"Terveen järjen" tuotoksia

Terve järkemme erottaa viisauden tyhmyydestä, oikean tiedon humpuukista, hyvän pahasta, oikean väärästä. Terve järkemme tietää, millainen on reilu yhteiskunta ja miten sellainen rakennetaan. Terve järkemme tietää ovatko ihmiset pohjimmiltaan laiskoja vai ahkeria, itsekkäitä vai uhrautuvaisia.

Vaan miksi toisten "terve järki" on niin usein väärässä – erilaista kuin minun? Miksi he kieltävät minulle itsestäänselvät tosiasiat eivätkä ymmärrä järkipuhettani?

Vapauden tuskaa
Vapauden tuskaa

Mediaa ja hallituksen lausuntoja seuraamalla en ole oikein päässyt selville, minkä verran sote-palvelujen valinnanvapauden toteuttamista on suunniteltu ja seurauksia arvioitu muuta kuin ideologisten uskomusten pohjalta. Yhtä huonosti ymmärrän 18:ta sote-maakuntaa, mutta keskityn valinnanvapauteen, kun en enempää jaksa.

Rohkeat visiot ja unelmat ovat kehityksen perusta, mutta uhkien ja riskien arviointia ja tosiasioiden tarkistamista ei pidä ohittaa, niin ikävää kuin se onkin.

Melkein kaikki tapaamani ihmiset ovat mukavia ja luotan heihin, mutta silti pidän kämpän oven lukossa. Jos aivan kaikki ihmiset välittäisivät toisistaan yhtä paljon kuin itsestään, systeemi kuin systeemi toimisi. Tarvittaisiinko edes mitään systeemiä?

Valinnanvapautta on markkinoitu niin köykäisin perustein, että sen kannattajat kuulostavat uskovan uusliberalismiin. Olen ymmärtänyt, että uusliberalismi siirtää moraalisen vastuun ihmisiltä markkinavoimille. Sääntöjäkään ei tarvita, koska markkinavoimat pakottavat kaikki lusmutkin toimimaan yhteiseksi hyväksi. Haltiakeiju hoitaa homman.

Tavoitteena näyttää olevan, että markkinoita ohjaavat yksittäiset ihmiset arjen kiireiden keskellä yksittäisillä pikkupäätöksillä. Markkinoita voi kuitenkin koordinoidusti ohjata ja valvoa demokraattisesti toimiva kansalaisyhteiskunta. Kun yrityksillä on markkinointistrategia, pitää verorahojen käytölle olla yhtä vahva hankintastrategia.

Syyskuu 2017

Hankintaosaaminen
Hankintaosaaminen

"Sellaista asiakasta on ilo palvella, joka ei vaadi mitään, mutta maksaa hyvin".
"Asiakas on Keisari, jolle riittää myydä mielikuva juhlapuvusta."

Olenko väärässä, kun arvelen, että alalla kuin alalla hyvä ostaja on ystävällinen, helposti lähestyttävä, joustava, yhteistyökykyinen ja asiantunteva ongelmien ratkaisija. Tärkeintä kuitenkin lienee, ettei ostaja ole sinisilmäinen höplästä vedettävä. Sellaiset avaavat markkinat höplästä vetäjille.

Lokakuu 2017

Yritysidea
Yritysidea

Jee, saan itse valita, kuka minua hoitaa!

  • Minä, joka en usko erottavani valelääkäriä oikeasta?
  • Entä, jos minulla on sen verran huono olo, etten osaa ajatella kirkkaasti?
  • Entä, jos olen lyönyt pääni ja unohtanut kaiken neurologiasta lukemani? Entä jos puolitajuttomana valitsen ortopedin, vaikka kallo pitäisi avata?

Painakaa 1, jos haluatte tavisambulanssin; painakaa 2, jos haluatte deLuxe comfort tason sairaankuljetuksen; painakaa 3, jos teillä on kanta-asiakaskorttimme; painakaa 4, jos haluatte koiramäki-koristellun laulavan sairasauton lapsiuhrille (alle 12 v.).

Lokakuu 2017

Burkha — Nopeaa ajattelua ja sen korjailua
Burkha — Nopeaa ajattelua ja sen korjailua

Hyvä kahvi ja croissant menivät hukkaan, koska minua ärsytti suunnattomasti aamiassalin toisella laidalla keski-ikäinen valkoinen mies, joka söi aamiaistaan baseball-lippis päässään. Mahtoiko vielä olla lippa niskassa?

Elokuu 2016

Demokratia
Demokratia

Erdogan/Mursi/N.N on demokraattisilla vaaleilla valittu johtaja. Miksi hän ei kelpaa? Kyselee toimittaja ihmisoikeuksien puolustajalta.

Sankari ampuu tai auttaa seriffiä vangitsemaan kaupunkilaisia terrorisoineet rosvot, kaupunkilaiset voivat taas itse äänestää itselleen pormestarin ja kaikki muuttuu hyväksi jälleen. Samalla kaavalla voidaan demokratisoida maa kuin maa. Vai voidaanko?

Heinäkuu 2016




( Syyskuu 2017 )

Vapauden tuskaa

Mediaa ja hallituksen lausuntoja seuraamalla en ole oikein päässyt selville, minkä verran sote-palvelujen valinnanvapauden toteuttamista on suunniteltu ja seurauksia arvioitu muuta kuin ideologisten uskomusten pohjalta. Yhtä huonosti ymmärrän 18:ta sote-maakuntaa, mutta keskityn valinnanvapauteen, kun en enempää jaksa.

Rohkeat visiot ja unelmat ovat kehityksen perusta, mutta uhkien ja riskien arviointia ja tosiasioiden tarkistamista ei pidä ohittaa, niin ikävää kuin se onkin.

