Sisällysluettelo

Luonnostelua

Nobel-kirjojen ensimmäiset luonnokset ovat kuulemma usein olleet ihan surkeita.

Astrid Lindgreniltä kysyttiin sujuvan tekstin salaisuutta: "Kirja pitää kirjoittaa uudelleen niin monta kertaa, että itseä ei mikään siinä häiritse."

No, en ole Nobel-kirjailija, en Astrid Lindgren eikä tekstini parane, vaikka niitä miten korjailisin.

4 helmikuuta 2022

Julkaisen luonnokset, koska näin pääsen itse lukemaan niitä missä vaan milloin vaan ja voin helposti pyytää kommentteja kavereilta.


2022-1-20

/ Heikin pohteita/ Luonnostelua / Vapaa totuus

 

Vapaa totuus

Kirja Tieteen vapaus & tutkijan sananvapaus; Esa Väliverronen & Kai Ekholm (toim.) herätti minussa ajatuksia, jotka ikuistan tähän. Ketä kirjan sisältö kiinnostaa enemmän kuin minun pähkäilyni, lukekoon kirjan. Suosittelen.

20 tammikuuta 2022

 

Vapaa tiedonvälitys

Journalismin tehtävä on kertoa meille maailman tapahtumista ja auttaa hahmottamaan maailman tapahtumien lainalaisuuksia niin, että kykenemme ennakoimaan tulevaa. Mielestäni tiedeyhteisöllä on saman suuntainen tehtävä.

Millaista olisi kansalaiskeskustelu ja kuinka tarkoituksenmukaisesti osaisimme varautua tulevaan, jos

Aikaa ei tuhlaannu kansan ajatuksia hämmentävään jänkkäämiseen väärinajattelijoiden kanssa, kun pieni viisas samanmielisten eliitti hoitaa vaativan ajatustyön ja tekee ripeän tehokkaasti päätökset, jotka hierarkkian alemmat portaat toteuttavat johtavan eliitin ohjeiden mukaan. Päätöksenteko esimerkiksi Kiinassa ja Venäjällä on tunnetusti selkeän tehokasta toisin kuin eurooppalaisessa ajatusten sekamelskassa.

Viimeistään näin "totuuden jälkeisenä aikana" on myönnettävä, ettei vapaa tiedonvälityskään anna kansalaisyhteiskunnalle totuudellista kuvaa maailmantapahtumista.

Pahimmillaan kukin valitsee itselleen mieluisan 'totuuden' ja räätälöi trollien juttujen pohjalta perustelut 'totuudelleen'. Tarvitaan rakentavaan vuoropuheluun kykenevä valistunut kansalaisyhteiskunta jalostamaan eri medioiden välittämistä 'tiedoista' totuus.

Vaan entä tiede? Tuottavatko toisistaan riippumattomat yliopistot ja muut tutkimuslaitokset varmasti yhden lopullisen totuuden? Palataan tähän myöhemmin.

Palataan Neuvoston ohjaamaan tiedonvälitykseen. Entä jos Neuvosto mittaisi julkaistujen artikkelien 'hyödyllisyyden' lisäksi toimitusten menettelytapojen 'tehokkuutta' ja 'järkevyyttä':

Paljonko kukin toimittajista käyttää aikaa toimituksessa, paljon haastattelumatkoilla, montako ja kuinka pitkää haastattelua toimittaja on tehnyt, kuinka merkittäviä henkilöitä toimittaja on haastatellut, montako google-halua toimittaja on tehnyt taustojen selvittämiseksi.

Pitäähän maksajan voida valvoa, että hänen rahojaan käytetään järkevästi. Eihän alan asiantuntijoihin ja heidän moraaliinsa voi luottaa? Ei haittaa, vaikkei valvoja mitään toimittajan työstä tietäisikään.

Ymmärtääkseni nykyään yliopistotutkimusta mikromanageerataan monin tavoin. "Sitä saa, mitä mittaa" Eikö niin. Mittarinikkareilta kannattaa kysyä, "ihanko oikeasti tämä on sitä, mitä haluamme? Millä perusteilla?" Palataan tähänkin myöhemmin.

 

Miksi tiedettä pyritään ohjaamaan?

On ilmeistä, miksi journalismia halutaan suitsia, mutta miksi tiedeyhteisön ulkopuoliset haluaisivat määrätä, mitä sopii tutkia?

 

Mihin tiedettä tarvitaan?

