> Avohakkuut ja metsien hiilivarastot (2020-11-25)

 

Avohakkuut ja metsien hiilivarastot

Artikkeli antaa ymmärtää, että avohakkuut eivät vähennä metsän hiilivarastoa eivätkä heikennä sitä hiilinieluna. Todisteet jätetään kuitenkin lukijan selvitettäväksi. Nolo myöntää, etten tiedä, millä mekanismilla avohakkuiden oletetaan aiheuttavan hiilen vapautumista maaperästä. Tässäkään artikkelissä ei oletettua mekanismia selitetty eikä perusteltu, miksi oletus on väärä.

Artikkelissa viitataan Biosoil-tutkimukseen. Googlaamalla löysin tutkimuksesta reilun 100-sivuisen raportin. Kyseessä näytti olevan Euroopan laajuinen kartoitus erilaisten metsien maaperään varastoituneesta hiilestä. Pikaisella silmäilyllä en löytänyt mainintaa avohakkuista. Luinko raporttia aivan väärästä Biosoil-tutkimuksesta? Selvitettiinkö Biosoil-tutkimuksessa eri metsänhoitotapojen vaikutusta hiilivarastoon ja hiilinieluun?

Väitettä siitä, että avohakkuualueelta ei yleensä vapautuisi hiiltä saati, että se sitä jopa yleensä sitoisi, on vaikea uskoa ilman perusteluita, koska uskottavan tuntuisia perusteluita päinvastaisesta löytää helposti, pari satunnaisesti googlattua esimerkkiä: hakkuun vaikutus metsan hiilensidontaan , miten jatkuva kasvatus hillitsee ilmastonmuutosta . Noissa esitetyt väitteet olisi hyvä perustella vääriksi, jos haluaa puolustella avohakkuita.

"Ulkopuolisilla ei ole tietoa VMI-koealojen sijainnista, joten metsiä on käsitelty satunnaisen vaihtelevasti. Näin tutkijat ovat pystyneet seuraamaan, miten erilaiset metsänkäsittelyt ovat vaikuttavat metsämaahan varastoituneen hiilen määrään."

Peräkkäisten mittausten ansiosta meillä on havaintoja, miten maaperän hiilivarasto muuttuu erilaisten metsänkäsittelytoimien seurauksena”, Ilvesniemi kertoo."

Mistäköhän näistä mittauksista ja havainnoista saisi tietoa? Tieteen perusperiaatteita on, että muut tutkijat ja lukijat voivat perehtyä tutkimukseen ja siinä käytetyihin menetelmiin.

"Runsainta lisäys oli 60–100-vuotiaissa metsissä, joissa metsämaan hiilivarasto kasvoi vuodessa keskimäärin noin 300 kiloa hehtaarilla. Yli satavuotiaissa metsissä hiilen kertymä maaperään väheni. Hiilen määrän muutos mukailee puuston vuosikasvun tasoa.".

Kuulostaa uskottavalta. Avohakkuualueella ja taimikossa ei kuitenkaan ole tuon ikäistä puustoa. Jatkuvassa kasvatuksessa taas puiden annetaan järeytyä tukkipuuksi ja puut korjataan vasta, kun niiden kasvu on hidastunut. Eli jatkuvan kasvatuksen metsässä on aina hyvässä kasvuvauhdissa olevaa puuta. Olisi tärkeä saada varmennettua faktaa siitä, kuinka paljon minkäkin ikäistä puuta korjataan. Kuinka paljon hakataan nuorta, hyvän kasvun alussa olevaan puuta.

"”Tärkeintä on huomata, että hiilivaraston muutos on vähäinen suhteessa metsämaan kokonaishiilivarastoon. Esimerkiksi 300 kilon muutos on alle puoli prosenttia metsämaan koko hiilivarastosta”, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi havainnollistaa.".

Onkohan tuo tärkeintä? Oleellistahan on, mitä tapahtuu hiilipäästöille. Yhtä vähän oleellista on fosiilisten polttoaineiden käytön suhde maan uumenissa oleviin varastoihin. Muutosta pitää verrata hiilinieluihin ja päästöihin.

Artikkelin kuvasta näemme, että metsän hiilivarastosta n. 40% on sitoutunut puuston. Se, mikä osuus tästä avohakkuun myötä tuprahtaa ilmakehään, riippuu siitä, mitä puulla tehdään. Siltä osin, kuin puut käytetään rakentamiseen, se pysyy poissa ilmakehästä. Pakkauskartongiksi päätyvä puu päätynee muutamassa vuodessa ilmakehään. Harvat näkemäni metsät ovat näyttäneet kovin nuorilta. Joka tapauksessa avohakkuualue tai uusi taimikko ei toimi hiilinieluna toisin kuin metsä, jossa merkittävä osa puustosta on hyvässä kasvuvauhdissa.