Melkein kaikki tapaamani ihmiset ovat mukavia ja luotan heihin, mutta silti pidän kämpän oven lukossa. Jos aivan kaikki ihmiset välittäisivät toisistaan yhtä paljon kuin itsestään, systeemi kuin systeemi toimisi. Tarvittaisiinko edes mitään systeemiä?

Valinnanvapautta on markkinoitu niin köykäisin perustein, että sen kannattajat kuulostavat uskovan uusliberalismiin. Olen ymmärtänyt, että uusliberalismi siirtää moraalisen vastuun ihmisiltä markkinavoimille. Sääntöjäkään ei tarvita, koska markkinavoimat pakottavat kaikki lusmutkin toimimaan yhteiseksi hyväksi. Haltiakeiju hoitaa homman.

Tavoitteena näyttää olevan, että markkinoita ohjaavat yksittäiset ihmiset arjen kiireiden keskellä yksittäisillä pikkupäätöksillä. Markkinoita voi kuitenkin koordinoidusti ohjata ja valvoa demokraattisesti toimiva kansalaisyhteiskunta. Kun yrityksillä on markkinointistrategia, pitää verorahojen käytölle olla yhtä vahva hankintastrategia.



( Lokakuu 2017 )

Hankintaosaaminen

"Sellaista asiakasta on ilo palvella, joka ei vaadi mitään, mutta maksaa hyvin".
"Asiakas on Keisari, jolle riittää myydä mielikuva juhlapuvusta."

Olenko väärässä, kun arvelen, että alalla kuin alalla hyvä ostaja on ystävällinen, helposti lähestyttävä, joustava, yhteistyökykyinen ja asiantunteva ongelmien ratkaisija. Tärkeintä kuitenkin lienee, ettei ostaja ole sinisilmäinen höplästä vedettävä. Sellaiset avaavat markkinat höplästä vetäjille.


—  Huonolta näyttää:

—   Jos on tilattu ruuan kotiinkuljetus, ei kuljettajalla ole aikaa jäädä ruokkimaan asiakasta. Jos haluaa enemmän, pitää ostaa palvelua – huolenpitoa, ei suoritteita. palveluntuottaja, joka tekee tasan tarkkaan vain sen, mitä sopimukseen on kirjattu, on jokseenkin hyödytön. Eihän kukaan töihinkään palkkaa kädestä pitäen ohjattavaa lusperia vaan vastuuntuntoisen ja aloitteellisen innovaattorin. Pitää tutustua yrityksiin. Pitää osata löytää luotettava ja vastuuntuntoinen yritys. Laadusta kannattaa maksaa. Pitää käyttää järkeä.

—   Hankintalaki kieltää järjen käytön.

—   Täh? Miksei tilaaja saisi käyttää kaikkia tietojaan ja taitojaan toimittajaa valittaessa? Käyttää harkintaa.

—   Maan tapa on ollut harkita parhaaksi toimittajaksi joku omasta "hirviporukasta". Vieraampi toimittaja on kelvannut vain, jos se on sponssannut omaa tai läheisten harrastuskerhoa. Siksi nykylaki vaatii, että toimittaja valitaan mekaanisesti tarjousasiakirjojen perusteella. Esimerkiksi jos yritys ei tarjouksessaan kerro aiemmista töppäyksistään, niiden huomioonottamisesta toimittajaa valittaessa voi joutua oikeuteen.

—   Ei kai laki tuollaiseen älyttömyyteen pakota. Tuttuun toimittajaan voi luottaa ja kaverin kanssa on helppo sopia, mitä tehdä, jos ja kun projektissa sattuu yllätyksiä. Ihan hyvä. Tottakai ennestään tuntematon toimittaja voi olla parempi, mutta vieraista toimittajista valittaessa vapaus käyttää asiantuntemusta on tietysti erityisen tärkeää.

—   Yrityksiä — myös hoivapalveluja tarjoavia — lienee monenlaisia. Jotkut ovat alalla ihmisrakkaudesta ja puurtavat tarvittaessa ylimääräistä tuntitolkulla asiakkaan hyvinvoinnin takaamiseksi — he kokevat luvanneensa pitää huolta asiakkaasta. Joillekin taas ainoa tarkoitus on tehdä voittoa. Sellaiset hyödyntävät jokaisen sopimukseen jääneen porsaanreiän. Sopimusrikkeistä maksettavat sakot ne budjetoivat kuluiksi kulujen joukossa. Kiinnijäämistä ei pidetä muita yrittämisen riskejä kummempana.

—   Jälkimmäiset tuskin pysyvät pitkään alalla.

—   Riippuu palvelujen ostajien ammattitaidosta. Siksi jotkut haluavat jättää valinnan yksilöille. Markkinoilla raha menee niille, joilla on parhaat tiedot ja taidot ja eniten neuvotteluvoimaa. Heikko asiakas on vahvan myyjän armoilla. Vahva asiakas taas voi imeä heikoilla olevan myyjän kuiviin.

—   Palvelujen tuottaja ja ostaja voivat tehdä yhteistyötä. Yhteistyöllä tuottaa parhaat palvelut ja pysyy pitkään alalla.

—   Pikavoittoja on helpompi nyhtäistä kuin pysyä alalla pitkään. Alalta poistuvien konkkaan menneiden tilalle tulee uusia samanlaisia. Ehkä saman porukan perustamana.

—   Palvelujen laatu riippuu henkilöstöstä niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella.

—   Monelle ammattilaiselle hoiva-ala on kutsumustyö. He puurtavat vajaallakin miehityksellä asiakkaiden hyväksi. Silti ammattilaisten tilalla halutaan halvempaa aputyövoimaa. Hoivayrityksissä päätöksiä tekeville hoiva-ala ei välttämättä ole kutsumustyö.

