilmiö siinä kuin rin­net­tä alas vir­taa­va ve­si­kin. Miks­emme te­ki­si siitä elä­mäm­me ohje­nuo­raa: "Ja­loin­ta, mitä ih­mi­nen voi tehdä, on va­paas­ti vir­taa­van veden lail­la valua rin­net­tä alas vä­him­män vas­tuk­sen kaut­ta."

So­siaa­li­dar­wi­nis­tien mu­kaan hei­dän on lupa — suo­ras­taan vel­vol­li­suus — oma­tunto puh­taa­na käyt­tää muita hy­väk­seen le­vit­tääk­seen gee­ne­jään tai ai­na­kin var­mis­taak­seen, että ta­lous säi­lyy elin­kel­poi­se­na. Koska tele­vi­sion luon­to-oh­jel­mis­sa vuori­vuo­het pus­ke­vat toi­siaan kiima-ai­ka­na niin, että sar­vien ko­li­na kai­kuu vuor­ten rin­teil­lä, mei­dän pitää tehdä sa­moin. Ja koska ihmis­naa­ras on koko ajan kii­mas­sa, tappeluksenkin pitää olla jat­ku­vaa.

So­siaa­li­dar­wi­nis­mia käy­te­tään eri­tyi­ses­ti it­sek­kyy­den pe­rus­te­lu­na, vaik­ka evo­luu­tion myötä monet lajit ovat löy­tä­neet sel­viy­ty­mis­kei­nok­seen hy­vin­kin epä­it­sek­kään yh­tei­söl­li­syy­den.

Miksi so­siaa­li­dar­wi­nis­mi tun­tuu mu­ka­val­ta? Ehkä sa­mas­ta syys­tä kuin syn­tyi kä­si­tys eri­ar­voi­sis­ta ro­duis­ta? Miten muu­ten ko­lo­nia­lis­ti tai orja­kaup­pias olisi pi­tä­nyt oman­tun­ton­sa puh­taa­na? So­siaa­li­dar­wi­nis­mi tukee röyh­keyt­tä ja lyhyt­nä­köis­tä ah­neut­ta, ei pit­kän­täh­täi­men ke­hi­tys­tä.

Usein väi­te­tään, että ih­mi­nen on evo­luu­tion myötä ke­hit­ty­nyt ah­neek­si ja it­sek­kääk­si ja sen takia so­siaa­li­dar­wi­nis­mi sopii meil­le. On­ko­han ole­mas­sa yh­te­näis­tä muut­tu­ma­ton­ta ihmis­luon­toa? Mieli­pi­teet ai­na­kin muut­tu­vat hel­pos­ti: Eräs­kin ta­lou­den asian­tun­ti­ja kir­joit­ti vielä viime syk­sy­nä ylis­tys­pu­heen ah­neel­le it­sek­kyy­del­le. Nyt hänen mie­les­tään it­se­käs ah­neus vie kes­ki­näi­sen luot­ta­muk­sen ja siten estää ra­ken­ta­van yh­teis­toi­min­nan.

Jos luon­tees­sam­me ja kult­tuu­ris­sam­me on kivi­kau­del­ta pe­riy­ty­viä piir­tei­tä, so­pi­vat­ko ne nyky­päi­vään? Siitä, että olem­me tie­tyn­lai­sia, ei voi pää­tel­lä, että juuri tämän­lai­si­na oli­sim­me elin­kel­poi­sia.

Mei­dän täy­tyy itse päät­tää, mitä ha­luam­me tu­le­vai­suu­del­ta ja mil­lai­seen suun­taan oh­jaam­me kult­tuu­rim­me ke­hi­tys­tä. Voim­me toki ve­täy­tyä si­vuun kat­so­maan, miten evo­luu­tio hoi­taa hom­man. Kongo sopii esi­mer­kik­si.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > 2009 alku > Teatterissa ()

Teat­te­ris­sa

Va­roi­tus: Tämä juttu si­säl­tää juoni­pal­jas­tuk­sia. Vaikk­ei näy­tel­mäs­sä juon­ta oi­keas­taan ol­lut­kaan.

EU vas­taan Suomi ase­tel­ma ei tul­lut mie­lee­ni näy­tel­män ai­ka­na, vaik­ka joh­dan­to­teks­tin mu­kaan juuri siitä on näy­tel­mäs­sä ky­sy­mys. Joh­dan­to­teks­ti lie­nee ollut alku­piste, josta po­ruk­ka on läh­te­nyt jut­tua imp­ro­vi­soi­maan.

Hyt­kyin nau­rus­ta monen koh­tauk­sen ajan. Biguru-pakolainen oli haus­ka, joulu­pukki­koh­tauk­ses­sa taas näin sa­tii­ria, joka osui kut­kut­ta­vas­ti koh­dal­leen — minun mie­les­tä­ni. Kaik­ki­tie­tä­vän auk­to­ri­tee­tin el­kein pukki aset­taa lap­sil­le ra­jo­ja:

—  Per­ke­le, mä tapan sut, joll­et sä lo­pe­ta tota sän­kyyn ku­se­mis­ta. Etkö sä pässi tajua, mil­lais­ta mui­den on nuk­kua täl­lai­ses­sa saa­ta­nan le­mus­sa?

… ja jakaa heil­le rak­kaut­ta:

—  No niin, aika kilt­te­jä ja rak­kai­ta­han te olet­te. Tässä kul­le­kin pala suk­laa­ta. Saa mais­taa sit­ten, kun pukki antaa luvan.

Lo­puk­si pukki — het­ken em­mit­tyään — ottaa hui­kan, toi­sen­kin.

Yksin­ker­tai­sen oloi­sel­la cow­boyl­la oli ”master plan” kaik­kien in­tiaa­nien tap­pa­mi­sek­si. ”Ky­sy­mys ei ole siitä, miksi ne ta­pe­taan vaan miten veri­löy­lys­tä saa­daan kun­non spek­taak­ke­li." Koh­taus toi mie­leen Gazan, Ira­kin ja Geor­gian so­tiin joh­ta­neen "stra­te­gian", mutta sen pi­dem­mäl­le aja­tus ei len­tä­nyt.

Cow­boy-epi­so­din huu­mo­ri toi mie­leen lap­suu­den spede-vision ne jak­sot, jotka eivät hu­vit­ta­neet edes sil­loin. Vaan sil­le­kin jot­kut — suo­ma­lai­sia var­maan­kin — nau­roi­vat. Ajattevatko bel­gia­lai­set tut­ta­va­ni tämän jäl­keen, että mi­nä­kin olen yhtä lap­sel­li­nen — eiku siis, mitä tämä vai­kut­taa Suomi-ku­vaan?

Tässä koh­taa näy­tel­mä he­rät­ti aja­tuk­sen. Miksi hä­vet­tää jos toi­nen suo­ma­lai­nen on eri­lai­nen? Kul­kee kan­sain­vä­li­sil­lä lento­ken­til­lä ten­nis­su­kis­sa tai räi­keän har­maas­sa sol­mios­sa; yrit­tää olla "vää­räl­lä" ta­val­la haus­ka; pitää eri­lai­ses­ta mu­sii­kis­ta; Miks­ei voi tyy­tyä ole­maan vas­tuus­sa vain omas­ta käy­tök­ses­tään? Miksi pitää pyy­tä­mät­tä ryh­tyä vel­jen­sä maku­tuo­ma­rik­si?

Totta kyllä, ih­mi­set te­ke­vät ke­peäs­ti yleis­tyk­siä: Suo­mes­sa­kaan ei kuu­lem­ma saa töitä, jos on vie­ras­pe­räi­nen suku­nimi tai ei tiedä, että ob­jek­tin sija on ak­ku­sa­tii­vi. Ehkä suo­ma­lai­sen­kin kan­nat­taa pe­lä­tä, että maa­mie­hen vää­rän­lai­nen — suo­ma­lai­nen — bränd-image tart­tuu it­seen­kin.

Lo­pul­ta mi­nä­kin nau­roin "ty­pe­rän" cow­boy-epi­so­din ai­ka­na. Liik­ku­va pöytä ja rep­liik­ki: "Funny. I speak swedish to the table and it stops." oli niin täy­del­li­sen pää­tön. (Sorry. Tätä ei voi se­lit­tää niil­le, jotka eivät ole jut­tua näh­neet.)

On mah­do­ton tie­tää, mikä ke­tä­kin hu­vit­taa. MentalFinland ko­kei­lee kaik­kea.

Biguru-mies tans­sia iloittelee nuor­ten nais­ten kans­sa. Wal­ta­ri kir­joit­tai­si, että syy­ria­lai­nen mu­siik­ki rä­mi­see taus­tal­la. Kat­so­mos­sa minua — vähä-eleistä ja hil­lit­tyä suo­ma­lais­ta — nau­rat­taa vä­ki­sin­kin kova­ää­ni­nen biguru-kieli ja biguru-miehen her­sy­vä tapa puhua ja eleh­tiä.

Mehän olem­me­kin Biguru-miehen häis­sä. Mies ja nuori kau­nis mor­sian van­no­vat us­kol­li­suut­ta hem­peän oloi­sin me­noin. Siinä sa­mas­sa kaik­ki bigurut sul­has­ta lukuunottamatta am­mu­taan. Ei jää edes kis­saa ka­ve­rik­si: "Miauu. Muerto." On läh­det­tä­vä maan­pa­koon.

Mi­tä­hän siitä tulee, kun ta­val­li­nen biguru koh­taa ta­val­li­sia suo­ma­lai­sia? Hy­vin­hän se läh­tee liik­keel­le — miks­ei läh­ti­si ta­val­lis­ten mu­ka­vien ih­mis­ten kes­ken. Pyy­de­tään ka­ve­ri sau­naan ja tar­jo­taan olut­ta. Ka­ve­ri viih­tyy. Kohta jo tie­de­tään mitä kalja on biguruksi. Suo­ma­lai­set tu­tus­tut­ta­vat va­ro­vai­sen ys­tä­väl­li­ses­ti vih­to­mi­seen ja löy­lyn heit­tä­mi­seen. Mutta biguru ei osaa ais­tia suo­ma­lai­sen sau­no­mi­sen sy­vin­tä ole­mus­ta ja sehän alkaa käydä suo­ma­lais­ten her­moil­le.

Haus­ka, osuva ja maan­lä­hei­nen tii­vis­tel­mä pa­ko­lai­suu­des­ta ja kult­tuu­rien koh­taa­mi­ses­ta.

Näy­tel­män aluk­si kuo­laa­va seko­pää pie­rai­see ku­moon har­mo­ni­sen tans­si­esi­tyk­sen. Täl­lais­ta pie­res­ke­lyä on jokapaikassa: Tois­ten ai­kaan­saan­nok­set ja ilon ai­heet pitää rik­koa. Ka­duil­la. Po­li­tii­kas­sa. Kes­kus­te­lu­foo­ru­mien oras­ta­vat dia­lo­git tu­kah­tu­vat ano­nyy­mien "pie­res­ke­li­jöi­den" mö­li­nään.

Mistä näitä seko­päitä tulee?

—  ”Tää on mun perhe”, MentalFinlandin seko­pää esit­te­lee.

—   Mäis­kin sua lämpö­pat­te­riin kun sä et lo­pet­ta­nut uli­se­mis­ta, äiti muis­te­lee.

Ihmis­mie­len oppi­kir­jois­sa sa­no­taan, ettei seko­päis­ten van­hem­pien kes­kel­lä voi kas­vaa nor­maa­lik­si, mutta jos­tain syys­tä se to­tuus ei tahdo kel­va­ta: Pitää pääs­tä tuo­mit­se­maan ja ran­kai­se­mal­la kas­vat­ta­maan. Ehkä tästä syn­tyy taas yksi int­tä­mis­kier­ros las­ten­kas­va­tuk­ses­ta ja auktoriteeteistä. "Taas van­hem­pia syyl­lis­te­tään."

