Kommentteja sellaisiin webin juttuihin, joita en pääse kommentoimaan tai joihin muista syistä on kätevämpi vastata linkillä tälle sivustolle.
2020-11-23
Heikin pohteita > Sekalaisia kommentteja > Avohakkuut ja metsien hiilivarastot (edit: 2020-11-25)
Metsälehti kirjoittaa, että avohakkuu ei hävitä hiilivarastoa , mikä on lehden mukaan huono uutinen (avo)hakkuiden vastustajille.
Olen huolissani ilmastonmuutoksesta ja lajistokadosta. Minusta olisi hyvä uutinen, jos avohakkuut eivät pahentaisi kumpaakaan.
23 marraskuuta 2020
Artikkeli antaa ymmärtää, että avohakkuut eivät vähennä metsän hiilivarastoa eivätkä heikennä sitä hiilinieluna. Todisteet jätetään kuitenkin lukijan selvitettäväksi. Nolo myöntää, etten tiedä, millä mekanismilla avohakkuiden oletetaan aiheuttavan hiilen vapautumista maaperästä. Tässäkään artikkelissä ei oletettua mekanismia selitetty eikä perusteltu, miksi oletus on väärä.
Artikkelissa viitataan Biosoil-tutkimukseen. Googlaamalla löysin tutkimuksesta reilun 100-sivuisen raportin. Kyseessä näytti olevan Euroopan laajuinen kartoitus erilaisten metsien maaperään varastoituneesta hiilestä. Pikaisella silmäilyllä en löytänyt mainintaa avohakkuista. Luinko raporttia aivan väärästä Biosoil-tutkimuksesta? Selvitettiinkö Biosoil-tutkimuksessa eri metsänhoitotapojen vaikutusta hiilivarastoon ja hiilinieluun?
Väitettä siitä, että avohakkuualueelta ei yleensä vapautuisi hiiltä saati, että se sitä jopa yleensä sitoisi, on vaikea uskoa ilman perusteluita, koska uskottavan tuntuisia perusteluita päinvastaisesta löytää helposti, pari satunnaisesti googlattua esimerkkiä: hakkuun vaikutus metsan hiilensidontaan , miten jatkuva kasvatus hillitsee ilmastonmuutosta . Noissa esitetyt väitteet olisi hyvä perustella vääriksi, jos haluaa puolustella avohakkuita.
"Ulkopuolisilla ei ole tietoa VMI-koealojen sijainnista, joten metsiä on käsitelty satunnaisen vaihtelevasti. Näin tutkijat ovat pystyneet seuraamaan, miten erilaiset metsänkäsittelyt ovat vaikuttavat metsämaahan varastoituneen hiilen määrään."
Peräkkäisten mittausten ansiosta meillä on havaintoja, miten maaperän hiilivarasto muuttuu erilaisten metsänkäsittelytoimien seurauksena”, Ilvesniemi kertoo."
Mistäköhän näistä mittauksista ja havainnoista saisi tietoa? Tieteen perusperiaatteita on, että muut tutkijat ja lukijat voivat perehtyä tutkimukseen ja siinä käytetyihin menetelmiin.
"Runsainta lisäys oli 60–100-vuotiaissa metsissä, joissa metsämaan hiilivarasto kasvoi vuodessa keskimäärin noin 300 kiloa hehtaarilla. Yli satavuotiaissa metsissä hiilen kertymä maaperään väheni. Hiilen määrän muutos mukailee puuston vuosikasvun tasoa.".
Kuulostaa uskottavalta. Avohakkuualueella ja taimikossa ei kuitenkaan ole tuon ikäistä puustoa. Jatkuvassa kasvatuksessa taas puiden annetaan järeytyä tukkipuuksi ja puut korjataan vasta, kun niiden kasvu on hidastunut. Eli jatkuvan kasvatuksen metsässä on aina hyvässä kasvuvauhdissa olevaa puuta. Olisi tärkeä saada varmennettua faktaa siitä, kuinka paljon minkäkin ikäistä puuta korjataan. Kuinka paljon hakataan nuorta, hyvän kasvun alussa olevaan puuta.
"”Tärkeintä on huomata, että hiilivaraston muutos on vähäinen suhteessa metsämaan kokonaishiilivarastoon. Esimerkiksi 300 kilon muutos on alle puoli prosenttia metsämaan koko hiilivarastosta”, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi havainnollistaa.".
Onkohan tuo tärkeintä? Oleellistahan on, mitä tapahtuu hiilipäästöille. Yhtä vähän oleellista on fosiilisten polttoaineiden käytön suhde maan uumenissa oleviin varastoihin. Muutosta pitää verrata hiilinieluihin ja päästöihin.
