Terve järkemme erottaa viisauden tyhmyydestä, tiedon humpuukista, hyvän pahasta, oikean väärästä. Terve järkemme tietää ovatko ihmiset pohjimmiltaan laiskoja vai ahkeria, itsekkäitä vai uhrautuvaisia.
Vaan miksi toisten "terve järki" on niin usein väärässä — erilaista kuin minun? Miksi he kieltävät minulle itsestäänselvät tosiasiat eivätkä ymmärrä järkipuhettani? Pitäisiköhän joskus ihan kysyä, pyytää selittämään, kuunnella?
2016-07-01
Olisihan sekin jotain, jos ymmärtäisi, miksi toiset ajattelevat niin oudosti. Jos ymmärtäisin, saisinko siten selitettyä omia ajatuksiani maailmanmenosta? Vai oppisinko itse jotain uutta maailmanmenosta. Tuntuu uskomattomalta, mutta ihmeitä sattuu. Ehkä?
Kirjoittelen tähän pikaisesti oman "terveen järkeni" tuotoksia. Ehkä joskus myöhemmin kyselemällä, kuuntelemalla, hitaasti pohtimalla löydän vastauksen kysymykseen.
> Totuus IPCC:n teorioista (2021-8-11)
Mielestäni IPCC:n perustelut ilmastotoimille ovat perusteltuja ja esitetty asiallisesti. Somessa ilmastotoimia kannattavat saivat kuitenkin niskaansa ryöpyittäin asiatonta törkyä. Purin harmistukseni allaolevaan satiiriyritelmään. Yleensä samanmieliset nauravat satiirille, toisenmieliset vihastuvat ja jotkut luulevan kirjoittajan olevan tosissaan.
11 elokuuta 2021; Tämä yhteenveto lisätty + pikku muutoksia 12 elokuuta
IPCC:n mukaan kasvihuonekaasujen nettopäästöt pitäisi nollata globaalisti. Koska Suomen päästöt ovat kuin hyttysen pieru verrattuna Kiinan päästöihin, miksei tyttöhallituksemme vaadi Kiinaa hoitelemaan meidänkin päästömme? Sehän ei tuntuisi niillä missään. Kai kiinalainenkin ymmärtää, että täällä Suomessamme on talvella niin kylmää, pimeää ja ankeaa, että on epäreilua vaatia meitä hoitamaan itse omat päästömme?
Miksi minun pitäisi luopua vähistä mukavuuksistani, vaikka kosmisesti ottaen uhraukseni ei vaikuttaisi mitään? Väittävät, että muita on helpompi suostutella talkoihin, jos itsekin osallistuu, mutta moniko maailman miljardeista ihmisistä tietäisi, osallistunko? Ja onhan maailmassa vaikka kuinka paljon hyvesignalointia rakastavia marttyyreja, jotka mieluusti uhrautuvat minunkin hyväkseni.
Minun osuuteni maailman päästöistä — toki maailman ihmisten keskiarvoa paljon suurempi — on niin pieni, ettei sillä ole maailman kannalta mitään merkitystä. Terve järkikin sanoo, ettei yksi suomalainen voi mitään maailman suurvaltojen päästöille, joten mun autoiluun ette puutu!
Jos bensan hinta nousee, niin syrjäkylien köyhät mummot ja vaarit kuolee, kun niillä ei oo enää varaa ajaa ruokaostoksille Prismaan. Rikkaat vihervassaripopulistiämmät höpäjää reilusta muutoksesta, mutt ei kyl oo reiluu korottaa bensan hintaa.
Käskevät minua romuttamaan mun melkeen uuden auton ja ostamaan tilalle kalliin vetokoukuttoman sähköauton. Tai sähköpyörän! Mä haluaisin nähdä, miten neiti fillarikommari sähköpyöräilee metrin kinoksessa ja kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Kolmekymmentä kilometriä Prismaan. Kotimatkalla pitäisi tarakalle mahtua viikon ruuat ja lasten vaipat. Ei tunne IPCC ihmisten arkea.
Eivätkö ne ole kuulleet akkukaivosten ympäristöhaitoista ja lapsiorjista? Kaivoksia on toki ollut maailman sivu: Suolakaivoksia, kultakaivoksia, ... On kaivettu tinaa, kuparia, rautaa, nikkeliä, hiiltä, bauksiittia, yms. yms., mutta akkukaivokset ovat minulle se viimeinen pisara. Kaivokset umpeen NYT!
Maailmassa työskentelee orjuuden kaltaisissa oloissa kymmeniä miljoonia lapsia ja aikuisia. Saattaa siis olla, että uiguuriorjat ovat poimineet farkkujeni puuvillan, omavaraistaloudessa eläneet pienviljelivät on ajettu slummeihin puuvillafarmien tieltä, farkkujeni saumat on ommellut jossain hikipajassa nälkäpalkalla viiden alaikäisen yksinhuoltaja, tämä suklaa on ehkä valmistettu ruokapalkalla työskentelevien pikkulasten poimimista kaakaopavuista, ... Tuollaiseen tottuu, mutta siihen en totu, että naapurin Teslan akun metallit ehkä on paljain käsin kaivanut pieni lapsiorja.
Ylläolevan herättämissä fiiliksissä päätyy herkästi arvioon, että IPCC liioittelee, ellei peräti ole kokonaan väärässä. On älyvapaata ajatella, että joku promillen murto-osan lisäys CO2:ta — hajutonta, mautonta, näkymätöntä kaasua — ilmakehään tuhoaisi sivisaatiomme. Hei haloo, järki älä jätä!
Tuntuu järjenvastaiselta, että hyvinvointimme ei muka olisi kestävällä pohjalla. Ei voi olla totta, että vuosikymmeniä vaalittu perinteinen tapamme elää olisi jotenkin väärä. Teoreetikot spekuloikoot kammioissaan mitä haluavat, mutta miten on käytännössä: Kun istahdat autoon ja painat kaasua, tuntuuko ihan oikeesti siltä, että tuhoat pienen siivun maailman tulevaisuutta? Ei sulata terve maalaisjärki moisia höpinöitä.
Eiköhän tämäkin vaalikausi porskuteta niin kuin edellinenkin — ja sitä edellinen. "Vanhassa vara parempi" (Vanha talonpoikainen sananlasku). Jos alkaa huolehtia huomisesta, unohtaa, että tänäänkin pitää syödä, kasvattaa taloutta ja kalastella ääniä seuraavia vaaleja varten. Kuka turvaa tulevien sukupolvien hyvinvoinnin, ellei minun puolueeni keplottele keinolla millä hyvänsä vaalivoittoon? Jos IPCC nostaisi katseensa yhtälöistään, se tajuaisi, ettei päästövähennyksillä voiteta vaaleja. Lämpötilojen sijasta pitää tutkailla kansan syvien rivien fiiliksiä. Trump sen todisti.
Milläs suojelet ympäristöä tulevaisuudessa, jos hiilipäästöjen leikkaamisen takia talous sakkaa nyt? Millä selvitään tulevasta ympäristökriisistä, jos nyt otetaan velkaa uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen? Ei ole taloudellista järkeä tällaisessa.
Kylmän kaamoksen aikana aurinko ei valaise, ei lämmitä, eikä varsinkaan tuota sähköä. Tuulee, jos tuulee, mutta ei silloin, kun sähköä tarvittaisiin. Turve on ainoa turvamme. Sitä ei meiltä vie Venäjä, ei Kiina.
"Uusien ympäristöinnovaatioiden" tukeminen on minun verorahojeni heittämistä kankkulaan kaivoon. Mihin tarvitaan uusia energia-alan business-innovaatiota kun meillä jo on turvebusiness? No, reilu innovaatiotuki jonkun biohalon tai bio-oljen kehittämiseen vois olla kiva.
"Elämme tulevien sukupolvien kustannuksella, päästömme ovat lainaa tulevilta sukupolvilta." Höpsis. Syntymättömät ja pikkuvauvat eivät ole oikeustoimikelpoisia, joten noin väittävillä ei ole virallista valtakirjaa puhua tulevien sukupolvien puolesta.
Jos otettaisiin 'ympäristövelka' huomioon investointilaskelmissa ja valtion kirjanpidossa, luvut eivät enää olisi vertailukelpoisia viime vuosisadan lukujen kanssa. Miten sitten seurattaisiin pitkän ajan talouskasvua? Mistä saataisiin osviittaa investointien vertailuun?
Jos spekuloinnit ympäristön tulevasta tilasta sotkettaisiin kansantalouden kirjanpitoon, hämärtyisi, mikä on talouden varsinaista kovaa ydintä. Pehmeitä ympäristöarvoja sisältävät tilastot johtaisivat varsinaisen talouden kannalta vahingollisiin päätöksiin.
Jos jotain tapahtuisikin, niin onhan maapallomme selvinnyt paljon pahemmistakin mullistuksista. On ollut kylmää ja lämmintä, merien pinnat ovat heilahdelleet metritolkulla, ...