Tiedeyhteisön tehtävä on tuottaa ihmiskunnan — myös tulevien sukupolvien — hyvinvoinnille hyödyllistä tietoa:

 

Miten tieteellinen tieto kehittyy

Tiedeyhteisö on monimutkainen verkosto pitkän ajan kuluessa syntyneitä asiantuntemuksen keskittymiä. Tarvitaan 'kriittinen massa' asiantuntemusta. Asiantuntemuksen kehittämiseksi tarvitaan maailmanlaajuista tutkijanvaihtoa.

Einstein on ehkä ainoa merkittävä tutkija, joka on kehittänyt omin päin jotain merkittävää. Joillain aloilla pieni ryhmä on saanut aikaiseksi jotain uranuurtavaa, joillain aloilla tarvitaan paljon väkeä ja tutkimuslaitteistoa. Monen asian pitää osua kohdalleen, että kyetään tekemään hedelmällistä tutkimusyötä. Tätä mahtikäskyillään 'huippuryhmiä' perustavat ja hajoittavat eivät ymmärrä. (Tämä aihe tarvitsee erillisen jutun.)

Tieteellisessä työssä tarvitaan syvällisen perehtymisen tuomaa näkemystä tutkimusalueesta. Mikään menetelmä ei tuota oivalluksia siitä, mitä kannattaa tutkia ja miten — siihen tarvitaan kokemuksen tuomaa 'sormituntumaa'. Tieteellinen työ vaatii myös luovuutta, vilkasta mielikuvista ja avointa mieltä havaita ja reagoida heikkoihin signaaleihin — hölynpölyltä tuntuviinkin.

Tyko Brahe kirjasi valtavan määrän tarkkoja havaintoja planeettojen liikkeistä. Mutta akselinsa ympäri pyörivän, aurinkoa kiertävän Maapallon pinnalta tehdyistä planeettojen liikkeiden havainnoista on mahdoton päätellä planeettojen ratoja. Kaiken lisäksi Kuu mokoma kiertää Maata.

Tarvittiin perehtyneisyyden tuoma aavistus, että planeettojen radat saattavat olla ellipsejä, joiden toisessa polttopisteessä on Aurinko. Sekään oivallus ei tullut tyhjästä, vaan ennen ajanlaskumme alkua kehitetystä episyklimallista. Tieteilijöiden sanotaan seisovan jättiläisen harteilla — tukenaan edeltäjiensä ajatukset.

Hypoteesin, että planeettojen radat ovat ellipsejä, perusteella saattoi laskea planeettojen sijainnit tiettyinä hetkinä ja tarkistaa Brahen havaintoaineistosta, menikö oikein.

Bell Labs tuotti monia hyödyllisiä keksintöjä. En tiedä, mutta minulle on syntynyt käsitys, että Bell Labs sai tehdä, mitä itse järkeväksi uskoi. Aikalaiset tuskin ymmärsivät hyödylliseksi, mutta näin jälkiviisautena voi kuvitella heillä olleen aavistus siitä, mikä saattaa olla hyödyllistä.

Miksi? Tekisi mieli sanoa, että tulosvastuuta ei ollut vielä keksitty.

Tutkimusryhmien pitää kyetä myös nöyrän vilpittömään itsekriittisyyteen, koska suurin osa luovan ihmismielen — asiantuntevankin — tuottamista ideoista on tyhmiä. Tieteellinen työ on sinnikästä ja systemaattista hypoteesien tarkistamista.

Tieteellinen työ edellyttää rakentavaa vuoropuhelua, koska


Ehkä joku temppelin rakentaja tilasi Pythagoraalta teoreemaan kolmion sivujen suhteesta, mutta kenellekään käytännön ihmisille tuskin olisi tullut mieleen tilata sveitsiläiseltä patenttivirkailijalta suhteellisuusteoriaa. (Ehkei Pythagoraan tarvinnut teoreemaa itse keksiä. Ehkä riitti perehtyä aiempaan viisauteen.)

Newtonin kanssa samoja ideoita pyöritteli muutama muukin, vaan kiinnostiko heidän puuhailunsa tuon ajan käytännön ihmisiä. Hyödyttömänä kadunmiehet varmaankin pitivät heidän tutkimuksiaan, jos moisista edes kuulivat.

Faraday puuhasteli mm. sähköisten ilmiöiden kanssa ja vuosikymmeniä myöhemmin Maxwell kirjoitti sangen kimurantit yhtälöt kuvaamaan sähkömagneettista säteilyä. Vaan oliko kummankaan näistä puuhista mitään käytännön hyötyä aikalaisille?

mRNA-rokotteet, puolijohteet, kännykät, sähkömoottori, ydinvoima, ymmärrys oppimisesta ja laajemmin ihmismielen toiminnasta, ... Monen välttämättömyyden taustalla on tieteellisen uteliaisuuden innostama hyödytön puuhastelu.