"”Maaperän hiilivarasto karttuu sitä runsaammin, mitä enemmän puusto kasvaa. Tehokkainta hiilen sidontaa on turvata metsien hyvä kasvukyky ja uudistamalla talousmetsät ajoissa”, Ilvesniemi summaa."

Tarkoitetaanko uudistamisella avohakkuita? Olen lueskellut väitteitä puoleen ja toiseen, mutta en ymmärrä, millä perusteella avohakkuu on paras tai ainoa toimiva tapa pitää metsät hyvässä kasvuvauhdissa. Jatkuva kasvatus edellyttää varmaankin kovin toisenlaista hoitoa kuin päätehakkuisiin perustuva. Metsä on monimutkainen ekosysteemi, jonka toiminnasta en paljoa ymmärrä. Hämmentää kuitenkin, kun avohakkuun kannattajat eivät selitä, miksi se on paras tapa pitää metsä kunnollisessa kasvuvauhdissa, vaikka kasvu pysäytetään määrävälein avohakkuilla.

Jos tarvitsee paljon rahaa juuri nyt, "hakkuukypsä" metsä kannattanee avohakata. Jos taas haluaa, että metsä tuottaa jatkossakin tasaisen tahtiin, jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen tuntuisi järkevältä. Aluksi joutuu varmaankin tyytymään pienempiin tuottoihin.

Lajistokadon kannalta näin maallikosta tuntuu, että jatkuvan kasvatuksen metsä on helpompi pitää monipuolisena, jolloin siellä on monipuolisempi ekosysteemi. Jatkuvan kasvatuksen metsään sopinee myös luontevasti pienet aukot, jotka edelleen lisäävät lajiston moninaisuutta.

Huoli lajistokadosta on huolta eksoysteemien toimivuudesta ja kyvystä sopeutua ilmastonmuutokseen. Toisaalta tuntuu tärkeältä, että meillä on isoja vahvoja lajistoltaan monipuolisia ekosysteemejä, toisaalta oma arvonsa lienee pienillä erikoisuuksillakin. Homogeeninen puupeltokin on omanlainen ekosysteeminsä, mutta tuntuu, että ne ovat lajistoltaan köyhiä, haavoittuvaisia ja niitä on liikaa.

Paljoa en metsänhoidosta tiedä, mutta aihe kiinnostaa ja harmittaa, kun ei tahdo löytää kuin väitteitä vailla selityksiä ja perusteita.

> Paremmaksi kaikki muuttuu (2020-11-25)

 

Paremmaksi kaikki muuttuu

Entä jos huhtikuussa kaiken korona-vouhotuksen keskellä olisi kysytty, montako prosenttia kaikista kuolemista maailmassa johtuu koronasta: 1) Ihan pieni luku; 2) Melko pieni luku; 3) Ei ihan pieni luku, muttei järin isokaan.

"Tyhmät apinat! Pienin luku on oikein. Suotta synkistelette.

Heikot signaalit, ennakointi

Ongelmien ratkaisussa tärkeintä on ennakointi. Pitää tarkkailla heikkoja signaaleja. Kun ongelmaa kuvaava luku on kasvanut isoksi, ollaan myöhässä. Nykytilanne ei ole olennainen vaan sen ymmärtäminen, mitä on tulossa.

Siitä, että joku asia on kehittynyt parempaan suuntaan, ei voi päätellä, että sama jatkuisi tulevaisuudessa. Riippuu siitä, mitä on tehty, mitä tulevaisuudessa tehdään ja mitä muuta maailmassa tapahtuu.

Fokus olennaiseen

Pitää joko tarkastella kaikkia maailman asioita kuvaavia lukuja tai miettiä huolella, mihin keskittyä. Millä kriteereillä Gapminder valitsee maailman tilannetta kuvaavat tunnuslukunsa? Missioko ohjaa?

Monivalintakysely vaikuttaa vanhan ajan koulun sellaisilta pistokokeilta, joissa tavoitteena oli saada oppilas kiinni siitä, ettei hän muista jotain nippelitietoa.

Maailman, maanosan tai maan laajuinen keskiarvo kätkee isojenkin ihmisryhmien todellisen tilanteen

Se, että esimerkiksi Kiinan keskiluokan vaurastumisen myötä maailman keskimääräinen köyhyys on laskenyt, ei kerro olennaista maailman köyhien määrästä ja elämästä.