Näy­tel­män seko­päi­nen hir­viö pii­naa yhden koh­tauk­sen ver­ran kra­pu­lais­ta per­het­tään, mutta antaa lo­pul­ta heil­le an­teek­si — ja jat­kaa itse en­nal­laan. An­teek­si­anto ja kosto ovat ne yl­lä­tyk­set­tö­mät rat­kai­sut. Mi­kä­hän olisi voi­nut olla "kol­mas tie"? Vaik­ka miten ab­sur­di.

Per­heen örvellyskohtaus oli ah­dis­ta­van pitkä. Jo puoli­vä­lis­sä teki mieli ju­lis­taa: ”Olen­han mi­nä­kin ollut hu­ma­las­sa ja teh­nyt kai­ken­lais­ta, mutta se ei ollut en­sin­kään täl­lais­ta.” ”Täl­lai­nen teat­te­ri antaa ihan vää­rän kuvan suo­ma­lai­suu­des­ta. Tai ai­na­kin mi­nus­ta.”

Muis­tin eng­lan­ti­lais­ten verk­ko­kes­kus­te­lun si­kä­läi­ses­tä nuo­ri­so­ri­kol­li­suu­des­ta. Moni väit­ti ri­kol­li­suu­den syyk­si ma­te­ria­lis­ti­set, it­sek­käät ja juo­pot­te­le­vat van­hem­mat. MentalMaailmaako siis kat­se­lin­kin?

Moni eng­lan­ti­lai­nen väit­ti, että Suo­mes­sa nuo­ri­so­ri­kol­li­set hoi­de­taan pul­lan­tuok­sui­sis­sa kol­men täh­den ho­tel­leis­sa läm­möl­lä ja rak­kau­del­la kun­non kan­sa­lai­sik­si ja lä­him­mäi­sik­si. Eng­lan­nis­sa taas peri­aat­tee­na on lait­taa jo 10-vuo­tiaat pahan­te­ki­jät kyl­mään pi­meään tyr­mään kär­si­mään niin pe­rus­teel­li­ses­ti, ett­eivät enää ikinä us­kal­la edes aja­tel­la mi­tään ri­kol­lis­ta. Sa­mas­sa hen­ges­sä MentalFinlandin joulu­pukki kysyy pikku­il­kiöl­tä: "Ha­luat­ko kuu­lan kal­loo­si? Mitä?”

Pul­lan­tuok­sua MentalFinland ei tar­jon­nut, mutta kyl­lä­kin vih­dan tuok­sua, ke­säis­tä lin­nun­lau­lua ja ilois­ta pols­kin­taa jär­ves­sä. Mutta ne ve­täis­tiin pois ennen kuin ehti tulla mu­ka­va olo. Pe­rin­tei­ses­ti ta­ri­nois­sa on kuu­lem­ma joku draa­man kaari. On mu­ka­vaa ja vai­keaa so­pi­vas­sa jär­jes­tyk­ses­sä. Nous­taan hi­taas­ti ylös ja sit­ten tul­laan alas. MentalFinlandissa draa­man töys­sy­jä oli niin tiu­has­sa, että vat­saa vään­si.

Joi­den­kin ta­ri­noi­den hen­ki­löi­hin sa­mais­tuu niin, että ta­ri­nan lo­put­tua tun­tee ole­van­sa monta suur­ta tunne-elä­mys­tä rik­kaam­pi. Par­haim­mil­laan tun­tuu kuin nuo si­jais­ko­ke­muk­set oli­si­vat opet­ta­neet kuin oi­kean elä­män ilot ja surut.

MentalFinlandin tyyp­pei­hin ei ha­lun­nut sa­mais­tua. Mitä lie tor­jun­taa. Het­kek­si sen­tään sa­mais­tuin pa­rit­ta­jan uh­rik­si jou­tu­neen äidin osaan. Jos se nyt sit­ten oli pa­ri­tus­ta. Näis­tä sur­rea­lis­ti­sis­ta näy­tel­mis­tä ei oi­kein tiedä mitä niis­sä ta­pah­tuu. Sen saa­nee itse pää­tel­lä. Jos nyt ha­luaa niis­sä nähdä jo­tain juo­nel­lis­ta ta­pah­tu­van.

MentalFinland ei pe­rus­tu val­mii­seen käsi­kir­joi­tuk­seen vaan koko juttu on kuu­lem­ma luotu po­ru­kal­la as­teit­tain imp­ro­vi­soi­den — leik­kien ja näy­tel­len. Käsi­kir­joit­ta­jan jär­kei­lyn si­jas­ta kat­so­jaa heit­te­le­vät po­ru­kan yh­tei­sen "va­paan as­so­siaa­tion" tu­lok­set. Kuu­los­taa jän­näl­tä. Vaan liekkö vai­keaa kai­vau­tua spon­taa­nien as­so­siaa­tioi­den sy­vyyk­siin mul­lis­ta­vien oi­val­lus­ten ää­rel­le?

Näy­tel­män aluk­si lau­le­taan ryt­mik­kään rä­mi­nän säes­tyk­sel­lä mm. "Nus­si­kaa ele­fant­te­ja!" "Nus­si­kaa ele­fant­te­ja!". Tuol­lai­sia lau­la­vat monet mur­ros­ikäis­ten ko­sis­ke­li­jat. Ja mur­ros­ikäi­set hä­peä­vät hei­dän puo­les­taan. Lau­lun sa­no­maa olisi voi­nut sel­ven­tää. Aja­tel­kaa­pa vaik­ka, että seu­raa­vas­sa koh­tauk­ses­sa …

Rokkistara hy­väi­lee van­haa ryp­pyis­tä nor­sua. Mo­lem­mat voi­si­vat olla urok­sia. Ho­mo­ja siis. Vähän mat­kan pääs­sä tiuk­ka­il­mei­nen nut­tu­ra­pää hei­lut­taa sa­teen­var­joaan ja huu­taa rokkistaralle: "Tuo on tuh­maa. Ei noin saa tehdä." Johon norsu vas­taa: "Tämä tun­tuu hy­väl­tä." Lo­puk­si vielä rokkistara vai­vaan­tu­nee­na: "Mulle mak­se­taan tästä."

Tästä tulee edel­leen mie­leen re­pub­li­kaa­nien ele­fant­ti, mutta se ei enää sovi jut­tuun. Imp­ro­vi­soin­ti voi­kin ka­ra­ta kä­sis­tä niin, että kat­so­ja ei pysy mu­ka­na. Jos it­se­kään. Olen­nai­seen fo­ku­soin­ti ja sen sy­ven­tä­mi­nen on vai­keaa.

Entä, jos lau­lun oli­si­kin esit­tä­nyt nel­jän vuo­den vanha ärrä­vi­kai­nen pikku­vin­tiö. Tul­lut ihan lavan reu­nal­le ylei­sön eteen ja lau­la­nut uh­mak­kaas­ti: "Nus­si­kaa nolsuja."

Yksi kat­so­jis­ta pääsi vih­to­maan ja koko ylei­sö yri­tet­tiin ryös­tää. Pi­tää­kö ylei­sön alkaa va­rau­tua en­tis­tä isom­piin osiin? Joku hu­jop­pi heinä­sei­pääk­si tai tu­ke­va täti virta­he­vok­si? Vai voi­si­ko pääs­tää ihan mu­kaan eläy­ty­mään ta­pah­tu­miin.

MentalFinlandin syn­nyt­tä­män kan­sa­lais­kes­kus­te­lun tär­keim­mät johto­pää­tök­set näyt­tä­vät tois­tai­sek­si ole­van: "Pas­kaa", "vero­va­ro­jen tuh­laus­ta", "Pilaa suomi-kuvan". Sy­ve­nee­kö­hän kes­kus­te­lu jos ja kun sitä al­ka­vat käydä näy­tel­män näh­neet?

Tä­kä­läi­set krii­ti­kot MentalFinland näyt­tää voit­ta­neen puo­lel­leen 5-1. Jo­kai­nen näy­tel­mäs­tä pi­tä­nyt muis­ti mai­ni­ta haus­kan cow­boy-koh­tauk­sen. (Pe­rus­tuu tär­keim­pien leh­tien ar­viois­ta teh­tyyn yh­teen­ve­toon.)

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > 2009 alku > Gaza 2069 ()

Gaza 2069

Pila­piir­rok­sen taus­ta­na on Is­rae­lin ra­ken­ta­man turva­muuri. Muu­rin juu­rel­la is­tus­ke­lee van­han ja viisan nä­köi­nen pa­les­tii­na­lais­mies. Hänen taak­seen muu­riin on kir­joi­tet­tu isol­la pens­se­lil­lä

ICH BIN EIN BERLINER

Ich bin ein Berliner julisti presidentti Kennedy vuonna 1963 Berliinin muurilla.

Osaat­te­ko ku­vi­tel­la lähi-idän asuk­kai­ta unel­moi­mas­sa sodan­jäl­kei­ses­tä elä­mäs­tä?

Sota­kir­jois­sa yksi haa­vei­lee lam­mas­far­mis­ta Uu­des­sa-See­lan­nis­sa, toi­nen kau­pan avaa­mi­ses­ta koti­ky­lään. Men­nään nai­mi­siin, han­ki­taan lap­sia ja ele­tään idyl­lis­tä perhe-elä­mää. Sit­ten kun sota on ohit­se ja kaik­ki on taas hyvin. Sit­ten kun Pa­les­tii­na on samaa maata ja isä ja äiti ker­to­vat turva­muu­rin rau­nioil­la lap­sil­leen, että hei­dän iso­van­hem­pan­sa asui­vat lap­si­na muu­rin eri puo­lil­la.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > 2009 alku > Valistunut itsekkyys ja hyvinvointi ()

Va­lis­tu­nut it­sek­kyys ja hyvin­voin­ti

Idea­lis­ti­sen teo­rian mu­kaan mark­ki­na­ta­lou­des­sa pää­omat oh­jau­tu­vat — si­joit­ta­jien vii­sai­den pää­tös­ten an­sios­ta — par­hai­ten tuot­ta­vaan koh­tee­seen. Tämä var­mis­taa työl­li­syy­den, vero­tu­lo­jen kart­tu­mi­sen ja hyvin­voin­nin kan­nal­ta oleel­lis­ten tuot­tei­den tar­jon­nan. Jo­ten­kin näin osake­sääs­tä­jien kes­kus­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­kin pe­rus­te­li kan­taan­sa. Miten käy­tän­nös­sä?

Si­joit­ta­jat eivät vuosi­kau­siin erot­ta­neet py­ra­mi­di­hui­jaus­ta oi­keas­ta liike­toi­min­nas­ta.

Maksu­ky­vyt­tö­mät yl­ly­tet­tiin ot­ta­maan niin pal­jon asun­to­lainoja, että maail­man pank­ki­jär­jes­tel­mä hor­juu. Maksu­ky­vyt­tö­mien pank­kien johto mak­soi val­tion tu­kiai­sis­ta it­sel­leen sata ker­taa ta­val­li­sen kan­sa­lai­sen keski­pal­kan suu­rui­set bo­nuk­set. Omis­ta­jat tu­ki­vat bo­nuk­sia, koska us­koi­vat sen nos­ta­van pank­kien kurs­sia taas seu­raa­val­la kvarttaalilla. Liet­soo­ko media ym­mär­tä­mät­tö­mien köy­hien so­sia­lis­tien ka­teut­ta moi­sis­ta pikku­sum­mis­ta kir­joit­taes­saan? Ei­vät­hän nuo bo­nuk­set ole pro­sent­tia­kaan tap­piois­ta! Usein­han pank­kien johto vielä ky­ke­ni jär­jes­tä­mään niin, että veron­mak­sa­jat mak­sa­vat tap­piot.