—   Tietysti pitää olla tarkkana, millaiselta yritykseltä ostaa palveluja.

—   Jos on todellisia vaihtoehtoja.

—   Hallitus puhuu sote-uudistuksesta kuin olisivat unohtaneet olevansa tilaamassa verovaroilla palveluita veronmaksajille. Hallitus kuulostaa puhuvan myyjän, ei ostajan äänellä. Kansalaisten hyvinvoinnin pitäisi olla suunnittelun lähtökohta.

—   Juuri siksi hallituksen on katsottava kokonaisuutta – myös yritysten toimintaedellytyksiä. Toisaalta kansalaisten pitää ymmärtää, että sote-palvelujen ostaminen on monimutkaista.

—   Siksikö hallitus päätti delegoida ostamisen Pihtiputaan mummolle? "Mummo valitsee vaan ihan itse, sitä mistä tykkää, mikä mukavalta tuntuu: On sädehoitoa, on kuhnekylpyä, on ytyjä lääkkeitä, on homeopaattisia hellävaraisia lääkkeitä. Valinnoillaan mummo ohjaa koko Suomen sote-alan kehitystä kohti uutta uljaampaa tulevaisuutta."

—   Homeopatiaa, kuhnekylpyjä, – -- . Eihän nyt verovaroja sallita mihin hyvänsä käytettävän.

—   Mitäs valinnanvapautta se sellainen on, että byrokraatit normeineen määräävät, mitä saa valita? "Pois yrittämistä rajoittavat normit!"

—   Normit todellakin rajoittavat yrittämistä.

—   Normien idea on rajoittaa. Ei kaikkea tarvitse saada tehdä. Nykyään vaaditaan normeja pois noin ylipäätään, koska ei haluta keskustella siitä, mitä pitäisi rajoittaa.

Pihtiputaan mummo on kuollut, vaikka sijoitti eläkkeensä kautta maan tunnettuun luonnonmukaiseen retriittihoitoon. Alustavien tietojen mukaan osasyynä kuolemaan oli aliravitsemus. Retriittihoito oy:n ylilääkärin mukaan heillä on runsaasti kokenutta henkilökuntaa.

—   Tunnettu kautta maan mainoksistaan – onnellista senioriväkeä tanssimassa rantakoivikossa. Henkilökuntaa on, mutta yli puolet siitä on "kokemusasiantuntijoita".

—   Kokemusasiantuntijoita? Mitä se tarkoittaa?

—   Ihan mitä hyvänsä. Retriittihoito oy:n tapauksessa se tarkoittaa, että henkilökuntakin on huonossa hapessa. Ovat palkanneet halvalla ikääntyneitä, jotka ovat jääneet työttömiksi muistiongelmien, tuki- ja liikuntaelinvaivojen, uupumuksen yms. takia.

—   Lakihan vaatii asiallisen pätevyyden alan henkilöstöltä.

—   Mummo ja markkinat päättivät toisin.

—   Jos mummo olisi tiennyt, mitä mainoksissa kehuttu retriittihoitolan kokemusasiantuntijuus tarkoittaa, hän olisi valinnut toisin.

—   Markkinat – siis mummot – päättävät senkin, mitä mainoksilta vaaditaan.

—   "Jos mummo olisi tiennyt…" Nobel-palkinto annettiin tutkimuksesta, jonka mukaan tietäminen ei yksin määrää hankintapäätöksiä.

—   Ehkä mummo olisi kuulunut saattohoitoon.

—   Mahdollisesti, mutta retriittihoitolassa lienee ollut hoitopaikkoja vapaana, joten heille ei tullut mieleen mainita saattohoidosta. Viime kädessä valinta oli mummon.

—   Tällainen ei varmaan toistu. Hallitus on luvannut pelisääntöjä, jos kaikki ei heti mene kohdalleen.

—   Kiva mummolle.

—   Se on sitä kokeilukulttuuria: Tehdään kaikki virheet, joista asiantuntijat ovat varoittaneet ja kokeillaan, saako niiden seurauksia paikattua. Ei saa. Mummo ei nouse haudastaan ja yhteiskunnan kehityksen päästäminen karkuun on kuin Pandoran lippaan avaisi.

—   Luova tuho tekee tilaa paremmille yrityksille. Retriittihoitola joutunee lopettamaan.

—   Jäljelle jää vain Neitsytsaarille velkaantunut konkurssipesä.

—   Sä olet tosi negatiivinen.

—   Luvut origosta vasemmalle ja alas ovat tosi negatiivisia. Insinöörilaskennosta ei tulisi mitään ilman negatiivisia ja jopa imaginäärisiä lukuja.

—   Hauskaa. Tarkoitin epäkohtien kaivelua.

—   Niin. SWOT-analyysiä! Hankkeeseen ryhdyttäessä pitää kirjata ylös omat vahvuudet ja heikkoudet sekä ympäristössä luuraavat uhat ja mahdollisuudet. Hankkeita mainostettaessa on tapana tuoda esiin vain innostavimmat mahdollisuudet ja sävähdyttävimmät vahvuudet. Ollaan positiivisia lakaisemalla ikävät tosiasiat maton alle. Ne, jotka nostavat ikävät tosiasiat esiin, leimataan negatiivisiksi ilonpilaajiksi, joiden takia mikään ei onnistu.

—   Moni hyvä hanke on kaatunut negatiiviseen ruikutukseen ja liikaan varovaisuuteen.

—   Onneksi ilonpilaajien ruikutus tosiasioista ei kariuttanut Brexitiä.