Taaksepäin katsoen näemme selkeän kehityspolun joutavanoloisesta puuhastelusta arjen välttämättömyydeksi, mutta läheskään kaikki puuhastelu ei ole tuottanut mitään 'hyödyllistä tuotetta'. 'Hyödytönkin' tutkimus on saattanut ollut tieteelle tärkeää harhapolkujen kartoittamista Tieteellistä tutkimustahan tehdään silloin, kun ei vielä tiedetä, mikä on harhapolku. Mutta on myös yritetty rakentaa 'ikiliikkujia', eli ryhdytty jo sen aikaisenkin tieteen näkökulmasta typerään hankkeeseen. Monet hype-hankkeista ovat meidän aikamme 'ikiliikkujia'. Niitä ehdottelevat useimmiten muut kuin tieteen tekijät.

Kaikki hyödylliset keksinnöt eivät ole syntyneet 'tieteellisen puuhastelun' tuloksena. Sattuma tai fiilispohjalta tehty yritys-erehdys kokeilu on tuottanut hyödyllisiä keksintöjä.

"One day in 1839, when trying to mix rubber with sulfur, Goodyear accidentally dropped the mixture in a hot frying pan. To his astonishment, instead of melting further or vaporizing, the rubber remained firm and, as he increased the heat, the rubber became harder. Goodyear quickly worked out a consistent system for this hardening, which he called vulcanization because of the heat involved."

https://en.wikipedia.org/wiki/Vulcanization

Kemistit varmaankin kehittivät teoreettisen selityksen sille, mitä vulkanoinnissa tapahtuu niin, että onnistuivat auttamaan vulkanoinnin kehittämisessä.

Eipä tainneet menneiden aikojen miekkasepät metallurgiaa opiskella.

Tieteellisen totuuden esiin kaivaminen ei aina miellytä kaikkia. Kirkko ei aikoinaan pitänyt taivaanmekaniikan tutkimisesta. Myöhemmin se vastusti ajatusta evoluutiosta. Öljyteollisuus investoi suuria summia vastustaakseen sen tutkimista, miten fossiiliset polttoaineet vaikuttavat ilmastoomme — —.

Historia kertoo sankareista, jotka ovat onnistuneesti haastaneet oman aikansa tieteen paradigman. Historia ei kerro huuhaan saarnaajista — helppoheikeistä, jotka ovat epäonnistuneet tieteen paradigman haastamisessa.

Historia ei kerro, kuinka perusteellista perehtymistä ja kovaa työtä onnistuminen on vaatinut. Tarinoissa huippuyksilöistä unohdetaan mainita, millainen yhteisö heidän on kasvattanut ja miten tieteen edistyminen — mullistavatkin keksinnöt — perustuvat aiemman tiedon ja muiden työn varaan.

Ihannetapauksessa tiedeyhteisö on tiiviissä vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa, mutta saa päättää itsenäisesti, mitä tutkii. Seuraako tästä, että tieteellisiä totuuksia syntyy monenlaisia?


 

Terve maalaisjärki

"Ihmisellä on luja luottamus siihen, mihin uskoo, mitä toivoo ja millä leipänsä ansaitsee." Ihmisen alitajunta poimii informaatiotulvasta omia ennakkoluuloja ja uskomuksia vahvistavat tiedonmuruset ja hylkää muun hölynpölynä.

Tuntuu epämiellyttävältä, kun joku väittää meidän ymmärtäneen jotain väärin tai että meidän pitäisi muuttaa tapaamme ansaita elantomme. "Mokomaa hölynpölyä. Minä haluan itse päättää, mikä on totta."

Ihmisen intuitio — 'terve maalaisjärki' — riittää tutuissa arjen tilanteissa, mutta johtaa harhaan uusissa tilanteissa tai maailman muuttuessa. 'Terve maalaisjärki' luottaa "vanhoihin hyviksi havaittuihin viisauksiin" eikä vastaanota uutta, ei opi. ( Double-loop_learning )

Uteliaisuus ja tieteellinen menetelmä täydentävät ja korjaavat 'tervettä maalaisjärkeä' — tarvittaessa ovat sille vastalääke.