Jos jonkun maan eliitti sijoittaa luonnonvarojen tuoton maailman suurkaupunkien kiinteistöihin, mutta huonosti koulutettu ja työtön nuoriso kokee tulevaisuutensa näköalattomaksi, keskimäärin kaikki on hyvin, koska keskimäärin maailmassa köyhyys on vähentynyt? Ei haittaa, vaikka nuoriso näkee ainoaksi mahdollisuudeksi ansaita rahaa ja päteä rikollisuuden tai liittymisen terrorijärjestöön?

Miten tunnusluvut on määritelty?

Mitä köyhyysraja tarkoittaa ihmisille, jotka elävät sen alapuolella?

Vieläkin usein kerrotaan, moniko ihminen maailmassa elää alle 2$/päivä. Mitä se oikeasti tarkoittaa eri puolilla maailmaa erilaisissa olosuhteissa eläville?

Synkistelysyytöksiin liittyy usein väite: "Ihmiset luulevat, että ennen kaikki oli paremmin"

En ole tuollaisia tyyppejä tavannut, mutta onhan ihmisiä kaikenlaisia.

Tyytymättömyys olevaan ja jatkuva parantaminen ei ole ahdistavaa synkistelyä. On innostavaa tavoitella parempaa maailmaa. Ahdistavampaa on yrittää lakaista epäkohtia maton alle.

Edistys ei ole tullut itsestään. Sitä sopii juhlia ja uutisoida miten se tehtiin. Pitää kertoa innostavasti, miten ihmeitä tehdään.

Jutut, joiden mukaan kaikki on hyvin ja on turha olla huolissaan, mitätöivät niiden ponnistelua, joiden ansiota edistys on. Apinoita muka.

Takapakkia on tullut, kun ei ole "synkistelty" — arvioitu kunnolla toimenpiteiden kerrannaisvaikutuksia. Suljettu silmät ikäviltä totuuksilta.

Läheskään aina hyvää ei ole jaettu reilusti ansioiden mukaan. Senkään esiintuominen ei ole pessimistä synkistelyä.

Eri ihmisillä on erilaiset ajatusmallit — erilainen käsitys siitä, miten maailma toimii.

K: Kuinka monta prosenttia ilmakehään tupruavasta hiilidioksidista johtuu fossiilisten polttoaineiden polttamisesta? V: Pieni prosentti.

Ellei tiedä, miten geosfääri toimii, tästä voisi päätellä, ettei ihminen voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Moni näin väittääkin. Ja luonnonilmiöt ovat sentään selkeitä ymmärtää yhteiskunnallisiin ilmiöihin verrattuna.

Ajatus, että muutaman satunnaisesti arvotun lukuarvon tietäminen osoittaa, että ymmärtää olennaisen maailman ilmiöistä, on kuin ajattelisi, että jos osaa ulkoa menneiden kuninkaiden nimiä ja tärkeiden historian taisteluiden vuosilukuja, tietää kaiken olennaisen, mitä historia voi opettaa yhteiskunnallisista ilmiöistä.

Ihmiset tekevät johtopäätöksiä sen perusteella, miten kuvittelevat maailman toimivan. Kun kullakin on omanlaisensa käsitykset ilmiöiden syistä, seurauksista ja keskinäisvaikutuksista, samoistakin numeroista päädytään eri tulkintoihin. Numeroista ei ole hyötyä, ellei ymmärrä, miten maailma toimii — mihin numerot liittyvät.

Faktojen tärkeyttäkin moni arvioi sen perusteella, kuinka hyvin ne sopivat omiin käsityksiin maailman menosta.

Sammakot keitinvedessä

"Vesi kattilassamme on vain 1% lämpimämpää kuin vartti sitten. Älkää hätäilkö. Tämän verran lämpimämpään totumme helposti."

Gapminderin jutussa väitettiin, että jos ongelma tulkitaan liian vakavaksi, ahdistumme ja lamaannumme. Yksilöt reagoivat yksilöllisesti, mutta yhteiskunnat näyttävät reagoivan globaaleihin haasteisiin kuin hitaasti elävältä keitettävä sammakko.

Yritysmaailmaan lanseerattiin käsite "burning platform", koska näytti siltä, että porukka tyytyy olevaan ja väheksyy tulevien uhkien ennusmerkkejä.

Gapminderin tutkimuksessa on sentään typerien ihmisten väärien vastausten esittelyn alaviitteinä seikkaperäisemmät 'mutta'-osiot, joista välittyy syvällisempi ja realistisempi käsitys todellisuudesta. Jutusta olisikin tullut parempi, jos siitä olisi jätetty apinat ja monivalinta-arpajaiset pois.