Me­nes­ty­neen tek­no­lo­gia­fir­man pe­rus­ta­ja sanoi, ettei hän tiedä, miten hy­vis­tä ideois­ta voisi ero­tel­la me­nes­ty­jät. Ei hän ai­na­kaan osan­nut ker­toa, miksi hän me­nes­tyi ja muu­ta­ma muu hyvä idea ei me­nes­ty­nyt. Ehkä pää­omia oh­jaa­kin so­pu­li-ilmiö: Hy­väl­lä stoorilla yri­tys saa hyvän alun. Tase näyt­tää kvarttaalin lo­pus­sa mu­ka­val­ta, mikä tuo lisää si­joit­ta­jia. Si­joit­ta­vat myy­vät yri­tys­tä, jolla on pieni sa­tun­nai­nen kuop­pa tu­lok­ses­sa ja os­ta­vat ti­lal­le uutta tu­lo­kas­ta. Ehkä kup­lan saa liik­keel­le muu­ta­ma si­joi­tus­au­to­maat­ti, jotka siir­te­le­vät pää­omia tiet­ty­jen sään­tö­jen pe­rus­teel­la ilman ih­mi­sen vä­liin­tuloa.

Pää­tök­set tukea vil­jan käyt­tä­mis­tä bio­polt­to­ai­neen raaka-ai­nee­na te­ki­vät vil­jas­ta kiin­nos­ta­van si­joi­tus­koh­teen, jtka kan­nat­ti ostaa va­ras­toon odot­ta­maan hin­nan nou­se­mis­ta. Hin­nan nous­tes­sa kaik­kien köy­him­mil­lä ei enää ollut varaa syödä riit­tä­väs­ti. On­nek­si mark­ki­na­ta­lous kor­jaa it­seään kar­si­mal­la ne tyh­mät köy­hät, jotka eivät ky­ke­ne hank­ki­maan edes ruo­kaa per­heel­leen. Näin vil­jan hinta­kupla puh­keaa ja kaik­ki on taas hyvin.

Vil­jan käyt­tä­mi­nen bio­polt­to­ai­nee­na aloi­tet­tiin val­tion tuki­toi­min, joten se on esi­merk­ki niin kut­su­tus­ta kol­man­nes­ta ties­tä. Han­ket­ta vas­tus­tet­tiin sillä pe­rus­teel­la, ettei se vä­hen­nä kasvi­huone­kaa­su­ja ja koska se vai­keut­taa köy­him­pien elin­tar­vi­ke­ti­lan­net­ta. Hanke sai tukea, koska se edis­ti monen po­liit­ti­sen päät­tä­jän ää­nes­tä­jien ta­lout­ta.

Suo­mes­sa on kul­jet­tu kol­mat­ta tietä jo minun nuo­ruu­des­sa­ni. Sil­loin sitä kut­sut­tiin silta­rumpu­po­li­tii­kak­si.

"Sil­lan ra­ken­ta­mi­nen Ämmiskylään toisi pai­kal­li­sil­le yrit­tä­jil­le töitä ja hel­pot­tai­si siten työt­tö­myyt­tä."

"Tien ra­ken­ta­mi­nen sil­lan yh­tey­teen olisi pe­rus­tel­tua. Muu­ten her­ro­jen ra­ken­ta­maan sil­taan käy­te­tyt varat me­ne­vät huk­kaan."

"Eri­tyi­ses­ti las­ten tur­val­li­suu­den kan­nal­ta olisi syytä ra­ken­taa eril­li­set ke­vyen lii­ken­teen väy­lät Ämmiskylän tien yh­tey­teen."

"Kun­nal­lis­tek­nii­kan ra­ken­ta­mi­nen olisi si­kä­li pe­rus­tel­tua, että saa­tai­siin asu­tus­ta Ämmiskylän tien var­teen."

"Ämmiskylä on oivalllinen paik­ka alueel­lis­taa joku val­tion vi­ras­to. Tääl­lä on neit­seel­li­sen luon­non kes­kel­lä val­mis kun­nal­lis­tek­niik­ka ja hal­po­ja tont­te­ja."

Var­si­nais­ta suun­ni­tel­ma­ta­lout­ta ei on­nek­si ole hai­kail­tu pe­las­ta­maan meitä la­mal­ta, mutta var­muu­den vuok­si pari riviä sii­tä­kin. Onhan se abst­rak­ti­na teo­ria­na yhtä va­kuut­ta­va kuin vapaa mark­ki­na­ta­lous.

Kun koko maan — tai maail­man — ta­lou­del­li­set toi­met suun­ni­tel­laan vuo­sik­si eteen­päin, kye­tään tuot­ta­maan kai­kil­le tar­pei­den­sa mu­kaan ja saa­daan kukin osal­lis­tu­maan ky­ky­jen­sä ja voi­mien­sa mu­kaan. Tasa­puo­li­ses­ti ja oi­keu­den­mu­kai­ses­ti.

Suun­ni­tel­ma­ta­lou­des­sa suun­nit­te­lu teh­tiin vi­ras­to­työnä eril­lään elä­väs­tä elä­mäs­tä niin, että suun­ni­tel­mat ja to­del­li­suus oli­vat kaksi eri asiaa. Sat­tuu­han sitä ny­kyään­kin.

Va­lis­tu­nee­na it­seään pi­tä­vä eliit­ti tai dik­taat­to­ri mää­rit­te­li "yh­tei­sen hyvän" suun­nit­te­lun poh­jak­si. Mark­ki­na­ta­lou­des­sa kaik­ki voi­vat osal­lis­tua yh­tei­seen pää­tök­sen­te­koon esi­mer­kik­si va­li­tes­saan kau­pan hyl­lys­tä pesu­ai­net­ta. Suun­ni­tel­ma­ta­lou­des­sa saat­toi ta­pat­taa it­sen­sä ka­pi­noi­mal­la, ellei ollut tyy­ty­väi­nen. Mark­ki­na­ta­lou­des­sa voi vaih­taa merk­kiä, vaik­ka pesu­aine — ehkä val­mis­ta­ja­kin — on sama.

Suun­nit­te­lu­vi­ras­ton oli kek­sit­tä­vä mit­ta­rit, joi­den mu­kaan piis­ka­ta kansa to­teut­ta­maan suun­ni­tel­man­sa:

—  Suun­nit­te­lun kes­kus­vi­ras­to on an­ta­nut mei­dän — trak­to­ri­teh­taan 126 — tuo­tan­to­ta­voit­teek­sem­me 6987 ton­nia trak­to­rei­ta kuu­kau­des­sa, il­moit­taa joh­ta­ja.

—  Mitä toi­vei­ta käyt­tä­jil­lä on?, kysyy nuori in­si­nöö­ri. — Meil­lä on idea uu­den­lai­ses­ta polt­to­ai­net­ta sääs­tä­väs­tä moot­to­ris­ta ja kes­tä­väm­mäs­tä ja kä­te­väm­mäs­tä hyd­rau­li­ses­ta voi­man­siir­ros­ta. Uu­den­lai­nen ket­te­räm­pi ja ke­vyem­pi trak­to­ri­malli no­peut­tai­si touko­töitä ja säi­lyt­täi­si maan kuoh­keam­pa­na.

—  Mei­dän trak­to­riem­me pitää pääs­tä omin avuin kul­je­tus­auton la­val­la ja nii­den pitää pai­naa hel­ve­tis­ti!

Ny­kyi­nen tulos­oh­jaus­ajat­te­lu tulos­mit­ta­rei­neen pe­riy­tyy suun­ni­tel­ma­ta­lou­des­ta — Vain suun­nit­te­lus­ta on luo­vut­tu. "Yli­opis­to tuot­ta­koon x kiloa jul­kai­su­ja ja n kap­pa­let­ta mais­te­rei­ta vuo­des­sa." "Vir­ko­ja siir­rel­tä­köön seu­dul­ta toi­sel­le m kap­pa­let­ta vuo­des­sa." "Päivä­kodin vi­sion to­teu­tu­mis­ta mi­ta­taan …"

Mis­tä­hän ta­lous­teo­riat tu­le­vat? Ihmis­mie­li­hän ra­ken­taa teo­rian vaik­ka tyh­jäs­tä ja uskoo vaik­ka sade­tans­siin voi­dak­seen ku­vi­tel­la ole­van­sa ta­pah­tu­mien herra. Kun sade­kausi myö­häs­tyi, vil­je­li­vät al­koi­vat her­mos­tuk­sis­saan hy­päh­del­lä pel­lon lai­dal­la. Kun sade tuli, oli mu­ka­va luul­la vai­kut­ta­neen­sa asiaan joten sade­tans­si otet­tiin ta­vak­si.

Sa­no­taan, että va­kau­mus on luja luot­ta­mus sii­hen, mitä toi­voo. Voi­si­ko ta­lous­teo­ria olla luja luot­ta­mus sii­hen, mitä ha­luaa. On tär­keää voida uskoa ole­van­sa jalo ja oikemielinen. Ko­lo­nia­lis­mi olisi ah­dis­ta­nut ellei olisi voi­nut uskoa ole­van­sa alem­pi­ro­tuis­ten hyvän­te­ki­jä. Ehkä siksi on syn­ty­nyt teo­ria siitä, että yri­tys­ten voit­to aina au­to­maat­ti­ses­ti tuot­taa hyvää koko maail­mal­le. Tai on syn­ty­nyt usko mark­ki­noi­den täy­del­li­seen kaik­ki­voi­pai­suu­teen.

Se, että jo­kai­nen pe­laa­ja hakee omaa pa­ras­taan — kaik­kien sota kaik­kia vas­taan — ei vält­tä­mät­tä johda ke­nen­kään kan­nal­ta par­haa­seen tu­lok­seen.

Ryös­tö­ka­las­tus on usein kan­nat­ta­vam­paa kuin kala­kan­nan kes­tä­vä hoi­ta­mi­nen. Ka­lo­jen hä­vit­tyä voi­tot voi si­joit­taa jon­ne­kin muual­le.

Jos kylän yh­tei­nen lai­dun­maa kes­tää sata lam­mas­ta ilman yli­lai­dun­ta­mi­sen vaa­raa, ky­lä­läis­ten pitää yh­des­sä sopia lam­pai­den­sa luku­mää­räs­tä. Ilman yh­teis­toi­min­taa ah­neus voit­taa ja eroo­sio vie lai­tu­met. Kasvi­huone­kaa­sut, me­rien saas­teet yms. ovat mei­dän ai­kam­me yh­teis­maan eroo­sio­ta.

Ta­lou­del­li­sis­sa kan­nat­ta­vuus­las­kel­mis­sa sillä, mil­lai­nen tämä maail­ma on 50-vuoden pääs­tä, ei ole mi­tään mer­ki­tys­tä.

Harmi, kun joi­den­kin ah­neus pilaa luot­ta­muk­sen mu­kiin­me­ne­vään jär­jes­te­lyyn. Mi­kään alousjärjestelmä ei toimi, jos lip­su­taan in­hi­mil­li­sen yh­tei­sön perus­ar­vois­ta.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > 2009 alku > Alueellistaminen ()

Alueel­lis­ta­mi­nen

Suo­men val­tio il­moit­ti mi­nis­te­ri Hys­sä­län suul­la Suo­men val­tion­hal­lin­non työn­te­ki­jöil­le, että heil­lä ei ole mi­tään sel­lais­ta osaa­mis­ta, mitä ei voi­tai­si koska ta­han­sa kor­va­ta. Hän suun­ta­si sa­nan­sa Lääke­lai­tok­sen työn­te­ki­jöil­le, mutta toi­vot­ta­vas­ti kaik­ki muut­kin ym­mär­si­vät sen.