—   Miten Brexit tähän liittyy? Ei kaikkea voi tietää etukäteen. Pitää rohjeta kokeilla uutta epävarmaakin.

—   Niinpä. Yllätyksiä tulee, joten kannattaa varata paukut niistä selviämiseen, eikä helposti ennakoitavien mokien paikkailuun.

—   Joskus luulin sinun uskovan yksityisyrittäjyyteen, mutta sinähän uskotkin julkiseen byrokratiaan.

—   Minä en usko mihinkään. Olen insinööri enkä mikään lahkolainen. Usko ei auta, uudistushankkeet pitää suunnitella: Tavoite perusteluineen; toimenpiteet aikatauluineen; riskit, hyödyt ja haitat eri osapuolien näkökulmasta; tarvittava asiantuntemus; … Suunnittelun myötä alkaa selvitä, missä kohdin julkinen toimija on parempi, missä kohdin yksityinen. Julkinen ja yksityinen ovat erilaisia, niiden hanskaaminen vaatii eri asioita, erilaista suunnittelua.

—   Eikö sotea muka ole suunniteltu?

—   On, mutta tosiasiat ja suunnitelmat eivät ole sopineet poliitikkojen tarpeisiin. Puolueet ovat etujärjestöjä, eivät insinööritoimistoja. Poliitikon vaalilause ei voi olla "Yhteistä hyvää tietoon perustuvalla yhteistyöllä." Pitää löytää vastustaja ja erottautua siitä.

—   Pitäisikö politiikkojen totella asiantuntijoita?

—   Ei, mutta ellei asiantuntijayhteisön näkemys tosiasioista ja syy- ja seuraussuhteista kelpaa, olisi tyylikästä esittää oma perusteltu näkemyksensä. Minua ei vakuuta se, että hallitus tyrmää asiantuntijoiden näkemykset päivystävien dosenttien horinoina, mikäli ne eivät sovi jonkin hallituspuolueen taustavoimien tavoitteisiin.

—   Et kai kuitenkaan kannata suunnitelmataloutta?

—   Mistä moinen kysymys? Tarkoitatko Stalinin Neuvostoliittoa? Sitä, että arvaamaton diktaattori tapattaa kaikki, joita epäilee itseään viisaammiksi ja tapattaa varmuuden tai huvin vuoksi vielä toiset kymmenen miljoonaa. Sitä, että ison kansan ja luonnonvarat ottaa hallintaansa pieni porukka, jonka tärkein osaaminen on diktaattorin mielistely ja pitäminen hyvällä tuulella. En minä sellaisesta ole kovin innostunut. Entä sinä?

—   Tavoittelin vakavaa keskustelua talousjärjestelmistä.

—   Esimerkiksi Neuvostoliitossa tehtiin viisivuotissuunnitelmia. Aivan liian lyhyt suunnitteluperspektiivi. Pitäisi varmistella lastenlastenkin hyvinvointia. Neuvostoliitossa suunnittelun tavoite oli toteuttaa ei mitenkään nerokkaan diktaattorin määräyksiä ja toiveita, vaikkei jälkimmäisistä uskallettu edes kysyä. Asiantuntevat suunnittelijat tiesivät, että oman ajattelun käyttämisestä lähtee henki. Suunnittelu oli pienen omaa etuaan ajavan klikin hallinnassa.

—   Ainoa mikä toimi, oli toiminnan naamiointi vastaamaan tavoitteita. Kun traktorien tuotantoa mitatiin tonneissa, traktorien painoa lisättiin. "Sitä saa, mitä mittaa." Tuo onkin ehkä tärkein suunnitelmatalouden oppi: Tulosta on vaikea mitata, mutta numeroita halutaan, joten mitataan jotain toisarvoista, harhaanjohtajaa. Numeroita taas haluavat ne, jotka eivät ymmärrä mitään itse asiasta eivätkä ehdi tai viitsi siihen perehtyä.

—   Jotkut Suomessakin innostuivat ihannoimaan neuvostosysteemiä. Toiset hakivat omaa etua Neuvostoliittoa ylistämällä. Nyt tuntuu olevan uusliberalismin vuoro.

—   Talouskeskustelussa "suunnitelmataloutta" käytetään olkiukkona. Kirjassaan "The Nordic Theory of Everything" Anu Partanen kuvailee konkreettisesti suunnitelmatalouden ja markkinatalouden hyviä ja huonoja puolia.

—   Eikö hän vertaile Yhdysvaltoja ja pohjoismaita?

—   Niin. Vapaata markkinataloutta ja pohjoismaista kommunismia = suunnitelmataloutta. Kysy keneltä hyvältä amerikkalaiselta.

—   Meiltä jäi tälläkin kertaa soteuudistus suunnittelematta.

—   Meidän pitäisi joukkoistaa sote-uudistuksen suunnittelu. Laatia joukkovoimalla varjosuunnitelma sote-uudistukselle.

—   Kriittinen keskustelupalsta ehkä riittäisi. Eikö päätavoite voisi olla, että julkisen keskustelun tuotokset eivät hukkuisi ja silpuuntuisi webin syövereihin, vaan koostaisimme niistä jotain suurempaa. Jotain, mistä mediakin voisi käyttää referenssinä.

—   Juuri noin. Pysyisikö keskustelu asiassa – konreettisempana – jos sen raamittaisi sote-uudistuksen suunnitelman runkoon. Alustettaisiin keskustelu tiivistelmällä virkamiesten tekemistä suunnitelmista.

—   Ei huono. Tiedätkö sopivaa web-työkalua ideointiin ja hankesuunnitteluun? Riittäisikö pystyttää wordpress-site mun serverille?

—   Riittäisi varmaankin. Onhan wordpressiin tarjolla vaikka mitä pluginia. Mutta miten hallita joukkoistamishanketta?