Maailman ilmiöiden esittely muutaman satunnaisen oloisesti valitun luvun perusteella ei kuitenkaan ole systemaattisin tapa edistää ihmisten ymmärrystä olennaisesta. Klikkauksia noin toki saa ja siinä mielessä homma toimii.

Mutta, kun pitäisi opettaa, että klikkausten määrä ei korreloi tärkeyden eikä totuuden kanssa.

Muutama kommentti esitetyistä kysymyksistä:

Aliravitsemus:

Mitä väliä, onko maailmanlaajuinen aliravittujen osuus 11% vai 23%? Kannattaako tällaisia lukuja opetella ulkoa? Olennaista on selvittää, onko aliravitsemus merkittävä uhka ihmisten hyvinvoinnille jossain päin maailmaa? Missä? Miksi? Kuinka vaikeaa ja kallista olisi tehdä jotain asialle?

Mikä osuus muovijätteestä päätyy valtameriin?

Kertooko prosenttiosuus jotain olennaista maailman tilasta? Varsinkaan, ellei ole harmainta hajuakaan muovijätteen kokonaismäärästä?

Montako prosenttia maailman meristä roskalautat peittävät? En tiedä sitäkään. Tietääkseni nuo lautat kuitenkin ovat aika isoja, mikä ei minusta ole hyvä juttu.

Paljonko meren eläimiä kuolee maha täynnä muovijätettä? Prosentteina kaikista meren eläimistä? En tiedä, mutta aivan yksittäistapauksia nämä eivät ole. Eli liikaa, ihan sama montako prosenttia.

Eli siis oikeat kysymykset ovat: Miksi muovijätettä syntyy? Miksi sitä päätyy mereen? Mikä olisi kustannustehokas tapa vähentää haittoja?

Avartavaa tietoa systeemin toiminnasta sai — ilman numeroitakin — uutisesta, jonka mukaan muovin kierrätys teollisuusmaissa joutui vaikeuksiin, kun Kiina lopetti jätemuovin vastaanottamisen.

Uhanalaiset lajit:

Jälleen pienin arvaus — 30% — on oikein! Ikävissä asioissa pienin, positiivissa asioissa suurin arvaus on oikein tässä bingossa.

Selitysosiossa sentään toteavat, että 30%:kin on paljon ja loput 70% lajeista eivät (vielä) ole uhanalaisia.

Olennaista olisi selittää ekosysteemien toimintaa ja mistä riippuu niiden kyky sopeutua muutoksiin. Mikä uhkaa ekosysteemejä ja mitä pitäisi tehdä? 30% ei todellakaan ole tärkein asia, mitä ihmisten pitäisi ymmärtää ekosysteemeistä ja luontokadosta noin ulkomuistista.

Tyttöjen koulunkäynti matalan tulotason maissa

Olennaisempaa olisi tarkastella yli 15-vuotiaiden lukutaitoa maailman eri osissa. Muutama vuosi koulua kun ei takaa edes lukutaitoa. Sukupuolierot, yhteiskunnallinen asema yms. on tärkeä ottaa huomioon.

Miksi tarkastelu on rajattu 29:ään matalan tulotason maahan? Eikö haittaa, jos vähemmässä köyhässä maassa on iso koulua käymätön lukutaidoton joukko lapsia?

K: Paljonko valtameret sitovat ilmaston lämpenemisen tuottamasta lämmöstä? V: 90%.

"Arvasin alakanttiin. Enpä olisi uskonut, että siitä päästään noin kätevästi!"

Taas yksi detaljitieto, jota ei ole välttämätön kaikkien tarkkaan tietää. Ei huono, mutta hömpän torjunnan kannalta tärkeämpää olisi esitellä kaavio ilmastomallien kuvaamista keskeisistä ilmiöistä: Hiilikierto, lämmön virtailut, - -

Alaviitteessä onneksi kertovat, ettei merien lämpeneminen ole kestävä onni.

Hiilidioksidiakin liukenee kätevästi meriin. Tosin se happamoittaa meriä ja siksi uhkaa merien eliöstöä. Meren lämmetessä tosin hiilidioksidia alkaa liueta vähemmän — saattaapa lopulta alkaa vapauttaa sitä.

Ulkomuistista en osaa kertoa ainuttakaan tuohon liittyvää numeroa. IPCC:n sivuilla on jotain yksittäisiä numeroita parempaa: Parhaita mahdollisia skenaarioita seurauksista. Synkkiä tosin. Ehkä ihmisten lisäksi ilmastomallitkin ovat taipuvaisia synkistelyyn.

Juttuni perustuu Hesarin pääkirjoitukseen ja siihen linkattuun esittelyyn Gapminderin selvityksestä. Jutusta tuli vähän pisteliäs. Se tuli siitä apinavertauksesta.