Ku­kaan ei tie­ten­kään ole kor­vaa­ma­ton, mutta ei ko­ko­nai­sen työ­yh­tei­sön asian­tun­ti­juus ole noin vain kor­vat­ta­vis­sa.

Asian­tun­ti­juus ei ole ek­sak­tis­ti mi­tat­ta­vis­sa. Pä­te­vä ja mo­ti­voi­tu­nut asian­tun­ti­ja­yh­tei­sö tekee työn­sä hal­val­la ja te­hok­kaas­ti. Osaa­mis­taan riit­tä­vän pit­kään kar­tut­ta­nut työ­yh­tei­sö ym­mär­tää, miten toi­min­taa pitää ke­hit­tää ja mikä oi­keas­ti on tär­keää. Asian­tun­te­ma­ton ulko­puo­li­nen ar­vioi­ja ei näe kuin al­keel­lis­ten tulos­mit­ta­rien näyt­tä­mät, jotka har­voin mit­taa­vat or­ga­ni­saa­tion perus­teh­tä­vän on­nis­tu­mis­ta.

Asian­tun­ti­ja­yh­tei­sö­jen — jol­lai­sia useim­mat työ­pai­kat ovat — ke­hit­tä­mi­ses­tä meil­lä näy­tään ajat­te­le­van kovin van­han­ai­kai­ses­ti. Esi­mer­kik­si asian­tun­te­mat­to­mien te­ke­mät osaa­mis­kar­toi­tuk­set ja ar­vioin­ti­tau­lu­kot es­tä­vät mie­lek­kään ke­hi­tys­työn, koska ne se­men­toi­vat suun­nit­te­lun muu­ta­maan pin­nal­li­seen mit­ta­riin, jotka usein pe­rus­tu­vat har­hai­seen kä­si­tyk­seen siitä, miten or­ga­ni­saa­tion olisi pa­ras­ta toi­mia. Mit­ta­rit eivät voi olla kovin moni­mut­kai­sia, koska nii­den avul­la asian­tun­te­mat­to­mil­le päät­tä­jil­le luo­daan tur­val­li­nen oi­keas­sa ole­mi­sen tunne: "Asia on sel­vi­tet­ty."

—  Koska A sai ar­vioin­nis­sa hui­keat 7.9 pis­tet­tä ja B vai­vai­set 7.1 pis­tet­tä, A on voit­ta­nut rei­lus­sa kil­pai­lus­sa, joten va­lit­sem­me sen. On oi­kein, että paras ja ah­ke­rin pal­ki­taan.

—  Mi­ten­kö pis­teet las­ket­tiin? Siel­lä on liit­tee­nä joku excel-taulukko. Siitä se sel­viää.

—  Mi­tä­kö A ja B ovat? Jon­kun val­tion yk­si­kön uusia si­jain­ti­paik­ka­kun­tia. A on vaali­pii­ris­sä­ni, B ei ole.

Alueel­lis­ta­mi­sen pe­rus­te­lu ei auta, jos sen to­teu­tus näyt­tää van­han­ai­kai­sel­ta silta­rumpu­po­li­tii­kal­ta. "Niin on jos siltä näyt­tää."

Mi­nis­te­ri il­moit­ti, että lap­sel­li­sen kiu­kut­te­lun lo­pe­tet­tuaan moni näkee tässä uuden hie­non ti­lai­suu­den. Mikä on tie­tys­ti kivaa näin laman al­kaes­sa.

Management-by-perkele ei edis­tä työ­yh­tei­sön osaa­mi­sen, luo­vuu­den, hyvin­voin­nin eikä tuot­ta­vuu­den ke­hit­ty­mis­tä. "Muu­tos­vasta­rin­nas­ta" puhuu yleen­sä norsuunluutornista asioi­ta ju­nai­le­va ulko­puo­li­nen. Muu­tos­vasta­rin­nal­la tar­koi­te­taan sitä, että työn­te­ki­jät eivät in­fan­tii­liut­taan ym­mär­rä edes omaan­sa saati työ­yh­tei­sön pa­ras­ta ei­vät­kä var­sin­kaan piit­taa isän­maan edus­ta. Muu­tos­vasta­rin­nas­ta pu­hu­taan in­fan­tii­lin omni­po­tens­sin val­las­sa tai sil­loin kun ei oman asian oi­keu­tuk­seen löy­de­tä mi­tään asial­lis­ta ar­gu­ment­tia.

Yk­si­lön ja yh­tei­sön on tär­keää voida en­na­koi­da ja suun­ni­tel­la tu­le­vai­suut­taan. Ko­ke­nut ja mo­ti­voi­tu­nut asian­tun­ti­ja­yh­tei­sö osaa tark­kail­la maail­man menoa, va­rau­tua yl­lä­tyk­siin ja ke­hit­tää toi­min­taan­sa. Monen asian­tun­ti­ja­työn suola on jat­ku­van muu­tok­sen tuo­mat haas­teet ja vaih­te­lu. Asian­tun­ti­jas­ta on tur­haut­ta­vaa ja suu­tut­ta­vaa, kun hä­mä­rä­pe­räi­sen käh­min­nän oloi­nen po­liit­ti­nen pää­tök­sen­teko yl­lät­täen mi­tä­töi teh­dyn työn: "Miks­ei asiois­ta voitu ker­toa ajois­sa?" "Miks­ei ky­syt­ty mei­dän nä­ke­myk­siäm­me?" "Miten voim­me tehdä työm­me, jos meil­le ei ker­ro­ta mi­tään?"

Alueel­lis­ta­mi­ses­sa ei edes tees­ken­nel­lä, että "Työn­te­ki­jät ovat tär­kein re­surs­sim­me" vaan an­ne­taan ym­mär­tää, että he ovat it­sek­käi­tä "edis­tyk­sen vi­hol­li­sia".

Työ­elä­mäs­sä tar­vi­taan sekä työs­tä toi­seen hyp­pe­leh­ti­viä jokapaikan höy­liä että tiet­tyyn eri­kois­alaan sy­väl­li­ses­ti pa­neu­tu­via. Jäl­kim­mäi­sil­lä on oman eri­kois­alueen­sa osaa­mi­sen li­säk­si sy­väl­li­sen asian­tun­ti­ja­työn osaa­mis­ta, mutta liik­ku­vuut­ta hei­dän työs­sään ei voi ver­ry­tel­lä. Jos joku uhraa työn­an­ta­jal­le useam­man vuo­den sen si­jaan, että ke­hit­täi­si pörs­si­ar­voaan työ­mark­ki­noil­la, hänen olisi koh­tuul­lis­ta saada vas­ti­neek­si jo­tain enem­män kuin "suoja­työ­paik­ka" pa­rik­si vuo­dek­si.

Eu­roo­pan par­la­ment­ti on alueel­lis­tet­tu niin, että se muut­taa muu­ta­man kuu­kau­den vä­lein Strassbourgin ja Brys­se­lin vä­lil­lä. En­tä­pä jos Suo­men edus­kunta kier­täi­si ym­pä­ri Suo­mea. Edus­ta­jat voisi vel­voit­taa asu­maan esi­mer­kik­si kolme viik­koa kul­loi­sel­la­kin is­tun­to­paik­ka­kun­nal­la. Edus­ta­jien luku­mää­rän voisi las­kea sa­taan ku­lu­jen pie­nen­tä­mi­sek­si. Moni muu­tos­vasta­rin­tai­nen kan­san­edus­ta­ja var­maan huo­maa tar­kem­min aja­tel­tuaan tässä uuden mah­dol­li­suu­den.

Jo­kai­nen voi kysyä it­sel­tään, millä alueel­la tuo­tet­tua lei­pää syöt, minkä alueen kal­jaa juot ja mistä tulee kalja­hör­pyn ve­ruk­keek­si käy­tet­ty gril­li­mak­ka­ra.

Ame­rik­ka ju­lis­taa it­sel­leen: "We are one!", "We are one!", "We are one!"

Yhden Suo­men puo­les­ta ei puhu ku­kaan. Jo­kai­nen mi­nis­te­ri­kin näyt­tää va­lin­neen puo­len­sa, niin että val­tion työn­te­ki­jät­kin ovat ys­tä­viä tai vi­hol­li­sia sen mu­kaan, sat­tu­vat­ko he ole­maan mi­nis­te­rin aja­man po­li­tii­kan hyö­ty­jiä vai hä­viä­jiä. Erno Paasi­linna kir­joit­ti­kin kauan sit­ten "yh­teen hii­len pis­si­mi­ses­tä.

Alueel­lis­ta­mis­kiis­tas­sa ke­hu­taan ja hau­ku­taan po­lii­tik­ko­ja — mi­nun­kin oli help­po hen­ki­löi­dä asiat päät­tä­jään — vaan ei­kö­hän politiikot tässä(kin) asias­sa edus­ta kan­saa.

Bel­gias­ta voisi ottaa oppia alueel­lis­ta­mi­ses­sa, koska koko Bel­gia on alueel­lis­tet­tu . Täällä on kuusi hallitusta ja parlamenttia — yksi kullakin kolmesta alueesta, yksi kummallakin isolla kieliryhmällä ja vielä liittovaltiolla omansa — joten täällä voisi ajatella olevan tilaa kuudelle lääkelaitoksellekin.

Suo­mes­sa­kin voisi joka maa­kun­nal­la olla it­se­näi­nen lääke­lai­tos niin, että ke­nen­kään ei tar­vit­si­si syödä vi­hol­li­sen hy­väk­sy­miä lääk­kei­tä.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > 2009 alku > Gaza ()

Gaza

Kun ti­lan­teen tii­vis­tää olen­nai­sim­paan, on help­po nähdä tie rau­haan. Turha aloit­taa an­tii­kin ai­kai­sis­ta juu­ta­lais­so­dis­ta tai en­sim­mäi­sen maailman­sodan jäl­kei­ses­tä brit­ti­hal­lin­nos­ta — nyt­hän on kyse Hamasin ra­ke­teis­ta, jotka len­te­le­vät vaa­ral­li­ses­ti aivan minne sat­tuu. Liika poh­ti­mi­nen sot­kee pään niin, että tulee vai­keak­si erot­taa hyvä ja paha.

Krii­sin pai­kal­li­set osa­puo­let osaa­vat it­se­kin tii­vis­tä­mi­sen tai­don:

—  Ne val­loit­ti mei­dän maan. Ne pitää ter­ro­ri­soi­da pois tai pyyh­käis­tä me­reen.

—  Ne yl­lyt­tää ihan lap­sia­kin itse­murha­pom­mit­ta­jik­si. Ei niitä voi mei­dän puo­lel­le pääs­tää. Kun­non muuri on tar­peen.

—  Am­mu­taan ra­ket­te­ja, niin maail­ma ei unoh­da että mei­dät on sul­jet­tu tänne muu­rien si­sään kuin van­ki­laan. Apart­hei­din alla elä­mi­nen oli tähän ver­rat­tu­na las­ten leik­kiä.

—  Ra­ke­tit uh­kaa­vat mei­dän lap­sia. Lap­sem­me ovat tur­vas­sa, kun ta­pe­taan ra­ket­tien am­pu­jat, nii­den ka­ve­rit, su­ku­lai­set ja keitä nyt sat­tuu lä­his­töl­lä pyö­ri­mään.

—  Viat­to­mia? Pieni lap­si­kin osaa tees­ken­nel­lä. Ja jo­kai­sen oi­keas­ti viat­to­man lä­hel­lä on var­mas­ti joku rosvo. Vii­meis­tään ai­kui­si­na niis­tä kai­kis­ta kui­ten­kin tulee ter­ro­ris­te­ja.