Totta kyllä, maapallon elukoista ja kasveista — kai pienistä pöpöistäkin — on muutaman kerran kuollut suurin osa, muttei koskaan kaikki. Ei koskaan kaikki! Ihmisiä ei tosin aiempien mullistusten aikana maapallolla kirmaillut, mutta toki lapsenlapsemme selviävät tieteensä ja järkensä avulla, jos jotain tapahtuu. Tärkeintä on pitää talous kunnossa niin, että meillä menee nyt mukavasti.
Onhan tässä viime aikoina selvitty parista talouslamastakin melko pienin vahingoin. Ne ne sentään ovat olleet oikeita tosi kriisejä tässä ja nyt, ei mitään hypoteettisia tulevaisuudenkuvitelmia. Ihmisten sivilisaatio kestää kyllä, kunhan pidetään valtioiden velat alle 60%:ssa bkt:stä.
Väestönkasvu on ongelman juurisyy. Tämä on totisinta totta. Valtaosan päästöistä tuottaa ehkä jotain 10% ihmisistä. Päästöt lähes nollautuisivat, jos lähivuosikymmenien aikana väestöä saataisiin karsittua juuri tuo 10%. Esimerkiksi 20 vuotta tekisi puoli %-yksikköä vuodessa. Jos aloitettaisiin eniten kuluttavista, päästäisiin kevyesti alle IPCC:n 2o:n tavoitteen.
Loput 90% väestöstä alkaa kuormittaa ympäristöä vain, jos absoluuttisessa köyhyydessä elävät nostavat hyvinvointinsa inhimilliselle tasolle. Toistaiseksi näyttävät kuitenkin tyytyvään osaansa halpana, kouluttamattomana työvoimareservinä.
Ympäristöä enemmän kärsisi globaali talous, jos kautta maailman köyhien hyvinvointi kohentuisi kohtuuttomasti: Jos valtion luonnonvaroista pitäisikin alkaa maksaa koko kansalle, eikä vain maan hallituksen ministereille; jos hikipajat, kaakaon tuottajat yms. joutuisivat maksamaan yli nälkäpalkan lapsityövoimalleen; jos slummien ihmiset saisivat maata, jolla viljellä ruokansa ja ehkä tuottaa jotain myyntiinkin; jos köyhien elinajan odote nousisi; jos ...
Epä-älyllistä dystooppista jossittelua. Köyhistä ei vielä pitkään aikaan ole uhkaamaan hyvinvointiamme eikä ilmastoa.
> Näkymätön sydän ohjaamaan näkymätöntä kättä ()
"Mikä ohjaa prosessia, joka tuottaa leivän pöytääni? Jumalan käsi? Ei, vaan markkinoiden näkymätön käsi. Vaan mikä ohjaa markkinoiden näkymätöntä kättä?"
Journalisti Johanna kuvailee Adam Smithiä nauttimassa päivällistä ja pohtimassa talouden perusolemusta. Hän ilmoittaa viitteiksi: Katrine Marcal: Vem lagade Adam Smiths middag? Saatavina myös englanniksi: Who cooked Adam Smiths dinner? sekä CORE: An open-access platform for anyone who wants to understand the economics of innovation, inequality, environmental sustainability, and more
"Mikä saa kylän leipurin tekemään näin hyvää leipää? Ei leipuri Adamista välittänyt. Leipurin motiivina on pyrkimys ansaita rahaa itsekkäiden toiveidensa ja tarpeidensa tyydyttämiseen. Siksi leipurin on pakko tehdä leipää, josta kyläläiset pitävät. Näin Adan järkeili"
En ymmärrä, mitä itsekästä on leipoa kyläläisille hyvää leipää ansaitakseen elannon perheelleen. Ennemminkin se on vastuunottoa omasta elämästä ja samalla osallistumista yhteisen hyvän tuottamiseen. Tietysti empatian ja yhteisöllisyyden voi kääntää itsekkyydeksi siinä kuin rakkauden aivokemiaksi tai todeta mustan yhdeksi valkoisen sävyistä, mutta ilmaisua hämärtää, jos pitää erikseen selittää, minkä tyyppisestä itsekkyydestä puhutaan.
Itsekästä ahneutta olisi, jos kylän ainoa leipuri leipoisi salaa leipään puolet sahajauhoa, väittäisi leipänsä ehkäisevän syöpää, pyytäisi kiskurihintaa köyhiltä kyläläisiltä ja pelottelisi naapurikylän leipurin tulemastaa myymään kunnollista leipää.
Toimivat markkinat toisivat kylään toiseen leipurin ja sahajauholeivältä loppuisi ostajat. Miten saada kylän leipämarkkinat toimimaan?
Journalisti Johanna mietti myös, unohtiko Adam pohdinnoissaan sen näkymättömän käden, joka valmisti ja tarjoili Adamille päivällisen ja muutkin ateriat ja piti kodin siistinä ja pesi Adamin pyykin? Mikäli oli tämän näkymättömän käden motiivi?
Adam asui äitinsä hoivissa. Adam ei älynnyt, että äitinsä tekemä työ oli myös taloutta.
"Yrityksen ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa!" Tämä antaa yrityksille moraalisen vapauden eettisestä vastuusta.
Maailmaan iski paha finanssikriisi, jonka aiheutti Lehman Brothersin yms. johdon (ja henkilöstön) keskittyminen oman varallisuuden maksimointiin. Noin keskimäärin yritykset ovat alkaneet investoida tulevaisuuteen entistä vähemmän ja käyttävät isomman osan voitoistaan osinkojen maksuun ja omien osakkeiden hinnan nostamiseen niitä ostamalla.
Yhdysvalloissa on tapahtunut valtavasti opioidikuolemia, koska lääkeyritys keskittyi omistajan voiton maksimointiin. Heikossa asemassa olevat ihmiset ahertavat nälkäpalkalla hikipajoissa. Heikossa asemassa olevia työntekijöitä hyväksikäytetään Suomessakin. Voittoa voi tehdä myös ympäristöä tuhoamalla. Globaalit yritykset yhteistyössä kehittyvien maiden korruptoituneen eliitin kanssa käyttävät hyväkseen kehittyvien maiden väestöä ja luonnonvaroja. Muistan lukeneeni, että minun eliaikanani joissakin maissa lahjukset ulkomaiden hallituksille on saanut vähentää verotuksessa markkinointikuluina.
Korruptoituneissa maissa korruptiota on usein kaikilla tasoilla eikä eettisesti toimiminen ole yksinkertaista: Bribery for Beginners: Acting Ethically In Unethical Places
Joskus iskulauseeseen voiton tekemisestä lisätään vapaan markkinatalouden vastainen 'myönnytys': "Yhteiskunnan tehtävä on asettaa yrityksille insentiivit, jotka ohjaavat yrityksiä tekemään yhteistä hyvää." Aika hyvä, mutta silti: Pitääkö esimerkiksi varkauksiin suhtautua niin, että syy varkauksiin on yhteiskunnan, joka on epäonnistunut väestönsä valvonnassa. Olisiko varkauksia paljon enemmän, ellei ihmisiä ohjaisi moraali tai ymmärrys siitä, että yhteiselo ei toimi, jos kaikki varastavat toisiltaan.
Yhteiskunnan pitää valvoa, että yritykset kilpailevat reilusti ja tuottavat yhteistä hyvää enemmän kuin yhteistä haittaa, mutta pelkästään valvomalla se ei onnistu, vaan moraalisen vastuun pitää olla sisäänrakennettuna yrityksen henkilöstön arvoihin, visioon ja strategiaan. "Älä tee väärin".
Yrittämisen vapauden lisäksi voisi puhua yrittämisen velvollisuudesta. Kaikkien ei ole järkevä perustaa yritystä, mutta yhteiskunnassa tarvitaan asennetta yrittää tehostaa, parantaa, kehittää, luoda uutta, olla entistä paremmin hyödyksi yhteisölle.
Luovuuden, toiminnan tehokkuuden yms. kannalta kaikkien kykyä ajatella kannattaa käyttää hyväksi. Erityisen tärkeää on sallia erilaisten ratkaisujen kokeileminen. Yrittämisen vapaus on tavallaan vapautta keskusjohtoisesta mikromanageerauksesta.
Rahaa voi ansaita yleisen edun kannalta haitallisin keinoin. Koska raha tuo valtaa ja valta rahaa, valtaa voi siirtyä enevästi niille, jotka tekevät voittoa arveluttavin keinoin. Näin varsinkin korruptoituneissa epädemokratioissa. Siksi markkinatalous tarvitsee varmuuden vuoksi demokraattista valvontaa.
Syntyikö valtiosta vapaan markkinatalouden ihanne Stalinin Neuvostoliiton aikana? Kylmän sodan aikana kuitenkin. Se selittäisi, miksi täysin vapaan markkinatalouden kannattajille valtio on ulkopuolinen mörkö ja yksilön vapauden maksimointi on ratkaisu kaikkeen.