Artikkelin kuvasta näemme, että metsän hiilivarastosta n. 40% on sitoutunut puuston. Se, mikä osuus tästä avohakkuun myötä tuprahtaa ilmakehään, riippuu siitä, mitä puulla tehdään. Siltä osin, kuin puut käytetään rakentamiseen, se pysyy poissa ilmakehästä. Pakkauskartongiksi päätyvä puu päätynee muutamassa vuodessa ilmakehään. Harvat näkemäni metsät ovat näyttäneet kovin nuorilta. Joka tapauksessa avohakkuualue tai uusi taimikko ei toimi hiilinieluna toisin kuin metsä, jossa merkittävä osa puustosta on hyvässä kasvuvauhdissa.
"”Maaperän hiilivarasto karttuu sitä runsaammin, mitä enemmän puusto kasvaa. Tehokkainta hiilen sidontaa on turvata metsien hyvä kasvukyky ja uudistamalla talousmetsät ajoissa”, Ilvesniemi summaa."
Tarkoitetaanko uudistamisella avohakkuita? Olen lueskellut väitteitä puoleen ja toiseen, mutta en ymmärrä, millä perusteella avohakkuu on paras tai ainoa toimiva tapa pitää metsät hyvässä kasvuvauhdissa. Jatkuva kasvatus edellyttää varmaankin kovin toisenlaista hoitoa kuin päätehakkuisiin perustuva. Metsä on monimutkainen ekosysteemi, jonka toiminnasta en paljoa ymmärrä. Hämmentää kuitenkin, kun avohakkuun kannattajat eivät selitä, miksi se on paras tapa pitää metsä kunnollisessa kasvuvauhdissa, vaikka kasvu pysäytetään määrävälein avohakkuilla.
Jos tarvitsee paljon rahaa juuri nyt, "hakkuukypsä" metsä kannattanee avohakata. Jos taas haluaa, että metsä tuottaa jatkossakin tasaisen tahtiin, jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen tuntuisi järkevältä. Aluksi joutuu varmaankin tyytymään pienempiin tuottoihin.
Lajistokadon kannalta näin maallikosta tuntuu, että jatkuvan kasvatuksen metsä on helpompi pitää monipuolisena, jolloin siellä on monipuolisempi ekosysteemi. Jatkuvan kasvatuksen metsään sopinee myös luontevasti pienet aukot, jotka edelleen lisäävät lajiston moninaisuutta.
Huoli lajistokadosta on huolta eksoysteemien toimivuudesta ja kyvystä sopeutua ilmastonmuutokseen. Toisaalta tuntuu tärkeältä, että meillä on isoja vahvoja lajistoltaan monipuolisia ekosysteemejä, toisaalta oma arvonsa lienee pienillä erikoisuuksillakin. Homogeeninen puupeltokin on omanlainen ekosysteeminsä, mutta tuntuu, että ne ovat lajistoltaan köyhiä, haavoittuvaisia ja niitä on liikaa.
Paljoa en metsänhoidosta tiedä, mutta aihe kiinnostaa ja harmittaa, kun ei tahdo löytää kuin väitteitä vailla selityksiä ja perusteita.
Heikin pohteita > Sekalaisia kommentteja > Paremmaksi kaikki muuttuu (edit: 2020-11-25)
Hesarin pääkirjoitus muutaman päivän takaa kertoo, että "Maailma ei olekaan niin surkea paikka kuin luulemme". Ilouutinen perustuu Gapminder-säätiön tutkimukseen , jonka mukaan apinatkin osaisivat vastata realistisemmin — siis vähemmän synkästi — maailman tilaa koskeviin kysymyksiin kuin me pohjoismaiden kansalaiset.
Kannammeko liikaa huolta huomisesta, kun numeroiden mukaan maailma näyttää olevan menossa parempaan suuntaan omalla painollaan? Onko tämän viestin levittäminen säätiön missio?
25 marraskuuta 2020
Entä jos huhtikuussa kaiken korona-vouhotuksen keskellä olisi kysytty, montako prosenttia kaikista kuolemista maailmassa johtuu koronasta: 1) Ihan pieni luku; 2) Melko pieni luku; 3) Ei ihan pieni luku, muttei järin isokaan.
"Tyhmät apinat! Pienin luku on oikein. Suotta synkistelette.
Gapminderin tutkimuksessa on sentään typerien ihmisten väärien vastausten esittelyn alaviitteinä seikkaperäisemmät 'mutta'-osiot, joista välittyy syvällisempi ja realistisempi käsitys todellisuudesta. Jutusta olisikin tullut parempi, jos siitä olisi jätetty apinat ja monivalinta-arpajaiset pois.
Maailman ilmiöiden esittely muutaman satunnaisen oloisesti valitun luvun perusteella ei kuitenkaan ole systemaattisin tapa edistää ihmisten ymmärrystä olennaisesta. Klikkauksia noin toki saa ja siinä mielessä homma toimii.
Mutta, kun pitäisi opettaa, että klikkausten määrä ei korreloi tärkeyden eikä totuuden kanssa.
Muutama kommentti esitetyistä kysymyksistä:
Juttuni perustuu Hesarin pääkirjoitukseen ja siihen linkattuun esittelyyn Gapminderin selvityksestä. Jutusta tuli vähän pisteliäs. Se tuli siitä apinavertauksesta.