—  Vai kuoli siel­lä kou­lus­sa kuoli viat­to­mia lap­sia? Mitä te ku­vit­te­let­te sodan ole­van? Eihän ty­kil­lä voi ero­tel­la si­vii­le­jä ja so­ti­lai­ta. Nii­den las­ten olisi pi­tä­nyt ajaa ai­kui­set pois kou­lus­taan. Lap­sen­kin pitää ta­ju­ta, ettei sel­lai­nen määrä sel­lai­sia ai­kui­sia kuulu kou­luun.

—  Ulko­puo­li­sia tark­kai­li­joi­ta! EI. Onhan tässä it­se­kin tark­kail­tu, eikä se mi­tään ole aut­ta­nut. — Leh­dis­tön va­paus! Ei! Eihän ulko­puo­li­set ym­mär­rä, että ne va­leh­te­le­vat yksin­ker­tai­sil­le lehti­mie­hil­le. Eikä ulko­puo­li­set tästä kui­ten­kaan mi­tään tajua.

Hyvä, että ulko­puo­li­set roh­kai­se­vat kum­paa­kin osa­puol­ta puo­lus­ta­maan to­tuut­ta ja oi­keut­ta ja an­ta­vat sii­hen po­liit­tis­ta ja so­ti­laal­lis­ta tukea.

Wiki­pe­dian mu­kaan Hamas aloitti Saudi-Arabian, Syyrian ja Mossad/Israel tukemana hyväntekeväisyysjärjestönä, mutta kääntyi väkivaltaiseksi Israelin vastustajaksi. En jaksanut selvittää, mikä johti moiseen. Sekin kun on vain yksi pieni episodi Lähi-idän historiassa.

En­sim­mäi­nen­kin Hamasin ra­ket­ti oli vää­rin. Eikä se ollut Hamasin en­sim­mäi­nen väärä ja ty­pe­rä teko. Is­rae­lin yli­mi­toi­tet­tu hyök­käys on vää­rin. Eikä se ole Is­rae­lin en­sim­mäi­nen väärä ja ty­pe­rä teko.

Turha yrit­tää pe­rus­tel­la toi­nen osa­puoli hy­väk­si ja toi­nen pa­hak­si. Hyvän sie­me­niä pi­täi­si vaa­lia ja vai­men­taa väki­val­lal­la in­toi­li­joi­den veto­voi­maa. Vaan miten? Ja mil­lai­nen olisi kai­kil­le sie­det­tä­vä tu­le­vai­suus? Ja mitä tehdä niil­le, joil­le väki­val­tai­nen nyky­ti­lan­ne eri syis­tä on sopua pa­rem­pi vaih­to­ehto? Tai niil­le, joil­le sopu kel­paa vain, jos ei joudu an­ta­maan "tuu­maa­kaan pe­rik­si niil­le ros­voil­le".

Ase­levon al­kaes­sa Hamas il­moit­ti loppu­sal­dok­si 48:n so­ti­laan­sa kaa­tu­neen. Hamasin ra­ke­tit tap­poi­vat usei­ta — kuu­si­ko? — Is­rae­li­lais­ta si­vii­liä. Is­rae­li­lai­sia so­ti­lai­ta kuoli kai­ke­ti alle kym­me­nen.

Li­säk­si kuoli noin tuhat pa­les­tii­na­lais­ta si­vii­liä. Mutta hehän oli­vat­kin ää­nes­tä­neet Hamasia. Pait­si tie­tys­ti lap­set. Mutta ai­ka­naan hekin var­maan oli­si­vat ää­nes­tä­neet Hamasia ja am­pu­neet ra­ket­te­ja.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Syksy 2008 > Muutoksen hallinta ()

Muu­tok­sen hal­lin­ta

Sanat ja teot ovat usein risti­rii­das­sa: Jos­kus hä­mäys­tar­koi­tuk­ses­sa, mutta useim­mi­ten ei vaan älytä, mitä tuli teh­dyk­si: Kom­mu­ni­kaa­tio on vuoro­pu­he­lua, ei tie­dot­ta­mis­ta.

"Muu­tos­joh­ta­jan on mah­do­ton­ta sopia joka yk­si­tyis­koh­das­ta tu­han­sien ih­mis­ten kans­sa." Niin on. Muu­tos­joh­ta­ja voi siitä huolimatta perehtyä organisaation toimintatapoihin, arvoihin ja todellisiin tehtäviin — muutenkin kuin papereista lukemalla. Muutosjohtaja voi auttaa työyhteisöä kehittämään itseään ja ennakkoluulottomasti arvioimaan uusia ajatuksia. "Tehokas" muutosjohtaja kuitenkin yleensä syyttää työyhteisöä muutosvastarinnasta, mikäli yhteisö ei heti taivu ajattelemaan kuin hän, vaan tuo esille omia ehdotuksiaan ja organisaation erikoispiirteitä, jotka heidän mielestään pitäisi ottaa huomioon.

Or­well pyö­ri­nee hau­das­saan ja har­mit­te­lee, kun ei kek­si­nyt sa­no­ja muu­tos­vasta­rinta ja tulos­mit­ta­ri.

Sta­lin hoiti muu­tos­vasta­rin­nan te­hok­kaas­ti pois päi­vil­tä. Osaa­vien ja ajat­te­le­vien up­see­rien kato Ve­nä­jäl­lä tosin hei­ken­si kykyä käydä sotaa Suo­mea vas­taan, mutta ai­na­han rois­kuu kun ra­pa­taan.

Monet Ve­nä­jän val­lan­ku­mouk­sen vi­hol­li­set tun­nus­ti­vat oi­keu­des­sa ri­kok­sen­sa. Jospa nyky­maailman muu­tos­vasta­rin­tai­set­kin saataisin tun­nus­ta­maan ri­kok­sen­sa ja läh­te­mään vapaa­eh­toi­ses­ti kor­tis­toon.

"HUSia tul­laan joh­ta­maan kuin mitä hy­vän­sä liike­yri­tys­tä." Kuin tieto­kone­pe­le­jä luo­vaa yri­tys­tä, kuin mai­nos­toi­mis­toa, kuin muovi­mu­kien tuo­tan­to­lin­jaa, kone­pajaa vai kuin yk­si­tyis­tä yli­opis­toa? Tie­tyt perus­asiat ovat sa­mo­ja kai­kes­sa tuo­tan­to­toi­min­nas­sa, mutta nii­den hal­lit­se­mi­nen ei riitä joh­ta­juu­teen.

Moni or­ga­ni­saa­tio tekee kahta asiaa: Var­si­nais­ta työ­tään ja "mi­tat­ta­via tu­lok­sia" hal­lin­nol­le. Yksi toi­men­pide voi­daan jakaa kol­mek­si: Te­ke­mäl­lä 50% tur­haa työtä voi on­nis­tua näyt­tä­mään kol­min­ker­tai­sen mää­rän "suo­rit­tei­ta". Ilman riit­tä­vää mää­rää "suo­rit­tei­ta" ei saa bo­nuk­sia eikä ehkä edes jat­kaa työs­sään. Epä­mää­räi­nen mo­lem­min­puo­li­nen pelon ilma­pii­ri­kö estää he­del­mäl­li­sen vuoro­pu­he­lun? "Vasta­puoli" alkaa tun­tua il­keäl­tä ja pahan­tah­toi­sel­ta, kun ei suos­tu ym­mär­tä­mään minun nä­ke­myk­siä­ni.

Joi­den­kin mie­les­tä te­hok­kuu­des­ta ym­mär­tä­vät jo­tain vain ne, jotka myön­tä­vät että or­ga­ni­saa­tio on kuin kello­ko­neis­to ja työn­te­ki­jä/re­surs­si on kello­ko­neis­ton ratas: Työn­te­ki­jäl­lä on sel­keäs­ti mää­ri­tel­ty osaa­mi­nen ja hän tekee sen mu­kai­sia vakio­toi­men­pi­tei­tä. Näitä kun lai­te­taan jär­ke­väs­ti pe­räk­käin, niin ko­neis­to toi­mii te­hok­kaan täy­del­li­ses­ti — nyt ja aina.

Tämän ajat­te­lun vie­hä­tys joh­tuu siitä, että se on osa to­tuut­ta, mutta ennenkaikkea siitä, että se on niin sel­keä ja help­po ym­mär­tää. Kun sul­kee pois mie­les­tään kai­ken muun, on help­po luot­taa ym­mär­ryk­seen­sä ja tehdä jä­mä­köi­tä pää­tök­siä. Jä­mäk­kyyt­tä tar­vi­taan, koska tähän ajat­te­luun kuu­luu, että työn­te­ki­jät/re­surs­sit usein jou­du­taan pa­kot­ta­maan teh­tä­vään­sä, jota ne lais­kuut­taan kart­te­le­vat. Jos­kus palk­kioil­la maa­nit­te­lu on­nek­si riit­tää.

T-For­din tuo­tan­to­linja oli niin suuri edis­tys­askel, että sen vai­ku­tus pais­taa vie­lä­kin läpi monen ajat­te­lus­sa. Ei sii­tä­kään tosin muis­te­ta kuin ne uudet piir­teet, jotka poik­ke­si­vat ai­kai­sem­mas­ta. Eikä si­tä­kään muis­te­ta, että fordistinen tuo­tan­to­ajat­te­lu ei yksin riit­tä­nyt, kun muu­ta­ma vuosi­kym­men myö­hem­min piti ru­ve­ta so­peu­tu­maan asiak­kaan tar­pei­siin ja toi­vei­siin.

T-Ford oli sen ver­ran yksin­ker­tai­nen, että muu­ta­ma asian­tun­ti­ja ky­ke­ni suun­nit­te­le­maan sen ko­koon­panon. Suun­ni­tel­maa ei juu­ri­kaan muu­tet­tu vuo­sien saa­tos­sa. Ko­koon­pa­nos­ta oli sel­keä erot­taa yk­sit­täi­siä yksin­ker­tai­sia työ­vai­hei­ta. Kovin moni­mut­kai­seen yh­tei­seen aja­tus­ten­vaih­toon eri kie­liä mon­ger­ta­vat työn­te­ki­jät eivät olisi kyen­neet­kään. Ehkä työn­te­ki­jöi­den mie­les­tä työ oli in­hi­mil­lis­tä, jos sillä tie­na­si lei­pän­sä me­net­tä­mät­tä ter­veyt­tään.

En tiedä, mil­lais­ta ih­mis­ten hoi­ta­mi­nen on, joten jätän sen se­lit­tä­mi­sen alan ih­mi­sil­le. Si­vul­li­sen kui­ten­kin so­pi­nee esit­tää tyh­miä ky­sy­myk­siä aja­tuk­sia.

Joh­ta­jia ei kan­na­ta re­pos­tel­la eikä syy­tel­lä. He ovat toi­mi­neet par­haak­si kat­so­mal­laan ta­val­la ja hei­dän nä­ke­myk­sen­sä on ollut va­lit­si­joi­den tie­dos­sa. Eikö HUSin joh­don pää­tös­ten ja toi­min­ta­tavan ta­ka­na ole vaa­leil­la va­lit­se­mam­me edus­ta­jat? So­pii­kin kysyä, kuin­ka laa­jas­ti ja miksi pi­däm­me nar­sis­tis­ta uhoa hy­vä­nä joh­ta­juu­te­na. Tie­tys­ti vain, ell­emme joudu itse suo­ri­na ala­mai­si­na siitä kär­si­mään.

Mitä yh­tei­söl­li­syys tarkoittaa työyhteisöissä ja kunnallisten asioiden hoidossa? Miten jalostaa yhteisön jäsenten ja viisaus ja ulkopuolisten asiantuntemus uudeksi yhteiseksi oivallukseksi? Millaiset poliitikot kykenevät edistämään yhteisöllisyyttä?