Nykyään yritykset jättävät yleensä mainitsematta, että heidän tuotteensa pohjautuvat usein julkisen tieteen tuloksiin.

Tutkimuksen hyötyjä arvioitaessa on tärkeä ymmärtää, että innovatiivisten tuotteiden kehittäminen on erilaista hommaa kuin tieteellinen tutkimus.

Markkinointi miettinee, mistä asiakkaille voisi olla hyötyä lähitulevaisuudessa ja miten asiakkaiden näkemykset tarpeistaan mahtavat kehittyä. Tiedeyhteisöä pohtii, miten edistää ymmärrystä luonnon ja ihmisyhteisön ilmiöistä. Julkisrahoitteisen tiedeyhteisön velvollisuus on Yhden näkemyksen mukaan: "Pitää tietää pari vuotta ennen asiakasta, mistä hänelle olisi hyötyä ja pitää yrittää selvittää, onkohan asiakas parin vuoden päästä samaa mieltä." Tosi harva tiesi tarvitsevansa kännykkää ennen kuin niitä tuli markkinoille.

Ne, jotka ryhtyivät tuottamaan mobiilitekniikkaa, tiesivät, että tiedeyhteisöllä on periaatteessa ratkaisut, miten toteuttaa kännykkä, mutta toimivan kännykän kehittäminen on valtava työ. Yrityksen ja tiedeyhteisön välinen yhteistyö on tärkeää tieteen tulosten saamiseksi hyötykäyttöön, mutta vaarana on, että julkisin varoin rahoitettu tiedeyhteisö ajautuu teollisuuden alihankkijaksi ja varsinainen pidemmän tähtäimen tieteellinen tutkimus kärsii.

Sama dilemma tulee usein esiin yritysten sisällä: Myynnillä, tuotannolla ja tuotekehityksellä on eri näkemykset siitä, millaiseen kehitystyöhön pitäisi investoida.

Tiedeyhteisö kehittää jatkuvasti toimintatapojaan, joten mittarinikkarien ymmärrystä tieteen tekemisestä sopii haastaa: Millä perusteella he uskovat tuovansa lisäarvoa tieteen tekemiseen?

Mikäli ymmärtää perin pohjin tiedeyhteisön toimintaa ja millaiset toimintaedellytykset tuloksellinen tutkimus tarvitsee, toimintatapojen 'mittaaminen' saattaa olla hyödyksi. Yleensä kuitenkin mittaamisesta innostuvat ja mittareita kehittelevät ne, joilla ei ole syvällistä ymmärrystä tieteen tekemisestä vaan heidän kokemuksensa on jostain muun tyyppisestä toiminnasta — Ehkä heidän intressinsä ei edes ole tieteen edistäminen. Niinpä mittarit johtavat päätöksentekijöitä harhaan ja teettävät ylimääräistä työtä tutkijoille: Pitää keksiä keinoja jekuttaa mittareita niin, että ehtii tehdä edes pikkuisen hyödyllistäkin työtä.

 

Tieteen tekemisen edellytykset

 

Roskia

Tieteelliseen ajatteluun kuuluu myös kertoa yksittäisten tutkimusten ja tieteen rajoituksista. Läheskään kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin tiede ei kykene antamaan absoluuttista tieteellistä totuutta. Silloinkin tieteelliseen ajatteluun pohjaava ongelmanratkaisu antaa paremman tuloksen kuin pelkästään omiin fiiliksiin, uskomuksiin ja toiveisiin luottaminen.

Kaikissa töissä on omat erityispiirteensä, jotka tuntee parhaiten työyhteisö itse. Ulkopuolisen sopii innostaa, rohkaista ja kannustaa muuttamaan työtapojaan, mutta painostamiseen ja pakottamiseen täytyy olla todella hyvät perusteet.

Päättäjät haluavat päätösten pohjaksi mittareita:

Mittaamisen takana on ajatus kepillä ja porkkanalla ohjaamisesta ja kilpailuttamisesta. Entä jos rahoittajat keskittyisivät hakemaan yhdessä tiedeyhteisön kanssa keinoja tutkimustyön edellytysten parantamiseeen. Keppi, porkkana ja käskyttäminen eivät ole ainoita tapoja kehittää asioita.

Huippututkijakin on jättiläisen — aikaisempien huippujen — harteilla.

Huippututkijoita ja huippuryhmiä ei synny itsestään eikä yksittäinen huippututkija välttämättä yksinään riitä luomaan ympärilleen toimivaa ryhmää. Huippuryhmiä pitää osata rakentaa ja niille pitää luoda oikeanlaiset olosuhteet kehittyä.