> Agua Zarcan vesivoimala ja hyvinvointi (2017-3-14)
"Finnfund focuses its investments in developing countries with weak governance because this is where we can make a difference. It is part of our mandate. Finnfund is also aware that in many cases, our clients do not possess the knowledge and/or experience in implementing projects to the international standards of best environmental and social practice that Finnfund requires."
"Projekti tuottaisi puhdasta energiaa sekä työpaikkoja paikallisille yhteisöille ja auttaisi köyhyyden vähentämisessä."
Maaliskuu 2017, korjailtu kesällä 2019
"Maaliskuussa 2016 hondurasilainen ympäristöaktivisti Berta Cáceres murhattiin. Cáceres oli tunnettu tämän hankkeen vastustaja ja kansalaisjärjestö COPINHin johtaja."
"Tällä hetkellä Finnfund selvittää yhdessä FMO:n kanssa vastuullista tapaa irtautua Agua Zarcan rahoituksesta. Hanketta on rakennettu äärimmäisen köyhälle alueelle, joka tarvitsee investointeja ja kehitystä."
Kaveri väitti, että laissa on ilmaisu: "Tiesi tai olisi pitänyt tietää." Totta tai ei, hyvä ohjenuora projektien tuloksia ja vastuita arvioitaessa. Yllätyksiä tulee, mutta itsestäänselvyyksien ei pitäisi antaa yllättää.
Tavoite: Työpaikkoja ja köyhyyden vähentäminen.
Ratkaisu: Vesivoimalaitos. Näin äkkiseltään kuulostaa toimivalta ratkaisulta.
Riskit:?
Vaihtoehtoiset investoinnit:?
Seudun, jolla voimalaa suunniteltiin, köyhyyttä ei tarvitse epäillä. Ei sitäkään, etteikö sähkö joka kotiin helpottaisi paikallisten elämää. Vaan mikä on köyhyyden perimmäinen syy ja poistuisiko se sähköistämällä?
"Military rule, corruption, a huge wealth gap, crime and natural disasters have rendered Honduras one of the least developed and least secure countries in Central America." ( BBC 2012 )
Miksi alueelle ei ollut aiemmin rakennettu voimalaitosta, vaikka se näyttää niin hyödylliseltä? En tiedä, mikä on yleensä sähköistyksen tilanne Hondurasissa, mutta esim. Nigeriaa on sähköistetty vuosikymmenet ilman mainittavaa menestystä. Eikä pääongelma liene rahan puute ja teknistaloudellista osaamistakin lienee riittävästi.
"Don't jump to conclusions before you know the problem." Mitä vähemmän tiedämme ongelmasta, sitä varmemmin luotamme intuitiomme antamaan ratkaisuun ja sitä helpommin keksimme kuvitelmillemme perusteet.
Miten selvittää köyhyyden alkusyy? Pitäisikö kotiläksyjen tekemisen jälkeen on syytä mennä juttelemaan 'asiakkaiden' kanssa. Köyhien pariin, jos haluaa parantaa köyhien oloja. Ellei tunne heidän elinolojaan eikä ymmärrä heidän ajatteluaan ja näkemyksiään, ei ymmärrä heidän todellisia tarpeitaan, ei osaa esittää heille omia ajatuksiaan eikä yhteistyöstä tule mitään.
Eikä riittäne tutustua yhden 'kylän' ajatteluun. 'Kylillä' voi olla intressiristiriitoja. Pysyäkseen hengissä 'köyhät' joutuvat pitämään puoliaan kovin keinoin, kun kotien, karjan ja peltojen turvana ei ole lakia eikä oikeutta. Kun ei ole toimivaa oikeusvaltiota eikä demokratiaa, ihminen voi luottaa ja turvata vain lähiyhteisöönsä. Ehkä aidosta yhteisöllisyydestä, ehkä vain siksi, että kaikki tietävät oman kylän väkeä huijaavan olon käyvän tukalaksi.
Yleensä eturistiriidat ovat aitoja — ehkä samantyyppisiä kuin vanhojen lännenfilmien kiistat maanviljelijöiden ja karjankasvattajien välillä, vaikka todellisuudessa 'hyvien' erottaminen 'pahoista' on vaikeampaa kuin lännenfilmeissä. Populististen poliitikkojen on helppo kalastella ääniä lietsomalla näitä ristiriitoja. Hallitus voi käyttää eturistiriitoja hyväkseen hajoita-ja-hallitse politiikassaan.
Heikon hallinnon maissa maanomistuksia ei ole rekisteröity pitävästi. Korruptoituneissa maissa omistuksen osoittavia 'virallisia' asiakirjoja voi ostaa. Alkuperäisasukkailla ei välttämättä ole mitään virallisia todisteita siitä, miten esi-isänsä sukupolvia sitten saivat haltuunsa maan, jota viljelevät tai jolla laiduntavat karjaansa, joten hallitus voi myydä tai vuokrata joidenkin perinteiset viljelysmaat. Joissain maissa muutama prosentti kansalaisista omistaa kaiken maan. Virallisia' asiakirjoja pitäisi arvioida myös sen mukaan, että "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan." Yleisistä kansainvälisoikeudellisista periaatteista poikkeamiseen pitäisi kiinnittää huomiota. Pitäisi tarkistaa, onko esivalta laillinen.
Läheskään kaikissa maissa, joissa kansa on köyhää, ei vallitse aito demokratia eikä meille itsestäänselviä oikeusvaltion periaatteita noudateta. "Miksi palkata asianajaja, jos voi ostaa tuomarin." Poliitikan johtoon pyritään, jotta saataisiin lisää valtaa kahmia rikkauksia, koska rahalla saa lisää valtaa, jolla saa kahmittua ...
Vesivoimakin on luonnonrikkaus ja luonnonrikkauksien löytyminen on harvoin auttanut paikallisia köyhiä. Päinvastoin, alueen asukkaat ovat menettäneet perinteisen elinkeinonsa — kalastuksen, maanviljelyksen, ... — ja elinympäristökin on saattanut tuhoutua. Ei ole mitään syytä luottaa hallituksen kauniisiin lupauksiin.
Kehitys lähtee liikkeelle, kun kaikille osapuolille varmistetaan tasaveroinen mahdollisuus osallistua. Tähän tarvitaan oikeusvaltio, demokratia, ymmärrystä ja osaamista. Sitä varten kansalaisyhteiskuntien kehitystä pitää tukea. Sen selvittämiseksi, miten tukea kansalaisyhteiskuntaa, pitää mennä paikan päälle.
Yritystoiminta ja toimiva talous on tietysti välttämätöntä hyvinvoinnille. Sen ymmärtämiseksi, miten antaa köyhille mahdollisuus työntekoon, pitää mennä paikan päälle paikallisen köyhän kaveriksi suunnittelemaan keinoja parantaa toimeentuloa.
Ei olisi pitänyt olla hirveän vaikeaa havaita, että kehitys vaatii muutakin kuin padon:
sinohydro lähtee 2013
siksi, että "Transnational Investment Leads to Violence against and Criminalization of Indigenous Communities"
Al Jazeeran uutinen, 2013
Agua zarca ei ollut ainoa kiistanalainen patohanke Hodurasissa. Vuoden 2009 vallankaappauksen jälkeen hallitus julisti, että "Honduras is open for business" ja antoi luvan mm. useammalle kymmenelle patohankkeelle. Ennen Berta Cáceresta oli jo tapettu toistasataa hallituksen hankkeiden vastustajaa.
Kansalaisyhteiskuntaa vahvistettava: Koulutus, demokratia, maanomistusolojen selkiyttäminen, korruptiosta eroon, oikeusvaltion periaatteet toimimaan.
Markkinatalous ilman kunnolla toimivaa oikeusvaltiota on avoin piikki korruptiolle.
Finnfund 2014 arvio
;
"Kyllähän me olisimme padon rakentaneet, elleivät paikalliset olisi ..."
Finnfund 2016 uutinen ulkopuolisesta arviosta
;
INDEPENDENT FACT FINDING MISSION: Report and Recommendations
> Microtargeting (2019-5-6)
Facebook antaa mahdollisuuden räätälöidä vaalilupaukset erikseen kunkin potentiaalisen äänestäjäryhmän mieltymysten mukaan.
6 toukokuuta 2019
— No niin, tästä alkaa kampanjamme loppurynnistys. Meidän kannattaa kertoa eri äänestäjäryhmille juuri heitä kiinnostavista tavoitteistamme juuri heille sopivalla tavalla. 1) Eivät kaikki jaksa kiinnostua meidän kaikista hienoista tavoitteistamme ja eri tyypit tykkäävät erilaisesta esitystavasta. 2) Asioissa on monta puolta, joten eri tyypeille kannattaa valottaa ehdotustemme seurauksia juuri heille sopivasta näkökulmasta. 3) Sama lain muutos voi vaikuttaa yhteen ryhmään yhdellä tavalla ja toiseen aivan päinvastaisella. Selitetään kullekin vain hänelle olennainen.