—   Sekin kysymys pitäisi joukkoistaa ;-)

—   Homman taustavoimaksi pitäisi ehkä saada joku meitä vakuuttavampi taho.

—   Ei tuosta vähällä työllä mitään vakuuttavaa tulisi. Josko vain tyytyisimme ohjaamaan markkinoita valinnoillamme. Tiedätkö hyvää hammaslääkäriä?


(2017-10-31)

Niska kuntoon

—   Tuolla vääntelyllä saat niskanikamasi sijoiltaan.

—   Vähän kiristää hartioita, mutta ei hätää. Nykyään saan hyvää hoitoa.

—   Valinnanvapauden ansiosta. Eikö niin?

—   Valitsin lääkärin, jonka mielestä kaularangasta on syytä ottaa varmuuden vuoksi magneettikuva pari kertaa vuodessa.

—   Näyttääkö siltä, että pitäisi taas leikata?

—   Ei leikkaukseen kuvien perusteella ryhdytä. Leikkaukseen ryhdytään vasta kun raajojen liikuntakyky alkaa heiketä. Kuvat on kuitenkin ihan kiva nähdä.

—   Eikö tarjolla ole mitään vaikuttavaa hoitoa?

—   Käyn viikoittain hieronnassa, fysioterapiassa ja lääkintäjumpparilla.

—   Aiemmin sanoit, että vuosien kokemuksella tiedät itse parhaiten, miten jumpata.

—   Tiedänkin. Päätteellä istuessa pyörittelen hartioita ja venyttelen niskaa viiden minuutin välein. Puntteja nousen nostelemaan tunnin välein. muutaman kerran päivässä asetun lepuuttamaan niskaani itsekeksimääni asentoon pää puoliksi sängyn reunan yli.

—   Silti tarvitset vielä ammattilaisten apua.

—   Ei nuo hoidot itse vaivaan mitään auta, mutta valitsin hoitopaikan, jossa on mukava käydä hiplattavana ja valitella vaivojaan. Tuntuvat niin empaattisilta.

—   Kallista sielunhoitoa.

—   Joo, mutta omavastuu on aika pieni. Minulla on vielä varaa kunnollisiin lääkkeisiinkin. Näillä lähtee kolotukset ja harmistukset. Vaaraton versio opiaateista. Suoraan Amerikasta.

—   Miten sait ylipuhuttua lääkärin tuohon kaikkeen?

—   Toppuutella sitä pitää. Sille keikka kelpaa. On kiva ihan jo varmuuden vuoksi kokeilla monenlaisia tutkimuksia ja hoitoja, mutta en mitenkään ehdi kaikkeen lääkärin ehdottamaan.

—   Entä veronmaksajat?

—   Edellisen keskustelumme jälkeen tajusin valinnanvapauden tarkoittavan sitä, että saan itse päättää, välitänkö muista. Markkinoilla se, että jokainen ajattelee vain itseään kääntyy yhteiseksi hyväksi. Jotenkin.

—   Entä jos kaikki ajattelisivat noin?

—   Kaikkien on pakko oppia ajattelemaan näin. Markkinoilla ei muuten selviä.

—   Eihän tuo ole mitään markkinataloutta.

—   Ei ehkä ole kurssikirjojen mukaista markkinataloutta. Kun ei ole proffaa hylkäämässä suoritusta, vaikka toimisi vastoin kurssikirjojen oppia, voi vapaasti innovoida.

—   Taloustiede on enemmän kuin alkeiskurssikirjat. Maailmalla on monta viisasta, vastuuntuntoista ja riippumatonta taloustieteilijää.

—   Päättäjien talouskäsitykset taas perustuvat sopivasti valittuihin otteisiin alkeiskurssikirjoista.



(Lokakuu 2017 )

Yritysidea

Jee, saan itse valita, kuka minua hoitaa!

  • Minä, joka en usko erottavani valelääkäriä oikeasta?
  • Entä, jos minulla on sen verran huono olo, etten osaa ajatella kirkkaasti?
  • Entä, jos olen lyönyt pääni ja unohtanut kaiken neurologiasta lukemani? Entä jos puolitajuttomana valitsen ortopedin, vaikka kallo pitäisi avata?

Painakaa 1, jos haluatte tavisambulanssin; painakaa 2, jos haluatte deLuxe comfort tason sairaankuljetuksen; painakaa 3, jos teillä on kanta-asiakaskorttimme; painakaa 4, jos haluatte koiramäki-koristellun laulavan sairasauton lapsiuhrille (alle 12 v.).


Miten mahdan selvitä sote-palveluyrityksen valinnasta? Minunlaiseni hyväuskoisen mielestä kaikki lääkärit ja hoitajat vaikuttavat mukavilta. Tuskin edes osaisin erottaa valelääkäriä tai -hoitajaa oikeasta saati hyvää huonosta.

Arvailuksi tai luulemiseksi valinta taitaa tosin mennä muillakin. Faktatietoa diagnoosinsa osuvuudesta ja hoitonsa onnistumisesta ei saa ennen kuin ruuminavauspöytäkirjasta ja silloin on vähän myöhäistä valita. Toivottavasti lakiin tulee "rahat-takaisin" pykälä niin, että sote-keskus joutuu maksamaan turhat hautajaiset. Tosin juuri välinpitämättömät ja osaamattomat yritykset menevät kaiketi konkurssiin ennen kuin hautajaisten maksamisen aika koittaa.

Jos katkaisen käteni, ei hauta uhkaa ja jopa minä osaan arvioida hoidon onnistumista. Ovatko jotkut mieltäneet sote-homma yksittäisiksi selkeiksi operaatioiksi?