Nykytieteen käsityksen mukaan lahjakkuus ei ole (ainakaan pääasiassa) synnynnäinen ominaisuus. Näin hypetyksen aikakaudella pitänee huomauttaa, ettei tämä tarkoita sitä, että kuka tahansa voi ryhtyä tuosta vaan minkä hyvänsä alan lahjakkuudeksi. Lahjakkuudeksi kehitytään, jos aihe kiinnostaa niin paljon, että jaksaa puurtaa tarpeeksi sen parissa. Paljon muutakin lahjakkuudeksi kehittymiseen tarvittaneen. Joillakin aloilla lahjakkuudeksi voi kehittyä pienessä porukassa, ellei peräti yksin kammiossaan, toisilla alueilla, esimerkiksi johtajuudessa oppii vain yhteisöissä toimimalla. Toimivan huippuyksikön kehittyminen vaatinee vielä enemmän kuin yksilön lahjakkuuden kehittäminen.

Sitä saa, mitä mittaa" Tuloskriteerien määrittelijä määrää, mitä tutkitaan ja senkin, minkäsuuntaiset tulokset ovat hyödyllisiä.

Tuloksen mittaaminen ok, jos mitataan tulosta eikä jotain sekundäärisiä toimintoja. Pitää ymmärtää, mikä on tulos perustutkimuksessa. Ellei ymmärrä, parempi luottaa yliopistoon.

Tieteen tehtävä on havaita ja selittää ilmiöitä, uhkia ja mahdollisuuksia, joita ei vielä ole huomattu. Tieteen tehtävä on tuottaa sellaista mitä ei vielä ole, uutta ja yllättävää. Ja ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia, osallistua yhteiskunnan kehittämiseen.

Löytöretkeilyä. Hyödyllisyys selviää vuosien kuluessa kuten historiasta tiedämme.

Ilmastonmuutos, Faraday (1830), maxwellin yhtälöt, transistori, differentiaalilaskenta, DNA, oppiminen, historia, sukupuolen tutkimus, ...

Teollisuudessa: T&K, tuotanto, markkinointi

Käskijä — käskettävä vs. rakentava vuoropuhelu ja yhteistyö

Toimintatavat: tutkimus vs. makkaratehdas. Yhteisöllinen tiedontuotanto, miten organisoida? Ei perinteiset yliopistojen käytännöt välttämättä optimaalisia. Pelin säännöt voivat johtaa harhaan: kilpailu yllättävien tulosten julkaisemisesta.

Yliopiston perustutkimuksen tehtävä ei ole tehdä yrityksille T&K työtä eikä hallitukselle selvityksiä. ei alihankkijaksi. Konsulttiapua voi myydä. Salainen yritystutkimus vs. julkinen tutkimus, eri kilpailut, Vastuu olla hyödyksi yhteiskunnalle, ymmärtää tarpeet ja mahdollisuudet

Avoimuus: Tulokset kaikkien käytettävissä, myös kansalaisten.

Nykymittari: Mitä kalliimman maksumuurin taakse tulokset luovuttaa, sitä parempi tulos.

Pätkätyö vs. pitkäjänteinen asiantuntijuuden kasvattaminen.

Rakentava vuoropuhelu: laaja yleisö, media, poliitikot, talouselämä, yhteistyö

tulosmittarit eivät kerro yhteiskunnan tarpeista. Eivät ainakaan mitään konkreettista.

Määrääjät haluavat vetää suuret linjat mutulla, ei tieteellisesti.

Vapaus, vastuullisuus, kriittisyys

Sivistyksen itseisarvoisuus ei sulje pois sen mittaamatonta välinearvoa

Perus ja soveltava tutkimus huono jako.

Eri alat erilaisia.

Riskinotto heikkenee. Valtavirtaistuminen. Polarisoituminen, matteus-efekti, kilpailu vs. yhteistyö

Projektit sirpaloittavat, suuntaavat väärin? Menee pätkätyöksi

Tutkimustulos halutaan vain koristeeksi, kuorrutus, leimasin 'totuudesta

Huipputiede: Rajoittavasti määritelty

Tutkijayhteisö ja vuoropuhelu vs. keskusjohtoisuus Keskusjohto kangistaa.