— Facebookin tekoäly on löytänyt potentiaalisista äänestäjistämme seuraavanlaisia piirteitä heidän kiinnostustensa ja sen perusteella, minkälaiset iskulauseet heihin näyttävät purevan. (Lisäsin joihinkin 0-piirteisiin + tai - merkin. 0+:t ovat helppoja, mutta 0- jengi hankalaa. Vaalisanoman selkeys kärsii, jos yrittää miellyttää heitä. Onneksi vaalikar... äänestäjien joukossa on vain vähän tuollaisia änkyröitä.)
— Listassa on lisäksi perinteiset arvot yleensä ja tyttö-poika kysymys vielä erikseen, kehitysapu, maahanmuutto, – – Tutustutaan niihin tarkemmin ihan kohta, mutta verrytellään ensin A – F piirteillä.
— (A+, D+) ja (A-, D+): Ketkä ottavat nämä? Nämä ovat selkeitä klustereita, vaikkei näiden äänet ehkä yksinään riitä läpipääsyyn. On ehkä varminta, että sama ehdokas ei ota näitä molempia. Kognitiivinen dissonanssi heikentää kokeneenkin poliitikon suoritusta. Tehkää kuitenkin tiivistä yhteistyötä.
— (B+, C+, E+) -klusteri ois varmaan hyvä Jennan kampanjalle.
— Koettakaa seuraavaksi jakaantua ryhmiin sen mukaan, mitkä piirteet ja millaiset klusterit tuntuvat omilta. Lähtekää siltä pohjalta hiomaan kullekin klusterille sopivaa vaalisanomaa puolueemme periaatteista.
— Jaa, että voiko tästä jäädä kiinni? Hyvin epätodennäköistä. Useimmat eivät politiikasta muiden kanssa puhu. Jos puhuvat, niin vain omassa porukassaan, samanmielisten kesken. On kuitenkin mahdollista, että vastustaja soluttautuu meidän porukoiden some-kupliin ja alkaa syyttää meitä kaksilla rattailla ajamisesta. Ainahan niin on tehty, mutta on silti hyvä, että sama ehdokas ei ota hoitaakseen klustereita, joissa on esimerkiksi sekä C+ että C- piirteet, vaikka asiantuntemus ja kyky venyä riittäisivätkin.
— Aina voi kiistää ja syyttää trolleja. Ne uskoo, ketkä haluaa, eikä muista ole väliksi. Trollit sekoittavat muutenkin ihmisten ajatukset niin, että valhetta on vaikea erottaa totuudesta. Helpompi on ihmisen luottaa siihen, minkä todeksi toivoo. Faktantarkistajien totuus ei paljoa paina, jos tuntuu kivammalta uskoa vallan muuta.
— Puheenjohtajamme hoitaa valtakunnalliset vaalikeskustelut. Voitte valita, haluatteko antaa vaikutelman, että oikeasti puheenjohtajamme on samaa mieltä kanssanne, mutta valtakunnallisessa keskustelussa hän joutuu esiintymään hillitymmin, vai haluatteko esiintyä puolueen uudistusmielisenä etujoukkona.
— Jos juontajat keskittyvät provoisomaan väittelyä tai vaatimaan kyllä-ei vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, asiat unohtuvat, eikä meillä ole hätää. Pahinta, jos juontajat ovat perehtyneet asiakysymyksiin ja alkavat testata, kykenevätkö keskustelijat rakentavaan vuoropuheluun. Jos juontajat osaavat tehdä vaalikeskustelusta kuin hallitusneuvottelut niin se saattaa sotkea microtargeting-kampanjaamme. Tuskin kuitenkaan pahasti.
— Muistakaa, että nyt käydään vaalikampanjaa. Vasta vaalien jälkeen mietitään tilanteen mukaan, mitä oikeasti ruvetaan tekemään ja miten se selitetään eri kannattajaklustereille. Keksitään jotain parempaa kuin, että vaaliyönä valtion talous aivan yllättäen keikahti päälaelleen, joten ...
> Vapauden tuskaa (2017-10-31)
Mediaa ja hallituksen lausuntoja seuraamalla en ole oikein päässyt selville, minkä verran sote-palvelujen valinnanvapauden toteuttamista on suunniteltu ja seurauksia arvioitu muuta kuin ideologisten uskomusten pohjalta. Yhtä huonosti ymmärrän 18:ta sote-maakuntaa, mutta keskityn valinnanvapauteen, kun en enempää jaksa.
Rohkeat visiot ja unelmat ovat kehityksen perusta, mutta uhkien ja riskien arviointia ja tosiasioiden tarkistamista ei pidä ohittaa, niin ikävää kuin se onkin.
Syyskuu 2017
Melkein kaikki tapaamani ihmiset ovat mukavia ja luotan heihin, mutta silti pidän kämpän oven lukossa. Jos aivan kaikki ihmiset välittäisivät toisistaan yhtä paljon kuin itsestään, systeemi kuin systeemi toimisi. Tarvittaisiinko edes mitään systeemiä?
Valinnanvapautta on markkinoitu niin köykäisin perustein, että sen kannattajat kuulostavat uskovan uusliberalismiin. Olen ymmärtänyt, että uusliberalismi siirtää moraalisen vastuun ihmisiltä markkinavoimille. Sääntöjäkään ei tarvita, koska markkinavoimat pakottavat kaikki lusmutkin toimimaan yhteiseksi hyväksi. Haltiakeiju hoitaa homman.
Tavoitteena näyttää olevan, että markkinoita ohjaavat yksittäiset ihmiset arjen kiireiden keskellä yksittäisillä pikkupäätöksillä. Markkinoita voi kuitenkin koordinoidusti ohjata ja valvoa demokraattisesti toimiva kansalaisyhteiskunta. Kun yrityksillä on markkinointistrategia, pitää verorahojen käytölle olla yhtä vahva hankintastrategia.
> Vapauden tuskaa > Hankintaosaaminen (2017-10-31)
"Sellaista asiakasta on ilo palvella, joka ei vaadi mitään, mutta maksaa hyvin".
"Asiakas on Keisari, jolle riittää myydä mielikuva juhlapuvusta."
Olenko väärässä, kun arvelen, että alalla kuin alalla hyvä ostaja on ystävällinen, helposti lähestyttävä, joustava, yhteistyökykyinen ja asiantunteva ongelmien ratkaisija. Tärkeintä kuitenkin lienee, ettei ostaja ole sinisilmäinen höplästä vedettävä. Sellaiset avaavat markkinat höplästä vetäjille.
Lokakuu 2017
— Huonolta näyttää:
— #160; Jos on tilattu ruuan kotiinkuljetus, ei kuljettajalla ole aikaa jäädä ruokkimaan asiakasta. Jos haluaa enemmän, pitää ostaa palvelua -- huolenpitoa, ei suoritteita. palveluntuottaja, joka tekee tasan tarkkaan vain sen, mitä sopimukseen on kirjattu, on jokseenkin hyödytön. Eihän kukaan töihinkään palkkaa kädestä pitäen ohjattavaa lusperia vaan vastuuntuntoisen ja aloitteellisen innovaattorin. Pitää tutustua yrityksiin. Pitää osata löytää luotettava ja vastuuntuntoinen yritys. Laadusta kannattaa maksaa. Pitää käyttää järkeä.
— #160; Hankintalaki kieltää järjen käytön.
— #160; Täh? Miksei tilaaja saisi käyttää kaikkia tietojaan ja taitojaan toimittajaa valittaessa? Käyttää harkintaa.
— #160; Maan tapa on ollut harkita parhaaksi toimittajaksi joku omasta "hirviporukasta". Vieraampi toimittaja on kelvannut vain, jos se on sponssannut omaa tai läheisten harrastuskerhoa. Siksi nykylaki vaatii, että toimittaja valitaan mekaanisesti tarjousasiakirjojen perusteella. Esimerkiksi jos yritys ei tarjouksessaan kerro aiemmista töppäyksistään, niiden huomioonottamisesta toimittajaa valittaessa voi joutua oikeuteen.
— #160; Ei kai laki tuollaiseen älyttömyyteen pakota. Tuttuun toimittajaan voi luottaa ja kaverin kanssa on helppo sopia, mitä tehdä, jos ja kun projektissa sattuu yllätyksiä. Ihan hyvä. Tottakai ennestään tuntematon toimittaja voi olla parempi, mutta vieraista toimittajista valittaessa vapaus käyttää asiantuntemusta on tietysti erityisen tärkeää.