Uusi in­no­vaa­tio­yli­opis­tom­me tul­lee jat­kos­sa ole­maan oi­val­li­nen esi­merk­ki yh­tei­söl­li­ses­tä työ­or­ga­ni­saa­tios­ta. Mil­lais­ta mah­tai­si olla kes­kus­joh­toi­nen luo­vuus ja ko­men­to­in­no­voin­ti?

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Syksy 2008 > Puutarhakaupunki ()

Puu­tarha­kau­pun­ki

Puu­tarha­kau­pun­gis­sam­me kaik­ki on lä­hel­lä. Ka­ve­ri­ni työ­paik­ka, Nokia, on kol­men sadan met­rin pääs­sä. Joka arki­aamu 23578 no­kia­lais­ta kä­ve­lee keit­tiö­ni ik­ku­nan edit­se työ­pai­kal­leen, pie­neen hu­vi­lan­omai­seen toi­mis­toon­sa söpöjärven ran­nal­le. 6500 heis­tä as­te­lee puron var­rel­la ole­vaan ro­mant­ti­ses­ti sepän pajaa muis­tut­ta­vaan vers­taa­seen ko­koa­maan kän­ny­köi­tä. Eilen he te­ki­vät 27 532 uutta kän­nyk­kää — 50 000 asuk­kaan kau­pun­gil­le!

Aja­tel­la, että yli 10000 ulko­maa­lais­ta Nokia työn­te­ki­jää on ha­lun­nut aset­tua juuri tänne. Niin Ana Bar­ce­lo­nas­ta kuin Tanako To­kios­ta va­kuut­ta­vat, että juuri täl­lais­ta asuin­ym­pä­ris­töä he ovat toi­vo­neet lap­ses­ta saak­ka. Jimin mie­les­tä taas kau­pun­kim­me on aivan kuin hänen koti­seu­tuaan Yhdys­val­to­jen keski­län­nes­sä.

Kilo­metri No­kial­ta päin­vas­tai­seen suun­taan on vai­mon työ­paik­ka — Nordean pää­kont­to­ri. Tänne puu­tarha­kau­pun­kiin ei pank­ki­krii­si­kään ole yl­tä­nyt. No, Glitnerin po­ruk­ka on sou­ta­nut ver­koil­leen ta­val­lis­ta useam­pa­na aa­mu­na.

Viime lauan­tai­na ostin soh­van IKEAsta. Laaja halli oli mu­ka­van väljä, koska eihän mei­dän pie­nen kau­pun­kim­me väki kovin usein osta huone­ka­lu­ja. Hesalaiset tosin vä­lil­lä tuk­ki­vat röyh­keäs­ti käy­tä­vät. Mi­nus­ta Hesaankin pi­täi­si saada ra­ken­taa kaup­pa­kes­kuk­sia, ett­eivät hesalaiset tun­ki­si tänne änkyröimään.

Myy­jäl­lä, naa­pu­ril­la­ni tie­tys­ti, oli aikaa kan­taa uusi soh­va­ni tuos­ta pel­lon poik­ki meil­le ko­tiin. IKEAmme on hyvä kaup­pa, koska siel­lä on laaja va­li­koi­ma kaik­kea ja va­li­koi­mat vaih­tu­vat usein. Saman­lai­nen IKEA on tie­tys­ti kai­kis­sa muis­sa­kin puu­tarha­kau­pun­geis­sa.

Sun­nun­tai­na kävin ter­veh­ti­mäs­sä mum­moa tuol­la pel­lon ta­ka­na nä­ky­väs­sä sai­raa­las­sa, jossa hä­nel­le teh­tiin lonk­ka­leik­kaus. Leik­kaus­salin luu­saha oli aivan tuli­terä, koska tämä oli sairalaan en­sim­mäi­nen lonk­ka­leik­kaus. Lonk­ka­ki­rur­gi on pää­toi­mi­nen maan­vil­je­li­jä, joten sivu­toi­mi­nen sai­raa­la­virka sopii hä­nel­le erin­omai­ses­ti, kun­han leik­kauk­sia ei ajoi­te­ta puin­ti­ai­kaan. Viime syk­sy­nä yksi hoi­ta­jis­ta jou­tui vah­ti­maan ki­rur­gin kui­vu­ria kii­rei­sen leik­kauk­sen ajan.

Lähiseuden maa­ti­loil­la ei ole peräkammarin poi­kia. Siitä sai­raa­lan hoitsut ovat pi­tä­neet huo­len. Ke­nen­kään leh­mät eivät ole jää­neet ilman lyp­sä­jää.

Vaik­ka jos­kus jou­tui­sim­me­kin käy­mään tääl­tä muual­la, emme ole jouk­ko­lii­ken­teen aika­tau­lu­jen orjia. Sel­lai­nen ei sovi it­sel­li­sel­le ih­mi­sel­le. Tääl­lä jo­kai­sel­la per­heel­lä on kaksi autoa. Kau­pun­gin lai­dal­la on turve­suo, jolla kas­va­te­taan eko­lo­gis­ta turve­ben­saa.

Olen asu­nut maal­la, pie­nes­sä kau­pun­gis­sa oma­koti­ta­los­sa, sekä vähän isom­man kau­pun­gin lä­hiös­sä ja kes­kus­tas­sa. Elä­män­ti­lan­ne, ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne ja työt ovat hei­tel­leet eri paik­koi­hin. Omil­le miel­ty­myk­sil­le­kin on jää­nyt tilaa.

Vaih­te­lu on vir­kis­tä­nyt. Kaik­ki ko­kei­le­ma­ni ovat tun­tu­neet mu­ka­vil­ta asu­mis­muo­doil­ta, mutt­en tunne suur­ta kai­puu­ta ta­kai­sin mi­hin­kään ko­kei­le­maa­ni.

Ny­kyi­sen koti­toi­mis­to­ni ik­ku­nas­ta avau­tuu nä­ky­mä le­veäl­lä ave­nuel­le ja ava­raan ris­teyk­seen. Au­to­jen melu alkaa he­rä­tä vaik­ka on var­hai­nen sun­nun­tai-aamu. Mu­ka­vaa on nähdä jalan­kul­ki­joi­ta ma­lek­si­mas­sa lei­po­moon, kii­ruh­ta­mas­sa töi­hin tai odot­te­le­mas­sa ra­tik­kaa. Kau­pun­gin hyö­ri­nän nä­ke­mi­nen koti­nur­kil­la tuo jän­nän tun­teen yh­teen­kuu­lu­mi­ses­ta.

Kaik­ki pal­ve­lut ja vai­mon työ­kin ovat kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä. Har­vi­nai­sem­pien­kin asioi­den har­ras­ta­jia pää­sen ta­paa­maan kä­vel­len. Met­rol­la ja ra­ti­kal­la saa­vut­taa kä­te­väs­ti loput kau­pun­gis­ta. Met­roon on sata­kunta met­riä ja ra­ti­kan py­sä­kil­le viisi­kym­men­tä met­riä ulko-ovel­tam­me, mikä on mel­koi­sen ylel­lis­tä. Kilo­met­ri­kin met­rol­le tai ra­ti­kal­le vielä me­net­te­li­si.

Autoa käy­täm­me sa­tun­nai­ses­ti isom­pien os­tos­ten ko­tiin kär­rää­mi­seen tai vii­kon­lop­pu­jen huvi­aje­lui­hin maa­seu­dul­le tai lähi­kau­pun­kei­hin. Monen mie­les­tä lähi­kau­pun­git­kin ta­voit­taa mu­ka­vam­min ju­nal­la. Tank­ka­sim­me heinä­kuus­sa ja jäl­leen loka­kuus­sa.

Nyt en kai­paa puu­tar­haa, mutta monta vuot­ta ren­tou­duin nau­tis­ke­le­mal­la puu­tar­han­hoi­dos­ta tai vain nur­mi­kon ja pen­sai­den kas­vun seu­raa­mi­ses­ta. Sil­loin­kin asuim­me lä­hel­lä kes­kus­taa, mutta töis­sä ja kau­pas­sa kä­vim­me au­tol­la ellei ollut pyö­räi­ly­keli. Omal­la au­tol­la työ­matka sujui kolme ker­taa no­peam­min. Pari kol­men kilo­met­rin kaup­pa­mat­kan olisi toki voi­nut hoi­taa ter­veel­li­ses­ti ja eko­lo­gi­ses­ti van­han ajan maito­kär­ryil­lä, mutta eipä sel­lai­sia tul­lut han­kit­tua, kun pi­has­sa oli aina auto lähtö­val­mii­na. Oli­si­vat­ko maito­kär­ryt he­rät­tä­neet lii­kaa huo­mio­ta­kin?

Maa­tilan piha­piiri ja omat pel­lot ja met­sät ovat lap­suu­te­ni mie­len­mai­se­maa. Sel­lai­ses­sa mie­le­ni palaa lap­suu­den mu­ka­viin tun­nel­miin. Miks­ei maal­la­kin voisi elää, jos löy­tyi­si so­pi­vaa työtä.

Olen jos­kus yl­lät­ty­nyt­kin siitä, miten monelaisista elä­mi­sen ja asu­mi­sen muo­dois­ta olen pi­tä­nyt — tai mistä en ole­kaan pi­tä­nyt tai mitä en jäkeenpäin kai­paa­kaan. Ihan kaik­kea ei edes sovi ha­lu­ta, koska jälki­pol­vil­le­kin pitää jät­tää jo­tain. Eko­lo­giaa ei saa unoh­taa.

Eh­do­tus puu­tarha­kau­pun­kien ver­kos­tos­ta oli niin kes­ken­eräi­nen ja vain yhden­lai­set toi­veet huomioonottava, että se tun­tui lä­hin­nä vaali­pu­heel­ta. Toi­vot­ta­vas­ti edes jos­sain yli­opis­tos­sa on mah­dol­li­suus ja­los­taa ih­mis­ten eri­lai­sis­ta toi­veis­ta ja ideois­ta eh­do­tuk­sia yh­tei­sö­ra­ken­teik­si, jotka ovat myös eko­lo­gi­ses­ti kes­tä­viä.

Ym­pä­ris­tön ja asu­mis­viih­ty­vyy­den kan­nal­ta on tär­keää nos­taa suo­ma­lai­sen ra­ken­ta­mi­sen laa­tua niin, että talot pi­tä­vät sa­teen ja tuu­len ul­ko­na ja läm­mön si­säl­lä. Ra­ken­nus­ten huol­ta­mi­nen ei saa olla ra­ken­nus­vir­hei­den jat­ku­vaa paik­kai­lua.

Ti­lo­jen toi­mi­vuut­ta­kin voisi vähän miet­tiä. Jos viisi­hen­ki­nen perhe jou­tuu ah­tau­tu­maan aamu­toi­mil­leen — pis­sal­le, ka­kal­le, suih­kuun ja ham­pai­ta pe­se­mään — parin ne­liön kos­tean tunk­kai­seen ko­me­roon, puu­tarha­kau­pun­gin väl­jyys unoh­tuu. Hyvä, ett­eivät lähiö­ra­ken­ta­mi­sen hul­lui­na vuo­si­na kek­si­neet yh­dis­tää kylppäriä ja keit­tiö­tä. Siinä vasta olisi ollut tehoneliöitä.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Pieniä mietteitä > Kosovo ()

Ko­so­vo

Ser­bia sorti Ko­so­von enem­mis­tö­nä ole­via al­baa­ne­ja monin ta­voin. Lo­puk­si Ser­bia yrit­ti et­nis­tä puh­dis­tus­ta. Ser­bia osoit­ti osoit­ti kai­kin ta­voin ole­van­sa so­pi­ma­ton hal­lit­se­maan Ko­so­voa al­kuun­kaan in­hi­mil­li­ses­ti tai yleisesi hy­väk­syt­ty­jen demo­kra­tian ja ihmisioikeuksien peri­aat­tei­den mu­kai­ses­ti.