Pitää voida kurkottaa yli taloudellisen ja poliittisen vallan kuvittelukyvyn. (hallitusten jäsenet, kuinka innovatiivisia, uutta luovia kykyjä, alttiita heikoille signaaleille. tekevöt oleellisia päätöksiä, isoja päätöksiä, määrittävät raamit)

Indikaattorit: Sitä saa mitä mittaa, mutta uusille tärkeille tutkimusalueille ei ole mittareita. mittarit kapea-alaisia

tiedealue: itseään kehittävä, itsekriittinen, itseohjautuva, tiiviissä vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa Tieteenalat erilaisia. muuttuvat je kehittyvät, mutta erilaiset toimintatavat järkeviä.

populismi jyllää politiikassa. Siis äänestäjiä manipuloidaan epätieteellisillä väitteillä. Onko hyvä, jos tieteen rahoitus ja suuntaaminen näistä kiinni? VTT ja turve

Kennedy Kuuban kriisin jälkeen: Ei enää ikinä yes-miehiä neuvonantajiksi.

Ideologiat erilaisia. Hallituksen vaihtuessa linja muuttuu. halutaan tieteellisiä perusteluja, eri asist psinottuvat, tieteen ohjauksen painotukset ja tulosmittarit (ainakin epäviralliset) muuttuvat.

Politiikot uskovat itseensä keskimääräistä enemmän äänestäjät haluavat vahvaa johtaja Sitä itsevarmempi, mitä vähemmän ymmärtää. Tieteellinen sjattelu tämän vastalääke.

Median omat käsitykset vaikuttavat vahvasti

Esim. sote-toiminnan kehittäminen ja vaikuttavuuden arviointi. Vaikutusarviointi on poliitikolle vaikea asia. Se valmistuu aina vähintään vaalikauden verran päätösten jälkeen, on usein ristiriitainen tai monitulkintainen ja vaikea siirtää uskottavasti politiikkaan näyttämättä tuuliviiriltä. On helppo syyttää poliitikkoa takinkäännöstä, jos yhden raportin perusteella menee vaihtamaan mielipidettään aiemmin vahvasti ajetusta tavoitteesta. Olisi varmasti helpompaa tehdä kokeiluja kuin isoja muutoksia, mutta kokeilut on vielä helpompi haudata suohon syyttämällä niitä jälkikäteen epärealistisiksi tai


2022-2-21

/ Heikin pohteita/ Luonnostelua / Vasemmalla vai oikealla? Mitä sanoo 'terve järkemme'?

 

Vasemmalla vai oikealla? Mitä sanoo 'terve järkemme'?

Olenkohan minä oikealla vai vasemmalla?

En tiedä, koska en tiedä, mitä tarkoittaa oikeistolaisuus ja mitä vasemmistolaisuus. Kyseenalaistan ensin niiden näkemykset, jotka luulevat tietävänsä ja yritän sitten selvittää, minne itse kuuluun.

Kaikilla on näkemys siitä, mitä vasemmistoilaisuus ja oikeistolaisuus tarkoittavat, vaan monellako on samanlaiset näkemykset? Kuinka isoja ovat samanmielisten kuplat? Kuinka monta kymmentä/sataa niitä on?

21 helmikuuta 2022

Terve järkeni sanoo, että olen kaukana vasemmistosta. Miksi silti olen 'vihervasemmistolaisen' puolueen jäsen?

Monet kannattamani näkemykset mitätöidään sillä perusteella, että elän Kallion kuplassa, jossa patseerataan läpi talven pikkukengissä sähköllä lämmitetyillä jalkakäytävillä. Myönnetään, olen käynyt elämäni aikana toistakymmentä kertaa Kalliossa. Yön yli en ole viipynyt.


"Ihmisellä on lujaluottamus siihen, mihin uskoo, mitä toivoo ja millä leipänsä ansaitsee." Terveen järjen määritelmä?

Uskomukset: Kukin kasvaa ja elää kuplassaan ja huomaamattaan oppii kuplassaan mikä on tyhmää ja mikä järkevää, mikä on arvokasta, ––. Pikku hiljaa uudet kokemukset 'vahvistavat' tervettä järkeämme, mutta poimimme kokemuksista vain sellaiset, jotka sopivat yhteen aikaisempien uskomustemme kanssa. Muu on hölynpölyä, vääriajattelijoiden harhoja.

Uskomuksemme tuntuvat niin itsestäänselviltä, ettei niitä edes osaa selittää: "Kaikkihan tietävät, millaisia vasemmistolaiset/oikeistolaiset ovat". Koska haluamme kuulua porukkaan, kuplan näkemyksiä emme hevin rohkene kuin toistella muiden näkemyksiä. Kameleontit mukauttavat värinsä ympäristöön. Mitä tapahtuu, jos ahtaa kameleontteja pieneen valkoiseen laatikkoon?