— #160; Yrityksiä — myös hoivapalveluja tarjoavia — lienee monenlaisia. Jotkut ovat alalla ihmisrakkaudesta ja puurtavat tarvittaessa ylimääräistä tuntitolkulla asiakkaan hyvinvoinnin takaamiseksi — he kokevat luvanneensa pitää huolta asiakkaasta. Joillekin taas ainoa tarkoitus on tehdä voittoa. Sellaiset hyödyntävät jokaisen sopimukseen jääneen porsaanreiän. Sopimusrikkeistä maksettavat sakot ne budjetoivat kuluiksi kulujen joukossa. Kiinnijäämistä ei pidetä muita yrittämisen riskejä kummempana.
— #160; Jälkimmäiset tuskin pysyvät pitkään alalla.
— #160; Riippuu palvelujen ostajien ammattitaidosta. Siksi jotkut haluavat jättää valinnan yksilöille. Markkinoilla raha menee niille, joilla on parhaat tiedot ja taidot ja eniten neuvotteluvoimaa. Heikko asiakas on vahvan myyjän armoilla. Vahva asiakas taas voi imeä heikoilla olevan myyjän kuiviin.
— #160; Palvelujen tuottaja ja ostaja voivat tehdä yhteistyötä. Yhteistyöllä tuottaa parhaat palvelut ja pysyy pitkään alalla.
— #160; Pikavoittoja on helpompi nyhtäistä kuin pysyä alalla pitkään. Alalta poistuvien konkkaan menneiden tilalle tulee uusia samanlaisia. Ehkä saman porukan perustamana.
— #160; Palvelujen laatu riippuu henkilöstöstä niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella.
— #160; Monelle ammattilaiselle hoiva-ala on kutsumustyö. He puurtavat vajaallakin miehityksellä asiakkaiden hyväksi. Silti ammattilaisten tilalla halutaan halvempaa aputyövoimaa. Hoivayrityksissä päätöksiä tekeville hoiva-ala ei välttämättä ole kutsumustyö.
— #160; Tietysti pitää olla tarkkana, millaiselta yritykseltä ostaa palveluja.
— #160; Jos on todellisia vaihtoehtoja.
— Hallitus puhuu sote-uudistuksesta kuin olisivat unohtaneet olevansa tilaamassa verovaroilla palveluita veronmaksajille. Hallitus kuulostaa puhuvan myyjän, ei ostajan äänellä. Kansalaisten hyvinvoinnin pitäisi olla suunnittelun lähtökohta.
— #160; Juuri siksi hallituksen on katsottava kokonaisuutta -- myös yritysten toimintaedellytyksiä. Toisaalta kansalaisten pitää ymmärtää, että sote-palvelujen ostaminen on monimutkaista.
— #160; Siksikö hallitus päätti delegoida ostamisen Pihtiputaan mummolle? "Mummo valitsee vaan ihan itse, sitä mistä tykkää, mikä mukavalta tuntuu: On sädehoitoa, on kuhnekylpyä, on ytyjä lääkkeitä, on homeopaattisia hellävaraisia lääkkeitä. Valinnoillaan mummo ohjaa koko Suomen sote-alan kehitystä kohti uutta uljaampaa tulevaisuutta."
— #160; Homeopatiaa, kuhnekylpyjä, -- -- . Eihän nyt verovaroja sallita mihin hyvänsä käytettävän.
— #160; Mitäs valinnanvapautta se sellainen on, että byrokraatit normeineen määräävät, mitä saa valita? "Pois yrittämistä rajoittavat normit!"
— #160; Normit todellakin rajoittavat yrittämistä.
— #160; Normien idea on rajoittaa. Ei kaikkea tarvitse saada tehdä. Nykyään vaaditaan normeja pois noin ylipäätään, koska ei haluta keskustella siitä, mitä pitäisi rajoittaa.
Pihtiputaan mummo on kuollut, vaikka sijoitti eläkkeensä kautta maan tunnettuun luonnonmukaiseen retriittihoitoon. Alustavien tietojen mukaan osasyynä kuolemaan oli aliravitsemus. Retriittihoito oy:n ylilääkärin mukaan heillä on runsaasti kokenutta henkilökuntaa.
— #160; Tunnettu kautta maan mainoksistaan -- onnellista senioriväkeä tanssimassa rantakoivikossa. Henkilökuntaa on, mutta yli puolet siitä on "kokemusasiantuntijoita".
— #160; Kokemusasiantuntijoita? Mitä se tarkoittaa?
— #160; Ihan mitä hyvänsä. Retriittihoito oy:n tapauksessa se tarkoittaa, että henkilökuntakin on huonossa hapessa. Ovat palkanneet halvalla ikääntyneitä, jotka ovat jääneet työttömiksi muistiongelmien, tuki- ja liikuntaelinvaivojen, uupumuksen yms. takia.
— #160; Lakihan vaatii asiallisen pätevyyden alan henkilöstöltä.
— #160; Mummo ja markkinat päättivät toisin.
— #160; Jos mummo olisi tiennyt, mitä mainoksissa kehuttu retriittihoitolan kokemusasiantuntijuus tarkoittaa, hän olisi valinnut toisin.
— #160; Markkinat -- siis mummot -- päättävät senkin, mitä mainoksilta vaaditaan.
— #160; "Jos mummo olisi tiennyt..." Nobel-palkinto annettiin tutkimuksesta, jonka mukaan tietäminen ei yksin määrää hankintapäätöksiä.
— #160; Ehkä mummo olisi kuulunut saattohoitoon.
— #160; Mahdollisesti, mutta retriittihoitolassa lienee ollut hoitopaikkoja vapaana, joten heille ei tullut mieleen mainita saattohoidosta. Viime kädessä valinta oli mummon.
— #160; Tällainen ei varmaan toistu. Hallitus on luvannut pelisääntöjä, jos kaikki ei heti mene kohdalleen.
— #160; Kiva mummolle.
— #160; Se on sitä kokeilukulttuuria: Tehdään kaikki virheet, joista asiantuntijat ovat varoittaneet ja kokeillaan, saako niiden seurauksia paikattua. Ei saa. Mummo ei nouse haudastaan ja yhteiskunnan kehityksen päästäminen karkuun on kuin Pandoran lippaan avaisi.
— #160; Luova tuho tekee tilaa paremmille yrityksille. Retriittihoitola joutunee lopettamaan.
— #160; Jäljelle jää vain Neitsytsaarille velkaantunut konkurssipesä.
— #160; Sä olet tosi negatiivinen.
— #160; Luvut origosta vasemmalle ja alas ovat tosi negatiivisia. Insinöörilaskennosta ei tulisi mitään ilman negatiivisia ja jopa imaginäärisiä lukuja.
— #160; Hauskaa. Tarkoitin epäkohtien kaivelua.
— #160; Niin. SWOT-analyysiä! Hankkeeseen ryhdyttäessä pitää kirjata ylös omat vahvuudet ja heikkoudet sekä ympäristössä luuraavat uhat ja mahdollisuudet. Hankkeita mainostettaessa on tapana tuoda esiin vain innostavimmat mahdollisuudet ja sävähdyttävimmät vahvuudet. Ollaan positiivisia lakaisemalla ikävät tosiasiat maton alle. Ne, jotka nostavat ikävät tosiasiat esiin, leimataan negatiivisiksi ilonpilaajiksi, joiden takia mikään ei onnistu.
— #160; Moni hyvä hanke on kaatunut negatiiviseen ruikutukseen ja liikaan varovaisuuteen.
— #160; Onneksi ilonpilaajien ruikutus tosiasioista ei kariuttanut Brexitiä.
— #160; Miten Brexit tähän liittyy? Ei kaikkea voi tietää etukäteen. Pitää rohjeta kokeilla uutta epävarmaakin.
— #160; Niinpä. Yllätyksiä tulee, joten kannattaa varata paukut niistä selviämiseen, eikä helposti ennakoitavien mokien paikkailuun.
— Joskus luulin sinun uskovan yksityisyrittäjyyteen, mutta sinähän uskotkin julkiseen byrokratiaan.
— #160; Minä en usko mihinkään. Olen insinööri enkä mikään lahkolainen. Usko ei auta, uudistushankkeet pitää suunnitella: Tavoite perusteluineen; toimenpiteet aikatauluineen; riskit, hyödyt ja haitat eri osapuolien näkökulmasta; tarvittava asiantuntemus; ... Suunnittelun myötä alkaa selvitä, missä kohdin julkinen toimija on parempi, missä kohdin yksityinen. Julkinen ja yksityinen ovat erilaisia, niiden hanskaaminen vaatii eri asioita, erilaista suunnittelua.
— #160; Eikö sotea muka ole suunniteltu?
— #160; On, mutta tosiasiat ja suunnitelmat eivät ole sopineet poliitikkojen tarpeisiin. Puolueet ovat etujärjestöjä, eivät insinööritoimistoja. Poliitikon vaalilause ei voi olla "Yhteistä hyvää tietoon perustuvalla yhteistyöllä." Pitää löytää vastustaja ja erottautua siitä.