Mainoksia sote-yritykset varmaankin laittavat tulemaan, mutta uskallanko valita mainosten perusteella? Kertovatko mainokset "totuuden, koko totuuden ja vain totuuden mitään siihen lisäämättä ja mitään pois jättämättä"?

Kerrankin näin perheautoa mainostettavan videolla, jossa metallinhohtoinen auto heitti spiraalia surrealistisen alppimaiseman yllä. Takapenkillä kaksi lasta hihkui ilosta ja mieskuljettavan vieressä hymyili seksikäs nainen. Voiko tuon tiedon perusteella arvioida tuon auton – tai yleensä henkilöauton – sopivuutta lapsiperheen arkisiin kuljetustarpeisiin?

Odotan kuitenkin mielenkiinnolla sote-yritysten mainoksia.

Sote-valinnan ahdistus on onneksi alkanut kääntyä mielessäni yritysideaksi. Kun terveydenhoito siirtyy demokraattisesta valvonnasta yrityssalaisuuden uumeniin, repeää merkittävä markkinarailo: Alan tarjota ihmisille diiliä, jonka mukaan maksan heidän hautauskulunsa, jos he testamenttaavat ruuminavauspöytäkirjansa ja sairauskertomuksensa minulle. Näin minulle kasaantuu kuolema kuolemalta myyntikelpoista tietoa sotepalveluja tarjoavien yritysten toiminnan laadusta.

Harmi kyllä, muistisairaiden vanhusten hoidon laatua ei voi arvioida ruumiinavauspöytäkirjojen eikä sairauskertomusten perusteella. Jos saisin omaisten tuella luvan asentaa liike-antureita ja valvontakameran asiakkaan huoneeseen, saisin tilastotietoa siitä, kuinka usein huoneessa käydään ja kuinka usein asiakas autetaan ylös sängystä. Joku ehkä haluaisi arvioitavan jopa vanhusten hoidon inhimillisyyttä, mutta sitä varten pitäisi käydä paikan päällä monta kertaa viikossa ja sellainen tulisi niin kalliiksi, että moiselle tiedolle tuskin on markkinoita.

Minun kannattaisi myös tilastoida yrityskohtaista tietoa kuolemien suhteesta yrityksen kaikkiin asiakkaisiin, koska se lienee tärkein valintakriteereistä: Terveet eivät kuole, eli vähän kuolleita → pääasiassa terveitä asiakkaita. Yrityksillä, joilla on vain terveitä hoidettavanaan, on lyhimmät hoitojonot ja varaa lirkutella hetki ylimääräistä asiakkaiden kanssa – hyvien asiakkaiden kanssa. Vanhat ja raihnaiset tylytetään taka-oven kautta pihalle ennen kuin ehtivät rekisteröityä asiakkaaksi.

Miten koota tilastotietoa pikkuvaivojen turhista ja tehottomista hoidoista: Miten vahvasti lääkitys tai muu hoito perustuu diagnoosiin? Miten hoidon vaikutusta on seurattu? Miten vahva korrelaatio on diagnoosin tekijän ja hoidon antajan omistajuuksissa?

Voisin vinkata lehdille jutun aiheita siitä, määrätäänkö esimerkiksi antibiotteeja ja opiaatteeja vastuullisesti? Mutta kiinnostaako yhteisvastuu ketään yksilön vapautta korostavassa asenneilmastossa? Haluan lääkettä! Pitääkö mennä kilpailijalle?

Ilmaisen tutustumistarjouksen luonteisesti huomautan tässä, että terveitä hoitaville ei kerry kokemusta sairauksien hoidosta, joten ensi kremppojen ilmetessä kannattaa hakeutua kokeneemman yrityksen asiakkaaksi. Siinä yhteydessä pitää muistaa, että nykyiseen sote-yritykseensä on joutunut sitoutumaan vuodeksi.

Voisin myös antaa konsulttiapua sote-yrityksille. Osaaminen kehittyy vuorovaikutuksessa, joten yritysten välinen kilpailu rajoittaa osaamisen kehittymistä. Minun yritykseni voi tilastoistaan nähdä, miten yhden sote-yrityksen asiakkaat kuolevat vaivoihin, jotka toinen osaa hoitaa. Tässä on selvä markkinarako, mikäli keksin tavan konsultoida yrityksiä häiritsemättä vapaata kilpailua. Pitää olla tarkkana, etten saa tuomiota yrityssalaisuuksien varastamisesta. Helpointa konsultointi olisi tilanteessa, jossa näen monen sote-yrityksen painiskelevan tuloksetta saman ongelman parissa, jonka kykenisivät helposti ratkaisemaan yhteisvoimin.

Yritykseni mainoslauseeksi olen kaavaillut: ”Istuuko Hippokrates sinun sote-yrityksesi hallituksessa?” Oman yritykseni hallitukseen olen ajatellut jo muodon vuoksi houkutella jonkun lääkärin. Minkähän alan lääkäri mahtaisi parhaiten korottaa yritykseni brand imagea? Ehkä pitää ottaa pari kolme erinäköistä.

Toivottavasti lakiin tulee "rahat-takaisin" pykälä, joka kattaisi edes hoitamatta jätettyjen hautauskulut. Tosin juuri välinpitämättömät ja osaamattomat yritykset menevät kaiketi konkurssiin ennen kuin maksun aika koittaa. Rakennusalallahan oikein ajoitettu konkurssi on jopa keskeinen osa joidenkin yritysten ansaintalogiikkaa.