Ve­nä­jäl­le il­mei­ses­ti muut kuin in­hi­mil­li­set peri­aat­teet ovat tär­kei­tä. Ser­bia­han ve­toaa vuosi­sa­to­ja van­hoi­hin his­to­rial­li­ses­ti mer­kit­tä­viin paik­koi­hin, joita Ser­bian kan­sal­la on Ko­so­von alueella. Pitääkö Venäjä näiden tunnearvoa Serbeille tärkeämpänä kuin nyt elävien ihmisarvoa.

Mitä jos mies vaa­ti­si pa­hoin­pi­te­le­män­sä vai­mon pa­laut­ta­mis­ta turva­ko­dis­ta sillä pe­rus­teel­la, että vai­mon rin­nat ennen tun­tui­vat hä­nes­tä mu­ka­vil­ta?

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Pieniä mietteitä > Suomi NATOon ()

Suomi NA­TOon

Kun Suomi ei ole vi­ral­li­ses­ti ollut osa jo­tain tois­ta val­tioi­ta, Suomi on ollut ai­na­kin pik­kui­sen liit­tou­tu­nut jon­kun kans­sa. Yleen­sä olo­suh­tei­den pa­kos­ta. Jos­kus liit­to­suh­det­ta on vah­vis­ta­nut po­liit­tis­ten pe­lu­rien edun­ta­voit­te­lu, jota he ovat har­ras­ta­neet Suo­men ylei­sen edun kus­tan­nuk­sel­la.

Joi­den­kin pien­ten NATO-mai­den edus­ta­jat oli­vat ko­vas­ti tou­huis­saan pääs­tes­sään mu­kaan Bus­hin so­taan. Kriit­ti­sem­pi ajat­te­lu olisi hyvin voi­nut tuot­taa pa­rem­man loppu­tu­lok­sen vä­hem­mil­lä va­hin­goil­la. NATOn arvo­maail­maan pi­täi­si vah­vas­ti kuu­lua aito kun­nioi­tus ihmis­oi­keuk­sia ja demo­kra­tiaa koh­taan. Haa­lit­tiin­ko Ira­kiin en­sim­mäi­siä val­loi­tuk­sen jäl­kei­siä val­lan­pi­tä­jiä pää­ta­voit­tee­na demo­kra­tia ja ihmis­oi­keu­det?

Kun vai­keis­sa olois­sa yrit­tää vä­ki­sin saada no­peas­ti tu­los­ta, tekee usein va­hin­koa, jonka kor­jaa­mi­nen kes­tää vuosi­kym­me­niä. Miks­ei Suomi voisi omal­ta pie­nel­tä osal­taan edis­tää kes­tä­vää maailman­rau­haa NATOn si­säl­tä käsin? Vai mil­lais­ta arvo­maailmaa Suomi NA­TOs­sa edus­tai­si? Suo­met­tui­si toi­vot­tuun suun­taan?

So­ti­mi­nen ja mah­dol­li­ses­ti kuo­le­mi­nen kau­ka­na Suo­men ra­jo­jen ulko­puo­lel­la tun­tuu tur­hal­ta. Vaan entä jos ky­sy­mys sat­tui­si ole­maan ai­dos­ti oi­keas­ta ja vää­räs­tä? Pahan ar­moil­le jä­tet­ty­jen syyt­tö­mien aut­ta­mi­ses­ta? Voi­si­ko se estää uhan tu­le­mi­sen Suo­men ra­joil­le? Erot­taa­ko NATO oi­kean vää­räs­tä?

Onko puo­lueet­to­muus sitä, että kat­soo muual­le kun tuh­mat pojat kiu­saa luo­kan pie­nin­tä? Tai sitä, että menee kul­man taak­se, kun ka­ve­ria pot­ki­taan ka­dul­la tai naa­pu­rin tyt­töä rais­ka­taan? Aina pako­mat­kal­la tai tees­ken­te­le­mäs­sä ko­vien jät­kien ka­ve­ria?

NA­TOon liit­ty­mi­ses­sä minua pe­lot­taa se, että sinne eni­ten ha­lua­vat ovat täy­sin kri­tii­kit­tö­miä myö­täi­li­jöi­tä. Tun­tuu kuin mennneisyydestä kum­pua­va tarve Suo­men si­säi­seen kes­ki­näi­seen no­kit­te­luun veisi har­kin­ta­kyvyn. Toi­vot­ta­vas­ti tämä pelko kum­puaa si­säl­tä­ni eikä reaaliteeteista. NATO tun­tuu mi­nus­ta ihan hy­väl­tä rat­kai­sul­ta, mi­kä­li se on avoin ke­hit­ty­mään ja ai­dos­ti kuun­te­le­maan kaik­kien jä­sen­ten­sä nä­ke­myk­siä.

Mikä olisi pa­ras­ta Suo­men puo­lus­tuk­sen kan­nal­ta? Riip­puu ti­lan­tees­ta, eikä sitä voi tie­tää en­na­kol­ta. Uhka­kuvia on näh­tä­vis­sä ja luo­ta­vis­sa, mutta jo­tain val­lan muu­ta­kin voi sat­tua. Ketä lop­pu­jen lo­puk­si kiin­nos­taa Suo­men koh­ta­lo? Mitä mer­ki­tys­tä mil­lään si­tou­muk­sil­la on? Tus­kin ke­tään kiin­nos­taa ja so­pi­mus­pa­pe­ri on pa­pe­ria. Mutta silti yh­des­sä edes vähän sa­maan suun­taan ajat­te­le­vien kans­sa voi pär­jä­tä pa­rem­min kuin yksin. Hy­väs­sä ly­kys­sä tut­tua ka­ve­ria voi­daan aut­taa­kin.

Aja­tus puo­lueet­to­muu­den, sivuunkatsomisen, ja­lou­des­ta syn­tyi pyssy ohi­mol­la.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Pieniä mietteitä > Suomi läntisen arvomaailman piiriin ()

Suomi län­ti­sen arvo­maailman pii­riin

Onko kyse 70-luvun teini­po­li­tiik­ko­jen no­kit­te­lus­ta? Nytkö 70-lu­vul­la syr­ji­tyt näyt­tä­vät sil­loi­sil­le vas­tus­ta­jil­leen?

70-lu­vul­la demo­kra­tian hen­ges­tä ja peri­aat­teis­ta lip­sui­vat niin osa teini­po­li­tii­kois­ta kuin muis­ta­kin po­lii­ti­kois­ta. Millä eväil­lä sil­loin va­li­koi­tu po­li­tiik­kaan ja millä eväin siel­lä eteni? Mikä mer­ki­tys oli nöy­räl­lä ja mini­puo­li­sel­la tu­le­vai­suu­den haas­tei­den ar­vioin­nil­la? Mikä osuus fa­naat­ti­sel­la us­kol­la oman liik­keen asiaan? Mikä ky­vyl­lä po­liit­ti­seen de­ma­go­giaan ja temp­pui­luun — no­kit­te­luun?

Tais­to­lai­suus oli vahva 70-lu­vul­la, mutt­ei sen­tään edus­ta­nut Suo­men arvo­maailmaa edes sil­loin. Ka­tai­nen siis tus­kin tar­koit­ti tais­to­lai­suu­den kit­ke­mis­tä. Mutta mitä hän tar­koit­ti? Tar­koit­ti samaa kuin minä vai tar­koit­ti­ko esi­mer­kik­si kriitiköntä Bushilaisuuden nuo­le­mis­ta? Kel­paa­ko Ka­tai­sel­le mi­kään Bus­hin vas­tus­ta­man "Van­han Eu­roo­pan" arvo­maail­mas­ta? Oi­keus­val­tion peri­aate? Ihmis­oi­keu­det?

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Pieniä mietteitä > Tikittävä pommi ()

Ti­kit­tä­vä pommi

Yhdys­val­tain pre­si­dent­ti­eh­dok­kais­ta osan mie­les­tä ih­mis­tä saa ki­dut­taa, jos hän ei muu­ten kerro, missä ti­kit­tä­vä pommi uhkaa useiden syyttömien henkeä. Lisäksi he väittävät, että kidutuksen teho on todistettu. Tosin CIA tuhosi todistusaineiston.

Minun mie­les­tä­ni "kovin me­ne­tel­min" teh­dyt kuu­lus­te­lut tu­li­si nau­hoit­taa ja nau­hoi­tus­ten pi­täi­si tulla jul­ki­sik­si heti ti­lan­teen sel­vit­tyä. Miten asias­ta muu­ten voi olla miel­tä?

Li­sään­tyi­si­kö ki­du­tuk­sen suo­sio, jos siitä tu­li­si jul­kis­ta? Onko meil­lä ali­ta­jui­nen tarve ul­kois­ta paha "nii­hin" ja ki­dut­taa "niitä"; epä­in­hi­mil­li­siä si­vis­tyk­sen ulko­puo­li­sia otuk­sia. Onhan niitä, mutta vuosi­tu­han­sien ku­lues­sa si­vis­ty­neet ih­mi­set ovat op­pi­neet, että syyl­li­sek­si ei pidä tuo­mi­ta mutu-tuntumalta ja vält­tyäk­seen itse muut­tu­mas­ta epä­in­hi­mil­li­sek­si otuk­sek­si on pa­ras­ta kun­nioit­taa kaik­kien lä­him­mäis­ten ihmis­arvoa.

"Me yle­vät, joi­den syn­nit eivät syn­tiä ole" lau­sui saar­naa­ja erään elo­kuvan aluk­si. Oman kult­tuu­rim­me mu­kaan elä­vät lä­him­mäi­sem­me ovat meis­tä useim­mil­le muita yle­väm­pää väkeä. Kivi­kau­ti­nen vais­to­ko näin sanoo?

Kir­joi­tin ai­hees­ta pie­nen no­vel­lin.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Joulukuun kuudes 2006 > Gallup-demokratia ()

Gallup-demokratia

"Demo­kra­tia kuoli, kun alet­tiin ää­nes­tää." Lau­su­ma lie­nee pe­räi­sin sa­mal­ta ajal­ta kuin idea tar­jo­ta kan­sal­le "lei­pää ja sir­kus­hu­ve­ja". Vii­meis­tään demo­kra­tia kuoli, kun vaa­lien eh­dok­kaat al­koi­vat seu­ra­ta gal­lupien tuloksia. Kuka enää perehtyy asioihin ja miettii syitä ja seurauksia?

Kan­san­valta on oikea rat­kai­su, mutta val­lan li­säk­si kan­sal­la pitää olla tieto ja ym­mär­rys ja sen pitää tun­tea vas­tuun­sa. (Ja onhan sitä, mutta media ja puo­lueet tar­joa­vat ti­lal­le "lei­pää ja sir­kus­hu­ve­ja".) Ää­nes­tä­mis­tä tär­keäm­pää on tah­don muo­dos­tuk­sen pro­ses­si. Tah­don muo­dos­tus­ta voi oh­ja­ta tot­tu­mus, de­ma­go­gia tai avoin eri vaih­to­eh­to­jen pun­nit­se­mi­nen ja yri­tys ym­mär­tää ou­to­jen­kin nä­ke­mys­ten pe­rus­tei­ta. Har­kit­tu mieli­pide tuot­taa pa­rem­pia pää­tök­siä kuin het­ken mieli­joh­tees­ta hei­tet­ty rasti ky­se­ly­kaa­vak­kee­seen tai ää­nes­tys­li­puk­kee­seen fii­lis­poh­jal­ta tai van­has­ta muis­tis­ta pyö­räy­tet­ty nu­me­ro.