— #160; Pitäisikö politiikkojen totella asiantuntijoita?
— #160; Ei, mutta ellei asiantuntijayhteisön näkemys tosiasioista ja syy- ja seuraussuhteista kelpaa, olisi tyylikästä esittää oma perusteltu näkemyksensä. Minua ei vakuuta se, että hallitus tyrmää asiantuntijoiden näkemykset päivystävien dosenttien horinoina, mikäli ne eivät sovi jonkin hallituspuolueen taustavoimien tavoitteisiin.
— Et kai kuitenkaan kannata suunnitelmataloutta?
— #160; Mistä moinen kysymys? Tarkoitatko Stalinin Neuvostoliittoa? Sitä, että arvaamaton diktaattori tapattaa kaikki, joita epäilee itseään viisaammiksi ja tapattaa varmuuden tai huvin vuoksi vielä toiset kymmenen miljoonaa. Sitä, että ison kansan ja luonnonvarat ottaa hallintaansa pieni porukka, jonka tärkein osaaminen on diktaattorin mielistely ja pitäminen hyvällä tuulella. En minä sellaisesta ole kovin innostunut. Entä sinä?
— #160; Tavoittelin vakavaa keskustelua talousjärjestelmistä.
— #160; Esimerkiksi Neuvostoliitossa tehtiin viisivuotissuunnitelmia. Aivan liian lyhyt suunnitteluperspektiivi. Pitäisi varmistella lastenlastenkin hyvinvointia. Neuvostoliitossa suunnittelun tavoite oli toteuttaa ei mitenkään nerokkaan diktaattorin määräyksiä ja toiveita, vaikkei jälkimmäisistä uskallettu edes kysyä. Asiantuntevat suunnittelijat tiesivät, että oman ajattelun käyttämisestä lähtee henki. Suunnittelu oli pienen omaa etuaan ajavan klikin hallinnassa.
— #160; Ainoa mikä toimi, oli toiminnan naamiointi vastaamaan tavoitteita. Kun traktorien tuotantoa mitatiin tonneissa, traktorien painoa lisättiin. "Sitä saa, mitä mittaa." Tuo onkin ehkä tärkein suunnitelmatalouden oppi: Tulosta on vaikea mitata, mutta numeroita halutaan, joten mitataan jotain toisarvoista, harhaanjohtajaa. Numeroita taas haluavat ne, jotka eivät ymmärrä mitään itse asiasta eivätkä ehdi tai viitsi siihen perehtyä.
— #160; Jotkut Suomessakin innostuivat ihannoimaan neuvostosysteemiä. Toiset hakivat omaa etua Neuvostoliittoa ylistämällä. Nyt tuntuu olevan uusliberalismin vuoro.
— #160; Talouskeskustelussa "suunnitelmataloutta" käytetään olkiukkona. Kirjassaan "The Nordic Theory of Everything" Anu Partanen kuvailee konkreettisesti suunnitelmatalouden ja markkinatalouden hyviä ja huonoja puolia.
— #160; Eikö hän vertaile Yhdysvaltoja ja pohjoismaita?
— #160; Niin. Vapaata markkinataloutta ja pohjoismaista kommunismia = suunnitelmataloutta. Kysy keneltä hyvältä amerikkalaiselta.
— Meiltä jäi tälläkin kertaa soteuudistus suunnittelematta.
— #160; Meidän pitäisi joukkoistaa sote-uudistuksen suunnittelu. Laatia joukkovoimalla varjosuunnitelma sote-uudistukselle.
— #160; Kriittinen keskustelupalsta ehkä riittäisi. Eikö päätavoite voisi olla, että julkisen keskustelun tuotokset eivät hukkuisi ja silpuuntuisi webin syövereihin, vaan koostaisimme niistä jotain suurempaa. Jotain, mistä mediakin voisi käyttää referenssinä.
— #160; Juuri noin. Pysyisikö keskustelu asiassa -- konreettisempana -- jos sen raamittaisi sote-uudistuksen suunnitelman runkoon. Alustettaisiin keskustelu tiivistelmällä virkamiesten tekemistä suunnitelmista.
— #160; Ei huono. Tiedätkö sopivaa web-työkalua ideointiin ja hankesuunnitteluun? Riittäisikö pystyttää wordpress-site mun serverille?
— #160; Riittäisi varmaankin. Onhan wordpressiin tarjolla vaikka mitä pluginia. Mutta miten hallita joukkoistamishanketta?
— #160; Sekin kysymys pitäisi joukkoistaa ;-)
— #160; Homman taustavoimaksi pitäisi ehkä saada joku meitä vakuuttavampi taho.
— #160; Ei tuosta vähällä työllä mitään vakuuttavaa tulisi. Josko vain tyytyisimme ohjaamaan markkinoita valinnoillamme. Tiedätkö hyvää hammaslääkäriä?
(2017-10-31)
Niska kuntoon
— Tuolla vääntelyllä saat niskanikamasi sijoiltaan.
— #160; Vähän kiristää hartioita, mutta ei hätää. Nykyään saan hyvää hoitoa.
— #160; Valinnanvapauden ansiosta. Eikö niin?
— #160; Valitsin lääkärin, jonka mielestä kaularangasta on syytä ottaa varmuuden vuoksi magneettikuva pari kertaa vuodessa.
— #160; Näyttääkö siltä, että pitäisi taas leikata?
— #160; Ei leikkaukseen kuvien perusteella ryhdytä. Leikkaukseen ryhdytään vasta kun raajojen liikuntakyky alkaa heiketä. Kuvat on kuitenkin ihan kiva nähdä.
— #160; Eikö tarjolla ole mitään vaikuttavaa hoitoa?
— #160; Käyn viikoittain hieronnassa, fysioterapiassa ja lääkintäjumpparilla.
— #160; Aiemmin sanoit, että vuosien kokemuksella tiedät itse parhaiten, miten jumpata.
— #160; Tiedänkin. Päätteellä istuessa pyörittelen hartioita ja venyttelen niskaa viiden minuutin välein. Puntteja nousen nostelemaan tunnin välein. muutaman kerran päivässä asetun lepuuttamaan niskaani itsekeksimääni asentoon pää puoliksi sängyn reunan yli.
— #160; Silti tarvitset vielä ammattilaisten apua.
— #160; Ei nuo hoidot itse vaivaan mitään auta, mutta valitsin hoitopaikan, jossa on mukava käydä hiplattavana ja valitella vaivojaan. Tuntuvat niin empaattisilta.
— #160; Kallista sielunhoitoa.
— #160; Joo, mutta omavastuu on aika pieni. Minulla on vielä varaa kunnollisiin lääkkeisiinkin. Näillä lähtee kolotukset ja harmistukset. Vaaraton versio opiaateista. Suoraan Amerikasta.
— #160; Miten sait ylipuhuttua lääkärin tuohon kaikkeen?
— #160; Toppuutella sitä pitää. Sille keikka kelpaa. On kiva ihan jo varmuuden vuoksi kokeilla monenlaisia tutkimuksia ja hoitoja, mutta en mitenkään ehdi kaikkeen lääkärin ehdottamaan.
— #160; Entä veronmaksajat?
— #160; Edellisen keskustelumme jälkeen tajusin valinnanvapauden tarkoittavan sitä, että saan itse päättää, välitänkö muista. Markkinoilla se, että jokainen ajattelee vain itseään kääntyy yhteiseksi hyväksi. Jotenkin.
— #160; Entä jos kaikki ajattelisivat noin?
— #160; Kaikkien on pakko oppia ajattelemaan näin. Markkinoilla ei muuten selviä.
— #160; Eihän tuo ole mitään markkinataloutta.
— #160; Ei ehkä ole kurssikirjojen mukaista markkinataloutta. Kun ei ole proffaa hylkäämässä suoritusta, vaikka toimisi vastoin kurssikirjojen oppia, voi vapaasti innovoida.
— #160; Taloustiede on enemmän kuin alkeiskurssikirjat. Maailmalla on monta viisasta, vastuuntuntoista ja riippumatonta taloustieteilijää.
— #160; Päättäjien talouskäsitykset taas perustuvat sopivasti valittuihin otteisiin alkeiskurssikirjoista.
> Vapauden tuskaa > Yritysidea (2017-10-31)
Jee, saan itse valita, kuka minua hoitaa!
Lokakuu 2017
Painakaa 1, jos haluatte tavisambulanssin; painakaa 2, jos haluatte deLuxe comfort tason sairaankuljetuksen; painakaa 3, jos teillä on kanta-asiakaskorttimme; painakaa 4, jos haluatte koiramäki-koristellun laulavan sairasauton lapsiuhrille (alle 12 v.).
Miten mahdan selvitä sote-palveluyrityksen valinnasta? Minunlaiseni hyväuskoisen mielestä kaikki lääkärit ja hoitajat vaikuttavat mukavilta. Tuskin edes osaisin erottaa valelääkäriä tai -hoitajaa oikeasta saati hyvää huonosta.