Ehkä voisin muodostaa tietoa eri yritysten asiakkaiden oletetusta terveysprofiilista. Monellako on joku pre-existing condition kuten vanhuus, raihnaisuus, vähävaraisuus, työttömyys tai alhainen koulutustaso, joka uhkaa viedä aikaa parempien asiakkaiden hoitamiselta. Virallisesti kerman kuorintaa ei tapahdu tai asiakasprofiili otetaan huomioon maksuissa, joten todellisen tiedon esiinkaivaminen voi tosin olla haastavaa.

Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu sairauksien ennaltaehkäisylle. Kiinnostaako sairauksien ennaltaehkäisy sote-yrityksiä vai jääkö se omaksi toimialakseen. Ennaltaehkäisyn tulokset näkyvät vasta vuosien kuluttua ja silloinkin yksittäisten tekojen hyötyjä ja haittoja on vaikea todentaa. Ennaltaehkäisyn saralla ehtisikin tehdä voittoa monta vuotta olemattomilla investoinneilla.

Yritykseni mainoslauseeksi olen kaavaillut: ”Istuuko Hippokrates sinun sote-yrityksesi hallituksessa?” Oman yritykseni hallitukseen olen ajatellut jo muodon vuoksi houkutella jonkun lääkärin. Minkähän alan lääkäri mahtaisi parhaiten korottaa yritykseni brand imagea? Ehkä pitää ottaa pari kolme erinäköistä.


(2017-10-31)

Tönäisemisen taito

Ihmisen ostopäätökset eivät kuulemma välttämättä perustukaan järkeen ja tietoon.

Yritykseni voisi kertoa valistusmielisiä tarinoita siitä, miten ihmisiä on höynäytetty. Sellaisestahan yritykseni saa paljon tietoa.

Vai olisiko kannattavampaa perustaa erillinen markkinointitoimisto, joka tukisi sote-yrityksiä markkinoinnissa? Auttaisi töytäisemään asiakkaita oikeaan suuntaan. Asiakasta ei saa vetää höplästä, mutta saa töytäistä kohti parasta (= oman yrityksen) palvelua.

Vain täysin moraaliton sote-yrittäjä markkinoi omaa palveluaan, jos tietää kilpailijan paremmaksi. Sellaisia en tietenkään auttaisi.




( Elokuu 2016 )

Burkha — Nopeaa ajattelua ja sen korjailua

Hyvä kahvi ja croissant menivät hukkaan, koska minua ärsytti suunnattomasti aamiassalin toisella laidalla keski-ikäinen valkoinen mies, joka söi aamiaistaan baseball-lippis päässään. Mahtoiko vielä olla lippa niskassa?


Olen tottunut siihen, että nuorille lakki on kasvanut päähän kiinni niin, ettei sitä saane pois suihkussakaan. Vierailla mailla olen nähnyt eksoottisia päähineitä pidettävän päässä mitä moninaisimmassa tilaisuuksissa, myös päivällisillä. Huppuun kätkeytynyt hahmo hiippailemassa hämärällä kadulla saattaa säikäyttää, mutta muuten huppukaan ei herätä minussa erityisiä tunteita. Nuorilla on oman sukupolvensa tavat, joita en tunne, enkä siksi voi nuorista mitään päätellä ulkoasun perusteella.

Ikäisestäni miehestä intuitioni antoi pikatuomion lippiksen perusteella, vaikka päähine ei edes ole vaatteista merkittävin. Olen nähnyt häiriintymättä monenlaista housua, paitaa, pyjamaa, kaapua, lyhyttä ja pitkää hametta ja mekkoa, ehjää ja rikkinäistä, arjessa ja juhlissa.

Ehkä mies oli niin tutun oloinen, että luulin tietäväni, miksi hän tuli hotellin aamiaiselle baseball-lippis päässä? Mitä mahdoin luulla?

Keski-ikäinen "nuori kapinallinen" on säälittävä, mutta minua ärsytti, ei säälittänyt. Myötähäpeästä ei siis ollut kysymys.

Viiteryhmääni kuuluvan oloinen mies rikkoi viiteryhmäni hyviä tapoja, mutta en tunnista itsessäni tapapoliisia. Voinko silti olla sellainen?

Millaisiksi muistan minua joskus kiusanneet tyypit? Millainen on stereotyyppinen kuvitelmani huligaanista tai kiusaajasta?

Kiusaaja on osa wanna-be-kovis laumaa, joka kantaa jotain uhoa viestivää tunnusmerkkiä. Uholla hän kompensoi huonommuuden tunnettaan, joka helposti purkautuu kiusaamisena ja hulinointina. Onko niin, että intuitioni tunnisti miehen wanna-be-kovikseksi sillä perusteella, että hän söi lippis-päässä? Kosken itse kykene syömään lippis päässä, oletan sen olevan muille ikäisilleni länsimaisille miehille yhtä merkittävän kokemuksen, joten mies söi lippis päässä uhotakseen ja uhoajat ärsyttävät minua.

Järkevä perusoletus on, että lippis päässä oli miehelle niin tuttu, ettei hän edes huomannut sitä. Intuitioni tekemää hutia kutsutaan kaiketi transferenssiksi. Kun joudumme tilanteeseen, jonka jokin piirre muistuttaa jotain merkittävää aiemmin kokemaamme, saatamme erehtyä päättelemään, että tilanteet ovat samanlaisia.

Jos jo lippis saa minut hermostumaan, miten pikainen intuitioni tuomitsee burkhan?

Joskus olen säikähtänyt nähtyäni kokonaan mustaan kaapuun piiloutuneen hahmon. Ennen kuin järkeni on ehtinyt sanoa mitään, olen tuntenut pelästyksen häivähdyksen. Se tunne, joka tulee, kun mieli ei saa otetta tilanteesta, lyö tyhjää. Ei näe kasvojen ilmeitä, ei käsien eleitä, ei jalkojen asentoa. Sitten järki sanoo "OK, nainen burkhassa." Vielä jos näkee niqabin raosta tai verkon läpi ystävälliset silmät, hahmosta tulee hän, yksi meistä.