Anekdootit: Yhdysvalloissa kunnon republikaani ei usko ilmastonmuutokseen, kun taas demokraatti uskoo. Uskomiseen ei juurikaan vaikuta se, kuinka hyvä koulutus heillä on ymmärtää luonnontieteitä.

Minusta tuo on vahva todistus ihmismielen harhoista. Vaan entä jos joku kysyy, mistä tietoni on peräisin? Olenko uskonut valheisiin vai peräti itse keksinyt moisen totuuden — alkanut uskoa toiveisiini?

Nooh, jostain luin, en muista mistä enkä jaksa ruveta kaivamaan sitä juttua esille. Luin ja uskoin, mutta uskoinko siksi, että lukemani sopi ennakkoluuloihini vai siksi, että samaa ovat toistaneet monet luotettavat lähteet? Uskon yhä, mutta muiden ei kannata totena kertoa eteenpäin, ennen kuin luettelen riitävän monta vakuuttavaa lähdettä.

Toiveet, toimeentulo: Vapaa-ajan viettäminen ja elämä muutenkin tuntuu vähemmän kivalta, jos koko ajan miettii, suurtako vahinkoa tuottaa luonnolle. Houkuttaa torjua ikävät tosiasiat tai uskoa niitä, jotka lupaavat kompensoida vahingot.


2022-2-3

/ Heikin pohteita/ Luonnostelua / Aliens about …

 

Aliens about …

Ulkopuoliset yrittävät ymmärtää elämää maapallolla.

3 helmikuuta 2022

—   Maan asukkaat ovat yli sata vuotta bilettäneeet fossiilisten polttoaineiden voimin ja luottaneet siihen, että laskun voi jättää tuleville sukupolville. Nyt nuorimmat ovat oivaltaneet, että he ovat se maksava sukupolvi. Nuorten puhuvat ilmastonmuutoksesta, luontokadosta, saastumisesta, turhasta tuotannosta.

—   Ovat löytäneet syyksi liikaväestön. Siksi maan asukkaat ovat investoineet välineisiin, joilla voivat tuhota itsensä sataan kertaan. Samalla loppuu turha tuotanto, kun tehtaatkin tuhoutuvat. Eikä ole kuluttajiakaan.

—   Maan asukkaat ovat tuntemamme linnunradan kolkan ainoa laji, joka tarvittaessa uhrautuu noin epäitsekkäästi.

—   Ööhh, tuota … He ovat valmiita uhraamaan toinen toisiaan. Eivät kuitenkaan kavereitaan, koska kaverin kaveri saattaisi …. He raivaavat maastoon kaistaleen — rajan, jonka toiselta puolelta liikaväestöä sopii karsia. Omalta mantereelta tavanomaisin asein, toiselta mantereelta isoillakin pommeilla.

—  


2022-4-1

/ Heikin pohteita/ Luonnostelua / Mökkiautomaatiota

 

Mökkiautomaatiota

Raspberry Pi on halpa tietokone, johon voi liittää antureita ja lähettimiä. Osaisinko rakentaa siitä järjestelmän, joka seuraa ja ohjaa etänä ja automaattisesti mökin lämmitystä?

1 huhtikuuta 2022

 

Mökki

Mökin vesijärjestelmää on hankala tyhjentää jäätymisen kestäväksi, joten siellä on pidettävä peruslämpö läpi talven. Ei mitenkään ilmastoystävällistä, mutta toistaiseksi tilanne on tämä.

Mökissä on lämpöpatterit ja seinällä 'älytermostaatti', jota voi ohjata kännykkäsovelluksella bluetooth-yhteyden kautta. Ehkä protokolla ei ole salainen ja ja sitä voisi ohjata myös Raspberryllä.

Mökissä on myös ilmalämpöpumppu. Koska sitä ohjataan kauko-ohjaimella, kai sitä voi ohjata myös Raspberryllä.

Olisi hyödyllistä seurata lämpötilaa nimenomaan jäätymiselle herkissä kohdissa. Mielenkiintoista olisi ripotella lämpötila- ja kosteusantureita eri puolille mökkiä.

 

Raspberry Pi laitteisto

Aloituspakkaus, noin €150 Kytke näyttö, näppäimistö, hiiri ja työnnä muistikortti paikoilleen niin voit aloittaa käyttöjärjestelmän installoinnin.