Arvailuksi tai luulemiseksi valinta taitaa tosin mennä muillakin. Faktatietoa diagnoosinsa osuvuudesta ja hoitonsa onnistumisesta ei saa ennen kuin ruuminavauspöytäkirjasta ja silloin on vähän myöhäistä valita. Toivottavasti lakiin tulee "rahat-takaisin" pykälä niin, että sote-keskus joutuu maksamaan turhat hautajaiset. Tosin juuri välinpitämättömät ja osaamattomat yritykset menevät kaiketi konkurssiin ennen kuin hautajaisten maksamisen aika koittaa.
Jos katkaisen käteni, ei hauta uhkaa ja jopa minä osaan arvioida hoidon onnistumista. Ovatko jotkut mieltäneet sote-homma yksittäisiksi selkeiksi operaatioiksi?
Mainoksia sote-yritykset varmaankin laittavat tulemaan, mutta uskallanko valita mainosten perusteella? Kertovatko mainokset "totuuden, koko totuuden ja vain totuuden mitään siihen lisäämättä ja mitään pois jättämättä"?
Kerrankin näin perheautoa mainostettavan videolla, jossa metallinhohtoinen auto heitti spiraalia surrealistisen alppimaiseman yllä. Takapenkillä kaksi lasta hihkui ilosta ja mieskuljettavan vieressä hymyili seksikäs nainen. Voiko tuon tiedon perusteella arvioida tuon auton – tai yleensä henkilöauton – sopivuutta lapsiperheen arkisiin kuljetustarpeisiin?
Odotan kuitenkin mielenkiinnolla sote-yritysten mainoksia.
Sote-valinnan ahdistus on onneksi alkanut kääntyä mielessäni yritysideaksi. Kun terveydenhoito siirtyy demokraattisesta valvonnasta yrityssalaisuuden uumeniin, repeää merkittävä markkinarailo: Alan tarjota ihmisille diiliä, jonka mukaan maksan heidän hautauskulunsa, jos he testamenttaavat ruuminavauspöytäkirjansa ja sairauskertomuksensa minulle. Näin minulle kasaantuu kuolema kuolemalta myyntikelpoista tietoa sotepalveluja tarjoavien yritysten toiminnan laadusta.
Harmi kyllä, muistisairaiden vanhusten hoidon laatua ei voi arvioida ruumiinavauspöytäkirjojen eikä sairauskertomusten perusteella. Jos saisin omaisten tuella luvan asentaa liike-antureita ja valvontakameran asiakkaan huoneeseen, saisin tilastotietoa siitä, kuinka usein huoneessa käydään ja kuinka usein asiakas autetaan ylös sängystä. Joku ehkä haluaisi arvioitavan jopa vanhusten hoidon inhimillisyyttä, mutta sitä varten pitäisi käydä paikan päällä monta kertaa viikossa ja sellainen tulisi niin kalliiksi, että moiselle tiedolle tuskin on markkinoita.
Minun kannattaisi myös tilastoida yrityskohtaista tietoa kuolemien suhteesta yrityksen kaikkiin asiakkaisiin, koska se lienee tärkein valintakriteereistä: Terveet eivät kuole, eli vähän kuolleita → pääasiassa terveitä asiakkaita. Yrityksillä, joilla on vain terveitä hoidettavanaan, on lyhimmät hoitojonot ja varaa lirkutella hetki ylimääräistä asiakkaiden kanssa -- hyvien asiakkaiden kanssa. Vanhat ja raihnaiset tylytetään taka-oven kautta pihalle ennen kuin ehtivät rekisteröityä asiakkaaksi.
Miten koota tilastotietoa pikkuvaivojen turhista ja tehottomista hoidoista: Miten vahvasti lääkitys tai muu hoito perustuu diagnoosiin? Miten hoidon vaikutusta on seurattu? Miten vahva korrelaatio on diagnoosin tekijän ja hoidon antajan omistajuuksissa?
Voisin vinkata lehdille jutun aiheita siitä, määrätäänkö esimerkiksi antibiotteeja ja opiaatteeja vastuullisesti? Mutta kiinnostaako yhteisvastuu ketään yksilön vapautta korostavassa asenneilmastossa? Haluan lääkettä! Pitääkö mennä kilpailijalle?
Ilmaisen tutustumistarjouksen luonteisesti huomautan tässä, että terveitä hoitaville ei kerry kokemusta sairauksien hoidosta, joten ensi kremppojen ilmetessä kannattaa hakeutua kokeneemman yrityksen asiakkaaksi. Siinä yhteydessä pitää muistaa, että nykyiseen sote-yritykseensä on joutunut sitoutumaan vuodeksi.
Voisin myös antaa konsulttiapua sote-yrityksille. Osaaminen kehittyy vuorovaikutuksessa, joten yritysten välinen kilpailu rajoittaa osaamisen kehittymistä. Minun yritykseni voi tilastoistaan nähdä, miten yhden sote-yrityksen asiakkaat kuolevat vaivoihin, jotka toinen osaa hoitaa. Tässä on selvä markkinarako, mikäli keksin tavan konsultoida yrityksiä häiritsemättä vapaata kilpailua. Pitää olla tarkkana, etten saa tuomiota yrityssalaisuuksien varastamisesta. Helpointa konsultointi olisi tilanteessa, jossa näen monen sote-yrityksen painiskelevan tuloksetta saman ongelman parissa, jonka kykenisivät helposti ratkaisemaan yhteisvoimin.
Yritykseni mainoslauseeksi olen kaavaillut: ”Istuuko Hippokrates sinun sote-yrityksesi hallituksessa?” Oman yritykseni hallitukseen olen ajatellut jo muodon vuoksi houkutella jonkun lääkärin. Minkähän alan lääkäri mahtaisi parhaiten korottaa yritykseni brand imagea? Ehkä pitää ottaa pari kolme erinäköistä.
Toivottavasti lakiin tulee "rahat-takaisin" pykälä, joka kattaisi edes hoitamatta jätettyjen hautauskulut. Tosin juuri välinpitämättömät ja osaamattomat yritykset menevät kaiketi konkurssiin ennen kuin maksun aika koittaa. Rakennusalallahan oikein ajoitettu konkurssi on jopa keskeinen osa joidenkin yritysten ansaintalogiikkaa.
Ehkä voisin muodostaa tietoa eri yritysten asiakkaiden oletetusta terveysprofiilista. Monellako on joku pre-existing condition kuten vanhuus, raihnaisuus, vähävaraisuus, työttömyys tai alhainen koulutustaso, joka uhkaa viedä aikaa parempien asiakkaiden hoitamiselta. Virallisesti kerman kuorintaa ei tapahdu tai asiakasprofiili otetaan huomioon maksuissa, joten todellisen tiedon esiinkaivaminen voi tosin olla haastavaa.
Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu sairauksien ennaltaehkäisylle. Kiinnostaako sairauksien ennaltaehkäisy sote-yrityksiä vai jääkö se omaksi toimialakseen. Ennaltaehkäisyn tulokset näkyvät vasta vuosien kuluttua ja silloinkin yksittäisten tekojen hyötyjä ja haittoja on vaikea todentaa. Ennaltaehkäisyn saralla ehtisikin tehdä voittoa monta vuotta olemattomilla investoinneilla.
Yritykseni mainoslauseeksi olen kaavaillut: ”Istuuko Hippokrates sinun sote-yrityksesi hallituksessa?” Oman yritykseni hallitukseen olen ajatellut jo muodon vuoksi houkutella jonkun lääkärin. Minkähän alan lääkäri mahtaisi parhaiten korottaa yritykseni brand imagea? Ehkä pitää ottaa pari kolme erinäköistä.
(2017-10-31)
Tönäisemisen taito
Ihmisen ostopäätökset eivät kuulemma välttämättä perustukaan järkeen ja tietoon.
Yritykseni voisi kertoa valistusmielisiä tarinoita siitä, miten ihmisiä on höynäytetty. Sellaisestahan yritykseni saa paljon tietoa.
Vai olisiko kannattavampaa perustaa erillinen markkinointitoimisto, joka tukisi sote-yrityksiä markkinoinnissa? Auttaisi töytäisemään asiakkaita oikeaan suuntaan. Asiakasta ei saa vetää höplästä, mutta saa töytäistä kohti parasta (= oman yrityksen) palvelua.
Vain täysin moraaliton sote-yrittäjä markkinoi omaa palveluaan, jos tietää kilpailijan paremmaksi. Sellaisia en tietenkään auttaisi.
> Burkha — Nopeaa ajattelua ja sen korjailua (2016-8-24)
Hyvä kahvi ja croissant menivät hukkaan, koska minua ärsytti suunnattomasti aamiassalin toisella laidalla keski-ikäinen valkoinen mies, joka söi aamiaistaan baseball-lippis päässään. Mahtoiko vielä olla lippa niskassa?