Gal­lu­pien täy­den­nyk­sek­si oli­si­kin mu­ka­va kuul­la vas­taa­jien pe­rus­te­lu­ja nä­ke­myk­sil­leen. Mi­nus­ta on hu­pai­saa, että vaali­gal­lu­pien tu­lok­sia tul­kit­se­maan pyy­de­tään eri­lai­sia asian­tun­ti­joi­ta sensijaan, että ky­syt­täi­siin ih­mi­sil­tä it­sel­tään, mitä he vas­tauk­sel­laan tar­koit­ti­vat.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Joulukuun kuudes 2006 > Itsenäisyyspäivä. ()

It­se­näi­syys­päivä.

Kat­soin eilen ame­rik­ka­lai­sen do­ku­men­tin talvi­so­das­ta. Se oli ame­rik­ka­lai­sit­tain dra­ma­ti­soi­tu ylis­tys pie­nen kan­san ur­heu­del­le ja tai­dol­le. Sta­li­nin hal­lin­to oli paha, mutta Ve­nä­jää ja muita neu­vos­to­kan­so­ja ku­vat­tiin in­hi­mil­li­ses­ti. Do­ku­ment­ti oli mie­les­tä­ni so­pi­va kun­nian­osoi­tus sen ajan suo­ma­lai­sil­le.

Do­ku­men­tis­sa ei ollut mys­tis­tä sodan glorifiointia eikä pö­näk­kää isän­maal­li­suut­ta. Ei mi­tään "jouk­ko­si eessä kau­nis on kuol­la" hömp­pää. Sodan kär­si­myk­siä ei kai­vel­tu eikä yli­dra­ma­ti­soi­tu, mutta oh­jel­ma jätti kui­ten­kin miet­ti­mään, miten itse kes­täi­si moi­sis­sa olois­sa.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Joulukuun kuudes 2006 > Irak ()

Irak

Ira­ki­lai­set kärsivät Saddamin takia, mutta moni hallitus arveli hyötyvänsä hänestä. Saddam hankkiutui valtaan vähemmällä ulkomaisella tuella kuin moni muu vastaavanlainen diktaattori, mutta eikö häntäkin tuettu. Valtaan noustuaan hänellä oli "ystäviä" yllin kyllin niin idässä kuin lännessä. Lyhytnäköinen pragmaattinen oman edun tavoittelu ohitti moraaliset ja eettiset periaatteet. "Ellemme pysyttäydy Saddamin ystävinä, kilpailijat vievät kaiken öljyn ja kaikki tilaukset. Saddam sai anteeksi omien kansalaisten kaasuttamisen hengiltä, koska hän oli hyödyllinen väline taistelussa Iranin Ajatollahien valtaa vastaan.

Miksi Aja­tol­lah Khomeini pääsi valtaan? Koska hänen edeltäjänsä Shaahi ei piitannut Iranilaisten oikeuksista ja tarpeista. Shaahin erotti Khomeinista vain se, että hän oli ulkomaisten hallitusten talutusnuorassa. Lyhytnäkäinen pragmaattinen oman edun tavoittelu …

Siitä läh­tien kun suur­val­to­jen lai­vas­tot siir­tyi­vät hii­les­tä öl­jyyn, Ira­kin ja Ira­nin his­to­ria on ollut ulko­mais­ten ta­ho­jen pyr­ki­mys­tä saada val­taan it­sel­le myätämielinen nukke­hal­li­tus. Tämän tie­täen Bus­hin pu­heet va­pau­den ja demo­kra­tian vie­mi­ses­tä alueel­le kuu­los­ti­vat de­ma­go­gial­ta. Ajoit­tain vai­kut­ti siltä, että hän itse uskoi pu­hei­siin­sa. Se puis­tat­ti.

Pu­hei­ta demo­kra­tias­ta, oi­keu­des­ta ja va­pau­des­ta vah­vis­tet­tiin uh­kauk­sel­la, että toisinajattelivat saa­vat mais­taa ruu­tia: "Joko olet mei­dän puo­lel­lam­me tai meitä vas­taan." Lie­ne­vät­kö Pu­ti­nin itäi­nen demo­kra­tia ja Bushin läntinen demokratia läheistäkin sukua toisilleen?

Bus­hin hal­lin­to antoi ym­mär­tää, taisi it­se­kin uskoa, että kaik­ki käy kuin länk­kä­ris­sä: Ratsu­väki tulee ja pe­las­taa hyvät kau­pun­gin asuk­kaat ink­ka­rien kyn­sis­tä ja ka­raut­taa ta­kai­sin ka­sar­mil­le. Koska nyt ei oltu Ame­ri­kas­sa vaan bar­baa­rien pa­ris­sa, ratsu­väen pitää ennen pois­tu­mis­taan aut­taa por­mes­ta­rik­si oi­kean­lai­nen va­pau­den, oi­keu­den­mu­kai­suu­den ja demo­kra­tian puo­lus­ta­ja. Mm. ta­lous­ri­kos­ten har­ras­ta­mi­nen län­nes­sä kat­sot­tiin pätevöittävän hal­lit­se­maan Ira­kia. Hu­hu­jen mu­kaan eu­roop­pa­lai­ses­ta van­ki­las­ta­kin yri­tet­tiin vä­ki­sin viedä yksi näin pä­te­vöi­ty­nyt hen­ki­lö Ira­kia joh­ta­maan.

Ira­kiin läh­ties­sään Bush ei pu­hu­nut mi­tään vuosi­kym­me­nien hajota-ja-hallitse tak­tii­kan vai­ku­tuk­sis­ta eikä eri­lais­ten rii­dan­kyl­vä­jien uhas­ta. Ehkä hän to­sis­saan uskoi ratsu­väen rat­kai­se­van kai­ken. Nyt hän ih­met­te­lee, miksi Ira­ki­lai­set eivät ole tyy­ty­väi­si­nä so­vus­sa, vaik­ka hän pe­las­ti hei­dät.

Toi­mi­van demo­kra­tian syn­ty­mi­nen on pitkä pro­ses­si, joka on­nis­tuu vain tie­tyis­sä olois­sa: Luot­ta­mus, oi­keu­den­mu­kai­suus, in­hi­mil­li­syys, kun­nioi­tus, mah­dol­li­suus vai­kut­taa omiin asioi­hin ja sii­hen tar­vit­ta­va ko­ke­mus, tieto ja ym­mär­rys. Bus­hil­le demo­kra­tia mer­kin­nee yhtä kuin hänen lähi­pii­rin­sä arvo­maailman mu­kaan elä­mi­nen. Hä­nel­le demo­kra­tian puo­lus­ta­mi­nen on yhtä kuin toi­sin­ajat­te­li­joi­den nu­jer­ta­mi­nen.

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Joulukuun ensimmäinen 2006 > Terve mieheen ()

Terve mie­heen

Sain Bayer HealtCarelta kirjeen. "Oot mun jäyhä jököttäjä", Baijerin tytöt kirjotti. Tytöt anto ymmärtää, että heille rakkautta on saada kuumaa rauta­kan­kea perseeseen. Kuvaannollisest luulisin. Vaik on niit kaikkii outoi. Jos ne oliki tosissaan?

Mä luu­len, että HeatCare on suameks Kuuma Hoito. Täy­tyy tsekata tytöt Bayerin web-sivuilta. Bayer HeatCarella on var­maan web-sivu­illan joku "ha­luun mies­tä/nais­ta/rautakankee" tref­fi­pals­ta.

Kir­jees­sä oli "mites kanki?"-tes­ti, jonka avul­la voi tar­kis­taa, kel­paa­ko nai­sil­le eli kykeneekä kanki rak­kau­den tyähän. Mä yli­tin kar­sin­ta­rajan. "Kerro piruuttas ka­ve­reil­le­kin", tytöt eh­dot­ti.

An­toi­vat vielä il­mai­sen neu­von: Jos ei seiso, niin jut­te­le eukon kans­sa. Il­lal­la sän­gys­sä eukko halus ju­tel­la. " Miksi, mullahan sei­soo", mä ky­syin. Eukko kään­si sel­kän­sä. Liekkö eukon vai­vaan mittään pil­le­riä ?

Lähde: Bayer HealthCare rauta­kanki Levitra Cialis

Heikin pohteita > Blogini (vuosien takaa) > Näkökohtia > Vain mulkku mopottaa ()

Vain mulk­ku mopottaa

Pal­jon on kes­kus­tel­tu mopotuksen koh­teis­ta: "Eihän mopotetuksi jou­tu­mi­nen oi­keas­ti va­hin­goi­ta." "Vain nössöt eivät kestä mopotusta." "Mopotus vah­vis­taa." "Se on ylei­nen initaatioriitti."

Entä mopottajat? Eikö toi­sen kiu­saa­mi­ses­ta/nöy­ryyt­tä­mi­ses­tä naut­ti­va ole yksin­ker­tai­ses­ti mulk­ku? Mi­nul­le on syn­ty­nyt vai­ku­tel­ma, että ai­to­na pyr­ki­myk­se­nä ei ole tuot­taa mieli­hyvää mopotettaville, vaan nau­tin­to tulee nimen­omaan siitä, että mopotettava on mopottajan ar­moil­la.

Osa ih­mi­sis­tä naut­tii tois­ten kiu­saa­mi­ses­ta. Joil­le­kin se on kes­kei­nen elä­män nau­tin­to, jot­kut me­ne­vät mie­lel­lään mu­kaan, kun­han tar­jol­la on so­pi­va teko­syy - vaik­ka­pa vi­ral­li­ses­ti hy­väk­syt­ty mopotus. Jot­kut te­ke­vät mitä hy­vän­sä enem­mis­tön mu­ka­na riip­pu­mat­ta siitä, mikä it­ses­tä tun­tuu oi­keal­ta tai vää­räl­tä.

Mopotus luonee yhteishenkeä. Mutta millaista yhteishenkeä? Jalkapallohuligaanien yhteishenkeä?

Miksi vapaa, it­seään kun­nioit­ta­va ih­mi­nen suos­tuu vas­taan pa­ne­mat­ta tois­ten nöy­ryy­tet­tä­väk­si vas­toin kaik­kea sitä mitä ihan­noim­me? Miksi on hie­noa kuu­lua mopotettavien va­li­koi­tuun jouk­koon? Ta­ri­noi­dem­me san­ka­rit tais­te­le­vat it­se­näi­syy­des­tään joko väki­val­loin tai pa­si­fis­min kei­noin, mutta eivät kos­kaan nöyr­ry. San­ka­ri­my­to­lo­gias­sam­me toi­sia alis­ta­vat ovat yksin­ker­tai­sia, pri­mi­tii­vis­ten viet­tien­sä van­ke­ja.

Kana­par­ves­sa ja susi­lau­mas­sa kukin nöyr­tyy pai­kal­leen vah­vem­man edes­sä. Onko meis­sä­kin enem­män kanan luon­toa kuin kykyä elää tasa­ve­rois­ten yh­tei­sös­sä? Vai olem­me­ko jon­kun sys­tee­min tai pe­rin­teen orjia em­me­kä isän­tiä?

Mo­nel­le mopotus lie­nee ai­dos­ti via­ton haus­ka leik­ki. Mutta miksi se on haus­kaa? Mopotus tar­joaa oivan ti­lai­suu­den mieittiä ihmis­yh­tei­sön toi­min­taa ja omia ja mui­den vai­kut­ti­mia sekä ihan­tei­tam­me.

Mopottajaksi ei ole pakko ryh­tyä, jos se tun­tuu no­lol­ta.

Tut­ki­mus mopotuksesta