Mökiltä pitää saada siirrettyä tietoa kotiin ja järjestelmää mitä voida kaukokäyttää. Koska mökillä ei ole wifiä, tarvitaan mobiili internet yhteys Tuo on turhan monipuolinen, tehokas ja kallis. Ehkä jokin näistä? Tai tämä? vielä lisää Muista tarkistaa GPIO käytettävyys!

Huomattavaa: Pitää toimia Euroopassa. Käykö minkä hyvänsä operaattorin SIM? onko vaikea konfiguroida? Yksi vertailu

Olisi vähintäänkin jotenkin tyylikästä, jos järjestelmä toimisi sähkökatkojenkin aikana upsin avulla

 

Antureita

Kamera ilman infrapuna suodatusta voisi olla hauska, muttei aluksi tarpeen.

Lämpötilan mittaaminen: Ympäri mökkiä ripoteltujen etäluettavien anturien lukeminen saattaisi onnistua. Kännykällä luettavia antureita on monilla valmistajille. Pitää selvittää, kuinka vaikea niitä on lukea muuten kuin valmistajan kännykkäsovelluksella.

ruuvi näyttää myyvän antureita, joita voi etälukea avoimen rajapinnan kautta

Langallisia antureita: DHT22, BME280, AZDelivery 5 x DS18B20 1M Cable (tarvitsee vastuksen),

 

Ohjaimia

Snsibo sky ilmalämpöpumpun ohjain yli satasen. For the community supported Home Assistant integration please see: https://home-assistant.io/components/climate.sensibo/ and https://github.com/andrey-git/pysensibo

 

Raspberry Pi ohjelmointi

Ei hirveästi hyödytä, jos tieto lämpötiloista jää mökille. Rasbperryyn voisi lisätä SSD-aseman, jonne tieto talletettaisiin ja josta tiedon voisi halutessaan ladata kotikoneelle. Toinen vaihtoehto on lähettää mittaustieto tuoreeltaan verkossa olevalle serverille. Tein jo client-server sovelluksen, joka lähettää kotikoneelta määrävälein 'mittaustietoa' verkkoon serverille talletevaksi.

Haluan antaa Raspberrylle komentoja etänä. Raspberryn sovellus pitää saada toimimaan jatkuvasti ja käynnistymään automaattisesti Raspberryn käynnistyessä esimerkiksi sähkökatkon jälkeen. Täällä joitain vinkkejä

Home assistant näyttää mielenkiintoiselta. Home assistant wikipediassa

 

Lämmityksen ohjaaminen

Tavalla tai toisella on varmistettava, että kovallakin pakkasella mökissä on riittävän lämmintä, mutta mielellään ei koskaan turhan lämmintä.

Yksi vaihtoehto on pitää sähköpatterit varalämpönä asettamalla niiden termostaatit juuri ja juuri riittävälle lämmölle niin, että vesiputket ei jäädy. 'Riittävä' lämpö selviäisi kokeilemalla, mutta sitä varten pattereita pitäisi kauko-ohjata, mikä taas on riskialtista. Tänä talvena 10° piti lämmön lattian rajassa aina yli 4°:n. Enimmän aikaa monta astetta korkeammalla.

Lienee parasta tyytyä ohjaamaan vain lämpöpumppua (jos se onnistuu). Verkosta voi hakea pörssisähkön hinnan seuraavalle vuorokaudelle. Vuorokauden halvimmilla tunneilla lämpöä voisi nostaa ja parilla kalleimmalla laskea. Pidemmän ajan seurannalla selviää, mikä on keskimäärin riittävä lämpötila.

 

Onko projekti liian työläs?

Mökin lämpötilan etäseuranta ja optimointi on innostava ajatus. Tietotekninen puuhastelukin on kiinnostavaa — pienessä määrin. Ajatus siitä, että saa jotain mielenkiintoista toimimaan, inspiroi yrittämään.

Käytännössä se voi olla aika rasittavaa bittien vääntelyä ja kryptisten protokollien selvittelyä.

Muutaman videon ja kuvan perusteella on vaikea arvioida, kuinka hankalaa laitteen rakentelu on ja mitä kaikkia osia ja kaapeleita kannattaisi tilata.

Amatöörin kun rakentaa ensimmäistä kertaa tällaistan järjestelmää, sen luotettavuudesta ei ole takuita. Pärjääkö se talven yksinään sähkökatkoista huolimatta? Todennäköisesti haluan etäkäyttää Raspberryä. Saanko sen sekaisin? Kuinka luotettava Raspberry itse on?