Elokuu 2016
Olen tottunut siihen, että nuorille lakki on kasvanut päähän kiinni niin, ettei sitä saane pois suihkussakaan. Vierailla mailla olen nähnyt eksoottisia päähineitä pidettävän päässä mitä moninaisimmassa tilaisuuksissa, myös päivällisillä. Huppuun kätkeytynyt hahmo hiippailemassa hämärällä kadulla saattaa säikäyttää, mutta muuten huppukaan ei herätä minussa erityisiä tunteita. Nuorilla on oman sukupolvensa tavat, joita en tunne, enkä siksi voi nuorista mitään päätellä ulkoasun perusteella.
Ikäisestäni miehestä intuitioni antoi pikatuomion lippiksen perusteella, vaikka päähine ei edes ole vaatteista merkittävin. Olen nähnyt häiriintymättä monenlaista housua, paitaa, pyjamaa, kaapua, lyhyttä ja pitkää hametta ja mekkoa, ehjää ja rikkinäistä, arjessa ja juhlissa.
Ehkä mies oli niin tutun oloinen, että luulin tietäväni, miksi hän tuli hotellin aamiaiselle baseball-lippis päässä? Mitä mahdoin luulla?
Keski-ikäinen "nuori kapinallinen" on säälittävä, mutta minua ärsytti, ei säälittänyt. Myötähäpeästä ei siis ollut kysymys.
Viiteryhmääni kuuluvan oloinen mies rikkoi viiteryhmäni hyviä tapoja, mutta en tunnista itsessäni tapapoliisia. Voinko silti olla sellainen?
Millaisiksi muistan minua joskus kiusanneet tyypit? Millainen on stereotyyppinen kuvitelmani huligaanista tai kiusaajasta?
Kiusaaja on osa wanna-be-kovis laumaa, joka kantaa jotain uhoa viestivää tunnusmerkkiä. Uholla hän kompensoi huonommuuden tunnettaan, joka helposti purkautuu kiusaamisena ja hulinointina. Onko niin, että intuitioni tunnisti miehen wanna-be-kovikseksi sillä perusteella, että hän söi lippis-päässä? Kosken itse kykene syömään lippis päässä, oletan sen olevan muille ikäisilleni länsimaisille miehille yhtä merkittävän kokemuksen, joten mies söi lippis päässä uhotakseen ja uhoajat ärsyttävät minua.
Järkevä perusoletus on, että lippis päässä oli miehelle niin tuttu, ettei hän edes huomannut sitä. Intuitioni tekemää hutia kutsutaan kaiketi transferenssiksi. Kun joudumme tilanteeseen, jonka jokin piirre muistuttaa jotain merkittävää aiemmin kokemaamme, saatamme erehtyä päättelemään, että tilanteet ovat samanlaisia.
Jos jo lippis saa minut hermostumaan, miten pikainen intuitioni tuomitsee burkhan?
Joskus olen säikähtänyt nähtyäni kokonaan mustaan kaapuun piiloutuneen hahmon. Ennen kuin järkeni on ehtinyt sanoa mitään, olen tuntenut pelästyksen häivähdyksen. Se tunne, joka tulee, kun mieli ei saa otetta tilanteesta, lyö tyhjää. Ei näe kasvojen ilmeitä, ei käsien eleitä, ei jalkojen asentoa. Sitten järki sanoo "OK, nainen burkhassa." Vielä jos näkee niqabin raosta tai verkon läpi ystävälliset silmät, hahmosta tulee hän, yksi meistä.
En tiedä, lyökö kenenkään muun ajatus koskaan tyhjää, joten yritän selittää.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten heräsin pienen vauvamme kitinään. Vaimo erottui hämäränä myttynä vieressäni. Lähdin lastenhuoneeseen ilman silmälaseja ja valoja sytyttämättä. Lastenhuoneen ovella vastaani tuli aikuisen kokoinen hahmo! Säikähdin. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Miten vauvamme on tuon kokoinen?"
Vaimohan siinä tietysti. Mytty sängyssä oli ollut pelkkä peitto. Vielä viikon kuluttua lastenhuoneen ohi kulkeminen herätti oudon epämiellyttävän tuntemuksen.
Seurasin syrjäsilmällä burkhaan pukeutunutta naista, joka söi miehen hänelle valikoimia ruokia. Vaikka hän istui kasvot nurkkaan käännettynä, hän nosti huntua suun edestä vain välttämättömimmäksi ajaksi. Mies vieressä sai syödä vapaasti ja vilkuilla ympärilleen.
Hetkeksi minulle tuli mitä-hittoa-fiilis, mutta sitten järkeilin, ettei elämästä maapallolla tule mitään, jos monta miljardia ihmistä alkaa tyrkyttää omia tapojaan toisilleen.
Suomeenkin burkhia mahtuu, mutta esimerkiksi lastentarhaan ne eivät mielestäni sovi. Ihminen kommunikoi ilmeillään ja eleillään, joten vuorovaikutus ilmeettömän ja eleettömän kaavun kanssa ei kehittäisi riittävän monipuolisesti lasten kommunikaatiotaitoja.
Pakotetaanko naiset pukeutumaan burkhaan? En tiedä, eikä kysymys kiinnosta minua niin paljoa, että lähtisin asiaa naisilta kyselemään. Olisiko kyseleminen oikein sopivaakaan? Kuuluuko asia minulle?
Sen tiedän, että isoa osaa maailman naisista ja tytöistä kohdellaan julmasti ja ihmisarvoa alentavasti nimenomaan sillä perusteella, että he ovat naisia. Heidän auttamistaan jos tuemme, niin "burkha-kysymys" ratkennee siinä samalla.
> Demokratia (2016-7-6)
Erdogan/Mursi/N.N on demokraattisilla vaaleilla valittu johtaja. Miksi hän ei kelpaa? Kyselee toimittaja ihmisoikeuksien puolustajalta.
Sankari ampuu tai auttaa seriffiä vangitsemaan kaupunkilaisia terrorisoineet rosvot, kaupunkilaiset voivat taas itse äänestää itselleen pormestarin ja kaikki muuttuu hyväksi jälleen. Samalla kaavalla voidaan demokratisoida maa kuin maa. Vai voidaanko?
Heinäkuu 2016
"Demokratia kuoli, kun alettiin äänestää", sanoo filosofi.
Demokratia on muutakin kuin vaalit. Mielipiteen vapaus, myös hävinneellä puolella on ihmisoikeudet. Kansalaisyhteiskunnalla pitää olla oleelliset tiedot ja puolueiden pitää toimia demokraattisesti. Totta pitäisi puhua. Demokratiaan ei kuulu vallan kahmiminen itselle vaan pyrkimys muodostaa, totuutta vääristelemättä, mahdollisimman laaja yhteinen tahtotila.
Demokratia ei toteudu ilman rauhanomaiseen yhteistyöhön tottunutta kansalaisyhteiskuntaa eikä sellaista kasva kuin demokratiassa.
> Tuntipalkka enimmäkseen nolla (2016-10-31)
Yhteiskunta maksakoon palkkakulut.
— Perustetaanpa ruokalähettipalvelu. Palkataan 100 tyyppiä roudaamaan ihmisille ruokaa kotiin ja työmaille.
— Eivätkö lähetit yleensä ole yrittäjiä, joille lähettipalvelut välittävät tilauksia?
— En tiedä, mutta tuntuu selkeämmältä, että ovat meidän palveluksemme. Eikö kuulostakin paremmalta, että palkaamme väkeä? Annamme työtä?
— Entä, jos keikkoja ei ole tarpeeksi.
— Väkeä palkataan niin paljon, että keikkoja ei koskaan ole tarpeeksi. Aina pitää löytyä vapaa kaveri palvelemaan asiakasta.
— Ei meillä ole varaa maksaa tyhjänpanttina istuvista läheteistä.
— On, jos maksamme palkkaa vain keikoilta. Teemme 0-tuntisopimuksia. Kuka hullu maksaisi tyhjän panttina istujista?
— Lähetit ovat valmiina lähtöön, mutta eivät saa päivystyksestä palkkaa. Saako niin tehdä?
— Yhteiskunta jopa kannustaa siihen. Ellei matalatuottoinen porukka tulee toimeen palkallaan, sossusta saa lisää.
— Eihän tässä porukka ole matalatuottoista vaan liike-idea.
— Kun yhteiskunta kannustaa perustamaan kannattamatonta liiketoimintaa, mehän perustetaan.
— Porukkaa irtisanoutuu, kun huomaa, ettei tässä tienaa elantoaan.
— Itse irtisanoutunut ei saa työttömyyskorvausta eikä taida sossukaan auttaa. Työttömän pitää ottaa tarjottu työ vastaan. Näinä aikoina työvoimaa riittää.
— Entä hyvinä aikoina.
— Ennen sitä ehdimme ansaita hyvän pesämunan johonkin uuteen juttuun.