En tiedä, lyökö kenenkään muun ajatus koskaan tyhjää, joten yritän selittää.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten heräsin pienen vauvamme kitinään. Vaimo erottui hämäränä myttynä vieressäni. Lähdin lastenhuoneeseen ilman silmälaseja ja valoja sytyttämättä. Lastenhuoneen ovella vastaani tuli aikuisen kokoinen hahmo! Säikähdin. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Miten vauvamme on tuon kokoinen?"

Vaimohan siinä tietysti. Mytty sängyssä oli ollut pelkkä peitto. Vielä viikon kuluttua lastenhuoneen ohi kulkeminen herätti oudon epämiellyttävän tuntemuksen.

Seurasin syrjäsilmällä burkhaan pukeutunutta naista, joka söi miehen hänelle valikoimia ruokia. Vaikka hän istui kasvot nurkkaan käännettynä, hän nosti huntua suun edestä vain välttämättömimmäksi ajaksi. Mies vieressä sai syödä vapaasti ja vilkuilla ympärilleen.

Hetkeksi minulle tuli mitä-hittoa-fiilis, mutta sitten järkeilin, ettei elämästä maapallolla tule mitään, jos monta miljardia ihmistä alkaa tyrkyttää omia tapojaan toisilleen.

Suomeenkin burkhia mahtuu, mutta esimerkiksi lastentarhaan ne eivät mielestäni sovi. Ihminen kommunikoi ilmeillään ja eleillään, joten vuorovaikutus ilmeettömän ja eleettömän kaavun kanssa ei kehittäisi riittävän monipuolisesti lasten kommunikaatiotaitoja.

Pakotetaanko naiset pukeutumaan burkhaan? En tiedä, eikä kysymys kiinnosta minua niin paljoa, että lähtisin asiaa naisilta kyselemään. Olisiko kyseleminen oikein sopivaakaan? Kuuluuko asia minulle?

Sen tiedän, että isoa osaa maailman naisista ja tytöistä kohdellaan julmasti ja ihmisarvoa alentavasti nimenomaan sillä perusteella, että he ovat naisia. Heidän auttamistaan jos tuemme, niin "burkha-kysymys" ratkennee siinä samalla.



( Heinäkuu 2016 )

Demokratia

Erdogan/Mursi/N.N on demokraattisilla vaaleilla valittu johtaja. Miksi hän ei kelpaa? Kyselee toimittaja ihmisoikeuksien puolustajalta.

Sankari ampuu tai auttaa seriffiä vangitsemaan kaupunkilaisia terrorisoineet rosvot, kaupunkilaiset voivat taas itse äänestää itselleen pormestarin ja kaikki muuttuu hyväksi jälleen. Samalla kaavalla voidaan demokratisoida maa kuin maa. Vai voidaanko?


"Demokratia kuoli, kun alettiin äänestää", sanoo filosofi.

Demokratia on muutakin kuin vaalit. Mielipiteen vapaus, myös hävinneellä puolella on ihmisoikeudet. Kansalaisyhteiskunnalla pitää olla oleelliset tiedot ja puolueiden pitää toimia demokraattisesti. Totta pitäisi puhua. Demokratiaan ei kuulu vallan kahmiminen itselle vaan pyrkimys muodostaa, totuutta vääristelemättä, mahdollisimman laaja yhteinen tahtotila.

Demokratia ei toteudu ilman rauhanomaiseen yhteistyöhön tottunutta kansalaisyhteiskuntaa eikä sellaista kasva kuin demokratiassa.



( )

Tuntipalkka enimmäkseen nolla

Yhteiskunta maksakoon palkkakulut.


—   Perustetaanpa ruokalähettipalvelu. Palkataan 100 tyyppiä roudaamaan ihmisille ruokaa kotiin ja työmaille.

—   Eivätkö lähetit yleensä ole yrittäjiä, joille lähettipalvelut välittävät tilauksia?

—  En tiedä, mutta tuntuu selkeämmältä, että ovat meidän palveluksemme. Eikö kuulostakin paremmalta, että palkaamme väkeä? Annamme työtä?

—  Entä, jos keikkoja ei ole tarpeeksi.

—  Väkeä palkataan niin paljon, että keikkoja ei koskaan ole tarpeeksi. Aina pitää löytyä vapaa kaveri palvelemaan asiakasta.

—  Ei meillä ole varaa maksaa tyhjänpanttina istuvista läheteistä.

—   On, jos maksamme palkkaa vain keikoilta. Teemme 0-tuntisopimuksia. Kuka hullu maksaisi tyhjän panttina istujista?

—   Lähetit ovat valmiina lähtöön, mutta eivät saa päivystyksestä palkkaa. Saako niin tehdä?

—   Yhteiskunta jopa kannustaa siihen. Ellei matalatuottoinen porukka tulee toimeen palkallaan, sossusta saa lisää.

—  Eihän tässä porukka ole matalatuottoista vaan liike-idea.

—  Kun yhteiskunta kannustaa perustamaan kannattamatonta liiketoimintaa, mehän perustetaan.

—  Porukkaa irtisanoutuu, kun huomaa, ettei tässä tienaa elantoaan.

—  Itse irtisanoutunut ei saa työttömyyskorvausta eikä taida sossukaan auttaa. Työttömän pitää ottaa tarjottu työ vastaan. Näinä aikoina työvoimaa riittää.

—  Entä hyvinä aikoina.

—  Ennen sitä ehdimme ansaita hyvän pesämunan johonkin uuteen juttuun.



Creative Commons License
This work is licensed under a Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0 International License.

sposti